torstai 31. lokakuuta 2013

Möyhijällä


Muistatteko, kun kesän ensimmäisessä näytelmässä tuomari huomautti Rillan köyristävän alaselkäänsä? Sen johdosta Rilla on käynyt hierojalla siitä asti; ensin muutaman kerran viikossa ja sitten asteittain harvemmin. Tällä hetkellä käymme n. kuukauden välein. Onnistuin löytämään aivan ihanan koirahierojan täältä ihan omalta kylältä ja pidetään hänestä molemmat Rillan kanssa tosi paljon.


Katsokaa, kun Rilla aivan kuin hymyilee hierojan käsittelyssä.
(Ignooratkaa pliiiz  Rillan kammottavan pitkä turkki. Meidän trimmaaja on ollut sairaana ja siksi kampaaja-aika on päässyt venymään. Ensi viikolla mennään kynittäväksi.)


Hieroja tykkää tehdä työtään lattialla, jotta asiakkaan ei tarvitse jännittää pöydällä oloa. Hierojan toive on myös, että omistaja istuu heidän kanssaan lattialla, mikä auttaa hänen kokemuksensa mukaan entisestään koiran rentoutumiseen.




Hieronta kestää kerralla n. tunnin. Ensin hierotaan oikealla kyljellä ja sitten vasemmalla. Käsillä hieromisen lisäksi käytetään ultraäänikynää, jonka avulla saadaan käsiteltyä myös syviä lihaksia.




Rilla suostuu olemaan hierottavana varsin hyvin. Välillä, kun selvästi joku kohtaa kiristää enemmän, hän saattaa vähän venkoilla ja pyrkiä pystyyn. Hieroja saa hänet yleensä rauhoittumaan aloilleen aika helposti. Joskus harvoin minäkin joudun vähän korottamaan ääntä. Rillasta on vaikeaa sanoa nauttiiko hän käsittelystä vai suostuuko hän vaan siihen. 




Peppi on ollut mukana hierojalla viimeiset kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin perinteitä vaalien kakalla sisään, mikä oli minusta tietenkin tosi viehättävää - NOT! Hieroja suhtautui tilanteeseen onneksi huumorilla ja sanoi, että Pepin kikkare oli kuulemma onnettoman pieni hänen kahden leonberginsä ja yhden berninsä tuotoksiin verrattuna. 

Olin kertonut hierojalle Pepin luonteesta etukäteen, joten hän osasi olla huomioimatta Peppiä, minkä johdosta Peppi oli varsin rauhallinen jo ensimmäisellä käynnillä. Toisella käynnillä oli tarkoitus yrittää hieroa Peppiäkin edes vähän, jos hän vaan suostuu. Onnistuimme sellaisessa, että Peppi oli lattialla minun sylissäni ja hieroja käsitteli Pepin selkää ja takajalkoja ultraäänikynällä. Seuraavalla kerralla kokeillaan taas, josko hieroja saisi koskea Peppiä ihan jo vaikka käsillä. 


Mua ei kaikenmaaaailman möyhijät kyllä hiplaa. Nih!

En muista olenko aikaisemmin näyttänyt täällä koiran hierontaa ja venyttelyä käsittelevää kirjaa, jonka ostin taannoin joistain alesta. Kirja on oikein mielenkiintoinen ja selkeä. Suosittelen tutustumaan!





Onko siellä muilla kokemusta koirahieronnasta? 

Entä tuleeko mieleen kysymyksiä aiheeseen liittyen?



25 kommenttia:

  1. Voi Rilla onnellinen, kun hierontaa saa! Ei ihme jos suupielet onkin hymyssä päin. Tosi mukavaa, että ootte löytäneet noin kivan hierojan.
    Kröhöm, perinteitähän pitää vaalia ;) Olis tosi hienoa jos Peppikin oppisi tykkäämään hieronnasta ja hierojasta. Siinä vois aueta Pepillekin autuaallinen olotila. Mielenkiintoinen kirja, pitääpä joskus katsoa löytyiskö tuo kirjastosta. Ei oo kokemuksia koirahieronnasta sen enempää kuin mitä itse välillä telkun ääressä Elliä hieroskelen. Vois kyllä tehdä ihan hyvää Ellille viedä se joskus ammattihierojalle. Rapsutuksia tytöille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hierojan löytymisen kanssa oli kyllä onni myötä. Hän on hyvin samanhenkinen ihminen kuin minä ja kohtelee koiria aivan ihanasti. Hänellä on työhönsä ihan selvä synnynnäinen taipumus.

      Juu kuule, oli taas tällä mammalla posket punaisina sen Pepin "perinnetuliaisen" kanssa.. ;D

      Kiitos ja samoin sinne Ellille! <3

      Poista
  2. ON! Mulla on kokemusta!

    Mehän käytiin mamin kanssa möyhijällä pari kertaa sen mun koipiprojektin jälkimainingeissa. Mä olin vielä vähän könkkä, ja siellä mua sit vetreytettiin.

    Siellä oltiin kans lattialla ja mami istu siinä vieressä. Enkä olis kyllä suostunukaan koko hommaan, ellei mami olis ollu mukana. Ja namuja sai kans! Niitä jaeltiin varsinkin ekaks oikein reilulla kädellä! Oli aika erikoista et se möyhijätäti oli ihan sama kun meiän homeopaattitäti. Mut sillon kun se on homeopaattinen, se ei olleskaan koske meihin, mut sit hierojana taas koskeekin. Outoo...

    Kyllä mä sit lopulta vähän kai siitä möyhinnästä tykkäsinkin, ainaskin annoin sille tädille lopuks pusun!

    Terkkuja teille!

    3 sheltin Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En meinaa uskoa, että just teillä on kokemusta :D Suukkoja tytöille!

      Poista
    2. No, et varmana olis arvannu, Jimpsun mami ;-)

      Just käytiin Ekenäsissä. Päätettiin et nyt täytyy nähdä kivoja puutaloja, lastattiin poika ja karvapäät autoon ja hurautettiin iltapäiväkävelylle Tammisaareen. Koko kaupungissa oli näin Pyhäinpäivänä iltpäivällä vain kolme ulkoilijaa liikkeellä. Aika rauhassa siis saatiin ihastella kaupunkia. Ja koska olen kätevä emäntä, pyöräytän nyt välittömästi kurpitsapiirakan :-)

      Terkut teillekin!

      sm

      Poista
    3. Ja tähän vielä kommenttina tekemääni kurpitsapiirakkaan: EN TYKÄNNYT. OLI PAHAA, EIKÄ TARVITSE TEHDÄ TOISTA KERTAA. Kenellekään en voi suositella ainakaan sitä reseptiä. Jotenkin olin yllättynyt etten tykännyt... yleensä makea maistuu.

      t. pettynyt sm

      Poista
    4. Meri: onpahan hienoa, että annoit niin hyvin hieroa koipeasi. Ja tajusit vieläpä ottaa runsaat herkundaalit vastaan. :))) Peppi ei (tietenkään) ota vierailta/vieraassa paikassa herkkuja vastaan eli palkitseminen on mahdollisimman haastavaa.

      Homeopaattitädillä on ihan selvästi useampi persoona, hitsin kätevää!! ;D

      Suukkoja sulle ja Hissulle & Tyynelle kans! <3

      niNni: joo, yhtä yllättyneitä ollaan täälläkin! :D

      sm: oih, kaunista oli ihan varmasti Tammisaaressa! Me ollaan käyty siellä useinkin kesällä, mutta ei muistaakseni koskaan muulloin. Lukuunottamatta tietysti sitä kertaa, kun kävin Tammisaaren sairaalassa katsomassa vastasyntynyttä kummipoikaani aika tarkalleen 11 vuotta sitten lokakuun lopulla. <3

      No höh, miten siitä kurpitsapiiraasta nyt niin huono tuli? :/ En ole koskaan (muistaakseni) syönyt (enkä tehnyt) Suomessa kurpitsapiirakkaa, mutta aikoinaan Jenkeissa vaihtarivuoden aikana söin monasti ja muistan sen olleen ihan älyttömän hyvää. Josko se sun resepti oli vaan huono ja jollain toisella reseptillä tuliskin tosi herkkua?

      Nim. Täällä maistuu myös makea :P

      Poista
  3. Noissa parissa kuvassa Rilla näyttää siltä, kuin se meinaisi nukahtaa käsittelyyn. Veikkaan, että menee enempi nautinnon puolelle. Ossi ainaskin rakastaa hieromista. Olen sitä varovaisesti itse hieronut. Ehkäpä pitäisi käydä joskus ihan oikealla koirahirojallakin. Tosin Ossi menee ja hieroo selkäänsä minun autooni (siis menee puoliksi sinne auton alle ja hinkkaa itseään jotain vasten), jos nyt miettii, kuinka hyvältä hieronta tuntuu, niin eihän se oikeaoppinen käsittely voi koirastakaan huonolta tuntua, eihän? Kyllä Peppikin antaa itsensä hierotuttaa, kunhan makuun pääsee:) Tytsyille Ossi-pusuja ja terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä Rilla munkin mielestä nauttii, mutta sitten saattaa kuitenkin hetken päästä pyrkiä pystyyn. Välillä kysyn hierojalta, että mitä jos hierottavana onkin justiinsa joku leonbergi tai muu jättiläinen, joka päättää pyrkiä pystyyn. Kuulemma isoja rotuja pidetään paikallaan myös omistajan toimesta. Ymmärrän! ;D

