tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu on taas, joulu on taas ♫♪♫


Voi, voi tätä meidän hiljaista blogia.. Vaan haluamme silti tyttöjen kanssa toivottaa kaikille tutuille ja tuntemattomille -


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!



perjantai 2. lokakuuta 2015

Isoja syntymäpäiviä ♥


Uskomatonta, mutta totta - meidän Rilla täyttää tänään viisi vuotta! Aika on kyllä mennyt tooooodella nopeasti. Muistan vielä niin elävästi, kun kävimme katsomassa Rillaa kasvattajan luona joulukuisena perjantai-iltana vuonna 2010. Ja jo seuraavana päivänä haimme 9-viikkoisen suloisuuden kotiin.




Rilla oli tosi rohkea ja iloinen pentu, joka tuntui sopeutuvan uusiin ympyröihin lähes saman tien.




Ruoka maistui, pissoja tuli paperille ja sen viereen.. ;D





Nämä postauksen kuvat ovat skannattu siskontytön ottamista paperikuvista. Alkuperäisten kuvien tarkkuus, värit yms. heittävät aika paljon, mutta ei välitetä siitä.




Todellakin u s k o m a t o n t a, että tuosta on jo viisi vuotta!



♥ Paljon Onnea ja monia, monia tulevia vuosia Rillalle! ♥

Lainattu


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Höpinää koirien ruokinnasta ja sen semmoisesta 1/2


Koirien ruokinta, siinäpä vasta mielipiteitä herättävä aihe! Olen kirjoittanut meidän koirien ruokinnasta ennenkin. Ko. postaukset löytyvät ruokinta-tunnisteen alta. 

Olen etsinyt Rillalle ja Pepille sopivaa ruokaa ja ruokintamallia oikeastaan koko heidän elämänsä ajan. Rillan kohdalla ongelmana on hänen herkästi ärtyvä mahansa. Pepillä taas pakki kyllä kestää mitä vaan, mutta pitkuliini on herkkä lihomaan ja vuosi sitten verikokeista paljastui toinenkin ongelma.

 Kaikki alkoi siitä, kun huomasin kesällä 2014, että Pepin oikean silmän pinnassa on jonkinlainen samea pilkku. Muistin, että HauMaussa oli aikoinaan töissä ihana eläinlääkäri Kirsti Liukkonen ja tiesin hänen lähteneen erikoistumaan koirien silmäsairauksiin. Googlen avulla paikansin Kirstin Tapiolaan FinProVet -eläinlääkäriasemalle


Lainattu Pinterestistä.

Kirsti oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin ja häneltä löytyi kaikki mahdolliset koirien silmien tutkimiseen vaadittavat värkit. Molemmissa Pepin silmissä todettiin corneadystrofia, joka tarkoittaa sitä, että sarveiskalvon sisään on kertynyt kiteitä, jotka voivat olla joko lipidejä, kalkkia tai proteiinia.  Ko. muutos on täysin vaaraton, mutta etenevä. Eli laikut tulevat suurenemaan ajan myötä ja niin on myös käynyt. Tällä hetkellä molemmissa silmissä näkyy selkeät, vaaleat läiskät.  




Vaikka muutos on sinänsä täysin vaaraton, niin tokihan juuri keskeisen näön alueella oleva kertymä samentaa näköä jonkin verran. Voisin kuvitella, että tätä voisi verrata alkavaan kaihiin, jossa kaihi ei vielä ole kovin paksu tai tiheä. Tärkeintä on tietysti se, että kyseessä ei ole terveyttä vaarantava silmäsairaus ja onneksi näkö ei ole koirille yhtä tärkeä aisti kuin meille ihmisille. 




Pepiltä otettiin samalla pieni ja suuri verenkuva, koska joskus ruokavaliolla ja corneadystrofialla voi olla yhteys. Silloin verikokeista voidaan havaita, että koira saa ravinnosta liikaa rasvaa, kalkkia tai proteiinia. Näiltä osin Pepin veriarvoissa ei ollut löydöksiä, mutta sen sijaan veriarvoissa oli muutoksia urea-, elektrolyytti-, hematokriitti- ja hemoglobiiniarvoissa. Juttelin tuloksista Kirstin kanssa puhelimessa ja mietimme, olisiko Pepin jännittämisellä voinut olla osuutta asiaan. Verikokeet otettiin ihan käyntimme loppupuolella, jolloin Peppi oli ollut juomatta sekä jännittänyt käyntiä useamman tunnin, kun menomatka lasketaan mukaan. Veriarvomuutokset nimittäin kertoivat koiran kuivumisesta. Sovittiin, että käymme lähieläinlääkärissä ottamassa kontrollikokeet n. parin kuukauden kuluttua.




Näin tehtiin ja vaikka pyynnöstäni verinäyte otettiin heti, kun tulimme lääkäriin, niin samoissa arvoissa oli edelleen muutoksia. Ei ihan niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin selvästi. Ja jopa niin paljon, että eläinlääkäri antoi Pepille nestettä ihon alle. Olin todella hämmentynyt! Minun ihan perusterveenä pitämää koiraa nesteytettiin rutiinieläinlääkärikäynnillä. Eläinlääkäri sanoi, että Peppi pitää saada juomaan enemmän, jotta tästä ilmeisen jatkuvasta kuivumistilasta päästään. Ajattelin ensin, että olisi hankalaa saada Peppi juomaan enemmän, mutta olin onneksi väärässä. Tuosta lähtien olen lisännyt Pepin ruokaan kaksi kertaa päivässä reilun desin vettä ja pitkula lipittää sen ruuan mukana kiltisti.




Peppi on saanut nestelisää ruoan mukana n. vuoden ja olen tehnyt muutamia havaintoja. Ensinnäkin Peppi on nykyään vähän pirteämpi. Ei mikään Rillan veroinen ikiliikkuja, mutta entiseen itseensä verrattuna vähemmän flegmaattinen. Toisen huomion teki itse asiassa siskontyttö. Pepin linjojen säilyttäminen on ollut paljon helpompaa sen jälkeen, kun vesilisäys on otettu käyttöön. Sekä juominen, että lisääntynyt aktiivisuus kiihdyttävät varmasti aineenvaihduntaa eikä kaikki ruoka tartu samalla tavoin Pepin kylkiin. 




Ruokinnasta on kertynyt niin paljon sanottavaa, että kerron seuraavalla kerralla Rillan nykyiseen ruokavalioon liittyvistä jutuista. 


Eikö ole uskomatonta, että ollaan menossa jo yli syyskuun puolivälin. Mihin se kesä taas livahti??!??






tiistai 25. elokuuta 2015

Liebster Award


Heippa taas piiiiitkästä aikaa! Meidän blogia muistettiin tällaisella Liebster Awardilla - olemme todella otettuja! Kiitos kovasti Samun koiruuselämää!





"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt
1.  Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.




1. Mikä on lempirotusi?


Pakko tähän on vastata westie, vaikka Pepin myötä mäyräkoira ja mäyräkoirat ovat nousseet kyllä ihan siihen westien rinnalle. On myös paljon muita rotuja, joista tykkään tosi paljon. Niistä voi halutessaan lukea tästä tosi vanhasta postauksesta.


Siinä ne, lempirodut viekukkain. 


2. Montako koiraa omistat?


Meillä on tällä hetkellä kaksi koiraa: Rilla-westie ja Peppi-mäykky. Lisäksi muistoissa mukana kulkee edesmennyt westiekaksikkommme Rosa ja Ines. 


Rosa ja Ines


3. Haluaisitko enemmän koiria itsellesi?


Juuri nyt vastaus taitaa olla, että en. Meillä oli tuossa taannoin varsin vakavakin aikomus kokeilla teettää Rillalla yhdet pennut ajatuksella, että olisimme pitäneet niistä yhden nartun itsellämme. Monista syistä johtuen pentuajatus kuitenkin kuopattiin ja tällä hetkellä meille ei ole suunnitteilla lisää koiria. 


4. Hienoin kuva koirasta, koiristasi?






5. Mitä temppuja koirasi osaa?


Tämä on sillä tavalla vähän surkuhupaisa kysymys, että sekä Rilla että Peppi oppisivat helposti temppuja, mutta heidän laiska mammansa ei opeta niitä heille. Molemmat osaavat ihan vain muutamia perusjuttuja: istua, pyöriä, jne. 


6. Onko koirasi yksi parhaista ystävistäsi?


Kyllä! Ja koirat ovat meillä myös erittäin rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä, joiden tarpeet yritetään ottaa huomioon siinä missä meidän ihmistenkin.


7. Harrastatko mitään koirasi kanssa?


Hyvin epäsäännöllisesti, joka on jälleen ikävä juttu, koska varsinkin Rilla nauttisi ihan suunnattomasti esim. agilitystä. Monenlaista ollaan kyllä kokeiltu esim. naksuttelua, näyttelyitä ja doboilua




8. Tykkäätkö löhöilyhetkistä koirasi/koiriesi kanssa iltaisin?


Todellakin! Tätä voin "ylpeänä" kertoa harrastavani koirien kanssa paljon ja säännöllisesti. Siinä missä Rilla toki tykkää rapsuttelusta ja meidän kanssa lepäilystä niin Peppi rrrrrrrakastaa sitä! Pitkula viettäisi mieluusti päivänsä varsinkin miehen sylissä/polvimutkassa/peiton alla/tyynyllä/jne. pötkötellen


9. Onko mitään hauskaa muistoa koirastasi mikä ei ikinä unohdu, jos on niin mikä?


Tämä muisto liittyy jo edesmenneeseen westiekaksikkoomme eli Rosaan ja Inekseen. Kerran kävi nimittäin niin, että allekirjoittanut saattoi tulla yön pikkutunteina kotiin mahdollisen baari-illan jälkeen. ;D Asuimme silloin edellisessä kodissa, jossa oli rivareille tyypilliseen tapaan pieni takapiha. 
Päästin kotiin tultuani koirat takaovesta pihalle, joka oli hyvin aidattu. Enpä siinä sitten "väsymyksissäni" muistanut, että aita oli otettu pari päivää aikaisemmin pois, koska meillä oli aloitteilla nurmikon uudelleen istutus. Vähän ajan päästä katsoin ikkunasta, että mitäs valkoisia eläimiä tuolla naapurin pihalla pyöriskelee. Niin no, meidän koirathan ne tietysti olivat sinne vaeltaneet, kun ei aita kerran pidätellyt. 
Onneksi sain koirat sillä kertaa hyvin kiinni ja palautettua sisälle. Ajankohdasta johtuen en tainnut edes jäädä kiinni toilailuistani. Mikä oli senkin takia hyvä, että taisinpa sännätä koiria paimentamaan pelkissä pikkareissa ja T-paidassa.. Silloin vähän kyllä hävetti, mutta myöhemmin on naurattanut sitäkin makeammin. Oi nuoruutta, oi aikoja! :D 


10. Mitä mieltä olet koirien vaatteista?


Koirien pukemisesta olen sitä mieltä, että kylmältä ja sateelta suojaaminen on erittäin jees. Sitten taas sellainen vaatteilla söpöstely on mielestäni turhaa. Etenkin, jos ko. vaatteista on koiralle haittaa liikkumisen ja/tai lämmönsäätelyn puitteissa. 
Meillä Rilla ja Peppi ovat hyviä esimerkkejä. Rillalla on valtavan hyvälaatuinen ja lämmin turkki, joten ainut vaatetus, jota hänellä käytetään, on märkä huivi kaulassa kuumilla ilmoilla. Pepiltä sitten taas puuttuu pohjavilla ja hän on hyvin palelevaa sorttia, joten Peppiä puetaan kyllä kylmillä ilmoilla tarpeen mukaan.




11. Lyhytkarvaiset vai pitkäkarvaiset?


Tämä on kysymys, johon en osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Jos on IHAN pakko vastata, niin lyhyt.. öö..eiku pitkä. :D 


Maailman rakkain pitkäkarvainen. 


Olen nyt tylsimys, enkä jaa haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti. Mutta kysymykset saa toki mieluusti napata tästä mukaan ihan kuka vain innostuu niihin vastaamaan! 



 PS. Arttu Armas ja emäntänsä: KIITOS kovasti myös teille haasteesta! :)))) Huomattiin se kyllä ja meinataan vastata kivoihin kysymyksiinne aivan ensitilassa! 



perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kummikoiria ♥


Sain tässä taannoin suruviestin: meidän kummikoiravanhuksemme Bobita nukkui pois 5.6.  Vaikka olo on tosi haikea, niin Bobita sai onneksi elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja huolehdittuna. Sehän ei Bobitan kotimaassa Romaniassa ole todellakaan itsestään selvyys. 




Mervi (Koirakamuille jeesiä -yhdistyksestä) laittoi minulle ihania kuvia sekä Bobitasta että tuonne Romanian koiratarhaan syntyneistä uusista pennuista. Mervi kertoi, että Bobita oli halunnut vielä viimeisinä aikoinaankin olla mieluummin näiden pentujen kanssa kuin lepäillä omissa oloissaan. 




Näistä pennuista oli vielä yksi kummia vailla, joten saanko esitellä hurmaavan Lionelin, jonka kummi saan jatkossa olla:



En ehkä kestä tuota katsetta.. Siskontyttö kysyi kuvan nähdessään, että milloin me lähdemme hakemaan Lionelin kotiin? Niinpä.. Arvaatte varmaan, että sama on käynyt mielessä jo vaikka kuinka monta kertaa!




Lionelin sisaruksilla on jo kaikilla kummit, mutta tuolta Romanian tarhan portilta oli juuri löytynyt yksinäinen pentu, joka etsii omaa kummia. 




Hänen lisäkseen Koirakamuilta löytyy varmasti myös (valitettavan) paljon muita kummia ja pysyvää kotia kaipaavia karvapöksyjä.


Minä olen sillä tavalla ihan surkea auttaja, että en meinaa yhtään kestää näitä kodittomien eläinten tarinoita. Vaikka näillä löydetyillähän on kaikki jo tosi hyvin! Silti kurkkuuni kasvaa, ihan jo pelkästä ajatuksesta, jalkapallon kokoinen klöntti ja meinaan tukehtua. Silmissä polttaa kyyneleet niin kovaa, että en tahdo nähdä nytkään kirjoittaa. Tällaisesta ylitunteellisuudesta ei ole apua tarvitseville sitten yhtään mitään hyötyä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät ja osaavat ihan oikeasti toimia, eivätkä jää kotiin tihrustamaan itkua, niin kuin meikäläinen. 



Kurkun kuristuksesta huolimatta

 toivotamme kaikille -






PS. Postauksen kuvat, viimeistä lukuun ottamatta, lainattu Koirakamuilta.



sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kyläilyä


Tuossa juuri eilen kerroin Marja-Leenalle ja Maille kuulumisia ja mainitsin joka toisen lauseen jälkeen, että tästäkin on pitänyt sinne johonkin hämäräperäiseen ja kaukaiselta kuulostavaan internetsivustoon kirjoittaa.. Hitsi. No-o, kirjoitanpa nyt taas edes muutaman jutun tänne muistiin.

Eilen saimme tosiaan vierailla Rillan ja Main kanssa Marja-Leenan perheen ihanassa kodissa. Peppikin oli kyllä kutsuttu, mutta yleisen viihtyvyyden ja omien hermojeni takia, jätin minipitkulan kotiin. Eikä ollut kyllä kaukana, ettei minun ja Rillankin vierailu olisi jäänyt väliin. Matka ei meinaan mennyt ihan niin kuin sillä Strömsössä.. En muista milloin olisin ollut yhtä eksyksissä kuin eilen siellä jossain Kirkkonummen metsäteillä. Suuntavaistoa minulle ei ole myönnetty, mutta kuvittelin jotenkin, että navigaattorin ja Marja-Leenan hyvien ohjeiden avulla olisin löytänyt ihan itsekseni perille. Onneksi Marle sitten laittoi miehensä noutamaan meidät tienposkesta ja niin selvittiin siitä seikkailusta. Main perässä ajaen löysimme myös kotireitille. Ilman sitä samoilisimme varmaan vieläkin Rillan kanssa jossain Porkkalan niemen metsissä. :D




Oli aivan ihanaa tavata Ossi Herra ihan oikeasti ja mainio tapaus hän onkin; niin samanlainen elkeissään ja tavoissaan kun meidän Peppi. Ossi ja Rilla tulivat ihan hyvin juttuun keskenään. Eivät oikeastaan olleet juuri toisistaan kiinnostuneita, mutta eipä siis myöskään ollut mitään kinaa. Näin Ossin tavanneena täytyy kyllä sanoa, että siinä on kyllä todella hyvässä kunnossa oleva koira. Ossi kuitenkin täytti juuri taannoin jo 12 vuotta, mutta yhtä hyvin voisi olla puolet nuorempi.




Viime viikonloppuna meillä oli vieraina niNni ja Jimpsu. Arvaatte varmaan, että mukavaa oli myös silloin. Kameraa en muistanut taaskaan ottaa esiin, mutta muutama hauska kuva taltioitui kännykkään.


Sluuuurps!
Rilla odottaa hiukan närkästyneenä vuoroaan ;D
Minityypin minikieli 



Huomenna alkaa virallisesti kesä - jihuu! 



PS. Blogilista lopettaa ilmeisesti toimintansa, joten poistin seurantalinkin tuolta blogin oikeasta reunasta. Lisäsin linkin uuteen sivustoon nimeltä blogipolku

torstai 30. huhtikuuta 2015

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Takatalvi ja muuta mukavaa


Kevät.. mihin katosit? Meillä täällä etelässä oli hetken jo ihan lumetonta, mutta eilen satoi oikein kunnon satsi lunta - öök!






Viikonloppunakin satoi, vettä tosin. Se ei silti haitannut, koska seura oli aivan huippua! Miehen ollessa shakkireissussa maailmalla, saatiin me tytöt nauttia Jimin ja siskontytön vierailusta - ihan parasta! 




Tuulisten veljesten blogista bongattiin hauska kysely, johon tytöt lupautuivat vastailemaan - 


1. Olen..

Rilla: Tosi kiltti ja mukava tyyppi. Mutta löytyy musta sellanen ärhäkämpikin puali. Meinaan, jos joku siivekäs tai nelijalkanen yrittää tulla meidän mun pihalle, niin ajan sen/ne kyllä tosi lujaa käpälämäkeen. Vai mihin mäkeen ne siivekkäät nyt sitten ajetaankaan. Siipimäkeen? Ilmamäkeen? Ylämäkeen? No mut enivei, tajuutte mitä tarkotan. 

Peppi: Mamma sanoo, että mä oon joku tuuliviiri. Siitä en tiä, mutta osaan kyllä ottaa tosi lunkisti, kunhan vaan saan olla omassa kotona, omien tyyppejen kanssa. Oudoille murisen ja vieraisiin paikkoihin meen yleensä aina kakalla sisään. Se on semmonen meitsin ihan tavaramerkki. Mamman mielestä se on jotenkin noloo tai jotain, mutta mun miälestä on hianoo, että on tollanen oma juttu. Ootte varmaan ihan samaa miältä!




2. Parhaat päikkärit nukun..

Rilla: Mamman huivikorissa. Kuumalla ilmalla takan edessä. Siinä on sellanen kivilattia, joka on ees vähän viilee. Mulle tulee tosi helposti kuuma. Toisin kun pitkulalle, jolla tuntuis olevan aina kylmä. Se on sillaiki niin ihme tyyppi!

Peppi: Tää on helppo! Papan sylissä. Tai papan peiton alla, kun me maataan sohvalla ja katotaan urheilua. Pappa kattoo onneks tosi paljon urheilua, niin mulla on sitten päikkäriseuraa. Mamma EI kato urheilua. 




3. Paras kaverini on..

Rilla: Mun kuuluis varmaan sanoo, että Peppi. Mutta oikeesti se on Jimpsun mamma. Ja oon kyllä oikeestaan kaikkien kaveri. 

Peppi: Taas helppo - pappa! Ja no Rilla tietty. Tykkään yhteensä neljästä ihmisestä (pappa, Jimpsun mamma, mamma ja meidän hieroja - tässä järjestyksessä ;D) ja kahdesta koirasta (Rilla ja Jimpsu). Kaikki muut on epäilyttäviä.


4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina..

Rilla: Lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka oon kyllä aika kaikkiruokanen. Mutta liha on parasta ja nakit!

Peppi: Komppaan Rillaa. Ihan täysin!




5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..

Rilla: Myrsky vastas tähän hianosti - mäkin oon ihan, että täh? Eikä meitsikään oo tosiaan mikään noutaja. 

Peppi: Ehkä tuon, ehkä en. 


 6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? 

Rilla: Oon ihan varma, että musta tulis ihan mieletön akiliitäjä, mutta eihän toi mamma jaksa mua viedä mihkään kursseille tms. Näytelmissä oon käyny pari kertaa ja jotain palkintojakin kai rohmuisn. Kotihiiri en oo, vaan haluaisin aina olla jossain menossa. Harmi, että meillä toi muu porukka taas haluu vaan makoilla kotisoffalla. :/

Peppi: Oon kotimäyräkoira, en mikään hiiri. Kyllä koti on ihmisen mäyräkoiran paras paikka!  




 7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen?

Rilla: Ulkoilu! Tykkään olla pihalla, lenkillä, ulkona, reissussa, matkoilla, maailmalla, toreilla ja turuilla. 

Peppi: Oma koti ja oma pappa. 


8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? 

Rilla: Kaikki! Haluan tavata teidät IHAN kaikki! 

Peppi: Älkää nyt loukkaantuko tai ottako itteenne, ko vastaan, että en ketään. Ootte sillai tosi jees kaikki täällä virtuaalielämässä, mutta jos tavattais livenä, niin saattaisin murista teille. Hitsi. Olen pahoillani!


Olipas kivoja kysymyksiä! Innostuuko muut vastailemaan? 

Huomenna on sitten jo huhtikuu - kääk! Alkuvuosi on vilahtanut ohi semmoistakin vauhtia, että en ole perässä pysynyt. 





Mukavaa viikon jatkoa kaikille

ja 

eritysterveiset Arttulaan! Ü 


Täällä me ollaan, vaikka meistä kuuluu ihan luvattoman harvoin!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkaudesta ja ystävyydestä


Hellouta! Täällä me ollaan, vaikka blogin, täysin suunnittelematon, hiljaiselo vaan jatkuu ja jatkuu. :/ Tämä syksy ja talvi ovat ottaneet kaikessa pimeydessään ihan totaalisen niskaotteen meikäläisestä ja olo on ollut kuin nukkuneen rukous. Onneksi männä viikolla oli useampi ihan hirmu kirkas ja aurinkoinen päivä. Häikäisevä valo tuntui luissa ja ytimissä, niiiiin ihanaa! 




Viime viikolla koin myös toisenlaisen valaistumisen. Löysin nimittäin eräänä yönä vessareissun jälkeen Rillan alavatsalta useamman ärhäkän punaisen paukaman. Ne saivat minussa paniikin nousemaan sekunnissa nollasta sataan. Patit näyttivät nimittäin erehdyttävästi meidän edesmenneen Ines koiran mastsolukasvaimilta. Onneksi käynti luottoeläinlääkäri Heikki Putron luona toi hyviä uutisia. Arvatkaa vaan kuinka iloinen olin, kun diagnoosi olikin märkärupi! Jossain toisessa tilanteessa märkärupi olisi saattanut kuulostaa tosi ällöltä, mutta sehän riippuu tosiaan siitä, mihin vertaa. Rillalle määrättiin antibioottikuuri sekä kortisonisalvaa joiden avulla patit laskivat nopeasti. Nyt pateista on jäljellä enää hailakan punaiset läiskät. 




Yöllinen paniikkikohtaus ja siitä selviäminen saivat taas kerran tajuamaan, miten vähäpätöisiltä arkiset huolet ja vaivat tuntuvat todellisen hädän rinnalla. Voi kun ottaisin tästä opikseni! Maailma on näyttänyt tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen taas ihan erilaiselta. Kaikki on jotenkin kauniimpaa ja kirkkaampaa. 




Hädässä ystävä tunnetaan! Sen sain myös tämän pikapaniikin myötä jälleen kerran kokea. On todellinen onni omistaa aidosti välittäviä ja sydämellisiä ystäviä: kiitos tuhannesti lohduttavista sanoista ja myötäelämisestä!




Tämän tarinan myötä haluan toivottaa myös teille siellä ruudun toisella puolella -


Oikein Ihanaa Ystävänpäivää!

torstai 22. tammikuuta 2015

Isoja syntymäpäiviä ♥




Jo neljä vuotta? Meidän vauva, pikkuinen Peppi. Uskomatonta!


Ensimmäistä kertaa mamman sylissä kuukauden ikäisenä.

Sisarussarja. Peppi pieni pilkkutyttö takinmaisena.


 Tasan neljä vuotta myöhemmin -




♡ Paljon Onnea Rakas Peppi!