Who let the dog(s) out?

Kerrankin voin aloittaa postauksen sanomalla, että olipas kivat ilmat viikonloppuna! Auringonpaistetta ja sopivan vähän pakkasta, jotta Peppikin pääsi kunnon lenkeille. Eniten on silti ilahduttanut se, että meillä edelleen on kaksi tervettä koiraa, joiden kanssa lenkkeillä..

Jo tuosta ensimmäisestä kuvasta voi vähän päätellä, mitä meillä tapahtui viime viikolla eräänä päivänä alkuillasta. Minä istuin työhuoneessa tietokoneella ja Peppi taisi nukkua kopassa. Rilla oli tapansa mukaan omalla pihalla, jossa hän saattaa viettää vaikka tunninkin kerrallaan. Sitten kuulin etuovelta jotain ääntä, ehkä ovikello soi vähän tai ainakin oveen koputettiin. Menin Pepin kanssa ovelle ja siellä seisoi n. 12v. poika Rilla jaloissaan ja kysyi, että onko tämä teidän koira? Vastasin hämmentyneenä, että juu. Johon poika sanoi, että se oli äsken tuossa tiellä. Samalla huomasin, että talon edessä autotiellä seisoi auto. Poika lähti autolle ja tajusin vaan huikata nopeat kiitokset hänen peräänsä. Mentiin koirien kanssa sisälle ja aloin pikku hiljaa ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut.

Kelit olivat tietenkin olleet viimeisen vuorokauden aikana sellaiset, että hanki oli alkanut kantaa koirien painon ja Rilla oli siten päässyt aidan yli autotielle. Luojalle kiitos, että kuski oli erottanut valkoisen Rillan valkoista hankea vasten, eikä Rilla jäänyt auton alle! Tuuria oli mukana myös siinä, että Rilla oli ilmeiseti vasta juuri silloin lähtenyt pihasta, koska oli ollut meidän talon edessä. Mitäs, jos olisin mennyt vaikkapa puolta tuntia myöhemmin etsimään Rillaa pihasta ja tajunnut vasta silloin, että koiraa ei näy mailla halmeilla. Mihinköhän asti Rilla olisi siinä vaiheessa jo ehtinyt? Kun tuota kaikkea kävin mielessäni läpi, alkoivat kädet täristä ja pulssi hakata kahtasataa.

Heti, kun mies tuli kotiin, menimme pihalle tarkistamaan aitoja ja tekemään uudelleenjärjestelyjä. Vaikka Rilla olikin jäljistä päätellen karannut etupihan puolelta, päätimme sulkea takapihan koirilta kokonaan lopputalveksi. Takapihalla on niin pitkät pätkät verkkoaitaa, että sen turvallisuutta on paljon vaikeampi taata kuin etupihan.

Etupihalta takapihalle pääsee vain kapeaa väylää talon ja korkean kuusiaidan välistä. Tuo väylä on tosi helppo sulkea puulevyn avulla.

Tielle päin etupihalla on aidassa yksi kohta, jonka olimme jo aikaisemmin käyneet varmistamassa vanhalla sängynpäädyllä(!). Sen jälkeen lunta oli kuitenkin satanut paljon lisää ja hangen alkaessa kantaa, Rilla oli päässyt aidan ja varmistuksen yli ja siitä sitten talon edessa kulkevalle tielle. Tiellä kulkee aika paljon autoja, vaikka se on pelkkä tonteille vievä pikkutie, mutta ainoa sellainen päätieltä tuleva, joten liikennettä riittää yllättävän paljon.

Kuvassa yllä näkyy tuo pihamuurin ja kuusiaidan väliin jäävä pieni pätkä, joka on aidattu normaalisti pelkästään verkkoaidalla ja myöhemmin siis lisäksi tuolla sängynpäädyllä.

Nyt lisäsimme terassipöydän sangynpäädyn taakse ja vielä tikkataulun taustalevyn muurin ja kuusiaidan väliin ennen autotietä lisävarmistukseksi. Fyysisen esteen lisäksi toivon, että nuo lisäesteet estävät sen verran näkyvyyttä tielle, että Rillan kiinnostus tuota aidanpätkää kohtaan vähenee. *Pitää hulluna peukkuja*

Esteiden lisäksi kaivoimme mahdollisimman syvät vallihaudat aitojen ja lisäesteiden eteen ja taakse, jotta nekin estäisivät Rillan mahdollisuudet päästä aidan yli. Voin kertoa, että minua EI hanki kantanut ja sainkin kahlata napaa myöten lumessa tuon puuhan tiimoilta. En silti valita yhtään, jos sillä säästytään jatkossa karkailuilta! Puolen viikon kokemukset uusista järjestelyistä ovat onneksi hyvät. Toivottavasti näin myös jatkuu ja kesä tulee pian! Ensi kesänä meidän täytyy ehdottomasti tehdä jotain tuolle muurin ja kuusiaidan väliselle aukolle. Joko verkkoaitaa pitää korottaa siltä kohtaa reilusti tai rakentaa puusta joku vielä järeämpi systeemi.

Sen lisäksi, että olen TODELLA onnellinen siitä, että tällä kertaa säästyttiin isommalta onnettomuudelta, olen myös tosi häpeissäni. MIKSI meillä on pihalla, jossa koirat ovat päivittäin vapaana, tuollainen kohta, joka mahdollistaa tämmöisen tilanteen syntymisen? Olen vihainen itselleni ja toivon suuntaavani sen vihan siihen, että todella ryhdyn toimeen heti, kun lumet sulavat (tai edes ennen ensi talvea..)!

Kivaahan se koirista on, että hanki kantaa. Eikä siinä mitään niin kauan kuin koirat pysyvät oman pihan puolella. Joku siellä ehkä ajattelee, että miksi koirien pitää ollenkaan antaa olla pihalla vapaana? Mietimme kyllä sitäkin, mutta itse ajattelen ainakin Rillan kohdalla niin, että mieluummin teen kaikkeni, jotta pihalla voi ulkoilla vapaana kuin estän sen kesään asti kokonaan. Rilla on koko ikänsä tottunut olemaan pihalla vapaana pitkiä aikoja joka päivä. En usko, että pystyn millään lenkittämään häntä niin paljon, että se korvaisi tuon hänen oman ulkoilunsa. Tähän kotiin muuttaessamme yksi tärkeimmistä tavotteista oli tehdä pihasta sellainen, että koirat voivat olla siellä vapaana. Edesmennyt Ines ja nyt Rilla ovatkin luonteeltaan todellisia ulkoilmaeläjiä ja siksi haluan pitää tuosta tavoitteesta kiinni ja saattaa sen myös kunnolla loppuun.

Hankikannosta löytyy juttua myös Myrskyn luota *klik*.

Turvallista viikkoa kaikille!