      Pepin kohdalla mietin sitä pitkää selkää ja lyhyitä jalkoja ja siksi haluaisin, että hieroja pääsisi ainakin tunnustelemaan selkää, jotta tunteeko jotain kireyksiä. Toisaalta Peppi kyllä lepäilee kotona huomattavan rentona lötköpötkönä, kun taas Rilla on terriereiden tapaan 'aina valmiina'. Eli ei rentoudu samallalailla täysin kuin Peppi, mikä tietysti on omiaan aiheuttamaan jännityksiä lihaksiin.

      Osille kans suukkoja meitin plikoita ja emännälle terkkuja! <3

      Poista
  4. Kikkare, tirsk :D Rilla kyllä näyttää kuvissa ihan rennolta, joten en usko että suostuu vaan. Toivottavasti Peppikin suostuu hiplattavaksi, tekis hyvää mäyriksen selälle. Jos ei, niin mamma joutuu menee hierontakurssille :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä! :D:D

      Juu, toivotaan tosiaan, että Peppikin tottuu/taipuu ajan kanssa. Sovittiin hierojan kanssa, että otan jatkossa aina Pepin ainakin mukaan Rillan käynneille. Voidaan sitten aina välillä kokeilla Pepinkin kanssa. Kieltämättä koirahierontakurssi on käynyt joskus mielessä. Eihän sitä koskaan tiedä..

      Poista
  5. Me ei tiedetä mitään hiaronnoista. Iskä kyl välillä hieroo meijän selkää ja se tekee höpöö. Olis kyl varmaan mukavaa tommonen hieronta, jos olis meinaan tarvetta.

    Peppi, voi sua, sä pidät perinteistä kiinni. Tirsk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl te pojat voisitte joskus käydä hierottavina noin ihan huvikseen. Se hieroja meinaan osaa aika hyvin sanoa, jos esim. selässä tuntuu jotain kireyksiä, mihin tarttis kiinnittää huomiota. Teidän mäykkyjen pitkiä selkiä ajatellen, you know. Paitti, nyt ihan ensteks hoidatte ne Tuiskuliinin haavat kuntoon!

      Peppi on sellainen perinteiden vaalija - kuinka mukavaa!! :D:D

      Poista
  6. Rilla nauttii aivan selvästi hieronnasta ja jospa se Peppikin vähitellen tottuisi. Mäyräkoirat ovat kyllä joskus tosi hitaasti syttyvää sorttia ja sitten taas innostuvat toisesta asiasta kiihtymällä nollasta sataan sekunnissa.

    Olli on ollut kahden koirahierojaopiskelijan harjoituskoirana (kiitos Elinalle ja Hannalle) ja suhtautui touhuun varauksellisen tyynesti. Olli tyytyi osaansa eikä yrittänytkään ärhennellä, mutta vartalonasennosta ja jäykkyydestä saattoi päätellä, että koira oli jännittynyt. Heti kun koira löysäsi jännitystään, se aivan selvästi nautti hieronnasta. Olemme aina silloin tällöin hieroneet Ollia ihan sellaisin maalaisjärkimaisin ottein vaikkapa istuessamme sohvalla vierekkäin.

    Ollille suoristeltiin vesijumppaa nivelrikkoon, mutta sehän ei meillä tule edes kysymykseen. Vesi ja Olli eivät kuulu samaan yhtälöön.

    Kivaa marraskuuta - ensi kuussa on joulu!

    ps. Laitan annamari sulle vielä s-postia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, meitin Peppi on oikein erityisen hitaasti syttyvä.. ;D

      Hieno homma tollainen harjoituskoiran rooli!! :))) Tuota jännittyneisyyttä minäkin Rillassa vahtaan ja toivon, että rentoutuisi vielä enemmän. Terrierit on ehkä perinteisesti sellaisia vaikeasti rentoutuvia. Niiden luonteeseen kuuluu olla 'aina valmiina'. Peppi meillä kotona kyllä on välillä niin löysä makkara, etta sen voisi laittaa vaikka rusetille koko pötkön. :D:D

      Me ollaan siskontytön kanssa meinattu monta kertaa mennä koirien kanssa koirauimalaan kokeilemaan uimista. Varsinkin talvella Peppi tarttis jotain lisäliikuntaa, kun ei meinaa huonoilla keleillä suostua lenkkeilemään. Saattaapi kyllä olla, ettei Pepistäkään tulis uimaria. Vois kuitenkin kokeilla.

      Ai niin, sä taisit olla jouluihminen.. Mullahan kestää jouluun virittäytyminen tooosi kauan. Nyt vielä ahdistaa kaikki kauppojen joulutohotus.

      Terkkuja ja kiitos meilistä! Ollille paaaaljon suukkoja kaikilta meiltä tytöiltä! <3

      Poista
  7. Olipas hyvä, kun muistutit hyllyssäni olevasta joululahjakirjasta. arvaa olenko avannut ja lukenut saati opiskellut. Hitsi kun sitä on joissain asioissa vaan laiska, ei voi paremmin sqanoo. Ja meiän koiruudet sentään tykkää hieronnasta. Itse asiassa eivät varmaan muuta tekiskään kuin rötköttäisi hierottavana.
    Kakalla sisään....muahhhahhhahhaaaaaa. Siis eix kukaan ymmärrä, että sehän oli lahja. Ihan ite tehty. Voi Peppi, mä niin ymmärrän sua. Helposti poimittavakin lahja, toista kuin nää meiän pissaliisat.
    Voi tätä syssyä ny kun sataa vettä. Ei tarttis sataa mitään, niin ois kivat lenkkisäät. Tää ei oo kivaa edes meidän tyttöjen mielestä, sillä uloshan ei voi mennä. Jos mennään, on tooosi hankalaa mennä takki päällä. Jos mennään hankalasti takki päällä niin ei ainakaan voi pissiä kun kaikkialla on märkää. Että silleen.
    Terkkuja sinne ihan kaikille tasapuolisesti Essilästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa-a, sieltäkin löytyy ko. opus. Kantsii tosiaan tutustua! Teikäläinen on niin kätevä tyyppi, että voisin kuvitella hierontaotteiden onnistuvan ihan luonnostaan. Mähän taas oon "vähän" huono hahmottamisessa, joten suhtaudun aika varauksella omiin kykyihini. Hieroja kyllä kesällä opetti muutaman helpon otteen, jolla Rillan akuuttia alaselkäjumia pystyin itsekin vähän hieromaan. Rilla sitten taas ei selvästi tykännyt meikäläisen hierottavana olemisesta yhtään, joten se jäi siihen. ;D

      No nii-i, tollai Peppikin varmaan ajattelee. Hän ihan itte vääntää hienon tortun ja mamma vaan punastelee ja juoruu täällä plokissa kaikille. Ei oo reiluu, ei! :D:D

      Arvaat varmaan, että meitin pitkuliini-prinsessa ei myöskään pidä märällä ulkoilusta. Tai kylmällä. Tai kostealla. Tai tuulisella. Tai.. mitä näitä Suomen kelejä nyt on. ;D Palttoita sentään suostuu pitämään ja jopa pissimään sellainen päällä. Voi hitsi niitä teitin rinsessoja.. ;D

      Kiitos ja samoin teille ihQut - puss o. kram! <3

      Poista
  8. Pepin ilme on loistava :D "Todellako sä meinaan möyhiä mua! Et jos ihan iittees vaan". Ihana!

    Minäkin harrastan sellaista kevyttä omatoimista koirahierontaa. Molemmat koira tuntuu pitävän siitä. Luulen, ettei Vilppu ehtisi olla oikein paikoillaan oikealla hierojalla ja Viivi on sen verran varauksellinen, että taitaisi mennä hermoilun puolelle.

    T:Anna, Viivin ja Vilpun mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä - todella hyvin "suomennettu"!! :D

      Ihan varmasti kaikesta koiran "hiplaamisesta" on hyötyä. Meilläkin mies on aina harrastanut sellaista koirien kanssa. Jostain syystä minä en kelpaa hierojaksi. Ainakaan westeille!??!? Peppi sitten taas rakastaa kotiväen kuopsutteluja, toivottavasti oppis rakastamaan myös oikean hierojan..

      Hi-hii, aika haastavilta hieronta-asiakkailta kuulostaa teidän(kin) tytöt! ;D

      Terkkuja sinne ja tytöille suukkoja! <3

      Poista
  9. Ihana näin koirahierojana lukea kokemuksia siitä, että koiria viedään kasvavassa määrin hierojille. :) Toivotaan, että Peppikin pian rentoutuu, silloin ne yleensä alkaa antaa koskea ja alkavat nauttia hieronnasta.

    Tuo kirja on hyvä perusopus. Selkeästi kirjoitettu!

    Omat koirat nauttii hieronnasta ja voisivatkin olla hierottavana jatkuvasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kommentista! :)

      Kävin heti kurkkimassa teidän laumaa ja miten ihania pitkätukkia sieltä löytyykään! :)))

      Juu, tuon Pepin kanssa on luottamus ensin ansaittava, mikä saattaa viedä pitkään.. Tosin hierojalla on mennyt mielestäni yllättävän hyvin. Hieroja osaa jotenkin luonnostaan olla niin rentona ja luontevana, että Peppi hyväksyy hänet harvinaisen hyvin. Sovittiin, että otan jatkossa aina Pepin mukaan Rillan käynneille ja voidaan sitten aina välillä kokeilla Pepinkin kanssa. Tosi hyvä idea!

      Kiva kuulla asiantuntijan mielipide tuosta kirjasta! :))) Minustakin se vaikuttaa ihan hyvältä opukselta.

      Kiitos vielä kivasta kommentista ja terkkuja sinne koko laumalle! Ü

      Poista
  10. Meillä koirien hieronta lähti siitä kun olivat harjoituskoirina kaverilleni joka opiskeli koirahierojaksi. Pari ensimmäistä kertaa jekku(parsonrussellinterrieri) pyrki jatkuvasti ylös ja läähätti kovasti eli stressasi, Sitten ilmeisesti jotain tapahtui, jumit hellitti tai jotain koska sen jälkeen on maannut silmät kiinni pöydällä hierottavana, ei millään nousisi edes sen vertaa että saisi puolen vaihdettua.
    Viime kerralla sillä oli jumi selässä, ja taisi tietää sen kun ei olisi tullut käsiteltäväksi;Darvasi että voi sattua...Vaikka rentoutuu hyvin niin näyttää kyllä kipupaikat; koittaa nousta tai "varoittaa" kääntämällä päätä hierojan kättä kohti, siitä tietää että nyt pitää ottaa hellästi. Hieronnan jälkeen näkee naamasta että oli ihanaa, on rento ja onnellinen ilme ja silmät loistaa kirkkaana:) Toista koiraani on hierottu vain pari kertaa, viimeksi huomasin ikäväkseni että sille oli jäänyt eläinlääkäröinnistä kammo. Siellä piti laittaa kyljelleen ja tutkia pyllyä- kun viimeksi yritettiin hieroa se ihan selvästi luuli että taas tutkitaan ja pani vastaan niin paljo kuin kintuista voimaa löytyi:( nyt koitetaan totuttaa sitäkin takaisin hierontaan ettei pelkäisi...
    Marika, jekku ja taika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukavaa tuollainen harjoituskoiraksi pääseminen. :))) Itse sain opiskeluaikoina nauttia kuntohoitajaksi opiskelleen kämppikseni hieronnasta ja se oli kyllä ihan huippua!

      Juu, noin minäkin olen Rillan "venkoilut" tulkinnut. Siis, että silloin on joku kipeä kohta/jumi kyseessä. Rillakin tekee tuota hierojan katsomista ilmeisesti pienempien jumejen kohdalla. Isompien sattuessa sitten pyrkii pystyyn tms.

      Täytyykin seuraavalla kerralla katsoa Rillaa tarkemmin heti hieronnan jälkeen, jotta huomaanko esim. tuota mainitsemaasi silmien kirkkautta. Minua ja hierojaa aina huvittaa, kun Rilla nousee luvan saatuaan patjalta ihan kärppänä pystyyn ja ravistelee suurieleisesti karvat paikoilleen. :D Hieroja muuten kertoi, että jotkut oikein pahassa jumissa olevat koirat eivät tee tuota ravistelua eli siitäkin voi päätellä jotain. Neuvoi myös seuraamaan koirien omaa venyttelyä kotona. Jos esiintyy venyttelyn vähenemistä/runsasta lisääntymistä, niin se saattaa kertoa lihasjumeista. Koiran "kuuluisi" kuulemma venytellä useamman kerran päivässä ns. kissavenytykset sekä eteen- että taaksepäin.

      Voi harmitus! Tuollaiset hankalista tutkimuksista aiheutuneet kammot on tylsiä. :/ Toivottavasti menee teillä ajan kanssa ohi.

      Terkkuja sinne ja rapsutuksia koissuille! <3

      Poista
  11. Koirien hieronta on kivaa puuhaa, koiran stressi ja jumit vähenee ja tunnustihan koirien silittely laskee ihmisenkin verenpainetta. Kaikki hyötyvät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin - kaikki hyötyvät! :)))

      Terkkuja sinne ja AA-tiimille suukkoja meitin neideiltä! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü