perjantai 2. maaliskuuta 2012

Ruokaperjantai

Tähän alkuun haluan kiittää teitä kaikkia ihania siellä, jotka kommentoitte viime postausta, jossa pohdiskelin Pepin luonnetta. Sain todella paljon uutta ajateltavaa kommenteista ja voin sanoa, että silmäni tietyllä tavalla aukesivat näkemään tilanteen ihan uudella tavalla. Palaan aiheeseen vielä varmasti ihan omalla postauksella, mutta halusin silti kertoa nyt heti, kuinka paljon apua teidän mielipiteistä ja näkemyksistä jälleen kerran oli - KIITOS!


Kiitti kaverit, että väänsitte tolle mammalle rautalangasta, että enhän mä oo arka, vaan karkkari ja mä ite. Nih!



No sitten ruokaan. En tiedä onko teille jo tuttu Eeva Kolun uusi ruokablogi Hesarin nettisivuilla. Eeva kirjoitti aikaisemmin MTV3:n sivuilla Voisilmäpeliä -blogia, josta tykkäsin tosi paljon. Niinpä ei liene ihme, että olen jo ehtinyt koukuttua myös hänen uuteen Kauhaa ja rakkautta -blogiinsa. Eevalla on tosi mainio tapa kirjoittaa ja pidän myös hänen tavastaan suhtautua ruokaan intohimoisesti. Uudesta blogista bongasin taannoin ohjeen pinaattipastaan jota kokeilin. Täytyy myöntää, että omasta versiostani en pitänyt niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Uskoisin, että ongelmana oli käyttämäni täysjyväspagetti, joka oli mielestäni liian kuivan ja rouheisen oloista tähän ruokaan. Kannattaa siis ehdottomasti käydä ensin lukemassa Eevan alkuperäinen ohje täältä, jos meinaat pinaattipastaa tehdä.


Eevan innoittama pinaatti vuohenjuustopasta:

- 2 annosta spagettia
- rasiallinen tuoretta pinaattia
- 2 - 4 valkosipulinkynttä
- oliiviöljyä
- 100 g pehmeää vuohenjuustoa
- hiutalesuolaa
- mustapippuria
- ripaus muskottia
- kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
(- parmesaaniraastetta annoksen päälle)





1. Keitä spagetti kypsäksi runsaalla suolalla maustetussa vedessä.

2. Paahda pinjansiemenet nopeasti kuivalla, kuumalla pannulla niin, että ne saavat hiukan väriä. Laita sivuun odottamaan.

3. Kuullota puristettuja valkosipulinkynsiä hetki reilussa lorauksessa oliiviöljyä. Lisää mukaan pinaatti ja jatka kuullottamista muutama minuutti.






4. Mausta hiutalesuolalla, mustapippurirouheella ja ripauksella jauhettua muskottipähkinää.

5. Lisää pannulle keitetty spagetti ja sekoita hyvin.

6. Lisää sekaan paahdetut pinjasiemenet ja murustele päälle vuohenjuusto.



 


7. Lisää annoksen päälle halutessasi vielä raastettua parmesaania ja tarjoa heti..






Pinaatista innostuneena päätin tehdä pitkästä aikaa myös yhtä suosikkipastaruokaani. Kyseessä ei todella ole mikään kevyt ruoka, mutta sitäkin maukkaampi! Tämän kastikkeen olen joskus keksinyt vahingossa, kun tein ruokaa niistä aineksista, mitä silloin kaapista sattui löytymään. Sillä tavalla syntyy välillä ne parhaat ruuat.


Pinaatti artisokkapasta:


- 400 - 500 g pastaa, itse tykkään käyttää tähän ruokaan tuorepastaravioleja, mutta mikä vain pasta käy
- rasia tuoretta pinaattia
- 2 - 2,5 dl (ruoka)kermaa
- 0,5 - 1 dl maitoa
- 1 paketti Mustapekka juustoa
- 1 purkki marinoituja artisokanpohjia
- suolaa






1. Keitä pasta ohjeen mukaan runsaalla suolalla maustetussa vedessä.

2. Kuullota pinaatin lehtiä nopeasti pannulla pienessä lorauksessa artisokkien marinointiöljyä. Itse leikkasin suurimmista lehdistä paksut varrenpätkät saksilla pois, koska ne ovat helposti aika kitkerän makuisia.

3. Lisää pannulle (ruoka)kerma ja anna kuumeta.

4. Murustele joukkoon Mustapekka juusto ja anna sen sulaa kerman joukkoon.

5. Lisää tarvittaessa vähän maitoa, jotta saat kastikkeeseen sopivan koostumuksen.




6. Valuta artisokan pohjat hyvin ja pieni paloja vähän esim. saksilla. Lisää palat kastikkeen joukkoon.

7. Maista kastiketta ja mausta tarvittaessa suolalla.

8. Lisää pannulle keitetty pasta ja sekoita hyvin.

9. Tarjoa kuumana parmesaaniraasteen kera.







Ihanaa, kun tällä viikolla on, ainakin täällä etelässä, ollut jo ihan keväisiä päiviä. Aurinko on paistanut ja vesi lorissut. Onhan nyt jo maaliskuu, joten eiköhän me taas tästäkin talvesta selvitä. Kevät tulee - olen valmis! ;)








 

Mukavaa ja keväistä viikonloppua kaikille!




7 kommenttia:

  1. Kiva saada uusia pinaattiohjeita! Pinaatti on aika aliarvostettu, lieneekö perua lapsuuden yäk-muistoista.
    Jäin miettimään, että miksi spaghettia keitetään "runsaalla suolalla" maustetussa vedessä, mikä juju siinä on, että suolaa pitää olla runsaasti keitinvedessä. Vai oliko kirjoitusvirhe: "runsaassa suolalla maustetussa vedessä" kuulostaa jo aivan eri asialta.
    Jos ja kun julkaiset tämän kommentin, niin jätä toki tämä viimeinen osio siitä suolasta julkaisematta...
    Hyvää kevättalvista viikonloppua, oletko huomannut, että linnutkin ovat alkaneet visertelemään!

    VastaaPoista
  2. Jatkoa: siis pasta, ei spaghetti...

    VastaaPoista
  3. Me ollaan tyttären kanssa nykyään vannoutuneita tuorepastan ystäviä eikä kuivapastaa meiltä enää lasagnelevyjä lukuunottamatta löydykään. Viimeksi löysin yllätyksekseni Prismasta luomutuorepastaa.

    Pienestä tuorepastapaketista tulee just sopivasti ruokaa kahdelle naiselle ja mies saa jämät, jotka syö "oikean liharuoan" lisäkkeenä :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Oikein lupsakkaa ja keväistä viikon loppua!

    VastaaPoista
  5. HooPee: juu, aika monella on varmaan traumoja koulun pinaattikeitosta.. ;D Meidän äiti teki kotona niin hyvää pinaattikeittoa ja pinaattilättyjä, että itse olen aina tykännyt pinaatista ja käyttänyt pakastepinaattia usein ruuanlaitossa. Vasta viime aikoina olen löytänyt tuoreen pinaatin ja se on kyllä tosi hyvää.

    Pastan keitinveteen ei tietenkään ole pakko lisätä suolaa tai voi lisätä sitä vain vähän. Itse olen tykästynyt Italialaiseen tapaan keittää pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä. Italiassa sanotaan, että pastan keitinveden suolapitoisuus tulisi olla sama kuin välimeren vedessä. Keitinveden suolan on tarkoitus maustaa pasta. Ilman suolaa pasta ei itsessään maistu oikein miltään. Suolan (ja muiden mausteiden) määrä ruuassa on aina tietysti makuasia ja siksi laitan harvoin ohjeisiini mitään tiettyä määrää suolaa. Ruokaa kannattaa aina maistaa monta kertaa valmistamisen aikana ja varsinkin ennen tarjoilua, jotta voi 'säätää' suolan ja muut mausteet omaan makuunsa sopiviksi.

    Juu, huomasin yhtenä aamuna, että linnut visertävät - ihanaa! Kyllä se kevät sieltä tulee, kunhan tällainen malttamatonkin jaksaa vähän taas odottaa.. ;D Kivaa viikonloppua Sinulle ja Vilille! <3

    Aikku: tuorepasta on minunkin mieleeni ja noissa täytetyissä versioissa on myös tosi hyviä makuja. Lasagnenkin teen muuten mieluiten nykyään tuorepastalevyistä. Mielestäni niistä tulee jotenkin mehevämpi lopputulos.

    Iloista viikonloppua teille kaikille! <3 Ollikin jaksaa varmaan taas paremmin nauttia elämästä, kun on pötsi vähän laskenut.. ;)

    Myrsky: samoin teille kaikille! <3 Kevät tulee kohisten, jei! :)

    VastaaPoista
  6. Pastan keitinvedestä vielä sen verran, että olen itse orjallisesti noudattanut ohjetta 1 litra vettä+1 teelusikallinen suolaa. En tiedä, onko vähän vai paljon, mutta aikoinani Italiassa asuessani neuvottiin näin.
    Siinä olet ihan oikeassa, että alisuolattu pasta ei ole mistään kotoisin, sitä ei pelasta edes hyvä kastikekaan.

    VastaaPoista
  7. HooPee: juu, suurinpiirtein noin minäkin teen. Jos keittää pastan vaikkapa kolmessa litrassa vettä, niin tuleehan suolaa silloin peräti 3 tl eli onhan se tavallaan aika paljon.

    Jostain olen kuullut myös 10-100-1000 -säännöstä, joka tarkoittaa: 10 g suolaa/100 g pastaa/ 1000 g vettä. Tuon "säännön" mukaanhan suolaa tulisi jopa enemmän kuin 1 tl / 1 l vettä. Vastaisiko 10 g suolaa n. 1,5 - 2 tl.

    Mutta tosiaan, makuasiahan tämäkin on. Edesmennyt äitini söi lähes suolatonta ruokaa terveyssyistä ja hän keitti pastan täysin ilman suolaa. Hänen makuaistinsa oli niin tottunut suolattomuuteen, että hän ei kaivannut sitä oikeastaan mihinkään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü