maanantai 16. syyskuuta 2013

Koettua ja luettua (1/2)


Tiedättekö, kun monien asioiden olemassaolon melkein unohtaa, kunnes niihin joutuu jostain syystä taas paneutumaan. Yksi sellainen asia on terveydenhoitojärjestelmä. Terveenä sitä ei paljon tule ajateltua ja joskus tuttavien "kauhukertomukset" tuntuvat aika etäisiltä ja jopa vähän liioitelluilta. Kunnes sitten heräät itse yhtenä aamuna siihen, että toinen korva on omituinen. Näin tapahtui minulle reilu kuukausi sitten ja sen omituisen korvan kanssa on ollut kaikenlaista. *huokaus*

Korva siis kipeytyi, mutta ei samalla tavalla kuin lapsuuden muutaman sairastetun (välikorvan) tulehduksen seurauksena. Korvaa sekä sattui että kutisi, se tuntui olevan samalla tavalla lukossa kuin esim. lentokoneessa ja oloa helpotti osin paineen purkaminen puhaltamalla ja samalla nenästä kiinni pitämällä. Korvasta oli myös selvästi kuulo alentunut ja välillä tuntui kuin siellä sisällä olisi liikkunut nestettä.


Taasko sä mamma jauhat siitä sun korvasta, BORING!

Suuntasin ensin terveyskeskuksen iltapäivystykseen, jossa oli oikein mukava nuori mieslääkäri, joka kyllä katsoi korvaan ja kuunteli tarinani, mutta ei löytänyt korvasta mitään vikaa. Määräsi kyllä useampiakin tippoja varalta, mutta sanoi, että vaiva menee varmasti parissa päivässä itsekseen ohi.

Ei mennyt, vaan paheni. Seuraavalla lääkärikäynnillä kohtasin toisen nuoren lääkärin. Hän oli häkellyttävän kaunis nainen. Käytös sitten ei ollut kaunista nähnytkään. Hän kohteli minua oikein alentuvasti ja ylimielisesti. Vilkaisi kyllä korvaan ja sanoi, että siellä on hyvin pientä punoitusta. Lukkoon menemisen hän sanoi olevan täysin erillinen vaiva ja sanoi sen johtuvan nenän tukkoisuudesta joko flunssasta tai allergiasta johtuen. Ei auttanut, vaikka sanoin useaan otteeseen, ettei nenäni ole millään lailla tukossa. Kysyin jopa, että eikö ole aika erikoista, jos kaksi täysin erillistä vaivaa alkaa täsmälleen samalla hetkellä ja samassa korvassa. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Lähdin vastaanotolta kahden tippareseptin kanssa sekä tunteen siitä, että minua ei ollut kuunneltu, otettu tosissaan eikä käynnistä tulisi olemaan mitään hyötyä korvan paranemisen kannalta. Valitettavasti olin oikeassa.


Hei, ihan oikeesti..


Seuraavaksi suuntasin yksityislääkärille. Periaatteessa paheksun ajatusta siitä, että pitää mennä yksityiselle puolelle saadakseen apua. Eikä se tietysti aina mikään tae olekaan. Miehelläni mm. on edelleen koko pikkurillin läpäisevä tikku sormessaan, koska (yksityis)lääkäri oli kesällä sitä mieltä, että mitään tikkua ei ole, eikä mitään tarvitse tehdä. Määräsi sormen punoitukseen antibioottisalvaa. Aika jännä, että sormi punoitti pieniltä alueilta tismalleen sormen vastakkaisilta puolilta.. Arvatkaa vaan saanko miehen menemään TOISTA kertaa lääkäriin saman syyn takia. Eiköhän se tikku tule pysymään sormessa loppuelämän, ellei ala mätimään ja tule sitämyöten itsekseen ulos.

Takaisin korvaan. Seuraava lääkäri oli vähän iäkkäämpi mies, joka aloitti kysymällä, miten voin auttaa. Se tuntui ihanalta! Sain kertoa oikein luvan kanssa vuolaasti vaivani erilaiset vaiheet. Lääkäri katsoi huolellisesti molemmat korvat ja epäili heti ruusua. (Olisin mieluummin ottanut vaikka neilikan. Toim. huom.)

Viivyin vastaanotolla reilut neljäkymmentä minuuttia. Kipeä korva huuhdeltiin pariin otteeseen ja lääkitystä mietittiin hartaasti. Lopulta lääkäri halusi kuitenkin lähettää minut sairaalan korvapolille, jotta korva voitaisiin tutkia vielä mikroskoopilla ja ottaa näytteitä viljelyä varten. Lähdin vastaanotolta todella tyytyväisenä lähetteen kanssa. Minua oli kuunneltu ja uskottu!


Joo, joo - mä kuuntelen sua!


Seuraavana aamuna suuntasin sitten korvapolille. Siellä koin seuraavan, mielenkiintoisen lääkärikohtaamisen. Minut tutkittiin kyllä hyvin. Näytteet otettiin ja korva huuhdeltiin. Lääkäri vaikutti oikein asiantuntevalta ja tehokkaalta. Erikoista oli se, että minulta itseltäni ei kysytty mitään eikä omia kysymyksiäni pahemmin noteerattu. Lääkärillä oli apunaan hoitaja ja he juttelivat lähinnä keskenään. Samalla lailla kuin monasti hammaslääkärissä tapahtuu. Silloin se on kuitenkin edes vähän loogisempaa, kun potilaalla on suu niin täynnä tavaraa, että puhuminen harvoin onnistuu. Siinä lavitsalla maatessani kuulin mm. kuinka lääkäri totesi hoitajalle: "tää kun on päästetty näin pahaksi". Juu, ihan ekaa kertaa olin sitä korvaa näyttämässä. Argh! No, sain lääkkeet ja hoito-ohjeet ja jopa vastauksen yhteen kysymykseen, kyllä se korvan lukkoon menenminen johtuu ihan samasta vaivasta. 

Kontrollikäynnillä korvaklinikalla kohtasin taas uuden lääkärin, joka jopa kyseli minulta asioita ja oli oikein empaattinen. (Toistaiseksi) viimeinen korvaklinikan lääkäri sitten taas keskittyi "sättimään" minua huonosti valitusta harrastuksesta, vesijumpasta. Kannattaisi kuulemma miettiä jotain toista lajia, kun on kerran näin suuri taipumus korvakäytäväongelmiin. Ei viitsinyt kuunnella, kun yritin sanoa, että a) korvaongelma tuli vesijumppakauden kesätauolla enkä ole uinut kertaakaan koko kesänä ja b) tämä on elämäni ensimmäinen korvakäytävän tulehdus ja lapsena sairastin muistaakseni vain kaksi korvatulehdusta, jotka nekin olivat välikorvan tulehduksia.

Lyhyenä yhteenvetona voimme todeta, että kai siihen korvaan tulee ruusu, kun se päästetään menemään niin pahaksi, eikä tajuta valita harrastuksiaan paremmin, vaikka on todella suuri taipumus korvakäytäväongelmiin. (Katkerasta sävystäni huolimatta, sain korvaklinikalla hyvää ja asiantuntevaa hoitoa ja uskoisin korvan paranevan kokonaan pikku hiljaa. Ruusu voi olla aika sitkeä kaveri, joten jälkihoitoa pitää jatkaa jopa pari kuukautta.)


Mamma, nää sun jutut on NIIIIN tylsiä. 

Koska tästä tarinasta tuli tällainen romaani, niin ainoastaan vilautan teille kirjaa, jonka luin ihan sattumalta juuri tämän korvaepisodin alettua. Kerron sitten seuraavassa postauksessa siitä lisää sekä siitä, mikä aihe uudelleen aktivoitui ko. kirjan myötä.





Parempaa vointia teille sinne uuteen viikkoon! Ü


36 kommenttia:

  1. Heh... mielenkiintoinen kirjoitus!

    Ja voin vakuuttaa, että korvavaivaa voi tulla ihan aikuisenakin, jopa liimakorvaa, niinkuin minulle kävi muutama vuosi sitten. Olin töissä soitonopetushommissa puolikuurona melkein pari kuukautta. Siinä pääsivät oppilaat helpolla :-D
    Myöhemmin olen pikkupikkupäässäni yhdistänyt tuon liimakorvan ja pari vuotta myöhemmin ilmaantuneen 6 angiinan karusellin työpaikan homeongelmiin. Nykyisin en enää suostu oleman töissä kyseisessä käytävässä.

    Omassa lääkärissäkäyntihistoriassani klassikko on ortopedi, jonka luokse menin näyttämään edellisellä viikolla irtipoikki murtunutta värttinäluutani kontrollikäynnillä. Ymmärrettävästi minua muusikkona kiinnosti erityisesti se, ettei peukaloni liikkunut laisinkaan. Ortopedi sen sijaan oli kiinnostunut ainoastaan tietokoneestaan.

    Hän istui selin minuun ja naputteli konettaan, kääntyi sitten yht'äkkiä ympäri, koputti kipsiä 2 kertaa KOP, KOP ja kysyi:" Onko kipsi ehjä?" Sen jälkeen hän kääntyi takaisin koneelleen, enkä saanut häneen enää sen kummempaa yhteyttä. ( Myöhemmin samaisessa sairaalassa yritettiin vetää auki jo 2 viikkoa väärään asentoon luutunutta murtumaa. Se olikin sitten viimeinen pisara: Otin röntgenkuvat ja lähdin yksityiselle.)

    Sairaaloissa muuten pitää olla erityisen tarkkana, jos meinaa säilyttää edes jonkinlaisen itsemääräämisoikeuden. Yleensä auttaa kun puhuu kovalla äänellä, katsoo ihan törkeästi päin lääkäreitä ja toistaa kysymyksiään riittävän monta kertaa :-D

    Kättärin synnytysosastolla pidin omia vaatteita ja kieltäydyin työntelemästä vauvaa siinä idioottimaisessa kaukalossa (sen sijaan raahasin sitä epäpätevästi sylissä ruokailutilaan). Heti oli paljon ihmismäisempi olo.

    Suosittelen myös töräyttelyä. Tarkemmin siis suoraan kysymistä, että mistä kenkä puristaa esim. tilanteissa, joissa labrahenkilö on töykeä ja alkaa huutaa, että: " Mitä tässä lähetteessä oikein on? Eihän nämä kokeet ole järkeviä?" Tähän kehotan vastaamaan: " Minä olen saanut muusikon koulutuksen ja SINÄ olen labratäti. Kumpi meistä voi tietää mitä tässä lapussa pitäisi lukea?" Ja tehosteena mielellään lievä etunoja labratiskillä tätiä kohti, matala ääni ja reilu volyymi.

    Toivottavasti korva nyt tulee kuntoon. Muistan tuosta liimakorva-ajasta epätodellisen ulkopuolisuuden tunteen. Kuljin ihan omissa maailmoissani, rauhoittava humina korvissa.

    terkuin,
    sm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, liimakorva kuulostaa kans gaameelta! :/

      Juu, se nuori ja kaunis naislääkäri tykkäs myös eniten tietokoneestaan, joten voin hyvin samaistua tohon sun ortopedikäyntiin. Argh!

      Vähänkö hei hyvät neuvot! Mun tartteekin mennä taas lekuriin tulevana maanantaina, joten aion testata noi vinkit heti käytännössä. Tänks!

      Ja miten täydellisesti kuvailet tuota tunnetta, kun toinen korva on "pois pelistä". Minäkin kuljen ihan omissa maailmoissani, suloisessa huminassa. Vaikutus on vielä voimakkaampi vesijumpassa, jonne olen nyt parina viikkona uskaltautunut (paha, paha minä! ;D). Olen nimittäin pitänyt korvissa sellaisia silikonitulppia ja varsinkin veden loiskeessa täydennettynä taustamusiikilla, en kuule paljon mitään. Onneksi näkö (vielä) pelaa, niin apinoin sitten sujavasti open liikkeitä. :D

      Kiitos vinkeistä ja empatiasta & suukkoja tytsille! <3

      Poista
    2. Tulipa muuten vielä mieleeni, että ihan hyvin niille terveyskeskus- ja muillekin lääkäreille voi laittaa jälkikäteen sähköpostia, että mikä se vaiva sitten lopulta oikein oli. Ei varmasti ole haitaksi tietää mitä itseltä jäi diagnosoimatta.

      Äitini tuttava kuoli muutama vuosi sitten kokonaisvaltaiseen sisäelinten syöpään. Sitä ennen hän oli ravannut terveyskeskuksessa melkein vuoden esittelemässä vaivojaan, mm. ihon purppuran väristä punoitusta molemmissa jaloissa polven alapuolella. Terveyskeskuslääkäri ehdotti, että punoituksen aiheuttivat varmaankin rouvan uudet polvisukat (!!!!!) Myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli punasolujen hajoamisesta.

      Tälle polvisukkalääkärille rouvan poika laittoi hautajaisten jälkeen ihan asiallisen postin, jossa selosti mikä rouvaa oli vaivannut, ja miten tilanne oli siitä mennyt nopeasti kriittiseksi, ja rouva menehtynyt alle viikossa viimeisestä terveyskeskuskeikasta.

      Tästä opimme kaikki myös sen, ettei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa kitisemään yhdelle lääkärille, jos asiasta ei ala tulla selvyyttä. Siinä saattaa henki lähteä.

      Terkkuja!

      p.s. Meillä on vatsatautia liikkeellä... kaikki kolme ovat plörähtäneet. Ainoastaan Tyyne on jäänyt epäkuntoon, ja menemmekin huomenna sen kanssa lekurille. Samalla yritän lykätä sen mukaan tutkimukseen, jossa tutkitaan koirilta eristettyjen maitohappobakteerien vaikutusta herkkävatsaisten koirien suolistoon. Riltsukin saattaisi sopia koekaniiniksi... kuukkeloi "koiranripuli.fi"!

      sm

      Poista
    3. Ihan kamala tarina!! :( Ja valitettavasti ei varmaan ainoa. Tiedän ainakin yhden vähän vastaavan, kun ystäväni ystävän vatsavaivoja oli hoidettu jonain ärtyneenä vatsalaukkuna tms. ja sitten myöhemmin vasta tutkittiin kunnolla. Tutkimuksissa löydettiin pitkälle ehtinyt haimasyöpä, johon alle nelikymppinen nainen menehtyi muutamassa kuukaudessa. :(

      Totta, näistä tarinoista kannattaa todella ottaa opiksi. Yleensä sitä kuitenkin itse tietää parhaiten, jos joku asia omassa kehossa ei tunnu normaalilta. Sitä täytyy sitten vaan jaksaa selvittää ja selittää niin kauan, että joku kuuntelee, uskoo ja ottaa asiakseen. Hirmu epäreilua on tietysti se, että ihmisen pitäisi jaksaa kaikista kovimmin pitää puoliaan juuri silloin, kun on sairas ja voi huonosti. :/

      Kiitos samoin, terkkuja sinne myös! <3

      PS. No voehan plörinä.:/ Toivottavasti saatte Tyynenkin pian kuntoon!

      Poista
  2. Voi ei, pikaista paranemista - oli se sitten ruusua tai ei. Ruusu korvakäytävässä kuulostaa ihan kamalalta. olen luullut, että se on vanhojen ihmisten tauti ja saattaa tulla selkään tai vatsaan, mutta korvaan. Autsch. Paranemista anyway. Suomalainen terveydenhoito on hyvää, mutta sen todetakseen pitää sairastua hyvin vakavasti. Ai Satu Salonen on kirjoittanut tuollaisenkin kirjan. Olen lukenut häneltä Sairaan hyvä potilas. Terveisin M-L ja Ossi lähettää tytsyille pusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tämä minun ruusuni on siis sellainen bakteerin aiheuttama, kamala kylläkin, mutta oletan sinun tarkoittavan vyöruusua. Se on sitten taas viruksen aiheuttama enkä tiedä, esiintyykö sitä korvassa. Bakteerin aiheuttama ruusu on vain yksi, usein streptokokin aiheuttama, tulehdusmuoto, joka parannetaan antibioteilla (toisin kuin vyöruusu, jota hoidetaan viruslääkkeillä ja joskus kai kortisonilla).

      Juu, olen ihan samaa mieltä tuosta, että tosi vakavasti sairaiden hoito on Suomessa (yleensä) ihan huipputasoa. Olen ennenkin maininnut äitini vakavista sairauksista, joita hoidettiin Meilahdessa aivan hämmentävän taidokkaasti.

      Mukavaa olisi tietysti saada aina hyvää hoitoa ja mieluusti heti, mutta harmillisen usein kuulee tämän minun korvatapaukseni kaltaisia tarinoita. Tosin, korvaklinikan hoidossa ei itsessään ole mitään valittamista. Se henkinen puoli nyt sitten on ollut aika erikoista.. ;D

      Nappasin tuon kirjan ihan sattumalta kirjaston palautettujen hyllystä, kun olen lehdistä lukenut siitä ja edeltäjästään (Sairaan hyvä potilas), jota en valitettavasti ole vielä lukenut. Meinaan kyllä. Tuo Sairaan hyvä lääkäri oli sairaan hyvä. ;) Ja sattui tosiaan harvinaisen osuvaan saumaan. Siinä sitten vertasin kaikkia kohtaamiani lääkäreitä tuohon kirjaan. Erittäin mielenkiintoista!

      Tytöt ottivat punastellen vastaan Ossin pusut ja lähettävät samanmoiset paluupostina sinne! <3

      Poista
    2. Satu Salonen pitää blogiakin osoitteessa satuksalonen.blogspot.fi. On näköjään mun suosikeissa, mutta ei tuolla bloggerin puolella. Jos sinne pistäisi kaikki blogit mitä seuraa, niin ei kerkeäisi katsomaan niitä "tärkeimpiä", kun jotkut päivittävät ihan joka päivä:) Terveisii M-L ja Ossi.

      Poista
    3. KIITOS vinkistä! :))) Menen heti kurkkaamaan. Juu, mullakin on bloggerin lukulistassa aikamoinen määrä blogeja. Kaikkia ei tosiaan kerkiä seuraamaan päivittäin.

      Leppoisaa viikonloppua! <3

      Poista
  3. Ai ja voi, en tiedä olisinko tuntenut myötätuntoa vai antanut naurunpyrskähdykselle vallan ;)) Ja se on paljon, sillä tämän tautini kourissa ei ole naurattanut kahteen viikkoon. Ei nuhaa, ei kuumetta (enää), mutta hervoton yskä, jota en lähde kuvailemaan nyt tarkemmin. Paitsi jos olet lääkäri??? Varmana olet, kun tekstisi vaikutti parantavasti ja alko naurattaa :)

    Muistan kyllä elävästi, kun siellä teekupposen takana puhaltelit ja yritit avata lukkoista korvaa. Kurjaa, että näin kauan olet kulkenut kuurona (koirathan tuossa kärsii, kun mamma ei kuuntele... ;D

    Toivottavasti sait nyt oikeat lääkkeet ja vaiva helpottaa. Mikäli ruusu on yhtään samanoloinen kuin sukulaisensa huuliherpes, en haluaisi lähelle korvaa enkä varvastakaan moista pistelijää.

    Peppi ja Rilla on taas niin ihastuttavia kuvissa :) Suukkoset heille ja paranemista sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi-hii, no hyvä, että "kuulit" huumorin tuossa kirjoituksessa. :))) Pelkäsin jo, että siitä tuli pelkästään ärsyttävä valitusvirsi.

      Apua, yskä on yksi vihoviimeinen vitsaus. :/ Mulla on taipumusta köhiä pikkuisenkin flunssan jälkeen suunnilleen keuhkot pihalle. Parhaat konstit, etenkin nukkumista haittaavaan yskään, on mielestäni iänikuisen vanha keksintö: höyryhengitys, jonka nimeen äitini vannoi. Ja toisena joku resepti yskänlääke esim. Codesan comp., Cocillana, tms.

      Juu, korva on jaksanut vaivata ihan kiitettävän kauan. Nyt se kyllä on jo oikeasti parempi. *kop, kop*

      Vastasinkin tuossa yllä jo Marja-Leenalle, että tämä minun ruusuni on siis sellainen bakteerin aiheuttama. Toisin kuin vyöruusu, joka taas on viruksen aiheuttama. Tähän "tavalliseen" ruusuun auttaa onneksi antibiootit, vaikka sitkeästä ja usein jopa sairaalahoitoa vaativasta taudista onkin kyse.

      Kiitos kovasti ja samoin sinne - suukkoja poitsuille ja parenemista sulle! <3

      Poista
  4. No voihan kukkanen sentään! :/ On sitä henkilökuntaa kyllä moneen lähtöön hoitoalalla. Taas kun muisteleekin omaa selkäepisodia niin oikein pelottaa, että joutuisi alkaa taas juosta lääkärissä tappelemassa... Tavallaan ymmärtää, että henkilökunta saattaa väsyä ja kyynistyä, onhan työssä suuri vastuu ja potilaitakin joka lähtöön. Välillä tuntui itsestäkin, että ne paperit ja tietokone oli pääosassa siellä vastaanotolla. Itse koin saavani suurimman henkisen avun eräältä fysioterapeutilta, joka tuntui todella olevan omalla alallaan ja kiinnostunut potilaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä! :/ Raskasta ON ollu, voin kertoa!

      Apua, voin hei vaan kuvitella, mitä kaikkea olet saanut sen selkäsi kanssa kokea ja kestää. :/ Joskus sitten, kun tosiaan kohtaa edes yhden henkilön siinä hoitoketjussa, joka kuuntelee ja ymmärtää, niin tuntee saaneensa suunnilleen lottovoiton. Vaikka kai sen periatteessa pitäisi kuulua ihan jokaiseen kohtaamiseen.

      Poista
  5. No olipas melkoinen korvaepisodi. :O Kyllä välillä tuntuu että hoitoon pääseminen voi olla hankalaa, saati että siellä sitten kuunneltaisiin. Parasta julkisen puolen hoitoa olen ehkä saanut työterveyden kautta, mutta silloinkin niillähän on oma lehmä ojassa kun työnantajahan siitä hoidosta maksaa, ainakin osan.

    Toivottavasti korva alkaa olla siinä kunnossa että uuden vesijumppakauden voi aloittaa vaivatta! :) Niin ja onhan niitä semmoisia silikonisia suojia korviin uimisen ajaksi, mikäli haluaa kokeilla.

    Terveisin
    Iina, Nelli ja Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Luulisi, että lääkärin työtä helpottaisi todella paljon, jos hän kuuntelisi potilasta. Ja miten paljon tyytyväisempi potilas lähtisi vastaanotolta, jos olisi tullut kuulluksi. Varmaankin potilasvalitukset vähenisivät myös samalla.

      Juu, pari viikkoa olen nyt uskaltanut käydä vesijumpassa ja juurikin sellaiset silikonitulpat korvissa. On tosi tehokkaat, mutta haittaavat samalla tietysti kuuloa aika paljon. Parempi kuitenkin suojata korvat vielä tässä vaiheessa.

      Terkkuja sinne kovasti ja rapsutuksia tytöille! <3

      Poista
  6. Pakko kertoa tähän väliin omasta korvaongelmastani viime keväältä. Minulla on poskiontelotulehduksiin liittyen usein "korva kipeä" johtuen limakalvoturvotuksesta, joten en ihan heti piittää pienistä pistoksista. Keväällä raahauduin työterveyslääkäriin korvani kanssa erään lentomatkan jälkeen, kun korvaan oli ihan oikeasti pistänyt koko Oulu-Helsinki-Oulu -matkan ajan (nyt tiedän, miksi pennut huutavat koneessa) vaikka olin tukkinut korvani tulpilla umpikuuroiksi ja paineettomiksi. Tai siis yrittänyt.

    Ensimmäinen lääkäri oli ns. yleistyöterveyslääkäri, joka totesi, että kyllä siellä punoitusta ja on jotain "mönjää". Hän laittoi lähetteen korvalääkärille, koska tavislääkärillä ei ole niin hienoja mikroskooppeja. Sain ajan parin tunnin päähän ja eikun takaisin töihin ja taas työterveysasemalle. Ihana, vanhempi ja charmantti herrasmies otti pelit ja vehkeet ja kurkkasi korvaan. Kyllä siellä jotain on, hän totesi ja tiukasti onkin tärykalvoa vasten. Siinä sitten aikansa ronkittuaan sai 50 vuoden ajan kerääntyneet kuonat pois ja tärykalvo oli onneksi vahingoittumaton, toki tulehtunut. Sain antibioottitippakuurin ja kahden viikon ajan määräyksen laittaa silikonit korvaan, ettei vesi pääse sisälle. Tämä on samalla kokemukseni silikoneista, joista todellakin voi olla hyötyäkin. Lääkäri kysyi tietenkin, että olenko topstikuilla kaivanut korvaa. Totta helvetissä olen. Se, joka ei ole, sanoo nyt HEP. Jos puolenvuosisadan aikana kerran on korva tukossa, ei se nyt niin vakavaa voi olla. Olen toki varonut laittamasta korvatulppia kovin syvälle episodin jälkeen ja onneksi yleensä ajamme pikkuteitä moottoripyörällä, jolloin tulppia ei ole. Toista se on istua kyydissä autobaanalla, kun pyörän mittarissa on 150 tai ylikin. Silloin kyllä on tapana koputtaa miehen kypärään, että kiitti mulle riitti.

    Ja kun tässä ruvettiin turinoimaan niin kerronpa vielä, että elokuun alussa, poikani hääpäivän aamuna, mies vetäisi puukolla peukaloon kauhean reiän (kirvesmiehellekin sattuu). Verta tuli kauheasti ja haava oli pitkä ja syvä. Siihen pitää laittaa tikit, ehdotin. Minä en mihinkään päivystykseen lähde moneksi tunniksi istumaan, mies vastasi ja lähti ostamaan apteeksista haavateippiä sun muuta. Verta tuli ja laastareita kului. Häähetkikin lähestyi. Ei lääkäriin, ei edes yksityiselle, vaikka siellä olisi ehkä selvinnyt tunnin käynnillä. Mies iso tukko peukalossaan lähti häihin ja kun oltiin astumassa kirkkoon, haava alkoi vuotaa ja taas oli toinen käsi ihan veressä. Niin oli myös ensimmäistä kertaa päällä ollut pukukin. Sitten kirkon vessatiloihin kursimaan peukaloa taas kokoon. Pikkuhiljaa verentulo tyrehtyi ja mies tulehduksen estämiseksi otti reilusti prosenttijuomaa hääjuhlissa. Toki jaksoi kolmeen asti, joten lääkitystä tuli sitten jatketuksi ihan pitemmän ajan. Kolmantena päivänä haava alkoi jo vähitellen umpeutua, joten oikeassahan mies oli, ei siinä tikkejä tarvittu.

    Terkut!

    ps. Muista käydä osallistumassa arvontaan: http://mayrakoiraolli.blogspot.fi/2013/09/arvontaa-pukkaa-hau-hau.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi-hii, unohdin ihan mainita postauksessa, että minutkin sätittiin usean lääkärin toimesta juuri tuohon korvien kaivamiseen liittyen. Enkä todella voi nyt huutaa 'HEP'. Kyllä olen kaivanut korviani topseilla ja joskus vaikka millä tikuilla, jos on niikseen sattunut, ettei ole siinä juuri ollut topsia saatavilla ja korva on kutissut. Yhdeltä korvaklinikan lääkäriltä kysyin oikein tuimasti, että mitä sitten kuuluu tehdä, kun korvaa kutiaa, jos topsia ei saa käyttää? Hänpä puhkesi nauramaan. Just, just.. :D

      Silikonitulppia olen minäkin nyt käyttänyt sekä suihkussa että vesijumpassa, jonne olen palannut lääkärin paheksunnasta huolimatta. ;D Tulpat on tosiaan oikeasti hyvät ja pitävät korvat kuivina.

      Siis apua noita miehiä!! Mikä siinä lääkäriin menemisessä on NIIIIN vaikeeta!!?! Vaikka tosiaan, oikeassahan se sinun miehesi oli. Haava tyrehtyi ilman tikkejäkin ja tosi nopeasti vielä.. :D No, onneksi nyt kuitenkenkin edes tyrehtyi ja saitte juhlia häitä. Onnea muuten sulhasen äidille! <3 Oli varmasti ihana juhla!

      Terkkuja sinne myös! <3

      PS. Pitääpä tulla!

      Poista
  7. Todella vihoviimeistä on joutua joka kerta eri lääkärille! Siitä se huono hoito alkaa, kunnes Onnetar suo tiellesi yhden hyvän, uuden lääkärin, joka tajuaa tilanteen. Huoh.
    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit kyllä täysin naulan kantaan!

      Kiitos ja jaksuja sinne! <3

      Poista
  8. No oli siinä kokemusta kerrakseen. Huh huh. Onneksi sulle on nyt määrätty oikeet tropit ja paraneminen voi alkaa. Tsempit meiltä kaikilta!

    VastaaPoista
  9. Voi muru :( , kyl sunt ny on rääkätty suarastaan. Juu, en arvosta tollasii lääkäreit ja niille sen myös suoraan sanon. Kun on koko ikänsä sairastanut ja ollut kaikkea muuta enempi kuin terve, niin sietokyky ja usein myös valitettavasti luottamus lääkäreihin karissut kuin lehdet puusta syksyllä. Nykyisin alkaa tietovarasto olla jo sitä luokkaa, ettei lääkärit tohdi paljoa venkoilla, kun oma asenne kertoo myös ettei ihan mitä skeidaa vaan ota vastaan. Aina kannattaa muistaa, että niillä lekureilla on myös esimies. Jos ei ole kohtelu mallillaan ja korvat on tukossa lääkärilläkin niin eikun valittamaan.
    Sä olet nimpal kiltempi ku mää, mää uskosin.
    Enpäs oo ennen kuullut , että ruusu voi olla korvassakin. Kyl se ennemmin on joku ohdake. En muutenkaa ymmärrä, että niin nätti nimi on niin kamalalla ja vieheliäisellä sairaudella. Muta alkakoon karkoitus ropastasi oitis, menköön muualle kukkimaan. Josko nyt sitten oisit saanut sopivat lääkkeet, kun saarnankin sait, viaton ressukkani. Kehtasivatkin arvostella. Olisi pitänyt ennemmin kysyä, että mitenkäs rouvaa on näin huonosti hoidettu aiemmin ja olemmekin kovasti pahoillamme, että olette joutunut kärsimään. Ja sun ois pitänyt saada ohjeet, miten harrastuksen parissa voisit estää korvaa tulehtumasta, kun se tulehtuu ilman harrastustakin. Eikä luentoa siitä ettei sun ihmisparka pidä koskaan enää mitään harrastaman, kun se ei onnistu kumminkaan ilman korvanenäsilmäjalkakäsi- tulehdusta. Kyllä tuosta kaikesta voisi tosissaan mielensä pahoittaa. Ja ankaramman kaavan mukaan. Sympatiahalit täältä. Meiltä kaikilta. <3
    Terveyskeskuslääkärit.......en tiedä mikä funktio niillä on. en ole tavannut viime vuosina yhtään ja siihen on syynsä. En käy siellä. Niillä ei ole sellaista tietotaitoa jolla mua hoidettaisiin. Niillä on vaan se resptinkirjoitus oikeus. Mitään muuta eroa järjellä varustettuun kansalaiseen niillä ei ole.

    Paranemisia ja tsemppiä. Suukot Essiltä ja terkut sinnepäin Essilästä kaiki8lle.

    Ps. Jos miehesi sormessa näkyy jokin piste siinä tikkusormessa, niin steriilillåä neulalla vaan reikä siihen ja varovasti puristaa, niin se tikku lentää ulos sieltä. Sitten vaan sitä antiioottisalvaa päälle. Näin ollan ite toimittu, kun tikku on niin syvällä ettei sitä tahdo pois saada. se koteloituu sinne ja ajaa ittensä ulos lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos empatiasta ihanainen! Oikein tunnen tänne asti lämpimät ajatuksesi. <3

      Niin, olen itseasiassa nyt teidän mahtavia kommentteja lukiessani todennut, että taidan tosiaan olla ihan liian kiltti noita lääkäreitä kohtaan. Se on itselleni aika erikoinen oivallus, koska olen luullut olevani enemmänkin vähän hankala ja tosi vaativa potilas. Syynä kiltteilyyni taitaa olla jonkinlainen aina vaan jatkuva lääkäreitä kohtaan tuntemani arvostus. Lapsuuden haaveammattini oli nimittäin lääkäri ja minussa on elänyt vähän semmoinen "lääkäri on jumalasta seuraava" -ajattelu. Toisaalta sitten, luulisi kaiken tuollaisen hyvinkin karsiutuneen tässä elämän myötä. Olenhan törmännyt jos jonkinlaisiin lääkäreihin omiin, äidin, appiukon ja koirien sairauksiin liittyen. Maanantaina menen taas lääkäriin ja meinaan tarkkailla itseäni uusin silmin ja puuttua tarvittavan topakasti mahdollisiin epäkohtiin (haa, varo vaan lääkäri parka.. ;D)

      No juu, en ollut minäkään ennen kuullut ruususta korvassa. EI ole kiva kasvi, voin kertoa. ;D

      Olen periatteessa ihan samaa mieltä terveyskeskuslääkäreistä, mutta tokihan heissäkin on poikkeuksia. Olen päässyt yhden oikein todellisen helmen hoidettavksi ja hän todella otti silloiset vaivani todesta ja ne tutkittiin sekä hoidettiin aivan erinomaisesti. Mutta niinhän se menee - poikkeus vahvistaa säännön.

      Kiitos ihan hirmuisesti taas kerran ihanista sanoistasi ja terkkuja sinne myös ihan hurjasti - puss&kram! <3

      PS. Kiitos tästäkin vinkistä!! Sormessa näkyy kyllä selkeä musta piste. Viimeistään viikonloppuna yritän tuota neulatemppua. Silloin, kun tikku oli tuore, en millään saanut sitä ulos, vaikka olen mielestäni aika hyvä poistamaan tikkuja. Sittemmin olen ajatellut, et nyt sitä on enää turha itse yrittää, jos siihen on jo kasvanut jotain kudosta ympärille. Mutta, jos se olisikin tosiaan koteloitunut, niin kokeillaan tietysti - tänks! :))))

      Poista
  10. Tiedän tunteen ihanan...ja miten se laulu jatkukaan? :D Mutta oikeesti, minullakin on jo toista kertaa ollut aikuisiällä korvassa tulehdus. Tällä kertaa mentiin tujulla antibioottikuurilla ja korvatipoilla, tärykalvopunainen ja korvakäytävä turvoksissa ja punainen. Jeps...Mun pitäs mennä uudelleen lääkäriin, kun en kuule kunnolla tuolla korvalla, mutta kipeä se ei ole eikä muutenkaan tunnu oirehtivan. En vain kuule kunnolla. Inhoan lääkäreitä, kun ne vähättelee vaivoja...En ota etes särkylääkettä jos ei ole ihan sänkyyn kaatava kipu. Olen hoitaja ja sanon ihmisille toisin, mutta itse kammoan huonojen kokemuste myötä lääkäreitä, jotka eivät kuuntele hoidettavaa ja minusta toisen ihmisen hoitamisessa juuri pitää kuunella sinua, koska ei sitä voi toista hoitaa jos,että tiiä hänestä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiinsa toi biisi!! :D Voi ei, korvavaivainen kohtalotoveri siellä. EI ole kyllä kiva tauti. :/

      Tuo Sairaan hyvä lääkäri oli kyllä todella hyvä kirja. Siinäkin todettiin useaan otteeseen, että oikea diagnoosi löytyy noin yleisesti aina nopeiten ja helpoiten silloin, kun lääkäri (viitsii) kuunnella potilasta. Toisaalta sitten, eikö sen nyt ihan maalaisjärki jo sano. Luulisi olevan hyvinkin itsestään selvää, vaan eipä ainakaan käytännössö tunnu olevan.

      Toivottavasti sinä(kin) saisit korvan kuntoon! Rapsuja koissuille! <3

      Poista
  11. Voi elämä mikä riesa tuollainen korvahomma osaakin olla. Kokemusta on ja on myös erilaisista lääkäreistä...tarinoita olis vaikka ja kuinka, ehkä olen sairastellut poikkeuksellisen paljon jossakin vaiheessa, heh.

    Toivottavasti inha vaiva tokenee, ei ole kummoista olo jos on jokin paikka risana :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou, ai sielläkin on podettu korvia, ei tosiaan ole kiva vaiva. :/ Juu, eiks oo jännä homma, miten paljon omituisia kohtaamisia lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan kanssa on elämän varrella kertynyt. Tuo Sairaan hyvä lääkäri oli hämmentävän osuva opus juuri tämän meikäläisen korvaepisodin alkuun. Aikalailla on tullut pohdittua noita erilaisia lääkäreitä myös ko. kirjaan peilaten.

      Kiitos empatiasta ja terkkuja sinne kovasti! <3

      Poista
  12. RILTSU!!!! Haluu säkin vaan siihen kakkatutkimukseen! Siinä on nimittäin aika kivoja piirteitä, siinä koekaniinitouhussa: Mami vie mun kakan sinne ellille sellasessa lasipurkissa, jonka kyljessä lukee että RUUSUNTERÄLEHTIHILLOA.

    Aika ihanasti sanottu mun kakasta :-) ( Tieteskin AIDOT rinsessat kakkii vaan ruusujuttuja!)Kyllä ne nyt varmana kovasti ilahtuu siellä ellillä kun me tuodaan sinne ruusunterälehtiä!

    Nyt muuten tapahtu TAAS SE. Se, et aina kun mulle on elliaika tilattu, niin heti mä paranen. Siis ennen kuin me ehitään sinne lekuriin! Nyt on jo kakka kunnossa, mut kuiteskin me kuulemma mennään sinne ellille. Outoo... Kai mami vaan haluu viedä sen purkin, siis ne ruusunterälehdet sinne.

    Terkkuliinit!

    3 sheltin Tyyne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin hei jo pikakurkkimassa tota tutkimusta ja mielenkiintoiselta kyllä näytti. Täytyy vielä perehtyä tarkemmin ja tehdä se testi, jotta sopisko Riltsu siihen. KIITOS kovasti vinkistä!! :)))

      Ruusunterälehtihilloa, buahhahhahhaa!! Toivottavasti hoitsutädit ei erehdy levittämään sitä paahtoleivälle.. :D:D

      Niinpä, toi ihmeparaneminen just ennen lekuriaikaa on niin perus. Meikäkin tässä istui useampaan otteeseen jossain odotushuoneessa miettimässä, että onkohan se korva nyt oikeastaan enää niin kipeä. ;D

      Poista
    2. Riltsu! Arvaa mitä!!!
      Mä olin sopiva siihen tutkimukseen, mut nyt kun mä oon parina päivänä syöny sitä tutkimusvalmistetta, mulla on ihan järkky VAALEENKELTANEN ripuli! JUST kun mun maha oli ok, niin nyt se sekos taas. Me varmaankin heitetään kesken mun osallistuminen siihen tutkintaan.

      Mami miettii et joko mä oon saanu niitä bakteereja, ja ne ei sovi mulle... tai sit, jos mä oon saanu lume-valmistetta, se piimämäinen litku ei käy mulle... tai sit jos se on lumetta, se valkonen jauhe siinä seassa voi olla vaikka mitä maissijauhoo, ja siitä voi tulla plörö.

      Hitsit sentään! Musta ei varmaan tuukaan kaikkien ihailema sankarikoekaniini, joka pääsee lehtiin ja telkkariin, kun on uhrautunu KAIKKIEN huonomahasten puolesta. Ne tutkiskelijat nimittäin kysy, onko kiinnostusta osallistuu "mainontaan".

      Nyt meiän pitää miettii mamin kanssa mitä tehdään. Mä en nimittäin tieteskään voi olla lierulla montaa viikkoo... en ees tieteen nimissä. Katellaan tilannetta!

      t. 3 sheltin Tyyne

      Poista
    3. Ou-nou, toihan kuullostaa gaameelta! :/ Mamin tarttee soittaa sinne lekuriin ja kysyä, että mitäs nyt tehdään.

      Muuten se tutkimus olis tietty kyllä hieno juttu. Varsinkin, jos sais sitä oikeeta "lääkettä" ja massu paranis sen avulla.

      Mutta, mutta, meidän silmissä sä Tyyneliini olet tietysti jo nyt todella ihaltava sankarikoekoira ja me tehdään täällä aaltoja sulle koko lauma. <3

      Poista
    4. Juu, mami soitti jo. Muutenkin se on soitellu sinne tän jutun tiimoilta jo ainaskin miljoona kertaa, millon mitäkin asiaa sillä on ollu. Yhellä kerralla on ollu elliaika varattuna, muttei kakkanäytettä. Sit taas on ollu kakka, muttei aikaa ja välillä kakka, joka on ollu liian muotovalio. Sit taas näytekakka, jonka isäntä suuressa viisaudessaan iski tulikuumaan lasipurkkiin ( Eihän sellasta voi viljellä!!!!! Ääliö isäntä! Mami sai pitää kaksin käsin suutaan kiinni, ettei ois antanu isännälle tosi ikävää palautetta.)

      Kyllä on ollu hommaa tästä koekoirajutusta. Kyllä me nyt hypätään pois tästä tutkinnasta.

      terkkuja!

      Tyyne

      Poista
    5. Kuulostaa kieltämättä "aika" suuritöiseltä.. :O Ehkä tosiaan kantsii jättää koekoirailut muille rekuille.

      Mukavaa sunnuntain jatkoa teidän koko porukalle! :)

      Poista
  13. Ai hirvitys mitä sä oot joutunu kestämään! Ei oo kiva tommonen, järkihän siinä meinaa mennä. Onneks viimein sait apua, vaikka melkomoista lääkärissäpyöritystä ootkin joutunut kestämään. Tosi kurjaa kun lääkärit ei kuu(nte)le, menisivät korvalääkäriin ;) Toivottavasti sun korvat tulee pian kuntoon, ja kuulokin palautuu normaaliksi.

    Mulla on kans ollut vähän terveysongelmia, ja oon joutunut / joudun edelleen lääkäreissä ramppaamaan. Näin jälkikäteen voisin sanoa, että oma terveyskeskuslääkärini oli näistä nytnähdyistä paras ja kuuntelevin. Olispa hänenlaisiaan enemmän.

    Hienoja kuvia typyköistä, Peppi onkin melkoisen tympiintyneen näköinen tuossa yhdessä kuvassa. Rapsutuksii ja muiskuja heille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin, järki meinaa tosiaan mennä, jos ei oo jo menny.. ;D Hih - hyvä heitto, korvalääkäriin joutais aika monet lääkärit! :D

      Kävinkin pikaisesti kurkkamassa tein plokin. Huh-huh, vatsaleikkaukset ei oo kivoja! :/ (Nim. Kokemusta on) Toivottavasti selviäisit edes yhdellä leikkauksella!! Pidän kovasti peukkuja!

      Mullakin on muuten kokemusta yhdestä ihan huippusta terkkalääkäristä. Valitettavasti kyllä myös monesta aikas surkeasta.

      Kiitos! Ja niin on tuossa alimmassa. Oikein siristää silmiään kun on niin kypsä taas mamman kotkotuksiin! :D:D

      Jaksuja sinne kovasti sen massun kanssa ja Elli söpöläiselle suukkoja! <3

      Poista
  14. Voi luoja, mitä touhua!! Tsempit sinnekin ja koitahan korvasi kera toipua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, on ollu kaikenlaista.. Mutta korva on onneksi nyt jo tooosi paljon parempi. *kop, kop*

      Kiitos ihanainen! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü