maanantai 31. lokakuuta 2011

Hammasprojekti, joka jatkuu ja jatkuu...

Muistatteko vielä Pepin vinot alakulmurit? Aiheesta löytyy aiemmat postaukset täältä ja täältä. Kulmureiden vääntö lähti aluksi hyvin käyntiin ja sain hampaat melko helposti käännettyä alkuasennosta, jossa hampaat osoittivat sisäänpäin kohti kitalakea, suoriksi kohti yläikeniä. Sen jälkeen ei vääntämisestä ole ollut mitään hyötyä, hampaat "jämähtivät" siihen asentoon, eivätkä enää liikkuneet mihinkään. Hampaathan piti tuon "suoristamisen" jälkeen saada vielä väännettyä yläikenien etupuolelle, oikealle paikalleen. Ensin sisuunnuin jämähtämisestä ja päätin, että minähän saan hampaat käännettyä, mutta lopulta ymmärsin, etteivät hampaat enää yksinkertaisesti liiku. Selitys tähän saatiin eläinlääkäristä, jossa huomattiin yläkulmureiden kasvaneen alakulmureiden tielle niin, että alakulmureille ei yksinkertaisesti ole tilaa ikenien etupuolella. Löysin muuten netistä erittäin selkeän ja informatiivisen artikkelin juuri tästä Pepillä olevasta purentaviasta. Artikkeli löytyy täältä.


Pepin hampaat tällä hetkellä.


Kuvissa näkyy toivotunlainen saksipurenta.

Seuraava toimenpide Pepin kohdalla onkin sitten saada yläkulmurit siirtymään ikenien suuntaisesti taaksepäin, jotta alakulmureille saataisiin tilaa. Tämä toteutetaan eräänlaisilla oikomisraudoilla, jotka Pepille asennetaan parin viikon päästä Viikin pieneläinsairaalassa eläinlääkäri Eva Sarkiala-Kesselin (ELT, dosentti, DiplAVDC, DiplEVDC) toimesta. Luottavaisin mielin täytyy olla, koska oma ellimme kehui Evan taidot maasta taivaisiin. Hänellä on muuten vastaanotto myös Turussa Eläinlääkäriasema Vettorissa, jos joku siellä päin on vailla koirien hampaisiin erikoistunutta lääkäriä.






Yläkulmurit kuulema liikkuvat todennäköisesti taaksepäin suht nopeasti, jonka jälkeen on taas minun vuoroni yrittää saada alakulmurit käännettyä käsin painamalla. Tähän suhtaudun varovaisen toiveikkaasti, koska Peppi on jo niin tottunut ko. touhuun, että hampaita saa painaa aika kovakouraisestikin, ilman että pitkulainen on siitä moksiskaan. Tosin eläinlääkäri varoitti, että painaminen ja hampaiden kääntyminen tulee koko ajan olemaan hankalampaa ja hitaampaa, koska hampaat ovat nyt kasvaneet jo pidemmiksi sekä valmiimmiksi. No, periksi en aio antaa, ennen kuin on ihan pakko. Toivon niin kovasti, että Pieni Pilkkutyttö selviäisi mahdollisimman vähillä toimenpiteillä ja traumoilla tästä kaikesta.






Jos tämä plan B ei jostain syystä tuota toivottua tulosta, niin edessä on varmaankin alakulmureiden päiden katkaisu. Olen yrittänyt miettiä, minkä lääkärin edellisellä kerralla antamista kolmesta huonosta vaihtoehdosta (kulmureiden poisto, kulmureiden päiden katkaisu tai vuoden kestävä oikomishoito) tarpeen vaatiessa valitsen, mutta totesin tehtävän mahdottomaksi. Minulla ei vaan yksinkertaisesti riitä tieto eikä kapasiteetti miettimään eri vaihtoehtojen pitkänaikavälin seuraamuksia. Olitteko esim. tulleet ajatelleeksi, että alakulmahampaat ovat koiran tärkeimmät hampaat, jotka mm. pitävät kielen suussa? Hyvä, jos olitte, minä en ollut. Sanoinkin ellille, että jos siihen pisteeseen päädytään, että joku kolmesta huonosta pitää valita, niin elli saa tehdä päätöksen itse ajatellen, minkä ratkaisun hän valitsisi omalle koiralleen. Lääkäri vastasi ilman hetkeäkään epäröimättä, että sitten valitaan hampaiden päiden katkaisu. Se on sekä koiralle että hampaille vähiten traumaattinen vaihtoehto. On jopa jonkinlainen mahdollisuus, että siitä ei aiheudu minkäänlaista haittaa koiralle myöhemmin. Joten se päätös on sitten valmiiksi tehty, jos tilanne niin vaatii. Nyt tietysti keskitytään vielä täysillä tämän hetken projektiin.






Loppukevennykseksi kerron miten meidän eläinlääkärireissumme tällä kertaa noin yleisesti sujui. Päätin ottaa myös Rillan mukaan matkaan, koska hänelle piti joka tapauksessa saada yksivuotisrokotukset ja ajattelin, että siinähän ne menee samalla. Olin mielestäni varannut ajomatkaan hyvin aikaa, mutta kiirehän meille tuli. Perillä sitten huomasin "ilokseni", että jompikumpi koirista oli oksentanut oikein kunnolla takapenkille. En myöskään kerinnyt tehdä suunnittelemaani pientä pissalenkkiä koirien kanssa, kun piti vaan kiireesti rynnätä ilmoittautumaan. Sisälle tupsahdettuamme pyysin ensimmäiseksi paperia, koska olimme kaikki enemmän tai vähemmän oksennuksessa. Koirien punnituksen jälkeen eläinlääkäri tulikin meitä noutamaan, jolloin Peppi ryhtyi vääntämään isoa kakkaa keskelle odotushuoneen lattiaa, kiva! (Tästä saan tietysti syyttää vain ja ainoastaan itseäni, mutta pienenä puolustuksena, vaikka pikalenkki paikan päällä jäikin väliin, oli koirat toki ulkoilutettu hyvin ennen lähtöä- seli,seli ;)) Minä iskin koirien remmit hämmentyneen ellin käteen ja pyysin lisää paperia vastaanottoneidiltä samalla selitellen jotakin, että tällaista se on, kun maalaiset tulee kaupunkiin. Etsiessäni asiakasvessaa kakkapaketti tiukasti kädessäni, eksyin röntgenhuoneeseen, jossa toinen hämmentynyt elli neuvoi minut lopulta pöntön ääreen, jonne päästin lepoon Pepin pökäleen. Eläinlääkärin kanssa kaikki sujui ihan hyvin, kunnes oli Rillan vuoro ja elli yritti kuunnella hänen keuhkojaan. Ensin Rilla läähätti niin kovaa, ettei elli-parka kuullut mitään. Kun sitten yritin pitää Rillan kuonosta kiinni, alkoi Peppi piipittää lattialla niin, ettei elli taaskaan kuullut mitään. Lopulta pidin Peppiä kainalossa toisella kädellä ja sillä toisella yritin pitää Rillan kuonosta kiinni. Ja tokikin Peppi murisi erittäin ihanalle hoitajalle, joka tuli ottamaan valokuvia hänen hampaistaan. Eikä ottanut hoitajan tarjoamia nameja. Jep, jep. Miksi en voi olla sellainen tyylikäs ja eteerinen rouva, joka lipuu kahden täydellisesti käyttäytyvän puudelinsa kanssa sujuvasti tilanteesta toiseen?!? ;D







Että sellaista tällä erää. Taas saa pitää peukkuja hammasprojektin parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.



Toiveikasta viikkoa teillekin! Ü




Lainatut kuvat täältä ja täältä.







perjantai 28. lokakuuta 2011

Ruokaperjantai - aurajuustokeitto

Viime ruokaperjantain kommenteista huomasin, että siellä lukijoissa on myös paljon kaltaisiani juustoihmisiä, hauskaa! Niinpä saatte tänäänkin juustoaiheisen reseptin. Minun alkoi viikolla tehdä ihan hirmuisesti mieli aurajuustokeittoa tehtynä ihan tietyllä ohjeella, jota en reseptilaatikostani tietenkään löytänyt. Eipä sitten auttanut muu kuin yrittää muistella ainesosat noin suurinpiirtein ja onnekseni keitosta tuli aivan mahtavan makuista.

Aurajuustokeitto:

- 1 vihreä paprika
- 1 vihreä omena
- 1 (puna)sipuli
- 1 tuore chili (punainen tai vihreä)
- 2 valkosipulinkynttä
- 8 dl vettä
- 1 kasvisliemikuutio
- 1 rkl viinietikkaa
- 1 kolmio aurajuustoa
- 2-2,5 dl (ruoka)kermaa
- ½-1 dl suurustetta vaaleille kastikkeille
- mustapippuria
- tuoretta persiljaa, kynteliä tai kirveliä


 


 
1. Kuori ja pilko pieneksi omena ja sipuli. Poista paprikasta ja halutessasi myös chilistä siemenet ja pilko sitten nekin. Purista muutama kynsi valkosipulia puristimen läpi. Kynsiä ei tarvitse erikseen kuoria. Kuoret jäävät puristimeen, josta ne on helppo laittaa roskiin.

2. Kuullota kasviksia kattilan pohjalla tilkassa öljyä niin, että ne pehmenevät, mutta eivät kuitenkaan ruskistu. 



 



3. Lisää kattilaan 8 dl vettä, 1 rkl viinietikkaa sekä kasvisliemikuutio. Anna kiehua n. 10 min.

4. Sulata aurajuusto kiehuvaan liemeen. Halutessasi voit tässä vaiheessa soseuttaa keiton joko sauvasekoittajalla tai blenderissä.

5. Lisää (ruoka)kerma ja anna keiton kuumeta kiehuvaksi.

6. Sekoita keittoon haluamasi määrä suurustetta. Itse laitoin ½ dl ja omaan makuuni keitosta tuli juuri sopivan paksuista.

7. Suuruste kypsyy minuutissa, jonka jälkeen kannattaa maistaa keittoa ja rouhia mukaan mustapippuria sekä tarvittaessa suolaa.

8. Silppua pinnalle tuoretta persiljaa, kynteliä tai kirveliä.

9. Tarjoile keitto kuumana esim. raejuuston ja hyvän leivän kera.






Viime viikonloppuna oltiin siskoni luona jokasyksyiseen tapaan synttäripäivällisellä. Siskontyttö otti ystävällisesti pöydästä ja kattauksesta muutaman kuvan kännykällään, koska haluan jakaa teidän kanssanne siskon kehittelemän tosi helpon, mutta herkullisen menuun. Aterian ideana on, että jokainen saa koota pöydän antimista oman makunsa mukaisen kokonaisuuden. Meidän perhepiiristä löytyy hyvinkin eri mauista pitäviä ihmisiä, joten siksikin tämä tapa sopii meille todella hyvin. Ja sitäpaitsi emäntäkin pääsee ihan kohtuu helpolla.






Aterian perustana ovat keitetyt puikulaperunat, vihersalaatti ja lämminsavulohi. Lisukkeet vaihtelevat vuosittain ja ainakin minun mielestäni tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Tällä kertaa pöydästä löytyi ainakin seuraavia herkkuja:

- suppilovahverokastiketta
- jätti- ja jokiravunpyrstöjä + remouladekastiketta
- paahtopaistirullia, naudanpaistia + kurpitsapikkelsiä
- mozzarellapalloja
- oliiveja
- kirsikkatomaatteja
- aurikokuivattuja tomaatteja
- oliiviperunasalaattia
- tuoretta ananasta
- ruisnappeja + kylmäsavulohiherkkua
- sekaleipää + piparjuurituorejuustoa




 
Voi  olla, että unohdinkin vielä jotain. Jokatapauksessa hyvää oli, voin kertoa ja maha tuli enemmän kuin täyteen. Lisukkeita voi tosiaan keksiä maun mukaan vaikka minkälaisia: fetajuustoa, vuohenjuustoa, erilaisia lihaleikkeitä, graavilohta, savumuikkuja, viininlehtikääryleitä, grillattua artisokkaa, mitä vaan vihanneksia ja hedelmiä, jne. Siskontyttö sanoi osuvasti, että lisukkeiden valinnassa vain taivas on rajana.  Siskolla ja minulla on tosi samanlainen maku sekä ruuan että myös sisustuksen suhteen. Siskolla käydessä tuntuukin aina kuin astuisi sisälle sisustuslehteen. Siskon kattaukset ovat myös ihania, samoin tiuhaan vaihtuvat pöytäliinat sekä astiastot. ;)




Kiva ilta oli taas kerran eikä vähiten siksi, että Jimi-chihu ♥ oli tietysti mukana mummilassaan. Meidän tytöt saivat jäädä kotiin, etenkin kun meillä "juostaan" taas. Tällä kertaa vuorossa on Rilla-Marilla. Toivotaan, että jatkossa tyttöjen juoksut tasaantuvat yhtäaikaisiksi, niin ei ole kuin kahdet juoksijaiset per vuosi. Ainakin edellisen tyttökaksikkomme juoksut olivat aina samaan aikaan, joka oli oikein kätevää.






 
Kivaa viikonloppua kaikille!



Ps. Seuraavassa postauksessa on luvassa tilannekatsaus Pepin hammasprojektista.



keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Unelma onnesta

Kuulin tänään pitkästä aikaa radiosta Kolmannen naisen kappaleen, Hyvää ja kaunista, jonka kertosäkeessä lauletaan: "Tiedän olevan hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta. Ruokakaupassa eräs asiakas jutteli kassaneidin kanssa tulevasta loton jättipotista ja siitä, kuinka hän haaveilee sen voittamisesta. Viikonloppuna siskon luona puhuttiin myös lottovoitosta. Sisko oli sitä mieltä, ettei haluaisi voittaa niin isoa summaa, koska ei saisi rahoja käytettyä. No, minä toki ystävällisesti vinkkasin, että minulle voi aina huoletta antaa kaikki ylimääräiset rahat. Lupaan keksiä niille käyttöä. ;D Mutta tosiaan, mikä on kenenkin unelma onnesta?


Vaikka en voi, enkä edes halua väittää, etteikö lottovoitto tekisi monista unelmista helpompia toteuttaa, niin todellisuudessa en ikinä kuitenkaan lottoa. Raha mahdollistaa monia asioita, mutta tuo mukanaan varmasti myös uusia ongelmia. Ajattelen tämän lisäksi niin, että usein ihmiset, jotka vähättelevät rahan merkitystä elämässä, ovat itse niin onnellisessa asemassa, ettei heidän tarvitse ajatella rahaa tai ainakaan sen riittämistä. Yksiselitteinen fakta kuitenkin on, että ilman rahaa nyky-yhteiskunnassa on hyvin vaikeaa toimia. Raha on varmaankin eniten mielessä silloin, kun sitä on liian vähän. Lottovoitto olisi kyllä kiva, mutta sen ollessa aikas epätodennäköinen, niin realistisesti ajateltuna rahan merkitys itselleni on kuitakuinkin sellainen, että kunhan saa laskut maksettua, ruuan pöytään ja sen jälkeen jää vielä muutama kolikko kahviin ja pullaan. ;)




Minulle onnellisuus tarkoittaa ennen kaikkea sisäistä tasapainoa, joka koostuu monista asioista. Perusedellytyksenä on toki riittävä fyysinen hyvinvointi, johon itselläni kuuluu olennaisesti hyvät yöunet. Väsyneenä olen kiukkuinen ja huonolla tuulella. Eikä sairaana tietenkään kukaan ole parhaimmillaan. Lähes yhtä tärkeää on läheisten, mukaanlukien koirien, hyvinvointi. Kovin onnellinen en pysty olemaan, jos joku läheinen on sairas tai voi muuten huonosti.




Näiden perusasioiden jälkeen minun onnellisuuteeni vaikuttaa eniten ihmissuhteet. Olen sen tyyppinen, että kärsin erittäin paljon, jos koen jonkun tärkeän ihmissuhteen voivan huonosti. Inhoan riitelyä ja varsinkin riidoissa oloa. Omaan valitettavasti myös villin mielikuvituksen, jonka puitteissa voin keksiä esim. jonkun olevan minulle suuttunut, vaikka näin ei todellakaan olisi. Olen sitten lapsellisen helpottunut, kun selviää, ettei kukaan olekaan ollut suuttunut, vaan esim. kiireinen ja siksi vähäpuheinen. Joopati-joo, hih ja huoh.




 
Iso osa onnellisuutta minulle on työ. Viime vuosina olen pohtinut asiaa todella paljon. Työhön kuluu kuitenkin usein tosi iso osa arkipäivästä, joten työn mielekkyys on mielestäni hyvin tärkeä asia. Kadehdin oikeastaan ihmisiä, joilla on vaikkapa taiteellinen tarve tai jokin muu kutsumus saada tehdä juuri tietynlaista työtä. Eräs ihminen sanoi kerran ajattelevansa, että työ on vain tapa hankkia rahaa, jolla mahdollistetaan mukava vapaa-aika. On se varmaan niinkin, mutta itse haaveilen vielä joskus löytäväni alan/työn, joka itsessään olisi minulle erityisen mieluisa ja merkityksellinen.




 

Monille suuri unelma ja onni ovat varmasti omat lapset. Tähän en oikein tiedä mitä itseni kohdalla sanoisin. Pidän kyllä lapsista, mutta en muista niistä koskaan unelmoineeni. Me emme ole miehen kanssa asiasta ikinä kunnolla mitään päättäneet. Yhteinen ajatus lienee olleen, että lapsia joko tulee tai ei. Nuoresta asti olen tosin miettinyt, että adoptio voisi olla minua varten. Myöhemmin olen todennut, että en halua sitä tarpeeksi, enkä oikeista syistä. Muiden adoptiotarinoita seuraan silti mielelläni. Myönnän kyllä omaavani hyvinkin voimakkaan hoivavietin, jota sitten toteutan mieheen ja koiriin. Aikoinaan mietin, että miltäköhän vauvakuume tuntuu, jotta tietäisin, jos sellainen joskus tulee. Tajusin sitten, että vauvakuume tuntuu ihan samalta kuin hauvakuume, toinen kuume paranee vauvalla ja toinen hauvalla. Molemmat tosin vaikuttavat olevan helposti uusivaa plaatua.. ;D





 
Oma koti on yksi iso toteutunut unelma, joka tuo onnellisuutta minulle joka ikinen päivä. Kotiin on aina hyvä tulla ja siellä koen olevani rakastettu. Sitä muuten koti minulle tarkoittaa, ei niinkään fyysistä asuntoa, vaan tunnetta, joka siellä vallitsee. Meillä on kotona hyvin rento ja salliva ilmapiiri, josta olen kovin kiitollinen.






Kuulin tänään surullisia uutisia eräästä tuttavasta yhteiseltä ystävältämme. Sekin varmasti osaltaan kirvoitti pohtimaan vaihteeksi näinkin syvällisiä. Toki on hyväkin välillä arjen touhuissa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä tässä ja nyt. Unohtamatta haaveita ja unelmia, joita toivoisin jokaiselta löytyvän.






Onnellista viikonjatkoa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella! ♥


maanantai 24. lokakuuta 2011

Sunny day



Viime viikon sateiden keskelle mahtui myös muutama ihana, aurinkoinen päivä.




Rilla Reipas. ♥


 

 Koirat tykkäävät juoksennella pihalla auringon lämmössä.





Mamma yrittää saada kamerallaan vangittua tunnelmia.




Syksyinen aurinko paistaa matalalta tehden varjoista pitkiä.




Rilla edellä, Peppi perässä.




 

 Peppi on saanut uuden hellittelynimen: Pieni Pilkkutyttö. ♥






Aurinkoista mieltä uuteen viikkoon!


perjantai 21. lokakuuta 2011

Ruokaperjantai - raclette ja paprika-sipulipaistos

Varmaankin olette jo ihan kyllästyneitä kuulemaan siitä, kuinka olen NIIN juustoihminen. Mutta kun olen! Taannoin vierailin ihanan ystäväni luona, joka on myös juustoihminen, hihhih. Meidän yhteinen, voisi varmaan sanoa lempiruokamme on raclette. Sitä nautittiin tälläkin kertaa ja kyllä oli taas niin hyvää. Ystävän mies mainitsikin ruokailun lomassa, että toistan itseäni. No okei, saatoin sanoa noin minuutin välein joko "tää on niin hyvää" tai "miten tää voi aina olla näin hyvää?" Just, just. ;D Ennen ruokakuvia saatte vielä nähdäksenne itseäni ilahduttaneen, tietokoneen uumeniin unohtuneen, joskus kesällä otetun kuvan koirista. Joku tässä vaan viehättää kovasti.



Mamman pienet söpöliinit ♥
  
Meillä ei kotona ole raclettegrilliä, mikä on itseasiassa aika outoa. Syy on ehkä siinä, että mieheni ei ole juurikaan racleten ystävä. Onneksi ystäväpariskunta on ja MINÄ saan siis säännöllisesti nauttia tuosta jumalten lahjasta juustoihmisille. ;) Kaikilla on varmaankin omat tapansa ja lisukkeensa racletteen liittyen, mutta kerron teille nyt omat vinkit ja suosikit.




Racleten idea lyhyesti on se, että raclettegrillin pienissä pannuissa jokainen sulattaa itselleen juustoa, joka sitten nautitaan keitettyjen perunoiden ja erilaisten lisukkeiden kera. Juustoista suosituin on varmaankin ihan se "oikea" raclettejuusto, mutta muitakin juustoja kannattaa kokeilla. Minun ja ystäväni suosikki on ehdottomasti gouda. Sen koostumus sopii sulattamiseen täydellisesti. Uusi, oikein mukava tuttavuus on Bergader Basils Rauhkäse Chili-Paprika juusto, jota löytyy ainakin isompien markettejen valmiiksi pakattujen juustojen tiskistä. Kysessä on chilillä ja paprikalla maustettu, hyvin maukas savujuusto.




Itse pidän todella perinteisestä ja yksinkertaisesta tavasta nauttia raclettea. Kaaviin sopivasti sulaneen juuston perunan päälle, ripottelen pinnalle jauhettua mustapippuria ja syön hillosipuleiden sekä maustekurkkupalojen kanssa. Hillosipuleita muuten yleisesti ottaen inhoan syvästi, mutta racletteen ne sopivat täydellisesti.






Vuosien saatossa on ystävän kanssa tullut kokeiltua useita muitakin lisukkeita. Monilla on esim. tapana paistaa vihanneksia ja/tai pieniä lihaviipaleita raclettegrillin päällä olevalla grillitasolla. Ajan ja vaivan hukkaa, sanon minä. Samoin olemme todenneet, että perinteinen salaatti on jotenkin liian raikasta (!) melko tuhdin racleten kanssa. Usein ystäväni tekeekin kasvislisukkeeksi kuvissa näkyvää paprika- sipulipaistosta, joka on todella maukasta. 

Paprika-sipuli side order:

- 2 paprikaa (kaikki värit käy)
- 4 isohkoa sipulia
- puoli purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja
- purkillinen jalapenotäytteisiä oliiveja
- purkki fetajuustokuutioita 
- suolaa, mustapippuria





1. Suikaloi paprikat ja sipulit.

2. Paista suikaleita panussa reilussa tilkassa aurinkokuivattujen tomaattejen öljyä suht isolla lämmöllä, jotta kasviksista ei tule liian pehmeitä.

3. Pilko sekaan puoli purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja sekä lisää mukaan oliivit ja fetakuutiot.

4. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla.

5. Tarjoile kasvislisukkeena tai esim. tortillalettujen täytteenä. Sopii hyvin myös grilliruuan kaveriksi.


~~~


Loppuun vielä kaksi (hyvinkin tärkeää ;)) asiaa:

a) Jos et ole vielä tehnyt ollenkaan, tai ainakaan pitkään aikaan amerikkalaisia pannukakkuja, niin tee ihmeessä tulevana viikonloppuna! Ohjeen löydät täältä. Tein niitä yksi ilta meille "lohtuiltapalaksi", enkä ollut taaskaan muistanut, miten järjettömän hyviä ne ovat! Ohje on, taas kerran, aika isoon annokseen, mutta se on helppo tarvittaessa puolittaa. Puolikkaasta annoksesta tulee n. 20 kpl pieniä pannareita. Suosikkipäälliset tällä hetkellä ovat seuraavat:

- sipaisu voita + loraus vaahterasiirappia + päälle vielä tomusokeria

lemoncurdia  + vanilijasokerilla maustettua kermavaahtoa




b) Greyn anatomian uudet jaksot alkoivat keskiviikkona, jei! Olen AIVAN koukussa ko. sarjaan. Itseäni ei edes ollenkaan haittaa se, ettei sarjan tapahtumat todellakaan perustu faktaan. Se on ehkä jopa hyvä, koska nytkin eläydyn juonenkäänteisiin ihan täysillä, mutta voin silti lohduttautua sillä, että ne ovat kuitenkin vaan fiktiota. Tällä hetkellä meinaa sydän särkyä, kun suosikkipareilla (Meredith ja Derek sekä Christina ja Owen) avioliitot rakoilevat ja muutenkin heillä on asiat vähän huonosti, hitsi. Tunnustautuuko kukaan muu siellä Greyn anatomia-faniksi?

Tulipas taas höpötettyä.. ;)


Teille kaikille toivotan oikein leppoisaa viikonloppua!


Ja tehkää nyt hyvät ihmiset niitä pannukakkuja! Ü



keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Mutimassa

Rilla täällä. Mä tulin vähän avautumaan teille mun mammasta. Se on ihan kamala diktaattori! Aina pitää tehdä niin kuin HÄN sanoo ja haluaa. Oon yrittäny haukkua sen pystyyn, mut eihän se tajuu. Sanoo vaan, että Rilla hiljaa. Alotan ehkä kapinan. Oon miettiny nälkälakkoakin, mutta jotenkin se ei innosta. Täytyy keksiä jotain parempaa. Niin, mä oon siis suttunut mammalle, koska se pesi mut, taas. Tää oli varmaan jo kolmas tai neljäs kerta. Siihen päälle tulee vielä tosi usein tapahtuvaa tassujen ja mahan pesemistä. Niitä tehdään vielä just silloin, kun ulkona muutenkin sataa ja mä oon jo siis valmiiks märkä. Onks vähän "tårta på tårta", daa! Sitäpaitsi mun mielestä mua ei olis todellakaan tarvinnu nyt pestä. Olin vaan ihan pikkusen käyny pihalla pyörimässä, kun pappa oli leikannut ruohon sellaisella pelottavalla pörisevällä. Tykkään tosi paljon kieriskellä niissä ruoholäjissä. Mamma sanoo sitä 'mutimiseksi', what!? Ei taida raukka tietää minkälaista muta on. Nytkin, kun tulin sisälle, niin mamma oli heti että, jaahas, sitä ollaan oltu mutimassa, se on sitten pesupäivä. Just joo, mä en tajua.


Mä hyppäsin sitten eteisen sohvalle päivätirsoille ja mitä tekee mamma, se ottaa kameran ja alkaa mua kuvaamaan. Joo, urpo mikä urpo.




Siinä se sitten kuvas ja päivitteli samalla mun MUKA mutaisuutta. Ehkä oli ihan pikkuisen tassut vihreinä, mutta ei todellakaan paljon. Mamman mielestä mä näytin neonvihreältä avaruusoliolta. Joo no, se on ite alien joka toista haukkuu!




Sitäpaitsi mä valitsin vielä ton vihreen tyynyn mun alle eli eihän siinä edes näy mahdolliset, hyvin epätodennäköiset vihreet jäljet. Sillä naisella on vaan välillä (lue:AINA!) pipo niin kiireellä, että ei varmaan veri kulje päässä.




Ja pesullehan mä jouduin. Siihen kuuluu vielä sitä pyyhkeessä pyörittämistä ja sitten kuivaamista sellaisella hurisevalla, joka on mamman mukaan joku vööni tai jotain. Mä olisin ihan hyvin voinu itse kuivata itseni esim. mamman sängyssä sen peittoon, HAH. Kaiken päälle tuli vielä harjaamista, kynsien leikkaamista ja hampaiden pesua. HUOH! Niin että halusin vaan kertoa teille, miten mua on TAAS täällä kaltoin kohdeltu. Varmaan näätte itsekin näistä kuvista, että pesun tarvetta ei todella olis ollut. Hätävarjelun liiottelua kaikki tyyni, sanon minä!



Huh, vähän helpotti tää avautuminen, tänks. Toivottavasti siellä muille rekuille on sattunut parempi koti ja vähemmän tiukkis mamma!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tunnustan, tunnustan

Olen löytänyt uuden kivan blogin: Elämä on kaunis, jonka seuraamiseen olen ihan koukussa. Sen lisäksi blogin kirjoittaja Titta on ilahduttanut minua sekä koira-aiheisella runolla että blogitunnustuksella.

Kiitos Titta vielä molemmista! ♥ 

Runon ideana oli, että lukijat saivat antaa Titalle kommenttilootaan yhden sanan, josta hän sitten kirjoitti runon. Minun antamani sana oli (yllättäen ;)) koira ja tälläisen runon Titta siitä teki:


Ou nou

Tää on ihan karseeta,

on sanat mulla hukassa!

Kynästä ei irtoo mitään,

eikä auttaa mua voi ketään.

Hitsi, että pitikin mennä kehumaan,

kaikenmoisia lupauksia mennä antamaan...

Voi, annamari, annamari

arvaas minkä teit!

Mulle kommentoit sä "koira"

ja mut hulluuden partaalle veit.

Ihan siis vaan siitä syystä, että tahtoisin

saada tähän runoon sen,

minkä tärkeää sulle olevan luulisin.

En mä allergisena paljoa koirista ymmärrä,

mut on sun blogista kiva lukea,

miten ne on sulle niin tärkeitä

Ihana runo! Olin ja olen aivan liikuttunut siitä, miten hyvin tekstistä kumpuaa se, kuinka tärkeitä koirat minulle ovat.

♥ Tärkeät ♥

Blogitunnustus on minulle ensimmäinen laatuaan ja olen siitä ihan otettu ja tohkeissani, hih. Luulen muuten usein, kun jollakin on blogissa postaus otsikolla  "tunnustus", että bloggaajalla on jotain tunnustettavaa. Enkä siis tajua, että otsikko viittaa tietenkin blogitunnustukseen. Samoin käy "haaste"-otsikon kanssa. Luulen (tyhmänä), että bloggaaja kertoo jostain elämässään olevasta haasteellisesta asiasta, vaikka kyseessä on tietenkin blogihaaste. Joo, blondi mikä blondi! :DDD 




Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.


2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle


3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle


4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.


En osannut päättää kerronko (satunnaisia) asioita itsestäni vai koirista, joten päätin kertoa jotain meistä kaikista:

- Olen aina ollut todella eläinrakas ja (salainen) haaveeni onkin joskus saada koirien lisäksi lampaita ja/tai vuohia.

- Tykkään todella paljon lukea kivoja blogeja. Monesta bloggaajasta on tullut ikään kuin ystäviä, vaikka en ole ketään heistä tavannut "livenä". Kommenttilaatikoiden keskusteluista saa usein hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia asioihin, ihan parasta!

- Peppi on todellinen sylikoira. Jos hänet yrittää laskea sylistä pois, niin hän pistää etutassuilla ja koko pikkuisella kropallaan kaikin tavoin vastaan. Se on tosi liikuttavaa. ♥ Toki hän usein saa myös tahtonsa läpi.. Mäyräkoira sylissä kirjoitan nytkin, hitsi.. ;D

- Rilla ilmaisee "laulamalla", kun hänen mielestään on aika lähteä lenkille. Hän ravaa minun ja ulko-oven väliä ulisten aina samalla, ihan tietyllä nuotilla. Pään päällä voi melkein nähdä puhekuplan, jossa lukee: "ala nyt jo tulla sieltä laiskimus tai käännän nupit kaakkoon, UUU- UUU-UUUUUU!"

- Olen työskennellyt opiskeluaikaan useamman vuoden myymäläetsivänä. Vieläkin välillä huomaan kaupassa, kun joku näpistää jotain. :/

- Uskon ihan täysin, että jokaisella ihmisellä on omanlainen uni-valverytmi, jota vastaan on vaikea taistella. Itse olen ehkä maailman aamu-unisin, mutta illalla voisin kukkua vaikka kuinka myöhään. Äitini oli ihan samanlainen.

- Rilla ei tykkää nukkua öitä sängyssä, vaikka saisikin. Hänelle tulee siellä liian kuuma. Aamulla hän kyllä hyppää sänkyyn muita herättelemään ja on siinä (valitettavan ;)) tehokas.

- Peppi on yllättänyt meidät täysin itsepäisellä ja hellyydenkipeällä luonteellaan. Luulimme miehen kanssa ennen Peppiä, että terrierit ja mäyräkoirat ovat hyvinkin samanlaisia luonteidensa osalta. Well, we were wrong. ;D



Tiedän, että tosi moni blogi on tämän tunnustuksen jo saanut, mutta haluan silti antaa sen eteenpäin kahdeksalle kivalle blogille, joiden pitäjiin olen bloggailun myötä "tutustunut", ja joiden kommentit ilahdauttavat aina kovasti:

Nettimartalle Mäyräkoira Myrskyn pihapiiri-blogiin
Malviinalle MiniMurmeli-blogiin
Ninalle Ninan Onni-blogiin (suljettu blogi)


Jos olit jo tunnustuksen saanut, niin nyt sait vielä toisen samanmoisen. :) 


Tähän loppuun teen vielä yhden tunnustuksen. ;) Olen nimittäin "löytänyt" Kaija Koon musiikin suunnilleen viime viikolla. Ennen pidin hänen tuotantoaan täti-ihmisten humppamusiikkina!!??!! Hydrospinningissä yksi ohjaajista on soittanut tänä syksynä Kaija Koon klassikkoa "Vapaa" ja olen ihan myyty! Eli mitä tästä voidaan päätellä:  joko olen tullut täti-ihmiseksi tai sitten olen luokitellut Kaijan musiikin aikaisemmin ihan väärin. No, oli miten oli: vitsit miten loistava biisi!!! *klik*


Kyseisen kappaleen myötä haluan toivottaa teille (syys)lomalaisille hyvää vapaata ja kaikille muille oikein vapautunutta viikonalkua! Ü



perjantai 14. lokakuuta 2011

Ruokaperjantai - aurajuustosalaatti ja sinappinen salaattikastike

Olin taannoin käymässä bestiksellä ja ajattelin jakaa teidän kanssa ohjeen simppeliin, mutta erittäin maukkaaseen salaattin, jolla herkuttelimme. Meillä on bestiksen kanssa ollut tapana tehdä yhdessä ruokaa jo ihan teiniajoista lähtien. Makumieltymyksemme osuvat tosi yksiin, joten kimppakokkailu on senkin puolesta vaivatonta. Kummilasten kanssa askarreltiin ruuanlaiton lomassa halloween-pannat kuvan koirille, Huitsille ja Nopsalle. Eikö tullut hienot!



Salaattiin ollaan alunperin saatu inspiraatio yksistä pikkujouluista. Tässä ohje-

Aurajuustosalaatti:

- erilaisia salaatteja (esim. jääsalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, pinaattia..)
- rasia pikkutomaatteja
- kypsä avocado
- paketti aurajuustoa
- *leipäkrutonkeja






1. Tee ensin *krutongit. Tarvitset muutaman palan (kuivahtanutta) vaaleaa leipää, valkosipulia, oliiviöljyä ja nokareen voita. Leikkaa leipäviipaleet kuutioiksi. Kuori 3-4 valkosipulinkynttä ja puolita ne. Laita pannulle kuumenemaan nokare voita, loraus oliiviöljyä ja valkosipulit. Lisää leipäkuutiot ja paista rapeiksi miedolla lämmöllä. Kaada krutongit kulhoon jäähtymään ja poista valkosipulinkynnet. (Itse unohdin, että valkosipulinkynnet kannatta laittaa pannulle puolikkaina, eikä silppuna. Puolikkaat on meinaan paljon helpompi noukkia pois valmiiden krutonkejen seasta.)


2. Huuhdo tarvittaessa salaatinlehdet ja revi kulhoon sopiviksi suupaloiksi.

3. Pese ja puolita tomaatit.

4. Kuori ja kuutio avocado.

5. Leikkaa aurajuusto sopiviksi paloiksi.

6. Lisää leipäkrutongit salaattiin ja tarjoile kastikkeen kera.


Sinappinen salaattikastike:

- 1 rkl (tummaa) balsamicoa
- 3 rkl oliiviöljyä
- 1 tl dijon sinappia
- ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Jälkkäriksi syötiin laskiaispullia, tai syyspullia, niin kuin bestis niitä kutsui. ;) Kuka muuten on sanonut, että laskiaispullia saa syödä vain helmikuussa, ihan nuijaa! Erityisen hyviltä ne maistuivat näin lokakuussa, suosittelen kokeilemaan. Samaten suosittelen maistamaan Pirkan Créme brûlèe täytesuklaata. Maku on taivaallinen ja hinta puolet Lindt:n vastaavasta.


Tällä kertaa Rilla ja Peppi eivät päässeet mukaan kyläilemään, koska oli niin sateinen keli, että en halunnut viedä kuraisia koiria "tuliaisiksi". Seuraavana päivänä sitten taas onneksi aurinko paistoi ja kotipihalla oli mukava haistella sateen jälkiä.




Toivotaan, että viikonloppunakin saataisiin nauttia auringosta!