Peppi on meidän perheen westeihin verrattuna ollut alusta asti selvästi arempi. Hän suhtautuu huomattavan epäilevästi ja pelokkaasti uusiin ihmisiin, koiriin ja tilanteisiin. Esimerkiksi autossa Peppi uikuttaa koko matkan, jos Rilla ei ole mukana tai hän ei saa olla jonkun sylissä. Hammasprojektiin liittyen Peppi joutui muutaman kerran Viikissä rauhoituksen jälkeen heräämöön, jossa hän murisi ja haukkui aina jonkun lähestyessä häkkiä niin paljon, etteivät Viikin hoitajat uskaltaneet ottaa Peppiä (4,2 kg) sieltä pois. Oli vähän jopa huvittavaa, kun viimeisellä kerralla menin hakemaan Peppiä toimenpiteen jälkeen kotiin, niin hoitaja tuli sanomaan odotushuoneeseen jotenkin näin: "rouva on hyvä ja tulee itse hakemaan murisevan mäyräkoiransa tuolta häkistä, kun kukaan muu ei uskalla." Kaikki heräämössä olleet ihmiset olivat ihan ihmeissään, kun Peppi sai hirmuisen ilo-hepulin minut nähdessään. Kai he luulivat, että Peppi on meillekin yhtä ärhäkkä..
Edelleen hammasprojektiin liittyen kävimme useamman kerran välitsekkauksessa HauMaussa, jonka lääkäri oli nähnyt Pepin käytöstä myös Viikissä. HauMaussa Peppi taas käyttäytyi aina oikein hyvin ja lääkäri ihmettelikin, että voiko kyseessä edes olla sama koira. Tosin, ei Peppi HauMaussakaan suostunut makupaloja ellin tai hoitajan kädestä ottamaan.
Onko siellä lukijoissa kenelläkään kokemusta arasta koirasta ja sen sosiaalistamisesta?
Loppuun vielä yksi pätkä viime lauantaina loppuneeseen Putoukseen liittyen, missä finaalikaksikko Usko ja Leena ovat haastateltavina MTV3:n Huomenta Suomessa. Leenahan sen hahmokisan voiton ilokseni lopulta vei: huRRRaa, huRRRaa!
HiRRRveen kivaa ja huoletonta keskiviikkoa kaikille!
Uskon vakaasti, että vähitellen Peppi saa lisää luottamusta positiivisten kokemusten kautta. Ihmeitä ei tapahdu eikä viikossa edistytä, mutta kannattaa ottaa pitkän ajan tavoite.
VastaaPoistaOllillakin oli aikoinaan vaikea kohdata vastaantulevia koiria ja nyt viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että koulutus on sittenkin mennyt perille. Monen vuoden jälkeen. Toisaalta Olli ei tule toimeen "karvaturrien" kanssa, enkä usko, että koirasta tulee ikinä toisenlaista tässä mielessä. Mutta eihän itselläkään kemiat passaa kaikkien kanssa?
Kyllä tuo Leena on sitten valloittava perrrrrrrrrsoona :)
Molemmat koirani ovat olleet suht sosiaalisia, arkuutta ei ole ollut. Nelli rakastaa lapsia ja haluaisi aina pusuttaa kaikki, se on enemmänkin ongelmana. Tosin pitäisi varmaan yrittää pieni videonpätkä saada meidän ulkoilusta silloin kun Nelli päättää haukkua :)
VastaaPoistaOikein mukavaa, kun pääsette kyläileen ja viettään laatuaikaa. Mä en oo ihmisarka, mutta se meijän naapurin kaniinikarkkis Tassimo on. Täyykin käydä katsomassa mitä sille kuuluu ja kerron sitten mitä kummi on tehnyt sen arkuuden poistamiseksi.
VastaaPoistaHuRRRjasti RRRakkaita terkkuja teille kaikille!
Voihan Peppiä. Pepillä on useita ikäviä kokemuksia takanaan, juuri nuo hammashoidot, ei ihme, jos hän kokee maailman aika epäilyttävänä paikkana. Peppi on kovin nuori vielä, joten luulisin ajan tekevän tehtävänsä. Suosittelen annettavan Pepille paljon positiivisia kokemuksia, varsinkin ulkopuolisten taholta. Ja isoja vieraita koiria on syytäkin pelätä (=haukkua), se on viisautta se.
VastaaPoistaKokeile vaikkapa koirahierontaa, itse olen saanut siitä hyviä kokemuksia, blogissani on hiukan juttua siitä.
heippa! Ella tuli meille Virosta enkä ollut tavannut sen emää. Ella tuli 12 viikkoisena ja oli todella arka alusta saakka. Ensin oletin sen olevan "alku jännitystä" kun matkannut pitkän matkan laivalla jne. Hain koiran helsingistä ja paikassa oli 4 kiljuvaa n. 2-4 vuotiasta lasta ja pennut pelkäsivät heitä. Ellä pelkää siis lapsia, toisia koiria, vastaantulevia ihmisä jne. Keskustaan ei voi mennä kävelylle jne. Ajanmittaan pelot ovat vähentyneet ja Ella reipastunut ja täällä maalla hän on kuin kuinigatar - samoin kun mennään uimaan Ella unohtaa KAIKKI pelokonsa. Aikoinaan kokeiltu homeopatiaa ja lääkitystä jne. Harmitti aikoinaan kun ei päästy tuon vuoksi näyttelyihin tms. mutta aivan rakastettava ja uskollinen koira tuo on.
VastaaPoistaMinun mielestäni erityisesti karkkarit ovat vähän "jöröjä", joten niistä semmoisen hirmu mailmaasyleilevän sosiaalisia on vaikeaa tehdä. Omaa laumaansahan ne rakastavat kuitenkin yli kaiken. Lisäksi mäyrikset ovat hyvin vahtivia vaan ei suojelevia. Kas siinäpä pulmaa.
VastaaPoistaMinun mielestäni Peppi ei näin ulkopuolisen silmin vaikuta erityisen aralta vaan pidättyväiseltä kuten karkkareiden kuuluukin olla. Voin toki olla väärässä. Lisäksi voin "masentaa" sinua, että vaikka kuljetin Ossia ratsastustalleilla ym ihmisiä vilisevillä paikoilla en oikeasti koskaan saanut siitä sellaista "sosiaalista" koiraa. Mutta meille riittää se, että se Ossi rakastaa meitä ja hyväksyy vieraat (ainakin ne, jotka tulevat meille kylään) eikä sen tarvitsekaan olla kaveri vastaankävelijöiden kanssa. Ei ole pelkoa, että vastaantulijat alkaisivat ensiksi kysymään, että saako tuota taputtaa..
JEEE, tervetuloa <3 hiRRRveen kivaa kun tuutte ja niin ootte nättejä :D
VastaaPoistaMe painittiin Jyskyn kanssa vähän saman ongelman kanssa. Jysky oli taas pentuna oikein ihmisrakas kaikkia kohtaan. Antoi naapurien silittää hississä ja oikein hyppäsi "halaamaan" eli asetti tassut ihmisen jalkaan kiinni ja tuijotti hartaasti aina, jos jäin juttelemaan kadulla vaikka jonkun tutun kanssa.
VastaaPoistaSitten n. 2 vuotiaana käytös muuttui aivan yllättäen. Sitä mietin paljon, että kasvoiko se yllättäen aikuiseksi vai tapahtuiko hoitopaikassa jotain mitä en tiedä. Huomasin vasta jälkikäteen, että sukulaisen luona kävi kylässä mies, jolla oli tapana tarttua koiria niskasta, ja jotenkin "kouluttaa" niitä, jos ne riehuivat tms. Silloinen naapurikin ihmetteli, kun edellisellä kerralla Jysky oli vielä tykännyt rapsutuksesta hississä ja yht'äkkiä se vaan murisi, jos yritti koskea.
Kerran sama mies oli myöskin alkanut harjata Jyskyä, kun oli ollut puhetta, että se ei nuorena tykännyt siitä toimenpiteestä yhtään. No eipä miehellä ollut sitten pokkaa valittaa, kun Jysky jätti kunnon hampaan jäljet käteen.
Kyllä Jysky yleensä kuitenkin hyväksyi nopeasti ihmiset, joiden huomasi olevan emännänkin suosiossa :) Silloin oli aina vähän haastavampi tilanne, jos jouduimme esim. uudelle eläinlääkärille, jota en itsekään tuntenut niin Jyskykin tuntui heti aistivan tilanteessa jotain "epäilyttävää".
-Koiratäti
Mä oon Elliä pitänyt melko arkana, mutta taitaa Peppi viedä voiton. Ihmisiä ei Elli ikinä ole pelännyt, päinvastoin. Se olisi halunnut jo pentuna käydä lipasemassa joka vastaantulijan naaman. Toisia ja varsinkin isompia koiria sen sijaan Elli hiukan (ihan terveestikin) pelkää. Ja lenkki pitää tehdä tuttuja maastoja pitkin, uusi reitti aiheuttaa yleensä tenän. Takaa ei saisi tulla ketään, se aiheuttaa jarrutusta ym.
VastaaPoistaMuistelen, että Pepillä olisi ollut joskus jotain pelkotiloja jotakuta pikkuihmistä kohtaan? Mites sille tilanteelle silloin kävi? Joko Peppi on tottunut tähän mini-ihmiseen? Vai unohtuiko siedätys?
Ovatko ihmiset näissä tilanteissa tulleet käsi ojossa Peppiä kohti, tyyliin että "oioi, mikäs pikkuinen herranduudelis se siinä on"? Peppi saattaa kuvitella sen uhaksi. Ehkäpä ihmiset voisivat olla huomioimatta Peppiä aluksi. Pepin pitäisi itse päästä nuuskuttamaan "uhkaa" silloin kun on siihen valmis. Vasta sitten se ehkä voisi hyväksyä uusia ihmisiä. En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta toivottavasti Peppi kuitenkin oppii sosiaalisuutta. Sitä pitää varmaankin usein käydä kylässä ja/tai kutsua kotiinsa vieraita. :)
Olli: ajattelen ihan samoin, että pitkällä tähtäimellä positiiviset kokemukset varmasti auttavat. Ja nyt näitä teidän kommentteja luettuani tajuan, että suurin ongelma on (taas kerran!!) omassa tavassani ajatella. Miksi Pepin pitäisi olla samanlainen kuin esim. Rilla? Täytyy miettiä asiaa nyt ihan uudella tavalla ja pohtia, miten Peppi itse asiasta "kärsii" vai kärsiikö mitenkään? Toki positiivisten kokemusten tarjoamista jatketaan, siitähän ei ainakaan ole haittaa! Totta tuokin, ettei todellakaan kenelläkään sovi kemiat kaikkien kanssa yksiin.
VastaaPoistaLeena on vaan jotenkin niin hauska! :D
Kaunis Nelli: tuo onkin ehkä se minun ongelmani Pepin kanssa, että olen tottunut meidän westejen kanssa heidän ihmisrakkauteensa ja siksi oletan, että koiran "pitää" olla sellainen. Olen unohtanut antaa Pepille tilaa olla sellainen kuin hän on. Enkä (tietenkään) tarkoita, että Pepin kouluttaminen ja sosiaalistaminen lopetetaan, mutta taidanpa silti ajatella kuviota vielä vähän myös uudelta kantilta - kiitos teidän kommenttejen! :)
Suukkoja teidän pusu-tytölle! <3
Myrskyliini: aa-a, onkohan tää arkailu sitten vähän sellainen "karkkari-jutska"? Kiva olis tosiaan kuulla, miten kummilassa Tassimon kanssa toimitaan. :)
Niin oot taas nättinä ollut blogin kuvista päätelleen. ;) HiRRRveesti lähetetään sulle kans terkkuja suloisuus! <3 Ja äipälles kans! <3
HooPee: toi koirahieronta on muuten todella hyvä pointti! Oon sitä jonkun verran aikaisempien koirien kanssa harrastanutkin ja ostin aiheeseen liittyvän kirjan taannoin. Luin myös erittäin kattavan ja antoisan postauksesi aiheesta - kiitos siitä! <3
Pepin nuoreen ikään nähden hänellä on kyllä aika paljon, juu, ikäviä lääkärikäyntejä takana. :/ Nyt olenkin yrittänyt huolehtia, että kertyisi vastaavasti paljon mukavia kokemuksia, vaikka lähtökohdat olisivatkin ne, että lähdetään autolla ja mennään vähän vieraampaan paikkaan.
Paloma: ihanaa, että Ella on saanut teiltä niin hyvän kodin! <3 Ajattele miten kurjaa olisi ollut, jos hän olisi joutunut sellaiseen kotiin, jossa häntä ei olisi ymmärretty.
VastaaPoistaOlen ajatellut tänään jo tätä Pepin tilannetta vähän uusin miettein teidän kommentit luettuani. Huomaan nyt, että olen automaattisesti olettanut, että Pepistä tulee luonteeltaan tietyllä tapaa samanlainen kuin meidän westiet (eli esim. ylettömän ihmisrakas ja avoimesti uusiin tilanteisiin suhtautuva). Sen oletuksen tiimoilta olen unohtanut antaa Pepin olla sellainen kuin hän on. Jälleen kerran huomaan, että eniten koulutusta koiran kanssa tarvitsen minä, eikä itse koira.. Toki silti Pepillä on ollut kurjia lääkärikokemuksia ja haluan siksikin tarjota hänelle paljon positiivisia kokemuksia. Mutta perusluonteeltaan Peppi on hyvin erilainen kuin esim. Rilla ja sehän on pelkästään hieno asia, eikä sellainen, joka täytyy saada muutettua keinolla millä hyvänsä. Huomaat varmaan, että täällä on "pikkuisen" pohdiskeltu tätä asiaa uudelta kantilta ja se on tosi hyvä!
Terkkuja teille kaikille, rapsuja koirille ja hyvää vointia Sinulle! <3
Marja-Leena: KIITOS niin paljon kommentistasi!!! <3 Et millään voi arvata, kuinka paljon se on aukaissut silmäni (mukaanalukien toki myös muiden kommentit). Peppi on TISMALLEEN tuollainen kuin kuvaat. Suurin "vika" asiaan liittyen löytyy minun korvieni välistä. Olen todellakin jostain syystä keksinyt olettaa, että Pepin kuuluisi olla luonteeltaan samanlainen kuin meidän westiet. Olen kyllä lukenut mäykkyjen luonnekuvauksia vaikka kuinka monta, mutta silti olen surkeasti epäonnistut luetun ymmärtämisessä.
Kommenttisi myötä tajusin, että se mihin Pepin koulutuksessa tms. tulee pyrkiä, on ensin pohtia, onko jotkut asiat Pepille itselleen sellaisia, että niihin on hyvä puuttua. Muuten sitten, jatketaan toki mukavien kokemusten tarjoamista. Mutta ennen kaikkea annetaan Pepin olla karkkari ja oma itsensä. Hänhän on mm. juuri tuossa oman laumansa rakastamisessa niin suloinen ja ihana, ettei enempää voisi toivoa. <3
Jimin luona meillä meni tosi kivasti. Siskontytön ja Jiminhän Peppi tuntee jo entuudesta hyvin. Heidän kulmilla ulkoillessamme kiinnitin myös huomiota siihen, että eihän Peppi sielläkään, vaikka vieraassa paikassa, ollut yhtään arka tai pelokas. Toki hän haukkui liian lähelle tulleille koirille, mutta nyt katsoin tilannetta ihan uusin silmin. Peppi ON sellainen ja hyvä omana itsenään.
KIITOS vielä todella Marja-Leena! Kommenttisi niin sanotusti osui ja upposi! Yhtään se ei masentanut, vaan tosissaan päinvastoin!
Terkkuja Sinulle ja Ossille meiltä tytöiltä! <3
niNni: niin olitte nättejä ja taitavia ja hiRRRveen hyvät ruuat laittanu jajaja.. Meillä oli ihquu, kiitti kaverit! <3
Koiratäti: kuulostaa kyllä jotenkin siltä, että Jyskylle enneminkin tapahtui jotain kuin, että hän olisi vaan muuttunut aikuistumisen tms. myötä. Tuo kuvaamasi muutos Jyskyn käytöksessä oli kuitenkin ilmeisen iso.
VastaaPoistaHarmittaa kyllä tosi paljon, jos esim. tuo kertomasi mies on tehnyt jotain sellaista Jyskylle, että hän on saanut noin ison trauman.. :S Pitäiskö mennä näin jälkikääteen sen ukon kanssa vähän talon taakse "juttelemaan" asiasta!!
Pepistä ajattelen sillä lailla vähän samalla tavalla, että ihan varmasti nuo ikävät lääkärikokemukset vaikuttavat hänen suhtautumiseensa uusiin asioihin. Kommentit luettuani tajuan nyt myös, että Peppi on alusta asti ollut luenteeltaan pljon pidättyväisempi kuin esim. Rilla. Ja nyt mietinkin, että miksi Peppi ei saisi olla sellainen? Toki haluan silti yrittää vaikuttaa positiivisesti asioihin, jotka Peppiä itseään mahdollisesti haittaavat/pelottavat.
Hyvä pointti muuten tuo, että koirat kyllä vaistoavat tosiaan erittäin herkästi, jos itse on tilanteessa epävarma tai pelokas. Ja sitähän sitä helposti on, jos jo etukäteen "jännittää", vaikka sitä, että miten Pepillä joku tilanne tulee sujumaan.
Olen kyllä TAAS niin tyytyväinen, että pohdiskelin tätä(kin) aihetta täällä blogissa. Sain näistä teidän kommenteista tosi paljon uutta näkökulmaa aiheeseen!
Ellieli: nämä teidän kommentit on jotain niin parhautta, että ei ole tosikaan! KIITOS Sinullekin erittäin hyvistä huomioista! <3
Olen tänään oikein analysoinit asioita, joita Peppi pelkää/haukkuu. Pepin arkuus kohdituu juuri tuon kuvaamasi "lajityypin" ihmisiin, jotka käsi ojossa tulevat suin päin Peppiä taputtelemaan. Samaten vieraat koirat haukutaan armotta "pystyyn". Peppi ei pelkää kävellä uusia reittejä eikä alkulähtökohtaisesti pelkää mennä esim. vieraasta ovesta sisään. Se mitä oven takaa löytyy, saattaa sitten pelottaa (esim. vieras ihminen).
Tuota lasta, joka silloin kesällä tosiaan laukaisi Pepissä aikamoisen "kohtauksen", ei olla sen jälkeen tavattu. Eikä muuten muitakaan yhtä pieniä lapsia. Paremmalla menestyksellä on kyllä tavattu kummilapsia ja muutaman ystävän vähän isompia lapsia. Ei Peppi kyllä heidänkään seurassa ihan "rela" ole, mutta ei kuitenkaan vetäydy piiloon murisemaan niin kuin silloin vaarilla.
Täytyy tosiaan nyt miettiä tämä Pepin tilanne vähän uudelta kantilta ja keskittyä vielä enemmän Pepin auttamiseen. Ja unohtaa se mielikuva, jonka olen itse päähäni luonut siitä, minkälainen koiran "kuuluu" olla. Oon mä vaan taas niin pöllö, kun en tätäkään itse hoksannut, mutta onneksi sentään tajusin pyytää apua täällä blogissa. On tää vuorovaikutus täällä vaan jotain niin mukavaa! <3
Halitukset sulle ja suukkoja Elille! <3
Sanoin kyllä, että pitävät miestä silmällä, että en halua vieraiden kouluttavan koiraani. En kyllä usko, että mitään pahoinpitelyä olisi tapahtunut, mutta Jysky oli pentuna toisaalta herkkä vaikka olikin villi. Varmaan vieraan miehen yht'äkkinen niskasta tarttuminen on riittänyt luomaan epäluulon vieraita kohtaan. Jysky sai aina pitkän hikkakohtauksen, jos itsekin komensin kovalla äänellä. Varmaan kyseisen miehen mielestä minä olin liian lepsu koirankasvattaja.
VastaaPoistaMulla oli siihen aikaan aina sunnuntaisin pitkä työpäivä ja jouduin viemään Jyskyn aina äidille hoitoon. Ja heillä asui siihen aikaan enemmän väkeä ja vieraitakin kävi paljon, niin ei hänkään ollut kokoajan näkemässä kaikkia tapahtumia, vaikka lupasikin katsoa jatkossa ettei Jyskyä tarvitse vieraiden kouluttaa.
-Koiratäti
Moi Peppi !
VastaaPoistaSiis höh, eiks ne ikinä oo siel Viikis nähny mäykkyy vai mikä niitä vaivas. Tiätysti mäykyt murisee, varsinki jos pelottaa. Ja mä muuten tajuun oikeen hyvin, et yksin herää, ei mamia missään ja ihan vierait rumii naamoi tulee siihen sössöttämään jotain ; "Ollaaks meil herätty vai?" Mitä siihe sit muuta sanoo ku murrghh, et niinku joo eksä nää,et silmät on auki.
Tiäks kuule, monta kertaa ku mäkin olen ellillä käyny, nii ne on luullu mua vihaseks ja hankalaks ku mä olen terrrierrri. Emmää ikinä oo ärissy ja ihan oon kiltisti ollu, ku äippä on ollu mukana. Ei ne mulle mitään pysty erikoista ku äippä on niin tarkkana koko ajan. Mä oon sen rinsessa ja kullanmuru, niinku sä ja Rilla ootte siällä äipälle.
Ei se kuule hyödytä autos ulvoo, mä oon joskus kokeillu ja äippähän veti herneen nenuun. Se selitti mulle kaikki jutut autosta ja katteli ikkunasta matkalla mun kans, ja sit mä unohdin koko ulinan. Mul oli sitte kans mun lempparityyny autos unia varten. Äippä jotain selitti tutusta hajusta mutta musta siinä tyynyssä haisi kans joku Tiuku-viuku haju.
Äippä on kans antanu mun aina tutustuu toisiin koiriin silleen ihan rauhas, usein ja äipän turvas. Siit mä sitte opin ettei niitä tarvii pelätä olleskaan ja äippä kyl pelastaa jos on joku pölhö joukos joka ei tajuu, että arastuttaa. Siel kasvattajalla ku olin, siäl oli semmoset musiikit ja ihmismölinät, että mä jo totuin ääniin ja ihmisiin siällä. Et apuu oli siitäki.
Mut ei kaikki ihmisetkää tykkää olla joukos, että oo sä Peppi semmonen kun oot. Relaa jos vaan suinki pystyt ja hae sitte se Rilla avuks jos tiukka paikka tulee. Mä kyl luulen, että mäykky kun oot, niin oot vasta tulossa niinku mäykyks ja se vaan ottaa sen aikansa se kasvamine. Mäkin oikeesti oon nyt vasta semmonen iso terrrrierrri ja tiärän noi maailman jutut. Et kato kokemus, kokemus on semmosta niinku valttii kaikes. Äippä sano, emmä tiä kyl mikä se valtti on. Oisko jotai syötävää, en oo ainakaa saanu. On sit varmaa kiällettyjen listalla multa.
Terveisin Essi
Höh. Olin ihan varma, että kirjoitin sulle eilen kommentin ja olen käynyt täällä vahtaamassa, mitä sä mahdat vastata :) Taisin unissani kirjoittaa! No, edelliset neuvot olleet hyviä, ei mulla mitään lisättävää. Rohkeutta Pepille, ja paljon iloisia, hyviä kokemuksia.
VastaaPoistaKoiratäti: huoh.. - toisten lapsien ja koirien kasvattaminenhan on, juu, aina niin helppoa ja mukavaa puuhaa. :/ Olet muuten joskus maininnut tuosta Jyskyn tavasta saada hämmentyessään/loukkaantuessaan hikkakohtaus. Jotenkin NIIIN liikuttavaa! <3
VastaaPoistaOnneksi muuten edes tiesit tuon miehen "metkut" ja tajusit myös varoittaa äitiäsi hänen touhuista. Vaikka, ei kai kukaan häntä ole tosiaan pystynyt koko ajan vahtimaan, mutta teit silti parhaasi asian suhteen. Urpoja ja moukkia valitettavasti riittää.. :SSS
Essi: mui mukava! <3
Viisaita puhut Sinäkin ystäväiseni! <3 Täällä on nyt harrastettu emännän osalta asioiden uudelleen arviointia ja tultu siihen tulokseen, että Pepin arkuutta täytyy lähteä miettimään ihan toiselta kantilta. Ensteks tän mamman tarttee selventää itselleen, että mikä tilanteessa oikeasti on ongelma, vai onko mikään.
Tänään just tossa mietin, että meidän westiethän on kaikki olleet sellaisia, että oppivat todella nopeasti suhtautumaan epäilevästi minun puuhiini. Aistivat tosi herkästi, jos toimin jotenkin poikkeavasti ja olettavat siitä, että tiedossa on esim. korvien putsausta tai jotain muuta puunausta. Peppi sitten taas ei ole yhtään epäileväinen, vaikka hänen hampaitaan väänsin viikko tolkulla monta kertaa päivässä. Olen siis tottunut siihen, minkälaisia westiet ovat ja Rilla saa ihan rauhassa olla sillä tavalla epäileväinen. Mutta Peppi sitten ei saa kredittiä luottaivaisuudestaan minua kohtaan, vaan hänen pitäisi suhtautua luottavaisesti vieraita kohtaan, koska minusta sellainen on normaalia. Huoh.., olen PÖLJÄ!! Kiitos blogin ja teidän tämä alkaa nyt edes vähän valkenemaan minullekin! ;)
Meillä westiet on opetettu uusiin juttuihin juuri noin kuin Sinutkin Essi. On esitelty ja kerrottu rauhassa minkälainen maailma on. Peppi on erilainen. Hänen tapansa tottua asioihin perustuu selvästi enemmän hänen omiin kokemuksiinsa ja toistoon. Tähän minun täytyy nyt perehtyä vielä tarkemmin. Ja siis ennen kaikkea lopettaa se, että oletan etukäteen kaiken menevän Pepin kanssa samalla tavalla kuin Rillankin. Eihän meidän westietkään ole tietenkään olleeet toistensa klooneja, mutta ilmeisesti heidän keskinäiset eroavaisuutensa ovat osuneet paremmin meikäläisen marginaalejen kanssa yksiin..
Siinäkin olet oikeassa, että Peppi on vasta tosi nuori ja kokematon. Ikävät lääkärikokemukset ovat senkin takia harmillisen isossa roolissa hänen tähän astisen elämän pituutta ajatellen. Mutta toisaalta, kivoja kokemuksiahan voi myös tarjota paljon pienessäkin ajassa. Niinhän se meillä immeisilläkin menee, että vasta vähän pidempään elämää elettyämme alkaa sitä elämänkokemusta oikeasti kertyä.
Suukkoja Sinulle suloinen ja halitukset äipällesi! <3
Mai: noi voi HÖH! Nyt MUA harmittaa ihan vietävästi, että mitäköhän siinä kommentissasi oli! Hitsin Blogger tai sitten sun unielämä.. ;D
Tosi hyviä kommentteja olen kyllä saanut! Ihan huippua! :)
Paranemisia Sinulle! <3
Juu ei siinä kauan voinut vihainen olla, kun toisella oikein hengitys salpautuu <3
VastaaPoista-Koiratäti
Hei!
VastaaPoistaKirjoittelen taas myöhässä näitä omia kommenttejani :-)
Meillä on yksi noista kolmesta arka ja erittäin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Kaikki on kasvateltu suurin piirtein samalla reseptillä, mutta tuon kanssa on saatu tehdä töitä paljon enemmän kuin muiden kanssa. Siitä huolimatta nyt 4-vuotiaana se edelleen stressaantuu vieraista ja varsinkin vieraista lapsista.
Oman perheen ja oman pojan kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta kun poika tuo kavereita koulusta meille, laitan koirat toiselle puolen taloa ja välioven kiinni. Kaksi muuta pärjäävät vieraitten kanssa ihan ok, mutta tämä jännittää ja olen katsonut parhaaksi, ettemme ota mitään riskejä.
Kun olen itse kotona, on tuo arkailija kainalossani, jos kylässä on lapsia. Koira on arka ja erittäin pehmeä luonteinen eli muistaa maailmantappiin kaiken kokemansa ja varsinkin kaiken ikävän tai vähänkin pelottavan.
Tästä esimerkkinä viime keväältä: Koirat etsivät heittelemiäni namuja takapihan nurmikolta, kun naapuritalon remonttiäijät viskasivat siirtolavalle jotain rämähtävää. Koira pelästyi ja juoksi sisään. Kesti kolme viikkoa ennen kuin se uskalsi olla pihalla ilman mamia, ja silloinkin kulki perässäni huolestuneen näköisenä. Samantapaiset äänet aiheuttivat reaktioita myös lenkeillä näillä kolmella viikolla. Nyt asia tuntuu unohtuneen ja toivon, että pysyykin unholassa :-)
Tästä koirasta näki jo pentuna tämän luonteenpiirteen. Tultuaan meille kasvattajalta se pysytteli 2 ensimmäistä päivää ainoastaan keittiössä ja laajensi elinpiiriään koko taloon ehkä noin viikossa. Sheltin pennulle tuollainen ei kyllä ole tavallista...
Nykyisin elämä sujuu aika mukavasti kunhan ennakoin ikävät tilanteet ja mahdollisuuksien mukaan siedätän tarvittaessa.
Tuota "vieraat lapset"-ongelmaa en ole saanut ratkaistua, osittain varmaan siksi, että vierailevat lapset käyttäytyvät useimmiten ennalta-arvaamattomasti vaikka kuinka olisin sopinut miten koirien kanssa ollaan. Asiaa ei myöskään yhtään auta se, että säännöllisesti törmäilemme lenkillä kiljuviin lapsilaumoihin, jotka juoksevat kohti. Saan lapset kyllä kiellolla pysäytettyä, mutta yleensä koira on jo ehtinyt reagoida siinä vaiheessa.
Eniten harmittaa ehkä se, ettemme voi ottaa koskaan koirille puolituttuakaan hoitajaa tai viedä niitä vieraaseen hoitopaikkaan. Hoitajan täytyy aina olla joku, jonka koira tuntee hyvin. Toiset pärjäisivät kyllä hieman vieraammassakin.
Mutta muutenhan tuo on tietysti ihana kotimussukka ja mamin kultakuono :-))
No, nämä nyt eivät olleet mitään kovin positiivisia kommentteja...
Voi kyllä olla, että kun Peppi on kuitenkin ihan täyspäistä rotua, sen "arkuus" voi hyvinkin olla pois opittavissa.
Koklasimme muuten viime viikonloppuna niitä kikhernepihvejä. Olivat oikein hyviä :-)
terkuin, 3 sheltin mami
3 sheltin mami: nämä sun pitkät ja perusteelliset kommentin on ihan parhautta! Kiitos, että jaksat ja viitsit näitä minulle kirjoittaa! Olet kertakaikkiaan ihana! <3
VastaaPoistaHyvä pointti heti alkuun tuo, että samankaan rodun jäsenet eivät tietenkään ole keskenään samanlaisia vaan kaikki omia yksilöitään. Meidän westiet ovat myös toki kaikki (olleet) erilaisia, mutta silti ilmeisen samanlaisia suhtautumisessaan vieraisiin ihmisiin, koiriin ja asioihin, koska selvästi oletin, että myös Peppi on samanlainen.
Pepin "arkuuden" huomasi myös heti jo hänen meille tullessa. Rillaan verrattuna häneltä meni mm. paljon kauemmin taloon ja meihin tutustumisessa.
Sitä olen nyt miettinyt postauksen kommenttien myötä, että mikä osa tässä Pepin "arkuudessa" on sellaista, josta hän itse kärsii. Siihen kun osaan vastata, niin luulisin, että ollaan oikeilla teillä sen suhteen, mitä kannattaa tehdä. Joku tuossa ylempänä sanoikin, ettei Pepistä varmaan koskaan tule mitään 'maailmaa syleilevää kaikkien kaveria'. Tämä on minulle hyvä pointti, koska selvästi olen sisimmässäni ajatellut, että Pepissä on jotain vikaa, kun hän ei ole samanlainen kuin Rilla. Pöljä minä!!
Sinä olet kyllä (taas) paneutunut kiitettävällä tavalla tuon teidän "arkalaisen" auttamiseen. Kommentistasi oli paljon apua myös sen puolesta, että tajuan olla odottamatta mitään totaalista luonteenmuutosta Pepin kohdalla, vaikka mitä tekisin. Ehkäpä juuri tuo, mitä teilläkin tehdään, että mennään aina tilanteen mukaan, on se paras konsti. Eli miksi Peppi ei voisi olla vaikka toisessa huoneessa, jos esim. joku vieras ihminen on hänelle "liikaa".
Meilläkin Peppi on tosiaan oman lauman ja muiden hänelle tuttujen ihmisten ja koirien kanssa oikein reipas ja iloinen tyyppi. Se lienee kuitenkin tärkeintä noin niin kuin perus arjen kannalta. Toki silti uskon myös positiivisten kokemusten tarjoamiseen. Siitä ei taatusti voi olla haittaa.
Sain kommentistasi paljon ajateltavaa, kiitos vielä! <3
Hauskaa viikonloppua teidän laumalle ja rapsutuksia koirille! <3<3<3