tiistai 12. huhtikuuta 2016

Huutiksen viemää


Olen täällä blogissa muutaman kerran maininnut, että meillä on kummikoira Romaniassa. Tämän ja muutaman muun yhteyden kautta olen tutustunut minulle uuteen tapaan auttaa koiria esim. Romaniassa. Se projekti on nielaissut tällä hetkellä ajan, jonka olen aikaisemmin käyttänyt omaan ja teidän toisten blogeihin. En siis suinkaan ole kadonnut koirineni maan uumeniin vaan naamakirjaan. Tai no, koirat ovat ennemminkin karanneet pihalle nauttimaan keväästä ja minä istua nakotan entiseen malliin koneen ääressä, nyt vaan toisessa somemaailmassa kuin aikaisemmin. Same same but different - sanoisi ameriikkalainen. ;)


Mamma on koko ajan jossain naamakirjassa, booooring! 

Jos aletaan miettiä maailman hätää, ihmisten, eläinten, kokonaisten kansakuntien ja eläinlajien, ei hädällä ole mitään määrää tai loppua. Sen edessä jää sanattomaksi, avuttomaksi. Jos taas löytää siitä määrättömyydestä jonkun kohdan, joka koskettaa jostain syystä ihan erityisesti ja keskittyy siihen, niin ehkä loputtomuuteen voi saada kiintopisteen. Minua on nyt koskettanut Romaniassa kahden nuoren tytön arki ja tarina n. 800 kodittoman koiran hoitajina. Tästä syystä olen antanut naamakirjan viedä, vaikka aikaisemmin en ole ollut koko kirjassa.


Me boikotoidaan mammaa ja katotaan papan kanssa telsua, nih!

Halusin tulla moikkaamaan ja kertomaan, miksi blogissa on nyt vielä hiljaisempaa. Ajatuksissa blogi kyllä on ja varsinkin te kaikki lukijat sekä kanssabloggaajat


Toivotamme tyttöjen kanssa teille kaikille oikein hyvää ja lämmintä kevään jatkoa! 




Kevään ekat terassijädet. :P