maanantai 18. maaliskuuta 2013

Koirien ruokinnan uudet tuulet

Ainakin kommenttiboksissa olen jo vihjaillut vähän siitä, että meillä on (vihdoin) siirrytty kokeilemaan, miten raakaruokailu sopii tytöille. Sanon jo heti tähän alkuun, että en ole missään tapauksessa minkään ruokintamallin asiantuntija, joten kaikki kirjoittamani perustuu aiheesta lukemaani, omiin kokeiluihin ja mietintöihin. En myöskään todellakaan halua saarnata raakaruokinnan puolesta. Jokainen tekee tietysti ihan niin kuin itse parhaaksi näkee. Ruokinta-tunnisteen takaa löytyy aikaisemmin kirjoittamani postaukset koirien ruokinnasta.


Tiedossa on piiiitkä postaus, joten kannattaa varata eväät koneen ääreen. ;)




Olen ollut kiinnostunut raakaruokinnasta oikeastaan siitä asti, kun muutama vuosi sitten törmäsin aiheeseen kunnolla täällä blogimaailmassa. Monet teistä varmaan tietävät, että siskontyttöni aloitti barffauksen Jimi-chihunsa kanssa viime syksynä. Samoihin aikoihin kävimme Pepin kanssa ensimmäisen kerran koirakoulu Visiossa, jossa uskotaan lujasti raakaruokintaan. Siitä asti olen tehnyt päänsisäistä työtä itseni kanssa, jotta pystyisin/osaisin/viitsisin perehtyä aiheeseen tarpeeksi ja ryhtyisin ajatuksista tekoihin. Olen nimittäin koko ajan kyllä uskonut siihen, että raakaruokinta olisi paras vaihtoehto meidän koirille, mutta oma pää on ollut käytännön toteutuksen esteenä.




Jätin itse lihan ja kanan pois ruokavaliostani n. 20 vuotta sitten ja, vaikka olen senkin jälkeen käsitellyt lihaa ja jopa valmistanut sitä välillä muille, on raaka liha minulle vähän vieras ja iljettäväkin juttu. Olen myös hajuherkkä nirppanokka ja jännitin etukäteen raakaruokien hajuja. Etenkin kun siskontyttö kertoi naudanmahan haisevan ihan järkyttävälle, kääk! Ongelmana vielä se, että juuri naudan mahaa suositellaan erityisesti annettavaksi kaikille koirille muusta ruokavaliosta riippumatta. Naudanmaha sisältää runsaasti hyviä entsyymeitä, jotka edistävät koiran ruuansulatusta.

No, noin kuukausi sitten olin lopulta saanut pääni sisällä palaset kohdilleen ja päätin kuivamuonapussin sisällön käydessä vähiin, että en hakisi enää uutta. Ostin muutenkin viimeiset kuukaudet vain pieniä pusseja koiranruokaa, koska uskottelin itselleni, että "mehän siirrytään ihan kohta raakaruokintaan." Aika monta pussia tuli silti ostettua. Ja vielä edellisellä viikolla ennen nappuloista luopumista, vöyhkäsin siskontytölle täynnä kiukkua, että "enhän minä jaksa/pysty/viitsi/kykene aloitamaan mitään raakaruokintoja. Nappulat on niin ja niin helppoja ja käteviä, jajaja.." Hih, viime hetken paniikki!




Ihan ensimmäisinä päivinä latasin koirien ruokakuppeihin ihmisille tarkoitettua naudan jauhelihaa ja raastettua kurkkua. Tytöt hotkivat annoksensa ihan innoissaan ja nuolivat kupit tosi tarkasti. Sitten uskaltauduin eläinkaupan kylmätiskille ja ostin viitisen pötköä jotain barffijuttuja ja pussillisen broilerin siipiä. Kotimatkalla hain vielä rautakaupasta oksasahan, jonka avulla sahailin pötköt kotona kahteen osaan ja pussitin pakkaseen. Broilerin siipiä sai sulatella aika kauan ennen kuin sain nekin pussitettua kahden kappaleen annoksiksi.

Tällä hetkellä ruokinnan rytmi menee jotakuinkin näin: otan illalla aina jääkaappiin sulamaan sellaisen puolikkaan pötkön, josta sitten aamulla pursotan Rillan kuppiin 2/3 ja Pepin 1/3. Päälle vielä loraus Nutrolin-öljyä ja mahdollisesti muutama lusikallinen kasvissosetta. Illalla tytöt ovat saaneet vaihtelevasti häränhännät tai broilerinsiivet pureskeltaviksi.




Lähes kaiken he ovat syöneet todella innoissaan, mutta yksi yllätyskin on koettu. Ostin nimittäin kerran kalatiskistä palan oikein käsin nypittyä merilohta. Ajattelin, että koirat ovat varmaankin siitä aivan tohkeissaan. Saksin kalan pienempiin paloihin ja lätkäisin kupit tyttöjen eteen. Peppi alkoi välittömästi niellä kalapaloja hyvällä tahdilla kitaansa. Mutta entäs Rilla? Hän tökki kuonollaan kuppia ja päästeli hätääntyneitä äännähdyksiä. Voisin vaikka vannoa hänen yrittäneen sanoa, että "mitä h***ä tää nyt on? Missä se kunnon ruoka viipyy?" Ja melkein samassa Peppi vetäisi kunnon lohiöverit nielaisemalla myös Rillan kupin tyhjäksi. Minä en voinut muuta kuin nauraa ihan kippurassa siinä vieressä. Sen jälkeen lohi on tarjoiltu Muschin valmispötköjen muodossa ja sillä tavalla se on maistunut erinomaisesti molemmille rinsessoille.




Valmispötköjen lisäksi olen ostanut muutaman kerran lihatiskistä osso buccoa, naudan kulmapaistia, lampaan karetta, yms. Elän tällä hetkellä aika yllättävää kuherruskuukausi-vaihetta raakaruokinnan suhteen. On ihanaa tarjota koirille erilaisia juttuja niiden ainaisten "murojen" sijaan. Olen jopa luopunut raejuuston antamisesta, vaikka raejuustoa kyllä voisi ihan hyvin varmaan antaakin. Ajattelin nyt alkuun silti olla antamatta, koska yritän selvitellä, mistä Rillan aikaisemmat löysänä mahana esiintyneet mahavaivat mahtoivat johtua. Ykkösveikkaukseni on viljat/riisi/peruna, joita kuivamuonissa oli ja kakkosveikkaukseni on juurikin raejuusto. Sillä mistään nyt kokeillusta ruuasta Rillan maha ei ole oireillut, vaikka on jo ehditty maistella tosi monia juttuja.

Alkuun en kauheasti välittänyt ruoka-aineiden suhteista. Kokonaisruokamäärä on kyllä arvioitu siskontytön kanssa noin suurin piirtein. Nyt meille on jo vakiintunut vähän rytmiä eri juttujen suhteen. Kerran viikossa on tarjolla lohiateria ja kerran viikossa sisäelinseosta. Muina päivinä sitten vaihdellen sikaa, nautaa, poroa - mitä milloinkin ja iltaisin tosiaan useimmiten siipiä, häränhäntiä, tms. Muutaman kerran olen myös rikkonut kuppeihin kananmunat. Ensimmäiseen kasvisose-erään laitoin: kesäkurpitsaa, kurkkua, lehtisalaattia, tammenlehväsalaattia ja tilliä sekä lorauksen kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kasvisose on maistunut tytöille ihan hyvin, mikä on jotenkin aika yllättävää, mutta hyvä tietenkin.




Naudan maha -ongelman suhteen olen sopinut itseni kanssa kompromissista. Eräs ystävällinen eläinkaupan myyjä nimittäin vinkkasi ruokakaupan eläinpakasteista löytyvistä mahapullista. Hän kertoi itse antavansa niitä koirilleen jäisinä, jolloin hajuhaitoilta säästytään. Minä olen toiminut samoin ja, vaikka jäisen ruuan antamista ei suositella, niin ainakaan en ole huomannut mitään ongelmaan tämän poikkeuksen kohdalla. Koirat syövät pullia mielellään, eivätkä vatsat ole ärtyneet.

Lisäravinteita en ole Nutrolinin lisäksi koirille vielä antanut. Harkinnassa on kyllä jauhettu nokkonen, ruusunmarjajauhe ja/tai vihersimpukkavalmiste. Täytyy vielä selvitellä asiaa tarkemmin, mutta ainakin noista kolmesta olen kuullut suosituksia.




Vielä en osaa sanoa mitään muita suuria vaikutuksia koirissa ruokavalion muutoksen johdosta, paitsi tosiaan sen, että Rillan maha on toiminut moitteettomasti. Mikä on tietysti todella iso positiivinen juttu ja se suurin asia, mihin toivoinkin apua. Sen lisäksi eniten odotan raakaruokinnalta, että koirat voivat hyvin, syövät mielellään, turkit pysyvät hyvinä, silmät, korvat ja hampaat puhtaina. Tässä vaiheessa on muutenkin vielä ennenaikaista ottaa asiaan sen suuremmin kantaa. Kuukausi on lyhyt aika.

Vaikka meillä taidetaan noudattaa aika lähelle perinteiseen barffiin sopivaa ruokavaliota, puhun silti mieluummin raakaruokinnasta. Meidän ruokintamalli hakee vielä osittain muotoaan, enkä siten voi sanoa, saavatko koirat kaikkea juuri barffissa suositeltujen määrien mukaan. Enkä edes välttämättä pyri siihen. Tavoitteena on enemminkin löytää sellainen ruokintamalli, joka sopii parhaiten juuri meidän koirille ja myös meille. Netistä löytyy paljon tietoa sekä barfauksesta että raakaruokinnasta noin yleensä. Esim. Muschin sivuilla on selkokielistä tietoa aiheesta. Erittäin hyvin aiheesta on kirjoittanut myös blogikamumme Maria täällä, täällä ja täällä. Olen ennenkin tainnut mainita tästä koiran luonnollista ruokintaa käsittelevästä kirjasta, joka oli myös valaisevaa luettavaa. Siinä käsitellään barffauksen lisäksi myös toisenlaisia raakaruokintamalleja.





Huh-huh, aikamoinen postaushirviö! Jaksoikohan kukaan lukea kaiken loppuun asti?


Sitten ei enää muuta kuin -




32 kommenttia:

  1. Myrsky: Me seurataan tätä teijän barffausta kiinnolla. Mussa epäillään allergiaa.

    Meijän RC nappulat vaihdettiin lammas-riisi Golden Eagle valmisteeseen. Meinaan ku mä järsin ja nuolen illalla mun tassuja ja kerran oli patteja kainaloissakin.

    Ilosta ja heRRRkullista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou-nou, allergiat on tylsiä juttuja. :(

      Raakaruokinnan avulla on tosi helppo selvittää, mikä sitä allergiaa aiheuttaa, kun siinä voi ihan oikeasti antaa vain yhtä ruoka-ainetta kerralla. Paljon olen myös lukenut tarinoita allergioiden "ihmeparantumisesta", kun on siirrytty raakaruokaan. Arvatkaa vaan harmittaako jälkikäteen, että en tajunnut Rosa-mummun aikaan kokeilla raakaruokintaa. Hänhän kärsi pahoista allergioista koko ikänsä. :/

      Kiitos ja kivaa viikkoa myös sinne! <3

      Poista
  2. Onpa kiva lukea,että olet vihdoin siirtynyt raakaan. Elä huoli emme mekään ole barffaajia, koska koirat syövät välistä kotiruokaa eli ihmisiltä jääneitä ruokia. Hyvin vähän koirille menee enää kasviksia, mutta tilaan seuraavaan satsiin valmisateriaa. Tässä välissä oli poissa sen takia, koska halusimme selvitää mistä johtuu Elmerin ihottuma. Näin selvästi voi sanoa,että nauta se on. Voimme siis valmispötköjä antaa. Raisalla on jokin fetissi toisten elukoiden ulosteisiin, joten siihen auttaa b-vitamiini toivon mukaan. Aloitamme tälle viikkoa sen antamista, kun ruokatilaus saapuu. Olen ollut harvinaise laiska kirottelemaan koirien ruokinnasta, kun tuntuu,että asiaa olisi vaikka kuin pitkästi. Jos minä tässä joku päivä valveutuisin niin paljon.... Mielellään luen lisää tästä ruokinta muutoksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, "pikkasen" se otti meikäläiseltä aikaa, mutta nyt ollaan täys vauhdissa. Äsken just koirat veisteli hyvällä ruokahalulla menemään lihaluuateriapötköä ja kurkkuraastetta. :) Noi valmisateriat on kyllä tosi kätsyjä. Hyvä, että teilläkin voidaan jatkossa taas käyttää niitä. Nauta taitaa muuten viljojen ohella olla tosi yleinen allergian aiheuttaja.

      Kiva kuulla, että ruokailujutut kiinnostaa! Ihan varmasti kirjoittelen aiheesta lisää, jahka meille kertyy enemmän kokemusta ja tietoa.

      Poista
  3. Juu, loppuun asti jaksoin. Oli sen verran mielenkiintoinen. Toivottavasti palaat vielä asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, no hyvä homma! Palaan varmasti vielä asiaan, jahka meillä kertyy lisää kokemusta aiheesta. :)

      Poista
  4. Tytöööt! Kiva, et te saatte hyviä ruokia nykyään. Ennenhän se nainen söi vaan itte kaikki herkut.

    Ikävä ♥ myös vähän sitä naista.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiiiii!!

      Täti-ihminen täällä ikävöi emäntää ja sitä ihan pikkuista! <3 Tuleehan Jimpsu mukaan keskiviikkona? Hillopöksy ei pääse, mutta mietin bullukkaa. ;D

      Miten olis juustosalaatti hedelmillä? Vai sittenkin se pasta-peruna-patonki-paistos.. ;D

      Poista
    2. Joo, Jimbula ja Bullee ehdottomasti :) Parin muun bulleen lisäks..

      Mä toivon just SITÄ hedelmäsalaattia ja sitä tulee, koska mä oon vinkuja :D Saatan myös suuttua lentokentällä, hitsi.

      Poista
    3. Hih, sä oot sellanenkin vinkuja ja suuttuja! ;D

      Mun on pakko lähteä nyt rismaan hakemaan granaattiomppuja. Vaihe ON pahana. Jos oot oikein kiltti, niin tuon valmiiksi perattuja siemeniä teille maisteltaviksi. Ja ei haittaa, jos ette tykkää, voin ihan hyvin syödä kaikki ite. :D

      Poista
  5. Huh, ymmärrän hyvin, että alkuun pääseminen vähän siirtyi eteenpäin (vieno pyyntö, että meidän westi-vauvalla ei olisi eikä tulisi mitään allergioita ikinä).

    Siis tuo ruokahan kuulostaa joka koiran unelmalta. Uskon, että noin koiran pitäisikin syödä. Bichoneillahan usein näkee esim. vuotavia silmiä. Viivin silmät eivät vuoda ja olen sitä mieltä, että yksi syy siihen on varmasti se, että nappuloiden lisäksi Viivi syö paljon myös tavallista kotiruokaa. Kotiruokahan sille rodulle on usein ehdottomasti kielletty allergioiden vuoksi, mutta uskon vahvasti siihen, että sellaista super-nappularuokaa ei olekaan, josta koira saisi kaiken tarpeellisen voidakseen hyvin.

    T:Anna, Viivin mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi joo, meikäläisellä meinas jo uskoa loppua projektin suhteen ennen kuin se oli edes alkanut. Tarvitsin ihan selvästi tuon pään selvittely ajan, koska nyt ei tee tiukkaakaan lihakönttejen kanssa. Vaikka, ei minusta vielä taida olla kaikkia könttejä käsittelemään. Eli onneksi on nuo barffipötköt. ;D

      Minäkin toivon, että teidän vaavi säästyy kaikilta allergioilta ja ihovaivoilta. Ne ei oo kivoja. :/ Mutta ei niitä toki kaikilla westeillä ole. Milloin muuten pääsette ekaa kertaa visiitille?

      Sama juttu, uskon todella raakaruokintaan. Se on muuten totta, että bichoneilla on meilkein aina vuotavat silmät. Onpa hienoa, että Viivillä ei ole! :))) Meilläkin koirat on aina saanu välillä vähän kotiruokaa. Mun ruokavalion takia vaan liharuuat on ollu aika kortilla. Kypsennettyä kalaa ja vihanneksia ovat saaneet usein ja toki joskus mieheltä lihapaloja.

      Terkkuja sinne ja Viiville suukkoja! <3

      Poista
    2. Mennään tai oikeastaan menen varmaan ihan itsekseni nuuskuttelemaan vauvantuoksuja (pissa? :)) vasta, kun pennut ovat 6 viikkoisia. Onneksi on ihana kasvattaja, joka lähettää pentukuvia säännöllisin väliajoin!

      Sohvin siskokin on kuollut :( Tapaturmaisesti. En tuntenut perhettä, jossa sisko asusteli, mutta kyllä tuli niin iso suru heidän puolestaan. Vielä on niin tuoreessa muistissa oman pennun menetys.

      P.S Mä olen viikko sitten ottanut Viiville käyttöön ensimmäisen vitamiinilisän tai oikeastaan se on rasvahappoja... Tästähän nyt sitten enää pitkä matka siihen raakaruokintaan ole :DD

      Suukot myös Rillalle ja Peppi-pötkylälle!

      T:Anna, Viivin mamma

      Poista
    3. Hihhihhih, pissahan niissä vaaveissa tietty vähän tuoksahtaa, mutta aaah, sitä nahkamassua! <3

      EI VOI OLLA TOTTA - IHAN kamalaa!! :((( Mikä huono karma sitä pentuetta oikein riivaa. :(((

      PS. Juu kuule, käytännössä teillä jo raakaruokitaan, nou hätä! ;D

      Poista
  6. Siis minähän olen aina ollut sitä mieltä, että koiran pitäisi saada syödä lihaa. Syy miksi meillä ei syödä raakaruokaa tai barffata on emännän superlaiskuus. On niin helppo antaa Ossille Hypallergenic nappuloita, vähän öljyä ja joskus vähän lihaa. Tänäänkin meni raakaa maksaa superherkkuna pieni määrä. Me varmaan vähän vielä peesaillaan ja mietitään. Kyllä ne mahapullatkin muuten karmeilta haisevat, mutta niitäkin meillä on syöty ja Ossi rrrrakasti niitä:) Älä nuuskuttele niitä pullia! Terveisii teille, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten hyvin ymmärrän sinua! Minäkin olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että raakaruokinta olisi paras vaihtoehto meidän koirille, mutta se laiskuus, patalaiskuus.. :D Vielä n. vuosi sitten käytiin siskontytön kanssa useampikin keskustelu aiheesta. Todettiin, että toki olisi hyvä, mutta ei jakseta. ;D

      Yllättävää onkin nyt se, että en enää ollenkaan pidä raakaruokintaa hankalana. Ainut kohta, jossa joudun tekemään vähän työtä, on pakasteiden pilkkominen. Viimeksi pilkottiin ja pussitettiin miehen kanssa koirille valmiit ruuat pakkaseen reilusti yli kuukaudeksi eikä aikaa mennyt kuin puoli tuntia. Eikä tarvitse olla yhtään huolissaan, jos ruuat joskus loppuu "yllättäen". Ihan tavallisesta ruokakaupasta voi ostaa jauhelihaa tai jotain muuta lihaa, häränhäntiä tms. Toisin kuin, jos koirien aikaisemmin syömät "erikoisnappulat" oli loppu, niin niitä ei yhtäkkiä taijottukaan mistään. Ja perusruokailu on tosiaan sitä, että otan illalla pakkasesta jotain tytöille sulamaan.

      Silti ymmärrän täysin, että kaikki eivät jaksa/viitsi/halua tai edes usko raakaruokailuun. Kukin tavallaan. Eikä tietenkään ole sanottua, että meilläkään muutos olisi lopullinen, vaikka nyt siltä tuntuukin.

      Ai, haiseeko ne mahapullatkin? Minä olen tainnut pitää ihan varmuuden vuoksi nenuni mahd. kaukana niistä ja tarjoillut ne tosiaan jäisinä tytöille yksi kerrallaan ruokakuppiin lusikalla tiputtaen. :D

      Terkkuja sinne myös! <3

      Poista
  7. Nonni! Nyt päästiin vihdoin ASIAAN! Tätä on ooteltu ja kyllähän toi teidän mami nyt alkaa vihdoinkin olla kartalla.

    Mehän ollaan raakailtu jo pitkän aikaa, Tyyne kohta 6, Hilja kohta 5 ja Meri-rinsessa 3 ja puol vuotta. Eikä oo ollu ikinä rapsuttelua, kupsuttelua, silmien vuotamista, huonoo karvaa eikä tassun kutinaa tms. Eli hyvin ainaskin meille sopinu. Ja lisäks ollaan pysytty aika kivasti kuosissa vaikka ollaankin kaikki leikattuja. Mami on aika tiukkana, eikä me saada mitään viljasia namujakaan. (Mami on siis ihan hyper-super-ultra-mega-piukkis kun sille päälle sattuu ja tää on just niitä juttuja, joissa se on kauheen joustamaton...)

    Teitin kannattais varmaan vinkata sille mamillenne, et ainaskin kalaöljy, kalanmaksaöljy, E-vitamiini ja mahd. myös C-vitamiini vois olla lisinä. Me otetaan kans Vogelin Urticalsinia, hainrusto-vihersimpukkaa, Piipettiä kuureina välillä, mustikkaa jauheena usein, biotiinia välillä ja sit meillä on aikas isossa roolissa noi luomukananmunat. Ne vasta on hyviä ja ravitsevia! Ihan parasta koiranruokaa! Voidaan suositella niitä monta kertaa viikossa. Ja ainaskin keltuaiset raakana.

    Ja sit otetaan vielä ihan reippaasti voita... tai mami antaa sitä meille voipaketista. Me syödään aika paljon rasvaa, mut ei olla kuiteskaan pullukoita.

    Herkullisia hetkiä teille, Riltsu ja Peppis! Pitäkää maminne nyt tiukassa otteessa tässä asiassa, ettekä anna sen ruveta nyrpistelemään ja nirsoilemaan!

    Herkkuterkuin,

    3 shelttiä

    (Rilla! Mäkään en tykkää jos kupissa on paljon raakaa kalaa. Ja sit, jos on silakkaa/muikkua, niin se pitää olla kypsää, tai en tykkää. Ja jos sitä on liikaa, mulle tulee plörö. Ja sit hissu ei tykkää keitetystä kananmunan valkuaisesta. Se aina syleksii sen lattialle, jos saa sen eroteltua muusta ruoasta. Et kyllä kaikilla jotain epätoiveruokia. t. Tyyne)

    VastaaPoista
  8. Hitsin pimpulat! Unohettiin B-vitsku! Sitä me otetaan oluthiivasta.

    t. sheltit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oikein odotin, että mitäs siellä tuumataan, kun vihdoin on tämä mamma saanut otettua itseään niskasta kiinni. :D

      Meillä on edelleen kokonaismenu vielä vähän mietinnän alla. Täytyy tarkkailla tyttöjä (ja niitä kakkoja ;)), jotta mihin suuntaan tuota ruokintaa kannattaisi kehittää. Nyt olen tosiaan lätkinyt eri juttuja kuppeihin aika summassa.

      Sellaisenkin jutun huomasin, että meidän pitkuliini on kerännyt aikamoisen vararenkaan mahansa ympärille tässä talven aikana. Hänen liikkumisensa on kyllä niin huonoa pakkasten aikaan, että ei ihmekään. Olin vähentävinäni hänen ruoka-annoksiaan tuossa männä kuukausina ihan reilusti, mutta ilmeisesti olisi pitänyt vähentää vielä enemmän. Rillalla sen sijaan kylkiluut tuntuu jopa ehkä vähän liiankin pinnassa. Rilla onkin sellainen touhupetteri, että energiantarve on melkoinen, varsinkin verrattuna Peppiin, joka tykkää eniten päikkäreistä. ;) Toivotaan, että kevät tuo lisää liikuntaa Pepille ja, että raakaruokinalla saadaan molemmat tytöt mahd. sopivaan kuosiin. (Puhumattakaan tietysti emännästä itsestään, mutta se on ihan toinen tarina.. ;D)

      Noi vitamiinilisät on mun mielestä vaikeita. Mistä ihmeestä voi tietää, että koirat ei saa liikaa esim. A-vitamiinia tai muita rasvaliukoisia vitamiineja ja, että saavat kaikkea tarpeeksi? Toisaalta sitten olen nyt tajunnut, ettei "muroruokinta" ole myöskään taannut mitään täydellisiä vitamiiniannoksia, joten varmaan huonompikin raakaruokinta on kokonaisuudessaan monipuolisempaa kuin pelkät nappulat. Näin ainakin haluan uskotella itselleni..

      Hih, ai Tyynelläkin alkaa alahuuli väpättää, jos kupissa on pelkkiä kalakönttejä. ;D Ihan tottahan se on, että kaikilla meillä on suosikit ja inhokit.

      Hirmu hyvin oon pärjänny kyllä nyrpistelemättä. Varsinkin kun keksin vielä ton lintsaussysteemin mahapullien muodossa.. :D

      Kiitos teille valaisevasta ja kannustavasta kommentista! Terkkuja! <3

      Poista
  9. Mä unohdin ottaa eväät, ja luin jo koko jutun, oliks siitä haittaa ;) Enkä sitä paitsi tienny, MITÄ tän barf-luennon aikana olis saanu ottaa evääks ;D))
    Heko-heko, itse olen hurjan onnellinen, että tekin ryhdyitte tähän ruokintaan, joka on varmaan vähintään oikea tapa ruokkia koiria. Kuivamuona on helppoa ja siistiä, ja ilman Artun allergioita varmaan "sortuisin" siihen. Onneksi en voi :)

    Häränhäntä ärsytti Artun mahaa :( Mutta soitin ell:ille (koska Arttu oksensi punertavaa mahanestettä), ja hän käski tehdä Maizena-kiisseliä, se kuulemma suojelee ja rauhoittaa mahaa. Käskystä, pieni "haju" ruokaa joukkoon, ja Arttu pisteli kiisseliä pari päivää, kauravellin lisäksi. Nyt on taas maha - ja koko koira - kovassa iskussa, joten eiköhän pian kokeilla uudelleen häränhäntää, pienempänä annoksena.

    Herkullisia aterioita Peppi ja Rilla, teille koitti oikeat koiranpäivät ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ABUA, ei eiväitä? Et kai nääntynyt? Oikeaoppiset barffieväät olis tietty ollu kanankoipi toisessa ja kurkku toisessa kädessä. :D

      Olit (taas kerran) niin oikeassa sen suhteen, että jahka sain palaset kohdilleen pääkopassani, niin hirmuinen barffivaihe pyörähti rytinällä käyntiin. Toivottavasti tämä vaihe olisi pidempikestoisempi kuin mun muut vaiheet noin yleisesti ottaen.. ;D

      Olipas tylsää, että Artun massu ei tykännyt hännästä. :( En ole ennen kuullutkaan maizena-kiisselin käytöstä mahan rauhoittajana - kiitos vinkistä!

      Terkkuja sinne ja suukkoja poitsuille! <3

      Poista
  10. Oi, täältä peukuttelut raakaruokinnalle!

    Sen verran kommentoisin ylläolevaa sheltti-ihmisen kommenttia, että kananmunaa ei kannata kuitenkaan ihan jatkuvasti antaa, ettei tule rasvaliukoisten vitamiinien yliannostusta - meillä munia annetaan n. kerran viikkoon ja sama juttu pätee maksaan. Kannattaa myös murskata kananmunankuoret ruuan sekaan, koska niistä saa kivasti kalsiumia.

    Meillä laitetaan melkein joka ruoan joukkoon ruusunmarjajauhetta (c-vitamiini), merilevää (kunnon monivitamiinipommi) ja lohiöljyä (vaihtelun vuoksi kookosrasvaa tai rypsiöljyä). Kun nuo on sopivasti käden ulottuvilla niin niidenkään lisääminen ei tee "ruoanlaitosta" sen vaivalloisempaa. :)

    Tsemppiä kokeiluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukutuksesta! :)))

      Raakaruokinnassa mua kieltämättä vielä vähän vaivaa noi vitamiinijutskat. Tosin, nyt kun olen lukenut enemmän aiheesta, niin vaikuttaa siltä, että myöskään kuivamuona ei todellakaan ole tae vitamiinien saannille. Eli kaiken järjen mukaan monipuolisella raakaruokinnalla on mahdollisuus päästä parempiin vitamiinimääriin jopa ilman lisiä.

      Olen lukenut ja kuullut monelta suunnalta hyvää ruusunmarjajauheesta ja itseasiassa myös merilevästä. Öljyistä meillä on annettu tuota mainitsemaani Nutrolinia ja joskus oliiviöljyä ja rypsiöljyä kylmäpuristettuina. Täytyy nyt vielä vähän miettiä mitä lisiä sitä rupeaisi tytsyille antamaan.

      Kiitos kovasti mukavasta ja informatiivisesta kommentista! <3

      Poista
    2. Hei taas! Tuohon kananmuna-asiaan vielä... Finelistä voi käydä katsomassa kuinka paljon kananmuna itse asiassa sisältääkään vaikkapa juuri niitä rasvaliukoisia vitamiineja. Tuon tiedon perusteella uskallan syöttää niitä meidän rähjäremmille päivittäin. Saavat yhden kananmunan kolmeen pekkaan joka aamu ja toisinaan enemmänkin. Maksan A-vitamiinitasot ovat aivan eri luokkaa kuin kananmunan...

      t. shelttien mami

      Poista
    3. Oho... taisin laittaa tuohon väärän nimimerkin!

      Oikein olisi:

      t. sheltti-ihminen ;-)

      Poista
    4. Kiitos tosta Fineli-vinkistä, täytyykin käydä tutkimassa sivuja! :)

      Poista
  11. Kateellisena luin postauksen loppuun asti. Huoh !! niin , listassa oli kaikki jotain mitä Messinen ei saa syödä allergioiden takia. Sniff...
    Kapeelle menee kun on vaan muutamat lihat jota vois syödä. Ja onhan meillä syötykin raakana kalkkunajauhelihaa sekä purkkipeuraa. Ja siihen se sitten jää, kasviksia toki lisänä. Mutta niistäkin on osa annettava höyrytettynä allergian vaimentamiseksi. Esimerkiksi porkkana, jolle Messinen ei ole allerginen, mutta joka voi aiheuttaa raakana ristiallergiaa.
    Mulla on tuo sama opas Malin Ekholmilta ja muutama toinenkin opus. Niitä sitten yhdistelemällä taaperretaan tässä suossa.

    Pitkään harkittu on huolella suunniteltu. Onneksi olkoon mahtavasta suorituksesta. Ihan vilpittömästi. Ja jos Rillariinan massulöysyyskin tuosta muokkaantuu normaaliksi, on saavutettu ihan mahtitulos. Että nyt sitten voin kuvitella sua sen pölkyn ja kirveen kanssa siellä liiterissä touhuumassa, niinkuin silloin puhuttiin. Kun olit vielä tuossa "ihan kohta barffataan"-asteella.

    Terkkuja Essilästä sinne ja iiisoooo hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan HÖH, niitä Essisen allergioita! Ihan mälsää.. :(

      Mulle, niin kuin tietty myös sulle itsellesi, on noi ristiallergiat tuttuja siitepölyallergioista. Ihan tyhmiä nekin, mrrrr! :(

      Onko sulla muuten suositella jotain tiettyjä ruokintaoppaita? Oon tällä hetkellä aika kyltymätön tiedonjanossani, niin kuin aina, kun uusi "vaihe" on pinnalla.. ;D

      Kiitos onnitteluista! <3 Ihan meinas kuulle ottaa tiukille tän pääkopan kanssa, mutta nyt on palaset aika hyvin kohdillaan. Kiitettävästi oon pärjännyt pienten ällötyksien kanssa, jotka varmaan vielä helpottaa ajan kuluessa. Täytyy myöntää, että esim. sisäelinseos on varsin ällöä, mutta helppoahan sitäkin on siitä pötköstä kuppeihin pursottaa. No okei, broilerin siivet on kans vähän yökköjä. Jotenkin mua hermostuttaa se salmonella. Sitä kun nyt kuitenkin on aina toitotettu, että raa'asta kanasta sen voi saada. Mutta muuten oon ollu ihan reipas. ;D Ja kuule, kyllä se jäisten barffipötköjen sahailu oksasahalla on aika erikoista. En vaan viitsi pitää siitä sen suurempaa meteliä, kun niNni sahaa ne Jimpsulle 13:sta osaan!?! Meillä riittää tosiaan se kahteen osaan sahaus eli en valita. ;D

      Terkkuja sinne myös kovasti ja Essi-söpöliinille suukkoja! <3

      Poista
  12. Tungen nyt tännekin :-) Itse en oppinut sahausta ollenkaan. Nykyään pötköt/lihakimpaleet/kalkkunan kaulat menevät paloiksi puukolla ja vasaralla. Ostan rautakaupasta halpoja puukkoja.

    t. Shelttien mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunge vaan! :)

      Joo, toi sun systeemi täytyy kans kokeilla. Osan pötköistä oon katkonu myös niin, että teen pienen alun sahalla ja lyön sitten työpöydän reunaan. Aika kova pamaus, mutta hyvin kyllä katkeaa niinkin. Meillä on graniittitasot eli siksi uskallan noinkin tehdä. Ainakaan vielä ei oo hajonneet.. ;D

      Poista
  13. Voin vinkata, ettei kannata paljon paukuttaa mihinkään keittiökalusteisiin... SIITÄ VOI NIMITTÄIN TULLA SANOMISTA ;-)

    Paukuttelin alkuun pötköt poikki puukolla ja vasaralla 5 cm paksun leikkuulaudan päällä tammisella keittiötasolla, hellan vieressä. En nähnyt asiassa mitään ongelmaa... kunnes meille hankittiin se kaasuliesi.

    Kun vanha hella kiskottiin pois paikaltaan, huomattiin, että tason alla olevien "alakaappien" liitokset olivat osittain auenneet. Ja tuon huomasi siis vain kun kurkkasi sinne sisuksiin, ulospäin ei näkynyt mitään vaurioita. Varmaan arvaat, että sen jälkeen en ole saanut hakata kalikoita missään muualla kuin paksun pyyhkeen päällä lattialla :-)

    t. sm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou-nou, hei kiitos varoituksesta! Eipä tosiaan olis tullut mieleen tollanen ongelma. No, enimmäkseen oonkin sahaillut noita kalikoita eli jatkanpa siis sillä linjalla. :D

      Poista

Kiitos kommentista! Ü