Isoja syntymäpäiviä ♥

Sunnuntaina meidän Lilla Rilla täytti yhden kokonaisen vuoden. Miten se voi olla mahdollista? Vasta aivan äsken hän oli pörröinen, pieni hauva-vauva...

.
..ja nyt jo noin iso tyttö. Uskomatonta kuinka vikkelään aika kuluu!

Rilla on ollut alusta asti tosi kiltti ja älykäs tapaus. Nämä piirteet tuntuvat koko ajan Rillan vanhetessa vain lisääntyvän. Pentuajan villeys ei tule enää oikeastaan esiin kuin Pepin kanssa riehuessa. Niin, ja lenkille lähdettäessä. ;) Kun sanon sanat "mukaan" tai "kävelylle", alkaa Rilla tekemään sellaisia ihan hassuja liikesarjoja,  joita me miehen kanssa kutsutaan robottiliikkeiksi. Ne näyttää tosi huvittavalta ja suloiselta, hih!

Vaikka Rilla painii Pepin kanssa aika rajustikin, on hän myös erittäin huolehtivainen isosisko. Aina, jos Peppi inahtaa jotain isommin, on Rilla salama tarkistamassa, että onhan pitkulaisella  kaikki hyvin. Samoin, jos etsin piiloon mennyttä Peppiä ja ihmettelen ääneen, että missäköhän Peppi on, niin Rilla alkaa heti etsintäpuuhiin ja usein löytääkin pötkylän. Pepillä on luolakoiramainen tapa vetäytyä nokosille esim. sohvan alle tai kaapin taakse. Rilla ei ko. paikkoihin itse (enää) mahdu, mutta hän ilmottaa ystävällisesti mammalle "luolan" ulkopuolelta, jos kohde on paikallistettu ja etsinnät voidaan sillä kertaa lopettaa.

Rilla tuli meille ihan joulukuun alussa,  juuri kun kaikkein kylmimmät ilmat viime talvena alkoivat. Olin aluksi tosi huolissani, miten pentu pärjää pakkasessa, mutta Rilla on kaikkea muuta kuin kylmänarka. Sellaista ilmaa ei ole vielä nähty, jossa Rillalle olisi tullut vilu tai hän ei olisi halunnut lenkille. Oikeastaan päinvastoin. Kun lumet keväällä alkoivat sulaa, oli Rillalla tapana makoilla pitkiä aikoja nopeasti  hupenevien lumikasojen päällä. Hän aivan kuin yritti pitää viimeisistä lumenrippeistä kynsin ja hampain kiinni. :) Kesällä Rillalla oli helteellä tosi kuuma ja hän hakeutui aina varjoisimpaan paikkaan makoilemaan. Tässä on iso ero verrattuna Peppiin, joka puolestaan ottaa ihan oikeasti aurinkoa suorassa paisteessa, vaikka olisi kuinka lämmintä. Rilla myös läähättää aika herkästi, kun taas Peppi ei juuri koskaan.

Painimisen ja lenkkeilyn lisäksi Rilla tykkää puuhastella yksinään pihalla todella pitkiä aikoja. Hän tarkkailee ohikulkijoita, kaivaa pieniä kuoppia maahan, leikkii kävyillä ja haukkuu mukana kylän koirien yhteiskuorossa.  Luiden järsiminen on Rillasta ihan parasta. En ole ennen tavannut koiraa, joka jaksaisi niin antaumuksella, tuntikausia ihan tavallisia nahkaluita jäystää. Hyvin hänellä riittää kärsivällisyyttä myös pienten temppujen opetteluun. Ainakin, jos tiedossa on palkintonameja.

Rilla on iloinen ja helppo yksilö, jonka kanssa voi luottavaisin mielin mennä minne vaan. Hän suhtautuu avoimen ystävällisesti uusiin ihmisiin, koiriin ja tilanteisiin. Hän on myös varsin miellyttämishaluinen ja oppii todella nopeasti, mikä on kiellettyä käytöstä. Silti toki nuorella koiralla uteliaisuus välillä voittaa, mutta minun ei tarvitse kuin vähän ärähtää, niin Rilla palaa pikaisesti ruotuun. Eräs nimeltä mainitsematon mäyräkoira onkin sitten hiukan eri tyyppinen tapaus, mutta ei siitä nyt sen enempää.. ;)

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa myös kaikille teille lukijoille!