Täällä viikolla kokeilin muutamaa vanhaa suosikkia pitkästä aikaa, pecanpähkinäpiirakkaa ja Domino-keksipalleroita. Keksipalleroita meinaan tehdä viikonloppuna vielä lisää ja antaa ensi viikolla osan niistä joululahjaksi. Pähkinäpiiraan säästän joulua varten ja tarjoan sitten kahvipöydässä. Keksipalleroiden kanssa kävi pieni, no "äksidentti", jos niin voi sanoa. Tässä ensin resepti ja sen jälkeen kerron teille (taas) otteita meidän elämästä..
Domino-keksipallerot:
- 2 pötköä Domino-keksejä (350 g)
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- n. 300 - 400 g suklaata
1. Murskaa keksit hienoksi muruksi joko monitoimikoneella tai vahvan muovipussin sisällä kaulimen avulla.
Tästä saatte jo vähän vinkkiä siitä äksidentistä.. ;)
2. Laita keksimurut kulhoon ja sekoita joukkoon tuorejuusto.
3. Laita seos hetkeksi kylmään.
4. Pyörittele seoksesta pyöreitä palleroita esim. leivinpaperilla vuoratulle pellille. (Muistuttaa lihapullien pyörittämistä, mutta tee vähän pienempiä palloja.)
5. Laita pallerot hetkeksi kylmään jähmettymään ja sulata sillä aikaa suklaa(t). Itse käytin sekä valkoista- että maitosuklaata.
6. Näin sulatat suklaan mikrossa:
- paloittele suklaa mikron kestävään kulhoon
- säädä mikro puolelle teholle (n. 350W)
- sulata 30 sekuntia kerrallaan aina välillä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut
7. Pyörittele keksipalleroita suklaassa esim. coktailtikun (tai kahden) avulla.
8. Anna palleroiden jähmettyä viileässä.
Keksipalleroiden ohjetta voi varioida lähes loputtomasti. Kokeile perusreseptin muokkaamista esim. näin:
- käytä minttu-Dominoita
- vaihda tuorejuusto appelsiinin makuiseen
- lorauta taikinaseokseen likööriä (Amarettoa, kermalikööriä, kahvilikööriä tms.)
- pyörittele pallot suklaan sijaan kaakaojauheessa
- pyörittele pallerot suklaan lisäksi nonparelleissa, kookoshiutaleissa, pähkinärouheessa tms.
- kokeile eri makuisia suklaita: valkoista, tummaa, Pätkiksiä tms.
Entäs sitten se äksidentti? Katsokaas, kun meidän Rilla on aika utelias ja kekseliäs tyttö. Meillä on ruokapöydän päässä ikivanha nojatuoli, jota Rilla on alkanut käyttää avuksi päästäkseen haistelemaan, mitä pöydällä tapahtuu. Tällä kertaa varsinainen tapaus ei tosin sattunut ruokapöydän ääressä vaan ulkona terassilla. Olin vienyt keksipallerot terassin pöydälle jähmettymään (onneksi ennen suklaassa pyörittelyä!) Rilla ja Peppi menivät samalla ovenavauksella pihalle juoksentelemaan tai niin ainakin oletin. Hetken päästä vilkaisin terassille ja mitä näinkään: Rilla seisoo keskellä terassin pöytää ja ahmii suuhunsa keksipalleroita. Melkein puolet hän oli ehtinyt syödä eli lähes kokonaisen pötkön Dominoita. :o Soitin pikaisesti eläinlääkäriin, koska ajattelin kekseissä olevan ainakin kaakaojauhetta, joka on myrkyllistä koirille. Eläinlääkäristä lohduteltiin, että keksien suklaapitoisuus on sen verran pieni, ettei myrkytysvaaraa ole. Sanoivat myös, että todennäköisesti Rillalla menee vatsa sekaisin ja hänellä on kova jano. Nämä molemmat toteutuivat illan aikana. Rilla joi ihan valtavasti. Myös kahdet ripulit hän teki sisälle. Sen kummempaa ei tästä onneksi seurannut, huh! Eläinlääkärissä puhelimeen vastannut hoitaja pahoitteli myös menetettyjä keksipalleroita, sekä pyysi niiden reseptin. Arvatkaa hihityttikö! :D Sellaista säätöä leipomisen lomassa tällä erää.. Pähkinäpiirakan tekeminen onnistui sentään ilman kommelluksia!
Pecanpähkinäpiirakka:
- 1 paketti valmista murotaikinaa (400 g)
- 150 g pecanpähkinöitä rouhittuna + n. 100 g kokonaisia pähkinöitä piirakan päälle
- 3 kananmunaa
- 50 g sulatettua voita/juoksevaa margariinia
- ½ dl (kuohu)kermaa
- 1,5 dl muscovado- tai fariinisokeria
- 1 dl vaahterasiirappia
- 1/4 tl suolaa
- 1 tl kanelia
( - 1 rkl tummaa rommia)
1. Laita uuni kuumenemaan 175°:een.
2. Taputtele sulanut murotaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä.
3. Rouhi hienoksi 150 g pecanpähkinöitä esim. blenderillä tai veitsellä.
4. Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa hyvin keskenään ja kaada seos piirakkapohjan päälle.
5. Painele täytteen päälle haluamasi määrä kokonaisia pecanpähkinöitä.
6. Paista uunin alatasolla n. 45 - 55 min kunnes piirakka on saanut hyvän värin. Voit peittää piirakan paistamisen puolenvälin jälkeen leivinpaperilla, jos tuntuu, että pinta tummuu liikaa.
7. Piirakan kanssa tarjottavaksi sopii erittäin hyvin vaniljasokerilla ja kanelilla maustettu kermavaahto.
Oliko postauksen leipomukset teille jo ennestään tuttuja?
Vielä olisi yksi adventti ennen joulua. Onneksi minulla alkaa olla jo kaikki lahjat hankittuina ja etukäteen tehtävät ruuatkin tehtynä. Koirille pitäisi vielä keksiä jotain kivaa ja tarpeellista. He ovat luvanneet ottaa erään haasteen vastaan, josta ilmeisesti selviää myös heidän lahjatoiveensa - sitä odotellessa! :D
Hauskaa ja stressitöntä viikonloppua teille jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!
Nevö höört, mutta tekisin kyllä rillat, jos kuonoetäisyydelle pääsisin :D
VastaaPoistatuttuja ovat joo... en vain ole tehnyt. mutta ovat selvästi herkullisia ja rilla varmaan suosittelee kanssa - ihmisille :)
VastaaPoistaNam, pecanpähkinäpiiras pitää varmasti tehdä! Hukkasin yhden ihanan reseptin, jolla tein vuosia sitten tuontapaisen pähkinäpiiraan, mutta nytpä kokeilen tätä :)
VastaaPoistaÄksidentti-apulaiset on ihania, vaikka tekevät tuhojaan.
Myrskyläinen: juu, arvaan kyllä, että sinulla, pikku keppostelijalla, olisi heti samat metkut mielessä kuin Rillalla, hihhihhihhih! ;) Ja sitten olis vatsa pipinä.. :/
VastaaPoistaKaunis Nelli: kyllä, Rilla suosittelee lämpimästi! Ja todennäköisesti tekisi itse uudestaan samat temput, jos vaan olis mahdollista..KÄÄK! ;)
Mai: Pecan Pie on ihan törkeän hyvää! Olen vähentänyt täytteestä ½ dl sokeria, koska käytän valmispohjaa. Jos teet itse sellaisen jenkkityylisen pohjan, jossa ei ole juuri lainkaan sokeria, niin lisää täytteeseen se ½ dl. Itse tykkään enemmän makeasta pohjasta, mutta aitoon piiraaseen kuuluu tietenkin se hyvin vähäsokerinen pohja. Ihan vaan vinkkinä, kun tiedän sun olevan melkoinen GURU näissä leivonta-asioissa(kin). :)
Arvannet, että oli mukava hetki, kun huomasin mitä Rilla oli tehnyt! ;D
Suukkoja SukuLakulle! <33
Oiiii, nam. Ettäs kehtasitkin kaivaa varastostasi tämmöiset reseptit. Näitähän on nyt sitten ihan pakko tehdä . Tässähän lukiessa jo melkein haistaa nuo ihanuudet. Meillä pitää sitten varotoimet olla James bondin luokkaa, sillä nuo kolme ovat varsinaisia herkkusuita. Arrghh ja murrgghh. Ja ihan varmasti yhtä pitkäkyntisiä ja - hampaisia kuin Rilla Rupsuttaja. Ressuliini. Kaamee oli namien kosto.
VastaaPoistaOnni on niin ulottuva jätkä, että sehän varastaa pöydiltä vaikka mitä. Ja jos ei muuta keksi, niin luulenpa, että Tiuku kiipee Onnin selän päälle ja viskoo herkut alas syötäväksi. Essi varmaan kattelis vähän kauempaa sekunnin murto-osan, kun miettis ettei tosta hyvää seuraa. Ja ampaisis sitten osingolle.
Noh rohkee syö sen siilin piikkinensä eli kokeiltava on. Kerron sitten miten kävi ja jos en kerro, ei käynyt mitenkään. Ja oma porukka makaa sohvalla vatsat pullellaan noita hyvyyksiä kykenemättä liikkumaan. Nimim. "kokemusta on".
Terveiset Rillariinalle ja Peppineppiselle.
Apua, mä lihosin ainakin 10 kiloo jo pelkistä kuvista ;D)))
VastaaPoistaSilmät kiiluen ja kuola suusta valuen killitän noita kuvia.
Ihana äksidentti-apulainen!
Mites musta tuntuu, että meilläkin saatetaan nähdä näitä leipomuksia, jos ei ihan lähiaikoina niin ainakin pienellä viiveellä.
Voi apua sun juttuja... ;=I Mä en oo guru missään, jos ei lasketa hirveetä vimmaa kokeilla sitä sun tätä askartelua, joksi leipomisenkin lasken :)
VastaaPoistaToi sokerivähennyslaskukin oli ihan korkeaa matikkaa, mutta yritän muistaa tuonkin, kiva oppia uutta :)
SukuLaku kuittaa ja pussaa takas ;))
Maija: pähkinäpiirakka tuoksuu kyllä NIIN herkulliselta paistuessaan, että meinaa mennä kieli mennessä jo siinä vaiheessa. Koiratkin nuuhkivat ilmaa uunin luona ihastuneen näköisinä. ;)
VastaaPoistaPikkuisen oli juu taas hässäkkää tuon "äksidentin" kanssa, hih ja huh! Ja namien kosto oli kyllä ikävä. Enkä usko, että Rilla siltikään oppi tapauksesta mitään. :D
Uskon myös, että teidän kolmikko keksii konstit monet, jos jotain herkkua tarttis päästä maistelemaan. Nään sieluni silmin kolmen koiran tornin, hihhihhih!!
Se jouluruokaähky + suklaaähky siihen päälle odottelee jo ihan nurkan takana, kääks! Mitenköhän sitä osaisi joskus syödä sopivasti joulupöydässä? Tai edes jättää sen suolaista - makeaa - taas suolaista - ja vielä makeaa kierteen vähän vähemmälle? Miten mulla on sellainen tunne, että ei tule (taaskaan) onnistumaan.. :DDD
Nim. myöskin kokenut ;)
Leppoisaa viimeistä adventtia teille kaikille! <3
Ellieli: virtuaali lihomista, hihhihihih!!
Rilla on HYVIN kekseliäs ja pystyvä tyttö! Sekä hyvässä että pahassa.. ;D
Kantsii kokeilla molempia leipomuksia. Ovat todella hyviä, voin kertoa! :D
Mai: no kuule, kyllä sä olet ihan guru! Se kato vähän riippuu, mihin vertaa. Joo, mähän olen (surullisen ;)) kuuluisa matikkapäästäni, joten ei ehkä ihmekkään, että pystyin tuollaiseen vaativaan sokerivähennyslaskuun. :DDD
Pusut tuli perille, tänks! <3
Nam mitä reseptejä! Ihan uusia ja menee kokeiluun takuu varmasti. Sopii keventäjälle. ;D Kiitos!
VastaaPoistaVoi Rillaa. hih. <3 Toisten lapsille on aina helpompi hihitellä. ;)
No, pistin peukalonjälkeni sitten tuohon pähkinäpiiraaseen oikein kunnolla :)
VastaaPoista1. Käytin kauramurotaikinaa.
2. Tein annoksesta 2 halkaisijaltaan n. 15cm pikkupiirakkaa
3. Laitoin piirakkapohjiin ennen täytteen levittämistä taikinan päälle: toiseen appelsiinimarmeladia, toiseen pieniä viikunanpalasia...
Että tällaista säätämistä mulla aina, kun menen sekaisin kaikista ihanista leipomistarvikkeista ;)
Kiitos reseptistä, vielä en voi kommentoida makua, mutta joululahjaksi ainakin menee pari tuollaista.
(Paras laihdutuskeino on ruveta leipomaan ja kokkaamaan ihan hulluna... mä ainakin unohdan silloin syömisen kokonaan ;)
Mitä muuta olen leiponut tällä viikolla: puolukkarahkapiiraita, taatelikakkuja sekä SUN ohjeella tein tänään jo joulutorttuja (appelsiinituorejuustolla ja aprikoosi-mandariini-marmeladilla + ne omat versiot, joissa olikin sitten jo tuorejuuston ja marmeladin sekoitusta alla ja luumumarmeladia päällä :)
Tekemättä on vielä ihania vuokaleivoksia, yritän malttaa lähemmäs joulua, että voi kuorruttaa valmiiksi heti :)
Täällä posket hehkuen leipominen jatkuu ja karvanassut melkein onnesta kun tulin hetkeksi tähän sohvalle istumaan...
PS: huomenna taas myyjäiset...
Nina: juu, nappasin noi ohjeet Painonvartijoiden sivuilta - nooot! ;DDD Mutta nou hätä, sähän sanoit, että sulla on joululoma keventämisestä. :)
VastaaPoistaOon niin samaa mieltä siitä, että toisten lasten touhuille on paljon helpompi naureskella! :D
Hauskaa neljättä antilooppia teidän poppoolle! <3
Mai: että sä olet mainio! Ja ihan samanlainen reseptiensäätäjä kuin minä, hihhihhih! Mäkin luen usein ensin jostain jonkun kivankuuloisen reseptin, mutta alan jo ekaa kertaa sitä testatessa muuntelemaan ohjetta. Kantsisko joskus vaikka kokeilla kerran ihan sillä alkuperäisohjeella ennen kun alkais soveltamaan!?! :DD
VastaaPoistaSun olis muuten ihan pakko testata vielä sitä Aikun vinkkamaa vaniljarahka + luumutäyte - yhdistelmää joulutorttuihin. On meinaan IHAN paras! :)
Sä olet todella leiponut taas PALJON, wau!
Mukavia myyjäisiä! <3
Noiden palleroiden ohjeeseen olen jossakin joskus törmännyt ja vaikuttivat kokeilemisen arvoiselta, mutta ajattelin niiden olevan jotenkin hirveän vaikeita. Ehkä niitä voisi nyt uskaltaa kokeilla, kun raatikin on ne hyviksi havainnut ;D Jouluna ajattelin myös leipoa joulutorttuja sillä sinun ja Ollin emännän yhdistetyllä ohjeella :)
VastaaPoistaHyvä, että tuosta suklaaäksidentistä selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Pentuna Pinjakin vetäisi pienen suklaalevyn puolikkaan ja olin varmaan viikon suunniltani huolesta, ehkä vähän liioittelua ;)
Sunan: pallerot on tosi helppotekoisia, joten koklaa ihmeessä! Ja se Aikun vinkkaama torttusetti on IHAN paras!
VastaaPoistaJuu kuule, kyllä täälläkin iski alkuun ihan kunnon paniikki niiden keksien suhteen. Onneksi säästyttiin pelkillä vatsanpuruilla tällä kertaa, huh!
Muistui muuten mieleen opiskeluajoilta, että ystäväni dalmis ja cockeri söivät kimpassa kassillisen tuliaissuklaita. Muistaakseni siinä meni papereineen ainakin iso toblerone ja paketti wienernougaita. Toki oli isoista koirista kyse, mutta muistelen, että heilläkin selvittiin ihan vaan okesentelulla ja ripulilla. ;)