keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Victory - koiran osteosarkooma


Näin uuden vuoden kunniaksi halusin jakaa kanssanne tarinan ystäväni Pian Belgianpaimenkoirasta Vickystä. Vicky on oikea huonon onnen tyttö vai sittenkin hyvän onnen? Saatte päättää itse.


Vicky syntyi Espanjassa ja se löydettiin n. vuoden ikäisenä, huonokuntoisena raasuna vaeltelemasta yhtä huonokuntoisen mastiffin kanssa. Kaksikko vietiin koiratarhalle, jossa mastiffi parka menehtyi pian vaivoihinsa. Vicky sen sijaan säilyi hengissä ja sai siksi nimensä englannin kielen sanan victory mukaan. Pia törmäsi Vickyn kuvaan netissä ja niin alkoi Vickyn pitkä matka Espanjasta Suomeen. Alla olevassa kuvassa vasemmalla Vicky huonokuntoisena tarhalla ja oikealla terveeksi hoidettuna Suomessa.





Suomeen päästyään, Vicky eli seuraavat neljä vuotta onnellista koiran elämää ystäväni perheenjäsenenä. Kunnes koitti seuraava haaste, joka alkoi toisen etujalan ontumisena. Ontumista hoidettiin muutama viikko viattomana venäytyksenä, kunnes elokuussa jalka kuvattiin ja karmea totuus paljastui, Vickyn ranteesta löytyi luusyöpä (osteosarkooma). Osteosarkooma on koirien yleisin luusyöpä ja sen ennuste on valitettavan huono. Eläinlääkäri, joka kuvat otti, sanoi, että Vicky täytyy päästää kärsimyksistään pian, koska luusyöpä on erittäin kivulias.


Vasemman etujalan ranteessa näkyy syöpäpatti -



Olen kertonut täällä blogissa ennenkin omasta luottoeläinlääkäristämme Heikki Putrosta. Heikki on erikoistunut koirien kasvainsairauksiin sekä ortopediaan. Täydellinen yhdistelmä Vickyn tapauksessa, joten en epäröinyt kertoa Heikistä ystävälleni. Saimme onneksi pikaisesti ajan Heikille ja siitä lähti käyntiin aikamoinen hoitoprosessi.

Ihan ensin oli tärkeä selvittää mahdolliset etäpesäkkeet, koska osteosarkooma on niin aggressiivinen tauti, että levinnyttä syöpää ei (ainakaan koirilla) kannata lähteä hoitamaan. Vicky käytettiin CT-kuvissa Kouvolan Eläinsairaalassa ja uutiset olivat onneksi hyviä: ei näkyviä etäpesäkkeitä! Kouvolassa sen vuoksi, että saimme kuulla siellä olevan maan tarkin CT-kuvantamislaite. Tämän Pia koki tärkeäksi, jotta nähtäisiin mahdollisimman tarkasti mahdolliset etäpesäkkeet.


CT-kuvat syöpäpatista -



Seuraava vaihe oli sairaan raajan amputointi, joka on ainoa tapa pysäyttää tauti. Koirien raaja-amputaatiot eivät ole Suomessa kovinkaan yleisiä ja ne jakavat mielipiteitä tosi voimakkaasti. Tämä onkin tärkein syy, miksi halusin ehdottomasti kirjoittaa Vickyn tarinan tänne blogiin ja onneksi sain siihen Pialta luvan. Kokonaisen raajan amputoiminen on tottakai iso ja radikaali päätös ja prosessi on myös varsin hintava. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät moiseen halua/pysty lähtemään, mutta minusta on tärkeää levittää tietoa myös tästä vaihtoehdosta.


Elokuussa 2015 juuri syöpädiagnoosin jälkeen -



Vickyn tapauksessa amputaatio oli ainoa mahdollisuus säästää koiran henki. Heikki kertoi meille puhuneensa amputaation puolesta viimeiset viisitoista vuotta. Hän on vilpittömästi sitä mieltä, että koira, koosta ja rodusta riippumatta, pärjää loistavasti kolmella raajalla. Pia on ollut vuosia mukana rescue-toiminassa ja nähnyt maailmalla paljon kolmiraajaisia koiria ja tiesi, että koira voi elää täysipainoista elämää myös kolmijalkaisena. Tästä syystä hän oli erittäin valmis niinkin radikaaliin hoitomuotoon. 

Netistä löytyy, varsinkin jenkkisivuilta, tosi paljon tietoa kolmijalkaisista koirista ja minä totuttelin ajatukseen, lukemisen lisäksi, katsomalla videoita youtubesta. Videoiden perusteella näytti, että kolmijalkaisuus ei todellakaan ole koiralle ongelma, eikä välttämättä edes hidaste. Tässä yksi esimerkki.

Vaikka tiesimme, mitä on tulossa, niin toki Vickyn näkeminen heti leikkauksen jälkeen oli sydäntäsärkevää. Itkeä vollotimme Pian kanssa lattian nurkassa ja katsoimme, kuinka nukutuksesta heräilevä Vicky loikki ilman toista etujalkaansa. Mutta niin kuin Heikki oli luvannut, Vicky nousi heti pystyyn, käveli omin jaloin autolle ja hyppäsi itse auton takaboksiin. Uskomatonta! 


Ensimmäisiä kuvia amputaation jälkeen -




Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen olivat silti vaikeita. Liikkuminen ei ollut ongelma, mutta leikkauskipuun määrätty Tramal sopi huonosti Vickylle ja aiheutti läähättämistä sekä levottomuutta. Ystäväni sanoin oli yhtä h*vettiä katsoa, kun koira ei saanut rauhoituttua paikoilleen vaan vaelteli pitkin asuntoa tuntitolkulla. Onneksi rauhattomuus helpotti, kun Tramal saatiin ajettua alas. Kuulemma tietyille roduille, kuten Belgianpaimenkoirille, Tramal sopii huonosti.





Vickyn kävely kehittyi alusta asti todella nopeaa tahtia. Joka kerta kun näin Vickyn, olin ihan hämmentynyt, kuinka paljon sulavammaksi liikkuminen koko ajan muuttui. Varsinkin juostessa, ei meinannut aina edes huomata, että yksi jaloista puuttui. Niin, Vicky todella juoksi jo hyvin pian leikkauksen jälkeen ja todella lujaa. Haki innoissaan palloa, aivan niin kuin ennenkin.


Juoksunäyte kotipihalla 14 vrk amputaation jälkeen -



Kun leikkauksesta oli kulunut kolme viikkoa, menimme poistattamaan tikkejä sekä aloittamaan sytostaattihoidot. Vicky sai sytostaatteja yhteensä viisi kertaa kolmen viikon välein. Osteosarkooma on sen löydyttyä oletettavasti lähettänyt jo ainakin mikroskooppisia etäpesäkkeitä. Jos CT-kuvissa näkyviä etäpesäkkeitä ei ole, niin näihin mikroskooppisiin etäpesäkkeisiin sytostaatit purevat todella hyvin. Heikki käyttää kahta eri sytostaattia joita annettiin vuoron perään, toista kolme ja toista kaksi kertaa. Ennen jokaista sytostaattitiputusta Vickylta otettiin veriarvot ja toisen sytostaatin kohdalla myös sydänultra oli välttämätön. Sytostaatit tuhoavat aina syöpäsolujen lisäksi myös terveitä soluja ja siksi on tärkeää, että veriarvot tarkistetaan. Jos veriarvot ovat laskeneet liikaa, niin tiputusten välillä pidetään pidempi tauko.


Sytotiputuksessa -



Vicky kesti sytostaatit todella hyvin ja ne pystyttiin antamaan aikataulun mukaisesti. Toisen sytokerran jälkeen Vicky oli erityisen vaisu ja huonovointinen, joten Pia vei koiran lääkäriin. Siellä todettiin, että leukosyytit olivat laskeneet aika alas. Vicky sai antibioottikuurin ja vointi parani nopeasti. Muuten jokaisella kierroksella neljäs päivä oli aina sellainen, että Vicky voi selvästi vähän huonosti: ruoka ei maistunut ja koira oli tavallista väsyneempi. Muuten sytoista selvittiin tosi hyvin ja Vicky oli suurimman osan ajasta hyvävointinen ja iloinen.


Ohessa taidonnäyte, kuinka yhdelläkin etutassulla voi kaivaa. ♥  



Viimeisellä sytokerralla, joulukuun alussa, Vickylta otettiin keuhkokuvat, jotka olivat ihan puhtaat. Osteosarkooma lähettää yleensä aina ensimmäiset etäpesäkkeensä keuhkoihin, joten oli todella hyvä uutinen, että keuhkoissa ei näkynyt mitään epäilyttävää. Osteosarkooma on kuitenkin todella vakava tauti, jonka ennuste on, hoidoista huolimatta, varsin karu. Tilastojen mukaan sytostaattihoitojen jälkeen koirista on elossa kahden vuoden jälkeen 50 %. Mikä on toisaalta todella paljon, jos ajatellaan prosentteja ilman hoitoja. Se luku on nimittäin pyöreä nolla.


Puhtaat keuhkokuvat ja viimeiset sytot -




Tällä hetkellä Vicky voi erittäin hyvin. Vicky asuu neljän koiran laumassa ja oli ennen leikkausta laumansa nopein. Vaan niinpä on yhä edelleen, vaikka on antanut jalan verran tasoitusta tovereilleen.


Kotipihalla 2 kk amputaation jälkeen -




Kavereiden kanssa pellolla 2 kk amputaation jälkeen -




Minkälaisia ajatuksia Vickyn tarina teissä lukijoissa herättää?


21 kommenttia:

  1. Ei vitsi mikä tarina koiralla!! Luin sitä kyyneleet silmissä ja lopuksi hymy huulilla! Vicky on kulkenut aikamoisen matkan. Sillä olisi varmaan aika monta tarinaa kerrottavanaan jos osaisi puhua. Hienoa että jait tämän tarinan meidän kanssa! Ja kiva kuulla tuosta lääkäristä. Ikinä ei tiedä minkälaiselle lääkärille sitä vielä on tulevaisuudessa tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito kivasta kommentista, Nanne! :)

      Kyllä - Vickyn tarina kaikkinensa on melkoinen! Ja kuinka onnellinen olen sen puolesta, kun on päässyt juuri ystäväni koiraksi. <3 Vickyn eteen ja hyvksi on tässä vuosien saatossa tehty kyllä ihan kaikki mahdollinen. Toivotaan, että tyhmä tauti ei uusi!

      Heikki Putron nimi kannattaa tosiaan pistää korvan taakse. Siinä on todella osaava ja empaattinen eläinlääkäri! <3

      Poista
  2. Tollasessa tilanteessa on koiran omistajalla (ja kaikilla sen läheisillä ihmisillä) niin paljon vaiheita, joita ei kokematta käsitä. Mutta on kyllä helppo samaistua siihen suunnattomaan helpotukseen, joka tulee, kun se rakas koira pystyykin kävelemään, juoksemaan, hyppimään, ja ennen kaikkea sen kroppa näyttää tutkimuksissa olevan täysin terve!

    Pienen murto-osan tuosta pelosta koiran puolesta koin syyskesällä, kun Artun "furunkuloosi" ei parantunut, ja olikin kasvain. Mutta kun kysyt, mitä ajatuksia Vickyn tarina herättää, en pysty näkemään mäyräkoiran kroppaa yhden etujalan varassa. Kaikki on toki mahdollista, mutta minusta tuntuu, että ei kuitenkaan.

    Hienoa, kun jaksoit olla ystävän ja hänen koiransa tukena. Sellaisia ystäviä tarvitaan, mutta liikaa niitä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä uskomatonta seurata näin läheltä, miten nopeasti ja hyvin Vicky on kolmijalkaisuuteen sopeutunut. Koira elää tässä hetkessä: se ei sure menneitä, eikä pelkää tulevaa. Me ihmiset sitten taas tehdään kaikkea tuota. Vaikka me Pian kanssa tiedettiin teoriassa, miltä koira näyttää amputaation jälkeen, niin todellisuus iski silti kasvoille kuin super märkä rätti. Leikkauskohta näytti tosi rujolta ja Vickyn "loikkiminen" sydäntäsärkevältä. Niin vaan haava on umpeutunut, karva kasvanut, kävely kehittynyt valtavasti ja me ihmiset, hitaasti mutta varmasti, sopeutuneet.

      Juu, se Artun kasvain pelästytti kyllä kunnolla! Onneksi, onneksi se oli vaaraton laatuaan. <3

      Hmm, en ole muuten tullut ajatelleeksi, miten juuri mäyräkoira pärjäisi kolmella jalalla. Ihan ensin tulee mieleen, että takajalan menetys ei varmaan olisi ongelma. Koirathan ovat hyvin etupainotteisia. Noin periaatteessa kai, mitä matalampi/pienempi koira, niin sitä helpommin se pärjää kolmijalkaisena. Mutta, mutta entäs sitten mäyräkoiran selkä? Täytyypä ehkä ihan googletella asiaa.

      Terkkuja sinne kovasti sekä emännälle, että talviuneen vaipuneelle laumanvartijalle! <3

      Poista
  3. No, Vickyllä on vielä monta onnellista vuotta edessään ja koira kun koira pärjää kolmella raajalla ja vieläpä hyvin. Minä yaas luulen, Main kommentista poiketen, että mäyriskin pärjäisi ihan hyvin kolmella tassulla. Moni koiranmistaja voisi lopettaa lemmikkinsä jo ihan pelkistä kustannussyistä. Ei varmaan ollut mitään halpaa tuo Vickyn kuntoon hoitaminen.

    Kommentissani voisi olla toinen sävy, jos Vicky olisi jo ihan elämänsä ehtoopuolella, mutta koska sillä on todennäköisesti monta ja iloista vuotta edessään, niin se elää elämäänsä täysin tyytyväisenä. Koirahan ei paljoa menneitä muistele, vaikka kyllä sillä muisti on kuitenkin. Koirahan elää ihan täysin nykyhetkessä kaikilta osin. Terkut Ossilasta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kolmijalkaisuus ei tosiaan tunnu paljon koiria vaivaan/hidastavan. Suomessa kolmijalkaisia näkee todella harvoin, mutta ulkomailla, varsinkin koiratarhoilla, huomattavasti enemmän.

      Meille Pian kanssa on tullut sellainen tuntuma koirien osteosarkooman hoidosta, että suurin osa, kuten sinäkin arvelit, diagnoosin saaneista lopetetaan hyvin pian. Yksi syy on ihan varmasti kustannukset. Mutta meille on tullut mieleen myös, että yksi iso syy lopettamispäätökselle saattaa olla tietämättömyys muista vaihtoehdoista. Siksi halusimme Vickyn tarinan tänne blogiin. Tällaisiin postauksiin kun usein päädytään googlettelemalla. Niin josko joku koiran osteosarkoomasta tietoa etsivä saisi tästä apua.

      Luin tosi paljon koirien amputaatiotarinoita netistä ennen Vickyn leikkausta. Niitä löytyi aika paljon jenkki- sekä UK-sivuilta. Tarinoista jäi päällimmäisenä mieleen, kuinka onnellisia koirien omistajat olivat saamastaan jatkoajasta. Aluksi hämmästelin, miten onnellisia omistajat olivat myös silloin, vaikka jatkoaika olisi jäänyt taudin uusimisen tai muiden syiden takia lyhyeksikin. Sitten muistin, että meidän ensimmäiseltä westieltä Rosalta leikattiin polvi hänen ollessa reilusti yli 13-v. Leikkaus ja oheiskustannukset eivät olleet pienimmästä päästä, mutta me olimme miehen kanssa ihan super onnellisia, kun Rosa toipui nopeasti leikkauksesta ja sai köpsötellä viimeiset (n. 7 kk, muistaakseni) omilla jaloillaan. Silti ymmärrän myös todella hyvin, että kaikki eivät ajattele samoin. Tilanteet, resurssit ja muut muuttujat määrittelevät kunkin tapauksen aina erikseen.

      Koirien kyky elää hetkessä on jotain, josta meikäläisellä olis niiiiin paljon oppimista!!

      Kiitos hyvästä kommentista ja terkkuja sinne kovasti teille kaikille! <3

      Poista
  4. Minäkin haluan kommentoida tätä kirjoitusta, sillä olen ihan otettu ihanista kommenteistanne ja lisäksi haluan kertoa kaikille lukijoille, että annamari on hyvin harvinaislaatuinen ihminen. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän kulki koko vaikean matkan rinnallani ja teki kaiken mahdollisen ja enemmän kuin mitä saatoin edes kuvitella. Kun syöpä todettiin, Vickyn isäntä oli juuri lähtenyt kahden kuukauden työkomennukselle ulkomaille, ja kuvittelimme ettei hän todennäköisesti näe enää Vickyä. Jos annamari ei olisi ollut vierelläni, olisin joutunut kohtaamaan kaiken yksin enkä tiedä olisinko jaksanut. Onneksi Vicky saatiin vielä pelastettua, isäntä pääsi kotiin halaamaan koiraansa ja me elämme taas mukavaa koiraperheen arkea. Kiitos maailman empaattisimmalle, auttavaisimmalle ja ihanimmalle annamarille kaikesta! <3

    Pia, Vickyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pia, Pia.. Mitä tähän nyt edes voi sanoa? Kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi (taas kerran.. )! <3 Ilo on ollut olla avuksi tilanteessa, joka tuli teille täysin puskista ja hankalimpaan mahdolliseen aikaan, kun isäntä tosiaan oli justiinsa lähtenyt reissuun. Ja onneksi on Heikki! Niinkuin hyvin tiedät, niin hän on pelastanut meidät pulasta ennekin.

      Se, että Vickyn isäntä pääsi, toisin kuin pelättiin, halaamaan rakasta koiraansa, nostattaa aina uudestaan mulle kyyneleet silmiin. Siinä jotenkin konkretisoituu just eikä melkein se tuossa ylempänä Marja-Leenalle "hehkuttamani" jatkoaika. Ja jatkoaikahan voi Vickyn tapauksessa tarkoittaa lukuisia hyviä ja onnellisia vuosia!

      Rapsutuksia koko laumalle! <3

      T. Vickyn sytoystävä

      Poista
    2. Hyvä Vickyn sytoystävä :-D Aika usein katson Vickyä ja ajattelen että ihmeellistä, mutta tuossa se on yhä ja yhtä onnellisena kuin ennenkin. Jos ei amputaatiota olisi tehty, se olisi pitänyt päästää hyvin pian pois. Vaikka diagnoosin ja amputaation välinen aika oli todella lyhyt, varmaan muistat vielä hyvin, kuinka tauti eteni agressiivisesti ja minun oli työlästä pitää Vicky kivuttomana leikkaukseen asti ja jännitin sitä koska tiesin että kivut voivat olla karmeat. Se Vickyn isännän paluu- ja jälleennäkemiskuva on aika liikuttava, jos haluat, lisää ihmeessä sekin tänne. :-)

      Pia

      Poista
  5. Annamari, pistä tuo " koiran sarkooma" tuonne otsikkoon jotenkin, niin Vickyn tarina löytyy Googlella paljon helpommin. En muuten yhtään ihmettele, jos Tramal sopii huonosti koirille. Ei Tramal sovi kaikille ihmisillekään särkylääkkeeksi. Puhun sellaisista kroonisista särkypotilaista, kuten minä esimerkiksi. Lääkärini sanoi minulle noin kahdeksan vuotta sitten, että voisimme kokeilla sitä. No, kokeilu kesti noin kolme päivää, jonka jälkeen totesin puhelimessa hänelle, että tuon minä lopetin jo. Sen aineen vaikutus ihmisellekin on aika merkillinen. Voi olla narkomaanien suosiossa se aine.
    Terkut teille ja sinun välityksellä Vickylle ja sen laumalle ja perheelle Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Lisäänkin sen heti sinne! :)

      Mullakin on kokemusta Tramalista ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ja tramal on narkkareiden suosiossa. 'Ennen vanhaan', kun lääkereseptit oli aina paperimuotoisia, niin kun haki tramalia apteekista, se resepti piti jättää sinne. Juurikin katukauppasuosion takia.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa teidän laumalle! <3

      Poista
  6. Tramal oli huono lääke myös Onnille, jolla on haimavvaiva. Tramalia sai kumminkin selän venähdykseen. Osoittauti kumminkin ihan vääräksi diagnoosiksi sekin. Kyseessä olikin haimasta johtuva kipu ja huonovointisuus. Ja siirryttiin sitten nopeasti pois tramalista Litalginiin. Poju lakkasi oksentelemasta ja ruokahalu parani. Että en hurraa Tramalille, ihmistenkään käytössä.
    Hieno tarina. Kyllä ois pistänyt miettimään ja luulen, että tekemäni ratkaisu riippuisi aikalailla koiran iästä ja siitä, onko etäispesäkkeitä. Muuten ei minusta kolmijalkainen koira ole sen kummempi juttu kuin ihminenkään , jolta on jokin raaja amputoitu. Se on vamma jonka kanssa opitaan elämään ja niinpä sitä pitää myös oppia katsomaan lempeämmin silmin.
    Ellulta saa vieläkin Tramal-reseptin paperisena ja se otetaan sekin apteekissa pois. Vein Onnin tabletit takaisin apteekkiin, kun niitä ei voinut käyttää.
    Hyviä vointeja Vickylle. Hienoa , että sai mahdollisuuden elämään. ja onneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellouta ihanainen! <3
      Tramal on kyllä ilmeisen hankala lääke sisvuvaikutuksiltaan. Minä sain sitä aikoinaan leikkauskipuun. Sivuvaikutukset iskivät siinä vaiheessa, kun lääke lopetettiin. Sain nimittäin kärsiä oikein kunnon vierotusoireista hikoiluineen, tärinöineen ja gaameine painajaisineen. Jotta ei ihme, jos lääke kiinnostaa huumeveikkoja..
      Vickyllä on kyllä käynyt uskomaton onni saada perheekseen juuri ystäväni miehineen. <3 He eivät vain pidä hurjan hyvää huolta omasta laumastaan, vaan panostavat myös monin eri tavoin koirarescue-toimintaan eri puolilla maailmaa.
      Terkkuja sinne teille kaikille isot annokset - puss&kram! <3

      Poista
  7. Kyllä on Vicky saanut mahtavan omistajan joka tekee kaikkensa. Ja hattua nostan myös lääkärille. Tippa tuli silmään kun luin juttua. En tiedä mitä itse tekisin mutta turvautuisin kyllä eläinlääkärin asiantuntemukseen, näin olen jo kerran joutunut tekemään. Ja tapaukset ovat aina erilaisia, tässä tapauksessa kun ei etäpesäkkeitä ollut niin tehtiin kyllä oikea päätös.

    Hiljennyt blogi (niitä onkin paljon, heh...) Red Rocket Report (blogspot.com) kertoi mäyräkoirasta jolta oli amputoitu toinen etutassuista. Pärjää mäykkykin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja ihanaa kuulla teistä pitkästä aikaa! <3

      Vickyn omistajat ovat kyllä ihania ihmisiä. Valmiita tekemään omien koiriensa ja kissojensa hyväksi melkeinpä mitä vaan. Ja lisäksi auttavat monin tavoin muista koiria ympäri maailmaa. <3

      Silloin kun on hätä lemmikistä, niin asiantunteva eläinlääkäri on kyllä kullan arvoinen. Esim. nyt tämä Vickyn tilanne oli niin vakava ja monisäikeinen, että lääkärin asiantuntemus oli elintärkeää. Meille tuo Heikki Putro on tuttu edellisen westiekaksikon hoidosta. Hän pelasti meidät pahoista tilanteista sekä Ineksen mastsolusyövän että Rosan katkenneen eturistisiteen kanssa. Eikä Heikki pettänyt nytkään. Saimme asiantuntevaa, rehellistä ja myös sopivan huumorintajuista hoitoa.

      Wau, kiitos vinkistä. Kävin heti kurkkaamassa Red Rocketin blogin. Niinpä vaan mäyräkoirakin näyttää pärjäävän jopa ilman toista ETUjalkaa. :)

      Kiitos kovasti kommentista ja paljon terkkuja sinne sekä suukkoja suloiselle Nellille! <3

      Poista
  8. Rohkaisevaa nähdä iloinen kolmijalkainen koira! Hän on raukka vain ihmisten silmissä.
    Vanhempieni lapinkoiralla on ollut etujalan kanssa ongelmia siitä asti, kun koira jäi auton alle. Tapahtuneesta on jo yli kolme vuotta, mutta jalka on jouduttu leikkaamaan kahdesti ja viime kesästä asti jalassa on ollut avohaava, joka ei tunnu paranevan. Vaihtoehtoina ovat jäljellä enää suunnilleen lopetus tai jalan amputaatio. Tämä esimerkki näyttää, että ilman yhtä jalkaakin näköjään voi elää hyvää koiran elämää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja tosi mukavaa, kun kommentoit! :)

      Hui, jäi auton alle! :o Se on yksi mun ikiaikaisista peloista koirien kanssa. Ihanaa kuitenkin, että karvakorva on saanut elää onnettomuuden jälkeenkin. <3

      Vicky on kyllä konkreettinen osoitus siitä, että kolmijalkaisuus ei tosiaan ole koiralle mikään mahdoton ongelma. Minulla on vielä ollut mahdollisuus päästä seuraamaan Vickyn amputaatiotarinaa ihan alusta lähtien ja tosi tiiviisti. Juuri pari päivää sitten näin Vickyn ja siellä se eleli muina tyttöinä koira- ja kissakavereidensa kanssa. Vicky on aina rakastanut palloleikkejä ja rakastaa yhä edelleen. Sohvalle ja sohvalta hyppääminen ei ole mikään ongelma ja muutenkin kaikki näyttää sujuvan oikein hyvin.

      En tiedä missäpäin Suomea asutte, mutta jos vanhemmillasi vaan on mahdollisuus, niin suosittelen lämpimästi tuota postauksessakin mainitsemaani eläinlääkäri Heikki Putroa. Siinä on osaava ja fiksu lääkäri.

      Rapsuja kovasti teidän laumaan ja toivon kaikkea hyvää vanhempiesi koiralle! <3

      Poista
  9. Koirallamme todettiin osteosarkooma helmikuun puolessa välissä ja vasen etujalka amputoitiin maaliskuun alussa. Ct-kuvissa ei onneksi näkynyt etäpesäkkeitä. Uskomatonta, miten nopeasti koira oppii menemään kolmella jalalla kuten ennen neljällä, siihen ei montaa viikkoa tarvita! Tänään viimeinen sytokerta (neljästä) meneillään.

    Kiitos blogikirjoituksestasi! Tämä antoi meille uskoa, että hommaan kannattaa lähteä ja koira pärjää hyvin kolmella jalalla. Toivotaan, että siellä ja täällä eletään onnellisina vielä pitkään ja saadaan nauttia koiranelämästä kolmella jalalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olen tosi pahoillani, että tekin olette joutuneet kohtamaan tuon kaamean taudin.. :( Mutta samalla olen tietysti iloinen, jos saitte tästä kirjoituksesta uskallusta tarttua aika radikaaliinkin hoitoon taudin selättämiseksi. Vickyä seuratessani totesin kyllä tuon ihan saman - koira oppii kolmella jalalla menon todella nopeasti.

      Vickyn kohdalla kavala tauti valitettavasti uusi toiseen etujalkaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä ja Vicky siirtyi toukokuun alussa juoksentelemaan vehreämmille niityille. :´(

      Teidän tarinalle toivon täysin toisenlaista jatkoa! Lähetän karvakorvalle ison annoksen rapsutuksia ja koko teidän laumalle kaikkea hyvää! <3 Kiitos vielä kommentistasi. :)

      Poista
  10. Hei! Minulla olisi samapäätös tehtävänä omalle Belgianpaimenkoiralleni, jalassa on "hyvän" laatuinen syöpä mikä kyllä valitettavasti muuttaa luun rustoksi ja mitään ei ole tehtävissä. ja nyt tällä hetkellä kääntyisin amputaation puoleen ja aikakin siihen on varattuna. Päällimmäisenä mietin ja stressaan miten se yksi jalka jaksaa pidemmän päälle kannatella kroppaa? Tai miten selkä suhtautuu kaikkeen muutokseen? Tuliko vickylle pahoja rasituksia? Tai muita ongelmia? Tiedostan että varmasti pitää usein käydä fyssarilla hoitamassa jalkaa ja selkää, mutta onko mahdollista että tulee uusia pahoja ongelmia kroppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentistasi! Anteeksi, että vastaan siihen vasta nyt.. Olen kyllä miettinyt teitä kovasti, mutta en oikein tiedä, mitä sanoisin.

      Oletan, että sinunkin belggarilla on kyseessä nimenomaan etujalan amputointi. Koiran painosta n.2/3 lepää etujalkojen varassa ja siksi takajalan amputointi rasittaa luonnollisesti koiraa vähemmän kuin etujalan amputointi. Ison koiran ollessa kyseessä etujalan amputointi jakaa mielipiteitä tosi kovasti. Vickyn leikannut lääkäri Heikki Putro, johon luotan 100%:sti, ei ollut huolissaan siitä, että jalka oli toinen etujaloista. Hän oli ja on sitä mieltä, että jos koira on muuten lihaksien ja nivelien osalta jotakuinkin terve, niin kroppa sopeutuu. Sitten taas minun koiria hierova, erittäin ammattitaitoinen ja kokenut ihminen, ei olisi ikinä lähtenyt suosittelemaan niin ison koiran etujalan amputointia, koska hänen mielestään rasitus mulle kropalle on liian suuri. Vaikeita juttuja kertakaikkiaan..

      Vickyn kohdalla isompia rasituksia/asentovirheitä ei ehtinyt tulla, koska syöpätaistelu hävittiin valitettavasti jo reilun puolen vuoden päästä amputoinnista. :´( Omasta mielestäni Vicky pärjäsi kolmijalkaisena tosi hyvin. Nautti edelleen palloleikeista ja metsässä juoksemisesta. Toki makoili myös enemmän kuin ennen, mutta sehän on vaan luonnollista.

      Teille toivon kaikkea hyvää, onnistunutta leikkausta ja mahdollisimman monta hyvää ja onnellista vuotta koiranne kanssa! <3 Olisi ihan mahtavaa, jos haluaisit/ehtisit päivittää tänne kommenttiboksiin teidän kuulumisia. Tätä postausta luetaan (tilastoista näen) todella paljon ja kaikki informaatio aiheeseen liittyen on varmasti monelle, jota tämä asia koskettaa, kullan arvoista.

      Poista

Kiitos kommentista! Ü