Mitä ihmettä me tehdään tuon pitkulan kanssa?
Olisiko jo aika ottaa yhteyttä johonkin koirapsykologiin tai vastaavaan?
Mitä mieltä olette?
 |
| V ä h ä n, jos puolustaa reviiriään, niin toi nainen nostaa taas hiRRRveen haloon, onpa raskasta! |
No, onneksi on Rilla Reipas, niin tyttö-parka sai sentään kokemuksen myös sellaisesta koirasta, jota voi rapsuttaa ja, jonka kanssa voi leikkiä. Niin, ja tarjota vispilät putsattaviksi kermavaahdon vatkaamisen jälkeen..
Helmivaiheen jatkuessa voimakkaana, saivat äiti ja tytär muistoksi käynnistä samiskorut.
Ja katsokaa, miten ihanan hortensian he toivat tullessaan!
Mitäs nyt tapahtuu?
 |
| Tuolla pöydällä on joku uusi juttu, hmm.. |
 |
| PAKKO saada nähdä se lähempää! |
 |
| IHAN pakko! |
 |
| Ai, tämmönen - hyvä haju! Nuuuh.. |
Just, just, silleen sitä vaan näköjään voi leiskauttaa itsensä pöydälle, jos kerran on pakko - ihan pakko! ;D
Heinäkuun helteitä on lupailtu(!?), joten mies aktivoitui raivaamaan esiin takapihan portaiden edessä olevan kivetyksen. Siihen on hyvä raahata aurinkotuolit varjoon, jos ulkoilmaelämä käy liian tukalaksi etupihan aurinkoterassilla.
Alla vertailun vuoksi kuva viime kesältä. Tuolta samainen portaiden edus yleensä näyttää..
Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja lokoisaa lomaa lomailijoille! ☼
PS. Vihdoinkin saa pienen tauon urheilusta ennen kuin Olympialaiset alkaa - jee! Mä niiiin vihaan penkkiurheilua ja mies taas rrrrakastaa sitä. Hitsi. :D
PS. Vihdoinkin saa pienen tauon urheilusta ennen kuin Olympialaiset alkaa - jee! Mä niiiin vihaan penkkiurheilua ja mies taas rrrrakastaa sitä. Hitsi. :D
Kyllä minä ottaisin yhteyttä koiraterapeuttiin, jos meillä olisi samanlainen ongelma kuin teillä siellä tuon "pitkulaisen" kanssa. Se älämölö on mielestäni epävarmuutta, mutta ratkaisun avaimia ei ole antaa. Yksi vaihtoehto on sietää ja olla huomaamatta sitä haukkumista, ei edes vilkaisua koiran suuntaan. Vaikea toteuttaa.
VastaaPoistaSiis koiran käyttäytymisen asiantuntijalle mars. Itse olen vuosien aikana saanut apua koiraterapeuteilta erinäisten ongelmien takia, tuttavapiirissäni on ollut muutama ihan oikea terapeutti, joten avun hakeminen oli helppoa. Terapeutti siis antaa ohjeet, mutta se toteuttaminen jää teidän harteille, joten ei se helppoa tule olemaan.
Lykkyä tykö!
Voi Peppinen sua. Mahdat sää pelätä kun pitää noin kovin puolustaa. Kylhän se äiree oikeassa tavallaan oli, kun eristi sinut mäkisemästä toisten naamaa päin, mutta taisit pelätä ja suuttuakin vaan enempi. Auttaiskos se sua yhtään, jos sieltä äiteen sylistä ensin kattelisit noi vieraat?? Huomaisit sitten ettei niistä mitään vaaraa ookkaan.
VastaaPoistaMeillä on tuo päykyttämisen harmitus aina kun ovikello soi. Essi varsinkin on ihan mahdoton. Tungen iteni silloin siihen oven ja lauman väliin ja ajan pois ovelta. Jos ei uskota hyvällä eli asentohoidolla, otan niskasta kiinni ja vien kauemmaksi. Ja on parasta pysyäkin sitten siellä mihin olen vienyt. Viktoria Stillwell opetti omassa ohjelmassaan haukkuvien koirien kanssa "turvamatto"- jutun. Eli koirille laitettiin eteisen reunaan matto jossa sitten nököttivät paikoillaan kunnes emäntä antoi luvan tulla tervehtimään. Jos ei osannut olla, joutui matolle turvaan takaisin. Jos Pepillekin auttais joku matto joka on vaan hänen paikkansa. Harjoituksiin tietenkin sitten tarvitaan apuja eli joku soittamaan ovikelloa ja tulemaan "kylään".
Pitkäaikainen hommahan se on opettaa arkaa koiraa luottavaiseksi edes niin paljon, että vieraat siedetään. Haukkumatta.
Sä oot niiin mäykky, niin mäykky Peppinen.
Ihana olet haukkuines päivines. Terkkuja. Varsinkin ovikello-Essiltä. Joka niin tajuaa sua.
Hassu Peppi. Neuvoa en osaa - molemmat mäyräkoirani ovat olleet ihmisrakkaita ja kaikki vieraat ovat aina saaneet ylitsevuotavan ihanan vastaanoton. Entinen naapurini kävi kylässä ja Nelli olisi pusutellut koko illan.
VastaaPoistaNeuvoja en edes yritä keksiä, koska en todellakaan tiedä mitä moiselle rähinälle voisi tehdä... Mutta jonkinmoisesta mustasukkaisuudesta tai lauman vahtimisesta lienee kyse?
VastaaPoistaMulla yhden kaverin koira saa Jalosta niin hirmuiset hepulit, että on suosiolla jätetty koiratreffien yrityskin haaveeksi, vierailujen ajaksi jommankumman koira jää aina pois. Varsinkin, jos kaverini huomioi ja esim. rapsuttaa Jaloa, saa tämä toinen koiruus julmetun räkytyskohtauksen ja koko kerrostalo raikaa... huh.
Futisken loppumisesta minäkin riemuitsin, mutta olin jo onnellisesti unohtanut olympialaiset... ounou.
Hehheh. En ole mikään koirapsykologi, joten nyt saat ihan kyökkikoirapsykologin mietteitä. Koska Peppi on vasta vähän päälle vuoden, niin nyt sen sellainen "oma itse" alkaa pyrkiä esiin. Mäyräkoirathan ovat voimakastahtoisia otuksia (kas kummaa et ole vielä vissiin huomannutkaan) ja jos ne eivät jostain ihmisestä tai asiasta pidä, ne myöskin ilmaisevat sen aika voimakkaasti. En usko, että mikään ongelmakoirakouluttaja auttaa, koska sellaisen henkilön kanssahan Peppi tietysti käyttäytyy kuin unelma. Jos vielä nuori tyttö ei ihan tasan tarkkaan tiedä miten tuollaisen voimakastahtoisen koiran kanssa tulee käyttäytyä ja osoittaa itsekin hieman arkuutta, niin "peli2 on niin sanotusti menetetty.Voimakastahtoinen koira ottaa silloin sen määrävän paikan.
VastaaPoistaKovatahtoisille koirille on otettava tietyllä tavalla "kovat otteet" käyttöön. En tietenkään tarkoita mitään oikeasti kovia otteita, vaan meilläkin on Ossilla esimerkiksi kankainen kuonokoppa joka estää taatusti puremisen ja jopa haukkumistakin osittain. Ossilla kanssa tehoaa se, ettei siihen kiinnitä lainkaan mitään huomiota. Sitten kun Ossi itse tulee tekemään tuttavuutta niin sitten voi alkaa varovaisesti silittelyt ja rapsuttelut vieraskin henkilö. Toisaalta, jos Peppi ei pidä vieraista ja olet joskus kirjoittanut, että se osoittaa arkuutta, niin arka koirahan muuttuu tosi helposti hyökkääväksi ja purevaksi koiraksi. Jos Peppi kestää sen, että se erotetaan laumasta eikä esimerkiksi tuhoa sinun oviasi täydellisesti, niin minä pistäisin sen toiseen huoneeseen, laskisin ulos kun se on hiljaa ja pistäisin sen takaisin pienestäkin murinasta, haukkumisesta tms. Ystävällisesti mutta hyvin päättäväisesti. Mäyriksetkin ovat yksilöitä. Aina joskus kuulen, kun joku päivittelee minulle Ossista, että heidän tutullaan on NIIN vähän haukkuva karkkari ja NIIN ystävällinen. Silloin sanonkin aina, että voi kuinka kivaa. Meidän Ossi nyt on tälläinen luonne... Ymmärrän täysin sinua mutta Pepistä nyt sattui tulemaan Peppi... Terveisin M-L ja Ossi
Meillä on kanssa mölyapinoita kun vieraita tulee, joten sympatiseerataan teitä tässäkin asiassa. Valitettavasti kaksi äänitorvea EIVÄT hiljene ennen kuin ovat saaneet sanoa sanottavansa, useampaan otteeseen, kaksiäänisesti, kerraten kohokohtia...miten rasittavaa!
VastaaPoistaMitä rennompi vieras on sisään tullessaan, sitä nopeammin koirat tokenevat, mutta annas olla jos joku sellainen tulee ovesta, että on valmiiksi vähän ehkä jännittynyt koirista tms. niin haukkuhan ei ihan heti lopu. Puuuhh. Tässä en tietenkään halua sanoa, että se on vieraan oma vika jos koirat haukkuvat, kyllähän se on meidän isäntäväen harteilla saada ne lopettamaan, mutta koirat ovat kuin satelliittivastaanottimia: heikko energia napataan heti ilmasta ja sen mukaan käyttäydytään.
Ero rennon koiraihmisen ja vähän hermostuneen ei-koiraihmisen välillä on niin räikeä, että joskus katsotaan melkein suu auki, että "mitä tässä oikein tapahtuu???" kun sisään astuu koirille täysin vieras ja tuntematon ihminen jonka naaman kumpikin koira haluaa nuolla ja jonka syliin molemmat haluavat mennä! :)
HooPee: olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ainakin Pepin tapauksessa haukkuminen on arkuutta, pelkoa ja epävarmuutta. Jotenkin minullakin on nyt sellainen olo, että olisi mukavaa jutella tästä tilanteesta jonkun asiantuntijan kanssa, myös Pepin itsensä takia. Ei varmasti ole hänestäkään mukavaa olla niin peloissaan.
VastaaPoistaLiftari: juu, kyllä mäkin tulkitsen tuon Pepin käyttäytymisen nimenomaan pelkona. En olis missään tapauksessa halunnut teljetä Peppiä mihinkään, koska laumasta eristäminen on rangaistus, eikä pelosta saa tietenkään rangaista, mutta en kertakaikkiaan keksinyt muutakaan. :/ Ja kyllä Peppi siellä makkarissa lopulta rauhottui. Mutta, joku systeemi näihin vierailuihin täytyy keksiä, sekä Pepin itsensä takia, että muutenkin. Sitä haukkumista ei jaksa kukaan!
Ovikello on Pepillekin ihan kauhistus. Nyt olin kaukaa viisas ja olin jättänyt etuoven auki, jotta vältyttiin sentään ovikellokohtaukselta. Tuo turvamatto onkin mielenkiintoisen kuuloinen systeemi. Pitääkin kokeilla, kiitos vinkistä!! :)
Ei taida tosiaan olla pikku juttu tämä Pepin homma. Meidän westiet on kaikki olleet niin täysin eri luonteisia, että en varmasti itsekään ole osannut enkä edelleenkään osaa toimia näissä tilanteissa oikein. Siksi on käynyt jo monta kertaa mielessä otaa yhteyttä koirapsykologiin tms. jotta ymmärtäisin itse paremmin, miten kannattaisi menetellä.
Terkkuja sinne teille kaikille ja rapsuja ovikello-Essille ;) <3
Kaunis Nelli: siskoni edesmennyt pitkisherra oli myös niin ihmisrakas kuin vain voi olla. Tosin, siskon nykyinen kääpiöpitkispoika on aika samanlainen tapaus kuin Peppi. Hän on kyllä vähän rauhoittunut iän myötä (on nyt neljävuotias), joten siinä mielessä meilläkin on ehkä toivoa. Peppihän on vasta kuitenkin 1,5vee.
Ihana Nelli! <3 Hän kuulostaa samanlaiselta kuin meidän westiet. He ovat kaikki olleet todella ihmisrakkaita
Ai Peppi haukkuu vieraille, miten en huomannut mitään kun kävin?
VastaaPoistahihihi, oon niin hauska, että itteekin ihan ihmetyttää :D
Jaltsalandia: juu, kyllä mäkin sanoisin, että lauman ja reviirin vahtimisesta sekä arkuudesta tässä on kyse.
VastaaPoistaYmmärrän niin hyvin tuon, että koiratreffit jää väliin, jos koirilla ei synkkaa keskenään. Mäkään en ole jaksanut kutsua vieraita ollenkaan samalla tavalla kuin joskus ennen, kun mua rasittaa Pepin mahdollinne käytös jo etukäteen.
Joo kato, hetki saadaan nyt hengähtää urheilulta, mutta sitten alkaa Olympialaiset, huoh.. :D:D
Marja-Leena: kuule, kyökkipsykologia on myös oikein toivottua ja arvostan sitä todella!
Tuo onkin mielenkiintoinen näkökulma, että Peppi ottaisi tuollaisessa tilanteessa määräysvallan. Olen nimittäin itse pitänyt hänen käytöstään arkuutena, mutta saatat olla oikeassa. Jos näin on, että Peppi pyrkiikin "niskan päälle", niin silloinhan laumasta eristäminen (makkariin telkeäminen) oli tosi hyvä ratkaisu. Pelosta kun ei saisi tietenkään rangaista..
Ongelmakoirakouluttajaa olen miettinyt lähinnä siksi, että tietäisin, miten minun kannattaisi vastaavissa tilanteissa toimia. En niinkään ajattele, että kouluttaja saisi Pepin hetkessä koulutettua niin, että ongelma poistuisi. Kaipaan lähinnä apua esim. juuri siihen, että kuuluuko Peppiä jotenkin tukea, koska hän on peloissaan vai ennemminkin rangaista, koska hän on niin dominoiva.
Meillä edesmennyt Rosa oli pentuna tosi dominoiva ja yritti vallan otta pomon paikkaa laumassa. Jotenkin hänen kohdallaan tilanne oli minulle ihan selvä, vaikka olikin kyseessä ensimmäinen koirani. Otin Rosalta määrätietoisesti "luulot pois" ja hänestä kehkeytyi todellinen "unelmakoira". Peppiä taas en jostain syystä osaa varmuudella tulkita enkä siksi myöskään ole varma, miten pitäisi toimia. Hitsi!
Toisaalta olen myös saanut todella paljon mielenrauhaa teiltä, jotka olette aikaisempiin pohdiskeluihini kommentoineet karkkareiden luonteesta. Se on selventänyt Pepin käyttäytymistä minulle jo todella paljon. Silti haluaisin vielä tietää, miten minun kannattaisi vastaavissa tilanteissa toimia, jotta en omalla käytökselläni ainakaan pahentaisi asiaa.
Olet ihana, kun jaksat ymmärtää ja paneutua - kiitos! <3
Maria: aa-a, sieltäkin löytyy mölyapinoita. ;D
Mitä sun mielestä se mölyäminen on? Onko se arkuuttaa, dominointia vai mitä? Miten sä toimit ko. tilanteissa?
Toi energioiden vaistoaminen on niiiin miljoonasti totta! Ja mä pelkään itse levittäväni ihan vääriä energioita ko. tilanteissa, koska olen epävarma siitä, miten pitäisi toimia. Hitsi..
Peppi ottaa myös ne ihmiset, jotka ovat suosiossa, vastaan juurikin noin ylitsevuotavasti kuin teidänkin pojat. Onko kaikki pilkulliset samanlaisia joko-tai-ihm..koiria? :D:D
niNni: aah-hah-hah-hah! Sä OOT hauska!! :D Nauti vaan vielä, kun voit. Jospa pikä onkin takinkääntäjä ja seuraavalla vierailulla haukkuu sut pystyyn! ;D
VastaaPoistaVielä annamari: vaikka se ei- toivottu käytös haukkuminen etc olisikin arkuutta, niin silloinhan jos eristät Pepin toiseen huoneeseen, se pääsee pois epämiellyttävästä tilanteesta eli jokatapauksessa todennäköisesti hyvä tai ehkä parempi tilanne:)
VastaaPoistaMeillä tuo "eristäminen" ei aina oikein onnistu, koska tuo meidän itsepäinen otuksemme yrittää tulla ovesta läpi. Oikeasti. Olen pari kertaa pistänyt Ossin ulos "jäähylle", kun meillä on ollut sille liian mieluisa vieras. Muutaman kerran olen itse sulkeutunut vieraiden kanssa keittiöön. Näkisitpä vaan ne naarmut ovissamme. Sitä kapsutusta ei kovin kauaa jaksanut kuunnella. Terveisiä M-L ja häirikkö-Ossi:)
Kuulostaa niin tutulta :-).
VastaaPoistaMeilläkin tosiaan tuo pipi- ja itsepäisin käyttäytyy helposti juuri noin kun kylään tulee vieraita lapsia. Vieraat aikuiset olen aina valmentanut etukäteen niin etteivät kiinnitä koiriin mitään huomiota ( ja kuinka vaikeaa se tuntuukaan joillekin olevan!) Meillä täytyy vierailla melkoisen monta kertaa ennen kuin pääsee piireihin sen verran että voi silittää :-)
Lapsiakin olen yrittänyt etukäteen koulutella, mutta nyttemmin kun pojalla käy kavereita kylässä, olen päätynyt laittamaan koirat muihin tiloihin vierailun ajaksi. Lapset kuitenkin yleensä ryntäilevät, kiljahtelevat, juoksevat ja nujakoivat, joten hyvän käytöksen onnistumistodennäköisyys pipipäällä on aika pieni tuollaisessa seurassa. Kun poika tulee kavereitten kanssa koulusta meille, enkä itse ole kotona, koirat ovat toisella puolen taloa, eikä ovea saa missään tapauksessa avata.
Eilen sattui mielenkiintoinen tapaus. Koirat olivat keskenään pihalla, kun siivosin sisällä ja ulko-ovi oli auki. Kuulin melkoisen reipasta haukuntaa, joka sitten muuttui hälytyshaukuksi ja menin katsomaan mitä tapahtuu.
Ulko-ovella eteisessä vastaan tuli ihan vieras nainen !!!! Mitä hittoa?! Kysyin mistä on kyse ja hän sanoi etsivänsä erästä henkilöä, joka sitten osoittautui naapuriksemme. Mielenkiintoista oli, että täti oli kylmähermoisesti tullut portista pihalle ja kiljuvat koirat ympärillä pyörien kävellyt ovelle. Kysyin roikkuiko kukaan lahkeessa... ei ollut roikkunut. Pipipääkin oli ainoastaan karjunut, ei käynyt sentään kiinni. Hmm...
Kuinkahan olisi käynyt jos joku koirista oli rei'ittänyt tätösen? Portissa on koiravaroituskyltti ja täti kyllä varmasti huomasi koirat. Olisin varmaan kuitenkin joutunut maksamaan lääkärilaskun ja vaatteet.
Täti ei kuulemma pelännyt koiria ja oli kai siksi onnistunut olemaan riittävän vakuuttava tassupartion mielestä. Aika yllättävää. Koskaan aiemmin ei kukaan ole vapaaehtoisesti tunkeutunut kiljuvan tassupartion reviirille. Kerran jos toisenkin on portin takana seissyt lähettipoika nenänpää valkoisena ;-)
Ainoastaan pipipää on osoittautunut kovin sitkeäksi vieras-antipatioissaan. Olen ottanut sellaisen tyylin, että kerron koirille selväsanaisesti, selkeästi silmiin katsoen ja matalalla äänellä, että " MÄ MÄÄRÄÄN TÄÄLLÄ JA NÄÄ VIERAAT TULEE NYT MEILLE SISÄÄN JA TE OLETTE HILJAA. KIITOS."
Kaksi noista uskoo heti tällä ja pipiksen kanssa joudutaan joskus kainalointiin. Toistaiseksi on pärjätty näin.
Noitten koiraterapeuttien kanssa kannattaa muuten olla tarkkana.
Kyselin aikanaan apua paimennusongelmaan ( paimensivat vauvaa) ja yksikin "terapeutti" käski heittelemään koirien lähelle avainnippua ja jos se ei riittäisi otettaisiin peliin kolinapurkki. Kyseessä olivat paukkuarat mummukoirani, joten en sitten lähtenyt sille pelottelulinjalle. Paimenkoirien kanssa saa muutenkin olla tarkkana äänien kanssa. Kysyin mitä koiria terapeutilla itsellään on, ja vastaus oli vehnäterrierejä. No, niitä voi varmaan heittää vaikka rumpusetillä ilman että tulevat paukkupelkoisiksi.
Apua ongelmaan sain sitten KIVA-teamin koulutusohjaajalta. Ongelma oli sen laatuinen, että selvisimme puhelinneuvonnalla.
Kannattaa varmaankin ottaa yhteyttä johonkin koulutusohjaajaan. Systeemit eri kouluttajilla saattavat poiketa kovastikin toisistaan. Tuo KIVA-team edustaa pehmeää linjaa.
Toivottavasti saatte tuon homman jotenkin ratkeamaan. Aikaa siihen varmaan menee kun Peppis tuntuu olevan asian kanssa aika tosissaan.
terkuin,
shelttien mmi
Ai, tuohan on kurjaa, jos Peppi ei saa pysäytettyä haukkuaan. Kyl meinaan määkin haukun, kun ovikello soi. Mut mun pitää istua odottamaan, kun ovi avataan. Sitten vieras tulee sisään ja mä voin häntä tervehtiä. En mä tosin tykkää pienistä lapsista. Niille mä rähistelen ulkona. Sisälle ei oo koskaan viäl niitä tonkankokosia tullukaan, ku meijän tuttavilla ei oo piäniä lapsia. Jämäkkä pitää olla, sano meijän äiti, ku me mäyriäiset ollaan melko ittepäisiä.
VastaaPoistaMeil on uudet blogit. Tervetuloo koko teijän porukalla kattomaan!
http://myrskytuisku.blogspot.fi/
Tiedän niin tarkalleen, miltä susta tuntuu, kun koira on pilannut koko vierailun.
VastaaPoistaOlisin kyllä jonkin sortin koirakouluttajan kannalla. Ulkopuolinen näkee tilanteen "rennommin", ja osaa antaa mahdollisesti hyviä vinkkejä. Kyllä se koira karvansa näyttää ammattilaisenkin läsnä ollessa ;)
Minäkin veikkaan Pepissä arkuutta. Näkemättä :)
Suurin osa koiran käytöksestä on isäntäväen kontolla, mutta meidän ovesta tuppaa tulemaan useinkin sellaisia vieraita, jotka kaikista kielloistani huolimatta hulluttavat koirat ihan täyteen sekopäisyyteen. Kun ovikello soi seuraavan kerran, koirat kiihtyy nollasta sataan jo valmiiksi.
Mitä jos Peppi tapaisi vieraat ulkona, kävelisitte vaikka vastaan, pois omalta reviiriltä. Sitten tulisitte sisälle yhtenä laumana, kun Peppi on rauhoittunut?
Toinen vinkkini on, että vieraat tulevat sisään rauhallisesti, menevät istumaan huomioimatta koiraa ja tiputtavat koirannameja lattialle. Tämä neuvo oli jossakin koirankouluttajaohjelmassa. Koira oppii yhdistämään vieraan miellyttävään asiaan eli nameihin. Tietty ei siinä saa mennä räkytyksen palkitsemiseen, mutta jos ei katso koiraa ja tiputtaa herkkuja, huomio voi kiinnittyä niihin.
Heippa!
VastaaPoistaMami tilaa tänään meille sitä FixodidaZx:ää. Sitä punkkiainetta. Katotaan sit vieläkö niitä iljetyksiä kiinnostaa hypätä meidän kyytiin pusikoista. Toivottavasti ne kiusanhenget nyt tajuu et meille riitti punkerot tältä kesältä!
Kerrotaan sit miten hommassa käy.
t. 3 shelttiä
Marja-Leena: olet muuten oikeassa tuossa(kin) ja se tuli kyllä itseasiassa todistettua ihan käytännössä, koska makkarissa Peppi kuitenkin lopulta rahottui. Ja aloitti saman 'shown' heti, jos yritin hänet päästää sieltä pois. Eli paras ratkaisu ehdottomasti oli pitää Peppiä siellä makkarissa.
VastaaPoistaOo-o, Ossi ei niin vaan suostu erikoisjärjestelyihin. ;D Nyt muuteen muistuu mieleeni taas siskoni edesmennyt pitkispoika, joka myös välillä innostui niin kovasti, että hänet piti laittaa toiseen huoneeseen "jäähylle". Hänen kohdallaan ko. systeemi toimikin hyvin ja hän käyttäytyi aina paljon rauhallisemmin jäähyltä poispäästyään.
Terkkuja myös sinne teille ja rapsuja häirikölle! <3
Shelttien mami: aa-a, sielläkään ei kaikki innostu vieraista. Hitsi. ;D
Mun täytyy nyt myös aktivoitua ihan tosissaan tän Pepin ongelman kanssa ja a) selvittää itselleni, miten pitää käyttäytyä, jotta b) osaan ohjeistaa vierailijoita. Meillä tosiaan noi westiet on olleet kaikki niin lepposia, että oon ihan uudella maaperällä tän "haukun vieraat pystyyn" -systeemin kanssa.
Siis mitä häh? Eli täti-omatoiminen päätti ihan muina naisina päästää itsensä peremmälle? Just, just - sepä mukavaa - NOT! Ja arvatenkin olet oikeassa siinä, että jos jotain olis tapahtunut, niin hyvä että ei olis oikudessa tavattu. :/
Mä yritin muuten tosiaan Pepin kanssa myös tota kainalointia, mutta siitä ei ollu apua. Tosin, oon nyt lisäanalysoinut tapahtumia ja mun hämmennys on varmaan myös lisännyt Peppin reaktiota. Mulla näköjään kestää toooosi kauan tajuta, että Peppi todellakin on erilainen kuin esim. Rilla. Että mä oon hidas ja urpå!!!
Kiitos taas kerran todella hyvistä vinkeistä myös mahdollisen koiraterapeutin valinnassa. Ei olis taas tullut mielenkään, että heitäkin on tietysti joka lähtöön. Toi Kiva-team kuulostaa tosi hyvältä, täytyy googletella lisää aiheesta.
Mielenkiinnolla kuulen myös teidän Fixodida Zx kokeilusta. Pidän jo valmiiksi peukkuja, että se on TOSI tehokasta!
Kiitos vielä ja rapsuja tytöille! <3
Myrskyliini: joo, ja haluaisin niin kovin osata auttaa Peppiä. Meillä vieraiden sisälle astuminen aiheuttaa niiiin järjettömän reaktion, että Peppiä ei siinä tilanteessa esim. namit voisi vähempää kiinnostaa. Myös kaikki mitä minä sanon tai teen kaikuu kuuroille korville. Hitsin-vitsit. :/
VastaaPoistaJämäkkyydestä oon sun äipän kanssa täysin samaa mieltä.
Hih, kävinkin jo nopsaa kurkkamassa sun ja Tuiskun uutta blogia ja liityin tietysti heti lukijaksi. Hyvältä siellä näyttää! :)
Mai: kiitos ihanainen empatiasta! <3
Mulle tää tilanne on vielä niin uusi, että jotenkin näköjään odotan joka kerta, kun vieraita on tulossa, että josko Peppi olisi kasvanut ulos arkuudestaan? Nyt taitaa viimeistään olla aika tunnustaa tosiasiat ja ottaa tosiaan yhteyttä johonkin asiantuntijaan. Ajattelen itse niin, että tuskin siitä haittaakaan on. Tosin shelttien mami tuossa yllä mainitsi hyvän pointin siitä, että koiraterapeuttejakin on varmasti joka lähtöön eli kannatta pitää oma pää kylmänä, ettei ihan mihin vaan hulluihin ideoihin lähde mukaan.
Molemmat vinkkisi on tosi hyviä - kiitos niistä! :) Eniten varmaankin tarvittaisi nyt "toistoja". Lenkillä meillä nimittäin menee nykyään paljon paremmin kuin aluksi. Peppi uskaltaa mennä haistelemaan jo aika monia vähän tutumpia koiria. Koirien ihmisiä kyllä haukutaan edellleen, jos yrittävät Peppiä silittää tms., mutta ehkä siinäkin reaktion voimakkuus on lieventynyt. Eli siinä mielessä toivoa kyllä on. Eniten apua tarvitsenkin minä, jotta tietäisin varmasti, mistä Pepin pelokkuus/dominointi johtuu ja miten minun siihen pitäisi suhtautua.
Kiitos vielä kovasti empaattisesta kommentista ja rapsuja SukuLakulle! <3
Sen verran vielä, että sitä mäyriksen arkuutta, pelkoa ja haukkumista ei saa missään tapauksessa lisätä huomioimalla koiraa. Koira kokee sen vahvistuksena omalle käytökselleen, jos saa emäntänsäkin hermostumaan, kahta kauheammin on koiraressun yritettävä olla ponteva ja laumaansa puolustava. Vieraatkaan eivät saisi luoda edes katsetta haukkuvaan koiraan, koira huomaa ilmeet ja eleet liiankin hyvin, selän kääntäminen ja vilkuilematta oleminen tuntuu ihmisiltä onnistuvan huonosti.
VastaaPoistaKoiraterapeutti tarkkailee koiran käytöstä pitkän aikaa ja yrittää saada selville, missä vika. Terapeuttihan ei itse kouluta koiraa (vaan omistajia...), se on omistajien tehtävä toteuttaa terapeutin antamien ohjeiden mukaan. Niitä on sitten noudatettava tosi tarkkaan. Täytyy myös varautua siihen, että ensimmäinen konsti ei autakaan, vaan täytyy siirtyä konstikakkoseen.
Kiva-Team on oiva paikka, olen ollut heidän koulutuksissaan joskus vuonna nolla.
Tsemppiä!
Hei taas!
VastaaPoistaToi yhdessä vieraiden kanssa sisään tuleminen oli muuten tosi hyvä vinkki!
Meillä on toiminut. Joskus käydään vieraita vastassa tiellä asti.
Ja toinen, mikä on aika jännä juttu on se, että tassupartio EI KOSKAAN rähjää ihmiselle, joka tulee meille koira mukanaan :-) Keskittyvät varmaan niin siihen koiraan.
Nyt näitä vinkkejä satelee: Eli ei kannata koskaan antaa kenenkään väkisin silittää arkaa koiraa. Ei toimi siedätyksenä vaan pahentaa pelkoa. Mieluummin koira itse haistelee ja tutustuu ajan kanssa... vaikka se sitten kestäisi vuosikausia. Kyllä sen sitten huomaa kun koira alkaa olla rento, ehkä jo kolmantena vuonna treenin aloituksesta. Heh-heh!!!.
Onnea matkaan!
t. shelttien mami
Heips vielä :)
VastaaPoistaKoirankouluttaja voi siis olla joku paikallinen, joka on paljon koirien kanssa tekemisissä. Meiltä päin ainakin löytyi eläinkaupoista kyselemällä tietoa, kuka on erikoistunut noihin käytösongelmiin. Ei siitä mitään vahinkoa koidu, jos järkkää yhden tapaamisen ja katsoo sitten, onko ko. henkilö teidän tilanteeseen sopiva. Kaikki ei tajua kaikkia koiria, vaikka asiantuntijoita ovatkin. (Nimim, kokemusta riittää siitäkin)
Mutta toivon, että löydät jonkun, joka helpottaa oloasi ja antaa sulle lisää varmuutta noihin tilanteisiin.
Sain itse tosi paljon rohkeutta kynsien leikkuuseen, kun kävin Bassen kanssa riittävän kauan manikyyrissä ja seurasin vierestä, miten rauhalliset ihmiset homman hoitavat. Opin siitäkin paljon, vaikka se ON eri asia laittaa itse ne opit käytäntöön.
Iloisia onnistumisia Peppiinan kanssa, se on suloinen tyttö, kuten Rillakin :)
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että murina on Pepin tapa ilmaista epävarmuuttaan tilanteesta. Murinaa ei meillä esiinny, haukkumista ainoastaan...Alphonse haukkuu lähinnä miehille, uroksia kun tulee sen reviirille, nimittäin, mutta Aslanin haukku on lähinnä sellaista intopinkeenä olemista, että purkaa sillä sitä energiaansa :)
VastaaPoistaMeillä eivät oikeastaan mitkään käytetyt keinot ole olleet tuloksekkaita tai sitten niitä ei ole jaksettu johdonmukaisesti testailla (ehkä lähinnä se ;). Koirat haukkuvat aluksi aikansa ja sitten tulee siunattu hiljaisuus ja ovat joko uteiliaita vieraita kohtaan ja käyvät nuuskimassa innokkaasti tai sitten eivät välitä oikein ollenkaan ja menevät puuhaamaan omiaan.
Haukkuvat kyllä ihan aina kun tulee ihmisiä ovesta, vaikka olisivat kuinka tuttuja - mutta eivät siis mitään ydinperhettä kuitenkaan. Lähinnä se on sitä jälleennäkemisen intoa pojilla :)
Syliin ei koskaan, tietenkään, nosteta koiria rauhoittumaan kun haukkuvat, koska sehän vain vahvistaa ja antaa positiivista feedbackiä tilanteessa jossa se ei ole toivuttua. Yleensä sanotaan "Riittää!" ja joskus se koirienkin mielestä riittää, joskus pitää vielä vähän jatkaa :)
En ole koskaan sinällään pitänyt minään erityisenä ongelmana tuota haukkumista, vaikka se nyt ärsyttävää onkin...suhtaudun ehkä vähän liian lepsusti siihen kun tilannetta ei tosissaan olla ruvettu muuttamaan. Siinä tapauksessa jos asiaan liittyisi jotakin negatiivisia lieveilmiöitä, niin varmasti tulisikin puututtua tarkemmin, mutta tässä asiassa pojat ovat kyllä vähän kuin pellossa eläneet.
Jysky piti myöskin aika paljon meteliä, kun mulle tuli kavereita kylään. Eikä varmaan useinkaan ollut arkuudesta kysymys. Tuntui ihan siltä, että se halusi vaan olla "jutuissa" mukana :) Olihan se välillä tosi rasittavaa. Kavereiden kanssa välillä saatiin kunnon naurukohtauksia, kun jokainen huutaa "hiljaa" eikä mitään tehoa.
VastaaPoistaMeillä oli jossain vaiheessa sellainen "sitruunapanta", joka suihkautti aina sitruunan (tai jonkun muun) tuoksua kun koira haukkui. Varsinkin nuorempana Jyskyn metelöinti tuntui menevän kerrostalossa liian pitkälle. Sitten se kyllä jäi pois käytöstä, saattaa olla ettei vieraampia tullut enää kutsuttuakaan käymään niin usein. Ennemmin tavattiin sitten jossain muualla.
Jotenkin se pantakin tuntui kuitenkin "väärältä" ratkaisulta. Ymmärtääkseni rodun ominaisuuksin kuului kuitenkin tietty "haukkumisherkkyys" ja paimentaminen.
-Koiratäti
HooPee: kuule, mä varmaan tein noi kaikki virheet taas kerran Pepin kanssa.. Hitsi. Oon itse niin hämilläni noissa tilanteissa, että en oikein edes muista jälkikäteen, miten kaikki tarkalleen ottaen meni.
VastaaPoistaTaidan olla jo päätökseni tehnyt tuon terapeutin suhteen. Tuskin se ottaa enemmän kuin antaa. Ainakaan, jos odotukset ei ole liian suuret. ;D Toi Kiva-team kuulostaa erittäin hyvältä. Siitä einakin aloitetaan heti lomien jälkeen.
Kiitos kovasti kommenteista ja tsempistä! <3
Shelttien mami: kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan! <3
Juttelin tänään meidän koirantrimmaajan kanssa, joka on siis trimmanut myös Peppiä. Hän sanoi heti, kun aloin ongelmasta kertoa, että Peppi on hänen mielestään käytöksensä osalta hyvin vaikealukuinen. "Haa", huudahdin minä! Hänpä sen sanoi - sitä Peppi juurikin on, vaikealukuinen!
Googlettelin Kiva-teamia ja se vaikuttaa kyllä tosi hyvältä systeemiltä. Taidanpa olla heihin yhteydessä heti lomien jälkeen.
Kiitos vielä kovasti sen vinkkaamisesta ja muutenkin, empatiasta! :)
Mai: Heips! :)
Juu, mä olen niin totaalisesti tunneihminen, että mulla pitää ehdottomasti "synkata" mahdollisen koiraterapeutin kanssa, tai muuten hommasta ei tule mitään. Musta on tullut huonojen kasvattaja- ja eläinlääkärikokemusten myötä erittäin skeptinen suhteessa siihen, kenen annan "kajota" koiriini, saati tehdä heille jotain hoitotoimenpiteitä. Onneksi meillä mies on taas pelkästään järki-ihminen, niin tulee jotain balanssia tähänkin asiaan. :D Kiva-team kuulostaa hyvältä paikalta, ainakin aloittaa.
Allekirjoitan täysin tuon kokemuksesi Bassen kanssa. Minäkin opin parhaiten niin, että joku konkreettisesti näyttää mitä ja miten pitää tehdä. Vielä, jos osaa selittää miksi, niin, että minäkin ymmärrän, voi jo odottaa hyviäkin tuloksia. ;D
Kiitos kovasti neuvoista ja tsempistä! <3
Maria: kuule, epävarmuus on varmaan juurikin se, mitä Peppi käytöksellään ilmaisee. Se on jotain pelon ja uhittelun välimaastosta. Siksi varmaan minun onkin niin vaikea tajuta, miten tilanteessa tulisi toimia. Rohkaisenko pelokasta koiraa vai komennanko hyökkäävää?
VastaaPoistaTeillä tuo tilanne on tietenkin ihan eri. Se on sellainen normaali "koirat innostuu, kun tapahtuu jotain uutta ja poikkeavaa" systeemi. Ei kai siihen tarvitsekaan puuttua, jos se ei ketään häiritse.
Itse olen enemminkin sellainen "koirat on koiria ja niillä on koirien tavat" -ajattelija. Mielestäni koirat saa innostua, loukkaantua, väsyä, ilahtua jne., ilman, että kaikkeen pitää ihmisen puuttua ja yrittää koiraa toiseksi muuttaa. Sopivassa suhteessa tietenkin. Tämä Pepin homma on juuri sellainen, jossa mielestäni tarvitaan nyt jotain muutosta, eikä vähiten Pepin itsensä takia. Katsotaan nyt, mitä keksitään.
Mukavaa lomailua sinne ja suukkoja pilkkupoitsuille! <3
Koiratäti: no, juu, juuri tuota tarkoitinkin tuossa ylempänä, kun Marialle sanoin, että mielestäni koirat saa myös olla koiria ja näyttää erilaiset tunteensa ilman, että kaikkeen heti puututaan. Tosin, tottakai siinäkin tulee rajat vastaan, niin kuin ihmistenkin käytöksessä.
Meilläkin oli edellisen koirakaksikon kanssa käytössä nuo sitruunapannat silloin, kun asuttiin vielä rivarissa. Koirat haukkuivat meidän poisolessa ja pannat kyllä auttoivatt ongelmaan. Minäkään en silti yhtään tykännyt pannoista ja onneksi niiden käyttö voitiin lopettaa, kun muutettiin.
Olis se aikamoista, jos meikäläisellekin laitettais joku suihkiva panta kaulaan, kun olen niin kova puhumaan. Tai no, ehkä se olis joskus ihan hyväkin.. :D:D