maanantai 1. lokakuuta 2012

Viikonlopun sekalaiset

Perjantaina hydrospinningissä koin sekä kauhun hetkiä että muistin pitkästä aikaa vanhan suosikin. Hydrospinning pidetään uimahallin terapia-altaassa, josta on kapea yhteys viereiseen pikkualtaaseen, jossa on erilaisia hierovia suihkuja. Kesken tunnin eräs hallin työntekijöistä tuli kuiskuttelemaan jotain ohjaajallemme. Ennen seuraavan kappaleen alkua ohjaaja kertoi meille, että hieronta-altaaseen oli juuri oksentanut joku pikkupoika. Altaiden välisen yhteyskäytävän takia altaissa kiertää ns. yhteinen vesi. Ohjaaja sanoi, että voimme joko pitää tunnin loppuun tai nousta heti pois altaasta, jos niin haluamme. Kaikki muut olivat tunnin jatkamisen kannalla, mutta minä, pienesti bakteerikammoinen, olisin halunnut syöksyä pois altaasta. Mies, joka siis on samassa ryhmässä kanssani, sai minut jäämään altaaseen.




Tunnin jälkeen muut mammat olivat aika ihmeissään, kun kerroin heille, että minua ihan oikeasti yökötti jäädä altaaseen ja meinasin jättää jumpan kesken. Edesmennyt äitini oli tosi bakteerikammoinen yleisien vessojen yms. paikkojen suhteen. Meidät tyttäret opetettiin jo ihan pienestä pitäen siihen, että mihinkään ei saa ko. paikoissa koskea ja kädet pitää pestä aina, kun tullaan jostain kotiin yms. Siitä minulle on kai jäänyt tämä eräänlainen hygieniankaipuu. Tosin, se on hyvin valikoivaa laatua. Kotonahan meillä taas noudatetaan bakteereiden suhteen "siedätyshoitoa" ja koiria pussaillaan ihan estoitta sekä nukutaan heidän kanssaan samoissa lakanoissa. Hmm.. Taidan olla tässäkin asiassa draamakuningatar, hitsi. ;)




Tautikammoteemaan sopinee etäisesti myös koirien madottaminen. Viimeksi apteekkikäynnillä muistin ostaa koirille syksyn matolääkkeet. Olin jo valinnut hyllystä perinteisesti käyttämäni lilan Drontal comp. vet. -paketin, kun farmaseutti tuli kertomaan, että reseptiltä oli juuri vapautunut uusi matolääke: Dolpac vet. Se on kuulemma jopa laajakirjoisempi kuin Drontal ja lisäksi pekonin makuinen. Valmistetta saa kolmessa eri kokoluokassa: pienet, keskikoiset ja suuret koirat. Annoin tytöille lääkkeen ruuan seassa. Hyvin näytti maistuvan, eikä mitään vatsavaiva tms. ole ilmennyt.




Sujuva(!) aasinsilta toiseen viikonloppuna mietittäneeseen koira-asiaan nimittäin kummikoiriin. Liftari on kirjoittanut aiheesta blogissaan useamman postauksen verran ja saanut minutkin innostumaan aiheesta. Olen vähän itkeä pillittänyt koirien kuvia selatessani ja varsinkin Bobita-niminen seniori osui heti syvälle sydämeeni. Ensi viikolla hoidan asiaa eteenpäin - jospa pääsisin tuon hellyyttävän karvapöksyn kummiksi.


Kuva lainattu Messinen ja Liftari -blogista.


Etsiessäni postaukseen sopivia kuvia mistäpä muualta kuin Pinterestistä, niin törmäsin sattumalta myös tähän -



Joistain löytyy toinenkin westie-mäykky-kaksikko, hih!

No, entäs sitten tämä -


Tulee ihan mieleen eräätkin tuuliset veljekset, vai mitä? ♡ 

Seuraava kuva ei voisi paremmin kuvata meidän viikonlopun lenkkeilyä -




Ai niin, meinasin unohtaa kertoa, mikä se iloinen uudelleenkohtaaminen sillä traumaattisella hydrospinningtunnilla oli. Meillä vaihtelee tuntien ohjaajat aika paljon ja sitä myötä myös tunneilla soitettu musiikki. Perjantain ohjaaja oli minulle ihan uusi ja hänen soittolistansa kolahti omaan makuuni todella hyvin. Yksi kappaleista oli vanha suosikkini Mambo No. 5 by Lue Bega.





Bestis esitteli minulle aikoinaan Lou Began musiikin ja sitä tulikin kuunneltua 10 vuotta sitten tosi paljon. Sopii mielestäni täydellisesti tuomaan lämpöä tähän alati kylmenevään keliin. Nyt on jo lokakuu, hrrr..

 Mambon myötä toivotelemme -





PS. Miehellä oli viikonloppuna synttärit ja annettiin tyttöjen kanssa hänelle söpö kortti -



Mutta miten se lahja sitten..


No kun, en saanut millään selville, mitkä viikonloput hänellä on vapaita, vaikka kuinka urkin.
Seli-seli.. ;)


PPS.





Lainatut kuvat Pinterest.com.



perjantai 28. syyskuuta 2012

Pizzaperjantai ☺

Viime viikonloppuna meillä syötiin pizzaa. Lintsasin pohjan suhteen ja ostin valmispohjat. Sara Leen Pizza Kit on minulle tuttu vuosien takaa Amerikasta ja iloitsin kovasti, kun se taannoin rantautui Suomeen. Pizza kitissä on tuore pizzapohja ja ihan ok tomaattikastike. Eli hyvinkin kotikutoista pizzaa saa tehtyä tosi pienellä vaivalla. Tällä kertaa tein kaksi pellillistä sellaisilla meille ehkä kaikkein tavallisimmilla täytteillä.

(Olen muuten postannut pizzasta ennekin ja ko. postauksesta *klik* löytyy hyvä ohje pizzapohjalle sekä linkki tomaattikastikereseptiin, jos haluat tehdä myös ne itse.)


Fetapizza:
(pellillinen)

- Sara Lee Pizza Kit
- (puna)sipuli
- (suippo)paprika
- rasiallinen pikkutomaatteja tai muutama perus tomaatti
- n. 200 g fetaa (vai mitä lie salaattijuustoa onkaan)
- puoli purkkia oliiveja (esim. kivettömiä kalamata)
- juustoraastetta




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Kuori ja siivuta sipuli. Jos haluat sipulista miedomman makuista, kuullota viipaleita hetki pannulla tilkassa oliiviöljyä. Voit halutessasi maustaa sipulit esim. balsamicolla, sokerilla, suolalla ja/tai mustapippurilla.




3. Levitä pizzapohja leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Jos käytät Sara Leen pohjaa, voit halutessasi venyttää käsin tai kaulita pohjaa hiukan suuremmaksi niin, että se peittää koko pellin.




4. Levitä tomaattikastike pohjan päälle reunoja myöten.





5. Juustoraasteen suhteen taitaa vallita kaksi koulukuntaa. Toiset laittavat juustoraasteen heti tomaaattikastikkeen jälkeen ja toiset taas ihan viimeiseksi muiden täytteiden päälle. No, minä noudatan molempia tapoja. Laitan osan juustoraasteesta tomaattikastikkeen päälle, koska se auttaa mielestäni pitämään täytteet pohjassa kiinni. Silti lisään juustoraastetta myös pizzan pinnalle, koska a) tottakai pinnalla pitää olla juustoa ja b) juustoahan ei voi koskaan olla liikaa. ;)

6. Levitä seuraavaksi pohjan päälle sipuliviipaleet (joko paistetut tai raa'at). 

7. Lisää sitten kuutioitu feta, oliivit, kuutioitu paprika ja puolitetut pikkutomaatit. Päälle vielä kerros juustoraastetta niin halutessasi. 




