keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Mitä oppisitkaan jos koirasi olisi opettajasi?


Lomailu on vienyt aika totaalisesti mennessään. Bloggailu ja blogit muutenkin ovat jääneet taka-alalle. Samoin kuin kuvaaminen. Kamera on saanut pölyttyä omassa rauhassaan lipaston päällä. Eiköhän tilanne kuitenkin taas muutu, kun syksy koittaa. Paljon olisi kyllä kerrottavaa mm. punkeista, siileistä, koirahieronnasta ja näyttelyistä. Ihan vain muutaman jutun mainitakseni.




Tuon otsikon mukaisen haasteen meille heitti Rähinäryhmä jo kesäkuussa. Tänään (31.7.) on viimeinen osallistumispäivä, joten 'parempi myöhään' jne.. Luen juuri kirjastosta lainaamaani kirjaa: Koiran silmin, joka sopii erittäin hyvin haasteen aiheeseen. Kirja on todella mielenkiintoinen, vaikka vaatii kyllä keskittymistä eli ei ole mitään kaikkein kevyintä luettavaa. Itse huomaan välillä lukevani sitä ihan muita juttuja samalla ajatellen ja joudun palaamaan monta sivua taaksepäin ja lukemaan uudestaan. Olen lukenut vuosien saatossa moniakin saman aihepiirin kirjoja, mutta tässä on kyllä paljon ihan uudenlaisia tutkimustuloksia ja näkökulmia koiran käyttäytymiseen.




Sitten siihen haasteeseen - 

Mitä oppisitkaan jos koirasi olisi opettajasi?

Yksi asia nousee heti ylitse muiden, oppisin elämään hetkessä ja nauttimaan siitä. Koira ei todella märehdi menneitä eikä stressaa tulevasta. Juuri nytkin kun kirjoitan tätä, näen samalla ikkunasta Rillan ja Pepin, jotka juoksentelevat onnellisina miehen kanssa takapihalla ilman huolen häivääkään.




Ihailen koirissa myös niiden täydellistä vilpittömyyttä. Jopa makupalaa kerjätessään koira tekee sen avoimesti, ilman vehkeilyä tai vilppiä. Oman edun tavoittelu saa koiran toimesta ihan toisenlaisen luonteen. Sehän on itse asiassa tosi suotavaa toimintaa, kun siitä otetaan pois juonittelu ja valheet. Tokihan kannattaa ajaa omaa etuaan ja pitää puolensa.

Koirat eivät myöskään syyttele muita, etsi syyllistä tai kantele. Tässä olisi minullakin paljon oppimista. Syyllisen löytäminen kun ei ole erityisen hedelmällistä tai eteenpäin vievää, jos jätetään oikeat rikokset lukuun ottamatta.




Kaikki elämäni koirat voisivat tai olisivat voineet opettaa minulle paljon, etenkin omat koirat. Edesmennyt Rosa-mummu suhtautui elämään tuomiin käänteisiin aina rauhallisesti. "Pois turha hötkyily" - kuulen Rosan vieläkin sanovan minulle.

Ihana, iloinen Ines, joka ei menettänyt elämänhaluaan eikä elämäniloaan, vaikka sairastui nuorena syöpään. Hän todella nautti elämästä!

Rilla suhtautuu uusiin asioihin, ihmisiin ja koiriin suurella innolla ja ystävällisyydellä. Kaikki on hänen mielestään positiivista, kunnes toisin todistetaan.




Olen aina kaivannut sylissä viihtyvää koiraa ja sellaisen olen todella Pepissä saanut. Pitkula jakaa rajattomasti hellyyttä omille ihmisilleen sekä myös Rillalle. Pepin mielestä on aina hyvä hetki halitella ja pussailla. 




Koiriltani olen oppinut myös sen, että positiivista palautetta ei voi koskaan antaa liikaa. Vaikka olisimme olleet erossa vain puoli tuntia, niin silti kannattaa tervehtiä ylitsevuotavalla innolla ja kertoa näin, kuinka paljon toisesta tykkää!





Teille siellä ruudun takana haluan toivottaa oikein mukavia päiviä -




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Näytelmä nro. 3


Lauantaina oltiin tosiaan Hyvinkäällä näyttelyssä ja Rilla kilpaili ensimmäistä kertaa AVOimessa luokassa. Päivä oli todella kuuma ja helteinen, mutta meillä onnistui aikataulutus onneksi hyvin, joten ei oltu yhteensä paikalla kuin pari tuntia. Rilla sai tällä(kin) kertaa laatuarvosanaksi ERI:n ja oli luokkansa ykkönen, joten menestys oli tältä osin ihan superia!




Meidän ihana ja taitava trimmaaja laittoi ja esitti Rillan taas tosi hienosti. Myös Rillan kasvattaja oli paikalla sijoitusnarttunsa Venjan kanssa, joka on sattumalta myös Rillan pikkusiskopuoli, hauskaa! Venja on tosi pikkuinen tyttö ja painaa vain 5,4 kg. Kasvoilta he ovat Rillan kanssa tosi samannäköisiä. Katsokaa vaikka -


Vasemmalla Rilla ja oikealla Venja.


Westejen tuomarina toimi suomalainen Elena Ruskovaara, joka kuulemma tykkäsi Rillasta kokonaisuutena tosi paljon. Isoa noottia tuli kuitenkin siitä, että Rilla köyristi alaselkäänsä pöydällä seistessä ja tutkittaessa. Olin jo etukäteen huolissani siitä, että mitenköhän Rilla suhtautuu tuohon tutkimiseen, koska keväisen anaalirauhastulehdusepisodin jälkeen Rilla on alkanut aristaa takapuoltaan tosi kovasti ja pyrkii istumaan, jos takapuolta lähestytään. Tuota alaselän köyristämistä en ole kuitenkaan tajunnut. Nyt taas, kun asia on selitetty, se tuntuu täysin loogiselta. 




Tuomari oli sanonut trimmaajalle, että tuon selän köyristämisen takia hän ei voi antaa Rillalle parempaa tulosta eli ilmeisesti SA:ta, sertiä, ROP/VSP:tä, tms. Rillalle suositeltiin myös hierontaa, jotta köyristäminen ei aiheuttaisi esimerkiksi selän jumittumista tai muita kipuja. Sainkin onneksi varattua Rillalle hieronta-ajan jo heti maanantaille, joten sieltä saamme varmasti lisää tietoa aiheesta. Onneksi tuli tämä asia nyt selväksi, jotta voidaan tosiaan ennaltaehkäistä mahdolliset pahemmat ongelmat!





 Rilla liikkui kehässä taas ihanan iloisesti ja reippaasti. Siitä hän sai tuomariltakin paljon kehuja.




Tuomarin sanallinen arvio Rillasta:

Hyvä sukupuolileima. Keskivahva raajaluusto. Hyvä karvanlaatu. Suorat eturaajat. Takakulmausten tulisi olla voimakkaammat ja hännän ylemmäs asettunut. Seistessä takaraajat asettuvat rungon alle, häiriten myös ylälinjaa. Sopiva leveys eturinnassa. Vahva kaula. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvä tasapaino kallon ja kuonon välillä. Hyvin terhakka liikkuja. Hyvä askelpituus. Tyypillinen iloinen asenne. 




Iloksemme pääsimme myös tapaamaan taas uuden blogitutun Riikan ja hänen suloisen Senni-westiensä. Riikan Ollapa koira -blogista löytyy kertomus heidän näyttelypäivästään, *klik*.


Riikka ja Senni.


Kotiin päästyämme Rilla meni ottamaan hyvin ansaitut päivälevot vakkaripaikkaansa terassin luiskan alle.




Peppi kävi katsomassa, että vieraalle tuoksuvalla ystävällä on kaikki hyvin.





Sellainen näytelmäreissu tällä kertaa.





PS. Kiitos kovasti myötäelämisestänne ja sydämellisistä kommenteista edelliseen postaukseen.  


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kaksi vuotta sitten


Onko kaksi vuotta lyhyt vai pitkä aika? Tasan sen verran tulee tänään kuluneeksi siitä, kun meidän ensimmäinen rakas koiramme Rosa nukkui pois. Nyt, kun luonto ja kelit ovat olleet jo hetken juuri sellaisia kuin silloin, on Rosan viimeinen kesä ja viimeiset päivät pyörineet paljon mielessä. Miten voikin jotkut asiat muistaa niin tarkasti? Ja toisaalta tuntuu, varsinkin kun katsoo uutta sukupolvea - Rillaa ja Peppiä - että kyllähän siitä on jo aikaa.


Peppi, Rilla ja Rosa huhtikuussa 2011.


Nyt valuu kyyneleet valtoimenaan pitkin poskia, kun on niin kova ikävä Rosaa. Muistot ovat monasti iloisia ja lohdullisia, mutta tänään muisteleminen viiltää sydämestä ja olo on haikea. Toistan itseäni ja totean, että koirien ainoa huono puoli on se, että he elävät niin vähän aikaa. Huoh.




Rakas Rosa, maailman viisain koira!  


I LOVED YOU BEST
So this is where we part, my Friend,
and you’ll run on, around the bend.
Gone from sight, but not from mind,
new pleasures there you’ll surely find.
I will go on, I’ll find the strength,
life measures quality, not length.
One long embrace before you leave,
share one last look, before I grieve.
There are others, that much is true,
but they be they, and they aren’t you.
And I, fair, impartial, or so I thought,
Will remember well all you’ve taught.
Your place I’ll hold, you will be missed,
the fur I stroked, the nose I kissed.
And as you journey to your final rest,
take this with you…I loved you best.

- Jim Willis -

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ruokaperjantai


Tällä viikolla on ollut paljon mukavia iltamenoja ja siksi kotona kokkailut on jäänyt vähiin. Viime viikonloppuna kokeilin grillissä vähän erilaisia kasvisnyyttejä, joten niiden ohjetta tänään.


Tomaatti-fetajuusto-nyytit:

- tomaatteja
- fetajuustoa
- kesäsipulin varsia/ruohosipulia
- oliiviöljyä
- mustapippuria
(- sokeria)
(- suolaa)

+ leivinpaperia ja foliota




1. Leikkaa leivinpaperista ja foliosta neliöitä. Laita alle folio ja päälle leivinpaperi.

2. Huuhtele tomaatit ja leikkaa lohkoiksi. Laita lohkot leivinpaperineliöille.

3. Mausta tomaatit halutessasi ripauksella sokeria ja suolaa.

4. Lisää tomaattien päälle fetakuutioita ja pienittyjä sipulinvarsia/ruohosipulia.

5. Valuta päälle vielä muutama lusikallinen oliiviöljyä ja rouhaise vähän mustapippuria.




6. Taittele folioarkin reunat nyytiksi ja grillaa miedolla tulella n. 10 - 15 min.

7. Tarjoile muun grilliruuan lisukkeena.




 Nyyteistä tuli ihan hyviä, mutta taidan silti pitää enemmän samantyyppisestä paistoksesta, jonka teen aina foliovuoassa. Siihen löytyy ohje ainakin tästä postauksesta. 


~~~


Koirat puuhailevat edelleen ahkerasti Kiina-projektin parissa. 




Jos toinen väsyy, niin toinen jatkaa.




 Yhtä lystikästä menoa toivotamme teidänkin viikonloppuun!



keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Näyttelykoira?


Olen viimeaikoina törmännyt hämmentävän usein kysymykseen: onko Rilla näyttelykoira? Olen ennenkin täällä kertonut, että en itse ole kovin 'koiranäyttelyhenkinen ihminen', jos tällaista termiä nyt edes voi käyttää. Toki sitten on ollut tosi mukavaa, kun Rilla on saanut hyvät arvostelut niissä kaikissa kahdessa näyttelyssä, joissa viime kesänä kävimme. Ja, vaikka ollaan tosiaan taas menossa yhteen näyttelyyn, en siltikään ole pitänyt Rillaa varsinaisesti minään näyttelykoirana. 




Olen kai ajatellut, että OIKEITA näyttelykoiria ovat sellaiset, joiden turkkia varjellaan ja puunataan koko ajan lähes hysteerisesti ja koiran pääasiallinen tarkoitus on tuoda omistajalleen mainetta ja kunniaa, tjtn. Huomaan omaavani edelleen paljon itse kehittelemiäni, jokseenkin negatiivissävytteisiä, ajatuksia näyttelytoiminnasta. Aika jännää, kun tosiaan meillä on ollut oikein mukavaa niissä käymissämme näyttelyissä. Eikä olla nähty edes vilausta mistään koirien huonoon kohteluun viittaavasta, mitä olen kai kuvitellut mielessäni koiranäyttelyiden olevan täynnä.




Viimeksi eilen kosmetologin kanssa tuli puhetta koirien trimmaamisesta ja sitä kautta myös Rillasta. Kosmetologi kysyi sitten, että onko meillä oikein näyttelykoira? Niin, onko? Mikä on näyttelykoiran määritelmä?




Yhdellä eläinlääkärireissulla (Rillan tulehtuneisiin anaalirauhasiin liittyen) lääkäri totesi, että Rilla kun on näyttelykoira, niin hänellä on ihan erilainen turkki kuin monilla heillä käyvillä westeillä. Monilta kun on turkki trimmattu mahdollisimman lyhyeksi ja siten käytännölliseksi. Enpä ollut sitäkään tullut ajatelleeksi, että meidän trimmaaja tietysti trimmaa Rillan aina sitä silmällä pitäen, että voidaan halutessamme miettiä myös näyttelyyn menemistä. Westien näyttelytrimmiin kuuluu mm. lähes maataviistävät mahanaluskarvat, jotka eivät tietenkään ole kurakeleillä kaikkein kätevimmät.




Rilla kävi viime viikolla alustavassa trimmissä näyttelyä varten. Trimmaaja sanoi, että selän karva saisi kasvaa mieluusti vähän pidemmäksi. Loppusilaus tehdään sitten näyttelypäivänä alkaen pesusta ja föönauksesta jatkuen tupeerauksella yms. Olen tainnut ennenkin mainita, että se westien näyttelylook on omaan makuuni aika, hmm.., muhkea. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että meidän trimmaaja osaa laittaa ja esittää Rillan ihan super hienosti! Ohessa esimerkkikuvia viime kesältä.





Kieltämättä noissa kuvissa Rilla näyttää ihan näyttelykoiralta.. ;) No, oli mikä oli, niin meidän kaikista rakkain ja paras, t i e t y s t i !



 Heleää heinäkuuta kaikille karvoihin katsomatta! Ü