Lettuja ja kavereita

Meillä vietettiin laskiaista vähän sovelletuin menoin. Pulkkamäki vaihtui hervottomiin lumitöihin (mies teki) ja pullat lettuihin (minä tein), jotka olivat kyllä vähintäänkin pullien veroisia.

Sujuvana aasinsiltana Aimon ja Letun -blogin uusimpaan postaukseen. Olen nauranut postaukselle ja siinä olevalle videolle nyt varmaan puoli tuntia putkeen. Toivottavasti Anniina ei haittaa, että linkitän postauksen *klik*? Käykää katsomassa, NIIN paras! :D
(Note to self: ota oppia ja mallia Anniinan videosta seuraavaan omaan videoon, jonka päätät laittaa blogiin. Hauska ja lyhyt - aina hyvä!)

Taannoisella Ikea-reissulla ostoskassiin päätyi kokonaista yksi tuote. Ihan vaan sivuhuomautuksena totean, että olin hyvinkin hämmentynyt Ikean tämänhetkisistä tuotteista ja huonekalunäyttelyn esimerkkisisutuksista. Toki joukossa on varmasti paljon myös vähän neutraalimpaa ns. peruskamaa, mutta yleisilme oli omaan makuuni aika kamala. Yleensä olen tykännyt kovasti kierrellä ja katsella Ikeassa, mutta tällä kertaa ei silmää miellyttänyt paljon mikään. Hurjan erikoisia värejä, väriyhdistelmiä, muotoja ja struktuureita. No, välipurnauksesta takaisin siihen ostokseen:

Saammeko esitellä - Paavo Puldokki.

Samisasento.

Peppi on hyvin ihastunut Paavoon ja suojelee sitä varsin mustasukkaisesti. Oli aikamoinen työ saada Rillakin mukaan kuviin.

Lähe menee siitä, me halutaan olla Paavon kaa kaksisteen.

Jos mä oon täällä ihan sivussa..

Mamma, Rilla matkii mua ja Paavoa!

Mamma, Peppi kiusaa. Saako jo tulla pois?

Aika pätevän oloinen kaveri toi Pave. Katsotaan, miten Pepin ja hänen suhde tuosta kehittyy..

Huomenna olis sitten ystävänpäivä. Me lainataan pikkuisen siskontytöltä saatua ihanaa korttia ja 

toivotetaan sen myötä teille kaikille mahtaville blogikamuille -

Kadonneen videon metsästystä

Viime viikolla tuli pikkuisen valitettua(!) sellaisen ihan höpön-löpön videon katoamistemppua kameran/muistikortin/tietokoneen uumeniin. Puolustuksena sen verran, että se oli ihka ensimmäinen uudella kameralla kuvaamani video, enkä ole vanhallakaan kameralla juuri videoita kuvaillut. Vanhan kameran muutamat videot tallentuivat sitä paitsi ihan kiltisti Picasaan, niin kuin muutkin kuvat. No, sattumalta sitten löysin sen muka-kadonneen videon tietokoneen omista kuvatiedostoista (KIITOS Tuulia vinkistä!) Mutta eihän ne ongelmat siihen jääneet - en saanut klippiä liitettyä blogiin, en sitten millään. Mielenvikasta läppändeerusta googlettelua ja sain ladattua koneelle Windowsin Movie Maker -ohjelman. Olisin toki muokkaillut videota mieluusti, pätkinyt yms., mutta kärsivällisyys ei riittänyt tällä erää enempiin opetteluihin. Jotenkin sentään onnistuin lopulta saamaan videopätkän ko. ohjelman avulla blogiin. Joten, ta-daa, täällä se paljon puhuttu pätkä nyt on!

( Älkää pliiiz odottako kovin ihmeellistä elokuvanautintoa. Popparit voitte hyvin jättää seuraavan kertaan. Värit ja valoisuus on mitä sattuu ja videon tapahtumat kaikkinensa, nooh, *huisin jänniä* saattaa olla 'vähän' liioitellusti sanottu. ;))

Mitäs piditte videosta? Eiks ole huikee..

Olen tänä vuonna ollut ehkä vähän pettynyt viime vuonna kovasti hehkuttamaani Putoukseen. Viime jaksossa oli silti aika hauska asuntoesittely-sketsi. Laitanpa sen tähän loppuun näin videoteeman merkeissä.

Reipasta uutta viikkoa kaikille ja -

Ruokaperjantai - rieskarullat kahdella täytteellä

Alkuvuodessa on sellainen mukava puoli, että televisiosta tulee tosi paljon ruokaohjelmia ja niistähän minä pidän. Olen seurannut tiiviisti mm. Suomen MasterChefin uusinta kautta. Yksi suosikeistani kilpailussa on Aila, joka on siviiliammatiltaan lääkäri. Kun minulta kysyttiin lapsena, mikä minusta tulee isona, niin vastasin aina lääkäri. No, ei tullut lääkäriä minusta, mutta haaveeni takia suhtaudun tietyllä kunnioituksella ja erityisarvostuksella ihmisiin, joista tuli lääkäreitä. Ilahduinkin kovasti, kun löysin männäviikolla ihan sattumalta Ailan ruokablogin. Selailin blogia ja törmäsin rieskarullien ohjeeseen ja siitä se ajatus tällä kertaa lähti. En ole nimittäin pitkään aikaan tehnyt rieskarullia. Nyt päätin kokeilla sellaisia enemmänkin wrap-tyyppisiä rullia iltapalaksi. Enkä siis niitä kapeita versioita, joita on tapana tarjota coktailpaloina. 

Kylmäsavulohella ja salaatilla täytetyt rieskarullat: 

- muutama iso litteä rieska tai vaihtoehtoisesti tortillapohja

- maustettua tuorejuustoa esim. ruohosipuli

- jääsalaattia

kylmäsavulohta viipaleina

- tilliä

- avocado

- kurkkua

- sitruunamehua

- mustapippuria

1. Voitele rieskan toinen puoli kauttaaltaan tuorejuustolla. Levitä päälle salaattia, kylmäsavulohisiivuja ja saksi päälle tilliä.

2. Halkaise avocado ja poista kivi. Viipaloi hedelmäliha pitkittäin kuoressa ja laita muutama viipale rieskan keskelle jonoon. Purista avocadoviipaleille sitruunamehua ja rouhi päälle vähän mustapippuria.

3. Kuori kurkku, leikaa siitä pätkä ja halkaise se neljään osaan. Poista ainakin osa siemenistä ja laita kurkut jonoon avocadoviipaleiden viereen. 

4. Rullaa rieska pitkittäin aika tiukalle rullalle varoen rieskan repeytymistä.

5. Leikkaa rulla kahteen/neljään viipaleeseen ja käy kiinni! Hyviä olivat.

Koska rieskaa jäi yli, niin tekaisin seuraavana päivänä vielä toisen version suosikkikombolla: tomaatti-mozzarella-avocado. Voitelin rieskan ensin maustamattomalla tuorejuustolla ja sitten vielä kevyesti pestolla. Päälle salaattia, mozzarellasiivuja, tomaattia ja avocadoa. 

Tämä setti toimii aina - NAM!

MasterChefistä vielä sen verran, että eilistä jaksoa katsoessa koin kauhunhetkiä, kun kilpailijat joutuivat painetehtävässä tekemään ruokaa kokonaisesta kanista. Kani piti itse nylkeä yms. Nyt puhun vain ja ainoastaan omasta puolestani, mutta minähän en voi sietää aseita missään muodossa enkä myöskään metsästämistä. Tajuan jollain tasolla, että riistamääriä pitää valvoa/rajoittaa ja, että riistan syöminen on ekologista jne. En vaan henk.koht. ymmärrä, miten joku voi ampua elollisen olennon, nylkeä sen ja syödä. En tajua myöskään täytettyjä eläimiä koriste-esineinä, hui ja kääk! Kenenkään toisen mieltymyksiä, harrastuksia tai mielipiteitä en missään tapauksessa halua tässä tuomita tai arvostella. Tämä on minun ajatustapani ja tunteeni ko. aiheesta. 

Onneksi katson suurimman osan tv-ohjelmista boksilta, joten voin kelata ohi hankalat kohdat. Niin tein eilenkin. Lähes kaikissa kokkikilpailuissa käytetään jossain jaksoissa kokonaisia riistaeläimiä. Niiden käsittelytaito (tai taidon puute) on varmasti yksi tapa erotella hyvät kokelaat huonoista. Toivottavasti tällä kaudella ei silti enää ole vastaavia tehtäviä, jotta minäkin voin katsoa koko jakson ilman kauhunväristyksiä.

~~~

Eipä sitten muuta tällä erää kuin -