8. Paista pizzaa n. 10 - 15 min tai kunnes pinta on saanut hyvän värin.





Tonnikalapizza:
(pellillinen)

- Sara Lee Pizza Kit
- 2 purkkia tonnikalaa
- 150 - 200 g katkarapuja
- pieni purkki kapriksia
- purkki ananaspaloja
- n. 100 g sinihomejuustoa
- juustoraastetta




1. Tee kohdat 1, 3, 4 ja 5 kuten yllä.

2. Valuta tonnikalapurkeista ylimääräinen neste pois ja levitä tonnikalaa tasaisesti pizzapohjan päälle.

3. Valuta sulatetut katkaravut sekä kaprikset ja ananaspalat ja lisää tonnikalan päälle.

4. Murustele sinihomejuusto ja ripottele pizzalle. Lisää pinnalle halutessasi vielä juustoraastetta.




5. Paista 200°:ssa n. 10 - 15 min tai kunnes pinta on saanut hyvän värin.




6. Tarjoa pizzat vaikkapa rucolasalaatin kanssa.





~~~


Sain vihdoin muokattua blogin asetuksia niin, että ketjukommentointi onnistuu. Minulla oli aikaisemmin joku niin vanha blogipohja, että sen asetuksissa toimi vain se perinteinen kommentointityyli. Jouduin muokkaamaan blogipohjaa aika paljon, joten vinkatkaa kommenttiboksissa, jos blogi näkyy nyt teidän koneella jotenkin huonosti. Yritän muovata säätöjä sitten sen mukaan.


Loppuun vielä terkkuja tytöiltä!





keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vaiheiden vaiheita



Helmivaihe se vaan jatkuu ja jatkuu. Nyt on menossa kirkkaiden helmien vaihe.





Olen myös tykästynyt laittamaan muuten lasihelmistä tehtyyn rannekoruun yhden hopeisen välihelmen.




Siskolle ja siskontytölle pujottelin viime viikolla tuliaisiksi yhdet korut. He ovat kyllä ihanan kiitollista sakkia. Ihan sama minkälaiset korut vien, niin molemmat suunnilleen kiljuvat onnesta. :D Sisko kysyi, että onko tämä helmivaihe jossain vaiheessa mahdollisesti laajenemassa kaulakoruihin? No, ensi viikolla menen pienelle helmikurssille, joten katsotaan, mitä siitä seuraa..




Helmivaiheen lisäksi minulla on myös yksi uusi vaihe: mehujää sellainen. Olen ihan koukuttunut mehujäihin, joita en ole enemmälti syönyt sitten teini-iän. Ehdoton suosikkimehujääni on tällä hetkellä Pirkan mansikka-appelsiini Amppari. Niitä kuluu vähintään yksi päivässä ja kaksi parhaassa.



Lapsuudessa ja vielä teininäkin tosiaan tykkäsin tosi paljon mehujäistä ja ilokseni huomasin, että muutamaa silloista suosikkiani saa edelleen.



Silti amppari menee nyt maullaan noidenkin edelle. Lapsuudesta muistan myös Valion appelsiinimehujään, jota ei ole saanut enää vuosikymmeniin. Samoin ananas-lipsi on jäänyt mieleeni, koska siinä oli mehujään pinnalla jonkinlainen rapea kuori. 

Muistuuko teillä mieleen lapsuuden mehujääsuosikkeja?


Koirilla jatkuu Kiina-projekti-vaihe. Se on saanut uuden kaivuupisteen takapihalta.






Projektin ansiosta saamme miehen kanssa säännöllisesti ihastuttavia multasuukkoja mutanaamaisilta kaivureilta - how lovely! ;)




Koiratädillä on myös menossa monenlaisia mukavia vaiheita, kuten mosaiikkivaihe. Käykääpä ihastelemassa hänen blogissaan! *klik*