perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kummikoiria ♥


Sain tässä taannoin suruviestin: meidän kummikoiravanhuksemme Bobita nukkui pois 5.6.  Vaikka olo on tosi haikea, niin Bobita sai onneksi elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja huolehdittuna. Sehän ei Bobitan kotimaassa Romaniassa ole todellakaan itsestään selvyys. 




Mervi (Koirakamuille jeesiä -yhdistyksestä) laittoi minulle ihania kuvia sekä Bobitasta että tuonne Romanian koiratarhaan syntyneistä uusista pennuista. Mervi kertoi, että Bobita oli halunnut vielä viimeisinä aikoinaankin olla mieluummin näiden pentujen kanssa kuin lepäillä omissa oloissaan. 




Näistä pennuista oli vielä yksi kummia vailla, joten saanko esitellä hurmaavan Lionelin, jonka kummi saan jatkossa olla:



En ehkä kestä tuota katsetta.. Siskontyttö kysyi kuvan nähdessään, että milloin me lähdemme hakemaan Lionelin kotiin? Niinpä.. Arvaatte varmaan, että sama on käynyt mielessä jo vaikka kuinka monta kertaa!




Lionelin sisaruksilla on jo kaikilla kummit, mutta tuolta Romanian tarhan portilta oli juuri löytynyt yksinäinen pentu, joka etsii omaa kummia. 




Hänen lisäkseen Koirakamuilta löytyy varmasti myös (valitettavan) paljon muita kummia ja pysyvää kotia kaipaavia karvapöksyjä.


Minä olen sillä tavalla ihan surkea auttaja, että en meinaa yhtään kestää näitä kodittomien eläinten tarinoita. Vaikka näillä löydetyillähän on kaikki jo tosi hyvin! Silti kurkkuuni kasvaa, ihan jo pelkästä ajatuksesta, jalkapallon kokoinen klöntti ja meinaan tukehtua. Silmissä polttaa kyyneleet niin kovaa, että en tahdo nähdä nytkään kirjoittaa. Tällaisesta ylitunteellisuudesta ei ole apua tarvitseville sitten yhtään mitään hyötyä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät ja osaavat ihan oikeasti toimia, eivätkä jää kotiin tihrustamaan itkua, niin kuin meikäläinen. 



Kurkun kuristuksesta huolimatta

 toivotamme kaikille -






PS. Postauksen kuvat, viimeistä lukuun ottamatta, lainattu Koirakamuilta.