Kaikki elämäni koirat

Ruokaperjantai

2012-02-24T02:49:00.003+02:00

Viime viikonloppuna, kun olin lähdössä ruokakauppaan ja kysyin mieheltä, mitä hänen tekisi mieli syödä, oli vastaus - jotain hyvää. Mietin automatkalla tovin, että mitäs hyvää keksin, ja päätin tarjota pieniä tapashenkisiä ruokia kreikkalaisella vivahteella. Kreikkalaisia herkkuja saa nykyää ostaa Suomestakin aika paljon valmiina ja päätinkin oikaista muutaman ruokalajin suhteen. Ostin valmiina tsatsikin, oliivit ja viininlehtikääryleet sekä fetan ja halloumijuuston.

Valkosipuliperunoidenkin valmistuksessa lintsasin vähän ja ostin valmiiksi viipaloituja perunoita. Nimenomaan Pirkka-sarjan perunaviipaleet ovat minun makuuni, koska ne säilyttävät rakenteensa paiston aikana eivätkä mene ihan mössöksi niin kuin monet vastaavat. Pirkan perunaviipaleet löydettyäni en ole enää viitsinyt itse viipaloida perunoita uuniruokia varten.

Valkosipuliperunat:

- 2 pussia valmiita perunaviipaleita (tai vastaava määrä itse viipaloituja)

- 2 - 4 valkosipulinkynttä

- 3 - 4 dl (ruoka)kermaa

- suolaa

- mustapippuria rouhittuna

1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Kaada perunaviipaleet uunivuokaan ja purista päälle haluamasi määrä valkosipulia (itse laitoin 2 isoa kynttä), 1 tl suolaa ja pari tl mustapippurirouhetta.

3. Lisää n. desi (ruoka)kermaa ja sekoita hyvin niin, että mausteet sekoittuvat tasaisesti perunoihin.

4. Kaada päälle vielä pari desiä (ruoka)kermaa ja paista uunin keskitasolla reilu tunti.

Mies sai pyöritellä itselleen lihapullia, joita varten tein taikinan tällä ohjeella. Itselleni tein kikhernepihvejä tällä kertaa välimerellisillä mausteilla. Taikinasta olisi hyvin voinut tehdä myös falafelin tyyppisiä pyöryköitä, mutta en viitsinyt. Pihvit on niin helppo paistaa lettupannulla.

Kikhernepihvit välimerelliseen tapaan:

- 2 purkkia kikherneitä (yht. n. 450 g)

- ½ dl korppujauhoja (tai mantelijauhetta)

- 2 rkl tahinia

- 1 prk välimerentahnaa (esim. Pirkka)

- ½ dl sitruunamehua

- 2 - 4 valkosipulinkynttä

- tuoretta persiljaa, oreganoa tai rakuunaa

- kuivattuja yrttejä maun mukaan (itse laitoin valmista välimeren yrttiseosta)

- mustapippurirouhetta

- chilijauhetta/chilihiutaleita

- suolaa

- 1 kananmuna

- paistamiseen oliiviöljyä

1. Huuhtele kikherneet siivilässä ja laita kulhoon.

2. Lisää korppujauhot (tai mantelijauhe), tahini, välimerentahna, sitruunamehu, puristetut valkosipulinkynnet, tuoreita ja kuivattuja yrttejä, mustapippuria ja chiliä.

3. Muusaa kaikki ainekset taikinaksi joko perunasurvimella tai monitoimikoneessa.

4. Maista taikinaa ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita. Sekoita lopuksi joukkoon yksi kananmuna.

5. Muotoile taikinasta kostutetuin sormin joko pieniä pihvejä tai pyöryköitä.

6. Paista pihvit/pyörykät pannulla keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Paistoin lisukkeeksi vielä paketin halloumijuustoa. Viipaloin tarjolle myös vähän fetaa ja runsaasti tomaattia ja kurkkua. Näistä runsaista aineksista sai koota itselleen oman herkkulautasen. Omani näytti tältä:

Hyvää oli! Sen verran reilut satsit tuli ruokaa ostettua ja tehtyä, että melkein koko viikko on iltaisin saatu samoja herkkuja syödä. Mikä toisaalta sen mukavampaa kuin se, että jääkaapista löytyy helposti lämmitettäviä ruokia nälkäisille kotiin tulijoille. Noista kikhernepihveistä saa myös tehtyä tosi hyviä kasvishampurilaisia, kokeiltu on!

Koirien elämässä on tällä viikolla sattunut ja tapahtunut, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla. Sen verran vihjaan, että tässä taitaa olla viimeiset uudet kuvat koirista takapihalla tänä talvena.. Kakkosvihjeenä voitte kuunnella tämän kappaleen, joka samalla ilahduttakoon kummilapsia tylsän ruokapostauksen lopuksi. ;)

Rentouttavaa viikonloppua!

Puhetta purnukoista

2012-02-22T03:08:00.002+02:00

Tiedossa on piiitkä postaus, joka on niiiin aiheen vierestä, että ei mitään rajaa. Haittaaksshe? ;) Suosittelen joko skippaamaan koko jutun tai ainakin ottamaan hyvät eväät koneen ääreen ja kuuntelemaan alkuun tämän loistavan kappaleen, joka löyhästi sivuaa päivän aihetta.

Kuva

Ehkä joku teistä lukijoista on jo huomannut suuren viehtymykseni kaikenlaisiin vinkkeihin, tuotesuosituksiin ja käyttökokemuksiin. Siksi päätin kertoa muutamasta päivittäin käyttämästäni kosmetiikkatuotteesta, jotka olen löytänyt erään blogin innoittamana. Monet teistä jo varmaan tietävätkin Ostolakossa -blogin, jota kirjoittaa Virve, nuori kosmetiikkaa laivalla työkseen myyvä nainen. Pidän kovasti blogin humoristisesta tyylistä, mutta etenkin olen vaikuttunut esiteltyjen tuotteiden laajasta kirjosta sekä tuote-esittelyiden tasosta. Kannattaa ehdottomasti tutustua blogiin, jos se ei vielä ole tuttu ja, jos aihe yhtään kiinnostaa. Blogin sivupalkista löytyy sekä "hae tästä blogista" -laatikko että kattava tunnistelista esitellyistä tuotteista.

Itse en todellakaan ole merkkitietoinen kosmetiikan suhteen, mutta melko tuoteuskollinen olen. Minulla on aika rasvainen, mutta myös herkkä ja atooppinen iho. Todella monet tuotteet joko rasvoittavat ihoani tai aiheuttavat ihottumaa. Tästä tuoteuskollisuuteni juuri johtuu. Helpointa on pysytellä niissä samoissa tuotteissa, jotka olen pitkän etsinnän tuloksena löytänyt iholleni sopiviksi. Aikaisemmin käytin ihon puhdistukseen ja rasvaamiseen lähinnä pelkästään apteekissa myytäviä tuotteita. Kunnes Ostolakon myötä löysin kolme aivan loistavaa ja todella edullista tuotetta.

Erisanin puhdistusgeeli puhdistaa kasvot meikkejä myöten tosi hyvin jättämättä ihoa silti kiristävän tuntuiseksi. Sitä myydään päivittäistavarakaupoissa n. 3 - 4 €:n hintaan. Tämä on varmaankin Virven lukijoille kommenttilaatikossa eniten suosittelema tuote ja itse olen myös ollut siihen todella tyytyväinen

Toinen Virven paljon suosittelema tuote on Pirkka kasvovesi, joka aluksi tuntui vähän oudolta käytössä, koska se ikään kuin vaahtoaa vähän vanulapulla ihoa pyyhittäessä. Alun outouden jälkeen olen ihastunut ko. ominaisuuteen, koska tuntuu, että kasvoilta lähtee kasvoveden avulla vielä viimeisetkin mahdolliset epäpuhtaudet. Iho jää myös mukavan kostutetun tuntuiseksi. Täältä voit lukea Virven kertomuksen tuotteesta.

Samaisen Pirkka-sarjan silmänympärysvoiteen olen myös löytänyt Virven suosituksesta. Aikaisemmin luottosilmänympärysvoiteeni oli Avènen Soothing Eye Cream, joka toki onkin oikein hyvä tuote. Pirkan vastaava on silti lähes yhtä hyvä ja hintaero on aikamoinen, Avéne reilu 20 € ja Pirkka n. 4 €. Itse tykkään säilyttää silmänympärysvoidetta jääkaapissa, jolloin se tuntuu mukavan viileältä levittää. Virven jutun aiheesta löydät täältä.

Doven antiperspirantti on valehtelematta paras "marketti-dödö" jonka tiedän. Aikaisempi suosikkini oli Favoran apteekissa myytävä versio, mutta sekä kaksinkertainen hinta että saatavuus ovat saaneet minut ostamaan aina uudestaan kuvassa näkyvän Doven. Tämän tuotteen olen alunperin löytänyt jonkun naistenlehden tuotevertailun avulla, mutta Virvekin on sittemmin ihastunut samaan tuotteeseen. Hänen ajatuksensa aiheesta löytyy täältä.

Kuva

Meikkaamisesta olen joskus saanut eräältä alan ammattilaiselta ohjeeksi, että koskaan ei saa jättää pois kulmaväriä tai poskipunaa. Ilman niitä kuulema näyttää ainakin talvella ihan kuolleelta. Luottokulmavärini olen saanut vuosia sitten ystävältä, joka ei (muka) sitä enää tarvinnut. Hassua vaan, että muutama kuukausi sitten käytiin hakemassa ystävälle samainen tuote hänen todettua lukuisia muita kokeiltuaan, että se alkuperäinen oli paras. Eikö kuulostakin tutulta? ;) En viitsinyt kuvata omaani, koska se on todella kulahtanut, mutta kyseessä on siis The Body Shopin kulmakarvaväripaletti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos et vielä ole löytänyt hyvää kulmaväriä.

Kuva

The Body Shopilta löytyy toinenkin suosikkituotteeni, nimittäin Kamomilla silmämeikinpuhdistusaine. Kaikki, joille olen tuotetta suositellut, ovat vilpittömästi tykästyneet siihen. Itse käytän meikinpoistoon tällä hetkellä vain Erisanin puhdistusgeeliä, mutta tässä linkki tuon silmämeikinpoistoaineen tuotetietoihin TBS:n sivuilla.

Myös yksi pitkäaikaisista tuoksusuosikeistani löytyy TBS:n valikoimista. White Musk edt on ehdottomasti eniten käyttämäni tuoksu. Myös Hugo Bossin Woman on pitkäaikainen suosikki. Kesällä taas tykkään käyttää Marc Jacobsin super raikasta Lemon -tuoksua.

Yllä olevissa kuvissa näkyy muutama muu luottotuotteeni: Lumenen pikakaunistaja (!), L'orealin meikinpohjustusvoide ja Inglotin voidemainen poskipuna.

Lumenen pikakaunistaja on hyvä tuote meikin alle, koska sen koostumus on todella kevyt. Toki itselläni on melko rasvainen iho, enkä senkään takia pidä paksuista voiteista, koska ihoni ei niitä kaipaa. Mistään pikakaunistumisesta en tiedä, mutta miellyttävän tuntuinen voide joka tapauksessa

L'orealin primerin eli meikinpohjustusvoiteen ostin tämän Virven tuotekertomuksen perusteella. Olen ollut tuotteeseen oikein tyytyväinen ja se toimiikin mielestäni hyvin rasvaisuuteen taipuvaisella ihollani juuri niin kuin Virvekin totesi. Toisestakin kosmetiikkablogista, jota luen melko säännöllisesti, löytyy postaus primereista täältä. Karkkipäivä-blogi keskittyy Ostolakkoa enemmän meikkaamiseen ja luonnonkosmetiikkaan. Blogia kirjoittaa myöskin kosmetiikkaa työkseen myyvä Sanni. Itse en juuri koskaan käytä luomiväriä, mutta silti hienoja meikkikuvia on hauska katsella ja niitä Karkkipäivästä löytyy!

Inglot on alun alkaen puolalainen meikkeihin erikoistunut yritys. Olen käynyt useamman kerran ketjun myymälässä kauppakeskus Jumbossa ja saanut aina erinomaista palvelua. Yksi ehdoton luottotuotteeni onkin merkin voidemainen poskipuna, jonka sävy 86 on juuri sopiva tuomaan tervettä punaa kasvoille. (Tämä liittyy siihen, ettei näyttäisi kuolleelta -juttuun ;)). Myös Sanni on tykästynyt Inglotin tuotteisiin. Yhden hänen aiheesta kirjoittaman postauksen löydät täältä.

Ja vielä yksi tuotesuositus, joka sentään on tarkoitettu koirille. Relaxant tassuvoidetta on suositeltu monessakin blogissa ja se on maineensa veroista. Suosittelen!

Relaxant Animal Tassuvoide

Lievästi antimikrobisena ehkäisee varvasvälihautumia ja -haavaumia. Estää lumen paakkuuntumista tassujen karvoihin. Voide tukee myös kehon omien korjaus- ja huoltojärjestelmien toimintaa. Vilkastuttaa jalkojen laskimoverenkiertoa ja aineenvaihduntaa nopeuttaen näin eläimen palautumista rasituksesta ja vähentäen jalkojen turvotusta.

Käyttöohje: Levitä voidetta aamuin illoin anturoihin ja tassuihin. Lyhytkarvaisilla koirilla voidetta voi hieroa tarvittaessa myös ylemmäs jalkoihin aineenvaihdunnan parantamiseksi. Lähde

Mitäs tykkäsitte tällaisesta aiheesta?

Kuulisin mieluusti myös teidän suosikkituotteista ja/tai kokemuksista postauksen tuotteista!

Reipasta ja raikasta loppuviikkoa kaikille!

Viikonloppuna

2012-02-20T00:20:00.000+02:00

Hei ihan oikeesti! Voisiko tämä lumen tulo pikkuhiljaa loppua, että ei tarvitsisi jokaista postausta aloittaa siitä (tai pakkasesta) valittamalla! Täällä etelässä ainakin on lunta satanut koko viikonlopun ja sitä alkaa olla jo yhtä paljon kuin viime talvena. Mies sanoi sunnuntaina, että Rillalle pitäisi hankkia kaveri, joka viihtyy hänen kanssaan yhtä hyvin pihalla. Hyvä pointti! Ja Pepille tarvitaan tietysti sitten kaveri, joka viihtyy yhtä hyvin sisällä. :D

Nyt, kun pakkasta ei ole liian paljon, voi Peppikin osallistua kunnon lenkeille. Vaatetuksena toimii villapaita-fleecehaalari -yhdistelmä, joka on oikein toimiva setti. Ko. vaatteet ovat sillä tavalla Pepille hyvän kokoisia, että pysyvät hyvin päällä, mutta eivät tee Pepin liikkumisesta tönkköä.

Siskontyttö oli hommannut Jimille (minun kehotuksesta, uups..) sukat, jotka osoittautuivat vähän väärän kokoisiksi - katsokaa vaikka täältä. ;) No, meidän kannalta tietysti ihan hyvä juttu, koska siskontyttö antoi sukat Pepille. Vaan eihän ne sukat Pepinkään jaloissa ulkona pysy. Tein niihin jo tuollaiset hienot narutkin, jotka toki estävät sukkien häviämisen, mutta eivät tippaakaan auta niiden päällä pysymisessä. Hitsi.

Pakollisen sääkatsauksen jälkeen siirrytään yhtä pakolliseen Putous-osioon. HuRRRaa, huRRRaa - Leena pääsi finaalin! Vähän kyllä harmittaa, että J-P tippui, höh. No, vajaan viikon päästä tiedetään, kumpi lopulta vie voiton, Leena vai Usko. Itse liputan hiRRRveen paljon Leenan puolesta!

Kumpi on Sinun suosikkisi?

Lauantaina meitä miehen kanssa laiskotti. Ruokaa ei huvittanut laittaa, joten päädyimme lähtemään elokuviin ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Elokuva valikoitui pelkästään sen mukaan, mitä meitä lähimpinä olevassa pikkuteatterissa oli tarjolla. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en halua nähdä Vuosaari-elokuvaa, koska olin jostain saanut käsityksen, että siinä näytetään koiran pahoinpitelyä. Vihaan elokuvia, joissa näytetään eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa tai edes ihan vain eläinten huonoa kohtelua. Minulla kestää toipua sellaisen näkemisestä todella kauan. Siltikin päädyimme katsomaan Vuosaari-elokuvaa ja minulla meni oikeastaan koko elokuva siihen, että odotin ja pelkäsin sitä koiran pahoinpitelyä, jota ei sitten koskaan tullut. :) En tiedä miten olin onnistunut käsittämään asian niin väärin! Kyllä elokuvassa silti koira oli ja sen kohtalo ei ollut kaksinen, mutta mitään siihen kohdistuvaa väkivaltaa ei ollut, eikä mitään ikävää ko. aiheeseen liittyen näytetty. Muuten elokuva oli juuri sellainen kuin etukäteen ajattelinkin. Itse en nimittäin pidä tuon lajityypin kotimaisista elokuvista, koska minulle jää niistä päällimmäiseksi mieleen toivottomuus ja ahdistua. En silti sano, etteikö sitä kannattaisi käydä katsomassa - makuja on monia ja se on hyvä.

Onko joku muu jo nähnyt Vuosaari-elokuvan? Mitä Sinä pidit siitä?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin. Ei tosin hernerokalla ja laskiaispullilla, vaan kreikkalaishenkisellä pääruualla ja Aikun innoittamana toscapiirakalla. Toscapiirakasta tuli ihan älyttömän hyvää, NAM! Kiitos Aikulle ohjeesta! Suosittelen muillekin kokeilemaan. Ohjeen löydät täältä.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä näytän teille, miten ihanan palkinnon voitin MiniMurmeli-blogin arvonnassa.

Kiitos Malviina tuhannesti! ♥ Kukkaro on IHANA ja uskomattoman taitavasti tehty!

Kivaa uutta viikkoa kaikille!

Ruokaperjantai

2012-02-17T00:01:00.002+02:00

Tänä talvena on ilmeisesti tasan kaksi erilaista säätilaa. Joko on hiRRRveesti pakkasta tai sitten sataa lunta. Tällä viikolla on ollut lumisateen vuoro.

Näin talvella meillä syödään aika usein uunilohta. Ajattelinkin tänään jakaa kanssanne kaksi helppoa uunilohiohjetta.

Uunilohta piparjuurikerman, palsternakkaperunamuusin ja uunivihannesten kanssa:

Lohta varten tarvitset:

- n. kilon pätkä ruodotonta merilohifileetä

- nippu tuoretta tilliä

- 2 sitruunaa

- suolaa

- valkopippuria

1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Laita lohipala uunin kestävään vuokaan. Ripottele pinnalle reilusti (hiutale)suolaa ja rouhi päälle valkopippuria.

3. Taittele lohen päälle reilusti tuoreen tillin varsia.

4. Viipaloi sitruunat ja viimeistele lohi päällystämällä se kauttaaltaan sitruunaviipaleilla. Tilli ja sitruuna antavat uunissa lohelle makua ja estävät samalla lohen kuivumisen.

5. Paista uunin keskitasolla n. 20 - 30 min.

Palsternakkaperunamuusiin tarvitset:

- n. ½ kiloa palsternakkaa

- n. ½ kiloa jauhoisia perunoita

- suolaa

- maitoa

- voita/margariinia

1. Keitä kuoritut perunat ja palsternakat kiehuvassa vedessä kypsiksi.

2. Soseuta perunasurvimella (tai sähkövatkaimella).

3. Lisää soseeseen kuumaa maitoa sen verran, että saat muusista haluamasi paksuista

4. Mausta suolalla ja voinokareella.

Uunivihanneksiin tarvitset:

- pari paprikaa

- salaattifenkoli

- 1 - 2(puna)sipulia

- tomaatteja

- oliiviöljyä

- viinietikkaa (esim. valkoista balsamicoa)
- ripaus sokeria

- mustapippuria

- yrttimausteseosta

- (yrtti)suolaa paistamisen jälkeen

1. Pilko paprikat ja tomaatit ja levitä uunipellille tai uunivuokaan.

2. Viipaloi fenkoli sekä kuoritut sipulit,

3. Sekoita kulhossa sipuli- ja fenkolisiivujen joukkoon pari rkl oliiviöljyä, loraus viinietikkaa, ripaus sokeria, mustapippurirouhetta ja yrttimausteseosta.

4. Levitä seos paprika- ja tomaattilohkojen päälle.

5. Paista 200 - 225°:ssa uunin keskitasolla n. 10 - 15 min.

6. Mausta (yrtti)suolalla paistamisen jälkeen.

Piparjuurikermaan tarvitset:

- 1 purkki kermaviiliä (200 g)

- 1 rasia piparjuurituorejuustoa (n. 100 g)

- 1 rkl sitruunamehua

- nippu tilliä silputtuna

- ripaus sokeria

- suolaa

- mustapippuria

(- raastettua piparjuurta (tuubista), jos haluat kastikkeesta voimakkaamman makuista)

1. Sekoita kulhossa kermaviili ja tuorejuusto.

2. Lisää sitruunamehu ja tillisilppu.

3. Maista ja mausta sitten makusi mukaan sokerilla, suolalla, mustapippurirouheella ja tarvittaessa vielä raastetulla piparjuurella.

4. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin vetäytymään ja tarjoa sitten uunilohen kanssa.

Toinen lohiresepti on sellainen, jota olen tehnyt jo ihan opiskeluajoista lähtien. Tämä ruoka syntyy tosi vähistä aineksista ja vähällä vaivalla.

Smetanauunilohi:

- pätkä (kirjo)lohifileetä (n. 600 g)

- 1 prk smetanaa (120 g)

- 3 rkl maitoa tai kermaa

- 1 tl dijonsinappia

- suolaa

- valkopippuria

- (kuivattua)tilliä

(- kalamausteseosta)

1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Ripottele lohifileen päälle vähän (hiutale)suolaa.

3. Sekoita keskenään smetana, maito/kerma, sinappi ja mausteet.

4. Levitä seos lohifileen päälle ja paista uunin keskitasossa n. 20 - 30 min.

5. Tarjoa lohi esim. perunamuusin ja höyrytetyn parsakaalin kanssa.

~~~

Loppuun vielä hauska pätkä Putouksesta, koska täällä ollaan putouskuumeen kourissa. Koettakaa kestää..

Hauskaa viikonloppua!

Lunta tulvillaan..

2012-02-15T01:19:00.000+02:00

Tiistaina satoi lunta. Paljon! Koko päivän.

Te jo ehkä tiedättekin, että meidän mamma VIHAA lumitöiden tekemistä. Eli arvaatte varmaan, että eukko oli kiukkusena.. Kostoksi se antaa meille liian vähän ruokaa. Jotain ihmeellisiä riisisotkuja, joissa raejuuston muru etsii toistaan. Itse se väittää, että meillä on yrjöilyn takakia joku dieetti menossa, mutta ihan selvä kostohan toi on. Ootte varmaan samaa mieltä.

Me ollaan sen pitkulaisen kanssa oltu aika paljon takapihalla juoksentelemassa.

Sehän on muuten ihan kivaa, mutta pitkulaisen tarvii käydä TOSI usein sisällä lämmittelemässä. Uskomaton maito!

Minä sitten odottelen hänen ylhäistä pitkänmallisuuttaan kärsivällisesti hangessa.

Boring..

No nytkö?

JEEEEE!

Mutta, sitten TAAS jo sisälle. Huoh..

Oliks toi matala kaveri kesälläkin AINA sisällä? Miten voi haluta olla mielummin sisällä, jos voi olla ulkonakin. EN ymmärrä!

No mut, mä lähenkin tästä takas sinne pihalle. Moido!

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Voihan yökötys!

2012-02-13T00:01:00.000+02:00

Otsikon mukaisesti meillä on viikonloppu mennyt yökkäillessä. Tai siis, koirat ovat yökkäilleet. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin moneen otteeseen siihen, että jompikumpi koirista oksensi. Lauantaina pidettiin tiukkaa riisidieettiä, mutta silti oksentelu jatkui. Onneksi ei ihan yhtä voimakkaana kuitenkaan. Sunnuntaina kävin hakemassa apteekista Canikuria. Sunnuntaina pidin koiria kokonaan paastolla. Annoin pelkästään Canikuria ohjeen mukaan sekä tietysti vettä.

Jos oksentelu loppuu, niin maanantaina ajattelin antaa koirille Canikurin lisäksi pieniä annoksia riisiä ja raejuustoa. Tiistaina lisään riisin sekaan joko keitettyä seitä tai kanaa sekä Inupektia. Jos kaikki menee hyvin, niin keskiviikkona siirrytään asteittain normaaliin ruokaan. Inupektin antamista ajattelin jatkaa muutaman päivän, jotta koirien massut rauhoittuvat kunnolla.

Oksentelusta huolimatta molemmat koirat ovat olleet koko ajan pirteitä ja leikkisiä. Varsinkin näin pienien koirien kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että oksentelu/ripuli eivät johda kuivumiseen. Meillä on useammankin koiran kohdalla kokemusta kuivumisesta, joka saattaa seurata yllättävän nopeasti. Silloin täytyy pitää kiirettä ja hakeutua eläinlääkäriin saamaan suonensisäistä/ihonalaista nesteytystä.

Kuivumisen merkkejä ovat ainakin:

- Ihon jääminen poimulle, kun sitä kohottaa selän päältä

- Limakalvot ovat kuivat

- Silmät voivat näyttää olevan kuopalla

Lisäksi koira on usein normaalia väsyneempi ja haluton. Kuivumisen edetessä sydämen syke ei pysy normaalissa rytmissä, pulssi heikkenee ja shokki ja tajunnan menetys ovat mahdollisia. Eläinlääkäriin pitää hakeutua nopeasti myös silloin, jos koiran oksennuksessa/ulosteessa on verta. (Lähde)

Kuva

Oksentelu ja ripuli ovat koirilla aika yleisiä vaivoja, jotka paranevat usein hyvin ja suht nopeasti ihan kotihoidolla. Nykyään olen silti aina hiukan varpaillani koirien mahavaivojen kanssa, koska muutama vuosi sitten sisareni pitkäkarvainen kääpiömäykkypoika sairastui äkilliseen suolistotulehdukseen (koiran verinen ripuli), johon menehtyy vuosittain useita koiria. Siskon koiran oireet olivat ihan tyypillisiä vatsataudinoireita. Oksentelu alkoi muistaakseni aamuyöstä ja aamulenkillä vatsa oli myös löysällä. Sairauden nimestä huolimatta veristä ripulia ei ilmennyt. Iltaa kohden koiran yleistila kuitenkin heikkeni ja sisko päätyi viemään koiran Viikin pieneläinsairaalaan. Siellä päivystävä eläinlääkäri hoksasi heti, mistä on kysymys ja kiidätti koiran teho-osastolle aggressiiviseen hoitoon. Kolme päivää teho-osastolla sekä useamman viikon kotilääkitys pelastivat onneksi siskoni koiran ja hän toipui täysin ennalleen. Jäljet tuosta tapauksesta jäivätkin meidän ihmisten muistiin. Joka kerta, kun joku perhepiirimme koirista oksentaa/ripuloi tulee tuo tapaus kaikille mieleen ja tuntosarvet ovat siksi erityisen herkkinä.

Kuva

Vaikka tuossa sarjakuvassa koira sylkeekin pillerin pois suustaan, niin koirille kai yleisesti on aika helppoa antaa lääkkeitä. Ainakin, jos verrataan kissoihin..

Kissojen ja koirien lääkintäohje:

Kuinka kissalle annetaan pilleri:

Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta. Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kuin pidät pilleriä oikeassa kädessä. Kun kissa avaa suunsa, pudota pilleri suuhun. Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.

Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa. Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi. Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pehmennyt pilleri pois.

Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi. Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi. Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla kymmeneen.

Poimi pilleri akvaariosta ja kissa vaatekaapin päältä. Huuda puoliso sisään pihalta.

Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta. Käske puolison pitää kiinni kissan päästä lujasti yhdellä kädellä, samalla kun tunget puista viivoitinta kissan suuhun. Liu'uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.

Hae kissa verhotangolta ja ota uusi pilleri pakkauksesta. Pistä muistiin uuden viivoittimen osto ja verhojen korjaus. Lakaise rikkoutuneet koriste-esineet takasta ja laita ne syrjään myöhempää liimausta varten.

Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä niin, että sen pää juuri ja juuri näkyy puolison kainalon alta. Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki lyijykynällä ja puhalla mehupilliin.

Varmista lääkepaketista, ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle. Juo lasi vettä, että saat maun pois suustasi. Laita laastari puolison käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla. Hae kissa naapurin halkoliiteristä.

Ota uusi pilleri. Laita kissa kaappiin ja sulje ovet kaulan kohdalta niin että pää jää näkyviin. Pakota suu auki jälkiruokalusikalla. Ammu pilleri kissan kurkkuun kumirenksulla.

Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä ovi takaisin saranoilleen. Laita kylmäkompressi poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä. Heitä T-paita roskiin ja hae toinen paita makuuhuoneesta. Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta. Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi aitaan väistäessään kissaa.

Ota viimeinen pilleri paketista. Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen puutarhalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän jalkaan. Etsi paksut näppylähanskat vajasta. Pakota kissan suu auki pienellä jakoavaimella.

Työnnä pilleri suuhun ja iso fileepihvinpala perään. Pidä päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä kurkkuun jotta pilleri huuhtoutuu alas.

Pyydä puolisoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti hiljaa kun tohtori tikkaa sormesi ja käsivartesi sekä poistaa pillerin jämät oikeasta silmästäsi. Poikkea matkalla huonekalukauppaan ostamaan uusi pöytä.

Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.

Kuinka koiralle annetaan pilleri:

1. Kiedo pilleri pekoniin.

2. Tehty.

Canikur-tabletit ovat onneksi niin hyvän makuisia, että ainakin meidän koirat syövät ne hyvällä ruokahalulla ilman mitään vippaskonsteja. Yökköilystä huolimatta viikonlopun lauhtuneista keleistä on nautittu kovasti. Peppikin on viihtynyt pitkiä aikoja pihalla Rillan kanssa leikkimässä.

Pakko kysyä vielä, että minkä rotuinen koira teidän mielestä Hessu Hopo on (vai onko koira ollenkaan)? Oltiin viikonloppuna kummitytön ja äitinsä kanssa katsomassa "Disney On Ice"-showta ja siellähän se Hessukin taas hassutteli luistimilla. Itse olen päättänyt, että Hessu on mäyräkoira, vaikka oikeasti en tiedä onko näin.

Tiedätkö Sinä?

Kuva

Tiistaina on ystävänpäivä ja haluankin toivottaa teille kaikille kivoille siellä ruudun toisella puolella -

PS. Tästä voit kuunnella ystävänpäiväänkin erittäin hyvin sopivan kappaleen. Rest in peace - Whitney Houston. Kaunis äänesi jää elämään ikuisesti. <3

Ruokaperjantai

2012-02-10T00:25:00.003+02:00

Onpas taas viikko mennyt nopeasti! Pakkasta on riittänyt ilmeisesti koko maassa ja onneksi myös upeita, aurinkoisia päiviä.

Tänään ajattelin jakaa kanssanne muutaman tosi helpon ja nopean ruokaohjeen, joissa kaikissa on käytetty avocadoa. Olen itse kovasti tykästynyt avocadon pehmeään makuun. Avocado on lisäksi erittäin täyttävää ja myös terveellistä ravintoa sisältäen runsaasti hyvälaatuisia rasvoja. Nykyään monesta kaupasta saa myös ostaa valmiiksi kypsytettyjä avocadoja, joten enää ei välttämättä tarvitse ennakoida avocadon syömistä monta päivää etukäteen. Siskontyttö vinkkasi taannoin käyttämään halloumisalaatissassa tomaatin sijaan viinirypäleitä. Vinkki oli tosi hyvä, joten tässä salaatin ohje teillekin -

Halloumijuustosalaatti avocadolla ja viinirypäleillä:

- erilaisia salaatteja (esim. 1 ruukku jääsalaattia ja puoli rasiaa valmista salaattisekoitusta)

- puolikas kurkku

- 1 - 2 kypsää avocadoa

- viinirypäleitä

- 1 paketti halloumijuustoa

- pähkinöitä (esim. cashew ja/tai manteli)

(- keitettyä pastaa)

(- valmista salaatinkastiketta)

1. Jos käytät salaattiin pastaa, voit laittaa sen hetkeksi marinoitumaan valmiiseen salaattikastikkeeseen, jolloin pastasta tulee tosi paljon maukkaampaa. Itse pidän tosi paljon Felixin Yrtti-Balsamico -kastikkeesta. Laiton n. viiteen desiin keitettyä pastaa ½ dl kastiketta.

2. Paahda pähkinöitä hetki kuivalla, kuumalla pannulla.

2. Leikkaa halloumi n. sentin viipaleiksi ja paista viipaleet pannulla molemmilta puolilta ruskeiksi.

3. Revi kulhoon salaattia. Pese, kuori ja kuutio kurkku. Pese ja puolita viinirypäleet.

4. Puolita avocado(t) ja poista kivet. Kuutioi hedelmänliha ja lisää salaatin joukkoon.

5. Laita tarjolle salaatti, pasta, halloumi, pähkinät ja salaatinkastike.

6. Kokoa aineksista mieleisesi annos ja nauti!

Katkaraputäytteiset avocadot:

- 1 purkki kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia (200 g)

- 200 g tuorejuustoa (esim. valkosipulilla maustettua)

- 1 pussi pakastekatkarapuja sulatettuna (180 g)

- 1 ruukku ruohosipulia

- 1 rkl sitruunamehua

- valkopippuria

- ripaus sokeria

- 2 kypsää avocadoa

1. Sulata katkaravut. Itse laitan aina pussin suoraan kuumaan veteen ja valutan katkaravut sen jälkeen vielä siivilässä kuiviksi ennen käyttöä.

2. Sekoita kulhossa kermaviili (tai turkkilainen jugurtti) ja tuorejuusto keskenään. Jugurtti sopii kastikkeeseen hyvin sekä makunsa että koostumuksensa puolesta. Sen avulla täytteestä tulee paksumpaa ja se pysyy siten paremmin avocadojen päällä.

3. Lisää katkaravut, silputtu ruohosipuli, sitruunamehu, n. 1 tl valkopippuria (joko jauheena tai rouheena) ja ripaus sokeria. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna kastikkeen tekeytyä hetki jääkaapissa.

4. Halkaise avocadot ja poista kivet. Sivele puolikkaiden pinnat kevyesti sitruunamehulla tummumisen estämiseksi.

5. Tarjoa katkarapukastike avocadonpuolikkaiden kanssa. Jos kastiketta jää yli, se maistuu erinomaiselta myös leivän päällä.

Tomaatti mozzarella avocado -leivät:

- 4 viipaletta leipää

- pari rkl valmista pestoa

- 1 pallo tuoretta mozzarellaa

- 1 kypsä avocado

- minitomaatteja tai pari isoa tomaattia

1. Sivele leipäviipaleet pestolla.

2. Viipaloi mozzarella ja lado viipaleet leipien päälle.

3. Halkaise avocado ja poista kivi. Viipaloi avocado ja lisää viipaleet leiville.

4. Pese ja viipaloi tomaatit. Laita viipaleet leiville päällimmäiseksi ja syö!

Leivistä olen tainnut mainita täällä ennenkin, mutta niin hyviä ne ovat, että ansaitsevat kyllä tulla mainituksi uudelleenkin.

Mites te muut siellä - kuuluuko avocado ruokavalioonne?

Aurinkoista viikonloppua!

PS. Marja-Leena, Ossin emäntä, laittoi minulle edellisen postauksen kommenttilaatikkoon linkin lehtijuttuun, joka todella lämmitti sydäntä, kiitos vielä! ♥ Käykääpä tekin kurkkaamassa!

Meemi

2012-02-08T00:33:00.001+02:00

Joskus, jo useampi vuosi sitten, blogeissa kiertäneitä haasteita kutsuttiin meemeiksi. Päätin tällä kertaa toteuttaa yhden sellaisen. Luvassa siis ~~super tylsiä~~ huippu mielenkiintoisia, täysin mihinkään liittymättömiä tietoja minusta. Lukeekoon ken viitsii. Selatkoon pelkät kuvat ken ei viitsi. Ja skipatkoon koko postauksen ken haluaa. ;)

Neljä eläintä, joista pidän:

1. Koira

2. Lammas

3. Pingviini

4. Kirahvi

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Lapsenlikka
2. Myymäläetsivä
3. Kaupantäti
4. Yrittäjä

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Mökillä

2. Lapissa

3. Kreikassa

4. Intiassa

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Greyn Anatomia

2. Frendit

3. American Idol

4. Ruokaohjelmat

Neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan:

1. Forest Gump

2. Amélie

3. Magnolia

4. Lumiukko

Neljä lempiruokaani:

1. Juustot

2. Suklaakakku

3. Tapakset

4. Lohikeitto

Neljä lempijuomaani:

1. Pepsi Max

2. Kahvi (maidolla)

3. Lime Friss

4. Kylmä olut

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1. Sähköposti

2. Oma blogi

3. Seuraamani blogit

4. Uutiset

Kuvat

Meemin saa toki kuka vain napata matkaansa ja vastailla ko. kysymyksiin, jos siltä tuntuu. Ü

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Tossuissa tassutellen uuteen viikkoon

2012-02-06T06:09:00.003+02:00

Palataan taas heti alkuun niihin jo edellisessä postauksessa hyviksi havaittuihin aloitusaiheisiin eli säähän ja politiikkaan. Sää on lauhtumassa: jei! Ja Suomella on uusi presidentti: onnea! Sitten päivän pääaiheeseen eli Pepin tossuihin, jotka on viimeinkin saatu hankittua, huh! Haastattelemme myöhemmin tässä postauksessa myös tossujen (onnellista?) uutta omistajaa, jotta kuulemme hänen oman mielipiteen hankinnan onnistumisesta (tuskin maltan odottaa! Toim.huom.) Aloitetaan kuitenkin kuvilla, joissa Peppi saa juosta auringon paisteessa villinä ja vapaana, ilman tassuissa olevia tossuja (vai oliko se tossuissa olevia tassuja?)

Nyt loppui jaarittelut. Tässä on tossut:

Vähänhän ne ovat suuret ja oudon väriset, mutta täällä on kova usko siihen, että ne saadaan vielä pienellä tuunauksella sopiviksi. Nytkin ne pysyvät jaloissa, ainakin melko pitkiä aikoja.. ;)

Valokuuvaajamme pyysi muuten kertomaan, että tossumallista oli melko hankalaa saada muunlaisia kuvia kuin sellaisia, joissa hän yrittää saada tossuja, suuta avuksi käyttäen, pois jaloista. Myös Rilla vaikuttaa olevan tilanteesta hiukan huolissaan.

Onks sulla hei kaikki ihan okei?

Haastattelija: "Päivää! Tulin kyselemään teidän omia kokemuksia näistä paljon jo etukäteenkin puhuttaneista tossuista."

Peppi: "Päivää.. Ja saa kyllä sinutella." *nyhtää samalla tossuja raivoisalla vimmalla pois jaloista*

Haastattelija: "Jaaha, juu, no kiva. Kuulemamme mukaan olit itse mukana tossuostoksilla. Mitenkäs se sujui?"

Peppi: "Hyvin! En purru ketään."

Haastattelija: "No sehän on hyvä, että et purrut.. Tietolähteemme mainitsi myös, että teit kakat heti astuttuasi sisään ensimmäiseen kauppaan. Vahvistatteko tämän tiedon?"

Peppi: "No, kai mä nyt tein sen sinne sisälle lämpimään, daa-a! Mun mamma oli yrittäny koko päivän saada mut kakkaamaan pihalle, siis what? Siellä oli SATA astetta pakkasta. Ei pystyny. Bylly oli niin jäässä."

Haastattelija: "Ymmärrän.." *pyörittelee samalla silmiään niin, että ne melkein tippuvat pois päästä* "No, palatakseni niihin tossuihin - miltäs ne nyt ovat tuntuneet, noin niin kuin käytössä?"

Peppi: " En tykkää. Yhtään. Joudun kävelee ne jalassa sillai niinku kroolia. Tiäksä, sillai ku se uintikin menee. Kauhomalla. Über pöljää!" *on saanut ensimmäisen tossun irti jalasta ja jatkaa seuraavan työstämistä*

Haastattelija: "Jaa, no on kai se kroolaaminen tietysti vähän hankalaa. Ainakin kuivalla maalla? Kiitos kuitenkin haastattelusta ja mukavia, hmmm, uintikelejä.."

Peppi: "Tsabe-moi!" *toinenkin tossu - done*

Nyt kyllä tää mamma haluaa itsekin vielä sanoa jotain tossuista. Ainakin sen, että oikean koon valitsemista hankaloitti tossujen "neljän kappaleen" -myyntipakkaukset. Eikös koirilla yleensä ole etutassut takatassuja hiukan isommat? Eli, jos sovitetut tossut olivat sopivat etutassuihin, niin takatassuihin ne olivat isot ja toisinpäin. Päädyttiin lopulta ostamaan etutassuihin sopivat, joten takatassuihin tulevia täytynee yrittää vähän pienentää. Tällä viikolla varmaan päästään jo taas molempien koirien kanssa kunnon lenkille, ~~jos~~ kun ilmat vähän lämpenevät. Viikonloppu tulikin vietettyä aika tiiviisti neljän seinän sisällä, takkatulen lämmössä.

Tossujen valintaa helpotti erittäin paljon 3:n sheltin mamin loistavat vinkit, jotka löytyvät tämän postauksen kommenttilaatikosta. Sovitellessamme monia, keskenään hyvinkin erilaisia tossuja, ko. vinkit olivat todella isoksi avuksi. KIITOS vielä kovasti! Shelttejen mami esitti myös seuraavanlaisen toiveen:

'Toi Mami tossa vieressä piipittää, et toivois jutustelua siitä, et joutuuks muut kulkemaan suolatuilla teillä, ja jos niin mitä tassut siitä tykkää? Huuhdotaanko räpylät aina, rasvataanko jollain ( millä?) vai miten muilla toimitaan? Ja onko toiminut?'

Meillä täällä landella (kävely)teitä ei suolata, joten -

kertokaa ihmeessä te muut siellä omia kokemuksia ja konsteja aiheeseen liittyen!

Iloista mieltä uuteen viikkoon!

Ruokaperjantai

2012-02-03T03:15:00.005+02:00

Aloitetaan tänään kahdella aiheella, joista toinen on takuuvarmaa small talk -kamaa ja toisesta ei kai hyvien tapojen mukaan pitäisi juuri edes puhua. Joko arvasitte? No, sää ja politiikka, tietenkin. Säästä sen verran, että: "on ilmoja pidellyt". Ja politiikasta: muistakaa äänestää sunnuntaina, jos ette jo ole sitä tehnyt. ;)

Ja, koska ilmoja todellakin on pidellyt, tein viikolla talviruokien klassikkoa, linssisoppaa. Keiton kaveriksi leivoin vielä pellillisen maailman helpoimpia sämpylöitä. Linssikeitto on siitä(kin) mukava ruoka, että sitä voi huoletta keittää kerralla ison satsin, koska keiton maku vain paranee uudellenlämityksestä. Osan keitosta voi toki myös pakastaa annosrasioihin ja lämmitää sitten mikrossa aina, kun nälkä yllättää. Itse pidän tulisista mauista, joten omasta keitostani tein tarkoituksella aika mausteista. Laitan ohjeen loppuun vielä maustamisvinkkejä, joiden avulla sopan makua voi helposti "tuunata" itselle sopivaksi.

Lämmittävä linssikeitto:

- 2 (puna)sipulia

- 3 - 5 valkosipulinkynttä

- iso pala tuoretta inkivääriä

- 2 - 4 porkkanaa

- 1 prk punaista currytahnaa (esim. Pirkka, 110 g)

- 2 rkl öljyä

- 2 purkkia tomaattimurskaa

- 1 - 2 kpl kasvisliemikuutiota

- 1,5 l vettä

- 4 dl punaisia linssejä

- 1 rkl (fariini)sokeria

- 1 purkki kookosmaitoa (400 ml)

- jauhettua kanelia

- jauhettua kardemummaa

- chilijauhetta

- (suolaa)

1. Kuori ja kuutioi sipulit. Kuori porkkanat sekä inkivääri ja raasta raastimen suurimalla terällä.

2. Kuullota kattilassa öljytilkassa sipulikuutiot, porkkana- ja inkivääriraaste, puristetut valkosipulinkynnet sekä currytahna.

3. Lisää kattilaan tomaatiimurska, 1 - 2 kasvisliemikuutiota, 1 rkl (fariini)sokeria ja n. 1.5 litraa vettä. Anna kuumeta kiehuvaksi.

4. Huuhtele linssit hyvin siivilässä kylmällä vedellä ja lisää kattilaan. Anna keiton kiehua miedolla lämmöllä n. 20 - 30 min.

5. Lisää sitten keittoon kookosmaito ja anna kiehua vielä n. 10 min.

6. Mausta halutessasi jauhetulla kanelilla ja kardemummalla. Lisää myös tarvittaessa suolaa ja chilijauhetta.

7. Keiton kanssa nautittavaksi sopii hyvin turkkilainen jogurtti ja/tai raejuusto.

Vinkkejä linssikeiton maustamiseen:

- Punaisen currytahnan voit halutessasi vaihtaa vähemmän tuliseen keltaiseen currytahnaan tai käyttää keittoon vain puoli purkillista currytahnaa.

- Inkiväärin määrä riippuu siitä, kuinka paljon sen mausta tykkää. Itse laitoin koko sen palan, joka näkyy "keittoainekset"-kuvassa. Tuore inkivääri ei säily kovin pitkään hyvänä jääkaapissa, mutta ylimääräiset palat voi hyvin pakastaa joko paloina tai raasteena.

- Keiton makuun sopii hyvin kaikki meille piparkakuista tutut mausteet: kaneli, kardemumma, neilikka, inkivääri, muskotti jne. Voimakkaaman maun ko. mausteista saat lisäämällä keittoon jo alkuvaiheessa pätkän kanelitankoa, muutaman kokonaisen kardemumman, neilikan ja tähtianiksen. Mausteet voi laittaa joko harsokangaspussiin tai vaikkapa suuren teesihdin sisään, jolloin ne on helppo ottaa pois keitosta ennen tarjoilua.

Kuva

- Keiton paksuutta on helppo säädellä veden määrän avulla. Keiton voi halutessaan myös soseuttaa joko sauvavatkaimella tai blenderissä.

- Jos et pidä kookosmaidon mausta, sen voi hyvin korvata (ruoka)kermalla.

Itse tein tämänkertaiset ruuat niin, että leivoin ensin sämpylät ja laitoin ne kohoamaan. Niiden kohotessa tein keiton siihen asti, että se sai jäädä hautumaan. Sitten laitoin sämpylät uuniin ja viimeistelin keiton. Näin koko ateria oli samaan aikaan valmiina syötäväksi.

Helpot sämpyläpalat:

- 5 dl maitoa tai omenamehua (itse laitoin puolet kumpaakin)

- 1 pss kuivahiivaa (11 g)

- ½ dl voisulaa/ juoksevaa margariinia/öljyä

- 1-3 rkl hunajaa (riippuen, käytätkö omenamehua, joka tuo myös makeutta taikinaan, itse laitoin 2 rkl)

- 1½ tl suolaa

- 8 dl jauhoja + rouheita (itse laitoin 3 dl sämpyläjauh. + 4 dl hiivaleipäjauh. + 1 dl auringonkukansiemeniä)

- 3 dl kaura-/neljänviljanhiutaleita

- (hunaja)maitoa voiteluun

- kourallinen siemeniä sämpylöiden päälle (itse laitoin kurpitsan siemeniä)

1. Kaada kulhoon maito ja/tai omenamehu sekä hunaja. Nesteet kannatta laittaa hetkeksi mikroon, koska kuivahiiva tykkää n. 42 asteisesta nesteestä, joka tuntuu kädellä koittaessa selvästi lämpimältä. Myös hunaja sulaa silloin paremmin. Lisää vielä voisula/juokseva margariini/öljy nesteiden joukkoon.

2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet, eli: jauhot/rouheet/siemenet, hiutaleet, kuivahiiva ja suola.

4. Lisää jauhoseosta muutama desi kerrallaan nesteiden joukkoon samalla reippaasti lastalla sekoittaen. Näin taikinaa syntyy sitkoa. Valmis taikina saa olla reilusti löysää.

5. Kaada taikina kulhosta suoraan uunipellille, jonka olet vuorannut leivinpaperilla.

6. Taputtele taikina pelillä litteäksi suorakaiteeksi, joko kostutetuin käsin tai kumilastan avulla.

7. Leikkaa taikinalevy veitsellä 16:sta palaan.

8. Voitele sämpylät joko pelkällä maidolla tai hunajalla maustetulla maidolla (kuumenna 1 dl maitoa ja 1 rkl hunajaa hetki mikrossa).

9. Ripottele sämpylöiden päälle kourallinen haluamiasi siemeniä (tai kaurahiutaleita).

10. Anna sämpylöiden kohota liinalla peitettyinä, vedottomassa paikassa n. 30 min.

11. Pistele kohonneiden sämpylöiden pinta kevyesti haarukalla. Voit samalla painella siemeniä vähän taikinan sisään, jotta ne pysyvät paremmin paikoillaan.

12. Paista 225°:ssa uunin keskitasolla n. 15-20 min. kunnes sämpylät ovat saaneet hyvän värin.

13. Nauti kuumina voin kanssa.

Kerrassan maistuva ja hyvin täyttävä ateria!

Maukasta ja leppoisaa viikonloppua kaikille!

PS. Loppuun vielä "äänestyssketsi" Putouksesta muistuttamaan vaalisunnuntaista. :D

Entäs, jos ei pidä talvesta?

2012-02-01T00:13:00.004+02:00

Ai kuka ei pidä? Älkää mua katsoko - mähän rrrrrrakastan talvea! Ai miksikö? No, mäpäs kerron. Ei oo liian kuuma. Omalla pihalla on mielenkiintoisia reittejä. Pääse usein mamman kanssa kaksistaan lenkille (se pitkuliini, you know, p a l e l e e, niin sitä ei aina oteta mukaan, mahtavuutta!) Pihalla on tosi usein sellasia isoja bördejä (fasaaneita, sano mamma), jotka mä ajan heti pois. Se ON kivaa! Ne kaakattaa ja räpiköi - vähänkö mä nauran partaani, keh. Niin, ja sanoinko jo, että ei oo liian kuuma, vaan just sopiva.

Hu-huu, MINÄ en pidä talvesta! Todellakaan! Tai no, on pieni määrä lunta kivaa ja muutenkin siis lumi on kivaa. Mutta inhottaa, kun tulee kylmä ja koko roppa alkaa sillai tärisee. Miksiköhän lumi on kylmää? Tai ilma? Eikö voi olla lunta ja kesä? En ymmärrä..

Enkä myöskään ymmärrä, että miksi tää ovi on tällai raollaan niin, että en kuiteskaan mahdu livahtamaan sisään. Mamma väittää, että mulla on kakkahätä ja, että mun pitää sen takia olla täällä pihalla. Vaikka mulla ei JUST NYT kyllä ole. Tai en ainakaan tee sitä JUST NYT. Nih.

Jos mä tällä kuonolla oikein tökin, niin aukeiskohan tää ovi? Miksi mua ei auteta? Mihin tästä palvelun heikkoudesta voi valittaa?

No, mä nökötän sitten tässä oven edessä mahdollisimman säälittävän näköisenä.

Ha-haa, mä arvasin, että mun ilme tepsii! Mamma päästi mut sisälle, hihhihhih! Kakkailkoon vaan ihan yksinään siellä pihalla. Tai, onhan siellä myös Rilla.. Se tykkää talvesta ja kylmästä, blondit!?!

Sellaisia ajatuksia talvesta on meidän karvapöksyillä. Just, just..

Mites muut - hyvinkö tarkenee vai joko saisi pakkaset riittää?

Onneksi tänään alkoi jo helmikuu. Kevät tulee, ihanaa!

Toivotan kaikille aurinkoisia päiviä pakkasten keskelle!

PS. Tällä mammalla saattaa olla vielä pari juttua takataskussa tästä talviaiheesta ja siitä Pepin kakkahädästä..

Siis täh? Mitä te vielä siellä teette? Tää postaushan loppu jo! ;)

Kommentointia ja kuvia

2012-01-30T01:07:00.000+02:00

Olette varmaankin jo tutustuneet monessa blogissa Bloggerin uuteen kommentointisysteemiin, joka mahdollistaa kohdistetun kommentteihin vastaamisen. Systeemi on sinänsä aivan loistava, mutta kaikilla selaimilla se ei ole toiminut. Jo tuossa aikaisemmin sain Sarilta vinkin, että Google Chromella uusi systeemi toimii moitteettomasti. Chromen voi ladata helposti ja nopeasti esim. täältä.

Olen huomannut myös, että ainakin Internet Explorerin kohdalla tilanne on nyt, alun hankaluuksien jälkeen, parantunut. Yritin itsekin ottaa uuden kommentointisysteemin kokeiluun, mutta se olisi vaatinut muidenkin asetusten muokkaamista, joten en jaksanutkaan perehtyä.. Kertokaa ihmeessä, jos kyllästytte (tai olette jo kyllästyneet) "vanhaan" kommentointisysteemiin, niin yritän paneutua asiaan paremmin.

Olen nähnyt useammassakin blogissa kuvia, jotka on otettu samasta kohdasta eri vuodenaikoina. Tämän (muutenkin sekavan) postauksen kuvituksena toimii tuota ideaa mukailevat kuvat meidän etu- ja takapihalta. ("Löysin" kuvat koneelta samalla, kun selasin albumeita Pepin synttäripostausta varten. Olen näköjään innostunut kuvapostauksista.. :o )

Takapihalta:

Kuva vuodelta 2006. Taustalla näkyvä koira on Ines ♥.

En tiedä, ovatko tällaiset kuvat kenenkään muun mielestä mielenkiintoisia, mutta jäävätpähän ainakin meille itselle talteen.

Takapihalta (talon suuntaan):

Pystyyköhän kuvista edes hahmottamaan sen, että ovat otettu ikään kuin samoista kohdista, koska eivät kuitenkaan ole ihan samoista kohdista? Tai onko sillä edes mitään väliä?

Etupihalta:

Tämä on otettu v.2006. Tuijat ovat vielä aika pieniä ja Rosa ♥ tepsuttelee kuvan alakulmassa.

"Juttelin" taannoin kommenttilootassa Koiratädin kanssa siitä, että haluaisin (edelleen) mennä digikuvauskurssille. Olen katsellut kansalaisopistojen tarjontaa sillä silmällä, mutta vielä ei ole löytynyt sopivaa ajankohtaa. Toivottavasti pian löytyy! Välillä turhaudun kuvaamiseen, kun en ymmärrä kameran asetuksista oikein mitään. Onnistuneet kuvat ovatkin aina vahinkolaukauksia. ;)

Etupihalta (talon suuntaan):

Käykääpäs kurkkaamassa tästä blogista, miten upeita kuvia sieltä löytyy! Kuvausassarina vilahtaa välillä myös suloinen Vilma-westie.

Takapihan aita (lumisateella ja futistreeneissä ;)):

Sunnuntaina meillä oltiin (taas) laiskoissa tunnelmissa, joten ruuaksi päätettiin tilata pizzaa. En edes muista, milloin näin olisi edellisen kerran tehty. En nimittäin erityisemmin pidä noutopizzoista, koska ne ehtivät aina jäähtyä, ennen kuin on ehtinyt edes aloittaa syömistä. Meiltä löytyi yllättäen toinenkin, joka EI pidä noutopizzasta. Pepiltä meni meinaan ihan totaalisesti herneet nenään, kun yhtäkkiä soi ovikello ja ovella seisoi täysin tuntematon mies. Seuraavat pari tuntia Peppi vahtasi tiiviisti ulko-ovea ja haukkui aina välillä lisätehosteeksi. Niin, että pysykää vaan kaukana meiltä kaikki murtomiehet ja pizzapojat tai saatte tuta Pepin raivoisan paheksunnan.. ;D

Täällä vartioin MINÄ (ja mun apulainen) - vapise ~~Tero~~ pizzapoika!

Turvallista uutta viikkoa myös teille kaikille!

PS. PAKKO laittaa vielä yksi tietty jakso "Kymppitonnista"..;D

Ruokaperjantai

2012-01-27T05:26:00.009+02:00

Ennen kuin mennään tämän päivän ruokaohjeisiin, niin on pakko näyttää teille kuvia ulkovermeisiin puetusta Pepistä. (Saa nauraa, mutta vain hillitysti sisäänpäin, että Peppi ei kuule ja loukkaannu VIELÄ verisemmin ;))

Kerrospukeutumista! Laitoin villapaidan päälle manttelin ja jätin villapaidan kauluksen taittamatta, joten korvat jäivät sopivasti sen alle suojaan. Peppi EI tykännyt tästä ideasta, mutta kyllä lenkillä silti sujui ihan hyvin. Tai asussa liikkumisen puolesta sujui hyvin. Kylmähän siellä Pepille silti tosi pian tuli. Olen vähän ihmeissäni Pepin kylmänarkuuden kanssa. Vaikka ulkona ei olisi pakkasta kuin viisi astetta, niin kuvien tamineista huolimatta, Peppi alkaa hyvin pian ihan täristä kylmästä. Viikonloppuna täytyy ehdottomasti käydä (vihdoinkin!) etsimässä sopivia tossuja Pepille. Toivottavasti niistä on apua!

Meidän edesmenneeltä Rosa-westieltä puuttui kokonaan pohjavilla ja hän oli siksi aika kylmänarka, mutta hänenkin tassujen nostelu alkoi vasta, kun pakkasta oli yli kymmenen astetta. Enkä muista montaakaan kertaa, että hän olisi tärissyt kylmästä. Toivon kovasti, että Pepin turkki vielä iän myötä paksuuntuu, koska tällä hetkellä tunnen itseni asian suhteen aika avuttomaksi. Ei kai sinänsä ole ihme, että Peppi palelee, kun ottaa huomioon, että hän on vatsan puolelta melkein kalju. :o

Vinkkejä ja kokemuksia aiheesta otetaan mieluusti vastaan!

No, sitten ruokaan. Viime viikonloppuna laiskotti, eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli laittaa ruokaa. Jotain oli silti syötävä. Uunikasvikset ja valmis savulohifilee pelastivat tällä kertaa meidät nälkäkuolemalta. ;) Uunikasviksiin olen saanut paljon ideoita Kaitaliinan-blogista. Kannattaa käydä siellä kurkkimassa muitakin reseptejä, joita monia olen kokeillut ja hyviksi havainnut.

Uunikasvikset:

- 4-5 perunaa (esim. Rosamunda)

- 2-3 porkkanaa (multaporkkanat on parhaita)

- pala palsternakkaa

- 2-3 punasipulia

- 1-2 fenkolia

- muutama valkosipulinkynsi

- oliiviöljyä

- yrttisekoitusta

- chilirouhetta

- mustapippuria

- suolaa

1. Laita uuni kuumenemaan 225°:een.

2. Pese, kuori ja paloittele porkkanat, palsternakka ja perunat. Jos perunoissa on siisti kuori, niin ne voi käyttää myös kuorineen. Itse poistin perunoista vain muutaman huonomman kohdan.

3. Kuori sipulit ja leikkaa lohkoiksi.

4. Laita kasvislohkot kulhoon ja kaada sekaan reilu loraus oliiviöljyä, n. 3 - 4 rkl. Lisää kulhoon myös 1 rkl yrttiseosta, pari tl chilirouhetta ja muutama kokonainen valkosipulinkynsi kuorittuna. Jos haluat kasviksiin voimakkaamman valkosipulin maun, niin valkosipulinkynnet kannatta puristaa kasvisten joukkoon.

5. Sekoita öljy ja mausteet hyvin kasvislohkojen joukkoon ja laita kasvikset tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.

6. Paista kasviksia uunin keskitasolla vähän lohkojen koosta riippuen, n. 30 min, niin, että kasvikset ovat melkein kypsiä.

7. Poista fenkol(e)ista kanta sekä kuivahtaneet osat ja siivuta. Lisää kulhossa siivuihin pieni loraus oliiviöljyä ja pari tl mustapippurirouhetta.

8. Lisää fenkolisiivut muiden kasvisten päälle ja jatka paistamista n. 10 min tai kunnes kasvikset tuntuvat kypsiltä.

9. Ripottele kasvisten päälle esim. sormisuolaa n. 1 tl tai oman maun mukaan. Itse lisään suolan kasviksiin vasta kypsennyksen jälkeen kahdesta syystä. Suola kerää nestettä, joten olen huomannut, että ennen uuniin laittoa suolatuista kasviksista tulee vähemmän mehukkaita, kun osa niissä olevasta nesteestä on irronnut ja haihtunut suolan vaikutuksesta. Toinen syy on se, että kypsiä kasviksia voi maistella ja siten suolan määrää on helpompi arvioida.

10. Tällä kertaa uunikasvisten kanssa meillä syötiin savulohta ja tsatsikia. "Partaäijä" -sarjasta löytyy oikein mainio tsatsiki, jos ei innostu tekemään sitä itse, mikä sekin on helppoa.

Tykkääkö kukaan muu siellä skonsseista? Meillä tykätään niistä ja teen skonsseja aina joskus viikonloppuisin aamupalaksi/brussille. Skonssit nostatetaan leivinjauheella ja/tai soodalla, joten niiden valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Kokeilin taannoin minulle uuttaa reseptiä, jonka olen bongannut jostain kokkiohjelmasta. Tein sekä suolaisia että makeita skonsseja jakamalla perustaikinan kahtia ennen makuainesten lisäämistä.

Skonssit kahdella tapaa:

1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Vispaa alla mainitut ainekset kulhossa kevyesti sekaisin.

- 1,5 dl maitoa

- 1,5 dl kuohukermaa

- 1 kananmuna

3. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet.

- 7 dl vehnäjauhoja

- 2 tl leivinjauhetta

- 1 tl suolaa

4. Kaada sitten nesteseos jauhoseoksen joukkoon ja sekoita nopeasti välttäen turhaa vatkaamista.

5. Ota puolet taikinasta takaisin siihen kulhoon, jossa sekoitit nesteet.

6. Lisää toisen taikinan joukkoon 1,25 dl juustoraastetta.

7. Lisää toiseen taikinaan: 1 rkl sokeria, 1,25 dl rusinoita/muita kuivattuja hedelmiä (pilkottuina) ja yhden limetin tai puolikkaan sitruunan kuori.

8. Pyörittele molemmista taikinoista yksi pellillinen pieniä "sämpylöitä". Voit voidella ne halutessasi maidolla. Itse voitelin ainoastaan makeat skonssit ja lisäsin maidon joukkoon vähän sokeria.

9. Paista uunin keskitasossa n. 10 - 15 min kunnes skonssit ovat saaneet sopivasti vähän väriä.

10. Skonssien kanssa voi tarjota esim. voita, tuorejuustoa, juustoja yms. Perinteisesti makeiden skonssien kanssa tarjotaan hilloa ja kermavaahtoa.

11. Itse pidän suolaisten skonssien kanssa maustetuista tuorejuustoista ja suosikkitäyte makeille on mansikkahillo + kermavaahto - NAM!

Onko teillä muilla tapana viikonloppuisin syödä aamiaista/brunssia pitkän kaavan mukaan?

Semmosta vaan, että mua EI palele ulkona. Todellakaan! Se pitkänmallinen on ihme tärisijä!?! Mutta TOSI ärsyttävää on sellanen, että mamma liottaa mua ulkoilun jälkeen jossain ihme lämpökylvyissä, jos VÄHÄN on PIENIÄ lumipalleroita sattunu tarttumaan mun turkkiin. Uskomaton hössöttäjä!!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

(Tuunattu) tunnustus

2012-01-25T03:04:00.027+02:00

Sain blogikamultani Aikulta, Ollin emännältä, tunnustuksen. Kiitos Aikku tuhannesti! Olen otettu.

Blogitunnustus on tarkoitus jakaa viidelle inspiroivalle blogille, jossa on alle 200 tilaajaa / kirjautunutta.

Onpas vaikea tehtävä! Inspiroivia blogeja on NIIIN paljon. Alla ne viisi, joihin pitkän miettimisen jälkeen päädyin:

Messinen & liftari

- pidän kovasti elämää tarkkanäköisesti kuvaavan Maijan tyylistä kirjoittaa

Neiti Elli Umpilampi

- Ellielin "murrepostaukset" ovat ihan parhautta

Sitruunaa ja vaniljaa

- aika uusi blogituttavuus minulle, mutta nyt jo huomaan jääneeni koukkuun JOnnan kirjoituksiin

Suden hetki

- Kris osaa kuvata sanoin arjen pieniä(kin) asioita uskomattoman hyvin ja hauskasti

priceless moments

- blogia pitää siskontyttöni niNni. Hän ja hänen kanssaan viettämäni hetket ovat minulle korvaamattomia ♥

Ja koska minä olen minä, niin pakkohan minun on tätäkin tunnustusta vähän tuunata. Hitsi. Olen nimittäin tykästynyt kovin Radio Aallon arki-iltaisin klo. 20 - 21 kuultavaa ohjelmaan, Happy hour, jossa soitetaan musiikkia aina yhden kuuntelijan kokoamalta biisilistalta. Olen usein ohjelman aikaan joko koirien kanssa lenkillä (napit korvissa) tai autossa. Olenkin ohjelman innoittamana monasti miettinyt, mitkä kappaleet valitsisin omalle soittolistalle. Joten päätin liittää tunnustukseen mukaan haasteen, jonka saa toki jättää myös toteuttamatta.

Listaa viisi kappaletta, jotka haluaisit mukaan omalle soittolistallesi. Erittäin mukavaa olisi myös kuulla, miksi valitsit juuri kyseiset kappaleet.

Ei ole muuten helppoa valita vain viittä biisiä, voin kertoa! ;)

1. With Or Without You, U2

U2 kuuluu bändinä ikisuosikkeihini. Voisin valita heidän biiseitä listalle melkein minkä vain.

2. All I Wanna Do Is Make Love To You, Heart

Kappale oli iso hitti kesällä -90, jolloin reilasimme bestiksen kanssa ympäri Eurooppaa. Sanat ja tarina aukesivat kunnolla vasta paljon myöhemmin.

3. Romeo And Juliet, Dire Straits

Dire on myös yksi ikisuosikeistani. Ko. biisi on varmaankin se, jonka mainitsisin, jos olisi pakko valita yksi suosikkikappale.

4. Wish You Were Here, Pink Floyd

Tähän kappaleeseen liittyy paljon haikeita muistoja nuoruudesta. Bändistä tykkään muutenkin todella paljon.

5. Hallelujah, Leonard Cohen

Kappale ja sanat ovat uskomattoman kauniit. Suosikkilistalle tämä nousi silti siitä syystä, että kanttori esitti tämän kirkossa minun ja mieheni vihkitilaisuudessa.

"Bubbling under" eli kappaleet, jotka olivat todella lähellä päästä viiden parhaan joukkoon:

The River, Bruce Springsteen

Nothing Compares To You, Sinead O'Connor

Another Day In Paradise, Phil Collins

New York, Alicia Keys

Someone Like You, Adele

Uprising (Muse), James Durbin (Tämä versio kappaleesta on mielestäni jopa parempi kuin alkuperäinen, joka sekin on tosi hyvä.)

Sweet Child O' Mine, Guns N' Roses

Bohemian Rhapsody, Queen

Livin' On A Prayer, Bon Jovi

Paradise, Coldplay

Kuten (ehkä?) huomaatte, listan tekeminen osoittautui todella vaikeaksi. Päätin lopulta jättää Suomalaiset suosikit kokonaan pois ja tehdä niistä joskus ihan oman listauksen. Niitäkin nimittäin riittää.

En silti voi olla laittamatta yhtä suomalaista kappaletta, koska se on soinut päässäni "korvamatona" reilun viikon lähes taukoamatta. :o Biisi on kyllä tosi hyvä, mutta kieltämättä alkaa jo vähän kyllästyttää..

Postausta tehdessäni mies tuli kuuntelemaan valitsemiani biisejä ja tokaisi spontaanisti: "miksi et laita jotain hyviäkin kappaleita sinne?" ;) Meillä on nimittäin miehen kanssa osittain aika erilainen musiikkimaku. Hän tykkää kyllä kuunnella myös pop/rock/soul -musiikkia, joista hän pyysi mainitsemaan seuraavat: Soulmate (Natasha Bedingfield) ja Forever And For Always (Shania Twain). Miehen suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin muista musiikin genreistä. Alla kolme esimerkkiä miehen suosikkilistalta. Kappaleet valitsimme yhdessä sen perusteella, että näistä minäkin pidän. Ooppera ja (nyky)jazz jätettiin pois.

Time To Say Goodbye, Andrea Bocelli and Sarah Brightman

Walk On By, Diana Krall

Regresa A Mi, il Divo

Jotta ei nyt mene ihan pelkäksi musiikkilätinäksi, niin koirat ovat tällä viikolla saaneet nauttia mielin määrin kahdesta heidän suosikkilistaltaan löytyvästä asiasta: painimisesta ja lumesta.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

PS. Olen ollut viime päivinä (muka) kiireinen ja sen takia huono blogikamu. Olen kyllä lukenut kaikkien teidän ihanat postaukset, mutta kommentoiminen on ollut minun puolelta tosi huonoa. :/ Toivottavasti parannan tapani pian!

Isoja syntymäpäiviä ♥

2012-01-23T04:10:00.005+02:00

Tänään maanantaina Peppi täyttää vuoden. Pakko on taas todeta, kuinka nopeasti aika rientää! Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Peppiä hänen ollessa vasta muutaman viikon ikäinen. Jo silloin hänet oli helppo erottaa värin perusteella pentueen muista koirista, Peppi on pentueen ainoa laikullinen yksilö.

Maaliskuussa koitti vihdoin se onnen ja jännityksen päivä, jolloin saimme hakea Pepin kotiin. Rilla oli mukana matkassa ja kotona odotti silloin vielä Rosa-mummukin.

Kevät aurinko lämmitti ja sulatti lumet pihalta. Peppi tuntui kasvavan silmissä. Aluksi pelkäsin hänen jäävän leikeissä Rillan jalkoihin, mutta se vaihe taisi, näin jälkikäteen ajateltuna, kestää reilun kuukauden.

Kyllä alkukesällä otetuista kuvista silti näkee, että pitkulainen oli silloin vielä aika pikkuinen tyttö.

Kunnes sitten kesän edetessä, Peppi ei enää näytäkään kuvissa ihan niin pieneltä.

Syksyn saavuttua...

...meille alkoi valjeta, että Pepin purenta oli virheellinen...

...ja, että Peppi palelee tosi helposti.

Onneksi molempiin ongelmiin on löytynyt apua. Hampaat ovat nyt suussa jotakuinkin niin kuin pitää ja erilaisia palttoita on hankittu lämmikkeeksi.

Luonteeltaan tämä meidän 1-vuotias on erittäin mäyräkoiramainen: ihana ja itsepäinen.

Peppi on tutussa seurassa iloinen ja reipas, mutta uudet tilanteet, koirat ja ihmiset jännittävät välillä aika paljonkin. Jopa niin, että pitää murista. Nyt kun hammasprojekti on saatu päätökseen, olen päättänyt keskittyä Pepin sosiaalistamiseen vähän paremmin kuin tähän asti. Katsotaan sitten, kuinka siinä onnistutaan.

Etukäteen jännitin, miten kaksi melkein samanikäistä koiraa sopeutuvat toisiinsa. Ilokseni voin todeta, että Peppi ja Rilla tulevat loistavasti toimeen keskenään. Meitä ihastuttaa ja ilahduttaa joka päivä koirien painiminen ja riehuminen. Ei meistä ihmisistä ole samanlaisiin leikkeihin kuin mitä koirat keskenään harrastavat.

Ensimmäinen vuosi elämää mäyräkoiran kanssa on kohta takana. Muutama Pepin ominaisuus on päässyt vähän jopa yllättämään meidät westie-ihmiset:

- Peppi viihtyy tosi hyvin sylissä

- Mäyräkoiran korvat kastuvat helposti juodessa

- Peppiä jännittää uudet ja oudot tilanteet

- Pitkulainen kelpuuttaa makuupaikakseen ainoastaan pehmeän alustan.

Postauksessani koirien nimistä väitän, että Peppi on ensimmäinen koiristamme, jota kutsutaan enimmäkseen hänen oikealla nimellään. No, tilanne ON muuttunut. Tällä hetkellä eniten käytetyt lempinimet ovat, miten sen nyt sanoisi, melkolailla peräpeiliin viittaavia. Hitsi. Listalta löytyy ainakin: Pempsu, Pempnu, Pempula, jne. ;) Onneksi pitkänmallinen itse ei tunnu olevan nimityksistä yhtään loukkaantunut.

Vaikka Peppi tosiaan on aika kylmänarka ja pitää sisällä pötköttelystä, niin kyllä hänkin silti lumesta tykkää:

Sellainen on meidän Pieni Pilkkutyttö 1-v.

Onnellisia hetkiä toivon myös teille jokaiselle uuteen viikkoon!

PS. Tulipas tästä aikamoinen kuvapläjäys.. :o

Ruokaperjantai

2012-01-20T02:00:00.003+02:00

Tässä taannoin blogikamuni Ellieli esitti minulle seuraavanlaisen pyynnön:

"Tuli mieleen pikku pyyntö (jota ei oo pakko toteuttaa): meillä jää usein leipää käyttämättä. Joskus sämpylöitä mutta useimmiten ruispuikuloita tms. Keksisitkö mitään ohjetta, millä nää kuivahkot leivännysät saisi käyttöön. Voishan niitä tietysti nyppiä leipätaikinan joukkoon, mut jotain muuta ajattelin. Vaaleasta leivästä oon joskus tehnyt "kakkoressua", mut ei sekään enää tee kauppaansa. Ja tosiaan enempi löytyy kaapista ruisleipää. Joten aivonystyrät töihin, hus kyökkiin siitä ;D)))"

Tartuin oitis haasteen ja, vaikka en ehkä heti rientänytkään kyökkiin, niin aivonystyrät ryhtyivät kyllä saman tien töihin. Olen jutellut aiheesta myös muutaman ystävän kanssa ja heidän, sekä armaan Googlen avustuksella, ylijäämä leiville löytyi aika montakin käyttövaihtoehtoa. Toivottavasti Ellieli ja ehkä joku muukin löytää seuraavista jonkun itselleen sopivan. Sen verran vielä tuosta alkuperäisestä kommentista, että oletan "kakkoressun" olevan leipävanukasta, joten siitä en puhu sen enempää. Korjatkaa toki, jos se onkin jotain ihan muuta..

- Jos arvaa jo etukäteen, että osa leivästä saattaa jäädä "kuivumaan", kannattaa laittaa osa esim. ruispaloista jo heti tuoreeltaan pakastimeen. Mikrossa tai paahtimessa niistä saa tosi helposti ja nopeasti melkein kuin tuoretta leipää.

- Vanhemmankin leivän saa maistumaan ainakin vähän tuoreemmalta, kun kastaa leipäviipaleen kylmässä vedessä ja laittaa sitten paahtimeen.

- Uunivoileivistä tulee oikein hyviä, vaikka leipä olisikin jo kuivaa. Silloinkin voi leivän halutessaan kostuttaa vedellä tai maidolla. Uunivoileivät kannattaa voidella hyvin voilla ja lisämakua antamaan sopii hyvin 'lisävoitelu' sinapilla. Myös ruisleipä käy tosi hyvin uunivoileipiin esim. tonnikalan kanssa.

- Ruispaloista voi tehdä myös ikään kuin pizzapohjan. Ruispalat asetellaan pelille vieri viereen ja päälle kootaan ihan normaalit pizzatäytteet esim. tomaattikastike, tonnikala, ananas, aurajuusto ja juustoraaste. Paista "pizzaa" 225°:ssa uunin keskitasolla n. 10 min.

- Hyvän voileivän saa tehtyä vanhemmastakin leivästä myös niin, että paistaa kevyesti vedessä kostutetun leipäviipaleen pannulla voissa. Ruisleivän päälle sopii hyvin esim. kylmäsavulohi + sienisalaatti. Pannulle voi halutessaan lisätä makua antamaan muutaman oksan timjamia tai rosmariinia sekä valkosipulinkynnen. Paistetun leipäviipaleen päälle sopii hyvin myös munakas sekä sienikastike.

- Paistinpannulla (tai voileipägrillissä) voi kuivahtaneestakin leivästä tehdä hyviä kerrosleipiä. Perinteinen amerikkalainen "grilled cheese" -leipä tehdään paahtoleivästä, mutta suomalaiseen versioon sopii myös ruisleipä. Tee näin: voitele kaksi viipaletta leipää. Laita 'ei voideltujen' puolien väliin juustoa ja halutessasi lisäksi kinkkua/tomaattia/ananasta tms. Paista leipä niin, että voideltu puoli tulee aina pannua vasten. Täällä erittäin hyvä, suomenkielinen ohje alkuperäisen "grilled cheese sandwichin" tekemiseen.

- Vaaleasta kuivahtaneesta leivästä meillä lapsuuskodissa tehtiin usein "köyhiä ritareita". Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu, että leipäviipaleet kastetaan sekä maitoon että vatkattuun kananmunaan ennen pannulla voissa paistamista. Itse en käytä ollenkaan kananmunaa vaan liotan vain leipäviipaleita hetken maidossa molemmin puolin ja paistan voissa. Makuasia. Lisukkeena meillä tarjotaan hilloa ja kermavaahtoa.

- "Köyhistä ritareista" voi tehdä myös suolaisen version. Erittäin maukas ja helppo ohje löytyy täältä.

- Leipäkrutonkeja voi tehdä sekä tummasta että vaaleasta leivästä. Leipäkrutongit sopivat hyvin lisukkeeksi salaatteihin ja keittoihin. Ruisleivästä tehdyt krutongit sopivat erityisen hyvin kalakeittoon. Krutonkejen tekeminen on tosi helppoa ja ne voi maustaa mielensä mukaan. Tee näin: kuutio leipä pieniksi paloiksi. Paista palasia pannulla joko voissa tai öljyssä. Mausteeksi sopii kaikki yrtit, valkosipuli, chili, sitruunankuori yms. Krutonkeihin saat tosi helposti makua käyttämällä paistamiseen valmiiksi maustettua öljyä. Krutongit voi toki paistaa myös uunissa.

- Uunissa voi tehdä myös herkullisia leipätikkuja sipsien korvikkeeksi. Ne maistuvat hyviltä sellaisenaan tai dipin kanssa. Helppo ja hyvä ohje täällä.

- Kuivahtanutta (ruis)leipää voi hyvin käyttää ns. hyydytettyjen voileipäkakkujen pohjaan. Täältä löytyy yksi ohje sellaisen tekoon. Uskoisin myös, että vaikka ohjeessa olisi käsketty käyttämään hapankorppuja tai näkkileipää, niin yhtä hyvin voi käyttää kuivaa ruisleipää, esim. tässä ohjeessa.

- Eräs hyvin amerikkalainen tapa käyttää vanhaa leipää on tehdä uuniruokien päälle leivänmuruista ja juustoraasteesta rapea kuorrutus. Ruisleipä sopii tarkoitukseen myös hyvin. Perusohje on tällainen: 2 rkl voita, 2,5 dl pieniä leivänpaloja/korppujauhoja, 1,25 dl juustoraastetta (esim. parmesaani). Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja seos levitetään uuniin menevän vuokaruuan päälle (esim. lohilaatikko). Perusohjeeseen voi lisätä haluamiaan yrttejä, chiliä, sinappia yms. Täältä löytyy englanninkielinen resepti, jossa on käytetty kuorrutusta periamerikkalaisen "mac 'n' cheese" -paistoksen päällä. Täällä suomenkielinen "mac 'n' cheese" -ohje ilman leivänmurupäällystä, jonka voi tietysti itse kuitenkin pinnalle lisätä.

- Italialaiset käyttävät monasti kuivahtaneen vaalean leivän panzanella -nimiseen salaattiin. Helppo ja nopea suomenkielinen ohje löytyy täältä.

- Italiassa tehdään joskus lasagnea käyttäen leipäviipaleita pastalevyjen sijaan. En ole koskaan kokeillut, mutta voisin kuvitella, että tarkoitukseen sopii myös ruisleipä. Täältä löydät suomenkielisen reseptin vähän samantyyppiselle ruualle. Englanninkielinen ohje taasen täällä.

Vanhan leivän käyttöön löytyy vielä lisää vinkkejä englanniksi täältä. Englanninkielisissä resepteissä käytetään usein meille vieraita mittayksiköitä. Niiden "suomentamiseen" löytyy apua täältä.

Loppuun vielä yksi loistava tapa käyttää ylijäänyt leipä:

Lainatut kuvat täältä ja täältä.

Sellaisia ruokajuttuja tällä kertaa. Talvinen sää lienee vallannut koko Suomen. Täällä etelässä ainakin on satanut paljon lunta parina viime päivänä. Se on tarkoittanut sekä lumitöitä (blaah..) että toisaalta hulvattomia hetkiä koirien kanssa. Katsokaapa vaikka näitä kuvia meidän takapihalta:

Tuu äkkiä, mä näin SEN..

Täh, mihin SE ny meni?

Oon ihan varma, että tästä SE on menny, haista vaikka ite!

Tsuppa-duidaa, ihan vaan huomaamattomasti hiippailen tästä ohi..

Moi, mä oon Saukko - hauska tutustua!

Hei Saukko (?), ootko nähny sellasta isoa bördiä tai edes sitä mäyräkoiraa, joka tässä äsken vielä oli..?!

Yhtä hauskoja hetkiä toivon teidänkin viikonloppuun!

Aktivointilelut

2012-01-18T03:15:00.002+02:00

Ihanainen Mai pyysi taannoin minua tekemään postauksen koirien joululahjaksi saamista aktivointileluista. Ne ovatkin osoittautuneet käytössä oikein hyviksi, joten mielelläni teen postauksen aiheesta. Kuvat ovat jouluaatolta, koska nyt juuri en voi ottaa leluista koirien kanssa uusia kuvia. Syy tähän selviää postauksen loppupuolella.

Meidän lelut ostin Faunattaresta ja valikoin ihan summassa "Halon" ja "Bravon". Löysin nyt googlettamalla ko. lelut erittäin hyvään hintaan "Tassu Tarvike" -nimisestä verkkokaupasta, jonne pääset tästä. Nopealla vilkaisulla siellä näytti muutenkin olevan mielenkiintoisia tuotteita edullisesti, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

"Halo" on siitä hauska, että siihen on tarkoitus laittaa ihan tavallinen esim. puolen litran muovipullo toiseen päähän kiinni, jolloin leluun tulee sopivasti lisää haastetta.

"Bravo" täytetään toisesta päästä ja toinen pää on tehty 'painavaksi'. Lelu ei pysy lattialla pystyssä, vaan se makaa maata vasten. Toisen pään paino tekee siitä kuitenkin hauskasti liikkuvan ja nappuloiden putoilusta ennalta arvaamatonta.

Samalta sarjalta näyttää löytyvän muitakin hauskannäköisiä aktivointileluja:

Lainatut kuvat.

Meillä Rilla on erityisen innostunut "Bravosta". Hän juoksee lelun kanssa hirmuista kyytiä ympäri asuntoa. Tosin nyt lelu on laitettu vähäksi aikaa tauolle. Tapahtui nimittäin niin, että olin laittanut lelun sisään sekä koirien ruokanappuloita että sekaan muutaman herkkunappulan. Ensin kaikki nappulat olivat yhtä mieluisia, mutta vähän ajan päästä Rilla rupesi jättämään ruokanappulat syömättä ja odotteli vaan herkkunappuloiden tippumista, jotka sitten söi. Ruokanappuloita oli pitkin ja poikin lattiat täynnä, joten nyt pidetään lelua hetki jäähyllä ja koitetaan taas kohta pelkillä ruokanappuloilla, jos herkkunappuloiden olemassa olo vaikka unohtuisi. Saattaa tosin olla toiveajattelua minun puoleltani..

Entäs sitten Peppi. No, hänhän on mäyräkoira.. Pitkänmallisen taktiikka on seuraavanlainen. Minä laitan "Haloon" nappulat ja annan lelun Pepille. Hän tökkäisee lelua muutaman kerran laiskasti, jolloin minä pyöräytän lelua ja nappuloita tippuu lattialle. Peppi syö kaikki nappulat reippaasti ja tökkäisee lelua jälleen laiskasti. Minä pyöräytän taas lelua ja hoen koko ajan samalla: " katso Peppi NÄIN!" Sama toistuu n kertaa siihen asti, että lelu on tyhjä. Peppi kirjaimellisesti käyttää minua hyväkseen, koska on a) niin laiska ja/tai b) niin ovela. Yhtä kaikki, ihan varmaa on, että hän on mäyräkoira ja minä blondi täti-ihminen. Juu, naurakaa vaan ihan ääneen. Ymmärrän täysin ja myönnän häviöni vahvemman edessä. Mutta laitoin sentään "Halonkin" jäähylle, jonka aikana meinaan viilata uutta strategiaani pitkuliinin voittamiseksi (lue: yritän keksiä edes jonkinlaisen strategian.. ;))

Sinä ovelista ovelin pitkuliini. Mamma punoo täällä juonia voittaakseen sinut viekkaudessa..

Onko siellä muilla kokemusta postauksen leluista? Entä onko teillä suositella jotain muuta käytössä hyväksi havaitsemaanne aktivointilelua?

Aktiivista keskiviikkoa kaikille! ;)

EDIT: Tuo alla mainitsemani kommentointiongelma poistui, kun vaihdoin Sarin vinkistä selaimeksi Google Chromen, jonka saa ladattua helposti ja nopeasti vaikkapa täältä.

KIITOS SARI TUHANNESTI AVUSTA! Ü

PS. Bloggerin kommentointiasetuksiin on tullut uusi, oikein kätevänoloinen vaihtoehto, jossa kommentteihin vastaamisen pystyy tekemään kohdistetusti. Minä vaan en meinaa päästä kommentoimaan blogeihin, joissa tämä uusi asetus on käytössä (esim. Mai, Maria, Nina). Saan kyllä auki itse postauksen, mutta kommentointisivu aukeaa vain todella satunnaisesti. Ärsyttävää! Onko minulla jotkut asetukset pielessä vai mikähän on syynä? Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Selaimena käytän Exploreria, jossa sillä nyt on mitään tekemistä asian kanssa.

www. TietsikkaTumpelo .help

Hämmentynyt

2012-01-16T03:19:00.003+02:00

Meidän koirien trimmaaja vinkkasi taannoin, että Livillä esitetään amerikkalaista koiratrimmaajien kilpailua: "Which groomer has it?" Hän kertoi itse katsovansa ohjelmaa ihan yleisestä mielenkiinnosta. Hän korosti, että ohjelma on aika tyypillistä "tosi-tv:tä" kaikkine draamoineen ja muka yllättävine käänteineen. Hän mainitsi myös, että koirien trimmaus on Jenkeissä ihan toisen luokan bisnestä kuin meillä Suomessa ja siksi(kin) se on luonteelta melko erilaista kuin täällä. Siitä tuli mieleeni, että kauan sitten, ollessani Jenkeissä vaihto-oppilaana, meidän naapurissa oli toyvillakoira, jonka kynnet lakattiin aina trimmauksen yhteydessä omistajan toivomalla värillä!?! Googlen kuvahaulla löytyikin aika uskomattomia kuvia aiheesta. Alimmassa kuvassa Victoria ja David Beckhamin englanninbulldoggi pinkeissä kynsissään..

Kuvat

Olen sittemmin koukuttunut tuohon TV-sarjaan ja ottanut nauhalle kaikki jaksot. Viime viikolla katsoin jakson, jossa yhtenä tehtävänä oli trimmata westie. Kyseinen jakso löytyy täältä. Hämmennyin jo heti aluksi, koska kaikki trimmaajat pesivät westiensä ennen varsinaisen trimmaamisen aloittamista. Minua on aina ohjeistettu olemaan pesemättä koiraa ainakaan kahteen viikkoon ennen trimmausta, jotta kuollut karva irtoaa paremmin. Trimmauksen edetessä tajusin, että westiet trimmattiin ohjelmassa käyttäen konetta ja saksia. Olen itse ollut siinä käsityksessä, että westien turkki ensisijaisesti nypitään ja vasta, jos nyppiminen ei sovi koiran iholle tai turkille, niin silloin käytetään konetta ja saksia. Googlettelin vähän aihetta ja selvisi, että Amerikassa ei trimmata koiria nyppimällä ollenkaan samoissa määrin kuin esim. Suomessa. Tässä eräs amerikkalainen blogikirjoitus westien trimmaamisesta. Vastaava suomalainen löytyy täältä. Mielenkiintoinen keskustelu trimmausohjeiden eroavaisuuksista täällä.

Rilla ennen ja jälkeen nypinnän joulukuussa 2011.

Toinen asia (monien muiden lisäksi), joka ohjelmassa on pistänyt silmääni, on koirien turkin värjääminen. Itse en pysty sitä käsittämään kuin ehkä jossain erikoistapauksissa, kuten mainoskuvissa tms. Siis EHKÄ. Onko esim. tuossa alla olevassa kuvassa westien väreillä loppujen lopuksi mitään lisäarvoa? Eikö ko. koirat ihan luonnollisen valkoisina olisi sittenkin söpömmät? No, makuasia tietenkin. Mitä mieltä te muut olette?

Kuva

Sarjan westie -jaksossa vierailevana tuomarina toimi Sonya Fitzpatrick, joka on tunnettu kyvystään pukea sanoiksi eläinten ajatukset. En tiedä mitä mieltä moisista kyvyistä noin yleensäkkään olen, mutta hänen työskentelyään oli kyllä mielenkiintoista seurata. Samoin kuin trimmaajien reaktioita, kun Sonya kertoi, mitä juuri trimmattu westie oli trimmaajan toiminnasta mieltä. Minulla on usein tapana ikään kuin puhua meidän koirien ajatukset ääneen miehelleni. Saatan vaikkapa sanoa Rillan juostua ovelle miestä tervehtimään jotain tyyliin: "ihanaa, kun sä tulit kotiin pappa. Mamma on ollut taas ihan kamala. Se ei antanut mun haukkua pihalla kun tunnin. Otetaanko heti kinkkurullat, jooko, jooko, jooooo!!" Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää, mitä meidän koirat oikeasti ajattelee.

Kuva

TV-sarja on kaikkinensa aiheuttanut minussa melkoista hämmennystä. Se on saanut minut miettimään jälleen kerran sitä, kuinka erilaisia kulttuureita maailmassa on. Ja kuinka paljon se, minkälaiseen kulttuuriin synnymme, vaikuttaa meihin. Enkä nyt sano, että joku kulttuuri on parempi tai huonompi, mutta erilainen.

Kuva

Erilaisuus on tullut sarjassa esiin myös koirarotujen luonteiden eroavaisuuksina. Kun kilpailun juontaja on kertonut trimmaajille esim., että tänään kaikki trimmaavat westien, niin jokaisella on ollut jo ennakkoon jokin mielipide rodusta tyyliin: "westiet ovat helppoja trimmattavia, koska ne ovat kilttejä ja tottelevaisia". Jos taas rotu on ollut chow chow, niin kommentti on voinut olla: " voi ei, chow chow:t ovat hankalia ja itsepäisiä". Kuinka paljon koiran käytös sitten johtuu sen perusluonteesta ja kuinka paljon sitä käsittelevän ihmisen ennakkoasenteisiin perustuvasta toiminatavasta? Tämä sama kysymys pätee tietysti myös ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä.

Luonteeltaan westie on temperamenttinen, itsevarma, iloinen ja avoin. Ne ovat älykkäitä, uteliaita ja ennen kaikkea reippaita.

Rotu on hyvin sosiaalinen ja se viihtyy hyvin ihmisten parissa ja tulee toimeen muiden koirien kanssa, onhan rotua aiemmin käytetty laumoina apuna metsästyksessä. Rodussa on edelleen paljon riistaviettisiä yksilöitä,
vaikka niitä ei enää käytetä varsinaisesti metsästyksessä. Lähde.

Mäyräkoira on reipas, toimelias ja ystävällinen, mutta joskus varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Se on usein itsepäinen. Sen metsästysvietti on selvä, myös vahtimisvietti on voimakas. Mäyräkoirat ovat tunnettuja suuren koiran luonteestaan. Se ei helpolla luovu saavuttamistaan oikeuksista tulla esim.sohvalle. Monesti luulee itsestään liikoja. Lähde.

Erittäin positiivisena huomiona sarjasta voin ilokseni sanoa, että koirien asianmukaista kohtelua trimmauksen aikana painotetaan jokaisessa jaksossa useaan otteeseen. Sitä, miten trimmaaja on trimmaamisen aikana ottanut koiran tarpeet huomioon, on tuomariarvosteluissa pidetty tärkeämpänä kuin visuaalista lopputulosta.

Sellaista hämmentyneisyyttä tällä kertaa. Onko kukaan muu sattunut katsomaa ko. sarjaa?

Kivaa uutta viikkoa sekä kaikille uusille että vanhoille blogikamuille!

PS. Kyllä meillä Suomessakin silti osataan toimia koirien kanssa vähintään epäilyttävästi, jopa ihan rotupiireissä. Aiheesta löytyy erittäin ajatuksia herättävä blogipostaus täältä.

Ruokaperjantai

2012-01-13T00:47:00.005+02:00

Viime viikonloppuna tein pitkästä aikaa itse kehittelemääni lasagnea, joka on ihan mielettömän hyvää. Tai siis, ainakin minun mielestä on. Keksin joskus laittaa aika perinteisen lasagnen kerroksien väliin mozzarellasiivuja, pikkutomaatteja ja tuoretta basilikaa. Nuo lisätäytteet tekevät lasagnesta todella mehevän ja maukkaan. Itse tein kasvisversion, mutta uskoisin saman idean toimivan hyvin myös jauhelihakastikkeen kanssa.

Tuunattu kasvislasagne:

Tomaattikastike:

- 1 (puna)sipuli

- pari valkosipulinkynttä

- 1-2 (suippo)paprikaa

- 2 purkkia tomaattimurskaa (esim. yrttimaustettu)

- iso tai pieni purkki kapriksia (voi hyvin jättää pois tai korvata desillä oliivisiivuja)

- kasvisliemikuutio tai vastaava määrä fondia

- 1 dl punaviiniä tai 2 rkl viinietikkaa (esim. balsamico)

- 1 rkl sokeria

- mustapippuria

- yrttimausteseosta

- suolaa

Valkokastike:

- 50 g voita/margariinia

- 1 dl vehnäjauhoja

- 1 l maitoa

- ½-1 tl suolaa

- 1 rkl viherpippureita murskattuina

- ripaus jauhettua muskottia

- halutessasi juustoraastetta ja/tai sulatejuustoa

Lisäksi tarvitset:

- 250 g lasagnelevyjä (tuorepastasta tulee erityisen hyvä lasagne)

- 2-3 palloa tuoretta mozzarellaa

- 1-2 pakettia pikkutomaatteja tai 4-5 tomaattia siivuina

- ruukullinen tuoretta basilikaa

- 100 g juustoraastetta

Tee ensin tomaattikastike. Se saa hautua muiden valmisteluiden ajan, koska mitä pidempään tämä kastike hautuu, sen paremman makuinen siitä tulee. Voit myös halutessasi lisätä kastikkeeseen muitakin kasviksia, esim. porkkanaa ja/tai kesäkurpitsaa.

1. Kuori ja pilko sipuli. Sipuli on helpointa kuoria niin, että leikkaat ensin molemmat päät pois ja sitten puolitat sipulin. Puolikkaista on tosi helppo ottaa kuoret pois. Pilko myös haluamasi määrä paprikaa kuutioiksi. Itse laitoin lopulta kaksi suippopaprikaa, koska yhdestä tuli aika vähän.

2. Kuullota sipulia ja sekaan puristettuja valkosipulinkynsiä hetki pannulla öljytilkassa. Valkosipulinkynsiä ei tarvitse erikseen kuoria, jos käytät valkosipulinpuristinta. Laitat vain kuorimattoman kynnen puristimeen ja puristat. Kuoret on helppo nyppäistä puristimen pohjalta roskiin. Lisää paprikakuutiot mukaan ihan kuullottamisen lopuksi.

3. Lisää pannulle kaksi purkkia tomaattimurskaa sekä pari desiä vettä, 1 dl punaviiniä (tai 2 rkl viinietikkaa punaviinin sijaan), 1 rkl sokeria, kasvisliemikuutio/fondi, reilusti rouhittua mustapippuria ja halutessasi 1 rkl yrttisekoitusta (esim. Provencen yrtit).

4. Anna tomaattikastikkeen kiehua ihan rauhassa pienellä lämmöllä sen aikaa, kun teet valkokastikkeen.

Voit käyttää tähän lasagneen joko valkokastiketta tai juustolla maustettua valkokastiketta. Juustoversioon voit käyttää kaikki jääkaapista löytyvät juustonkannikat ja sulatejuuston jämät. Itse laitoin kastikkeeseen n. 100 g juustoraastetta. Valkokastike syntyy näin:

5. Laita uuni kuumenemaan 225°:een.

6. Siivuta mozzarellapallot ohuiksi siivuiksi ja puolita pikkutomaatit (tai siivuta isot tomaatit).

7. Viimeistele tomaattikastike halutessasi kapriksilla tai oliivisiivuilla. Tarkista myös kastikkeen maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai mustapippuria.

Lasagnen kokoaminen helpottuu, jos keräät kastikkeet ja muut ainekset lasagnenvuoan lähellä. Vuoka kannattaa olla ihan reilun kokoinen, ettei kastikkeita roisku paiston aikana pitkin uunia

8. Aloita kokoaminen laittamalla ohut kerros tomaattikastiketta vuoan pohjalle. Seuraavaksi tulee kerros lasagnelevyjä. Sitten taas tomaattikastiketta, jonka päälle kerros mozzarellasiivuja, pikkutomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa. Niiden päälle kerros valkokastiketta ja sitten taas kerros lasagnelevyjä.

9. Jatka näin, mutta laita viimeisen lasagnelevykerroksen päälle pelkästään loput valkokastikkeesta sekä n. 100 g juustoraastetta.

10. Paista lasagnea uunin alatasolla n. 40 min. Peitä vuoka tarvittaessa foliolla, jos tuntuu, että pinta saa liikaa väriä.

11. Anna vetäytyä n. 15. min ja nauti raikkaan salaatin kanssa.

~~~

Eipä tässä muuta tällä kertaa kuin -

oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ellieli - älä ollenkaan nyt luule siellä, että olisin unohtanut pyyntösi. Koeta vain malttaa odottaa ensi perjantaihin.. ;)

Keskellä viikkoa

2012-01-11T05:21:00.003+02:00

Arki on alkanut meillä oikein mukavissa merkeissä. Maanantaina Pepiltä poistettiin hammasraudat, joka tarkoitti myös sitä, että puruluut ovat taas sallittuja meidän koirille, jei! Ja kyllä niitä on ahkerasti molemmat syöneetkin!

Välillä luiden syöminen voi alkaa väsyttämään..

...ja sitten taas lepäily riehututtamaan.

Tiistaina olin hyvän ystäväni kanssa Jumbossa shoppailemassa ja teimme molemmat oikein hyviä ostoksia. Käytiin myös ensimmäistä kertaa syömässä Flamingon puolella sijaitsevassa kreikkalaisessa Santorini -ravintolassa. Voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille kreikkalaisen ruuan ystäville. Jaoimme ruokalistalta löytyneen alkupalalajitelman, joka oli todellinen makunautinto, NAM! Jälkiruuaksi minä herkuttelin vielä baklavalla, joka sekin oli tehty ravintolassa alusta asti itse, kuten kuulemma kaikki heidän ruokansa. Sovimme jo ystävän kanssa, että palaamme varmasti ravintolaan vielä monta kertaa. Naureskelimme myös, että ihan kuin olisi ollut luxus-lomalla Kreikassa: hyvät shoppailut, erinomainen ruoka, eikä niska tullut kipeäksi hotellin huonosta tyynystä ja kokonaisuutena reissu tuli vieläpä erittäin kohtuuhintaiseksi - kannattaa kokeilla! ;)

Kuvassa vastaavanlainen alkupalalajitelma kuin Santorinissa nauttimamme annos.

Tähän loppuun vielä kuva makuuhuoneen uudesta lampusta, koska siskontyttö epäili (erittäin oikeutetusti!), että sitä(kään) ei kovin nopeasti saada paikoilleen. Kattolampun tarve makuuhuoneessa oli kuitenkin niin suuri, että jopa minä - kaikkien laiskojen iso-iso-äiti - sain kuin sainkin lampun viriteltyä kattoon.

Tykkään lampusta tosi paljon. Raidat luovat seinille hauskoja varjoja ja kangasnaru on omaan makuuni juuri sopivan rento. Olen katsellut vastaavia monasti esim. Pinossa ja Perobassa (joissa molemmissa kannattaa muuten käydä, jos liikut Helsingin keskustassa), mutta kun Clas Ohlsonilta löytyi vastaava lamppu kirjaimellisesti parilla kympillä, niin jahkaaminen loppui siihen. Haaveilen kyllä oikeasti ihan erilaisesta valaisimesta makuuhuoneeseen, mutta raitalamppu on toki parempi kuin ei mitään siihen asti, kunnes "se oikea" löytyy. Clas Ohlson on ihan ihme kauppa. Sieltä löytyy mitä moninaisimpia juttuja ja usein vielä todella hyvään hintaan. Minulla kesti monta vuotta ennen kuin tulin menneeksi ko. kauppaan sisään. Onneksi kuitenkin lopulta menin, koska olen tehnyt siellä hyviä löytöjä.

Tulipas tästä aikamoinen suosittelupostaus, mutta ei se mitään. Hyvät jutut kannattaa mielestäni ehdottomasti laittaa kiertoon.

Kuva

Illalla mennään taas siskojen kanssa kylään vaarille, joten viikko jatkuu mukavissa merkeissä -

samaa toivon teille kaikille kivoille siellä ruudun toisella puolella!

Loppiaisen loikoilijat

2012-01-09T00:11:00.002+02:00

Viikonloppuna meille tuli talvi. Tai ainakin tämän talven kylmimmät kelit. Pakkasta oli jopa yli kymmenen astetta. Rillahan ei yhtään pelkää kylmää, mutta Peppi on melkoinen palelija.

Rilla viihtyy ulkona kävelyllä ja myös omalla pihalla todella pitkiä aikoja, kun taas Pepistä on mukavampaa loikoilla mamman kanssa sohvalla.

Tosin täytyy sanoa, että kyllä Peppikin enemmän tuntuu lumesta tykkäävän kuin märästä ja pimeästä. Aikamoista loikkimista on mäyräkoiran lumessa eteneminen..

Meillä ihmisillä loppiainen ja viikonloppu sujuivat Pepin tapaan loikoillessa ja levätessä. Digiboksilta katsottiin "X Factor USA" -finaali. Oma suosikkini vieläpä voitti, jei! Ja kakkossuosikkini tuli toiseksi. Laitan tähän heidän molempien, minun mielestäni, parhaat esitykset. Seurasiko muuten teistä kukaan tuota USA:n X factoria?

Ja "bonuksena" vielä yksi, jo aikaisemmin kisasta tippunut, suosikkini.

Viikonloppuna myös syötiin hyvin sekä kotona että ravintolassa. Sunnuntaina tein pitkästä aikaa skonsseja aamupalaksi ja kyllä tuli hyviä, vaikka itse sanonkin. ;)

Sain houkuteltua miehen elokuviin lauantaina, niin kuin edellisessä postauksessa uhkasin tehdä. Elokuvaa ei mietitty etukäteen yhtään ja niin monelle muullekin oli tullut mieleen lähteä tuona samaisena iltana leffaan, että lopulta elokuva valikoitui sen mukaan, mihin oli lippuja jäljellä. Päädyimme katsomaan kotimaista "Varasto" -elokuvaa, joka oli ihan hauska ja harmiton pätkä. Sinänsä hyvin vakavaa ja yhteiskunnallista aihetta oli lähestytty huumorin keinoin. Sattumalta yksi pääosan esittäjistä oli Kari-Pekka Toivonen, jonka näimme joulukuussa Lilla Teatterin lavalla "Vaimoni on toista maata" -näytelmässä. Aika saman oloisesti Toivonen näytteli sekä elokuvassa että "livenä". Laitan tähän loppuun vielä elokuvan trailerin, jos joku siellä kiinnostui aiheesta.

Toivottavasti teillä muillakin oli mukava viikonloppu. Maanantaina alkaa taas "todellinen" arki pitkästä aikaa. Kesää kohti kuitenkin mennään kovaa vauhtia, joten eiköhän tämä taas tästä.

Mukavia hetkiä viikkoosi!

Ruokaperjantai

2012-01-06T04:02:00.004+02:00

Tämän vuoden ensimmäinen ruokaperjantai ja heti täytyy tunnustaa, että paljon ei ole joulun jälkeen tullut kokkailtua tai varsinkaan kokkauksia kuvattua. Mutta onneksi koneelta löytyi kuvat yhdestä pitkäaikaisesta ruokasuosikistani, herkkusienistroganoffista. Löysin reseptin jo vuosia sitten jostain kasviruokakeittokirjasta ja ohje on kulkenut siitä asti mukana, tosin vähän aina muotoaan muuttaen. Koiristakin löysin muutaman hauskan kuvan koneelta, joten aloitetaan niillä.

Me nukutaan näissä mamman huivikoreissa aika usein päikkäreitä.

A-ha, nyt tuli vissiin pihalla joku tilanne.

Joo, tarttee lähtee menee. Moi!

Että sellaisia nukkumapaikkoja meillä, muiden muassa.. ;) Sitten siihen reseptiin, olkaatte hyvät!

Herkkusienistroganoff:

- kaksi rasiaa tuoreita herkkusieniä (yht. n. 400 g)

- pari (shalotti)sipulia

- 2-2,5 dl (ruoka)kermaa

- kasvisliemikuutio tai vastaava määrä kasvisfondia

- 1 rkl dijon sinappia

- 1 purkki coctailkurkkuja (esim. Pirkka)

- valkopippuria

- muskottia

- tuoretta persiljaa tai kirveliä

1. Leikkaa herkkusienet lohkoiksi neljään osaan.

2. Kuori ja silppua sipulit.

3. Paista herkkusieniä kuumalla pannulla voissa/margariinissa niin, että ne saavat vähän väriä ja laita hetkeksi sivuun odottamaan.

3. Kuullota sipulisilppua pienessä määrässä voita/margariinia/öljyä ja lisää pannulle muutama desi joko vettä tai esim. kuivaa siideriä/valkoviiniä/punaviiniä sekä kasvisliemikuutio/-fondi. Jos käytät vettä, niin lisää muutama rkl viinietikkaa tuomaan kastikkeen makuun happoisuutta.

4. Anna nesteen kiehua hetki kasaan ja lisää (ruoka)kerma ja dijon sinappi.

5. Leikkaa coctailkurkut puolikkaiksi tai neljään osaan.

6. Lisää kastikkeeseen paistetut herkkusienet ja coctailkurkut. Maista ja tarkista maku. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Lisää tarvittaessa suolaa.

7. Silppua kastikkeeseen vielä runsaasti tuoretta persiljaa tai kirveliä.

8. Tarjoa keitettyjen perunoiden tai muusin kera.

Muutamaa uutta juttua on myös tullut maistettua. Mustapippurista pitäville vinkkinä, että kannattaa kokeilla Santa Marian Tellicherry pippuria, ihanan voimakas ja intensiivinen maku.

Pestosta tykkääjille vinkkaan, että Pirkka-sarjaan on tullut kaksi uutta, maustettua pestoa: sitruunapesto ja Arrabbiata pesto. Sitruunapesto on basilikasta tehtyä pestoa, joka maistuu aika voimakkaasti sitruunalle. Arriabata pesto taas on aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä pestoa, joka on maustettu vähän tulisemmaksi chilillä. En ole vielä itsekkään päättänyt täysin, mitä näistä uutuuksista olen mieltä, mutta ihan mukavaa vaihtelua peruspestoihin ne ainakin ovat. Eli siinä mielessä niitäkin kannattaa kyllä kokeilla.

~~~

Loppiainen osuu tänä vuonna mukavasti näin perjantaille, joten toimistoaikoina työtä tekevät saavat vähän normaalia pidemmän viikonloppuvapaan. Meillä sitä vietetään ihan kotosalla, vaikka taidan kyllä joku päivä houkutella miehen kanssani elokuviin. Ü

Viettäkää tekin leppoisa loppiainen ja muutenkin mukava viikonloppu!

Hyviä uutisia hammasprojektista ☺

2012-01-04T00:13:00.003+02:00

Vielä ei ihan ole päästy tavoitteeseen Pepin hampaiden suhteen, mutta nyt ollaan jo lähellä -

tosi lähellä!

Olin taas maanantaina näyttämässä Pepin kanssa hampaita eläinlääkärille ja jo heti ellin ilmeestään näin, että nyt tulee hyviä uutisia. Yläkulmurit ovat siirtyneet hammasrautojen + kumppareiden ansiosta täysin pois alakulmureiden tieltä ja alakulmureistakin pilkistää jo ihan pikkuisen kärjet oikealla puolella ikeniä.

Ell. sanoi, että raudat voidaan ottaa Pepiltä pois heti, kun Viikkiin vain saa ajan. Hän sanoi myös, että nyt alakulmurit eivät voi enää palata takaisin kitalaen puolelle, koska kärjet ovat jo ikenien ulkopuolella. Ette arvaa miten huojentunut ja iloinen olen, jei!

Toki alakulmureita pitää vielä vääntää niin, että ne tulevat vielä paremmin oikeille paikoilleen, mutta suurin ja vaikein työ on nyt tehty. Ajatelkaa, jos tai KUN, näiden erikoisten ja rasittavienkin toimenpiteiden jälkeen Pepillä on suussaan ihan normaali hammasrivistö ilman katkaistuja hampaita tms.

Voin vilpittömästi sanoa, että ainakin tähän asti, kaikki on ollut vaivan arvoista, ~~jos~~ KUN toivottuun lopputulokseen pian päästään. Veikkaan silti, että kenellekään meidän perheestä ei tule ikävä hammasprojektia! Melko pian taitaa kaksi koiraa saada aikamoisen puruluukasan työstettäväksi. ;) Onneksi joulupukki oli kaukaa viisas ja muisti tyttöjä ihan reilulla satsilla erilaisia puruluita.

Tänne etelään satoi maanantaina oikeastaan ensimmäinen kunnon kerros lunta tänä talvena. Liikenteessä se ei ollut kiva asia, mutta kieltämättä maisema on nyt paljon kauniimpi.

Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut yhtä iloisissa merkeissä!

PS. Katson joskus huvikseni blogin tilastoista, mitä postauksia on luettu eniten ja millä hakusanoilla blogiin päädytään. Hammasaiheet ovat molemmissa kärkipäässä, joten lisäsin uuden tunnisteen "Hammasprojekti", jonka alta pitäisi nyt löytyä kaikki Pepin hampaisiin liittyvät postaukset.

Vuosi vaihtui

2012-01-02T00:05:00.002+02:00

***********************************************************************************

Kuva

Meillä vuosi vaihtui hyvin rauhallisissa merkeissä. Vaikka etukäteen vähän pelkäsin, miten Peppi suhtautuu raketteihin - tämähän oli hänen ensimmäinen uudenvuodenaattonsa. Muutamaa haukkumissessiota lukuun ottamatta, kumpikaan koirista ei tuntunut olevan paukkeesta moksiskaan. Tosin täytyy sanoa, että täällä maalla pauke ei niin kovaa onneksi olekaan. Toki vältimme koirien päästämistä ulos puolenyön aikaan, mutta senkin teimme lähinnä siksi, ettei satu vahinkoa, jos naapurista tai tieltä sattuisi lentämään raketteja meidän pihalle. Perjantain ja aaton välisenä yönä tänne satoi myös pieni kerros lunta, joka valaisee ja kaunistaa ympäristöä ihanasti.

Sunnuntaina laitettiin oikein takkaan tuli, koska ulkona oli sen verran pakkasta, että sisälläkin tuntui vähän viileältä. Viime vuonna tähän aikaan takkaa oli poltettu varmaan jo vaikka kuinka monta kertaa.

Onneksi kaapista löytyi myös vähän rocky roadin teosta yli jääneitä vaahtokarkkeja. Vaahtokarkeista tulee nimittäin ihan uskomattoman hyviä, kun niitä paahtaa varovasti vähän hiilloksella. Pitää vain olla tosi tarkkana, koska karkit kärähtävät todella helposti.

Toivottavasti teillä muillakin sujui vuodenvaihde hyvin ja rauhallisesti. Onneksi on vielä yksi lyhyt viikko, ennen kuin arki tosissaan alkaa.

*Kivaa uutta viikkoa ja uutta vuotta kaikille!*

Ruokaperjantai

2011-12-30T03:43:00.009+02:00

Jimilläkin on nyt oma blogi, jei! ♥

Kyllä vain. En millään malta kertoa päivän reseptejä ennen kuin olen laittanut teille linkin Jimin uuteen blogiin. Tai no, se taitaa olla siskontytön ja Jimin yhteinen. Joka tapauksessa blogiin pääset tästä. Alla pientä "tiiseriä" aiheesta. Meidän Ineskin on päässyt banneriin, liiks. ♥ Juuri kun edellisessä postauksessa kerroin tämän blogin synnystä, niin samoissa tunnelmissa on taas siskontytön kanssa eletty kuin silloinkin, hih! ;) Onnea vielä blogin johdosta! Ihanaa, että päätit sen perustaa!

No sitten ruokaan. Onhan sekin tosi tärkeä asia! ;) Mies sai työpaikalta sellaisen jättimäisen Fazerin Sinisen eli 9 kpl:ta 200 g:n suklaalevyjä. Niinpä päätin uudenvuoden kunniaksi kokeilla monissa blogeissa kiertänyttä rocky road -ohjetta. Kauan sitten, ollessani Jenkeissä vaihto-oppilaan, tehtiin isäntäperheessäni jouluksi hyvin samantyyppistä suklaata. Muistan tuolta ajalta, että isot vaahtokarkit on hyvä puolittaa, ja että pidän itse melko runsaasta määrästä pähkinöitä. Tämä herkku on siitäkin loistava, että se sallii monenlaisen varioinnin. Voit käyttää mieleistäsi suklaata sekä vaihdella pähkinöitä, hedelmiä ja makeisia lähes rajattomasti. Sekaan sopivat hyvin myös keksinpalat. siemenet ja kuivatut marjat. Pähkinät voivat olla myös suolattuja. Tässä ohje omaan versiooni.

Rocky Road:

- 3 - 4 suklaalevyä (á n. 150 - 200 g)

- 200 g vaahtokarkkeja

- 250 g erilaisia pähkinöitä

- 150 g kuivattuja hedelmiä paloina

1. Voitele iso lasivuoka kevyesti neutraalin makuisella kasviöljyllä (esim. rypsiöljy). Tai voit halutessasi vuorata vuoan voitelun sijaan voipaperilla.

2. Sulata suklaa.

3. Kaada suklaasta n. puolet vuoan pohjalle.

4. Ripottele sulan suklaan päälle vaahtokarkinpalasia, pähkinöitä ja hedelmänpaloja.

5. Kaada puolet jäljellä olevasta suklaasta "sattumien" päälle.

6. Lisää loput pähkinät, karkit ja hedelmät ja valuta päällimmäiseksi loppu suklaa raitoina.

7. Laita vuoka kylmään jähmettymään ainakin tunniksi.

8. Leikkaa jähmettyneestä levystä paloja terävän veitsen avulla.

8. Nauti herkku esim. kahvin kera - NAM!

Oletteko koskaan tilanneet ravintolassa sellaista juustokastikkeella kuorrutettua nachos -annosta? Minä tykkään erityisesti Santa Fé:n versiosta, jota olen yrittänyt useasti kopioida myös kotikeittiössä. Aika lähelle olen päässytkin, mutta toki alkuperäinen vie voiton. Tässä kuitenkin ohje, jolla voi sammuttaa pahimman Tex Mex -nälän. ;)

Nachos supreme:

- pussillinen nacho- tai tortillasipsejä

- purkki 'kolmen juuston' -ruokakermaa

- paketti cheddarjuustoviipaleita

- tomaatteja (4-5 kpl)

- punasipuli

- puolikas punainen chili tai ½ dl säilöttyjä, viipaloituja jalapenoja

(- limenkuoriraastetta, suolaa, mustapippuria, sokeria)

(- oliiveja)

1. Tee ensin tuoretomaattisalsa. Pilko tomaatit, kuorittu sipuli sekä puolikas chili/jalapenoviipaleet pieniksi kuutioiksi ja sekoita hyvin keskenään. Mausta salsa halutessasi limenkuoriraasteella, suolalla ja mustapippurilla. Jos tomaatit ovat kovin kitkeriä, voit lisätä vielä reilun ripauksen sokeria.

2. Valmista seuraavaksi juustokastike. Kuumenna pienessä kasarissa kerma lähes kiehuvaksi. Sulata joukkoon paketti cheddarjuustosiivuja. Sekoita kastike tasaiseksi ja pidä lämpimänä.

3. Laita kasa nacho- tai tortillasipsejä lautaselle ja lämmitä niitä hetki mikrossa (n. 20 - 30 s).

4. Kaada sipsien päälle ensin juustokastiketta ja lisää sitten keko tomaattisalsaa. Jos pidät oliiveista, niin ne käyvät annokseen myös oikein hyvin.

5. Nacho -lautanen sopii hyvin naposteluun tai vaikkapa meksikolaishenkisen aterian alkupalaksi.

~~~

Huomenna juhlitaankin jo uudenvuodenaattoa. Teille kaikille ihanille ihmisille siellä ruudun toisella puolella haluan toivottaa:

Onnellista, Turvallista ja Iloista Uutta Vuotta!

Tuokoon vuosi tullessaan teille hyviä ja mukavia asioita. Toivottavasti "nähdään" täällä blogimaailmassa usein myös ensi vuonna!

Sata

2011-12-28T00:36:00.003+02:00

Tämä on blogin sadas postaus. Aika paljon tänne on siis tullut kirjoiteltua. Kesäkuussa, kun aloitin blogin, en osannut yhtään arvata, kuinka tärkeä osa elämääni bloggailusta ja varsinkin teistä lukijoista tulisi. Pelkäsin myös tosi paljon kritiikkiä ja ilkeitä kommentteja. Nyttemmin olen tajunnut, että negatiiviset kommentit ilmestyvät kuvioihin varmaankin vasta, jos blogista tulee tosi suosittu. Tähän blogiin klikataan noin 100 - 200 kertaa vuorokaudessa. Enää en pelkää ikäviä kommentteja, vaikka toki pahoitan ihan varmasti mieleni, jos sellaisia joskus saan. Tiedän, että monen teidän lukijan mielestä on varmasti tylsää, että blogissani on kommenttien valvonta päällä. Haluan silti (itsekkäästi ;)) itse lukea saapuneet kommentit ensimmäisenä, jotta pysyn kärryillä siitä, mistä kommenttiboksissa puhutaan. Yhtään "varsinaista" kommenttia en ole jättänyt julkaisematta, mutta muutaman yhteistyöehdotuksen kyllä. Kommentit ovat ehdottomasti tämänkin blogin suola ja olen todella otettu ja iloinen jokaisesta kommentista, jonka te olette jättäneet. KIITOS! ♥

Löysin "blogimaailman" kunnolla noin pari vuotta sitten. Sitä ennen seurasin säännöllisesti vain yhtä tai kahta blogia. Ihastuin blogimaailmaan kovasti, ja aloin hyvin pian miettimään myös omaa blogia. Pitkään ajattelin, että en lopulta kuitenkaan uskaltaisi sitä perustaa. Suurin syy oli varmaankin juuri negatiivisten kommenttien pelko. Pelkäsin myös yksityisyytemme (oman ja miehen) puolesta. Minulta puuttui myös idea blogin aihealueesta ja sitä myötä blogin nimi. Vasta, kun löysin ison kasan ihania "mäykkyblogeja" oivalsin, että voisinkin perustaa koirablogin ja kirjoittaa sen puitteissa halutessani muistakin aiheista. Varsinainen aloitus ja blogin nimi tuli sitten ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Yhtenä päivänä vain aloitin ja kyhäsin kasaan jonkinlaisen raakileen sekä ensimmäisen postauksen. Soitin hämmästyneelle siskontytölle "paniikkipuhelun" tyyliin: apua - mä perustin blogin! Mitä mä nyt teen? :D Muutama viikko kului vielä blogin ulkoasun muokkaamisessa sen näköiseksi kuin itse halusin. En todella ole mikään tietokonetaituri, joten paljon on pitänyt googlettaa ja opetella. Paljon olen myös oppinut ja sehän on aina hyvä juttu.

Monesta teistä lukijasta ja bloggaajasta on tullut niin tutun oloisia, että tuntuu ihan kuin tuntisimme "oikeasti". Ajattelinkin monia teistä usein lämmöllä ja pidän teitä omalla tavallaan ystävinäni. Olen myös huomannut, että oman blogin kautta on helppo kysyä asioita ja pyytää apua. Todella paljon apua olen saanutkin, vaikkapa Pepin hampaita, koirien ruokintaa ja vaatetusta koskien.

Bloggailun myötä olen löytänyt paljon uusia blogeja, joita seuraan nykyään säännöllisesti. Aina en (muka!) ehdi jättämään kommenttia, mutta silti luen kaikki uudet postaukset. Täydensin blogin sivupalkissa olevaa lukulistaa, jotta se vastaisi paremmin omaa, todellista listaani. Itse olen löytänyt monta uutta, mielenkiintoista blogia juurikin toisten blogien lukulistoilta. Myös muiden blogeista ja kommenttilaatikoista olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä koiriin liittyviä että ihan muihinkin juttuihin.

Toki bloggaamiseen menee melko paljon aikaa, jonka voisi varmaan käyttää myös toisin. Tosin, eivätkö kaikki harrastukset vie aikaa? Pidän bloggaamista nimenomaan mukavana harrastuksena, jonka myötä olen mm. alkanut ottamaan valokuvia, jota en ennen tehnyt juuri lainkaan. Blogi toimii mielestäni loistavana tallenteena omasta ja etenkin koirien elämästä kuvineen ja päivämäärineen. En ole myöskään vuosikausiin kirjoittanut mitään sellaista, jonka takia olisin tullut miettineeksi kielioppisääntöjä tai oikeinkirjoitusta. Blogia aloittaessani jo ihan tekstin tuottaminen tuntui tosi vaikealta. Nyt koen päässeeni alkujäykkyydestä eroon ja tekstiä meinaa välillä syntyä vähän liikaakin. Alkuun oli myös hankalaa päättää, kuinka paljon ja "tunnistettavasti" haluan blogissa esiintyä. Senkin puolesta koen löytäneeni minulle sopivan linjan. Ainahan voi kertoa enemmän, mutta takaisinpäin ei ole yhtä helppoa palata, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Aikalailla bloggaamisen alkumetreillä keksin ruokaposteille teemaksi ja nimeksi "ruokaperjantain". Nimessä yhdistyy Helsingin Sanomien "ruokatorstai" ja Grandiosan lanseeraama "pizzaperjantai". Olen oikein tyytyväinen, että keksin ruokaperjantain, koska sen myötä ruokapostausten määrä pysyy blogissa omaan makuuni sopivana. Ruokaperjantain myötä olen myös saanut itselleni hyvän tavan tallentaa reseptejä. Toki toivon, että ruokaohjeista on iloa myös teille lukijoille. Itse selailen aika usein ruokablogeja kokeilemisenarvoisten reseptien löytämisen toivossa. Blogeissa on monasti yksityiskohtaisemmat ohjeet ja kuvat sekä mielipiteet ruuasta kuin vaikkapa lehdissä. Se on mielestäni iso plussa ja sen takia yritän toteuttaa samaa ideaa myös omissa ruokaperjantain ohjeissa.

Tällaisia mietteitä bloggaamisesta. Vielä on tiedossa yksi ruokaperjantai tälle vuodelle ennen kuin alkaa uusi vuosi 2012. Tuntuuko teistä, että vastahan me siirryimme uudelle vuosituhannelle ja nyt jo viipotetaan pitkällä yli uuden vuosikymmenenkin, huh.

Turvallista loppuvuotta toivottelen teille kaikille kivoille lukijoille.

Ihanaa, että olette olemassa! ♥

Joulu oli ja meni

2011-12-26T23:03:00.004+02:00

Niin se tosiaan taas tuli, oli ja meni. Kiitos teille kovasti hyvän joulun toivotuksista! ♥ Kovin jouluiselta ei joulu täällä etelässä, ainakaan ulkona, näyttänyt. Vettä on satanut joka päivä ja viime yönä riehui ihan hurja myrsky. Koiratkin kuuntelivat ihmeissään tuulen ulvontaa. Onneksi sisällä on ollut lämmintä ja kotoisaa. Ollaan syöty jouluruokia niin paljon, että niitä ei varmaankaan tee taas koko seuraavaan vuoteen mieli. ;) Joulupukki kävi aattoiltana ja toi meille taas uuden, jännittävän asukkaan.

Kiitos vielä siskontytölle! Paju-mäykky on I H A N A!

Mä EN tajua näitä tyyppejä, joiden takapuoli ei haise millekään??!!??

Koirat olivat olleet ilmeisen kilttejä, koska heidän lahjakasansa näytti tältä:

Rillalta sujui pakettien aukominen jo ihan hyvin, mutta Peppinen vasta vähän harjoitteli.

Hyvin "hiiri-rikas" joulu oli meillä tänä vuonna..

Kiitos vielä Myrskylle ja äipälle "kissanlelu-hiiri" -vinkistä! Sillä on leikitty niin paljon, että hiiri on joutunut jo korjaamolle. Toivottavasti korjaamon väki toimittaa hiiren ripeästi takaisin leikkeihin.. ;D

Lahjakääreistä paljastui myös pari aktivointilelua joilla on leikitty ahkerasti. Toiseen niistä (keltainen rinkula) on tarkoitus laittaa kiinni muovipullo, jolloin leluun saadaan lisää haastetta.

Paketeista löytyi myös isot kasat puruluita (ihan niin kuin Rilla oli toivonut), mutta ne kamala mamma siirsi kaappiin odottamaan tulevia aikoja. Pari rouheista lumihiutaletta mamma sentään Rillalle antoi ja ne hävisivät parempiin suihin kyllä ihan ennätysvauhdilla! Tiistaina Pepillä on taas hammaskontrolli, jossa kuullaan, missä hampaiden kääntymisen suhteen mennään. Tunnustan näin ihan pienesti, että joulunpyhinä alakulmureiden vääntäminen on vähän unohtunut..Tuleekohan sanomista, hitsi. Lupaan parantaa tapani!

Kovin montaa päivää ei ole tätä vuotta enää jäljellä. Meillä ei ole suunniteltu uudeksi vuodeksi mitään ihmeellistä. Taidetaan jatkaa rentoilulinjalla kotona, ja mikä sen mukavampaa!

Leppoisaa loppuvuotta teillekin!

Ruokaperjantai

2011-12-23T03:34:00.003+02:00

Kuulkaas, nyt on tiedossa toivepostaus. Hyvä ystäväni nimittäin esitti vienon toiveen, että voisinko kertoa blogissa, miten teen jouluna riisipuuron kanssa tarjoamani sekahedelmäkiisselin. Tottahan toki kerron tai ainakin yritän parhaani mukaan. Ko. kiisseli nimittäin kuuluu niihin ruokiin, jotka teen itse aina vähän niin kuin "näppituntumalla". Saatte vielä ennen ohjetta ihailla samaisen ystäväni ja hänen tyttärensä yhteistyönä toteuttamaa joululahjaa Pepille: luun mallisia pipareita ja piparimuotti - ihana lahja!

Sekahedelmäkiisseli:

- 2 pussia kuivattuja sekahedelmiä (yhteensä n. 400-500 g)

- rusinoita (n. puolikas paketti)

- 1,5 l vettä

- 1,5 dl glögitiivistettä

- 0,5 dl perunajauhoja + 1 dl kylmää vettä

- (0,5 dl sokeria)

1. Liota sekahedelmiä muutama tunti tai yön yli vedessä, jotta ne pehmenevät. Itse saksin suurimmat hedelmät vähän pienemmiksi.

2. Laita kattilaan hedelmät liotusveden kanssa ja lisää mukaan rusinat (n. puoli pakettia). Vettä tulisi olla yhteensä 1,5 l. Kaada mukaan 1.5 dl glögitiivistettä antamaan makua liemelle.

3. Keitä miedolla lämmöllä n. 20 min, kunnes hedelmät pehmenevät.

4. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja kaada seos nauhana liemeen koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vielä kerran.

5. Maista kiisseliä ja lisää halutessasi sokeria.

6. Tarjoa kiisseli kylmänä kuuman riisipuuron kanssa.

Olin tällä viikolla bestiksen luona käymässä ja nautimme yhdessä iltateetä muutaman hyvän juuston ja leivän kera. Kannattaa ehdottomasti kokeilla Black Castelloa saaristolaisleivän päällä. Ihastuin myös Valion uuteen Alppi Kreiviin, todella maukas juusto.

Kummitytölläkin on Peppi-niminen mäyräkoira, jolle kuului sekä hyvää että vähän huonoa. Hän oli saanut hienot rusetit korviinsa joulun kunniaksi, mutta valitettavasti vatsa ja selkä olivat kipeytyneet ja ne oli pitänyt kääriä siteeseen. Toivottavasti Pepin kaima paranee pikaisesti!

~~~

Nyt ei ole enää kuin yksi yö, wou.

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille lukijoille oikein Onnellista, Rentouttavaa ja Makoisaa Joulua!

Uusi perheenjäsen ja jouluisia mietteitä

2011-12-21T00:01:00.004+02:00

Mikä, mikä, mikä???

No sehän on Dottie the Dachshund, meidän uusi perheenjäsen. ;) Dottie on ilmeisesti ihan puhdasrotuinen lyhytkarvainen mäyräkoiranpentu, väri: punainen (tai keltainen?). Koko lienee kääpiö tai voi olla myös kaniini. Mieheni toi hänet (varmaankin laittomasti!) jostain kennelistä ulkomailta. Sshhh.., ettehän kerro kenellekään? ;D Ehkä muistattekin, että minulla on ollut ihan hillitön "lyhkärikuume" jo pitkään (josta syytän pelkästään Myrskyä ;)). Vähänkö mies oli kiva, kun toi meille Dottien koko perheen iloksi. Nyt meilläkin on oma lyhkärinpentu, jei!

Dottie on hyvin taitava. Hän osaa haukkua ("arf, arf"), kävellä eteenpäin, hypellä leikkisästi sekä heiluttaa häntää ja nyökkäillä päällään. Pepin mielestä Dottie on tosi pelottava. Rillan mielestä taas Dottie on hyvin mielenkiintoinen, mutta vähätuoksuinen, vaikka kuinka tarkkaan peräpäätä haistelisi.

Muutama huolikin on Dottien kanssa jo ilmennyt, mikä on tietysti koiranpennun kanssa ihan luonnollista. Dottie ei ole vielä suostunut syömään eikä juomaan mitään. Eikä sisäsiisteyskoulutusta ole oikein voitu aloittaa, koska hän ei ole pissannut eikä kakannut kertaakaan. O-ou. Kohta pitää varmaan mennä käymään eläinlääkärissä. Siellä varmasti osataan auttaa. :D

Täällä jatkuu vesisade. Ulkona on kieltämättä aika vaikea uskoa, että jouluaattoon on enää muutama päivä. Sisällä sen sijaan on vähän helpompi virittäytyä joulutunnelmaan. Voi laittaa joululauluja soimaan ja juoda kuumaa glögiä lahjapaketoinnin lomassa.

Huomasin, että olen ihan tiedostamatta ostanut tänä vuonna sekä Mikki Hiiri -aiheista lahjapaperia että lahjapusseja. Eikä siinä mitään. Mikki on ihan hyvä tyyppi!

Olen saanut jo kaikki lahjat pakettiin ja muutkin jouluvalmistelut ovat hyvässä vaiheessa. Toki siivoamista voisi tehdä vielä vaikka kuinka paljon, mutta en taida viitsiä. Meillä ei olla sen suhteen turhan tarkkoja. ;) Tärkeintä meidän joulussa on stressittömyys ja hyvä ruoka. Ihaninta on se, että saadaan olla koko perhe yhdessä kotona. On muuten mielenkiintoista nähdä, että miten koirat suhtautuvat jouluun tai lähinnä paketteihin. Rillalla on viime vuodesta jo vähän kokemusta, mutta Pepille tämä joulu on ensimmäinen laatuaan.

Muistatteko vielä sen siskontyttöni heittämän haasteen? Lupasin silloin lahjoittaa normaalisti joulukortteihin käyttämäni rahat eläinten hyväksi. Päädyin tekemään kertalahjoituksen SEY:lle. Liityin samalla myös SEY:n jäseneksi. Joulukorttien sijaan laitan läheisille joko tekstarin tai s-postia, jossa kerron lahjoituksesta ja toivotan hyvää joulua.

Erittäin helppo ja nopea tapa tehdä lahjoitus eläinten hyväksi löytyy Facebookista Musch -joulukampanjan muodossa. Lisäinfoa aiheesta Musch ja Musch Jouluiloa -sivustoilta. Heidän Musch Facebook -sivua tykkäämällä lahjoitat 100g luonnollista, suomalaista koiran- ja kissanruokaa suomalaisille hyväntekeväisyysjärjestöille.

Lämpöistä joulumieltä kaikille!

Joulu se tulla jolkottaa

2011-12-19T01:20:00.002+02:00

Napattiin Myrskyn blogista tällainen söpö tunnustus. Päätettiin ihan itse, että ollaan tosi kivoja blogikamuja. ;) Sekä Rilla että Peppi halusivat ehdottomasti vastata tunnustuksen mukana tulleisiin kysymyksiin itse. En sensuroinut heidän vastauksiaan yhtään, joten beware..

"Samalla ojennan kaikille parhaille blogikamuilleni palkinnoksi kuvan ~~itsestäni~~ joulukoirasta. Ole hyvä! Tämän voit halutessasi julkaista blogissasi ja vastata (jos jaksat) seuraaviin kysymyksiin:"

1. Mitä toivot joulupukilta:

Rilla: Luita ja luita. Puruluita. Kenkäluita, solmuluita, rouheluita, pitkiä luita ja paksuja luita.

Peppi: Olen hämmentynyt tästä joulupukkiasiasta.. Kukakohan se oikein on? Taidan murista sille ja mahdollisesti myös näykkäsen, jos ei muuten tajua!

2. Paljonko painat? Tämä on hyvä tietää ennen joulua...

Rilla: Liian vähän! Olen nälkäkuoleman partaalla! Meille ei anneta, tai ei ainakaan mulle, tarpeeksi ruokaa! Toivottavasti edes jouluna saa syödä vatsansa täyteen! Mamma käski sanoa, että painan 6,7 kg, joka on siis AIVAN liian vähän. Nih.

Peppi: Mua ei monetkaan asiat paljon paina. Keskityn elämässä lähinnä kepposteluun ja Rillan kiusaamiseen. Annan myöskin hyppypusuja kaikille, paitsi tuntemattomille, heille murisen. Mamma käskee laittamaan tänne 4,2 kg, joka ei sano meikäläiselle mitään. Eikä kyllä paina mieltäkään, joten what ever.

3. Mukavin lelusi?

Rilla: Puruluut! Kaikenlaiset sellaiset! Viime aikoina niitä ei ole meillä näkynyt, koska pitkulaisella on sellaiset kuminauhahässäkät suussa ja mamma sanoo, että se ei saa syödä luita. Mutta entäs MINÄ? En edelleenkään tajua, että miten tämä kaikki liittyy minuun?? Toivon NIIIIN kovin, että edes joulupukki armahtaa ja tuo luita. Toivon, toivon, toivon...

Peppi: Tykkään lehmästä ja possusta ja kirahvista ja toisesta lehmästä ja sellaisesta oudon mallisesta ja Rillasta. Eniten ehkä Rillasta. Ja Jimin mamman varpaista.

4. Paras herkkusi?

Rilla: Luut. Puruluut. Kaikenlaiset luut.

Peppi: Pidän herkuista. Pappa tekee joskus kinkku-juustorullia. Ne on TOSI hyviä. Välillä mamma vatkaa kermaa sellaisella pörisevällä ja me saadaan Rillan kanssa nuolla lopuksi ne vispilät. Tykkään. Aika usein meidän pitää istua ja sitten saadaan sellaiset pienet, ruskeat papanat. Otan sen aina kohteliaisuudesta, mutta ei se mikään erityisen herkullinen juttu ole.

Että sellaisia vastauksia ja toveita on meidän tytöillä - kiva! ;). Ei kerrota Rillalle, mutta pahaa pelkään, että hänen toiveensa joulupukilta ei taida toteutua, hitsi. Luukielto jatkuu vaarmaankin vielä pitkälle ensi vuoden puolelle. Täytyy ottaa Rilla yksinään mukaan esim. vaarille ja antaa hänen siellä pureskella luita mielin määrin. Hän saattaa muuten ottaa ja soittaa eläinsuojeluun. ;D

Viisi yötä. Se ei ole paljon. Onneksi sain viikonloppuna hommattua kaikki loput joululahjat. Paketointia riittää vielä, mutta se on tosi kivaa puuhaa. Samalla voi kuunnella vaikka joululauluja, joista Whamin ikisuosikki löytyy täältä.

Jouluista mieltä ihan jokaiselle!

Ruokaperjantai

2011-12-16T03:08:00.004+02:00

Täällä viikolla kokeilin muutamaa vanhaa suosikkia pitkästä aikaa, pecanpähkinäpiirakkaa ja Domino-keksipalleroita. Keksipalleroita meinaan tehdä viikonloppuna vielä lisää ja antaa ensi viikolla osan niistä joululahjaksi. Pähkinäpiiraan säästän joulua varten ja tarjoan sitten kahvipöydässä. Keksipalleroiden kanssa kävi pieni, no "äksidentti", jos niin voi sanoa. Tässä ensin resepti ja sen jälkeen kerron teille (taas) otteita meidän elämästä..

Domino-keksipallerot:

- 2 pötköä Domino-keksejä (350 g)

- 200 g maustamatonta tuorejuustoa

- n. 300 - 400 g suklaata

1. Murskaa keksit hienoksi muruksi joko monitoimikoneella tai vahvan muovipussin sisällä kaulimen avulla.

Tästä saatte jo vähän vinkkiä siitä äksidentistä.. ;)

2. Laita keksimurut kulhoon ja sekoita joukkoon tuorejuusto.

3. Laita seos hetkeksi kylmään.

4. Pyörittele seoksesta pyöreitä palleroita esim. leivinpaperilla vuoratulle pellille. (Muistuttaa lihapullien pyörittämistä, mutta tee vähän pienempiä palloja.)

5. Laita pallerot hetkeksi kylmään jähmettymään ja sulata sillä aikaa suklaa(t). Itse käytin sekä valkoista- että maitosuklaata.

6. Näin sulatat suklaan mikrossa:

- paloittele suklaa mikron kestävään kulhoon
- säädä mikro puolelle teholle (n. 350W)
- sulata 30 sekuntia kerrallaan aina välillä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut

7. Pyörittele keksipalleroita suklaassa esim. coktailtikun (tai kahden) avulla.

8. Anna palleroiden jähmettyä viileässä.

Keksipalleroiden ohjetta voi varioida lähes loputtomasti. Kokeile perusreseptin muokkaamista esim. näin:

- käytä minttu-Dominoita
- vaihda tuorejuusto appelsiinin makuiseen
- lorauta taikinaseokseen likööriä (Amarettoa, kermalikööriä, kahvilikööriä tms.)
- pyörittele pallot suklaan sijaan kaakaojauheessa
- pyörittele pallerot suklaan lisäksi nonparelleissa, kookoshiutaleissa, pähkinärouheessa tms.
- kokeile eri makuisia suklaita: valkoista, tummaa, Pätkiksiä tms.

Entäs sitten se äksidentti? Katsokaas, kun meidän Rilla on aika utelias ja kekseliäs tyttö. Meillä on ruokapöydän päässä ikivanha nojatuoli, jota Rilla on alkanut käyttää avuksi päästäkseen haistelemaan, mitä pöydällä tapahtuu. Tällä kertaa varsinainen tapaus ei tosin sattunut ruokapöydän ääressä vaan ulkona terassilla. Olin vienyt keksipallerot terassin pöydälle jähmettymään (onneksi ennen suklaassa pyörittelyä!) Rilla ja Peppi menivät samalla ovenavauksella pihalle juoksentelemaan tai niin ainakin oletin. Hetken päästä vilkaisin terassille ja mitä näinkään: Rilla seisoo keskellä terassin pöytää ja ahmii suuhunsa keksipalleroita. Melkein puolet hän oli ehtinyt syödä eli lähes kokonaisen pötkön Dominoita. :o Soitin pikaisesti eläinlääkäriin, koska ajattelin kekseissä olevan ainakin kaakaojauhetta, joka on myrkyllistä koirille. Eläinlääkäristä lohduteltiin, että keksien suklaapitoisuus on sen verran pieni, ettei myrkytysvaaraa ole. Sanoivat myös, että todennäköisesti Rillalla menee vatsa sekaisin ja hänellä on kova jano. Nämä molemmat toteutuivat illan aikana. Rilla joi ihan valtavasti. Myös kahdet ripulit hän teki sisälle. Sen kummempaa ei tästä onneksi seurannut, huh! Eläinlääkärissä puhelimeen vastannut hoitaja pahoitteli myös menetettyjä keksipalleroita, sekä pyysi niiden reseptin. Arvatkaa hihityttikö! :D Sellaista säätöä leipomisen lomassa tällä erää.. Pähkinäpiirakan tekeminen onnistui sentään ilman kommelluksia!

Pecanpähkinäpiirakka:

- 1 paketti valmista murotaikinaa (400 g)

- 150 g pecanpähkinöitä rouhittuna + n. 100 g kokonaisia pähkinöitä piirakan päälle

- 3 kananmunaa

- 50 g sulatettua voita/juoksevaa margariinia

- ½ dl (kuohu)kermaa

- 1,5 dl muscovado- tai fariinisokeria

- 1 dl vaahterasiirappia

- 1/4 tl suolaa

- 1 tl kanelia

( - 1 rkl tummaa rommia)

1. Laita uuni kuumenemaan 175°:een.

2. Taputtele sulanut murotaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä.

3. Rouhi hienoksi 150 g pecanpähkinöitä esim. blenderillä tai veitsellä.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa hyvin keskenään ja kaada seos piirakkapohjan päälle.

5. Painele täytteen päälle haluamasi määrä kokonaisia pecanpähkinöitä.

6. Paista uunin alatasolla n. 45 - 55 min kunnes piirakka on saanut hyvän värin. Voit peittää piirakan paistamisen puolenvälin jälkeen leivinpaperilla, jos tuntuu, että pinta tummuu liikaa.

7. Piirakan kanssa tarjottavaksi sopii erittäin hyvin vaniljasokerilla ja kanelilla maustettu kermavaahto.

Oliko postauksen leipomukset teille jo ennestään tuttuja?

Vielä olisi yksi adventti ennen joulua. Onneksi minulla alkaa olla jo kaikki lahjat hankittuina ja etukäteen tehtävät ruuatkin tehtynä. Koirille pitäisi vielä keksiä jotain kivaa ja tarpeellista. He ovat luvanneet ottaa erään haasteen vastaan, josta ilmeisesti selviää myös heidän lahjatoiveensa - sitä odotellessa! :D

Hauskaa ja stressitöntä viikonloppua teille jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!

Pilkkutyttö raitapaidassa

2011-12-14T00:28:00.002+02:00

Vaikka välillä sataa vettä, niin öisin on ollut sen verran pakkasta, että pieni lumikerros on pysynyt maassa.

Peppi pärjää kyllä hyvin ilman lisälämmikettä omalla pihalla, mutta kun mennään kävelylle, laitan hänelle palttoota päälle. Ihana ystäväni oli neulonut Pepille kaksi villapaitaa, jotka ovat tosi käteviä lämmikkeitä tuulettomina päivinä.

Peppi antaa tosi hyvin pukea paidan päälle eikä se tunnu haittaavan hänen liikkumistaan yhtään.

Eikös olekin aika hienot paidat! ♥

Maanantaina kävin Pepin kanssa hammaskontrollissa ja saatiin hyviä uutisia, jei! Yläkulmurit ovat lähteneet liikkumaan oikein hyvin ja alakulmureiden vääntäminen voidaan aloittaa taas jo tällä viikolla. Kuminauhoja kiristettiin myös yhdellä silmukalla, joten siirtyminen varmasti vielä jatkuu. Kuminauhat nastoineen otetaan pois vasta sitten, kun alakulmurit on (toivottavasti) saatu oikeille paikoilleen. Jos kuminauhat otettaisiin aikaisemmin pois, voisivat yläkulmurit liikkua takaisin alakulmureiden tielle tai jopa kääntyä väärään asentoon ulospäin. Seuraava kontrolli on ensi maanantaina.

Pepin hampaat ennen kuminauhoja.

Hampaat kuminauhojen oltua käytössä kolme viikkoa.

Sellaista kuuluu Pienen Pilkkutytön elämään tällä viikolla. Mites teillä siellä, pukkaako joulustressiä? Minulla on osa joululahjoista vielä hankkimatta, joten kieltämättä itseäni vähän stressaa. Lähinnä se, että onkohan kaupoista jo kaikki suunnittelemani jutut loppu, hitsi.. No, joulu tulee ajallaan, vaikka mitä tekisi. Joten parempi keskittyä nauttimaan joulunajan tunnelmasta ja luottaa siihen, että kyllä kaikki taas hyvin menee, niin kuin aina ennenkin. Nauttimiseen sopii erinomaisesti kuppi kuumaa glögiä ja vaikkapa seuraavien Michael Bublen kappaleiden kuuntelu:

It's beginning to look a lot like Christmas

Have yourself a merry little Christmas

Silent night

Tämä kuva on omistettu Maijalle ja Onnille. ;)

Leppoisaa joulun odotusta!

Lainattu kuva täältä.

Viikonloppuna meillä:

2011-12-12T02:20:00.001+02:00

- syöttin hyvin

- naurettiin paljon

- käytiin jouluostoksilla

- leikittiin koirien kanssa

- katsottiin hömppäleffoja

- nukuttiin pitkään

- istuttiin kahviloissa

- juteltiin kaikesta mahdollisesta

- käytiin kävelyllä

- oltiin ja rentoiltiin

Voiko tyttöjen viikonlopulta enempää pyytää? Olo on kuin uudesti syntyneellä!

Koiratkin viihtyivät oikein hyvin yhdessä. Mitä nyt pitkuliini välillä vähän ärähteli.. Kuvista voinee päätellä ainakin kaksi asiaa: a) niiden ottamiseen ei ole juuri paneuduttu ja b) kolmea koiraa EI ole helppo saada samaan kuvaan, hitsi. ;)

Jimi on kiltein ja tottelevaisin koira jonka tunnen. Ja pienin, kokonaiset kaksi kiloa iloa! :) Hän on myös saanut uuden lempinimen - huiskuhäntä mangusti, melko kuvaava, hih! ♥

Mukavaa maanantaita kaikille!

Enää 12 yötä jouluun...kääk!