Viikonlopun sekalaiset

Perjantaina hydrospinningissä koin sekä kauhun hetkiä että muistin pitkästä aikaa vanhan suosikin. Hydrospinning pidetään uimahallin terapia-altaassa, josta on kapea yhteys viereiseen pikkualtaaseen, jossa on erilaisia hierovia suihkuja. Kesken tunnin eräs hallin työntekijöistä tuli kuiskuttelemaan jotain ohjaajallemme. Ennen seuraavan kappaleen alkua ohjaaja kertoi meille, että hieronta-altaaseen oli juuri oksentanut joku pikkupoika. Altaiden välisen yhteyskäytävän takia altaissa kiertää ns. yhteinen vesi. Ohjaaja sanoi, että voimme joko pitää tunnin loppuun tai nousta heti pois altaasta, jos niin haluamme. Kaikki muut olivat tunnin jatkamisen kannalla, mutta minä, pienesti bakteerikammoinen, olisin halunnut syöksyä pois altaasta. Mies, joka siis on samassa ryhmässä kanssani, sai minut jäämään altaaseen.

Tunnin jälkeen muut mammat olivat aika ihmeissään, kun kerroin heille, että minua ihan oikeasti yökötti jäädä altaaseen ja meinasin jättää jumpan kesken. Edesmennyt äitini oli tosi bakteerikammoinen yleisien vessojen yms. paikkojen suhteen. Meidät tyttäret opetettiin jo ihan pienestä pitäen siihen, että mihinkään ei saa ko. paikoissa koskea ja kädet pitää pestä aina, kun tullaan jostain kotiin yms. Siitä minulle on kai jäänyt tämä eräänlainen hygieniankaipuu. Tosin, se on hyvin valikoivaa laatua. Kotonahan meillä taas noudatetaan bakteereiden suhteen "siedätyshoitoa" ja koiria pussaillaan ihan estoitta sekä nukutaan heidän kanssaan samoissa lakanoissa. Hmm.. Taidan olla tässäkin asiassa draamakuningatar, hitsi. ;)

Tautikammoteemaan sopinee etäisesti myös koirien madottaminen. Viimeksi apteekkikäynnillä muistin ostaa koirille syksyn matolääkkeet. Olin jo valinnut hyllystä perinteisesti käyttämäni lilan Drontal comp. vet. -paketin, kun farmaseutti tuli kertomaan, että reseptiltä oli juuri vapautunut uusi matolääke: Dolpac vet. Se on kuulemma jopa laajakirjoisempi kuin Drontal ja lisäksi pekonin makuinen. Valmistetta saa kolmessa eri kokoluokassa: pienet, keskikoiset ja suuret koirat. Annoin tytöille lääkkeen ruuan seassa. Hyvin näytti maistuvan, eikä mitään vatsavaiva tms. ole ilmennyt.

Sujuva(!) aasinsilta toiseen viikonloppuna mietittäneeseen koira-asiaan nimittäin kummikoiriin. Liftari on kirjoittanut aiheesta blogissaan useamman postauksen verran ja saanut minutkin innostumaan aiheesta. Olen vähän itkeä pillittänyt koirien kuvia selatessani ja varsinkin Bobita-niminen seniori osui heti syvälle sydämeeni. Ensi viikolla hoidan asiaa eteenpäin - jospa pääsisin tuon hellyyttävän karvapöksyn kummiksi.

Kuva lainattu Messinen ja Liftari -blogista.

Etsiessäni postaukseen sopivia kuvia mistäpä muualta kuin Pinterestistä, niin törmäsin sattumalta myös tähän -

Joistain löytyy toinenkin westie-mäykky-kaksikko, hih!

No, entäs sitten tämä -

Tulee ihan mieleen eräätkin tuuliset veljekset, vai mitä? ♡ 

Seuraava kuva ei voisi paremmin kuvata meidän viikonlopun lenkkeilyä -

Ai niin, meinasin unohtaa kertoa, mikä se iloinen uudelleenkohtaaminen sillä traumaattisella hydrospinningtunnilla oli. Meillä vaihtelee tuntien ohjaajat aika paljon ja sitä myötä myös tunneilla soitettu musiikki. Perjantain ohjaaja oli minulle ihan uusi ja hänen soittolistansa kolahti omaan makuuni todella hyvin. Yksi kappaleista oli vanha suosikkini Mambo No. 5 by Lue Bega.

Bestis esitteli minulle aikoinaan Lou Began musiikin ja sitä tulikin kuunneltua 10 vuotta sitten tosi paljon. Sopii mielestäni täydellisesti tuomaan lämpöä tähän alati kylmenevään keliin. Nyt on jo lokakuu, hrrr..

 Mambon myötä toivotelemme -

PS. Miehellä oli viikonloppuna synttärit ja annettiin tyttöjen kanssa hänelle söpö kortti -

Mutta miten se lahja sitten..

No kun, en saanut millään selville, mitkä viikonloput hänellä on vapaita, vaikka kuinka urkin.
Seli-seli.. ;)


PPS.

Lainatut kuvat Pinterest.com.