Löysin "blogimaailman" kunnolla noin pari vuotta sitten. Sitä ennen seurasin säännöllisesti vain yhtä tai kahta blogia. Ihastuin blogimaailmaan kovasti, ja aloin hyvin pian miettimään myös omaa blogia. Pitkään ajattelin, että en lopulta kuitenkaan uskaltaisi sitä perustaa. Suurin syy oli varmaankin juuri negatiivisten kommenttien pelko. Pelkäsin myös yksityisyytemme (oman ja miehen) puolesta. Minulta puuttui myös idea blogin aihealueesta ja sitä myötä blogin nimi. Vasta, kun löysin ison kasan ihania "mäykkyblogeja" oivalsin, että voisinkin perustaa koirablogin ja kirjoittaa sen puitteissa halutessani muistakin aiheista. Varsinainen aloitus ja blogin nimi tuli sitten ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Yhtenä päivänä vain aloitin ja kyhäsin kasaan jonkinlaisen raakileen sekä ensimmäisen postauksen. Soitin hämmästyneelle siskontytölle "paniikkipuhelun" tyyliin: apua - mä perustin blogin! Mitä mä nyt teen? :D Muutama viikko kului vielä blogin ulkoasun muokkaamisessa sen näköiseksi kuin itse halusin. En todella ole mikään tietokonetaituri, joten paljon on pitänyt googlettaa ja opetella. Paljon olen myös oppinut ja sehän on aina hyvä juttu.
Monesta teistä lukijasta ja bloggaajasta on tullut niin tutun oloisia, että tuntuu ihan kuin tuntisimme "oikeasti". Ajattelinkin monia teistä usein lämmöllä ja pidän teitä omalla tavallaan ystävinäni. Olen myös huomannut, että oman blogin kautta on helppo kysyä asioita ja pyytää apua. Todella paljon apua olen saanutkin, vaikkapa Pepin hampaita, koirien ruokintaa ja vaatetusta koskien.
Bloggailun myötä olen löytänyt paljon uusia blogeja, joita seuraan nykyään säännöllisesti. Aina en (muka!) ehdi jättämään kommenttia, mutta silti luen kaikki uudet postaukset. Täydensin blogin sivupalkissa olevaa lukulistaa, jotta se vastaisi paremmin omaa, todellista listaani. Itse olen löytänyt monta uutta, mielenkiintoista blogia juurikin toisten blogien lukulistoilta. Myös muiden blogeista ja kommenttilaatikoista olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä koiriin liittyviä että ihan muihinkin juttuihin.
Toki bloggaamiseen menee melko paljon aikaa, jonka voisi varmaan käyttää myös toisin. Tosin, eivätkö kaikki harrastukset vie aikaa? Pidän bloggaamista nimenomaan mukavana harrastuksena, jonka myötä olen mm. alkanut ottamaan valokuvia, jota en ennen tehnyt juuri lainkaan. Blogi toimii mielestäni loistavana tallenteena omasta ja etenkin koirien elämästä kuvineen ja päivämäärineen. En ole myöskään vuosikausiin kirjoittanut mitään sellaista, jonka takia olisin tullut miettineeksi kielioppisääntöjä tai oikeinkirjoitusta. Blogia aloittaessani jo ihan tekstin tuottaminen tuntui tosi vaikealta. Nyt koen päässeeni alkujäykkyydestä eroon ja tekstiä meinaa välillä syntyä vähän liikaakin. Alkuun oli myös hankalaa päättää, kuinka paljon ja "tunnistettavasti" haluan blogissa esiintyä. Senkin puolesta koen löytäneeni minulle sopivan linjan. Ainahan voi kertoa enemmän, mutta takaisinpäin ei ole yhtä helppoa palata, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Aikalailla bloggaamisen alkumetreillä keksin ruokaposteille teemaksi ja nimeksi "ruokaperjantain". Nimessä yhdistyy Helsingin Sanomien "ruokatorstai" ja Grandiosan lanseeraama "pizzaperjantai". Olen oikein tyytyväinen, että keksin ruokaperjantain, koska sen myötä ruokapostausten määrä pysyy blogissa omaan makuuni sopivana. Ruokaperjantain myötä olen myös saanut itselleni hyvän tavan tallentaa reseptejä. Toki toivon, että ruokaohjeista on iloa myös teille lukijoille. Itse selailen aika usein ruokablogeja kokeilemisenarvoisten reseptien löytämisen toivossa. Blogeissa on monasti yksityiskohtaisemmat ohjeet ja kuvat sekä mielipiteet ruuasta kuin vaikkapa lehdissä. Se on mielestäni iso plussa ja sen takia yritän toteuttaa samaa ideaa myös omissa ruokaperjantain ohjeissa.
Tällaisia mietteitä bloggaamisesta. Vielä on tiedossa yksi ruokaperjantai tälle vuodelle ennen kuin alkaa uusi vuosi 2012. Tuntuuko teistä, että vastahan me siirryimme uudelle vuosituhannelle ja nyt jo viipotetaan pitkällä yli uuden vuosikymmenenkin, huh.
Turvallista loppuvuotta toivottelen teille kaikille kivoille lukijoille.
Ihanaa, että olette olemassa! ♥
minulla on samantyylinen tausta blogin pitämiseen. aloin lukea blogeja kolmisen vuotta sitten ja kun löysin google-readerin niin nyt siinä on ehkä 150-160 luettavaa blogia (myös muihin harrastuksiin liittyviä). hurja määrä mutta eihän niitä päivitetä joka päivä. readeri auttaa seuraamisessa hurjasti. eikä tarvitse tilata kotiin lehtiä :)
VastaaPoistaajattelin ensin tehdä käsityöblogin mutta mun tekeleeni on niin vaatimattomia että en kehdannut. nyt siis tulee sekaisin juttuja koirasta ja vähän käsitöistä.
Paljon onnea hyvin vauhtiin lähteneestä blogista!
VastaaPoistaTytötkin ovat näemmä opetelleet poseeraamaan sopuisasti :)
-Koiratäti
Tää postatus oli melkein kuin minun blogistani kertova, niin samanlaisi ajatuksia siinä oli. Mä tosin aloin bloginpidon jo silloin kun Elli ei vielä ollut kotiutunut marraskuussa 2010. Aluksi pidin blogin salassa julkisuudelta, mutta pian Ellin kotiutumisen jälkeen muutin sen julkiseksi. Pitihän kaikkien saada tietää, että meillä oli mäyräkoiravauna!!!
VastaaPoistaKommentinvalvonta ei haittaa, onhan mullakin se. Tosin se oli pakon sanelema juttu, kun alkoi niitä roskaposteja tulemaan. Eipä tule enää.
Mulle blogimaailma taisi tulla tutuksi vasta ystävättäreni koirablogia lukiessa. Harmikseni hän sitten väsyi bloginpitoon, mutta ymmärrän häntä: kun on pieni lapsi ei jaksa. Siitä sain sitten itse idean alkaa Ellille bloginpitoon. Itseäkin mietitytti tuo yksityisyys, mutta yritän pitää sen minimissä ja kertoilla lähinnä Ellistä, tai sitten jostain erityisestä tapauksesta, kuten nyt nuo myrskytuhot.
Ruokaperjantait ovat ihania, mä syön kuvia silmilläni, namskis!
pikku korjaus: ei mäyräkoiravauna vaan -vauva. Olikohan siellä muita kirjoitusvirheitä?
VastaaPoistaOnnittelut sadannesta!:) Mä alotin blogimaailmaan tutustumisen muotiblogeista, sitten siirryin lifestyle-tyyppisiin, sitten yhä enemmän sisustukseen ja lopulta koiriin :P On vähän ihmis- ja eläinläheisempää tämä koirablogeilu, kuin sellasissa Mitä tänään puin päälleni -blogeissa.
VastaaPoistaToista sataa sitten vaan kirjottelemaan :)
Itsekin löysin blogimaailman muutama vuosi sitten.Vahingossa eksyin Terapeutin mäyrisblogiin ja totesin että iih ihanaa jotkut kirjoittelevat mäyräkoirista:) Sitten oikein hakemalla hain mäyrisblogeja ja löytyihän niitä. Olin lukenut myös paljon ja hyvin erityyppisiä blogeja. Seurailin muutamaa lapsettomuus-
VastaaPoistahoitoja käsittelvää blogiakin ihan siitä syystä, että meillä silloin aikoinaan kesti kolme vuotta ennenkuin rakas tyttäremme sai alkunsa luomusti. Blogimaailma on tuonut minulle paljon iloa, koska minullahan on reilusti päivisin aikaa.Tosin blogimaailma on tuonut myös yhden ihan järkyttävän kokemuksen.Yksi seuraamani bloggaaja teki itsemurhan ja jätti viimeisen viestinsä tänne blogimaailmaan.Tämä nainen piti blogiaan ihan nimellään joten se ei todellakaan ollut mikään vitsi.Kauhulla ajattelin tapahtunutta kun luin sitä viimeistä merkintää parin päivän päästä tapahtuneesta. No mäykkymaailmassa tuskin vastaavaan törmää. Minun mielestäni tämä blogimaailma on niin ihana kun kuitenkin täällä virtuaalimaailmassa on ihan oikeita koiria ja oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia elävästä elämästä. Eikä niitä ilkeitä kommenttejakaan varmasti tule vaikka blogista tulisi kuinka suosittu.Niitä tulee jos on tullakseen.Yleensä sellaisen ns ilkeän kommentin saa bloggaaja joka on vahvasti mieltä jostain asiasta ja kommentin kirjoittaja sattuu olemaan erimieltä asiasta.
Oikein ihanaa vuoden viimeistä viikkoa teidän laumalle.Terveisin M-L ja Ossi joka nyökyttelee tuossa vieressä.
On ihanaa olla "blogiystäväsi" :) Ilman blogiasi ei meillä nyt olisi tätä kyseistä pitkänmallista vintiötäkään.
VastaaPoistaPidän myös ruokaperjantai- postauksistasi tosi paljon... Teen itse paljon kotona monenlaista ja testailen uusia reseptejä viikoittain. Se siis myös yhdistää ja saa koukuttumaan blogiisi.
Kiitos siis sinulle :)
Kiitos itsellesi kivasta blogista. Tätä on aina ilo lukea:) Hyvää loppu vuotta sinne teille ja onnea ensi vuoteen!
VastaaPoistaKaunis Nelli: juu, kyllä multakin löytyy readerista vielä iso liuta blogeja, joita tulee seurattua. Päivitin tuohon blogin sivupalkkiin lähinnä ne, joita eniten luen ja kommentoin. Blogeista on tullut minullekin pitkälti aikakausilehtien korvike. Pidän kovasti siitä, että blogeista saa lukea jonkun "oikean" ihmisen mielipiteitä asioista ja ilmiöistä. Olen löytänyt mm. monta hyvää tuotetta blogisuositusten perusteella.
VastaaPoistaKuule, sun neulomukset yms. on erittäin hienoja! Se kato vähän riippuu, että mihin vertaa! ;D Mutta on kyllä mukavaa lukea (ja krjoittaa) blogia, jossa käsitellään monenlaisia aiheita.
Koiratäti: KIITOS! <3
Juu, koirista on nykyään jo ihan mahdollista saada jonkinlaisia 'poseerauskuvia'. Ainakin, jos namipalkintoja on riittävästi ja niitä annetaan tapeeksi tiuhaan.. ;D
Ellieli: tiedätkö, ennen kuin löysin Marin blogin (+ Alfien ja nykyään myös Aslanin), en edes oikein ollut tajunnut, kuinka paljon on olemassa koirablogeja ja vieläpä mäykkyblogeja. Siitä vasta mulle aukesi oikeasti toteutettavissa oleva blogin aihe. Sitä ennen olin lukenut lähinnä erilaisia sisustus- ja lifestyle-blogeja, joista kyllä pidin ja pidän kovasti, mutta ne eivät sellaisenaan innostaneet täysin vastaavanlaisen blogin perustamiseen. Olen niin henkeen ja vereen koiraihminen, että koirablogi on itselleni ehdottomasti luontevin. Mitä nyt siinä sivussa tulee höpöteltyä vaikka ja mitä.. ;)
Muakaan ei haittaa blogien kommnttienvalvonta yhtään. Itseasiassa tykkään siitä. Luen nimittäin myös monia hyvin suosittuja lifestyle-blogeja, joiden kommenttilaatikoissa on välillä tosi inhottavan sävyistä väittelyä tms. Samaiset bloggaajat myös postaavat usein kommentoinnista ja siitä, kuinka jättävät julkaisematta ikäviä kommentteja. Mielestäni on hyvä, että bloggaaja valvoo oman bloginsa kommentointia ja jättää ilkeät kommentit julkaisematta. Ymmärrän silti myös hyvin, että monia lukijoita saattaa harmittaa, ettei oma kommentti näy heti sivustolla. Kaksipiippuinen juttu tämäkin.
Yksityisyyden säilyttäminen pelotti mua aluksi aika paljon. Nyt olen sen kanssa jo paremmin sinut. Mietin silti vieläkin melko tarkaan, mitä ja miten asioista kerron. Enää ko, aihe ei kuitenkaan ahdista.
Kiva kuulla, että tykkäät ruokaperjantaista. Koirien lisäksi ruoka on mulle TODELLA rakas ;) aihe, joten siitä(kin) on mukava postailla.
Jaltsalandia: tänks! Mulla meni blogimaailmaan tutustuminen hyvin samalla tavalla kuin sullakin. Ja luen kyllä edelleenkin aika monia sisustus- ja lifestyle-blogeja koirablogien lisäksi. Koirablogien tunnelma on kyllä yleisesti ihanan lämmin ja välittävä verratuna sellaisiin todella materialistisiin blogeihin. Monenlaisista blogeista olen silti löytänyt hyviä tuotesuosituksia ja muita vinkkejä. Samanhenkisten ihmisten "kohtaaminen" täällä virtuaalimaailmassa jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa itseäni aina vaan uudestaan.
VastaaPoistaJalolle paljon rapsutuksia! Toivottavsti massu on parempi. :)
Marja-Leena: juu, minulle kävi tuo ihan smanlainen ihastuminen, kun törmäsin kerran sattumalta Marian ja Alfien (silloin ei vielä ollut Aslania) blogiin. Se oli rakkautta ensi lukemalta! <3 Heidän lukulistaltaan löysin sitten ihmeellisen ihanan mäykkyblogien maailman, wuf.
Minunkin ihan ensimmäinen lukemani blogi oli lapsettomuutta käsittelevä "Adoptiomatka" ja sitä kautta löysin samasta aiheesta kertovan "Oisko ittestäs kivaa" -blogin. Niitä kahta luin muutaman vuoden ennen kuin vasta todella "asettauduin" blogimaailman vakikäyttäjäksi. Meillä ei sinänsä ole lapsettomuustaustaa, koska emme koskaan ole varsinaisesti päättäneet hankkia lasta (tai selvittää siis olisiko meidän mahdollista saada lapsia). Adoptio sen sijaan on kiinnostanut minua aiheena jo ihan lapsesta lähtien. Ehkäpä, koska yksi serkuistani on adoptoitu ja se tuntui lapsena tosi jännittävältä. Itsestäni ei taitaisi olla adoptioäidiksi, mutta tykkään lukea toisten kokemuksista.
Tuo lukemasi "itsemurha-blogi" kuulostaa tosi pelottavalta ja surulliseslta. :( Itse olen seurannut joskus useampaakin "syöpä-blogia", joiden kirjoittajat ovat sittemmin menehtyneet sairauteensa. :( Ihminenhän on luonnostaa utelias sielu ja erilaisten ihmiskohtaloiden seuraaminen on mielenkiintoista, joskin samalla monasti myös surullista ja ahdistavaa.
Ajattelen muuten ihan samoin kuin sinä tästä blogimaailman ihanuudesta. On jotenkin NIIN hauskaa ja uskomatonta, että täällä seikkailee ihan oikeat ihmiset ja eläimet. :)
Pelkoni ilkeistä kommenteista perustuu juurikin monien sellaisten tosi suosittujen blogien seuraamiseen, joissa ilkeät kommentit tuntuvat olevan arkipäivää. Itse en muuten julkaisisi ilkeitä kommantteja, jos niitä saisin. Enkä mainitsisi niistä postauksissakaan mitään. Sillä tavoin tekisin ilkeilijöille heidän puuhansa mahdottomiksi ainakin minun blogissani. Olen toki myös ymmärtänyt, ettei tähän blogiini varmaankaan kenelläkään ole tarvetta kommentoida ilkeästi. Silti päätin jo heti blogin perustettuani, että haluan itse valvoa kommentteja ja olen iloinen, että se on tehty mahdolliseksi. Jokainen tavallaan. :)
Paljon suukkoja suloiselle Ossille! <3
Petriina: samoin! :) Olen edelleen ihan otettu siitä, että otit silloin yhteyttä, jonka tuloksena teillä on nyt suloisista, suloisin Snellu! <3
On tosi kivaa kuulla, että te muutkin tykkäätte ruokapostauksista! Mullekin ruoka ja ruuanlaitto on niin lähellä sydäntä, että on aina mukava lukea ja kuulla toisten kokeilemista jutuista!
Paloma: ole hyvä ja kiitos samoin! <3 Teidän blogi on ihana! Rakastan Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjoja ja teidän blogin tunnelmassa on jotain hyvin samanlaista. <3
Paljon suukkoja kaikille tassuille! <3
Ansku my friend <3<3, olet paras löytöni blogistaniassa. Liikumme jotenkin niin samoissa tunteissa ja mielenmaailmoissa. Joskua on hupaisaa oikein huomata sun kirjoittavan jostain asiasta ihan kuin suustani sanottuna. Ja minusta on vain ihanaa ettei blogisi ole vain koiramaailmaa- Oikein odotan sitä ruokaperjantaita, työkaverit varmaan ei. Ne hampaat jos muistat. Mutta mitäs laitat sinne niitä herkkureseptejä ja vielä kuvilla. Vähemmästäkin sitä menee sekaisin ;)
VastaaPoistaRillariina ja Peppineppinen on oikeita muruja. Pepistä tulee niiiiin mieleen oma mäykkyni.
Olen samaa mieltä (again), että vakiokavereista blogissa tulee kuin ystäviä. Ja ehkä juuri siksi, että on olemassa jonkunlainen "turvaetäisyys" sitä uskaltaa kysellä välillä tyhmempiäkin asioita, kun neuvoja kaipaa. Ja on mahtavaa saada niitä, kuten vinkkejäkin. Parasta ehkä on se, että huomaa kuinka paljon samanlaisia juttuja kokevat muutkin. Eikä sitten olekaan yksin ja orpona ongelmiensa kanssa.
Kiitos itsellesi, Ansku dearest, että olet olemassa ja jaksat kirjoitella. Ihan sinä kuulut arkipäivän vakiojäseniin. Että kovin tyhjäksi jäisi päivä jollei voisi blogissasi käydä, kun kaverintuska iskee. Tai vaan kaipaa Rillan tai Pepin nassua.
Maija: kuule, kun oikein aina odotan sun kommentteja ja mietin, että mitäköhän Maija tähän sanoo.<3
VastaaPoistaEikö olekin NIIIIN uskomaton tunne, kun voi täältä virtuaalimaailmasta 'noin vaan' löytää ihmisen, joka ajattelee ihan samoin kuin itse! Se on ihmeellistä ja ihanaa!<3 Todellinen tekniikan lahja ihmisyydelle. :)
Essi ja tyttäresi ihanuudet täyttävät muuten minussa olevan 'parsoninkaipuun'. Rosan ollessa pentu, asui meidän lähellä vitivalkoinen parsonneiti, joka oli niin kaunis, kiltti ja ihana, että rodusta tuli minulle vieläkin rakkaampi. Aina kun blogissasi on kuva teidän kolmikosta, tai toki myös Essistä yksinään, meinaa sydämeni ihan pakahtua ihastuksesta!<3
Olet muuten varmaan oikeassa siinä, että blogimaailmassa on tosi helppo pyytää apua ja kysyä neuvoa. Se ON kerrassaan mahtavaa! Samoin vertaistuki, kun huomaa, että ei olekaan yksin tyhmyytensä ;) ja ongelmiensa kanssa.
On tämä bloggailu vaan niin kivaa. Kiitos Sinulle ihana Maija nokkelista ja hauskoista kommenteista!<3 Paljon terkkuja suloiselle Essille ja toki myös Tiukulle ja Onnille!<3<3<3
Hei!
VastaaPoistaMeidän mami ainaskin käy täällä plokissa joka ikinen päivä kyttäilemässä, olisko jotain uutta taas tullu. Sen mielestä on kiva katella teidän tyttöjen kuvia ja mamihan tykkää kaikenlaisesta jutustelusta, vaikka ihan höpö-höpö-höpötyksestäkin.
Mami ei ikinä muista omien suosikkiplokiensa osotteita ja siks se meneekin aina niihin toisten plokien linkkien kautta. Nyt sillä on ollu ihan kriisiä kun Vililän plokista on monena päivänä puuttunu ne linkurat. Nyt ne taas tuntuis toimivan siellä. Huh. Ja Myrskykin oli jossain pimennossa.. vai alkaaks mamin tietsikka vaan rajottaa mamin nettiaikaa?
terkuin, sheltit
Sheltit: mui mukavat ja ihanat blogiystävät! Teidän kommentteja täällä vahdataan myös aina innokkaina - kiitos niistä kaikista! <3
VastaaPoistaJuu, en mäkään mitään osotteita muistaisi ilman oman ja toisten blogien lukulistoja. Bloggeri välillä temppuilee niin, että se heittää oikeanpuoleisen palkin asiat ihan alas. :o Vuodatus oli pari päivää poissa käytöstä kait kokonaan ja täälläkin ehdittiin jo kaipailla Myrskyä ja Elliä. (Ei niinkään myrskyä, koska se on ollut paikalla ihan pyytämättäkin ;)) Onpa muuten gaamee ajatus, jos tietsikka vois alkaa rajottamaan nettiaikaa, hui! ;D
Suukkoja kaikille kolmelle söpöläiselle! ♥♥♥
Hei!
VastaaPoistaMinä olen hurahahtanut ihan tähän blogitouhuun;)Tämän on niin mukava harrastus tälläiselle kotona viihtyvälle. Olen saanut tätä kautta paljon hyviä neuvoja ja ideoita...myös ystäviäkin:)Mukavaa loppuvuotta sinulle myös <3
MaMMeli: hei! Olipa iloinen yllätys löytää viesti sinulta! Tuntuu ihan kuin vanha tuttu olisi muistanut. Tunnut nimttäin kovin tutulta, koska olen seurannut blogiasi jo aika pitkään ihan päivittäin. Tykkään blogistasi ja sen kodikkaasta tunnelmasta todella paljon! Ja teidän eläinlapset ovat supersuloisia kaikki! ♥
VastaaPoistaMinäkin olen "kotihiiri" ja tämä bloggailun tuoma sosiaalinen elämä tuntuu varmaan siksi juuri niin mukavalta: voi tavata ystäviä oman kodin rauhassa, eikä edes tarvitse siivota. ;D Lukuisat ovat myös ne neuvot, vinkit ja tuotesuositukset, joista saan kiittää viisaita blogiystäviä.
Tosi kiva, että kävit - tule toistekin! ♥ Oikein hyvää ja onnellista tulevaa vuotta teille kaikille Kivimäkeen! ♥
Paljon olet sitten ehtinyt kirjoittelemaan, meilläkin sadas postaus häämöttää muutaman postauksen jälkeen :) Minulla sama juttu, blogit on ihan vieneet mukanaan kun ne pari vuosi-pari sitten löysin :) Ja aikaa tämä kirjoittelu kyllä vie... vähän liikaakin välillä... :P Mutta on tämä kyllä niin mukanaa, että en ihan heti ole kuitenkaan lopettelamassa!
VastaaPoistaInnolla odotellaan tulevia postauksiasi, kutakuinkin kaikki postauksenne aina luetaan! :) Hyviä välipäiviä!
Sata onnittelupusuu ja lipasuu teille ja teidän ihqlle plokille! Ja toivotaan ja ootetaan tuhansia uusia juttuja.
VastaaPoistaKyl tää plokimaailma on mukava ku tääl törmäilee kivoihin ihmisiin ja koiriin ja kissoihinkin. Me kyl tykätään, että tää on oikein mukava harrastus. Joo, ja hyvä niis kommenteissa on olla varmistukset päällä. Ruokaperjantaistakin tykätään paljon ja ihan kaikesta. Juu.
Onnea ekasta sadasta! :) Mahtavaa, että ole blogikaveri ja tosi kiva on aina lukea postauksiasi! :) Kiva, että olet blogimaailmassa <3
VastaaPoistaOlipas aivan ihana postaus ja mainio aihe sadannen postauksen kunniaksi!
VastaaPoistaToivottavasti teet vielä satoja ja taas satoja postauksia.
Vaikka en itsekään aina ehdi kommentoimaan, käyn kyllä säännöllisesti lukemassa täälläkin. Mutta kuten sanoit, kommentointien lukeminen on se piste iin päällä. Ja itse olen tosi kiitollinen siitä tuesta, joita olen saanut tarpeen tullen, esimerkiksi silloin, kun Ollilla oli selkä kipeä. Samoin ruokavinkkejä - sekä ihmisten että koirien - on aina kiva lukea!
Hyvää alkavaa vuotta teille!
t. Aikku ja Olli
Eeva: ai teillä ollaan samoissa määrissä postausten suhteen, hauskaa. :) Kyllä blogimaailmasta on tosiaan tullut tärkeä paikka minulle ja ihmiset täällä tuntuvat välillä jopa todellisemmilta kuin oikeassa elämässä. Toki välillä taas on lomia ja muita aikoja, jolloin ei ehdi netissä roikkumaan, mutta "perusarkeen" blogimaailma on minun elämässäni tullut jäädäkseen. Ainakin nyt tuntuu siltä.
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta teidän koko laumalle! <3
Myrskyliini söpöliini: kiitos pusuista ja toivotuksista - ite oot ihkuin! ♥
Plokkailu on kyllä tosi jees ja varsinkin kivat immeiset sekä karvapöksyt täällä. :)
Maria: itseasiassa sinua ja Alfieta saan kiittää (vai syyttää? ;)) siitä, että lopulta uskaltauduin blogin aloittamaan. Ja täytyy myöntää, että kivaa on ollut, joten KIITOS! ♥
Huippu mukavaa on se, että te olette palanneet blogimaailmaan ja tuoneet vielä suloisen Aslaninkin mukananne! Suukkoja pilkkupoitsuille! ♥♥
Olli: kiitos! Tosi kivasti sanottu! ♥
Juu, en minäkään aina ehdi kommentoimaan, eikä kukaan voi aina ehtiäkkään tai joskus ei vaan ole mitään sanottavaa. Se on tosi ok. Vaikka tottakai kommentteja on kiva saada, en yhtään kiellä.
Yhdyn täysin sanoihisi kiitollisuudesta koskien tukea, jota näin virtuaalisestikin voi saada. Koen itse saaneeni paljon tukea sekä koirien menetysten johdosta, että myös esim. Pepin hampaisiin liittyen. Sekä tuen, että ihan konkreettisen avun, määrä on yllättänyt minut todella iloisesti.
Oikein antoisaa uutta vuotta teille kaikille! ♥