keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Hui kauhistus!

En viittaa otsikolla Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan, vaikka hyvin voisinkin, kirja on tosi ihana. Peppi sen sijaan aiheutti minulle kunnon säikähdyksen tiistaiyönä. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että Peppi piti ihmeellistä ääntä. Sellaista köhinää, niin kuin kurkkuun olisi tarttunut karvapallo tms. Köhinä jatkui jonkin aikaa ja minä olin edelleen unen ja valveen rajamailla. Kurotin Peppiä jalkopäästäni kädellä ja taputtelin hellästi selkään. Ei vaikutusta, köhinä jatkui. Sitten tunsin kädellä, että Pepillä on jotain kaulansa ympärillä.




Pitkuliini oli jotenkin onnistunut työntämään päänsä peiton yhdessä kulmassa olevan tuotenauhan ja peiton väliin. Nauha kiristi Pepin kaulaa hurjan tiukasti, joten eipä ihme, jos köhitytti. En tiedä, miten pää oli sinne väliin joutunut, mutta en usko, että Peppi olisi saanut sitä itse pois. Etenkään, kun hän yritti varmaankin tulla aukosta läpi, eikä tajunnut vetää päätä takaisin päin. Onneksi sentään heräsin köhään, jotta pystyin päästämään Peppisen pinteestä. Arvatkaa kuinka paljon säikähdin, kun tajusin, mitä kaikkea olisi voinut käydä!!


Tässä pehmorÅtta demonstroi tilannetta -


Rilla on huolissaan -



Peppi yrittää auttaa kaveria -



Mutta eihän se tuota kautta onnistu, niin kuin ei Pepillä itselläkään..


 -Mamma, tuu auttamaan rÅttaa!-




Onko sulla siimahäntä nyt taas kaikki hyvin?





Eipä olisi tullut etukäteen mieleen tuollaisenkaan varatilanteen mahdollisuus - HUI KAUHISTUS!


Vähemmän jännittävää loppuviikkoa kaikille!


maanantai 28. tammikuuta 2013

Viikkorökitys

Ollessani lapsi, isällä oli tapana antaa minulle viikkorökitys. Siihen kuului leikkipainia ja kutittelua. Ei kai siis ole ihme, jos omat karvalapseni ovat perineet samat tavat. Vai mitä sanotte näistä kuvista? (Tosin alun perin yritin kuvata peiton alla nukkuvaa Peppiä, mutta tilanteethan muuttuu..)



Täh!?!

Hei, herää jo!

Näytän sulle kieltä!

Mä taas puren sua.

Räyh, lähe menee!

Äläs ny..

Ihan vaan vähän kiskon sua korvista.

No, okei, painitaan sitten!


Jos tuo ei ole viikkorökitys, niin mikä sitten!



 Iloista viikkoa kaikille! 


perjantai 25. tammikuuta 2013

Ruokaperjantai

Meillä on viime aikoina syöty harmittavan usein vanhoja tuttuja ruokia, joiden ohjeet löytyvät jo täältä blogista. Koneella oli sentään kuvat yhdestä uudesta kokeilusta, jonka tein heti joulupyhien jälkeen, kun jouluruuat alkoivat kyllästyttää. Olen aikaisemminkin kertonut täällä raclettesta tässä postauksessa. Meillä ei edelleenkään ole omaa raclette-grilliä, joten päätin kokeilla toisenlaista versiota ko. ruuasta.


Uuni-raclette:


- n. kilo keitettyjä kiinteämaltoisia perunoita (esim. Nicola)
- juustoa esim. Raclette-juusto, gouda, pesto-gouda
- tarjoiluun: mustapippuria, hillosipuleita ja maustekurkkuja




1. Laita uuni kuumenemaan 225°:een. Itse olin keittänyt perunat varta vasten ja ne olivat vielä ihan kuumia, joten käytin uunin grillivastusta juuston sulattamiseen.

2. Pilko keitetyt perunat joko puolikkaiksi tai isommat neljään osaan ja asettele uunivuokaan yhteen kerrokseen.

3. Levitä perunaviipaleille runsaasti juustoa. Jos käytät useampaa erilaista, laita kukin laatu omiin lohkoihinsa. Pestolla maustettu gouda on aika hurjan väristä, mutta sopii racletteen tosi hyvin. Kannattaa kokeilla goudaa 
myös muilla mausteilla (chili, välimeren, valkosipuli, yms.)

4. Paista n. 10 - 15 min tai kunnes juusto on sulanut kunnolla ja saanut myös vähän väriä.




5. Tarjoa heti mustapippurin, hillosipuleiden ja maustekurkkujen kera.




Uuniversio raclettesta onnistui ihan hyvin, mutta ei se silti raclette-grillissä tehtyä voita. Meillä syötiin kasvislisukkeena joulusta jäänyttä rosollia ja sienisalaattia, mutta paremmin racletten kanssa sopii paprika-sipuli-paistos, jonka ohje löytyy täältä. Paistosta kannattaa kokeilla muutenkin. Se on todella hyvää! Ja, jotta mainostaisin tuota vanhempaa raclette-postausta varmasti tarpeeksi, niin samassa postauksessa mainittuja pannukakkuja kannattaa myös ehdottomasti kokeilla - NAM potenssiin NAM!


~~~


Eipä sitten muuta kuin -





keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Isoja syntymäpäiviä ♥


Eilen meidän pikkuinen pilkkutyttömme täytti kaksi vuotta. Viime vuonna äidyin postailemana Pepin syntymäpäivän johdosta aikamoisen läjän kuvia. Nytkin tuli selailtua kuvia Pepin vauva-ajoilta ja "muutama" on taas laitettava tänne blogiin muistoksi vauva-Pepistä.

Kasvattajalla -



Kotona -


Siis a p u a, tota massua -



Systeri kurmotti jo silloin -



Papan sylissä oli turvallista -



Ja nyt sitten pieni pitkula on jo iso tyttö, jolla on oma tahto ja luonne. ;) Ihana ärripurri sylissämakoilija. 




Muistatteko sen Pepin toisessa etutassussa olevan kiharan? Siinä se on edelleen ja siihen tarttuu suojapäivinä ihan pieni lumipallo. Se on niiin liikuttavaa! Rillahan on suojapäivinä ulkoa tullessaan ihan täynnä lumipalloja, joita sulatellaan puoli tuntia lämpimän veden alla. Pimpulan pikkuista lumpparia ei paljon tarvitse sulatella..




Peppihän ei todella ole sen näköinen kuin karkkarit yleensä ovat. Turkki on lyhyt kuin lyhkärillä, mutta karkeampi kyllä ja parran virkaa toimittaa kokonaiset kaksi haiventa. Kasvattaja sanoi aikoinaan, että kaksivuotiaaksi karkkarin karva kasvaa ja muotoutuu. Eli ihmeemmin ei taida tuo meidän pitkulan karva enää tuosta muuttua. Se ei toki haittaa mitään, Peppi on täydellinen juuri tuollaisena kuin on.




 ♥ Hyvää Syntymäpäivää söpöläinen!  




maanantai 21. tammikuuta 2013

Pöydän uusi elämä

Meillä on ystäväpariskunta, joista molemmat ovat käteviä käsistään. He rakensivat muutama vuosi sitten itselleen upean talon ja siinä yhteydessä uusivat myös aika paljon huonekaluja. Meille rantautui heiltä silloin Tv-taso ja harkinta-asteelle jäi hauska, pyörällinen pikkupöytä. Viime syksynä sitten ystäväni ilmoitti, että miehensä on luvannut maalata ko. pöydän minulle synttärilahjaksi. 'Toisen roska on toisen aarre' - niinhän se menee, mutta en olisi kyllä etukäteen osannut arvata, miten monikäyttöinen ja täydellisen sopiva tuo samainen pöytä on nyt meidän olohuoneessa. Pöydän kuvaaminen on osoittautunut erittäin hankalaksi. Enkä uudellakaan kameralla saanut siitä kovin kummoisia kuvia, mutta toivottavasti saatte edes jonkinlaisen käsityksen näistä..

Tässä ensin ystävältä saatu kuva, jossa näkyy, minkälainen pöytä oli ennen maalaamista -



Ja tässä pöytä maalaamisen jälkeen -



Sen lisäksi, että pöytä on todella kätevä tuossa sohvan vieressä (siinä on tosiaan myös pyörät alla), niin koirat keksivät heti omanlaistaan käyttöä tuolle alatasolle.




Lisäsin sinne vielä peiton pehmusteeksi, jonka jälkeen molemmat tytöt ovat ottaneet paikan ihan vakiovalikoimaan. Siellä nukutaan usein päikkäreitä tai vetäydytään rauhassa pureskelemaan luuta.




Yritin jo syksyllä kuvata pöytää terassilla, kun en meinannut saada sisällä otettua minkäänlaisia kuvia. Enkä näköjään onnistunut pihalla sen paremmin. (Tuo pinta kiiltää ja heijastaa helposti tosi häiritsevästi.) 



Silloin koirat kuitenkin ystävällisesti demonstroivat tuota alatasoa. 




Eikös vaan olekin mainio tuunaus


Kekseliästä viikkoa kaikille!


perjantai 18. tammikuuta 2013

Ruokaperjantai

Tällä viikolla olen ollut todella iloinen siitä, että tulin aloittaneeksi ruokaohjeiden tallentamisen tänne blogiin. Minä en nimittäin ole mikään järjestelmällinen ihminen (kuinka yllättävää!) Reseptejä olen säilyttänyt tähän asti mille sattuu lippulappusille kirjoitettuna ja lippuset sitten sekasotkuna peltirasiassa. Lappusia kun on kertynyt aika paljon, niin halumaansa reseptiä ei aina löydä, vaikka kuinka kävisi laatikkoa läpi. Olisin nimittäin halunnut tehdä pitkästä aikaa kylmäsavulohipiirakkaa ihan tietyllä ohjeella, jota en löydä, en sitten millään. Enkä löydä myöskään ananas-rahkapiirakan ohjetta. Niinpä olen tosi iloinen, että ainakin osa resepteistä on tallentunut ja tallentuu tänne blogiin. Savulohipiirakan sijaan kokeilin tehdä tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa, josta tuli ihan hyvää, mutta eihän se tietysti savulohipiirakkaa ollut.


Tomaatti-vuohenjuustopiirakka:

- valmis piirakkapohja (tai vastaava itse tehty)
- 1 pötkö vuohenjuustoa (200 g)
- 2 - 2,5 dl kermaa/ruokakermaa/1,5 dl kermaa + 1dl maitoa
- 3 kananmunaa
- 100 g maustettua tuorejuustoa (esim. vuohenjuusto tai valkosipuli)
- kourallinen raastettua parmesaania tai muuta voimakasta juustoa
- rouhittua mustapippuria
- suolaa
- rasiallinen pikkutomaatteja
- tuoretta timjamia tai basilikaa
- parmesaaniraastetta piirakan päälle




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Taputtele sulanut piirakkataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja esipaista 10 min.

3. Tee vuohenjuustopötköstä ohuita viipaleita ja asettele viipaleet esipaistetun pohjan päälle.




4. Sekoita kulhossa kerma, kananmunat, tuorejuusto, juustoraaste ja mustapippuri. Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Kaada seos piirakkavuokaan. Revi seoksen päälle tuoretta timjamia tai basilikaa.

5. Huuhtele ja puolita pikkutomaatit. Asettele puolikkaat tasaisesti piirakkavuokaan. Raasta päälle vielä vähän parmesaania.




6. Paista uunin alatasossa n. 20 - 25 min. tai kunnes piirakan pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa vähän jäähtyneenä vihersalaatin kera.




Koska en löytänyt myöskään ananas-rahkapiirakan ohjetta, päätin tehdä persikkaisen version. Siitä tulikin oikein hyvää ja varsinkin mies, joka rakastaa rahkaa, piti siitä kovasti.


Persikka-rahkapiirakka:

- valmis muropohja tai vastaava itse tehty
- 1 tölkki säilykepersikoita (itse tykkään noista Del Monten valmiista siivuista mehussa)
- 500 g maitorahkaa
- 1,5 dl kermaa
- 1 kananmuna
- 1 dl sokeria
- 1 rkl vaniljasokeria
- 2 rkl sitruunamehua




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Taputtele sulanut murotaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja levitä pohjalle valutetut persikkasiivut.




3. Sekoita kulhossa rahka, kerma, kananmuna, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Kaada seos persikoiden päälle.




4. Paista piirasta uunin keskitasolla n. 30 - 40 min, kunnes rahkaseos on hyytynyt kunnolla ja pinta on saanut vähän väriä.





~~~



Minä ja tytöt (eli parturoitu Rilla ja parturoimaton Peppi) toivottelemme kaikille -




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ja tällainen(kin) minä olen

Olen taas kerran napannut itselleni haasteen ilman, että kukaan olisi sitä minulle antanut. No, olette varmaan jo ihan tottuneita siihen. Monissa blogeissa on kiertänyt "and that's who I am" -sivuston kuviin perustuva haaste, jossa kuvien teksteillä tuodaan julki ominaisuuksia, joita itseltä löytyy. Ensin kyseinen haaste oli mielestäni ihan tylsä ja teennäinen, mutta sittemmin luettuani useamman bloggarin postauksia aiheesta, ihastuin ideasta kovasti. Vaan olipas hankalaa valita vain osa kaikista sopivista, joten päädyin vaatimattomaan 45 kuvaan. Näistä kaikista todella tunnistan itseni -





Toivottavasti joku muukin siellä innostuu tekemään saman haasteen!