keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Rosa Rakkaamme (12.12.1996 - 10.07.2011)



Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun rakas Rosamme nukkui pois omalla takapihalla, helteisenä heinäkuun iltana. Muistan Rosan viimeiset päivät ja hetket viiltävän tarkasti. Rosa oli minun ja meidän ensimmäinen koira, lapsuuden toiveitteni täyttymys. Maailman viisain ja kiltein koira, suuri persoona.


Kuva


Rosa oli pentuna hyvin tomera, jopa dominoiva ja minulla oli aina välillä riitaa hänen kanssaan. Rosa olisi halunnut määrätä kaapin paikan, mutta pian hän antoi periksi huomattuaan, että minä olen vielä jääräpäisempi. Sen jälkeen Rosa käyttäytyi ja totteli aina kuin unelma. Hän ymmärsi puhetta eniten kaikista tuntemistani koirista. Hän mm. tunnisti kaikki parikymmentä leluaan nimeltä ja osasi aina tuoda juuri sen pyydetyn.


Rosa-vauva ja pallo helmikuussa 1997.

Ikävä kyllä Rosa osoittautui hyvin allergiseksi, huonoihoiseksi ja -vatsaiseksi jo ihan pentuna, mikä on valitettavasti westeille melko tyypillistä. Näiden vaivojen syiden selvittely vaati paljon aikaa ja lukuisilla eri lääkäreillä käymistä. Silti kaikkiin ongelmiin ei löydetty ratkaisua koskaan, mutta kohtuullisesti pärjättiin onneksi kuitenkin. Ajattelen nykyään, että jokainen tapaus on niin erilainen ja omanlaisensa, että koiran omistaja on oman koiransa paras asiantuntija. Kannustankin kovasti luottamaan omiin vaistoihin ja aikaisempiin kokemuksiin. Eläinlääkärillä on toki alan koulutus, mutta hän tapaa kunkin lemmikin aina vain hyvin vähän aikaa ja joutuu tekemään päätelmänsä sen perusteella. Allergiat ja yliherkkyydet ovat usein monen asian summia ja siksikin niitä harvoin pystytään toteamaan tai hoitamaan yhtä yksiselitteisesti kuin vaikkapa kirpputartuntaa.


Rosa-vauva riisi-raejuusto -aterialla. Vatsavaivat olivat siis jo tuolloin alkaneet. (Rouheluun funktio kuvassa on epäselvä.. ;))
 
Rosan ihovaivoihin auttoi jonkun verran se, että muutimme Helsingin keskustasta "maalle" Rosan ollessa parivuotias. Kaupungin pöly ja saasteet sekä niistä johtuva ainainen peseminen rasittivat selvästi Rosan muutenkin arkaa ihoa. Rosan turkki kirjaimellisesti valkaistui muuttomme jälkeen.


Rosa ja kultakala v. 2000.

Pian muuton jälkeen aloimme haaveilla toisesta koirasta Rosan kaveriksi. Melkeinpä heti oli selvää, että toinenkin koira tulisi olemaan westie. Ja niin meille sitten tuli Ines-vauva kesäkuussa 2000.


Ines-vauva ja Rosa.

Ines-vauva ja kumiselleri. ;)

Rosan vatsavaivat helpottivat huomattavasti Ineksen tultua taloon. Ainakin osa niistä johtui siis siitä, että Rosa joutui olemaan päivisin yksin kotona. Ineksen tulo aiheutti Rosassa myös ihan yhtäkkisen aikuistumisen. Rosasta tuli hyvin arvokkaasti ja hillitysti käyttäytyvä isosisko, joka tuhahteli aina vähän ylimielisestikin pikkusiskon innokkuudelle. Mitään varsinaisia ongelmia koirien välillä ei koskaan ollut. Ines suostui heti aika hyvin siihen, että Rosa on pomo. Ja Rosa kyllä näpäytti pienempää topakasti, jos häntä ei muuten toteltu.

Rosa ja Ines-vauva vuokramökillä juhannuksena 2000.

Rosa ja Ines olivat luonteidensa puolesta tosi helppoja koiria. He kulkivat meidän mukana mökillä, lapissa ja muilla reissuilla. Ajattelin tuolloin monasti, että olen kaikkein onnellisimmillani, kun olemme kesälomalla autossa matkalla jonnekin ja koirat loikoilevat tyytyväisinä takapenkillä.

Ines ja Rosa mamman "tosi hauskan" kaulaliinaleikin uhreina. 

Rosa ja Ines.


Rosan vanhetessa hänen näkönsä heikkeni pikku hiljaa kaihin aiheuttamana. Uskoisin, että hän oli lopulta lähes täysin sokea. Kotona ja omalla pihalla hän pärjäsi silti muiden aistiensa avulla tosi hyvin. Viimeisenä syksynään häneltä katkesi toisesta takajalasta polven eturistiside. Menimme paikalliselle eläinlääkärille saamaan ensiapua ja hän totesi tylysti, ettei Rosan jalkaa voida hänen ikänsä ja ihottumiensa takia leikata. Onneksi olin varannut ajan myös meidän luottoeläinlääkäriin seuraavalle viikolle, joten en ottanut ellin sanoja kuuleviin korviini. Luottoeläinlääkärimme Heikki Putro on erikoistunut sekä ortopediaan että kasvainsairauksiin. Häneen olimme tutustuneet jo Ineksen mastsolukasvainten takia ja tiesin voivani luottaa hänen sanaansa ja ammattitaitoonsa. Hän sanoikin heti, että tottakai Rosan polvi leikataan ja siitä saadaan ihan hyvä. Niinpä polvi leikattiin, leikkaus meni tosi hyvin ja polvi parani uskomattoman nopeasti. Ja Rosa sai köpsytellä omilla jaloillaan loppuun asti.


Rosa keväällä 2011.

Syksyllä 2010 jouduimme Rosan polvileikkauksen lisäksi luopumaan Ineksestä. Sen surun aiheuttamana meille tuli Rilla-vauva. Blogia pidempään lukeneet tietävät jo, että muutaman kuukauden päästä laumaan liittyi vielä Peppi, koska Rilla oli yksistään vähän turhan innokas seuralainen Rosalle. Kevään ja alkukesän 2011 meillä oli sitten kolme koiraa: Rosa-mummu ja kaksi pentua. Rosa suhtautui pentuihin aika välinpitämättömästi. Siinä vaiheessa hänen elämänsä koostui lähinnä syömisestä ja lepäilystä. Omalla pihalla hän tykkäsi myös köpötellä ja haistella.


Peppi, Rosa ja Rilla huhtikuussa 2011.


Rosa eli 14,5-vuotiaaksi ja hänen oli varmasti jo ihan oikea aika mennä, mutta silti meidän oli kovin vaikeaa ja haikeaa luopua hänestä. Vaikka voin sanoa ihan vilpittömästi, että koiramme ovat minulle yhtä rakkaita, niin kyllä Rosalla tulee silti aina olemaan oma erityinen paikka sydämessäni.




Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin.


-Markus Backman, Petri Laaksonen-



~~~


Näissä vähän surumielisissä tunnelmissa toivotan teille kaikille -


 heleää heinäkuuta 


ja leppoisaa lomailua heille, joilla on onni sellaista viettää. Meidän lauma vetäytyy myös hetkeksi lomailemaan mökkeilyn ja muun kesätouhuilun pariin. En tiedä kuinka paljon tulen loman aikana täällä blogimaailmassa vierailemaan, mutta jonkun kerran varmasti. Raportoin ainakin Rillan muutaman viikon päästä olevasta näyttelystä. Ruokaperjantai-postaukset olen ajastanut, joten niiden pitäisi ilmestyä tuttuun tapaan. Kommenttien julkaisu ja niihin vastaaminen varmasti viivästyy, älkää ihmetelkö. Heippa siis vähäksi aikaa. Pitäkää hauskaa ja kuullaan taas pian!



Postauksen vanhemmat kuvat on paperikuvista skannattuja.
.



17 kommenttia:

  1. Mukavaa mökkeilyä ja rentoa elämänmenoa!

    VastaaPoista
  2. Ensiks oikein lepposaa ja virikkeistä lomaa koko teijän poppoollee!

    Tokaks, äippä pyysi kirjottamaan, että suru puristaa ja muistot elävät...

    Kolmanneks sulosia kuvia ja varmasti teijän koiruliineillä on ollut ilonen ja onnellinen elämä.

    VastaaPoista
  3. Senkin rontti <3<3. Tällai itketät sitte. Sniff.....eiku BYÄÄÄÄÄ..... tunteellinen hömelö olen. Ja tuohon loppuun ikäänkuin huipuksi olit laittanut tuon kauniin runon, jonka anopilleni muistoksi laitoin hänen mentyään miehensä luo tuonne jonnekin.
    Se on se sielun koira, joka kaikkien muiden yläpuolella on vaikka kuinka muitakin rakastaa. Vaikka rakastin mäykkypoikaani ihan rajattomasti, tulee Essin lähtö sitten joskus olemaan ihan maatakaatavan kauheaa. Koska Essi on minun sieluni kumppani. näin se vaan menee niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Vaikka muitakin rakastaa, on joku se rakkain kumminkin.
    Aivan ihania kuvia. Ei noita tummia nappisilmiä voi eikä kykene vastustamaan. Tykkään westieistä ihan mahdottomasti ja mäykyn jälkeen olikin harkinnassa ottaa semmoinen, vaan sitte tassutti Essi maisemiin ja olin myyty.
    Maailmamme olisi kaikin tavoin harmaampi vailla eloisia pilkahduksia, värejä ja tunteiden kirjoa ilman näitä karvakavereita. Yhtään päivää en antaisi pois, jonka heidän kanssaan olen viettänyt. Kaikki ne muistot, niin hauskat kuin surumielisemmätkin, ovat kallisarvoisinta osaa elämässäni. Monin tavoin minua kasvattaneet.
    Mukavaa lomaa Ansku ja porukat. Me lähdemme puolentoista viikon päästä lomalle vapaata viettämään. Terkkuja <3<3

    VastaaPoista
  4. Itku meinaa tulla aina kun tällaisia juttuja lukee. Nyt ajattelemaan positiivia asioita, Rosalla oli pitkä ja varmasti onnellinen elämä.

    Hauskaa kesää!

    VastaaPoista
  5. Kaunis kertomus niin surusta kuin ilostakin. Niinhän ne kaksi kulkevat elämässä rintarinnan.
    Hyvää lomailua toivotellen!

    VastaaPoista
  6. Niin vaikeaa ja haikeaa on luopua rakkaistaan. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme. Kuvat ovat ihania.

    Pieni tauko bloggailussa on varmaan itse kullekin joskus tarpeen. Mukavaa mökkeilyä!

    VastaaPoista
  7. Ihana tarina Rosan elämästä <3 Hienoa, että pääsitte muuttamaan "maalle"!

    Jyskyllä oli samanlainen vesikuppi, taisi olla vähän suurempi. Nykyään se on äitini vanhalla koiralla.

    Oikein rattoisaa loma-aikaa, toivottavasti koirat nauttivat mökkielämästä :) Kiva että olet muistanut lukijoita ainakin perjantaipostauksilla! :D

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  8. Haleja!
    Hennaa tuli ikävä...

    VastaaPoista
  9. Voi miten puristaa sydämestä kun lukee tuota postausta. Ihanasti kirjoitit ja muistot ovat kauniita. Suru on kuitenkin aina onnen vastaparina, vaikkei aina näkyvissä...

    Ihanaa lomailua teille <3

    VastaaPoista
  10. Olli: kiitos samoin! <3

    Myrskyliini: kiitos kovasti ja onnea sulle, isoveikalle, jo etukäteen. <3 Kohta teillä Tuiskuaa! :)

    Juu, äippä varmaan tietää hyvin sen surun ja puristuksen. Silti muistot on niin ihania ja rakkaita! <3

    Oli hauskaa selailla noita vanhoja paperikuvia. Aika pitkälti niitä tuntui olevan vain Rosan ja Ineksen pentuajoilta.. ;D

    Liftari: joo, eiks oo gaameeta! Arvaa vaan paljonko porasin postausta kirjoittaessani.. Mies vielä sanoi illalla, että hän menee silittämään sitä kohtaa pihalla, johon Rosa nukahti ikiuneen. :´((((

    Sinä sen sanoit (taas kerran), sielun koira, juuri sitä Rosa oli ja on tietysti edelleen sydämessäni. <3 Häntä viisaampaa koiraa en usko koskaan tapaavani.

    Ihana Essi, äipän ilo ja ylpeys! <3

    Nuo vanhat pentukuvat on kyllä niin liikuttavia. <3 Niiden kautta muistaa Rosan ja Ineksen pentuajat uskomattoman elävästi. Rosa oli tosiaan aikamoisen topakka ja energinen pentu, josta kuoriutui viisas ja rauhallinen aikuinen koira. Rakas, rakas Rosa ja ihana Ines! Mamman sydänkäpyset! <3<3<3

    Kiitos ja samoin teille - ihanaa, rentouttavaa ja virkistävää lomaa teille koko laumalle! Ja Essi-muruselle suukkoja! <3

    niNni: <3

    VastaaPoista
  11. Kaunis Nelli: mä niin tiedän, että sä tiedät.. :´( Edesmenneiden rakkaiden muitelu on ihanan-kamalaa. Hymy pyrkii esiin kyynelten takaa, kun tulee hauskoja muistoja mieleen menneiltä ajoilta. Sellaista tämä elämä on.

    Kiitos ja samoin sinne! :)

    HooPee: kiitos. Niin se elämä menee, ilon ja surun värittäessä arkista aherrusta.

    Mukavaa kesää myös sinne teille ja Vilille rapsuja! <3

    Ellieli: näin on, rakkaat haluaisi tietysti pitää aina luonaan, mutta vääjäämättömään on tyytyminen. Onneksi rakkaita voi muistella ja niin saada heidät ikään kuin hetkeksi taas luokseen. <3

    Kiitos ja mukavaa kesää myös sinne! Ellille paljon suukkoja! <3

    Koiratäti: kiitos. <3

    Muistankin, että meillä on ollut juttua tuosta vesikupista. Tuo meidän vanha on nykyään siskon kääpiöpitkiksellä.

    Kiitos ja oikein mukavaa kesää myös Sinulle! <3

    Varmasti piipahdan täällä blogissa välillä lomallakin, mutta esim. mökillä olemme puhelimen nettiyhteyden varassa, joten siellä bloggailu varmaan jää aika vähiin.

    Paloma: kiitos ja samoin! <3

    Tiedän tunteesi ja tunnen ikäväsi.. Siellä ne meidän rakkaat juoksevat yhdessä sateenkaarisillalla. <3

    Maria: niinpä, surun keskeltä esiin pyrkii ihanat ja iloiset muistot. Niin se vaan menee.

    Kiitos ja samoin sinne! Poitsuille paljon rapsuja! <3

    VastaaPoista
  12. Virkistävää lomaa koko porukalle!

    Hyvin kyllä teidän mami huolehtii meistä vakilukijoista kun on tollai ajastellut meille lukemista :-)

    Muutenkin tää teidän ploki on kyllä ihan hämmästyttävän säännöllinen. Eiks teidän mamia koskaan laiskota? Vai kirjotteleeks se etukäteen juttuja varastoon ja laittaa sit niitä varastojuttujaan, jos ei keksi uutta tai jos sitä nukuttaa niin paljon ettei jaksa kirjotella?

    Välillä ollaan myös mietitty et kirjottaaks teidän mami aina ne jutut yöllä vai onks nekin jotenkin ajasteltu kun niitten "ilmestymisajat" on aina keskellä yötä.

    Aika ahkera tyyppi!

    lomaterkut teille!

    t. 3 shelttiä, joiden mami on niin laiska ettei ikinä sais omaa plokia pyörimään

    VastaaPoista
  13. Ilo ja suru kulkevat käsi kädessä. Kaunis muistelo Rosasta ja Ineksestä. Molemmilla oli varmasti hyvä elämä:) Rosa köpötteli vähän pitempään. Mukavaa lomaa kaikille teille. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  14. 3 shelttiä ja mami, jonka pitäisi ehdottomasti aloittaa oma blogi!:

    Kiitos kaverit! :)

    No katos joo, just sen takia, että oon niiiin patalaiska, mun täytyy joko postata säännölisesti, tai muuten en tekis sitä koskaan. :D:D Toistaiseksi aiheita on piisannut yli tarpeiden, mutta silti toki välillä iskee "writer's block". Onneksi jotain juttuja on tosiaan "varastossa", joten niihin turavaudun silloin, jos kirjoittaminen takkuaa.

    Ennen omaa blogia olin lukenut toisten blogeja (lähinnä sisustus, lifestyle, ruoka, yms.) jo aika kauan. Oma bloggaustyyli taitaa olla peruja niiltä ajoilta. Tykkäsin itse kovasti, jos seuraamani blogi päivittyi suht säännöllisesti ja mieluiten niin, että uusi päivitys oli luettavissa aamukahvin kaverina. Siitä, ja siskontytön toiveesta, keksin, että haluan itsekin postausteni ilmestyvän niin aikaisen aamulla, että tosi aikaisin töihin menevä siskontyttökin saa lukea uudet postaukset heti aamulla. :)

    Tykästyin myös bloggaajiin, jotka "varoittivat" bloggaustauoista ja/tai lomista, jotta minun ei lukijana tarvinnut miettiä, että onko jotain sattunut, jos normaali (hyvin säännöllinen) postaustahti muuttui.

    Mun "ei niin salainen" haave on kyllä, että teidän mamikin alkais bloggaamaan. Sillä, jos kellä, ON sana hallussa!!

    Kivaa kesän jatkoa myös teille sinne ihanaiset! <3

    Marja-Leena: juuri noin se menee. Rosaa ja Inestä tulee kyllä muisteltua paljon. Ihania koiria molemmat! <3

    Kiitos ja samoin, kivaa kesän jatkoa teille kaikille ja Ossille paljon, paljon rasuja! <3

    VastaaPoista
  15. Kiitos tästäkin postauksestasi.
    Jotenkin noita asioita yrittää olla ajattelematta omalla kohdallaan, mutta on ihan hyvä pysähtyä ja todeta, että mikään ei ole ikuista.
    Paitsi rakkaus <3 noita pieniä karvakorvia kohtaan. Sehän siinä juuri satuttaakin.

    Iloista kesää teidän joukolle :)

    VastaaPoista
  16. Mai: ole hyvä, sinä ihana empaattinen ystäväiseni! <3

    Juu, mieluitenhan sitä on ajattelematta tulevia suruja. Eikä mun mielestä muuten tarviikkaan, paitsi just sen verran, että muistaa nauttia elämästä tässä ja nyt. Sepä se, rakkaus karvalapsiin on jotain niin suurta, että sydän meinaa välillä pakahtua. <3

    Paljon terkkuja teille kaikille ja SukuLakulle suukkoja! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü