keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Hui kauhistus!

En viittaa otsikolla Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan, vaikka hyvin voisinkin, kirja on tosi ihana. Peppi sen sijaan aiheutti minulle kunnon säikähdyksen tiistaiyönä. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että Peppi piti ihmeellistä ääntä. Sellaista köhinää, niin kuin kurkkuun olisi tarttunut karvapallo tms. Köhinä jatkui jonkin aikaa ja minä olin edelleen unen ja valveen rajamailla. Kurotin Peppiä jalkopäästäni kädellä ja taputtelin hellästi selkään. Ei vaikutusta, köhinä jatkui. Sitten tunsin kädellä, että Pepillä on jotain kaulansa ympärillä.




Pitkuliini oli jotenkin onnistunut työntämään päänsä peiton yhdessä kulmassa olevan tuotenauhan ja peiton väliin. Nauha kiristi Pepin kaulaa hurjan tiukasti, joten eipä ihme, jos köhitytti. En tiedä, miten pää oli sinne väliin joutunut, mutta en usko, että Peppi olisi saanut sitä itse pois. Etenkään, kun hän yritti varmaankin tulla aukosta läpi, eikä tajunnut vetää päätä takaisin päin. Onneksi sentään heräsin köhään, jotta pystyin päästämään Peppisen pinteestä. Arvatkaa kuinka paljon säikähdin, kun tajusin, mitä kaikkea olisi voinut käydä!!


Tässä pehmorÅtta demonstroi tilannetta -


Rilla on huolissaan -



Peppi yrittää auttaa kaveria -



Mutta eihän se tuota kautta onnistu, niin kuin ei Pepillä itselläkään..


 -Mamma, tuu auttamaan rÅttaa!-




Onko sulla siimahäntä nyt taas kaikki hyvin?





Eipä olisi tullut etukäteen mieleen tuollaisenkaan varatilanteen mahdollisuus - HUI KAUHISTUS!


Vähemmän jännittävää loppuviikkoa kaikille!


27 kommenttia:

  1. Hui kauhistus todellakin! rÅtta demonstroi kyllä hyvin tilanteen, ei ihme että Rilla ja Peppi olivat huolissaan. Ja itse olit siinä tilanteessa, ettei välttämättä tiennyt onko se unta vai totta. Onneks kuitenkin havahduit kunnolla, ettei Pepin käynyt hullusti. Nyt, jossei sakset jo ole käyneet, napsaiset tuon rimpsun tuosta peiton kulmalta pois, ettei vastaavaa satu enää uudelleen.

    Noi Mauri Kunnaksen lastenkirjat on kyllä aivan ihania, meilläkin niitä kannettiin kirjastosta kotiin, kun lapset oli pieniä.
    Huojentuneet muiskautukset molempien rÅtasta huolestuneiden kuononpäähän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just se, en tiedä heräsinkö kunnolla koko aikana. Sen verran hyvin kuitenkin, että muistin aamulla heti tapahtuneen. Ja rÅttademonstraation jälkeen sakset nipsaisivat pelottavan lappusen pois, niks-naks.

      Mauri Kunnaksen kirjat on kyllä aivan ihania. Niissä seikkailee tosi hassuja hahmoja niin kuin Herra Hakkarainen ja koiramäen porukka. :)

      Terkkuja sinne ja Ellille suukkoja! <3

      Poista
  2. Hui kauhistus tosiaan. Tuossa olisi voinut käydä huonosti, onneksi heräsit.

    Caro aikanaan meni useasti pussilakanan sisään (!) nukkumaan. Kerran kävi niin että se yritti yläkautta pois, eli kun pussilakanan yläreunan sivussa oli sellaiset apuaukot niin sellaiseen se jäi jumiin. Ei kuitenkaan niin tiukasti että olisi meinannut kuristua. Se oli huolestuttavaa mutta myös hassua. Otin kuvan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aikamoinen tilanne.. :O

      Kuule, Peppi on tehnyt muutaman kerran saman jutun. Hänhän nukkuu ainakin osan yöstä aina minun peiton alla ja tosiaan pari kertaa on siitä pussilakanan pikkuaukosta pistänyt kuono tai koko pää esiin. Se on juuri niin kuin sanoit sekä huolestuttavaa että huvittavaa. Hyvä, että otit kuvan! ;D

      Poista
  3. Huh, kylmät väreet oikein meni! :O Ehkä tytöt olisivat kuitenkin pian alkaneet pitää kovempaa meteliä, ellet olisi herännyt. Vai oliko Rilla jo hereillä? Itse olisin jo varmaan juuttunut jostain ulokkeestani myöskin tuollaiseen lenkkiin. Nimim. mystinen nukkuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, minkälaisia kauhuvisioita on käynyt mielessä.. :O Olin sen verran puoliunessa koko tapahtuman ajan, että en edes tiedä, missä Rilla oli. ENkä tietysti tiedä sitäkään, kuinka kauan Peppi oli jo pinteessä köhinyt, ennen kuin uneni läpi siihen hahvahduin. :/ No, nyt on pelottava lappunen leikattu pois. Miksi sellainen on tuohon peittoon edes pitänyt laittaa!?

      Hmmm, mystinen nukkuja - tästä tarvitaan ehkä tarkempia tietoja.. :D:D

      Poista
  4. Niinpä, koti on maailman vaarallisin paikka! Tuollaistakaan vaaraa ei kukaan olisi etukäteen osannut kuvitellakaan. Onneksi tilanne päätyi hyvin. ♥
    Meidän Vilille sattui jokin aika sitten, että oli yksin makuuhuoneessa ja siellä kurotti etutassut yöpöydän päälle seisoen takatassuilla sängyn päällä. Nyt ressun jalat olivat niin kaukana toisistaan, pitkäselkäinen koira kun on ja etutassut liukuivat koko ajan eteenpäin, että ei kyennyt hyppäämään kumpaankaan suuntaan, ei pöydälle eikä takaisin sänkyyn. Sattumalta isäntä meni makkariin ja näki Vilin pinteessä, koira jo tärisi ja kuka ties, miten olisi päätynyt, jos pelastusta ei olisi tullut. Vaara vaanii siis joka paikassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinhän sitä sanotaan ja tottahan se onkin. Mäyräkoiran luolailuhalut aiheuttaa kyllä yllättäviä tilanteita. Meidän westiet (*koputtaa puuta*) ei ole harrastaneet itsensä kaiken maailman koloihin työntämistä. Vaikka pieniä terriereitä, kuten westejä, on myös käytetty luolakoirina kuten mäykkyjä.

      Ja tuon sanottuani, kerron seuraavan tarinan.. ;)

      Tiedätkö, meidän edesmenneelle Ines-westielle kävi hyvinkin samanlainen tilanne edellisessä kodissamme kuin Vilille. Ines oli vielä aika pentu ja asuimme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa oli sellaiset kiviset kierreportaat kuin monissa vanhemmissa kerrostaloissa on rappukäytävässä. Koirat olivat päivät yksin kotona yläkerrassa ja olimme "sulkeneet" portaat yläpäästä puulevyllä, jotta pikku-Ines ei loukkaisi itseään portaissa. Yhtenä päivänä, kun mies tuli ensimmäisenä kotiin töistä, hän löysi Ineksen pahasta pulasta. Hän oli onnistunut tunkemaan itsensä portaikon metallikaiteen välistä (emme olleet tajuneet sulkea ylätasanteet kaideosuutta) niin, että takatassut olivat edelleen portaikon ylätasanteella ja etutassut olivat pari porrasta alempana ihan yhden portaan reunalla. Kukaan ei tiedä kuinka kauan pikkuinen oli siinä jo "roikkunut", mutta pudotus alas olisi tosiaan ollut kokonaisen kerroksen ja alla eteisen kova kaakelilattia.. (Ko. tapauksen jälkeen tiivistimme ylätasanteen kaiteet kanaverkon avulla.)

      Onneksi miehet pelastivat sekä Vilin että Ineksen tosi hankalasta paikasta!!! Kyllä koti tosiaan on pelottavan vaarallinen paikka!!

      Turvallista viikon jatkoa sinne! :)

      Poista
    2. Niin ja kaiken huipuksi voimme yhteen ääneen todeta, että ei miehet sentään ihan turhia kapistuksia ole huushollissa (vaikka joskus vähän siltä tuntuukin...), jos ei niistä ole muuhun, niin edes pelastamaan pulaan joutuneita koirapoloja. ♥

      Poista
  5. Gaumeeta, kerrassaan! Kyllä maailma on täynnä vaaroja pienelle (ja suuremmallekin) koiralle! Onneks emäntäihminen oli toimelias, eikä tapaus sattunut ihmisväen ollessa poissa kotoa. Hrr, onneksi selvisitte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan gaaamee ajatus tuo, että tapaus olisi sattunut ihmisväen poissaollessa, kääk!! :/

      Luin joskus kauan sitten jostain koirakirjasta, että koiralla ei saa pitää kaulapantaa kotioloissa, koska se voi tarttua johonkin ja siten aiheuttaa kuristumisvaaran. No, meillä ei tod. pidetä kaulapantoja, mutta näköjään sellaisen "kuristuspannan" voi järkätä muutenkin kaulansa ympärille. Ainakin Peppi. Huoh..

      Poista
  6. Pitkuliineilla, mäyräkoirilla, siis pitkänmuotoisilla näyttää olevan suuri, geneettinen alttius tuollaisiin öisiin kuristusseikkailuihin... Viittaan pari kertaa tapahtuneeseen ja blogissa raportoimaani tukehtumisvaaraan Artun ja pussilakanoiden kanssa...

    Huh, onneksi Peppi ymmärsi köhistä säälittävästi (pitkänmalliset osaavat myös muita säälittäviä "olen-joutunut-pulaan" -ääntelyjä, onneksi).
    Ja onneksi rÅtta näytti päivänvalossa ihan havainnollisesti tytöille, kuinka voi käydä, jos työntää nenänsä joka paikkaan.

    Toivotaan teille tosi tylsää torstaita - eiku ensin tätä keskiviikkoa :) mut nyt meni T-kirjaimella alkavat senat sakasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pussilakanat on kyllä vaarallisia varsinkin näille "luolamäykyille". Peppi sekkailee myös välillä siellä pussilakanan sisällä ja on muutaman kerran työntänyt päänsä ulos siitä apuaukosta. Pepin pää on sen verran pieni aupuaukkoon nähden, että siinä ei sinällään ole akuuttia kuristumisvaaraa. Sitten tietysti tilanne muuttuu, jos koira hätääntyy ja alkaa esim. kierittää kangasta kaulansa ympäri. Hui, miten paljon vaaroja! Raskasta..

      Tuokin on niin totta, että Peppi osaa päästellä paljon hassuja ääniä. Onneksi myös ongelmatilanteissa.

      Juu, mekin toivotaan meille oikein tylsiä päiviä ;) sekä teille oikeissa kohdissa tylsyyttä ja hauskuutta. :)

      Poista
  7. Voi Peppi, minkä säikähdyksen saitkaan aikaan! Mäyräkoiralla on joskus tapana joutua pinteeseen, mutta eikös sitä voisi kerralla haukahtaa niin, että heti kotiväki tajuaa, mistä on kysymys.

    Olli jäi yksi talvi jumiin venetrailerin alle, kun isot penkat ympäröivät traileria ja oli sujahtanut pikkureiästä alle. Siellä nöyränä odotti pelastajaa ja me luultiin, että koira oli karannut. Juostiin kaikki naapurit sun muut ja tuskanhiki kohosi otsalle. Sitten mies älysi katsoa trailerin alle ja siellä kaksi silmää napitti.

    Rapsutuksia oikein kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka! Pepin apuhuudot on yleensä todella hentoisia ääntelyitä. Ja varsinkin, jos itse nukkuu, niin koira voisi tajuta metelöidä vähän äänekkäämmin. Huvikseen sitä sitten kyllä haukutaan ja räkytetään. Vali-vali.. ;)

      Hei, mä muistankin sun kertoneen tosta tapauksesta joskus blogissa. Apua, mikä tilanne! Ja just toi, yksi odottaa siellä alla hipihiljaa kun toiset meuhkaa ympärillä ja huutaa äänensä käheiksi. WHY!??! Rilla on muuten sellainen, että ei kertakaikkisesti päästä pihahdustakaan, jos jää vahingossa esim. kodinhoitohuoneen oven taakse. Nöyränä siellä odottaa, josko joku huomaisi jossain vaiheessa tulla etsimään. Peppi sentään yleensä pitää jotain hyvin vienoa piippausta.

      Kiitos ja samoin sinne! <3

      Poista
  8. Ikävännäköinen tuo demonstraatiokin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Eihän maailman ihan kaikkia vaaratilanteita mitenkään pysty ennakoimaan. Jos näin olisi, eläisimme ihanteellisessa maailmassa, jossa ei koskaan sattuisi minkäänlaisia onnettomuuksia. Tytsyille pusuja Ossilta, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! No ei, siksi kai sitä aina välillä sattuu ja tapahtuu. Eikä siinäkään mitään, sellaistahan elämä on, JOS vaan kaikki päättyy hyvin..

      Tytötkiittää ja muiskauttaa Ossia takaisin *smak* <3

      Poista
  9. Oiih !!! Kauheaa !!! Mä olen niin herkkäkorva kuuntelemaan köhityksiä myös. Ja ihmeen äkkiä pääsen myös liikkeelle tämmöseksi rämpäksi, kun oma rinsessa on pulassa. Mikä lie noissa mäykyissä tuo taipumus työntää päänsä paikkoihin joihin se ei kuulu. Meillä on samantapainen inssidentti tapahtunut ja saksia siinä haettiin avuksi. Nips naps poikki kuristukset. Tuli sitten tsekattua huushollikin samalla ettei vastaavia remmejä löytynyt mistään. Essihän ei sitten taas ole ollenkaan ollut tuon tyyppinen.
    Eikähän tuommoiset vaarat mieleen ja silmiin tule ennenkuin jotain tapahtuu. Mutta onneksi ehtii ajoissa väliin.
    Peppinenkin ehkä opp0i tästä ettei päätä laiteta ihan mihin tahansa. Voi pientä murua.

    Essiltä parantava hali, vaikka mami on varmaan jo pusuttanut typykän päästä hännänpäähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö!! Arevaa vaan, mitä sydäreitä täällä on koettu jälkikäteen, kun aamulla herättyä tilanteen koko gaameus alkoi valjeta. Kääk potenssiin miljoona! :///

      Juu, kyllä sitä alkaa adrenaliini virrata jäykemmässäkin ropassa, jos oma karvalapsi on pulassa. Ihmeen kovaa oon esmes pinkonut karkulaisten perässä tuolla Suomen turuilla ja tampereilla (isäni sanoin ;))

      Kyllä on taas verenpaineet käyny sellasissa lukemissa että oksat pois. Pärjäisin hyvin ilman tällasia sykkeen nostoja..

      Kiitos Essi ja Essin ihana äippä! Me lähetetään sinne kans halipusut ja hirmuiset määrät terkkuja! <3

      Poista
  10. Mä heräsin kerran yöllä 04 ja ihmettelin kun joku piippailee. Ansku oli jäänyt pussilakanan sisään ja oli työntänyt päänsä siitä käsiaukosta ja jäänyt jumiin. Koko peitto ja koira jumitti keskellä lattiaa :) Onneksi olimme kotona ja heräsin uikitukseen. Mäyriksemme kun kaikki tykkäävät lämpimistä paikoista. Kiitos muistamisesta blogissa. Rapsuja laumalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiätkö, Peppi on myös joutunut muutaman kerran tollaseen "pää ulos käsiaukosta" -tilanteeseen. Peppikin rakastaa peiton alla nukkumista ja siellä möyrimistä. Silloinhan sitä välillä väkisinkin ajautuu sinne peiton ja pussilakanan väliin. Mun mielestä (ja varmaan myös sun..) vois jättää tollaset tilanteet kokonaan väliin!

      Ole hyvä, ootte olleet kovasti mielessä. <3 Jaksuja ja halituksia sekä karvakorville suukkoja! <3

      Poista
  11. OMG! Nyt tarttee sit teiän mamin jäädä aina vahtiin yöks, ettei vaan pääse mitään karmeeta tapahtumaan! Joittenkin mamit toimii ripulivahteina ja toisten sit hirttäytymisvahteina. Semmosta se on, mamien elämä. Aina on jotain huolta, ja tarkkana saa olla et ehtii estää kaikki vaaralliset jutut. Et tulitikut sit vaan silmiin, ettei pääse torkahtamaan just ratkasevalla hetkellä!!!

    Me ollaan onneks jo parantuneita siitä plörötaudista. Sapuskat on ollu melkosen hyvät, kun mami kokkailee meille edelleen sellasia helposti sulavia herkkuja :-)

    Lähetäänki nyt lumitöihin papan kanssa! Merikin voi jo olla vapaana pihalla muitten kanssa :-)

    t. 3 shelttiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just se - OMG!! Joo, kyllä on nyt tästä lähin vahdittava vuorokaudet ympäri, että karvahanurit ei joudu vaikeuksiin. Hitsi. ;D

      IhQ, että teidän plörinät on ohi tältä erää. Huomasinkin Jimpsun plokista, että teillä on ollu sellastakin harmitusta. No mut, herkkuruuat on tietty AINA plussaa!! ;D

      Super ihQ, että Meri saa taas juoksennella vapaasti, IHAN parasta, JEEEEEEEE! :)))))

      SUper hyper ei-ihQ on sitten ne lumityöt ja kaikki nää kelit, mitä viime aikoina on ollu. Huoh. Nimim. WTF!?

      Terkkuja sinne teille neitokaisille sekä tietty mamille! <3

      Poista
  12. No hui! Kaikkea sitä voikin näitten kanssa sattua... Hyvä että heräsit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, koskaan ei tiedä, mitä voi sattua. Onneksi loppu hyvin! :)

      Poista
  13. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta just tuollaisiin pinteisiin koirat saavat aina itsensä. Siinä voi kyllä käydä ohrasestikin, jos ei ole mami paikalla! Yhden tutun koira (pienikokoinen, sellainen:) oli mennyt tyynynliinan sisään, eikä osannut enää ulos :) Okei, se oli koomista, mutta tuollaiset erinäiset rämmäleet kaulan ympärillä eivät ole.

    Pitkulaiselle ja siskolleen suukkosia, toivottavasti eivät mene ja tunge itseään enää ohkoisiin paikkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hupaisaa tosiaankin toi tyynyliinan sisällä seikkailu. :D

      Kiitos suukoista ja tytöt lähettää hippipoitsuille saman moisia isot satsit! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü