maanantai 30. tammikuuta 2012

Kommentointia ja kuvia

Olette varmaankin jo tutustuneet monessa blogissa Bloggerin uuteen kommentointisysteemiin, joka mahdollistaa kohdistetun kommentteihin vastaamisen. Systeemi on sinänsä aivan loistava, mutta kaikilla selaimilla se ei ole toiminut. Jo tuossa aikaisemmin sain Sarilta vinkin, että Google Chromella uusi systeemi toimii moitteettomasti. Chromen voi ladata helposti ja nopeasti esim. täältä.

Olen huomannut myös, että ainakin Internet Explorerin kohdalla tilanne on nyt, alun hankaluuksien jälkeen, parantunut. Yritin itsekin ottaa uuden kommentointisysteemin kokeiluun, mutta se olisi vaatinut muidenkin asetusten muokkaamista, joten en jaksanutkaan perehtyä.. Kertokaa ihmeessä, jos kyllästytte (tai olette jo kyllästyneet) "vanhaan" kommentointisysteemiin, niin yritän paneutua asiaan paremmin. 




Olen nähnyt useammassakin blogissa kuvia, jotka on otettu samasta kohdasta eri vuodenaikoina. Tämän (muutenkin sekavan) postauksen kuvituksena toimii tuota ideaa mukailevat kuvat meidän etu- ja takapihalta. ("Löysin" kuvat koneelta samalla, kun selasin albumeita Pepin synttäripostausta varten. Olen näköjään innostunut kuvapostauksista.. :o )

 Takapihalta:



Kuva vuodelta 2006. Taustalla näkyvä koira on Ines ♥.

En tiedä, ovatko tällaiset kuvat kenenkään muun mielestä mielenkiintoisia, mutta jäävätpähän ainakin meille itselle talteen.


Takapihalta (talon suuntaan):




Pystyyköhän kuvista edes hahmottamaan sen, että ovat otettu ikään kuin samoista kohdista, koska eivät kuitenkaan ole ihan samoista kohdista? Tai onko sillä edes mitään väliä?


 Etupihalta:



Tämä on otettu v.2006. Tuijat ovat vielä aika pieniä ja Rosa ♥ tepsuttelee kuvan alakulmassa.

"Juttelin" taannoin kommenttilootassa Koiratädin kanssa siitä, että haluaisin (edelleen) mennä digikuvauskurssille. Olen katsellut kansalaisopistojen tarjontaa sillä silmällä, mutta vielä ei ole löytynyt sopivaa ajankohtaa. Toivottavasti pian löytyy! Välillä turhaudun kuvaamiseen, kun en ymmärrä kameran asetuksista oikein mitään. Onnistuneet kuvat ovatkin aina vahinkolaukauksia. ;)

Etupihalta (talon suuntaan):




Käykääpäs kurkkaamassa tästä blogista, miten upeita kuvia sieltä löytyy! Kuvausassarina vilahtaa välillä myös suloinen Vilma-westie.




Takapihan aita (lumisateella ja futistreeneissä ;)):





Sunnuntaina meillä oltiin (taas) laiskoissa tunnelmissa, joten ruuaksi päätettiin tilata pizzaa. En edes muista, milloin näin olisi edellisen kerran tehty. En nimittäin erityisemmin pidä noutopizzoista, koska ne ehtivät aina jäähtyä, ennen kuin on ehtinyt edes aloittaa syömistä. Meiltä löytyi yllättäen toinenkin, joka EI pidä noutopizzasta. Pepiltä meni meinaan ihan totaalisesti herneet nenään, kun yhtäkkiä soi ovikello ja ovella seisoi täysin tuntematon mies. Seuraavat pari tuntia Peppi vahtasi tiiviisti ulko-ovea ja haukkui aina välillä lisätehosteeksi. Niin, että pysykää vaan kaukana meiltä kaikki murtomiehet ja pizzapojat tai saatte tuta Pepin raivoisan paheksunnan.. ;D 


Täällä vartioin MINÄ (ja mun apulainen) - vapise Tero pizzapoika!


Turvallista uutta viikkoa myös teille kaikille!



PS. PAKKO laittaa vielä yksi tietty jakso "Kymppitonnista"..;D





 

perjantai 27. tammikuuta 2012

Ruokaperjantai

Ennen kuin mennään tämän päivän ruokaohjeisiin, niin on pakko näyttää teille kuvia ulkovermeisiin puetusta Pepistä. (Saa nauraa, mutta vain hillitysti sisäänpäin, että Peppi ei kuule ja loukkaannu VIELÄ verisemmin ;))




Kerrospukeutumista! Laitoin villapaidan päälle manttelin ja jätin villapaidan kauluksen taittamatta, joten korvat jäivät sopivasti sen alle suojaan. Peppi EI tykännyt tästä ideasta, mutta kyllä lenkillä silti sujui ihan hyvin. Tai asussa liikkumisen puolesta sujui hyvin. Kylmähän siellä Pepille silti tosi pian tuli. Olen vähän ihmeissäni Pepin kylmänarkuuden kanssa. Vaikka ulkona ei olisi pakkasta kuin viisi  astetta, niin kuvien tamineista huolimatta, Peppi alkaa hyvin pian ihan täristä kylmästä. Viikonloppuna täytyy ehdottomasti käydä (vihdoinkin!) etsimässä sopivia tossuja Pepille. Toivottavasti niistä on apua!

Meidän edesmenneeltä Rosa-westieltä puuttui kokonaan pohjavilla ja hän oli siksi aika kylmänarka, mutta hänenkin tassujen nostelu alkoi vasta, kun pakkasta oli yli kymmenen astetta. Enkä muista montaakaan kertaa, että hän olisi tärissyt kylmästä. Toivon kovasti, että Pepin turkki vielä iän myötä paksuuntuu, koska tällä hetkellä tunnen itseni asian suhteen aika avuttomaksi. Ei kai sinänsä ole ihme, että Peppi palelee, kun ottaa huomioon, että hän on vatsan puolelta melkein kalju. :o




 Vinkkejä ja kokemuksia aiheesta otetaan mieluusti vastaan!



No, sitten ruokaan. Viime viikonloppuna laiskotti, eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli laittaa ruokaa. Jotain oli silti syötävä. Uunikasvikset ja valmis savulohifilee pelastivat tällä kertaa meidät nälkäkuolemalta. ;) Uunikasviksiin olen saanut paljon ideoita Kaitaliinan-blogista. Kannattaa käydä siellä kurkkimassa muitakin reseptejä, joita monia olen kokeillut ja hyviksi havainnut.

Uunikasvikset:

- 4-5 perunaa (esim. Rosamunda)
- 2-3 porkkanaa (multaporkkanat on parhaita)
- pala palsternakkaa
- 2-3 punasipulia
- 1-2 fenkolia
- muutama valkosipulinkynsi
- oliiviöljyä
- yrttisekoitusta
- chilirouhetta
- mustapippuria
- suolaa




1. Laita uuni kuumenemaan 225°:een.

2. Pese, kuori ja paloittele porkkanat, palsternakka ja perunat. Jos perunoissa on siisti kuori, niin ne voi käyttää myös kuorineen. Itse poistin perunoista vain muutaman huonomman kohdan.

3. Kuori sipulit ja leikkaa lohkoiksi.

4. Laita kasvislohkot kulhoon ja kaada sekaan reilu loraus oliiviöljyä, n. 3 - 4 rkl. Lisää kulhoon myös 1 rkl yrttiseosta, pari tl chilirouhetta ja muutama kokonainen valkosipulinkynsi kuorittuna. Jos haluat kasviksiin voimakkaamman valkosipulin maun, niin valkosipulinkynnet kannatta puristaa kasvisten joukkoon.



5. Sekoita öljy ja mausteet hyvin kasvislohkojen joukkoon ja laita kasvikset tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.


6. Paista kasviksia uunin keskitasolla vähän lohkojen koosta riippuen, n. 30 min, niin, että kasvikset ovat melkein kypsiä.

7. Poista fenkol(e)ista kanta sekä kuivahtaneet osat ja siivuta. Lisää kulhossa siivuihin pieni loraus oliiviöljyä ja pari tl mustapippurirouhetta.



8. Lisää fenkolisiivut muiden kasvisten päälle ja jatka paistamista n. 10 min tai kunnes kasvikset tuntuvat kypsiltä.


9. Ripottele kasvisten päälle esim. sormisuolaa n. 1 tl tai oman maun mukaan. Itse lisään suolan kasviksiin vasta kypsennyksen jälkeen kahdesta syystä. Suola kerää nestettä, joten olen huomannut, että ennen uuniin laittoa suolatuista kasviksista tulee vähemmän mehukkaita, kun osa niissä olevasta nesteestä on irronnut ja haihtunut suolan vaikutuksesta. Toinen syy on se, että kypsiä kasviksia voi maistella ja siten suolan määrää on helpompi arvioida.



10. Tällä kertaa uunikasvisten kanssa meillä syötiin savulohta ja tsatsikia. "Partaäijä" -sarjasta löytyy oikein mainio tsatsiki, jos ei innostu tekemään sitä itse, mikä sekin on helppoa. 




Tykkääkö kukaan muu siellä skonsseista? Meillä tykätään niistä ja teen skonsseja aina joskus viikonloppuisin aamupalaksi/brussille. Skonssit nostatetaan leivinjauheella ja/tai soodalla, joten niiden valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Kokeilin taannoin minulle uuttaa reseptiä, jonka olen bongannut jostain kokkiohjelmasta. Tein sekä suolaisia että makeita skonsseja jakamalla perustaikinan kahtia ennen makuainesten lisäämistä.



Skonssit kahdella tapaa:


1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.
2. Vispaa alla mainitut ainekset kulhossa kevyesti sekaisin.

- 1,5 dl maitoa
- 1,5 dl kuohukermaa
- 1 kananmuna

3. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet.

- 7 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 tl suolaa

4. Kaada sitten nesteseos jauhoseoksen joukkoon ja sekoita nopeasti välttäen turhaa vatkaamista.

5. Ota puolet taikinasta takaisin siihen kulhoon, jossa sekoitit nesteet.

6. Lisää toisen taikinan joukkoon 1,25 dl juustoraastetta.

7. Lisää toiseen taikinaan: 1 rkl sokeria, 1,25 dl rusinoita/muita kuivattuja hedelmiä (pilkottuina) ja yhden limetin tai puolikkaan sitruunan kuori.

8. Pyörittele molemmista taikinoista yksi pellillinen pieniä "sämpylöitä". Voit voidella ne halutessasi maidolla. Itse voitelin ainoastaan makeat skonssit ja lisäsin maidon joukkoon vähän sokeria.




9. Paista uunin keskitasossa n. 10 - 15 min kunnes skonssit ovat saaneet sopivasti vähän väriä.



10. Skonssien kanssa voi tarjota esim. voita, tuorejuustoa, juustoja yms. Perinteisesti makeiden skonssien kanssa tarjotaan hilloa ja kermavaahtoa.



11. Itse pidän suolaisten skonssien kanssa maustetuista tuorejuustoista  ja suosikkitäyte makeille on mansikkahillo + kermavaahto - NAM!




Onko teillä muilla tapana viikonloppuisin syödä aamiaista/brunssia pitkän kaavan mukaan?


Semmosta vaan, että mua EI palele ulkona. Todellakaan! Se pitkänmallinen on ihme tärisijä!?! Mutta TOSI ärsyttävää on sellanen, että mamma liottaa mua ulkoilun jälkeen jossain ihme lämpökylvyissä, jos VÄHÄN on PIENIÄ lumipalleroita sattunu tarttumaan mun turkkiin. Uskomaton hössöttäjä!!


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!



keskiviikko 25. tammikuuta 2012

(Tuunattu) tunnustus



Sain blogikamultani Aikulta, Ollin emännältä, tunnustuksen. Kiitos Aikku tuhannesti! Olen otettu.





Blogitunnustus on tarkoitus jakaa viidelle inspiroivalle blogille, jossa on alle 200 tilaajaa / kirjautunutta.


Onpas vaikea tehtävä! Inspiroivia blogeja on NIIIN paljon. Alla ne viisi, joihin pitkän miettimisen jälkeen päädyin:



- pidän kovasti elämää tarkkanäköisesti kuvaavan Maijan tyylistä kirjoittaa


- Ellielin "murrepostaukset" ovat ihan parhautta


- aika uusi blogituttavuus minulle, mutta nyt jo huomaan jääneeni koukkuun JOnnan kirjoituksiin


- Kris osaa kuvata sanoin arjen pieniä(kin) asioita uskomattoman hyvin ja hauskasti


- blogia pitää siskontyttöni niNni. Hän ja hänen kanssaan viettämäni hetket ovat minulle korvaamattomia ♥ 



Ja koska minä olen minä, niin pakkohan minun on tätäkin tunnustusta vähän tuunata. Hitsi. Olen nimittäin tykästynyt kovin Radio Aallon arki-iltaisin klo. 20 - 21 kuultavaa ohjelmaan, Happy hour, jossa soitetaan musiikkia aina yhden kuuntelijan kokoamalta biisilistalta. Olen usein ohjelman aikaan joko koirien kanssa lenkillä (napit korvissa) tai autossa. Olenkin ohjelman innoittamana monasti miettinyt, mitkä kappaleet valitsisin omalle soittolistalle. Joten päätin liittää tunnustukseen mukaan haasteen, jonka saa toki jättää myös toteuttamatta.

Listaa viisi kappaletta, jotka haluaisit mukaan omalle soittolistallesi. Erittäin mukavaa olisi myös kuulla, miksi valitsit juuri kyseiset kappaleet.

Ei ole muuten helppoa valita vain viittä biisiä, voin kertoa! ;)


1. With Or Without You, U2

U2 kuuluu bändinä ikisuosikkeihini. Voisin valita heidän biiseitä listalle melkein minkä vain.



2. All I Wanna Do Is Make Love To You, Heart

Kappale oli iso hitti kesällä -90, jolloin reilasimme bestiksen kanssa ympäri Eurooppaa. Sanat ja tarina aukesivat kunnolla vasta paljon myöhemmin.


3. Romeo And Juliet, Dire Straits

Dire on myös yksi ikisuosikeistani. Ko. biisi on varmaankin se, jonka mainitsisin, jos olisi pakko valita yksi suosikkikappale.


4. Wish You Were Here, Pink Floyd

Tähän kappaleeseen liittyy paljon haikeita muistoja nuoruudesta. Bändistä tykkään muutenkin todella paljon.


5. Hallelujah, Leonard Cohen

Kappale ja sanat ovat uskomattoman kauniit. Suosikkilistalle tämä nousi silti siitä syystä, että kanttori esitti tämän kirkossa minun ja mieheni vihkitilaisuudessa.




"Bubbling under" eli kappaleet, jotka olivat todella lähellä päästä viiden parhaan joukkoon:

Uprising (Muse), James Durbin (Tämä versio kappaleesta on mielestäni jopa parempi kuin alkuperäinen, joka sekin on tosi hyvä.)

Kuten (ehkä?) huomaatte, listan tekeminen osoittautui todella vaikeaksi. Päätin lopulta jättää Suomalaiset suosikit kokonaan pois ja tehdä niistä joskus ihan oman listauksen. Niitäkin nimittäin riittää.

En silti voi olla laittamatta yhtä suomalaista kappaletta, koska se on soinut päässäni "korvamatona" reilun viikon lähes taukoamatta. :o Biisi on kyllä tosi hyvä, mutta kieltämättä alkaa jo vähän kyllästyttää..



Postausta tehdessäni mies tuli kuuntelemaan valitsemiani biisejä ja tokaisi spontaanisti: "miksi et laita jotain hyviäkin kappaleita sinne?" ;) Meillä on nimittäin miehen kanssa osittain aika erilainen musiikkimaku. Hän tykkää kyllä kuunnella myös pop/rock/soul -musiikkia, joista hän pyysi mainitsemaan seuraavat: Soulmate (Natasha Bedingfield) ja Forever And For Always (Shania Twain). Miehen suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin muista musiikin genreistä. Alla kolme esimerkkiä miehen suosikkilistalta. Kappaleet valitsimme yhdessä sen perusteella, että näistä minäkin pidän. Ooppera ja (nyky)jazz jätettiin pois.



Jotta ei nyt mene ihan pelkäksi musiikkilätinäksi, niin koirat ovat tällä viikolla saaneet nauttia mielin määrin kahdesta heidän suosikkilistaltaan löytyvästä asiasta: painimisesta ja lumesta.








Kivaa keskiviikkoa kaikille!


PS. Olen ollut viime päivinä (muka) kiireinen ja sen takia huono blogikamu. Olen kyllä lukenut kaikkien teidän ihanat postaukset, mutta kommentoiminen on ollut minun puolelta tosi huonoa. :/ Toivottavasti parannan tapani pian!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Isoja syntymäpäiviä ♥


Eilen sunnuntaina Peppi täytti vuoden. Pakko on taas todeta, kuinka nopeasti aika rientää! Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Peppiä hänen ollessa vasta muutaman viikon ikäinen. Jo silloin hänet oli helppo erottaa värin perusteella pentueen muista koirista, Peppi on pentueen ainoa laikullinen yksilö.







Maaliskuussa koitti vihdoin se onnen ja jännityksen päivä, jolloin saimme hakea Pepin kotiin. Rilla oli mukana matkassa ja kotona odotti silloin vielä Rosa-mummukin.



Kevät aurinko lämmitti ja sulatti lumet pihalta. Peppi tuntui kasvavan silmissä. Aluksi pelkäsin hänen jäävän leikeissä Rillan jalkoihin, mutta se vaihe taisi, näin jälkikäteen ajateltuna, kestää reilun kuukauden.




Kyllä alkukesällä otetuista kuvista silti näkee, että pitkulainen oli silloin vielä aika pikkuinen tyttö.





Kunnes sitten kesän edetessä, Peppi ei enää näytäkään kuvissa ihan niin pieneltä.







Syksyn saavuttua...




...meille alkoi valjeta, että Pepin purenta oli virheellinen...




...ja, että Peppi palelee tosi helposti.



Onneksi molempiin ongelmiin on löytynyt apua. Hampaat ovat nyt suussa jotakuinkin niin kuin pitää ja erilaisia palttoita on hankittu lämmikkeeksi.





Luonteeltaan tämä meidän 1-vuotias on erittäin mäyräkoiramainen: ihana ja itsepäinen.
Peppi on tutussa seurassa iloinen ja reipas, mutta uudet tilanteet, koirat ja ihmiset jännittävät välillä aika paljonkin. Jopa niin, että pitää murista. Nyt kun hammasprojekti on saatu päätökseen, olen päättänyt keskittyä Pepin sosiaalistamiseen vähän paremmin kuin tähän asti. Katsotaan sitten, kuinka siinä onnistutaan.





Etukäteen jännitin, miten kaksi melkein samanikäistä koiraa sopeutuvat toisiinsa. Ilokseni voin todeta, että Peppi ja Rilla tulevat loistavasti toimeen keskenään. Meitä ihastuttaa ja ilahduttaa joka päivä koirien painiminen ja riehuminen. Ei meistä ihmisistä ole samanlaisiin leikkeihin kuin mitä koirat keskenään harrastavat.








Ensimmäinen vuosi elämää mäyräkoiran kanssa on kohta takana. Muutama Pepin ominaisuus on päässyt vähän jopa yllättämään meidät westie-ihmiset:

- Peppi viihtyy tosi hyvin sylissä


- Mäyräkoiran korvat kastuvat helposti juodessa


- Peppiä jännittää uudet ja oudot tilanteet


- Pitkulainen kelpuuttaa makuupaikakseen ainoastaan pehmeän alustan.



Postauksessani koirien nimistä väitän, että Peppi on ensimmäinen koiristamme, jota kutsutaan enimmäkseen hänen oikealla nimellään. No, tilanne ON muuttunut. Tällä hetkellä eniten käytetyt lempinimet ovat, miten sen nyt sanoisi, melkolailla peräpeiliin viittaavia. Hitsi. Listalta löytyy ainakin: Pempsu, Pempnu, Pempula, jne. ;) Onneksi pitkänmallinen itse ei tunnu olevan nimityksistä yhtään loukkaantunut.






Vaikka Peppi tosiaan on aika kylmänarka ja pitää sisällä pötköttelystä, niin kyllä hänkin silti lumesta tykkää:











Sellainen on meidän Pieni Pilkkutyttö 1-v. 






Onnellisia hetkiä toivon myös teille jokaiselle uuteen viikkoon!




PS. Tulipas tästä aikamoinen kuvapläjäys.. :o