lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkaudesta ja ystävyydestä


Hellouta! Täällä me ollaan, vaikka blogin, täysin suunnittelematon, hiljaiselo vaan jatkuu ja jatkuu. :/ Tämä syksy ja talvi ovat ottaneet kaikessa pimeydessään ihan totaalisen niskaotteen meikäläisestä ja olo on ollut kuin nukkuneen rukous. Onneksi männä viikolla oli useampi ihan hirmu kirkas ja aurinkoinen päivä. Häikäisevä valo tuntui luissa ja ytimissä, niiiiin ihanaa! 




Viime viikolla koin myös toisenlaisen valaistumisen. Löysin nimittäin eräänä yönä vessareissun jälkeen Rillan alavatsalta useamman ärhäkän punaisen paukaman. Ne saivat minussa paniikin nousemaan sekunnissa nollasta sataan. Patit näyttivät nimittäin erehdyttävästi meidän edesmenneen Ines koiran mastsolukasvaimilta. Onneksi käynti luottoeläinlääkäri Heikki Putron luona toi hyviä uutisia. Arvatkaa vaan kuinka iloinen olin, kun diagnoosi olikin märkärupi! Jossain toisessa tilanteessa märkärupi olisi saattanut kuulostaa tosi ällöltä, mutta sehän riippuu tosiaan siitä, mihin vertaa. Rillalle määrättiin antibioottikuuri sekä kortisonisalvaa joiden avulla patit laskivat nopeasti. Nyt pateista on jäljellä enää hailakan punaiset läiskät. 




Yöllinen paniikkikohtaus ja siitä selviäminen saivat taas kerran tajuamaan, miten vähäpätöisiltä arkiset huolet ja vaivat tuntuvat todellisen hädän rinnalla. Voi kun ottaisin tästä opikseni! Maailma on näyttänyt tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen taas ihan erilaiselta. Kaikki on jotenkin kauniimpaa ja kirkkaampaa. 




Hädässä ystävä tunnetaan! Sen sain myös tämän pikapaniikin myötä jälleen kerran kokea. On todellinen onni omistaa aidosti välittäviä ja sydämellisiä ystäviä: kiitos tuhannesti lohduttavista sanoista ja myötäelämisestä!




Tämän tarinan myötä haluan toivottaa myös teille siellä ruudun toisella puolella -


Oikein Ihanaa Ystävänpäivää!

21 kommenttia:

  1. Onneks selevisittä säekähyksellä vuan. Vaekkee kyllä tuo märkärupikaa oo mitenkää mukava.
    Äet sano että tuommoset säekäättää kyllä aena. Varsinnii jos on jostae pahemmasta ennestää kokemusta. Het ruppee eppäelemmää pahinta ku jottae tulloo. Onneks sielä on nyt karvakamut terveinä .)
    Oekeen hyvvee Ystävämpäevee sinnehhii! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka ne Rillan pahkurat oli outoja, niin ilman aikasempaa (pahaa) kokemusta ei niistä tietty mikään syöpä tosiaan olis tullut mieleen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Ja märkärupi vois tosiaan muuten tuntua tosi ällöltä vaivalta, mutta nyt se kuulosti maailman ihanimmalta diagnoosilta. :D :D (Mulla on lapsena ollut yhden koko kesän erittäin laajalti levinnyt, super ällöttävä märkärupi, josta on jäänyt kyllä ihan kunnon kammo märkärupea kohtaan. Vaan tällä kertaa ei ällötä yhtään. :D:D)

      Terkkuja teille kaikille sinne ja tytöt lähettää ihanalle Iivarille oikein märät jättipusut! *smak*

      Poista
  2. Tosi mukavaa ja lepposta ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  3. Heh, onpa "tosi hyvä", että teillä on tuo märkärupi ;) siis jos vertaa siihen parempaan vaihtoehtoon :/
    Ihana nähdä teidän neidit taas täällä. Herttaista ystävänpäivän iltaa sinne ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä!! Joskus sitä voi olla TOSI onnellinen sellasestakin ällötyksestä kun märkärupi, heh. ;D

      Mulla on tänne blogimaailmaan koko ajan ikävä ja siltikään en tunnu tekevän asialle mitään. OUTOA!?!?

      Kovasti terkkuja sinne ja ihanaiselle Artulle paaaaljon suukkoja! <3

      Poista
  4. Taas typoja "parempaan" piti olla tietty "pahempaan". Kiitos ennakoivan tekstinsyötön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, typot ja toi ennakoiva tekstinsyöttö on vähän liiankin tuttuja meikäläiselle, kröhöm.. ;D Joten ei hätää, tekstistä kyllä ymärsin hyvin, mitä tarkoitit. (tietysti!)

      PS: Miten mulla pyörii päässä semmoinen, että pitäiskö meidän alkaa miettiä jotain treffejä taas? Marja-Leenan kanssa oli joskus ohimennen puhetta, jotta voitais vaikka kolmisin tavata esim. Hesassa tms. Miltä kuulostaa?

      Poista
    2. Johan nyt, joko "taas" treffit!! =D))) (kierii naurusta, kun on niin sukkela ja osasi tarttua yhteen pieneen, tahattomaan sanaan ;)

      Mutta tosissaan, hyvä idea :) Arttu on kyllä kieli pitkällä odotellut niitä teidän tytsien treffejä, mutta kyllähän ihmiskamuillakin pitää olla suunnitelmia :)
      Kehittäkääpä jotain, minä tulen "kolmanneksi pyöräksi", jos suinkin pääsen =D Nykyään jopa autoilen täällä ;)

      Poista
    3. Hihih! :D Hyvä huomio! Mä nimittäin käytän puhekielessä taas -sanaa ihan väärin. Ikään kuin jonain täytesanana. Se jäi päälle yhden pohjalaisen opiskelukaverin puhetyylistä. Hän (ja kai Pohanmaalla yleensäkin?) käytti myös yhtäkkiä -sanaa ihan eri merkityksessä mihin minä olen tottunut. Hauskoja nämä sana- ja puhejutut! :)))))

      Kuule, mulla on ollut Arttu-vierailu monen monta kertaa mielessä, mutta aina meinaa olla joku 'tilanne päällä'. Juoksuista kun on selvitty, niin joku on kipeänä, reisussa tai jotain muuta. Tehdäänkö pikkuisen keväämmälle/alkukesälle koiratreffivaraus? Juoksuista ei pitäisi olla vaivaa ennen heinäkuuta, jos vanhat merkit paikkaansa pitää. Miltä kuulostaa?

      Poista
    4. Hyvältä kuulostaa :) Arttu alkoi jo varmuuden vuoksi pakata reppua... =D =D =D

      Poista
  5. Hellouta ja onneksi teillä oli "vaan" märkärupi. Olen lukenut, että lapsilla voi olla märkärupi, mutta että korillakin. Toisaalta koirillahan voi olla lähes kaikki ihmisten sairaudet. Terveisiä sinne teille oikeiin kovasti, M-L ja Ossi. Rehvit olisi mukava juttu, kunhan selvitään tästä kaamoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, äläpä muuta sano!! Märkärupi tuntuu ihan lottovoitolta siihen mun pelkäämään vaivaan verrattuna.

      Mullekaan ei muuten ollut toi märkärupi koirilla tuttu, vaikka meidän ensimmäisellä westiellä, Rosalla oli mun mielestä kaikki mahdolliset ihoon liittyvät tulehdukset ja vaivat. Sen sijaan mulla itselläni meni lapsena yksi kokonainen kesä märkärupea potiessa. Se levittäytyi tosi laajalle eikä meinannut millään kadota. Arvaa oliko meidän äiti ihan hermona sen kanssa ja varmaan myös ihan yökötyksissä. ;D

      Terkkuja sinne kovasti ja Ossikalle suukkoja meitin neideiltä! <3

      Poista
  6. Heissan! Huh, jännät paikat teillä ollut siellä. Täällä on jo vähän ihmetelty, kun ei ole teistäkään mitään kuulunut.
    Hyvää ystävänpäivän jälkeistä aikaa ja myöhästyneet onnittelut Pepille! Täällä koiratädillä on ollut taas ajoittaista koirakuumetta, mutta taitaa tulla seuraava uusi koiruus kuitenkin mummolaan... Mutta nimet on jo valmiiksi mietittynä kahdellekin koiruudelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan ihanainen! <3

      Joo, oli vähän liian jännään! :/ Mutta onneksi loppu hyvin jne. :))))

      En tiedä mikä blogilaiskuus muhun on iskenyt?!!?? Onko se sitten niin, että aika aikaa kutakin vai onko tää vaan väliaikainen laiskotus? Sen kai näkee jatkossa. Iso "syyllinen" on ainakin älylaitteiden käytön lisääntyminen meikäläsen elämässä. Ennen istuin päivittäin tämän kotikoneen ääressä, missä on kunnon näppis ja hiiri. Tabin ja varsinkin uuden puhelimen myötä voi mennä vaikka viikko niin, että en edes käväise koneella. Kuvien muokkaaminen, blogin päivittäminen, kommentointi ja kommentteihin vastaaminen on tosi rasittavaa ilman näppistä ja hiirtä. Eikä isosta näytöstäkään noissa hommissa haittaa ole. Hitsin vitsit, kun toisaalta sitten ikävöin tänne blogimaailmaan, kun tänne ehti muodostua niin tosi mukava porukka. Seli seli ja vali vali.. ;D

      Ooh, koirakuume!! Ilmoitat sitten HETI, jos sinne ilmaantuu joku pieni karvakasa. Me kiidetään niNnin kanssa valoa nopeammin nuuskuttelemaan vaavia sen massua. <3 PS. Et sattumalta ole Hesaan päin tulossa? Voitais treffata..

      Terkkuja sinne kovasti ja tytöt lähettää koirakuumepölyä! ;))))

      Poista
    2. No, sellainen suurempi kaksijalkainen karvakasa on kyllä ilmestynyt kuvioihin ;) Ja uusi koti, jossa riittää puuhaa. En ole varma milloin seuraavaksi suunnataan Hesaanpäin. Olisi kyllä mukava nähdä. Ilmoittelen kyllä :) Ja jos tiedätte jotain aikuista koiraa, joka etsii kotia, niin vinkatkaa. Mun äidillä on vielä kovempi koirakuume!

      Poista
    3. Wau! Vai suurempi kaksijalkainen - ihanaaaaa!! <3<3<3 Paljon onnea pariutumisen ja uuden kodin johdosta! <3

      Pidän ehdottomasti ton koirahomman mielessä!

      Poista
  7. Aarrgghhh !!!!! Järkyttäviä löytöjä, ihan osaan samaistua kauhistukseesi. Meillä noita hetkiä tässä alkuvuodesta elettiin Onnin kanssa. Nyt on sitten diagnoosina haimatulehdus, joka vielä ensi kuun alussa verikokeilla kontrolloidaan ja varmistellaan. Sen antibioottikuurin jälkeen jonka Onni eläinsairaalasta silloin ihan onnenkantamoisella sai oli kait sitten jotain vaikutusta. Ja kontrolliultrassa ei sisäelimissä mitään vaurioita näkynyt. Että siinä suhteessa kaikki hyvin. Ja muutenkin Onni on ruokavalion kanssa piristynyt ja ihan kunnossa nyt. On kuin ei mitään olisi ollutkaan. Hyvä niin. ainoo haitta on, että Onni, jolla on tosi pitkät piuhat ja akku jossain muttei kotona, on vanhoilla päivillään (7v.) hokannut mitä tarkoittaa tyttöjen juoksut. Ja ihan eka kertaa Onskulla on oma pehmomorsian Onerva, jonka kanssa vietetään salaisia hetkiä jossain nurkassa. Lenkillä ollaan laattana tyttöjen pissoissa. Älyttömän kivaa. Ja se huokailu. Tooosi upeeta ja hermoja rauhoittavaa hyninää. Not !!!
    Ja ny on Onni Tiukun kanssa taas tulossa meille noin kuukaudeksi. Ottasuonessa tykyttää jo valmiiksi.
    Kyllä oon kaivannu sua. aattelin jo lähettää jonkun agentin sinne vakoilemaan missä oot ja mitä teet. Vaan arki karkasi käsistä ja aika hurahti jonnekin = mitään en oo saanu juur aikaan. Mutta ihanaa kun oot taas täällä. Ja toivon mukaan myös jonain hetkenä täällä kirjaimellisesti. Vink vink ;)
    Äläkä yhtään vala siellä mitään koirakuumepölyjä. Mulla on ollu tosi hankalaa, kun kaveripiirissä on ollut pieniä maitomassuja vattutassuja ja kohta niitä tulee lisääkin. Että niin oon sekasin päästäni ja järjenvalo himmenee tavan takaa muuttuessani höpöttäväksi hölmöksi. HUOH !!!
    Terkkuja sinne täältä lounaasta. Pysytään linjoilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voit vaan kuvitella, miten gaameen pitkältä tuntui yö tuon löydöksen kanssa.. Onneksi, onneksi maailmankaikkeus oli kerrankin suopea ja antoi meille märkäruven! :))))) En tiedä kuinka onnellinen ihan oikeasti voi olla siitä, että koiralla on märkärupi! :D:D Täysin tyynenä ja hyvällä mielin olen vaihtanut ja pessyt kaikki mahdolliset tekstiilit sekä puunannut nurkat. Minä, joka siis inhoan ja vihaan kaikkea siivoamista. :D:D

      Haimatulehdus kuulostaa pelottavalta, mutta hyvä tietysti, että syy selvisi. Paraneeko haimatulehdus kokonaan vai jääkö se jotenkin krooniseksi? Toivottavasti ei!! Laitan kaikki maailman keijupölyt tulemaan, jotta Onni ja muu lauma voi hyvin ja lokoisasti! <3<3<3

      Hihih, vai on siellä Onni löytänyt sisäisen Romeonsa!!! :D:D Arvaa nauranko täällä vedet silmissä! Niin näen tuon touhuilun sieluni silmin.. :D:D

      Mulla meinas myös olla tossa taannoin aikamoinen koiravauvakuume, mutta sitten nämä tyttöjen sairastelut palautti taas karusti maan pinnalle.

      Terkkuja sinne ihan hirrrrmuisesti ja karvakuonoille isoooot satsit suukkoja! <3<3<3 Pus & kram

      Poista
  8. hu - HUUUU! ;)

    terkuin, Aatu ja sen ihminen

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü