Kuvatuksia keskellä viikkoa

Dear Kamera,

kirjoitan Sinulle, koska otin tiistai-iltana mielestäni videokuvaa koirista syömässä uusia luitaan. Näytöllä näkyi punaisella *REC* ja sekunnit vilisivät. Sitä videota ei kuitenkaan löydy muistikortilta. Niin, että mitä ihmettä? Oliko se niin surkea pätkä, että päätit syödä sen kitaasi ihan noin vain? Sitä vaan, että nyt joudun postailemaan pelkkiä tavallisia kuvia. Olisi ollut NIIIN kiva laittaa blogiin kerrankin pieni videopätkä, jotta kaikki olisivat voineet ihastella ihmetellä meidän tyttöjä vähän kuin livenä. Kiitti vaan kauheesti kannustuksesta! Voi olla, että saamasi pitää eli en yritä enää ikinä uudestaan. Nih. Tai ainakaan heti en yritä. Tai ainakaan mielelläni heti. Onks nyt sitten hyvä mieli, häh!

Yours not very Sincerely,

Petetty ja pettynyt annamari

Ai juu, postaustahan tässä pitikin kirjoittaa. Hups. ;)

Muistatteko, kun ennen joulua tytöt saivat tontulta sellaiset Best Friend -sarjan vähän niin kuin aktivointileluluut? Sittemmin olen löytänyt useammastakin kaupasta ihan hyvän valikoiman sarjan tuotteita. Erikokoisille koirille löytyy omansa. Tosi hauskat oli tämmöiset "hässäkät" -

Ja tiistaina vesijumpan jälkeen löysin Cittarista tämmöiset -

Kuvausassari asettelee kuvattavia parempiin asemiin, tai jotain..

Anna hei jo ne!

Erikoista tässä luidensyöntikerrassa oli se, että koirat pysyivät pitkät tovit lähellä toisiaan ilman, että kokivat toista uhkana. 

Tässä kohtaa pieni videopätkä koirista syöntipuuhissa -

Haha, hämäsin, heko-heko. EI naurata edes itseäni. HÖH! 

No, laitetaan pari muuten hauskaa kuvaa: Pepistä..

.. ja Rillasta.

Lupsakkaa loppuviikkoa kaikille!

(Yritän toipua videovastoinkäymisestä seuraavaan postaukseen mennessä.. ;))

Kuva?

En voi sanoa, että en olisi ikinä-koskaan-milloinkaan miettinyt tatuoinnin ottamista, mutta ei asia ole ollut kovin pinnallakaan. En esim. ole miettinyt, ainakaan kovin tarkkaan, minkälaisen tatuoinnin ottaisin tai mihin. Tämä siis ennen kuin ensimmäinen rakas koirakaksikkomme oli siirtynyt juoksentelemaan sateenkaarisillalle. Siitä lähtien olen halunnut heistä jonkun hyvin konkreettisen muiston. Minulla on jo täälläkin monta kertaa nähty koru, jossa roikkuu Rosan ja Ineksen nimien alkukirjaimet ja luu.

Ja tokihan heidän muistonsa elää ikuisesti sydämessäni.

Rosa ja Ines kesällä 2010.

Silti tunnen kaipaavani vielä jotain. Törmäsin kerran Pinterestissa tähän kuvaan -

ja siitä se ajatus tatuoinnista lähti. Tosin vielä pitäisi päättää ne tärkeimmät: minkälainen ja mihin? Tassunjälkitatuointeja löytyy Pinterestista tosi paljon

Nuo on kaikki omalla tavallaan hienoja, mutta ehkäpä kuitenkin haluaisin jotain pientä ja yksinkertaista. Haluaisin myös, että voisin itse katsoa kuvaa ilman peiliä ja, että kuvan saisi tarvittaessa helposti piiloon vaatteiden alle.

Lainatut kuvat 

Olen harrastanut viimevuosina säännöllisesti vesijumppaa ja uimahallissa olen nähnyt, että naisilla on hämmästyttävän paljon tatuointeja. Eikä vaan nuorilla hyväkroppaisilla naisilla, vaan kaiken ikäisillä, kokoisilla ja näköisillä. Vaikka minulle on sinänsä ihan sama, onko muilla tatuointeja vai ei, niin silti on ollut yllättävää huomata, kuinka paljon niitä on. Omasta lähipiiristä ei taas tatuointeja kovin montaa löydy. Enkä itsekään tosiaan aikaisemmin ole tosissani sellaisen hankkimista miettinyt. Saas nähdä, mihin tämä pähkäily lopulta johtaa. Vai johtaako mihinkään.

Mitä mieltä te siellä ruudun toisella puolella olette tatuoinneista?

Ruokaperjantai - ruusukaali-hillosipulipaistos ja sinappinen vinegretti

Viime viikonloppuna sain vihdoinkin kokeiltua ruusukaalireseptiä, jonka bongasin jokin aika sitten Sivumaku -blogista. Kiinnostuin ohjeesta oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin pidän tosi paljon ruusukaaleista ja toisekseen siihen tarvittiin hillosipuleita, joita meiltä löytyi valmiiksi jääkaapista puoli purkkia uuni-racletten jäljiltä. Meillä ei noin yleisesti tykätä hillosipuleista, joten hukkaan olisivat joutuneet ilman tätä ohjetta. Paistoksen kaveriksi suunnittelin ostavani kuhaa, mutta sitä ei kalatiskiltä löytynyt. Onneksi oli tosi hyvännäköistä lohifileetä, joten sitä sitten uuniin.

Ruusukaali-hillosipulipaistos:

- 300 g ruusukaaleja

- parikymmentä hillosipulia purkista

- (hopea)sipuli

- 3 rkl voita tai margariinia

- 4 - 5 dl kasvislientä fondista tai kuutiosta

- tuoreita timjamin lehtiä

- mustapippuria

(- suolaa)

1. Kuori sipuli ja lohko kahdeksaan osaan.

2. Poista ruusukaaleista kovat kannat ja uloimmat kuivat lehdet. Puolita kaalit.

3. Paista kuumalla pannulla ensin hetki pelkästään hillosipuleita sellaisenaan niin, että kosteus haihtuu pois. Lisää sitten voi ja sipulilohkot. Jatka paistamista niin, että sipuli saa pikkuisen väriä. Lisää kaalit ja jatka vielä paistamista, kunnes myös kaalien leikkuupinnat ovat saaneet hiukan väriä.

4. Lisää pannulle kasvisliemi ja anna hautua, kunnes lähes kaikki liemi on haihtunut ja kaalit ovat kypsiä. Itse taisin laittaa pannulle ensin n. 3 dl kasvislientä, jota lisäsin muutaman kerran, joten yhteensä sitä kului n. 5 dl.

5. Mausta paistos timjamin lehdillä, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. 

Sivumakua -blogin ohjeessa paistoksen ja kuhafileiden kylkeen oli tehty myös mielenkiintoisen oloinen sinappivinegretti. Vaikka en kuhaa siis saanutkaan, niin järkeilin sinappisenkastikkeen sopivan myös lohen kanssa. Ja tuli kyllä onnistunut kombo. Tein ihan vaan muutamia muutoksia alkuperäisiin ohjeisiin, jotka löydät halutessasi tuolta postauksen alun linkistä.

Sinappinen vinegretti:

- 1 rkl sinapinsiemeniä

- neljännes sipulista tai 1 salottisipuli

- 2 rkl valkoviinietikkaa

- 4 rkl dijonsinappia

- 2 - 3 tl juoksevaa hunajaa

- reilu puoli desiä oliiviöljyä

- mustapippuria

- suolaa

- hienonnettua persiljaa

1. Paahda sinapinsiemeniä hetki kuivalla, kuumalla pannulla niin, että ne saavat pikkuisen väriä/alkavat poksahdella. 

2. Kaada siemenet kulhoon/kannuun ja sekoita joukkoon mahdollisimman pieneksi hakattu sipuli, viinietikka, sinappi ja hunaja. Sekoita hyvin.

3. Lisää joukkoon oliiviöljyä ohuena nauhana koko ajan sekoittaen sen verran, että koostumuksesta tulee sopivan paksu.

4. Maista ja mausta mustapippurilla sekä lisää tarvittaessa suolaa ja/tai hunajaa. Silppua sekaan vielä pieni nippu tuoretta persiljaa.

5. Tarjoa kastike huoneenlämpöisenä ruusukaalipaistoksen ja kalan kanssa.

Lohifileen maustoin sormisuolalla ja valkopippurilla sekä laitoin päälle tuoretta tilliä ja ohuita sitruunaviipaleita.

Tein vielä varmuuden vuoksi toisen kastikkeen kermaviilistä, tuorejuustosta ja katkaravuista, kun en ollut varma, miten sinappikastikkeen kanssa käy. Loput katkarapukastikkeet nautittiin seuraavana päivänä paahdetun ruisleivän päällä ja hyvää oli.

Perunamuusin tein niin, että käytin nesteenä maidon sijaan perunoiden keitinvettä. Maustoin muusin sitruunan kuoriraasteella, oliiviiöljyllä ja nokareella voita. Sitrusmuusia olen tehnyt monta kertaa ennenkin ja se sopii mielestäni erityisen hyvin kalaruokien kanssa tarjottavaksi.

Erittäin onnistunut kokonaisuus, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.

~~~

Tänä talvena olen yrittänyt valittaa v ä h ä n vähemmän keleistä kuin viime vuonna. Mutta hei oikeesti, pari viikkoa on ollut joka päivä joku erilainen kamala ilma. Välillä on gaaamee pakkanen tai ainakin hirrrvee viima. Tai sitten sataa lunta, räpäskää tai vettä. Ja tietysti on koko ajan toooosi liukasta. Sainpas sanottua. Nih. Keskiviikko-iltana täällä etelässä tuli melkoiset satsit lunta, jotka tosin sulivat torstaina pois. Yritin vähän kuvata lumimäärää etupihalla, vaikka oli ihan liian pimeää ja kameran käyttöohje lukematta. Hitsi.

Tyttösten kanssa toivotamme teille oikein ihanaa helmikuun ensimmäistä päivää ja virkistävää viikonloppua!

Jee - on sentään jo helmikuu!! Ü