keskiviikko 15. toukokuuta 2013

300


Tässä taannoin sain vakkarilukijaltamme Tuulialta kommenttiboksin puolella tosi hyviä postaustoiveita, joista ensimmäisen toteutusvuoro on tänään. Ajattelin kertoa teille näin kolmannen sadannen postauksen kunniaksi vähän enemmän fiiliksistäni bloggailun suhteen ja muutenkin käsitellä aihetta "behind the scenes" -tyyppisesti. Päätin toteuttaa postauksen ikään kuin haastattelemalla itse itseäni. Kysymykset saa mieluusti napata tästä matkaansa jokainen halukas.




Milloin ja miksi aloitit bloggaamisen?

Kesäkuussa 2011. Hetken mielijohteesta. Siihen asti olin kyllä miettinyt blogin perustamista toisten blogeja lukiessani. Luulin myös tulleeni ihan selkeään päästökseen siitä, että en halua omaa blogia. Kunnes sitten..

Mikä bloggaamisessa on parasta?

Vuorovaikutus lukijoiden ja toisten bloggajien kanssa. Hämmästyn aina uudestaan, kuinka hyvää keskustelua kommenttiboksissa usein käydään. Olen saanut sitä kautta omasta ja toisten blogeista ihan uskomattoman määrän hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Entä huonointa?

Bloggaaminen vie yllättävän paljon aikaa. Se ei tietysti ole yksiselitteisesti huono asia. Niinhän kaikki harrastukset vievät.

Entä haastavinta?

Haastavinta on ihan ehdottomasti keksiä postausaiheita silloin, jos niitä ei ole valmiiksi mielessä. Haastavaa on myös tekstin tuottaminen ja kuvien ottaminen.

Tekstin tuottamiseen liittyen oman haasteensa tuo se, että kirjoitettu teksti on todella helppoa ymmärtää väärin.




Mistä keksit aiheet postauksiin?

Yleensä aiheita ei tarvitse keksimällä keksiä. Ne syntyvät itsestään jostain arkipäivän tapahtumista tai keskusteluista. Minulla on myös sellainen lippulappu, johon kirjoitan joskus postausaiheita muistiin.

Aina välillä, ja myös kausittain, iskee silti ihan totaalinen "writer's block": en meinaa millään keksiä, mistä postaisin. Tuntuu, että ei vaan ole mitään sanottavaa. Mahdolliset ylöskirjoitetut ideat voi myös tuntua ihan dårkilta, eikä niistä meinaa syntyä tekstiä millään.

Haluaisitko muuttaa jotain blogissa?

Haluaisin oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiani kirjallisesti. Välillä on tosi turhauttavaa, kun pään sisällä on jotain, josta haluaisin kirjoittaa, mutta en saa sitä muotoiltua tekstiksi.

Haluasin myös oppia ottamaan parempia kuvia, jotta voisin laittaa blogiin aina vain tosi hyviä ja onnistuneita otoksia




Tietääkö tutut blogista?

Osa tietää. Ihan aluksi kerroin muutamille läheisille blogista, mutta sen jälkeen olen ollut tästä aika hissuksiin. Joskus tuntuu oudolta julkaista täällä omia ajatuksiaan, kun tietää joidenkin tuttujen ja läheisten lukevan blogia. 

Tuleeko heiltä kommentteja?

Hyvin vähän. Lähinnä siskontytöltä.

Mitä miehesi ajattelee bloggaamisesta?

Hän on ollut alusta asti tosi kannustava ja kiinnostunut aiheesta. Hän myös lukee kaikki postaukset, monasti jo päivällä töissä.





Onko joku ventovieras tullut kertomaan, että lukee blogia?

Ei. Tuollainen tilanne tuntuu ajatuksena ihan absurdilta. Saattaisi meikämammalla mennä pasmat kerrankin sekaisin.

Sähköpostilla taas on lähestynyt aika moni. Se on oikein mukavaa! On kivaa vaihtaa ajatuksia yksityisemmin. Olen myös luonteeltani sellainen, että jakaisin neuvoja ja vinkkejä mieluusti vaikka kuinka paljon, aiheesta kuin aiheesta.. Voitte siis vain kuvitella, kuinka paljon innostun, jos joku pyytää apua tai kysyy tarkempia tietoja jostain asiasta. ;D

Olen saanut myös yllättävän monta meiliä muilta kuin vakilukijoilta. Mielenkiintoisin oli varmaankin haastattelupyyntö eräältä toimittajalta Pepin hammasprojektiin liittyen.

Oletko saanut negatiivisia/mälsiä kommentteja?

En oikeastaan. Korkeintaan joskus vähän ihmeellisiä. Olen muistaakseni julkaissut kaikki blogiin tulleet kommentit, jos ei roskapostia tai kahteen kertaan tulleita kommentteja oteta lukuun.




Oletko tavannut livenä muita bloggaajia/lukijoita?

Olen useammankin.

Minkälaisia blogeja itse seuraat?

Tähän on vaikeaa vastata lyhyesti. Seuraan tietysti kaikkia tuossa oikeassa sivupalkissa lukulistalla olevia blogeja, mutta lisäksi luen monia muitakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Taidankin joskus tehdä postauksen seuraamistani blogeista.

Onko sinulla muita blogeja?

Ei. Tämä en ensimmäinen ja ainoa.

Minkälaista muuta blogia voisit pitää kuin tätä nykyistä?

Sellaista, jossa olisi pelkästään ruokaan liittyviä juttuja.

Voisitko kuvitella bloggaavasi työksesi?

Ajatus on varsin utopistinen, mutta periaatteessa kai kyllä. Ei vaan tule mieleen, miksi joku haluasi maksaa minulle bloggaamisesta. ;D




Mitä neuvoja antaisit omaa blogia harkitsevalle?

Kannattaa ehdottomasti uskaltaa ja kokeilla! Se on ainoa tapa saada selville, onko bloggaaminen "oma juttu".

Itse pelkäsin etukäteen tosi paljon mahdollisia negatiivisia kommentteja. Pelko on osoittautunut turhaksi. Pitää varmaan sattua tosi huono tuuri, jos uuteen blogiin alkaa heti tulla negakommentteja

Kannattaa miettiä etukäteen mitä ja kuinka paljon haluaa blogissa itsestään ja läheisistään kertoa. Aina voi paljastaa enemmän, mutta jo kirjoitettua on vaikeaa/mahdotonta ottaa takaisin.

Itse koen saavani bloggaamisesta eniten olemalla mahdollisimman aito oma itseni. Toisten blogeja lukiessani kiinnitän huomiota asioihin, joista niissä pidän ja yritän tuoda samoja juttuja sitten omaan blogiin. 

Oletko miettinyt blogin lopettamista?

Olen kyllä aina välillä, kun bloggausideat on vähissä tai elämässä on kiireistä/rankkaa. Toistaiseksi olen kuitenkin halunnut jatkaa. Plussia on tähän asti ollut enemmän kuin miinuksia.






Mitä blogin postauksia luetaan eniten?

Blogin tilastojen mukaan eniten luetaan postauksia punkeista, koirien ruokinnasta, naksutinkoulutuksesta, Pepin hammasprojektista ja siileistä. Ruokapostauksista jouluruokia koskevat ovat ehdottomasti luetuimpia. 

Mikä on ollut omasta mielestäsi kaikkien aikojen paras kirjoituksesi, all time high?

Tämän viimeisen kysymyksen keksi mieheni, kun pyysin häneltä apua kysymyksien laatimiseen. Onpas tähän vaikeaa vastata. Ainakin seuraavat kolme postausta tulevat näin nopeasti mieleen: Yllättäviä julkkiksia, Niin ootte nättejä ja hyvin koulutettuja jajaja.. sekä Lapsuuteni kesät ovat sumuun vajonneet.





Olisi tosi mukavaa kuulla teiltä lukijoilta, miten olette alun perin tänne meidän blogiin löytäneet? 

Entä tuleeko mieleen postaustoiveita tai parannusehdotuksia? 



Sana on vapaa!






Lainatut kuvat Pinterest.com
Kuvamuokkaukset PhotoPhunia.com

12 kommenttia:

  1. Heissan! Onnittelut ahkerasta bloggaamisesta! Itse löysin tämän blogin jonkun muun blogin kautta aika alkuvaiheessa ja jokin tuntui heti "omalta" :) Oma blogi on ollut aika jäissä ja kommentointikin vähissä. Meinasin jo aloittaa päivittämään uudelle alalle siirtymisestä ja työympäristön haasteista, mutta sekin on jäänyt ajatuksen tasolle... Ahkerasti täällä silti "väijytään" teidän touhuja! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou! <3

      Kiitos! Juu, muistan sinut kyllä hyvin jo ihan alkumetreiltä. Kivaa, haluan ehdottomasti lukea postauksen uudelle alalle siirtymisestä eli hopi-hopi. ;D No ei vaan, kirjoitat, kun ja jos siltä tuntuu. Meitsi jaksaa kyllä odottaa.

      Ihanaa, että väijyt siellä taustalla. Hyvä kuulla! <3

      Poista
  2. Mitenköhän tänne löysin... todennäköisesti jonkun toisen blogissa oli kommenttisi ja lähdin tutkimaan mitä kirjoitat. Tulin, näin, jäin :)

    Juttujen keksiminen on tosiaan välillä työlästä, tosin joskus mulla on ollut jopa 4 tekstiä valmiina ajastettuna. Ja tekstin muokkaaminen, huh huh. Haluisin tekstin olevan hauskaa mutta sillä tavalla neutraalia että en loukkaisi ketään. Lopputulema on tuo jälkimmäinen ja hauskuus (mitä tosiaan joskus irtoaa) taitaa tulla editoiduksi.

    Epäonnistunein bloggaus on minulla ehdottomasti ollut se kun kerroin edellisestä koirastani. Oli koko ajan pala kurkussa ja itku lähellä sitä kirjoittaessa joten siitä tuli tynkä ja täysi fiasko. Julkaisin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, noinhan sitä uusiin blogeihin löytää tai sitten toisten blogien lukulistoilta. Kivaa joka tapauksessa, että tulit, näit ja jäit! :)))

      Wau, neljä valmiiksi ajastettua - respect! ;D Se on kyllä kumma, miten välillä tuntuu, että olisi postailtavaa vaikka monta kertaa päivässä ja sitten toisinaan ei ole mitään sanottavaa.

      Sarkasmi ja itseironia joita itse(kin) viljelen todella paljon "oikeassa elämässä", ovat tosi vaikeita juttuja kirjoitetussa tekstissä. Huomaan joskus kommenttien avulla, että olen taas kerran kirjoittanut jotain ihan liian monimerkityksellistä. Tekisi mieli jälkieditoida, mutta eihän siinäkään oikein ole mitään järkeä.

      Voi, minä muistan sen postauksen Carosta oikein hyvin. <3 Luin sitä kyyneleet silmistä pursuten. Yhtään ei kyllä ollut fiasko minun mielestäni, päin vastoin, vaikka ymmärrän kyllä tuon oman tunteesi. Ei todellakaan ole helppoa kirjoittaa niin raastavasta aiheesta.. :´(

      Poista
  3. Onnittelut kolmestasadasta, jeeee! Mitäpäs sitä sitten muuta kommentoimaankaan. Miten löysin blogiinne? Ei mitään muistikuvaa. Varmaan jonkin toisen seuraamani kautta, villein arvaus:)

    Tämä on sellainen "hyvän-mielen-blogi", joten älä please lopeta piiitkään aikaan.

    Itse olen tullut siihen tulokseen, että kirjoittaa kannattaa vain silloin, kun on jotain sanottavaa. Jos väkisin vääntää päivittäin, niin ei tule kovinkaan kummoista. Kivoja kuviahan koirista saa vaikka joka päivä... Terveisiä blogin sankarittarille, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ihanaa, että koet noin! Vielä ei ole lopettamisen aika, kun plussat tosiaan voittaa miinukset. ;)

      Tuo on todella hyvin sanottu! Itsekin olen painiskellut välillä ihan tosissani päivitystahdin kanssa. Toisinaan päätän, että lopetan tällaisen säännöllisen päivittämisen, mutta sitten kuitenkin taas totean, että tämä sopii minulle parhaiten. Ja tosiaan, jos en keksi mitään järkevää postailtavaa, laitan kuvapläjäyksen koirista. Itse kun jaksan katsoa koirakuvia vaikka kuinka paljon. Koirattomat kaverit saattaa tosin vitsailla sellaisista postauksista, että olipas mielenkiintoinen, Rilla ja Peppi pihalla x10. :D:D

      Kiitos ja samoin sinne, terkkuja ja kymppivuotiaalle suukkoja! <3

      Poista
  4. Hellurei! Eipä ole mulla enää mitään muistikuvaa miten blogiisi eksyin, mutta todnäk se on mäyräkoiran eli Peppiinon ansiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että eksyit JA jäit! <3 Ja kiitos vielä postaustoiveista silloin taannoin. Meinaan toteuttaa ne kaikki. :)

      Poista
  5. Vakiolukija täällä hei! Minä löysin blogisi, kun etsin westie-blogeja muutama kuukausi sitten. Pieni mäyräkoira täällä on hyvä lisämauste ;)

    Olen ollut blog-a-holic jo melkein kymmenen vuotta, mutten koskaan uskaltanut aloittaa omaa. Nyt kun monen vuoden haaveilun jälkeen sain oman koiran, oli siitä luontevaa kirjoittaa - muuten halkeaisinkin kaikkeen koirahössötykseen eikä kukaan jaksaisi kuunnella juttujani! :)

    Silloin kuin omaa koiraa ei vielä ollut, oli ihanaa lukea koirablogeja ja varsinkin arki-juttuja. Niiden avulla sitten rakentelin omaa fantasia-maailmaani että "sitten kun mulla on koira niin mekin kyllä tehdään noin tai mennään tuonne.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että kommentoit - kiitos! <3 Ehdin käydä jo vastavierailullakin.

      Wau, kymmenen vuotta. Onko näitä ollut jo niin kauan? Hmm.., vaikka nyt kun mietin tarkemmin, niin itse olen tainnut alkaa seuramaan ensimmäsiä blogeja n. vuonna 2004 eli hyvinkin kohta kymmenen vuotta sitten. O-hoh! Kylläpä taas on aika mennyt nopsaan.. :O

      Koirablogin pitäminen on kyllä todella hyvä väylä päästä hössöttämään koirista samanhenkisten ihmisten kanssa. Ihan parasta! :)))

      Mäkin elin aikoinaan tosi pitkään tota fantasia-vaihetta. Meillä lapsuuskotiin ei voitu ottaa koiraa äidin astman takia ja sitten ensimmäinen avokkini pelkäsi koiria, etenkin mäyräkoiria.. ;D No, onneksi lopulta löysin ihmisen, jonka kanssa olen saanut vappaasti toteuttaa tätä koirahulluuttani! Ja ihanaa, että Sinusta on tullut Sennin mamma! <3

      Poista
  6. Onnee ISOSTI! Me niiiiiiiiin tykätään teistä ja teijän blogista.

    Kyllä kai meijän Pyry-pappa on ollut teijän lukijana tai sitten te Pyry-papan, ei olla varmoja kummin päin kaikki alko, mut pääasia että löydettiin toisemme.

    Juttuja odotellaan jatkossakin. Pusut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Samoin, mekin tykätään teistä ihan äldesti!

      Juu, jotenkin noin sen on täytynyt mennä. En mäkään ihan tarkkan muista.

      Kiitsa ja pusut sinne kans! <3

      Poista

Kiitos kommentista! Ü