perjantai 1. helmikuuta 2013

Ruokaperjantai

Viime viikonloppuna sain vihdoinkin kokeiltua ruusukaalireseptiä, jonka bongasin jokin aika sitten Sivumaku -blogista. Kiinnostuin ohjeesta oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin pidän tosi paljon ruusukaaleista ja toisekseen siihen tarvittiin hillosipuleita, joita meiltä löytyi valmiiksi jääkaapista puoli purkkia uuni-racletten jäljiltä. Meillä ei noin yleisesti tykätä hillosipuleista, joten hukkaan olisivat joutuneet ilman tätä ohjetta. Paistoksen kaveriksi suunnittelin ostavani kuhaa, mutta sitä ei kalatiskiltä löytynyt. Onneksi oli tosi hyvännäköistä lohifileetä, joten sitä sitten uuniin.


Ruusukaali-hillosipulipaistos:

- 300 g ruusukaaleja
- parikymmentä hillosipulia purkista
- (hopea)sipuli
- 3 rkl voita tai margariinia
- 4 - 5 dl kasvislientä fondista tai kuutiosta
- tuoreita timjamin lehtiä
- mustapippuria
(- suolaa)




1. Kuori sipuli ja lohko kahdeksaan osaan.

2. Poista ruusukaaleista kovat kannat ja uloimmat kuivat lehdet. Puolita kaalit.

3. Paista kuumalla pannulla ensin hetki pelkästään hillosipuleita sellaisenaan niin, että kosteus haihtuu pois. Lisää sitten voi ja sipulilohkot. Jatka paistamista niin, että sipuli saa pikkuisen väriä. Lisää kaalit ja jatka vielä paistamista, kunnes myös kaalien leikkuupinnat ovat saaneet hiukan väriä.




4. Lisää pannulle kasvisliemi ja anna hautua, kunnes lähes kaikki liemi on haihtunut ja kaalit ovat kypsiä. Itse taisin laittaa pannulle ensin n. 3 dl kasvislientä, jota lisäsin muutaman kerran, joten yhteensä sitä kului n. 5 dl.




5. Mausta paistos timjamin lehdillä, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. 




Sivumakua -blogin ohjeessa paistoksen ja kuhafileiden kylkeen oli tehty myös mielenkiintoisen oloinen sinappivinegretti. Vaikka en kuhaa siis saanutkaan, niin järkeilin sinappisenkastikkeen sopivan myös lohen kanssa. Ja tuli kyllä onnistunut kombo. Tein ihan vaan muutamia muutoksia alkuperäisiin ohjeisiin, jotka löydät halutessasi tuolta postauksen alun linkistä.


Sinappinen vinegretti:

- 1 rkl sinapinsiemeniä
- neljännes sipulista tai 1 salottisipuli
- 2 rkl valkoviinietikkaa
- 4 rkl dijonsinappia
- 2 - 3 tl juoksevaa hunajaa
- reilu puoli desiä oliiviöljyä
- mustapippuria
- suolaa
- hienonnettua persiljaa





1. Paahda sinapinsiemeniä hetki kuivalla, kuumalla pannulla niin, että ne saavat pikkuisen väriä/alkavat poksahdella. 

2. Kaada siemenet kulhoon/kannuun ja sekoita joukkoon mahdollisimman pieneksi hakattu sipuli, viinietikka, sinappi ja hunaja. Sekoita hyvin.




3. Lisää joukkoon oliiviöljyä ohuena nauhana koko ajan sekoittaen sen verran, että koostumuksesta tulee sopivan paksu.

4. Maista ja mausta mustapippurilla sekä lisää tarvittaessa suolaa ja/tai hunajaa. Silppua sekaan vielä pieni nippu tuoretta persiljaa.




5. Tarjoa kastike huoneenlämpöisenä ruusukaalipaistoksen ja kalan kanssa.



Lohifileen maustoin sormisuolalla ja valkopippurilla sekä laitoin päälle tuoretta tilliä ja ohuita sitruunaviipaleita.





Tein vielä varmuuden vuoksi toisen kastikkeen kermaviilistä, tuorejuustosta ja katkaravuista, kun en ollut varma, miten sinappikastikkeen kanssa käy. Loput katkarapukastikkeet nautittiin seuraavana päivänä paahdetun ruisleivän päällä ja hyvää oli.




Perunamuusin tein niin, että käytin nesteenä maidon sijaan perunoiden keitinvettä. Maustoin muusin sitruunan kuoriraasteella, oliiviiöljyllä ja nokareella voita. Sitrusmuusia olen tehnyt monta kertaa ennenkin ja se sopii mielestäni erityisen hyvin kalaruokien kanssa tarjottavaksi.




Erittäin onnistunut kokonaisuus, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.


~~~


Tänä talvena olen yrittänyt valittaa v ä h ä n vähemmän keleistä kuin viime vuonna. Mutta hei oikeesti, pari viikkoa on ollut joka päivä joku erilainen kamala ilma. Välillä on gaaamee pakkanen tai ainakin hirrrvee viima. Tai sitten sataa lunta, räpäskää tai vettä. Ja tietysti on koko ajan toooosi liukasta. Sainpas sanottua. Nih. Keskiviikko-iltana täällä etelässä tuli melkoiset satsit lunta, jotka tosin sulivat torstaina pois. Yritin vähän kuvata lumimäärää etupihalla, vaikka oli ihan liian pimeää ja kameran käyttöohje lukematta. Hitsi.








Tyttösten kanssa toivotamme teille oikein ihanaa helmikuun ensimmäistä päivää ja virkistävää viikonloppua!

Jee - on sentään jo helmikuu!! Ü



26 kommenttia:

  1. Onpas teillä paljon lunta - on kyllä meilläkin. Tällä viikolla on satanut kaikkea mahdollista ja just aamulla Ollia lenkittäessä lumitraktori kävi työntämässä lumet tieltä portin pieleen. Ei kun kolaamaan ennen kuin kiirehdin bussille. Täytyy jo varoa, ettei Olli pääse lumipenkkkojen yli karkaamaan naapurin puolelle. Onneksi lunta on niin paljon, ettei mäyräkoiran liikkuminen lumessa ole kovin vauhdikasta.

    Kiva heti aamusta katella näitä ruokaohjeita... arrgghhh... nälkä tulee kevyehkön aamupalan jälkeen ja lounaaseen on vielä tasan 3 tuntia. Töiden jälkeen menen joogaan ja sitten tilasin mieheltä lämpöisiä voileipiä iltapalaksi. Ei muuten tarvitse sitten tilata kovin monimutkaisia reseptejä - hih!

    Helmeilevää helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi aura-auton vierailu meitäkin ilahduttaa. On tosi kivaa puskea sitä lumivallia käsikolalla, varsinkin nuoskalunta, jei - NOT! ;D

      Hih, nälkäisenä ruokakuvien katselu on tosiaan piinaa. Ja entäs se, kun menee nälkäisenä ruokakauppaan. Aikas paljon saattaa tarttua heräteostoksia mukaan.. :D

      Kiitos ja samoin sinne sekä Ollipollille paljon rapsuja! <3

      Poista
  2. Namskuti taas. Ja arvaa oonko töpissä tätä lukemassa ruokatunti tuskallisen kaukana. HUOH !!

    Joo ilmat on o9llut ihan p:stä. Mun niveletkään ei tommosesta vuoristoradasta tykkää. Auts. Ja muutenkin noi harmaat päivät ei oo innostaneet muuhun kuin horrokseen.
    Mäkäräisen Sanna ja Anne jonka sukunimeä en nyt muista oli tehneet niitä takkeja sinne koirille. Yritän kalastaa facesta sulle sen kuvan. Se on siis niin lii8kkis. Bobita nojaa Negrutaan, jotenkin on niin sulosen näköisiä siinä. Ja etualalla on luurangosta koiran muotoon pyöristynyt iloisen näköinen Aureliana. Että kyllä siis tuli niiiiiin iloinen olo siitä kuvasta. Kuvan myötä tuntee itsekin auttaneensa. Ja juuri hyvä olo tuon Aurelianan kohdalla, jolle myös lähetin Mervin kautta apurahaa ruokintaan ja labrakokeisiin, joilla katsottiin munuaisten kunto. Veronpalautus tuli tosi hyvään saumaan. Ja kuvista näin ettei munuaisiin ollut nälän vuoksi mitään vikaa onneksi tullut. Ihanaa.
    Halit Peppiselle ja Rillalle. Elän toiveessa, että saisitte aikaiseksi tulla kyläilemään koko poppoo. Ei oo hei pitkä matka, junalla sujuu helposti. Joo ???? Joohan ???? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi joo, aika paha.. ;D

      Horros, se on just se sana, joka kuvaa meikäläisen olotilaa viimeisen parin kuukauden osalta. Haluan kevään ja kesän. Nyt!

      Oi, ihanat takkinaiset! Kiitos heille tuhannen-miljoonasti! <3 Apua, tippa tuli linssiin, kun vaan ajattelenkin tuota kuvaa. Siellä ne meidän karvarakkaat tukeutuvat toisiinsa. <3 Ja hyvä niin. <3

      Hei oikeesti, me ollaan mietitty niNnin kanssa retkeä teillepäin. Mitäs siihen sanot? Saas nähdä, mihin mietteet vielä johtavat.. ;)

      Poista
  3. Tota sinappikastiketta täytyy ainakin tehdä! Mulla lojuu pussillinen sinapinsiemeniä turhana kaapissa. Kerran ostin johonkin säilykkeeseen, joka jäi sitten jostain syystä tekemättä.

    Täällä syödään vieläkin tarjoussuklaita ja juodaan jouluolutta jne., hups ;) Ja haaveillaan aurinkorannasta ja mojitoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koklaa ihmeessä! Siitä tuli yllättävän hyvää ja sopi tosiaan kivasti lohen kaveriksi.

      Hih, just katselin äsken kaupassa tarjoussuklaita. Ei ollu oikein hyviä enää jäljellä. No, viime viikolla löysin vielä Budabesteja alesta, joten ei täälläkään vielä ihan ole ale-suklaat loppuneet. ;D

      Arvaa kuule, niNni tossa taannoin tokas, kun puhuttiin heidän mahdollisesta talvilomareissustaan, että hänelle kelpais hyvin matkakohde, josta löytyis hiekkaranta ja se Koiratädin 2,95 Mojito-kyltti. :D:D

      Poista
    2. Teen varmasti, on jo seuraavana pääs sisäisellä "listalla" ;)

      Itse ostin alkukuusta niin ison rasian ettei kaappiin mahtunut ja tyhjensinkin sen sellaiseen jo tyhjennettyyn metallisuklaarasiaan. Olikin mukava yllätys kun pari iltaa sitten nuuskin epätoivoisena herkkukaappia, että eikö tosiaan yhtään suklaata jäljellä, niin muistin ennen matkalle lähtöä jääneet suklaat! :P

      Voin kyllä lämpimästi suositella sitä Los Gigantesia, jos tykkää enemmän rauhasta ja siisteydestä eikä niin paljon kaipaa villiä diskomenoa. Tai pääseehän sieltä naapurikaupunkeihinkin aika helposti. Miinuksena usein mainittu musta hiekka ei kyllä minua haitannut yhtään, se oli aivan yhtä pehmoista jalan alla kuin vaaleakin. Tuo Mojito oli kyllä sellainen tarjous, jota ei siellä alkupäivinä ollut. Mutta ehkä ovat saaneetkin paikan omistajalta luvan tarjoukseen, kun muutama pohjoismaalainen niin innostui heidän mojitoistaan :)

      Poista
    3. Aah, oli todellakin varmasti ihana yllätys! Sä olit piilottanut suklaat itseltäsi, hihhihhihhih! :D

      Yhdyn tohon Mojito-hehkutukseen - siitä ei paljon drinksut parane! :P Katsotaan nyt, mihin toi ninNin porukka lopulta päätyy ja tärkeimpänä tietenkin, että saadaanko me Jimpsu hoitoon, vai viekö mummi (mun isosysteri, niNnin mutsi) pidemmän korren.. ;D

      Poista
  4. En ole koskaan erityisemmin tykännyt ruusukaalista, mutta täällä päin maailmaa syödään paljon ruusukaalia ja sitä löytyy myös joka paikasta. Olen huomannut, että usein kun siitä valmistetaan ruokaa (TV:ssä), niin ei kokonaisina, kuten itse olen tehnyt, vaan lehdykät erikseen otettuina. Ties vaikka ihastuisin mokomaan kaaliin täällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoin jossain suomalaisessa ruokaohjelmassa käytettiin kasvishöystöön nimenomaan ruusukaalin lehtiä. Vaikutti aika mielenkiintoiselta, joten täytyypi sitäkin tapaa joskus testailla.

      Niinhän se menee, että jotkut ruuat on suosikkeja ja toiset taas ei niinkään.

      Toivottavasti siellä Vili voi jo paremmin!

      Poista
  5. Lumi tuli ja suli - voikun häviäisi jo kaikki :) Ja tosiaan Helmikuu tuli ja kohta maaliskuu ja Kevät

    VastaaPoista
  6. Ruusukaali, nam! Sitä on tosin tullut syötyä viime aikoina valtavat määrät, mutta eipä lisä pahaa tekisi ;) Hillosipulit ovat kanssa ihania ja kapris...kaikki sellaiset etikkaiset jutut :) Itse laitan ruusukaaliin vain suolaa, vähän öljyä ja mustapippuria ja pistän sellaisenaan uuniin...hyvin saatan napsia jääkaapista kylmänäkin, kun niihin tulee outo himo ;)

    Ihana tuo kuva missä suloinen pitkulais-Peppi juoksee pylly pyöreänä! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä just katselin sun loistavasta barffaus-postauksesta sitä vikaa kuvaa. Näytti tosi hyvältä se kasvissetti - NAM!! :P

      Miten mä oon tosiaan ennen inhonnu hillosipuleita, mutta nyt huomaan, että esim. tohon paistokseen ne sopi ihan tosi hyvin. Kapriksista sen sijaan tykkään kybällä.

      Joo, olispa vaan tarkennukset yms. kohdallaan. No, opetellaan (ehkä?).. :D

      Poista
  7. Meidän mamin koekeittiö tiedottaa: Hesarissa joku aika sitten ollutta uunifenkoliohjetta EI kannata kokeilla. Koekeittiömme valmisti kyseisiä venkoliineja, eivätkä ne maistuneet oikein kenellekään koemaistajista. Niissä oli päällä anjovista, rosmariinia, parmesaania ja mozzarellaa. Kerrassaan kummallinen ohje... hyh, hyh!

    Ällistyttävää sinänsä, että ruokalaji, jossa on mozzarellaa ja parmesaania, voi olla hyh...

    t. 3 shelttiä

    p.s. Tämä vaan siltä varalta että teillä olis koekeittiössä seuraavana raaka-aineena vuorossa fenkoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos varoituksesta! :) Tykkään fenkolista tosi paljon, mutta anjovista en oo oppinu käyttämään. Joskus oon miettinyt, että onko suomalaisissa ruokaohjeissa anjovis sekoitettu sardelliin. Italiassahan sardellia käytetään paljonkin ruokien maustamiseen ja tuomaan suolaisuutta. Ehkäpä anjoviksesta puhutaan suomalaisissa ohjeissa siksi, että sitä on helpompi löytää kaupoista kuin sardelleja? Maku on kyllä ainakin minun mielestäni todella erilainen. Sitä en kyllä tiedä, että olisiko tuo mainitsemasi (kauhuresepti :D) pelastunut sardellin(kaan) avulla.. ;D

      Totta kyllä tuokin, että yleensä kyllä kaikki, jossa on ko. juustoja on heRRRkullista!

      Terkkuja ja rapsuja teidän porukalle! <3

      Poista
    2. Ei, sardelli ei auttanut. Meillä oli nimenomaan niitä pikkupikkupurnukka ja niitä laitoin. Itse mietin, että olisiko se "abban anjovis" pystynyt pelastamaan ruoan :-) Niissä olisi ollut mukana hieman makeutta... tiedä häntä sitten olsiko sekään sopinut fenkoleihin.

      Poista
    3. Aa-a, okei eli sardellit kokeiltu, anjovis ei. Se on muuten totta, että anojoviksessa on makeutta. No, enivei. Ehkä emme kumpikaan tee (enää) sitä fenkolijutskaa. Jotkut jutut ei vaan toimi. Ootko muuten koklannu koskaan fenkoli-appelsiinihilloketta paistetun kuhan/ahvenen kaverina? Se on ihanaa! Ohje löytyy täältä :

      http://kaikkielamanikoirat.blogspot.fi/2012/06/ruokaperjantai_22.html

      (Alkuperäinen ohje on Sokkokokista.)

      Poista
  8. Näyttääpä hyvältä! Tosin hillosipulit on niitä harvoja ruoka-aineita, joita en yrityksistä huolimatta ole oppinut syömään - taitavat sillin ohella olla suurimpia inhokkejani :D

    Täältä on lumet sulaneet ihan täysin. Vaikka eipä tuo niin haittaa, kun tintit laulelee ja kevät tekee (toivottavasti) jo tuloaan!:)

    t. Jaltsan mamma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä alkuperäisessä ohjeessa oli vaihtoehto hillosipuleiden käytölle. Muistaakseni tavallisia pikkusipuleita. Tosin, kannustan sua kokeilemaan hillosipuleita noin paistettuna. Se etikkaisuus poistui haudutuksessa kokonaan ja sipuleista tuli ihanan makeita. En olis minäkään uskonut tykkääväni hillosipuleista missään muodossa, mutta niin sitä joskus tulee yllätetyksi. :)

      Oih, linnunlaulua - se kyllä lupaa jo oikeasti kevättä, jei! :)))

      Suukkoja Jaltsalle ja terkkuja mammalle! <3

      Poista
  9. Tuo ruusukaali-hillosipulijutska herauttaa "veden kielelle" ihan jo pelkällä ajatuksella. Tarvitsee joskus kokeilla tuollaisen uunilohifileen kanssa. Appiukko pistää sitruunaviipaleita muuten lohifileen alapuolellekin, niin ei ota kiinni vuokaan ja maustuu kivasti sitruunalla altakin päin. Hmm Ehkäpä jo ensi viikonloppuna... Mikäli mies ei satu olemaan matkoilla. Tytön kanssa ei jakseta kaksisteen syödä lohifilettä. Tytysille paijauksia ja pusuja ja teille kaikille mukavaa viikonloppua. Minä tykkään kanssa tuosta Pepin "pyllykuvasta":) M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä tuota paistosta, siitä tuli tosissaan maukasta! :P

      Mullakin on muuten tapana laittaa sitruunaviipaleita myös lohifileen alle silloin, kun tehdään se grillissä. Hmm, miksiköhän en tee samalla tavalla uunikypsenyksessä!?

      Meilläkin jäi tuota lohta vielä koirillekin useammaksi päiväksi. No, tuntuivat tykkäävän kovasti.. ;D

      Nuo mäyräkoiran "pinkomiskuvat" on kyllä hauskoja! :)

      Poista
  10. Meilläkin oli lohta kuluneella viikolla, uunin paistopussissa sitruunamehun, pippurin ja suolan kanssa. Popsittiin parsakaalin kaverina, ja koirat sai tietty sekä raakaa että kypsää parsakaalia ja loput kalasta :)

    Pakko kertoa, että vaikka olen yrittänyt pitää koirien ruokalistalla juuri rasvaista kalaa ja muina päivinä ne saavat Nutrolin-öljyä, tilasin vielä nivelien ja nikamien suojaksi vihersimpukkavalmistetta. Mutta tämä vissiin ei kuulu ruokaperjantain juttuihin, joten postailen siitä joskus myöhemmin :)

    Mukavaa uutta viikkoa, kevättä kohti annamari ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, perheruokailua siis sielläkin. ;)

      Kuule, kaikkiin postauksiin saa kommentoida mitä sattuu mieleen tulemaan. Minä sitten vastailen mitä sattuu.. :D Sofin ja Milan blogissa oli tänään hyvä postaus noista lisäravinteista. Taidan itsekin hommata Nutrolinin lisäksi vielä jotain muutakin. Tosin se barffauksen aloittaminen (v i h d o i n k i n!!) on ravintoasioissa kaikkein eniten pinnalla pyörivä jutska. Miksi mä oon niin hidas aloittamaan juttuja!!??!!

      Kiitos ja samoin sinne teidän porukalle! <3

      Poista
    2. Et sä oo hidas, vaan harkitset ennen kuin aloitat jonkun uuden "vaiheen" ;D)) Ja sitten täysillä!
      Suosittelen barfausta, vaikka en sitä itsekään täydellisesti toteuta. Mutta on vaan niin kiva laittaa koirien kuppiin puhtaita raaka-aineita. Intoa aloitukseen siis!

      Poista
    3. Oi, miten kauniisti kuvailtu tää mun saamattomuus! ;D Mutta, totta toinen puoli.. KIITOS tsempeistä! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü