Kesäretki

Olipas taas kerran mainio viikonloppu. Vähän erilainen kyllä kuin yleensä. Oltiin nimittäin siskontytön kanssa kesäretkellä helteisessä Turussa. 

Alun perin retken piti olla ihan vain päivän kestävä. Sitten keksittiin, että ollaan siellä yötä. Lopulta lähdettiin jo perjantaina ja palattiin vasta sunnuntaina. Hi-hii, ihan parasta! Siskontyttö on käynyt Turussa vain lapsena. Minä sentään olen useamman kerran sekä lapsena, että aikuisena (satamassa, Ruisrokissa ja muistaakseni kerran keskustassa), mutta tutuksi kaupungiksi en voi Turkua silti kutsua. Olo olikin kuin ulkomailla, vieras kieli mukaan lukien: lokei, kukei ja mitä lie. 

Nyt olisi tietysti mukavaa tarjota teille itse otettuja kuvia kauniista kesä Turusta, mutta kamera pysyi koko reissun ajan visusti omassa pussukassaan. Hitsi. No, kerron kuitenkin vähän mitä puuhattiin lainakuvien kanssa.

Yövyimme ihan Turun keskustassa Centro Hotellissa, joka oli oikein perussiisti ja mukava pikku hotelli. Erinomainen aamiainen ansaitsee erityismaininnan.

Perjantai-iltana kävimme syömässä legendaarisessa Pizzeria Denniksessä, joka oli kaikin tavoin maineensa veroinen. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu ehkä erikoisinta koskaan.

Tarjoilijamme oli keski-ikäinen, mahdollisesti johonkin seksuaalivähemmistöön kuuluva herra, jonka uskomattomille jutuille nauroimme vatsamme kipeiksi. Luulimme aluksi, että hän tuntee viereisissä pöydissä istuvat henkilöt, mutta eihän se niin ollut. Hän oli vain "hieman" puhelias ja "melko" avoin ihminen. Hän kertoi vuolaasti, kuinka heiltä puuttui yksi tarjoilija ja sen takia oli tosi kiire. Hän pyyhki otsaansa, huokaili tietokoneiden hitautta ja opasti kuin lasta erästä tarjoilijapoikaa, joka kyllä kieltämättä oli vähän hassun hidas oppimaan esim. kahden pöydän numeroita. Ne ovat viisi ja kuusi, me opimme ne kyllä. ;) Kokemus oli kaikin puolin niin hyvä ja hauska, että palaamme ihan varmasti samaiseen ravintolaan seuraavalla Turun reissulla.

Ruokailun jälkeen treffasimme siskontytön ystäviä (joista yksi puhui ihan oikeasti enemmän kuin minä!?!) hämmentävän sokkeloisessa Venus Yökerhossa. Olimme nimittäin sopineet menevämme sinne katsomaan Juha Tapion keikkaa. Muu porukka oli sitä mieltä, että aika unettaviahan ne hänen kappaleensa ovat, mutta minä olin ihan innoissani! Vaikka en nyt voi itseäni miksikään Juha Tapion super-faniksi kutsua, niin tykkään kyllä hänen kappaleistaan. Keikka oli tosi hyvä, eikä yhtään unettava. Nih. 

Lauantaina suuntasimme aamupalan ja pienten lisälepäilyiden jälkeen tutustumaan Turun sisustusliikkeisiin, pääkohteena Sisustuksen Koodi. Liike oli juuri niin suuri ja ihana kuin olin toivonutkin. Tapasimme myös toisen omistajista, jonka omaa ja siskon blogia olen seurannut jo aika kauan. Toinen omistajista on monista sisustusohjelmista tuttu Tomi Kouvola.

Sitten koitti koko matkan alkuperäinen tarkoitus eli treffit ihanaisen Liftarin kanssa. Olimme sopineet tapaamisen kauniin Ortodoksikirkon eteen, jossa piipahdimme myös sisällä ja sytytimme tuohukset edesmenneille rakkaille.

Kirkosta suuntasimme kaffittelemaan ja shoppailemaan kauppakeskus Hansaan. Jälleen kerran huomasin, kuinka kertakaikkisen samanhenkisiä me Liftarin kanssa olemme. Puhuttiin vakavia, ihan höpöjä ja naurettiin vedet silmissä. Oli niin rentouttavaa ja mukavaa - niitä elämän pieniä, mutta voimaannuttavia hetkiä! ♡ Saatiin tuliaisiksi ihanat savipikarit sekä minä jotain niin liikuttavan kaunista, että kyyneleet nousi silmiin. Liftari oli tehnyt ristipistotyönä pikkuisen, raitapaitaisen mäyräkoiran. ♡ Arvaatkaa vaan, mikä on uusi aarteeni!

Meidän tytöillä on Essille vähän tunnustettavaa. Asia on nimittäin niin, että olin hakenut eläinkaupasta tuliaisen Essille. Kun sitten tein lähtöä, niin ensin Rilla onnistui kaivamaan ko. tuliaisen esiin kassista. Sen jälkeen meni noin sadasosasekunti, kun pitkulainen kävi nappaamassa öttiäisen ja syöksyi sen kanssa sängyn alle piiloon. No. minähän en raaskinut sitä sitten enää edes yrittää ottaa pois, kun olin kuitenkin aikeissa hylätä koirani kahdeksi yöksi. Joka oli itse asiassa ihan ensimmäinen kerta, kun olin tästä kaksikosta näin pitkään erossa. Mutta siis, sori Essi! Onneksi Jimpsu sentään oli niin reilu, että hän lähetti Essille tuliaisen, joka on ollut ilmeisen mieleinen. Enkä ihmettele. Jimi nimittäin oli laittanut siihen mukaan ison annoksen hajuterveisiä. ♡ 

Lauantai-iltana meillä oli pöytävaraus Hiili Ravintolaan. Ruoka oli amerikkalaistyyppistä ja tosi hyvää. Varsinkin alkupalalistan rapukakut olivat parhaita koskaan Suomessa saamiani. Erityismaininnan ansaitsee tuoreista mansikoista tehdyt margaritat, NAM!

Uskokaa tai älkää, niin jotenkin me onnistuttiin välttämään Aurajoki ja sen ranta oikeastaan kokonaan. Koko reissun aikana oltiin lähinnä kolmella kadulla: Yliopiston, Aura(juuston) ja Linnan. Linnaa tai tuomiokirkkoa ei nähty, mutta kirkon kellot sentään kuultiin hotelille aina vartin välein. Eli seuraavallekin reissulle jää vielä paljon nähtävää. ;)

Sunnuntaiaamuna huomattiin, että siskontytön pienestä köhästä oli yön aikana tullut oikein kunnon sars flunssa. Tylsää. Koukattiin kuitenkin kotimatkalla Kasvihuoneilmiön kautta. En ollut muistanut koko paikkaa, mutta onneksi se tuli Liftarin kanssa puheeksi. Jos ette ole koskaan siellä vierailleet, niin kannattaa ehdottomasti käydä. Kahvilasta sai aivan ihanaa tuoretta pullaa ja sisustustavaroita sekä muuta roipetta oli jälleen tarjolla jos jonkinlaista. Ihan uskomaton paikka!

Bårta bra men hemma bäst, niinhän se aina menee. Kotona odotti nimittäin paljon ikävöidyt karvalapset. Voin kertoa, että olen pussaillut heidät suunnilleen puhki. Tytöillä ei toki ollut miehen hoivissa mitään hätää. Mies oli niin huolissaan koirien pienistä ruoka-annoksista, että oli antanut runsaasti kinkku-juustorullia sekä grillimakkaraa välipaloiksi. Mistähän ne pitkänmallisen lisäkilot oikein johtuu, hmmm..

Kivaa viikkoa kaikille!

Lainatut kuvat Googlen kuvahaulla.