Minun lapsuudessani ei puhuttu juurikaan liikunnan tärkeydestä ja merkityksestä lapsille, koska kaikki lapset liikkuivat ja ulkoilivat paljon. Se oli ihan normaalia leikkimistä ja harrastamista. Nykyään taas tuntuu, että liikunnasta (ja ruuasta!) vouhotetaan joka puolella, jopa vähän liiallisuuksiin asti. Jos ei rakasta liikuntaa ja harrasta sitä vähintään sata tuntia päivässä, on luuseri ja toisen luokan kansalainen, joka aiheuttaa itselleen vähintäänkin kakkostyypin diabeteksen tai sepelvaltimotaudin ja sitä kautta yhteiskunnalle kuluja. Entäs kaikki urheiluvammat? Urheilija ei tunnetusti tervettä päivää nää. Kuinka paljon yhteiskunnalle maksaa urheilusta aiheutuvat sairaspoissaolot, leikkaukset yms. ? Okei, ehkä vähän ;) liioittelen, mutta olen oikeasti sitä mieltä, että monet ihan kivat ja normaalit asiat pilataan tekemällä niistä liian iso numero ja pakko. Pakko-sanaan taas assosioituu helposti ikävän kuuloiset liitteet: (pakko)pulla, (pakko)mielle, (pakko)paita... Itse vastustan (tai ainakin haluaisin vastustaa) kaikenlaisia pakkoja, liikaa analysointia, asioiden tekemistä pelkästään yleisen mielipiteen takia, syyllistämistä ja yleistämistä; ihmisten niputtamista yhdeksi ja samaksi, joille kaikille sopii samat asiat.
 |
| Meidän vastuulla on mamman kävelyttäminen. Muuten se vaan makaa sohvalla. ;D |
Liikunta on yksi sellainen asia, jonka kanssa minä olen aikuisiällä saanut tehdä töitä löytääkseni itselleni sopivan tavan liikkua. Koirien kanssa olen toki aina kävellyt ja siinähän on se(kin) hyvä puoli, että kävely on säännöllistä ja samalla saa raitista ilmaa. En muuten ymmärrä ollenkaan kävelyä ilman koiria (koiraperheissä siis). Sanonkin aina golfia pelaavalle miehelle, että en voi ymmärtää mitä järkeä hänen on kävellä 4-5 tuntia ilman koiria. Heti kun keksitään koira-golf, niin lupaan harkita lajin aloittamista uudestaan!
Olen harrastanut ja kokeillut vuosien saatossa monia peruslajeja, kuten kuntosali, ohjatut jumpat, juokseminen yms. En pidä mistään niistä. Inhoan sitä, että tulee hiki ja kuuma. Olen myös maailman jäykin ihminen ja hermostun, kun en taivu ohjaajan käskemiin asentoihin. En myöskään opi mitään koreografioita, joten ahdistun myös niistä kovasti. Kuntosalilla inhoan sitä hajua, laitteisiin jonottamista ja no, kuntosalilla käymistä. ;D
Uimisesta olen tykännyt aina, varsinkin järvessä. Uimahallissa uiminen on myös mukavaa, mutta vain silloin, kun siellä on sopivan vähän ihmisiä. En voi sietää liian täysiä ja kapeita uintiratoja, joissa joutuu uimaan muiden rytmissä ja varomaan koko ajan muita. Vesijuoksuakin olen kokeillut, mutta se ei sovi minulle, vaikka uskon kyllä sen olevan oikein hyvä ja tehokas liikuntamuoto lajista pitäville. Minä turhaudun, kun siinä pääsee niin hitaasti eteenpäin. Eikö kannattaisi ennemmin uida, pääsis paljon nopeampaa?! Vesi on kuitenkin elementtinä minulle erittäin mieluinen. Siellä tulevaa kuumuutta ja hikeä ei tunne. Tämän oivalluksen kautta aloin vihdoin pääsemään jyvälle, vesijumppa, sehän se juttu on! Minä ja mummot, let's go! ;DD
Käyn ihan perusvesijumpassa, joka järjestetään uimahallin matalahkossa terapia-altaassa, ja jossa käytetään vastuksena vettä, sekä lisäksi erilaisia välineitä (lötköpötköä, hymynaamoja, vaahtomuovipunnuksia yms.). Tunnit, kuten muissakin jumpissa, vaihtelee aika paljon ohjaajan mukaan. Toiset vetäjät tykkäävät teettää vedessäkin sarjoja, mutta aika monilla tunneilla keskitytään ihan vaan toistoihin. Vesi tekee liikkeistä pehmeitä ja sen alla saa olla suojassa toisten katseilta. Tempoa muuttamalla on todella helppoa itse säädellä liikkeiden tehoa. Eikä vedessä tosiaan hiki haise tai valu pitkin kroppaa. Terapia-altaan vesi on aika lämmintä ja se osaltaan lisää liikunnan tehoa (vrt. esim. hot jooga). Vesijumppa kiihdyttää aineenvaihduntaa erittäin tehokkaasti ja sen aikana, sekä jälkeen, kannattaa juoda runsaasti. Huonoin puoli vesijumpassa on täydet ryhmät. Pitää olla tosi nopea ja skarppi, että ehtii ilmottautumaan haluamaansa ryhmään. Ja tietenkään se ei aina edes onnistu. Aamu- ja päiväryhmiin kyllä mahtuu huomattavasti paremmin, mutta harvalle työssäkäyvälle ne ovat mahdollisia.
Muutama vuosi sitten onnistuin saamaan paikan hydrospinningistä ja se se vasta on ihan huippua! Hydrospinningissä todellakin spinnataan uima-altaassa. Saattaa kuulostaa pöljältä, mutta on todella tehokasta. Vastuksena toimii taas vesi ja tehoa voi säädellä tässäkin nopeudella. Hydrospinning tunti koostuu hitaammista ja nopeammista jaksoista, joissa poljetaan istuen, seisten tai takaperin. Polkemisen lisäksi tehdään paljon myös käsiliikkeitä, joko välineiden kanssa tai ilman. Vesi on tosissaan niin hyvä vastus, että esim. taputtaminen veden alla ottaa käsivarsiin erittäin tehokkaasti.
Tänä syksynä onnistuin saamaan paikan sekä perus vesijumppaan että hydrospinningiin. Spinningissä käydään yhdessä miehen kanssa. Juu, mieheni on erittäin liikunnallinen ja tykkää lähes kaikista liikuntamuodoista. Hän tuli jo monta vuotta sitten mukaan ensin vesijumppaan ja myöhemmin myös hydrospinningiin. Voin kertoa, että näinä vuosina ei kovin montaa muuta miestä ole vesijumpparyhmissä näkynyt. Joka on kyllä sinänsä hyvä, jääpähän enemmän paikkoja meille naisille. Miehet varmaan helposti kuvittelevat, että vesijumppa ei ole tehokasta. Oma mieheni on kyllä ihan toista mieltä. Ja tehoa voi tosiaan lisätä lähes loputtomasti tekemällä liikkeet nopeammin. Vesijumppaa varten ei tarvitse hankkia muita varusteita kuin uimapuku. Hydrospinningiä varten olen itse hankkinut tossut, joita kyllä saa myös lainata hallilta. Miehellä on lisäksi tuollaiset "räpylähanskat", joilla veden vastus lisääntyy entisestään käsiliikkeitä tehtäessä.
 |
| Lainatut kuvat Googlen kuvahausta |
Tällä postauksella halusin kertoa vesiliikunnasta teille kaikille, jotka olette ehkä luulleet vesijumpan olevan pelkästään vanhuksille tarkoitettua näennäisliikuntaa. Jos tykkäät vedestä elementtinä, niin kannattaa kokeilla. Hydrospinningissä käykin paljon myös nuoria, hyvinkin hyväkuntoisia naisia meidän täti-ihmisten lisäksi. Vedessä liikkuminen sopii hyvin myös raskaana oleville, ylipainoisille, sydänpotilaille, erilaisista liikuntarajoitteista ja/tai kiputiloista kärsiville. Vesi kannattelee, pehmentää liikkkeitä ja hoitaa monasti jo itsessään, esim. selkäkipuista. Vesijumpasta saa toki myös sen saman hyvänolon tunteen, endorfiinihumalan, kuin muustakin liikunnasta.
Onko siellä muita vesiliikunnasta innostuneita?
Mulle on suositeltu vesijuoksua(kin) muun jumpan ja kuntosalin lisäksi selän kunnossa pitämiseksi. Ekan kerran, kun menin kokeilemaan en löytänyt sopivaa vyötä hallilta. Kaikki nousivat kainaloihin. Lisäksi hallilla oli samaan aikaan armeija, iltapäiväkerho ja joukko sinne pakotettuja kiroilevia teinityttöjä :) Silloin en heti innostunut. Myöhemmin kyllä olen tykännyt. Ostin oman vyön ja olen mennyt aikaisin aamulla tai sitten illalla.
VastaaPoistaItse pidän kyllä hikoilustakin, kun muuten olen aika palelevainen.
-Koiratäti
Koiratäti: vesijuoksu on ilmeisen suosittua ja tehokasta. Pitäisköhän munkin kokeilla sitä joskus vielä uudestaan, hmm..
VastaaPoistaSellaista uima-allasta ei oo luotukaan, johon tämän mursuvalas-muotoni kanssa suostuisin näyttäytymään. Niinpä haen sitten kaikki sallitut ropan huumeet luonnossa oleskelusta. Ja aina koiran kanssa. tosin sadesäällä Essi ei kovin hanakasti ulkona ole enkä minäkään. Sitä ei mitenkään sateessa kaunistu, kun ripsarit valuu pitkin naamaa, se vähäinenkin tukka liistraantuu päähän lätyksi ja silmälasit on ihan kuin auton tuulilasi ilman vinkkareita (= yhtään ei eteensä näe).
VastaaPoistaOlen käynyt pilates-tunneilla ja kävisin varmaan vieläkin ehkä ellei niitä olisi muutettu myöhään iltaan. Tai chi:ssä kävin myös ja sen olen ajatellut herättää henkiin uudestaan. sitä kun voi tehdä ihan omallakin terassilla missä vaatteissa vaan.
Zumbassakin yritin käydä, en vaan tiedä kenen jalat oli mukana. Ne ei nimittäin menneet yhtään samaan tahtiin kuin mun pää sanoi rytmin olevan. Olin koko ajan menossa muualle kuin koko rivi. Tai sitten ne oli väärässä tahdissa, ohjaajaa myöten. Ei, ei ollut mun laji. Mitkään pyyhkeet ei riittäneet siihen hikimäärään ja sieltä sentään piti kotiinkin päästä. Teki mieli luikkia syrjäteitä kotiin ja tuulen alapuolella koko ajan. Yäks.
Olenkin siis päätynyt siihen, että jos ei riittävästi koiran kanssa sitä endorfiinia tule, loppu otetaan suklaasta. Sehän on luvallista, niinhän??
Systeri käy vesijuoksua harrastamassa meressä. siellä minäkin voisin, jos vaan rantaa olis riittävän lähellä. Siellä kun ei kukaan huomais vedenpinnan nousua kun meikä pulahtaisi veteen juoksemaan. Tosin rannalla saattais hirnua muutama hörhö, että kato ku täti ei osaa uida.
Muuten olen kyllä innostunut vesiliikunnasta....esim. veneessä.
Kokeile ihmeessä, jos vielä jäi kiinnostamaan :) Selailin päivällä vanhoja postauksiasi (olen sairaslomalla) ja huomasin, että Rosa oli vasta heinäkuussa menehtynyt :( Osanotto <3 Luulin jotenkin, että siitä olisi ollut kauemmin. No täällä kotona ollessa saa rauhassa itkeä pillittää ja muistella lämmöllä ja haikeudella omaa "koiraenkeliä". Jysky lähti joulukuussa 2009.
VastaaPoista-Koiratäti
annamari: toiveesi koiragolffista ei ole aivan päätön! Melkokin paljon ja useampia vuosia golfkenttiä kiertäneenä olen kahdesti törmännyt koiraan golfkentällä. Toisen kerran mukana oli isompi (rotua en vaan enää pysty muistamaan) koira, joka ulkoili golffaajan mukana "remmissä", mutta oli käytännössä koko ajan käskyn alla ja remmi oli mukana vain näön vuoksi. Toinen tapaus oli silkkiterrieri, joka matkusti mamman ja paappansa kanssa golfautossa omassa korissaan. Molemmat hiljaiseen ilta-aikaan, koska tämä on Suomessa monille golffareille täysin käsittämätöntä. Klubeilla tosin koiria olen nähnyt mukana enemmänkin ja joskus oman hauvan olen ottanut harjoitusalueelle mukaan, kun olen illalla mennyt treenaamaan. Ollaan myös useissa eri golfyhteyksissä puhuttukin näistä, mutta varsinkin lajin tempo ja tyyli ovat sellaisia, että ainakin nykyisellään vaativat koiralta todella paljon kärsivällisyyttä ja odottelua, jos kävelyseuraksi mielii. Ehkä koiragolf olisikin siis nopeatempoisempi? ;D
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMeillä toi mami harrastaa heppailua pari kertaa viikossa. Siellä hengästyy, tulee hiki ja saa olla niitten kopottimien kanssa. Oltiin kerran mukana siellä tallilla ja välittömästi sanottiin mamille, et "eiköhän lähetä vaan autoon takas, ei noi hepat ihan täysjärkisiltä vaikuta!"
Lisäks mami tietty kulkee meidän kanssa joka päivä tuolla ulkona. Se on määränny ittensä heiluttamaan meitä joka päivä ainakin 2X tunnin lenkin. Mami yrittää pitää rivakkaa tahtia yllä, mutta sellastahan se on et välillä pitää nuuskutella :-). Niitä pikkusia pissalenkkejä ei lasketa urheiluks, ei meille eikä mamille.
Nyt sadeilmoilla on tullu lisää tehoa noihin meidän lenkkeihin, lähinnä mamin osalta, kun se vetää perässään painoja. Toisessa kädessä kahta 7 kilon painoo ja toisessa yhtä 9 kilon painoo, siis meitä. Ei TOD tykätä juosta märässä, eikä varsinkaan, jos sataa. Ne pisarat menee silmiin!
Mami ei ikinä käy missään jumpassa. Se vihaa jumppaa. Jos se joskus väkisin joutuu jumppaan, se hihittää ihan lapsellisen typerästi ja pilaa kaikkien muittenkin jumppailun. Joskus se juoksi, mut nyt sillä on polvi pielessä, et sekin on sit ohi se juokseminen.
Et kyllä me varmaan ollaan ihan parhaita urheilulajeja mamille, varsinkin sillon kun on sprinttikisat. Niissä joku meistä juoksee edellä joku kielletty jutska suussa ja mami perässä :-)
sadeterkuin, 3 shelttiä
Kävelystä: Minäkin vihaan kävelyä ilman koiria... Se on työlästä, turhauttavaa ja siinä tulee ajateltua ihan liikaa, miltä vaappuminen näyttää ohiajavien autojen ikkunoista ;D)))
VastaaPoistaKoirista: Eikö Pepperonista tulis hyvä puttailija golf-kentälle ;))) Vähän sama kun olen Artulle opettanut sanan "pukkaa", ja se tuuppaa pallon kuonolla mulle.
Koirista: Joskus kuulin/luin, kun joku valitti, että hänen lenkkikaverinsa ottaa aina koiran mukaan... Juu, totta kai koiranomistajan pitää jaksaa vetää ensin lenkki ystävän kanssa, sitten vielä kotona turhautuneiden koirien kanssa... Huh-huh!
Koirista: Voisiko laatia sellaisen lain, että kukaan ei saa ulkoilla ilman koiraa :) Eli aina vaan naapurista lainaamaan, kun on kerran lenkille lähdössä! Ei mitään turhaa laputtamista pitkin tietä, vaan HYÖTYliikuntaa ;))
Vesijumpasta: Se on ihanaa! En ole käynyt taas vuosiin (Arttu tuli ja muu liikunta jäi...) mutta se oli parasta liikuntaa, mitä olen koskaan harrastanut. Veden alla jokainen teki omaan tahtiin, ei haitannut jos oli hitaampi. Mutta se endorfiinintäyteinen tunne jumpan jälkeen oli upea.
Muuten, oletko kuullut, että myönteinen riippuvuus syntyy, kun jaksaa puoli vuotta yhtäjaksoisesti tehdä jotain esim. liikuntasuoritusta joka päivä. En ole itse huomannut, että pitäis päästä lenkille, jos Arttu on hoidossa tai olen reissussa :) Mutta siksi olenkin enemmän kuin kiitollinen, että koira vie minut ulos every single day ;)
MoroLOISKIS! (hehhehhee...) :DD
VastaaPoistaVaikka olenkin koiraihminen niin ymmärrän jos lähtee reippalla lenkille myös ilman koiraa.Ainakaan Ossin kanssa se lenkki ei välttämättä ole niin reipas kun joka mätäs pitää tutkia:)
VastaaPoistaHydrospinning näyttä melko mielenkiintoiselta hmm.... No voisin lisätä yhden adjektiivin: oudolta:)
Terveisin M-L ja Ossi
Maija: ymmärrän muuten tosi hyvin, jos joku ei todellakaan pidä uimahalleista. Oikeastaan mua ihan ihmetyttää, että itse tykkään siellä käydä. Johtuukohan se siitä, että isän kanssa käytiin lapsena talvisin melkeinpä joka perjantai hallissa uimassa. Mun on muuten pitänyt opetella nyt Rillan myötä ihan uusi asenne sateessa ulkoiluun. Kunnon varusteet vaan niskaan ja menoks, sanoo Rilla ja mamma yrittää sopeutua, hmm..
VastaaPoistaPilates ja tai chi- WAU potenssiin sata! Mä en kykenis moisiin asentoihin ja liikesarjoihin ikinä. HYVÄ SINÄ!! Zumbaa mä en tajua ollenkaan. Kuka ihme pysyy sellasessa tahdissa niiden askeleiden mukana, NOT ME, voin kertoa! Ymmärrän sua NIIN hyvin! :D
Juu, suklaahan on todistetusti hyvä ja terveellinen endorfiinien lähde, joten pakkohan sitä on syödä, noin niinku ihan vaan terveyssyistä. ;DD
Vesiliikunta luonnonvesissä, joko siellä vedessä tai veneessä, on kyllä parhautta!
Koiratäti: tänään uimahallilla katselin vesijuoksijoita taas uusin silmin. Kyllä taidan antaa lajille uuden mahdollisuuden, kiitos sinun, tänks!
Kiitos myös osanotosta. Kulunut vuosi on ollut kammottava, kun molemmat meidän ensimmäisestä koirakaksikoista siirtyivät autuaamille metsästysmaille, Ines vuosi sitten marraskuussa ja Rosa tosissaan kesällä. Kyyneleitä on täälläkin tullut vuodatettua suunnilleen valtameren verran, sniif.. ;´( Ja niin ihania kun Rilla ja Peppi ovat, niin aikamoinen opetteleminen on ollut tottua taas pentukoiriin. Aikuisten koirien kanssa elämä kun on aika erilaista. Eikä ajatuksissa ja puheissakaan vielä osata miehen kanssa Rosasta ja Ineksestä luopua. He kulkevat arjessa mukana oikeastaan ihan koko ajan, ainakin jollakin tapaa. Niin varmasti Jyskykin. Ei ne pienet rakkaat sydämestä kovin helpolla lähde. ♥
Anniina: ihania karvaturreja on teidän golfkierroksille sattunut, vaikkakaan ei kovin usein. ;)Koiragolf olis juu tietysti ihan erilaista. Siinä sais koiratkin hakea palloa, ja siirrellä sitä ja silti tasotus laskis omistajalta. Birdiepullosta naukkailtais myös paljon useammin ja syötäis joka toisen reiän jälkeen ihania eväitä. ;DD Meillä mies muuten chippailee usein takapihalla ja koirat osallistuu innolla. Tosin palloja kuulema hukkuu yllättävän paljon "kentän" pienuuteen nähden. ;D
VastaaPoista3 shelttiä ja mami: ratsastus, mä oon NIIN kade!!!! Mun haave on laukata nummilla hiukset hulmuten. Oon vaan saanu ihmeellisiä kommentteja lähipiiristä, että ratsastus muka alotetaan kiertämällä jonossa jotain maneesia tms. Ja mä kun halluaisin heti sinne nummille ja hulmuais ja olis ihanaa ja, ja... Hitsi! Mutta vähäks kivaa, että sulla on noin ihana harrastus! Sen takia mäkin olisin valmis hikoilemaan!
2X tunnin lenkki on kyllä aika hyvä tavoite! Rilla ja Peppi on niin vauhdikkaita kävelijöitä, että meidän nykyinen koiralenkkeily on kans ihan oikeeta liikuntaa. Teillä on mamilla kyllä kivat lisähaasteet noilla sadekeleillä, hihhihhih!
Jumpat, joopa-joo, jotkuthan kai niistäkin tykkää, että jätetään ne heille, eiks jeh? :DD
Sprinttikisat on kyllä juu tuttuja meilläkin ja koirien mielestä tosi hauskoja. Itse saatan olla toista mieltä. ;)
Mai: joo, kävely ilman koiria, mitä järkee!?! Ja liika ajattelu, ihan gaameeta!! ;D
VastaaPoistaOi, viisas ja taitava Arttu! Kyllä me kuulkaas taidetaan ens kesänä lähteä Artun ja Pepperonen kanssa puttailemaan, is it a deal?
Miten jotakuta voi häiritä lenkkikaverin koiran mukanaolo, WHAT?? Mä yhdyn niin heti ja nyt tohon ajatuskuvioon, että kaikkien kävelijöiden pitää ottaa joku koira mukaan lenkille. Sitähän se HYÖTYliikunta tosiaan oikeesti tarkottaa! Pakko saada joku pikalaki aiheesta, joka astuu voimaan n-y-t NYT!
Niin muuten, miks ei vesijumppaankin vois ottaa koiraa mukaan. Olis sillai vähän erilaista, mutta taatusti mielenkiintoista. ;D
En ollu kuullut tota riippuvuusjutskaa, mutta tiedän kyllä, miksi se ei sulla ole toteutunut. Sulla on riippuvuussuhde pelkästään Artun kanssa kävelyyn, kävely ilman koiraa ei oo kato sama. Se on turhaa ja ihan kohta myös lailla kiellettyä. ;D
Titta: helou ja tervetuloa! Kivaa, että tulit! Ü
Marja-Leena: juu, kyllä minäkin oikeasti ymmärrän. Taisin vähän tahallisestikin kirjoittaa aika jyrkkään sävyyn. :)
Koirissa on muuten tosiaan paljon eroja tuon kevelytahdin(kin) osalta. Meidän edesmennyt Rosamme ei ollut koskaan mikään vauhdikas kävelijä. Hän halusi rauhassa haistella ja nautia tuulenviireestä kasvoillaan. Monasti käveltiinkin ensin sekä Rosan että Ineksen kanssa pieni lenkki ja jatkettiin vielä Ineksen kanssa palautettuamme Rosa välillä kotiin. Ines nimittäin tykkäsi kävellä pitkään ja vauhdilla. Rilla ja Peppi ovat molemmat nopeita kävelijöitä ja emäntä joutuu melkein hölkkäämään pysyäkseen perässä. Eli heidän kanssaan ei tosiaan vauhtia lenkeistä puutu.
Hydrospinning on oikeasti TOSI kivaa, mutta näyttää ja kuulostaa ensalkuun kyllä erittäin kummalliselta. ;) Varmaan sen takia minunkin piti ensin "vakoilla" lajia salaa pari vuotta ennen kuin uskaltauduin itse kokeilemaan.
Rapsutuksia Ossille! ♥
Sovittu :) Lähtekää ihmeessä Aatun kans "pukkailemaan" palloa :D))
VastaaPoistaPikalakialoite melkein jo matkalla ek:n käsittelyyn. Perusteluksi laitetaan, että nykyisessä taloustilanteessa turhaa energiankulutusta on hillittävä - myös lenkillä.
Totta kai koirat vesijumppaan, omistajat pyydystämään koiria umpisukelluksissa ;D)) ...paitsi minä: Aatu inhoaa vettä eikä antais ikinä anteeks...
Mai:ihan huippua! Ja ehkä Peppi oppii pukkaamisen Kuningas Artulta, niin laiska mamma säästyy opettamiselta.. ;D
VastaaPoistaKiva, että lakialoite on jo vetämässä, perustelut ON hyvät!!
Niin joo, mä en tainnut tulla ajatelleeksi sitä, että ei meidänkään koirat taida mitenkään rakastaa vettä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä en oikein vielä tiedä näiden uuden sukupolven koirien mieltymyksiä. Rosa ainakin olis tykännyt vesijumpasta. Ines ei ehkä niinkään, hmm.. Mutta jokatapauksessa sun kuuluu taas verestää vesijumppamuistoja ja yrittää mahtua (viimeistään) kevään ryhmiin. Mä lupaan, että sä kiität vielä mua tästä hoputuksesta. :)
Mitä ihmettä? Maailmassa on toinenkin liikunnasta samoin ajatteleva ihminen! En ole ikinä urheillut, koulussa juoksu- ja hiihtokilpailut olivat yhtä tuskaa eikä henki kulkenut (terveisin nykyinen astmaatikko). Olen harrastanut aerobiciä, mutta en oppinut koreografioita. Olen opetellut tennistä, mutta sekään ei tuntunut omalta. Vesijuoksu tai -kävely on liian hidasta, ja mitä järkeä kävellä vedessä, kun voisi juosta. Mistään vesiryhmäliikunnoista en välitä, koska ne ovat niin ruuhkaisia. Ainakin meilläpäin. Inhoan täyteen ahdettuja liikuntapaikkoja. Nyt olen löytänyt lajin itselleni: jooga. Yksityinen joogakoulu, vain kymmenkunta joogaajaa ryhmässä. Rautakankikin on alkanut antaa periksi.
VastaaPoistaToki harrastan liikuntaa. Mäyräkoira-Olli liikuttaa mukavasti aamua iltaa ja pyörällä sujuu työmatka (12 km) kevyesti polkien. Ei sentään talvella. Silloin hiihdetään ja kevään hankikeleillä otetaan koirakin mukaan hiihtoreissuille.
Aikku: oi, sieluntoveri, urheilunvihaaja! ;DDD
VastaaPoistaVesijumpassa(kin) on muuten tosiaan ärsyttävää, jos ryhmäkoko on liian iso ja sitä myöten altaassa ruuhkaa. Aika usein ryhmät tosin harvenevat syksyn ja kevään alkuinnostuksen jälkeen.
Jooga on kieltämättä vähän kiinnostavan kuuloista. Kaksi hyvää ystävääni vannovat joogan nimeen ja ovat houkutelleet minuakin kokeilemaan. Minun jäykkyyteni on kyllä sitä tasoa, että on erittäin vaikea uskoa sen muuksi muuttuvan, vaikka mitä tekisin.
Murtsikkaa en ole hiihtänyt sitten lapsuuden GAAMEIDEN koulukokemusten. Laskettelua harrastin pari vuosikymmentä, mutta nyttemmin se on jäänyt aikas vähälle. Pyöräilystä minäkin pidän ja koirien kanssa ulkoilusta.
Vanha totuus siitä, että kaikille kyllä (lopulta) löytyy itselle sopiva laji, pitää kyllä paikkaansa. Täytyy vaan jaksaa kokeilla ja etsiä. :)
Olen uushiihtäjä. Kouluaikojen jälkeen en omistanut vuosikausiin suksia, mutta niin vain reilu 10 vuotta sitten innostuin uudelleen. Toki hiihdän perinteistä ja mielellään vähemmän ruuhkaisilla laduilla. Halveksien katson hikipäässä viimeisen päälle hienoissa vermeissä kaahaavia luisteluhiihtäjiä. Ei siis mitään liikunnan iloa, pelkkää suoritusta.
VastaaPoistaAikku: aa-a, uushiihtäjä. :)
VastaaPoistaMeillä mies on kova hiihtämään ja sen vierestä katseleminen ei innosta yhtään kokeilemaan. Hän kun tulee aina hikeä valuen kotiin hiihdettyään niin ja niin pitkän matkan niin ja niin nopeasti. Mutta tosiaan, jos hiihtäisikin hankia hiljalleen, nautiskellen ja eväitä välillä syöden, hmm. Kuulostaa ihan kivalta!