maanantai 17. syyskuuta 2012

Marseillesaippua

Olen luvannut ihanaiselle Liftarille (Messinen ja liftari-blogin kirjoittajalle) kertoa marseillesaippuasta ja sen käytöstä jo aikaa sitten. No, nyt vihdoin sain otettua kuvia ja ryhdyttyä tositoimiin.

Marseillesaippua on ikivanha tuote, jota on valmistettu Ranskan Marseillessa jo 1600-luvusta lähtien. Käsittelen postauksessa La Compangnie de Provencen (LCDP) marseille-tuotteita, koska minulla on yhteistä historiaa kyseisen firman kanssa ja olen myynyt heidän tuotteitaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muut marseillesaippuat olisi yhtä hyviä, mutta LCDP on tosiaan minulle ainoa tuttu marseillen valmistaja. Heidän tuotteitaan olen itse käyttänyt niin paljon ja kauan, että koen tietäväni tuotteista tarpeeksi, jotta voin kertoa niistä myös teille. (Tämä ei silti ole varsinainen mainos, eikä etenkään maksettu sellainen.) LCDP:n tuotteita myy Suomessa Stockmann (myös nettikaupassa) ja jotkut sisustusliikkeet sekä nettikaupat, joista tulee mieleen ainakin Moko ja Sisustuksen Koodi.




Ensimmäinen muistikuvani marseillesaippuasta on jo lapsuudesta. Minä olen pienestä asti ollut atoopikko ja monille asioille allerginen. Joku ihotautilääkäri suositteli aikoinaan äidilleni marseillesaippuaa minun pesemiseen. Meillä olikin lapsuuskodin kylpyhuoneessa pitkään sellainen iso marseillesaippuakuutio, mutta en varsinaisesti muista pestiinkö minua sillä.




Seuraava kosketus marseillesaippuaan tuli vasta 2000-luvun alkupuolella ja juurikin LCPD-tuotteiden muodossa. Olin jo pidempään kiinnittänyt sisustuslehdissä huomiota monissa kylppäreissä näkyviin kauniisiin saippuapulloihin. Pullot ovat edelleen minusta kauniita ja sisustuksellisia, mutta se pullon sisältö vasta onkin ihan huippujuttu!



Aito marseillesaippua sisältää vähintään 72 % kasviöljyä, yleensä oliivi-, palmu-, manteli ja/tai kookosöljyä. Marseillepalasaippuoissa näkee usein painettuna tuon 72 %.  Korkean öljypitoisuuden vuoksi marseillesaippua ei pese ihon omaa rasvaa pois. LCDP:n saippuat sisältävät lisäksi glyseriiniä, jolla on tehokkaasti kosteutta sitovia ominaisuuksia. Aito marseillesaippua on 100 %:sti kasviperäistä, sitä ei ole testattu eläinkokeilla, eikä se sisällä luontoa kuormittavia aineita. Korkean kasviöljypitoisuuden takia nestemäinen marseillesaippua jähmettyy ja muuttaa väriään kylmässä. Lämpimässä koostumus ja väri palautuvat nopeasti.




Olen tosiaan kärsinyt kuivasta ja ihottumaisesta ihosta oikeastaan aina. Murrosiässä minulle puhkesi lisäksi paha käsi-ihottuma, joka on pysynyt kurissa vasta, kun aloin käyttää käsien pesuun marseillesaippuaa. Ero on oikeasti valtava! Ennen marseillesaippuaa käteni olivat aina kuivat ja haavaiset. Aika ajoin käsiin tuli myös erittäin kutiavia vesirakkuloita, jotka oli pakko raapia rikki. Kutina oli vaan niin kertakaikkisen sietämätöntä. Toki käteni saattavat edelleen olla välillä paremmassa ja välillä taas huonommassa kunnossa, mutta marseillesaippuaan siirtyminen on vähentänyt ihottumaa todella merkittävästi. Uskoisin sen johtuvan siitä, että marseillesaippua ei tosissaan pese pois ihon omaa rasvaa, eikä siten kuivata ihoa ollenkaan.  Olen käyttänyt marseillea myös suihkusaippuana ja varsinkin talvella huomaan selvän eron muihin tuotteisiin verrattuna. Iho pysyy kunnossa jopa ilman rasvaamista.

Ineksen kasvattaja aikoinaan suositteli käyttämään marseillesaippuaa koirien pesemiseen. Sittemmin löydettyäni LCDP:ltä nestemäisen marseillesaippuan, aloin pestä Rosaa ja Inestä pelkästään marseillella. Rosan ihottumaiselle ja herkälle iholle marseille teki todella hyvää. Rasvaisuutensa takia marseillesaippualla saa koiran turkista tosi helposti, ja silti hellävaraisesti, pois esim. ruoho- ja öljytahrat. Marseille pesee turkin tosi puhtaaksi ja ilmavaksi, mutta ei ollenkaan kuivaksi tai sähköiseksi. Koirien anturat tykkäävät myös marseillepesusta, vaikka koirat itse välttämättä eivät..




Nahka on nahkaa oli se sitten kiinni ihmisessä tai vaikkapa jaloissa kenkinä (brutaalia!). Marseillesaippua sopii erittäin hyvin kaiken nahan ja mokan puhdistukseen sekä hoitoon. Itse teen niin, että otan kastellun, kuivaksi puristetun rätin tai sienen, johon tiputan muutaman tipan nestemäistä marseillesaippuaa. Sitten hinkkaan kengät, laukut, kellonremmit, nahkahuonekalut yms. rätillä kauttaaltaan. Marseillea ei tarvitse huuhtoa pois, vaan se kannattaa jättää tuotteen pinnalle suojaksi. Marseillen rasva tekee tuotteen pinnalle ikään kuin suojaavan kalvon. Jos tuotteessa on tahroja, hankaan tahraa kunnolla ja silloin myös pyyhin tuotteen puhtaalla liinalla välissä. Lopuksi hieron vielä pienen määrän marseillea puhdistettuun tuotteeseen kosteuttamaan ja suojaamaan.




Marseillesaippua sopii nahan lisäksi hyvin myös muiden arkojen tekstiilien kuten, silkin, villan, pitsin, alusvaatteiden, vauvanvaatteiden yms. pesuun. Marseille liukenee todella helposti lämpimään veteen, jossa arat tekstiilit voi käsin pestä. LCDP:ltä löytyy myös nestemäistä pyykinpesuainetta, joka käy sekä käsin- että konepesuun. Itse käytän sitä muun hienopyykin lisäksi untuvatakkien ja -täkkien pesuun ja olen ollut todella tyytyväinen. LCDP:n sivuilta huomasin uuden pyykkituotteen, saippuahiutaleet, joita löytyy ainakin Stockmannin valikoimista.



Korkean öljypitoisuutensa takia marseillesaippua on hyvä tahranpoistaja. Sitä kannattaa kokeilla vaikeisiinkin tahroihin ja käsitellä sillä etenkin miesten paidankaulukset ennen koneeseen laittamista. Meikkisiveltimien pesuun marseille on ehdottomasti paras ja hellävaraisin tuote. Monet käyttävät marseillesaippuaa siivouksessa ja sitä kannattaa kokeilla varsinkin aitojen materiaalien kuten puun puhdistamiseen.

LCDP:ltä löytyy runsaasti erituoksuisia saippuoita sekä nestemäisenä että palasaippuoina. Kaikki tuoksut ovat täysin luonnonmukaisia ja minulle ne ovat kaikki sopineet ilman iho- tms. ärsytyksiä. Toki sarjalla on myös täysin tuoksuttomia tuotteita. LCDP:n saippuat tuntuvat ehkä äkkiseltään aika kalliilta, mutta ne ovat erittäin riittoisaa tavaraa. Saippuaa ei oikeasti tarvitse ottaa pullosta kuin pieni tippa käsien pesua varten ja muutamalla tipalla saa pestyä koko kropan. Uskonkin, että käytössä sarjan saippuat tulevat itse asiassa aika edullisiksi, etenkin laatuunsa nähden.




Itse tykkään eniten Extra Pur-sarjan nestemäisistä saippuoista ja pumppupulloista, joita on sekä kierrätyslasisena että muovisena. Ostan pumppupullon yleensä pelkästään tekstin värin perusteella sopimaan muuhun sisutukseen. Pumppupullon tyhjennyttyä täytän sen litrankokoisesta täyttöpullosta, jonka taas valitsen tuoksun perusteella. Omia suosikkituoksujani ovat makean sitruksinen verveine eli rautayrtti ja kirpeä pamplemousse eli greippi.




Sarjasta löytyy myös tuoksuja vastaavat vartalovoiteet, joista pidän tosi paljon. Voide on koostumukseltaan hämmästyttävän kevyttä ja nopeasti imeytyvää, mutta silti todella kosteuttavaa. Saippuoiden tavoin, myös voide on helposti levittyvää ja erittäin riittoisaa.





Saippuoiden ja vartalovoiteiden lisäksi LCDP-sarjasta löytyy ainakin: suihkugeelejä, käsirasvoja, huonetuoksuja, tuoksuöljyjä, ihania silitysvesiä, siivoussuihkeita, astianpesuainetta, hedelmienpesuainetta, kylpyvaahtoja, kynttilöitä ja satunnaisesti myös kylpyhuonetekstiilejä. Tarkempia tietoja kaikista sarjan tuotteista löydät LCDP:n sivuilta englanniksi tai ranskaksi.







Mites siellä, onko marseillesaippua ennestään jo tuttu juttu?

Mihin Sinä käytät marseillesaippuaa?



Reipasta ja raikasta uutta viikkoa kaikille!


..vaikka mulla onkin vähän tollanen fiilis -





Lainatut kuvat täältä ja täältä.




perjantai 14. syyskuuta 2012

Ruokaperjantai - uunipunajuuret ja tapenade

Laitetaanpa viime perjantain jatkoksi heti-miten toinen punajuuriresepti, joka on todella helppotekoinen. Punajuuret kypsyvät aika hitaasti, joten uunissa tämä herkku viihtyy aika pitkään, mutta sen ajanhan voi käyttää vaikka koirien kanssa lenkkeilyyn. Kyytipoikana tarjosin kolmea suosikkijuustoani, joista vuohenjuusto maistui tällä kertaa minun suussa parhaalta punajuuren kaverilta. Vuohenjuuston happamuus taittaakin ihanasti punajuuren makeutta - nam!


Uunipunajuuret:

- n. kilo punajuuria
- valkosipulinkynsiä maun mukaan (itse laitoin 6 kpl)
- 1 tl suolaa
- 2 tl kuivattua timjamia/rosmariinia
- pari rouhaisua mustapippuria
- 2 rkl juoksevaa hunajaa
- 2 rkl balsamicoa
- 0,5 dl oliiviöljyä




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Pese punajuuret tarvittaessa, poista kannat, kuori ja leikkaa lohkoiksi. Laita lohkot uunin kestävään vuokaan.




3. Riko valkosipulinkynnet veitsen lappeella painamalla. Kuori ja lisää punajuurien joukkoon. Jos haluat ruokaan voimakkaan valkosipulin maun, kynnet kannattaa viipaloida ja ripotella viipaleet punajuurilohkojen päälle.




4. Hienonna kuivattu timjami/rosmariini huhmareessa suolan kanssa ja ripottele seos vuokaan.

5. Valuta punajuurien päälle tasaisesti hunaja, balsamico ja oliiviöljy.




6. Punajuurien paistoaika on aikalailla makuasia. Se vaihtelee eri lähteistä riippuen 30 minuutista reiluun tuntiin. itse tykkään kunnolla pehmeistä punajuurista ja silloin paistoaika on n. 1½ tuntia. Punajuuria kannattaa sekoitella ja maistaa muutaman kerran paistamisen aikana ja ottaa ne pois uunista sitten, kun kypsyys on omaan makuun sopiva.




Punajuuret tarjosin tällä kertaa tosiaan juustojen kera. Tarjolla oli fetaa, vuohenjuustoa ja aurajuustoa. 




Pediksi revin nipun rucolaa, joka sopii voimakkaan makunsa puolesta hyvin punajuurien ja juustojen kaveriksi. Tein vielä satsin tapenadea leivän päälliseksi ja siitä tuli tosi hyvää.


Tapenade mustista oliiveista:

- 1 dl kivettömiä kalamata oliiveja
- 1 dl kivettömiä mustia oliiveja
- 2 rkl kapriksia
- 1 iso valkosipulinkynsi tai 2 pientä
- 2 - 3 tl sitruunamehua
- pari rouhaisua mustapippuria
- n. 3 rkl oliiviöljyä




1. Valuta oliivit ja kaprikset siivilässä.

2. Laita kaikki ainekset korkeareunaiseen kulhoon ja sekoita tasaiseksi sauvavatkaimella.




3. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Oliiviöljyn määrän avulla voit säädellä tahnan koostumusta.




4. Tarjoa hyvän leivän kanssa. 






~~~



Sittenpä ei taas muuta tällä erää kuin -





keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Liikaa jännitystä x 3

Niin, täällä taas kerran harkitaan takin kääntämistä, mielipiteen muuttamista sekä jauhetaan samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Huoh.

Mutta katsokaas, kun viime viikolla iltalenkillä kävi niin, että Peppi jotenkin onnistui astumaan valjaistaan ulos. Kyllä, juuri niistä uudehkoista Vänttisistä, joista pari viikkoa sitten täälläkin vöyhkäsin. Samaan aikaan autotien yli juoksi kissa ja vieläpä musta, tietenkin. Pikkuisella, pelkästään tonteille vievällä tiellä oli myös joku vuorokauden ruuhkahuippu (tietenkin) ja molemmista suunnista tuli samaan aikaan auto. Olisin varmaan saanut Pepin heti kiinni, mutta minua huolestutti niin paljon autot, että menin seisomaan keskelle tietä ja huidon autot pysähdyksiin. Peppi seurasi kiltisti jaloissani, ja kun olin saanut auto-kauhuskenaarion estettyä, nostin pitkulan syliin ja poistuimme tieltä fyysisesti ehjinä (x 3) ja henkisesti riekaleina (x 1).


Onni on..


Toissailtana (no okei, yötähän se jo oli) palasimme Rillan kanssa kyläreissulta. Rilla jäi talon eteen haistelemaan jotain ja kiskoin kevyesti häntä kotiin päin, koska käskyt eivät tehonneet. Vaan kas, yhtäkkiä huomasin pitäväni kädessä pelkkää fleksiä, josta roikkua tyhjät valjaat, juu, ne Vänttiset. En ymmärrä, miten Rilla valjaista pääsi, lukko oli edelleen kiinni. Olin myös Pepin tapauksesta viisastuneena kiristänyt Rillankin valjaat aika tiukalle.

Rilla tajusi salamana, että hänhän on vapaa ja lähti hölkkäämään tien vartta pitkin. Minun huutelut ja maanittelut kaikuivat kuuroille korville. Yritin myös innostaa Rillaa juoksemaan perässäni vastakkaiseen suuntaan, mutta hän oli täysin yllättävästi koittaneen vapautensa huumassa. Aloin olla aika epätoivoinen, kunnes keksin sanoa Rillalle oikein innostuneella äänellä, että katso, tuolta tulee pappa. Siihen halpaan Rilla onneksi meni ja palasi kotiin päin, jossa portilla sain hänet huijattua kiinni. Hyvä tietenkin, mutta harmittaa se huijaaminen siinä mielessä, että Rilla muistaa sen varmasti jatkossa. Toivottavasti vastaavaa tilannetta ei tule enää koskaan!






Nyt on taas Vänttiset hyllytetty ja pantoihin palattu. Sen verran säikähti tämä mamma, varsinkin tuota Rillan mysteeri-valjaista-irtautumista. Ennen kun ehdin eläinkauppaan tutustumaan ja varmaankin myös hankkimaan y-valjaita, meillä mennään kiltisti ja tiukasti pannat kauloissa. Ihan kokonaan en nyt sentään ole valjaiden puolestapuhumistani perumassa, mutta meille tarvitaan kyllä jotkut varmemmat versiot. Eihän tällaista jännitystä vanha kestä!




Kolmas liian jännittävä tapaus sattui eilen, kun olimme palaamassa miehen kanssa kahdella autolla peräkkäin ajaen kotiin. Minä ajoin edellä harvakseltaan valaistua kotitietämme kunnes näin sivusilmällä tietä juuri ylittämään aikovan siilin. Täysillä vaan liinat kiinni ja vasta sen jälkeen mietintä siitä, että ehtiköhän se mies siellä takana reagoimaan äkkipysäykseen. Mies varmaan ajoi jo valmiiksi varuillaan perässäni ;), joten ehti onneksi hyvin jarruttaa. Peräänajotilanne kahdella omalla autolla olisikin ollut, no, tyypillistä.

Sitten oli se kamalin vaihe. Piti uskaltaa astua ulos autosta katsomaan miten siili-suhoselle kävi. Kurkittiin miehen kanssa auton alle ja tien viereen, eikä mitään näkynyt. Olin ihan varma, että piikkiniska löytyisi litistyneenä etupyörän alta. Mutta kuin ihmeen kaupalla, olin sittenkin ehtinyt pysähtyä ajoissa. Suhonen ylitti nimittäin tietä pienen matkan päässä ja saimme huokaista helpotuksesta.

Ihan liian jännittävää on siis ollut, voin kertoa! Onneksi edes pienimuotoinen takakesä on lämmittänyt ihoa ja mieltä. Takapihalla on mammankin mielestä turvallista karvapöksyjen juosta vapaana ja sinne eksyneet siilit (useita) on kuskattu mahdollisimman pikaisesti turvaan.


Teille toivotan vähemmän jännittävää loppuviikkoa!


 ..kaksi koiraa turvallisesti kotona.