perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ruokaperjantai - kesäkurpitsasosekeitto ja lettutaikina

Taas on mies-parka saanut kasviskeittoa syödäkseen, hitsi. ;) Oheinen kesäkurpitsakeitto on minun yksi viime vuosien suosikeista. Alkuperäinen ohje lienee bestiksen anopin peruja, mutta on saattanut muuttaa matkalla muotoaan. Tämän helpommaksi ei ruuanlaitto enää tule!


Kesäkurpitsasosekeitto:

- 2 isoa tai 3 pientä kesäkurpitsaa (yhteensä n. 1 kg)
- iso sipuli
- kasvisliemikuutio
- 200 g tuorejuustoa (itse tykkään käyttää Crème Bonjourin yrttitarha tuorejuustoa)
- suolaa
- valkopippuria
- (limen tai sitruunan mehua)



 1. Kaada isohkon kattilan pohjalle pari senttiä vettä  ja laita kattila levylle kiehumaan.

Huom! Kasviksista irtoaa runsaasti nestettä, joten siksi vettä tarvitaan kattilaan hyvin vähän.

2. Kuori sipuli ja pilko muutamaksi lohkoksi kiehuvaan veteen. Heitä sekaan myös yksi kasvisliemikuutio.

3. Pese kesäkurpitsat ja poista kannat. Pilko kurpitsat kuorineen isoiksi kuutioiksi ja lisää nekin kattilaan.


 4. Anna kasvisten kiehua  n. 15 min kunnes ovat pehmeitä.

5. Kaada ylimääräinen neste kulhoon, josta voit lisätä sitä tarvittaessa keittoon soseuttamisen jälkeen.

6. Soseuta kasvikset esim. sauvavatkaimella.


7. Sulata seuraavaksi mukaan tuorejuusto.


8. Tarkista keiton paksuus ja lisää tarvittaessa ylijäänyttä keitinlientä.

9. Maista keittoa ja lisää suolaa, valkopippuria sekä limen/sitruunan mehua makusi mukaan.

10. Nauti keitto kuumana hyvän leivän kanssa.


Letuista tykkää varmaan kaikki! Mieskin innostui kovasti, kun kerroin eräänä päivänä, että tänään on jokakesäiset lettukestit! Silloin syödään lettuja sekä pää- että jälkiruuaksi. Paras tietämäni suolainen täyte letuille on ystävältä saadun ohjeen mukaan tehty savulohi"mössö".  Jälkkärilettuihin laitettiin tällä kertaa kermarahkaseosta (purkki kermaa vatkattuna + purkki rahkaa) ja tuoreita mansikoita sekä hilloa.

Kuvaaminen jäi (taas kerran) ruuanlaiton tiimellyksessä vähän toissijaiseksi, mutta toivottavasti saatte silti ohjeista edes jonkinlaisen käsityksen!




Lettutaikina:

- 2 kananmunaa
- 5 dl maitoa (tai 4 dl maitoa + 1 dl vichyä)
- 2½ dl vehnäjauhoja (tai 1½ dl vehnäjauhoja + 1 dl ohrajauhoja)
- ½ tl suolaa
- 2 rkl voisulaa tai öljyä

Tällä ohjeella saat n. 10 kpl isoja lettuja.

1. Vatkaa kaikki ainekset sekaisin kulhossa ja anna taikinan turvota hetki.

2. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja laita pannuun ennen jokaista lettua nokare voita.

3. Kaada taikinaa pannuun sen verran, että se peittää ohuelti koko pohjan.

4. Paista letut kuumalla pannulla molemmilta puolilta.



Savulohitäyte:

- 400 g lämminsavulohta
- 2 keitettyä kananmunaa (meillä tykätään munasta, joten laitan neljä ;))
- 200 g raejuustoa
- pieni puntti tilliä
- valkopippuria
- sitruunamehua
- muutama ruokalusikallinen kermaa kostukkeeksi
(- suolaa)


1. Pilko kulhoon savulohi ja kananmunat.

2. Lisää raejuusto ja silputtu tilli.

3. Mausteeksi maun mukaan suolaa, valkopippuria ja sitruunan mehua.

4. Sekoita mukaan vielä tilkka kermaa, jolloin saat massasta sopivan kostean ja täyte pysyy paremmin lettujen sisällä.

5. Sitten vaan täytettä letulle, lettu rulalle ja herkuttelemaan!


~~~


Heinäkuu on ollut taas helteinen. Ihan niin kuin parina viime kesänä ollaan jo saatu tottua. Muutama kova ukonilma on myös koettu Rillan ja Pepin kanssa. Pennut eivät onneksi ole ukkosta säikähtäneet. Yleinen rentoilu on muutenkin ollut viime päivinä kovassa suosiossa!


Nim. Olemisen sietämätön keveys x2

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Iso urakka

Pikku-Pepillä on iso urakka. Meidän työhuoneeseen on nimittäin ängennyt kutsumattomia vieraita.  Peppi raukka on ottanut olemattomille hartioilleen tehtäväksi vahtia näitä hävyttömiä tunkeilijoita ja ilmoittaa aina kuuluvasti, kun ne kehtaavat näyttäytyä. Katsokaa vaikka itse - siinä ne rontit tojottaa, keskellä pöytää!


 Mamman tai papan avustuksella hurjimuksia pääsee haistelemaan lähempää. Mutta sehän ei toki yhtään vähennä vartioimista eikä varoitushaukkua. Eikä ne tyypit edes haise oikein millekään, kummaa porukkaa!


Kyllä ahkerinkin vahti silti joskus väsyy ja tarvitsee tauon. Silloin on hyvä joko lepäillä mukavasti(!?!) itse tuunatun kopan päällä...


... tai touhuta pihalla ystävän kanssa.

  


 
Näin hyvin meillä pidetään yllä kuria ja järjestystä perheen pienimmäisen toimesta! ;)







tiistai 26. heinäkuuta 2011

Retki metsään

Päivisin on ollut meilläpäin niin lämmintä, että koirien lenkit on tehty vasta myöhään illalla. Usein kävellään tässä ihan kotikulmilla, mutta välillä innostutaan lähtemään jonnekin vähän kauemmas pienelle retkelle.



Uimarannalle ei tietenkään menty, koska se oli koirilta kielletty, mutta livahdettiin tuosta ohi ihan salaa kivalle metsäreitille.




Vieraassa paikassa on kyllä aina niin paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää!


 

 
Maastoutunut maastonakki ;)


Kiivettiin myös korkealle mäelle, josta oli upeat näköalat. Kyllä Suomen suvi on vaan ihana!



Mäen päällä koiratkin suostuivat hetken poseeraamaan kameralle.


Sellainen retki tällä kertaa!


Touhukasta tiistaita teille jokaiselle, vanhalle ja uudelle blogikamulle!





 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Valokuvaaminen

Kerron teille nyt rehellisesti ja kaunistelematta kaiken valokuvaustaustastani. Enkä oleta (todellakaan!), että ketään tämä kiinnostaa, mutta asia on pyörinyt itselläni paljon mielessä blogin aloittamisen jälkeen, joten kerronpa silti. ;)

Ensalkuun esimerkinnä hyvä kuva, joka on otettu kunnon kameralla. Kuvaajana bestis, mallina Rilla-vauva ja GAMALA villapaita!


Monissa kodeissa otetaan paljon valokuvia, no, minun lapsuuskodissani ei otettu. Isäni on insinööri ja hän ollut aina kiinnostunut teknisistä vempaimista, joten meillä kuvattiin kaitafilmille. Tiedättekö niitä äänettömiä, omituisesti pomppivia mykkäfilmejä, joita joskus viime vuosituhannella ;) harrastettiin? Meiltä kotoa löytyy rulla tolkulla filmejä, joissa me lapset hiihdetään, luistellaan, uidaan, hypitään narua jne. Filmien katsominen on hupaisaa, nostalgista ja vähän pöljää. Tämä "filmitähtimenneisyyteni" ehkä osittain selittää sen, että perinteiset valokuvat ovat aina olleet mielestäni erittäin tylsiä, poikkeuksena tietenkin kuvat koirista ja muista lemmikeistä.




Kotoa muutettuani olenkin valokuvannut yhtä kohdetta tai no kahta - Rosaa ja Inestä. Kun digiaika koitti, koitti se todellakin ilman minua. Ei olisi tullut mieleenkään hommata digikameraa tms. Kännykän kameralla joskus räpsin kuvia, juu - níistä koirista edelleen.

Ines ja Rosa viime kesänä mökin verannalla.

Kaikesta innostuva mieheni keksi kerran, vuosia sitten, että hänpä aloittaa uuden harrastuksen ja alkaa kuvaamaan digikameralla. Hän ostikin jonkinlaisen kameran ja otti kuvia yhden muistikortillisen ja sitten harrastus jäi, no ainakin tauolle, aika pitkälle.


Tämä kuva on siltä ainokaiselta muistikortilta vuodelta 2006: Rosa takana, Ines edessä.

Sitten kävi niin, että Ineksestä aika jätti ja meille tuli Rilla, joka aiheutti minussa halun kuvata taas koiria. Niinpä ajattelin, että otanpa mieheni kameran ja kuvaan. No akkuhan oli tietysti tyhjä. Eikä laturia ollut missään. Eikä sitä löytynyt myöskään mistään. Siispä laturikauppaan ja uusi laturi löytyi, no ainakin viidennestä kaupasta, jo kahden viikon sisällä. Kotona akku lataukseen, mutta eihän se lataudu, koska se on kuollut niiden käyttämättömien vuosien aikana. Siispä taas kauppaan ja uuden akun kanssa kotiin ja akku lataukseen. Eli heti jo kuukauden sisällä alkuperäisestä aikeestani, pääsin ottamaan kuvia. Ja koska en ole koskaan oikein mitään kuvannut, niin kuvat ovat mitä ovat. Enkä edelleenkään muista ladata kameran akkua, enkä ottaa kameraa minnekkään mukaan, eikä kamera ole hollilla silloin, kun kuvattava hetki on siinä silmien edessä jne.  Eläimet on varmaan yleisestikkin yksi niistä vaikeista kuvauskohteista. Nehän liikkuu, eikä helpolla poseeraa, varsinkaan useampi yksilö yhtäaikaa.





Niinpä meillä on PAAAALJON huonoja ja epäonnistuneita kuvia. Ehdottomasti eniten kuvia löytyy koirien pyllyistä, onpa kiva!









Paljon on myös kuvia, joissa kohde (kohteet) poistuu kuvasta:











Epätarkkoja kuvia on myös runsaasti:










"Väärään" kohtaan tarkentuneita kuvia...









"Outoja" rajauksia...










Valotus pielessä...










Ja sellaisia, joissa on joku "lähmä" keskellä linssiä...




Kerran tuskastuin jo niin paljon, että päätin tutustua kameran ohjekirjaan (o-ho - aikamoinen tuskastuminen on täytynytkin olla!), mutta kameran laatikosta löytyi vain joku takuukirja. Ohjekirja on varmaankin jossain hyvässä tallessa sen alkuperäisen akkulaturin kanssa. ;)



Syksyn tullen olen vakavasti harkinnut ilmottautuvani työväenopiston digikuvauskurssille. Katsotaan nyt toteutuuko aikeeni, mutta olisi kyllä mukavaa oppia edes ihan perusjutut kamerasta ja kuvaamisesta!


Rilla ei muuten ole ollenkaan ainoa syy heränneeseen kuvausinnostukseeni. Ehdottomasti merkittävin syy on lukemani blogit. Monissa blogeissa on aivan mielettömän upeita kuvia, jotka todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Moni blogi olisi aivan erilainen ilman kuvia. Toki monet bloggaajat ovat myös erittäin hyviä kirjoittajia, mutta silti kuvat tuovat tarinaan vähintäänkin sen viimeisen silauksen. Ja jotkut tarinat toki perustuvat oikeastaan pelkästään kuviin.



Näinpä siis minäkin olen innostunut kuvaamaan ja bloggaamaan, vaikka vielä vuosi sitten en olisi uskonut innostuvani, saati sitten ryhtyväni, kumpaankaan (ja kyllä, olen hyvin tietoinen rajallisista lahjoistani molempien osalta).



Sellainen on minun valokuvaushistoriani.


Minkälainen on Sinun?

Tykkäätkö kuvata vai etkö todellakaan? Onko oma blogi lisännyt kuvausintoa?

Teetätkö digikuvista paperiversioita vai säilytätkö kuvia vain sähköisesti?



(Kuvituksena (ja huvituksena) esimerkkejä huimista kuvaustaidostani. Saa nauraa! :D)