Ruokaperjantai - tonnikalapullat ja rapeat kauralastut

Alkavan syksyn myötä on televisiosta alkanut taas paljon uusia ruokaohjelmia ja niistähän minä pidän! Mies tokaisi taannoin katsoessani Junior MasterChefiä, että ei voi uskoa jonkun todella katsovan sitäkin ohjelmaa. Hah, sehän on yksi uusista lemppareistani! Ohjelmassa kilpailevat lapset ovat ihan uskomattoman taitavia ruuanlaittajia, ei voi kuin ihailla ja ihmetellä! Toinen suosikkini on Neljän tähden illallinen, jonka uudet jaksot ovat myös alkaneet. Ko. ohjelmasta nappasin joskus hauskan ja todella helpon tonnikalapyöryköiden ohjeen, jota olen tosin tainnut ehtiä jo vähän tuunata.. ;) Tein niitä pitkästä aikaa ja ovat kyllä yllättävän hyviä.

Tonnikalapullat:

- 2 purkkia tonnikalaa

- 1 kananmuna

- 1 dl juustoraastetta

- 3 tl sitruunamehua

- mausteita maun mukaan

(esim. paprikajauhetta, mustapippuria, chiliä, valkosipulia)

1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Avaa tonnikala purkit ja valuta pois ylimääräinen öljy/vesi.

2. Sekoita kulhossa tonnikala, kananmuna, juustoraaste, sitruunamehu ja mausteet.

3. Pyörittele taikinasta uunipellille keskenään samankokoisia pyöryköitä (n. 8 - 10 kpl).

4. Paista pullia uunin keskitasossa n. 10 - 15 min.

5. Tarjoa vaikkapa perunamuusin, kermaviilikastikkeen ja vihannesten kera.

Ruokaohjelmien lisäksi tykkään toki myös ruokalehdistä. Huomasin yhtenä päivänä kaupassa minulle ihan uuden lehtituttavuuden nimeltä Leivotaan ja ostoskoriinhan se päätyi.

Lehdessä on paljon mielenkiintoisia ohjeita, mutta varsinkin todella helpon oloinen kaurakeksien ohje kiinnitti huomioni. Kauralastuja tein lapsuudessa aika usein makeannälkää taltuttamaan, mutta sen jälkeen en ole tainnut niitä juuri tehdä. Tosin, ohjeessa huomasin heti myös oletettavan painovirhepaholaisen. Ruokasoodaa käskettiin nimittäin laittaa ½ dl, luulisin, että oikea määrää on lähempänä puolta teelusikkaa. Puolitin lehden ohjeen ja siitä syntyi 18 herkullista kauralastua.

Rapeat kauralastut:

(Ohje Leivotaan-lehdestä)

- 125 g voita tai margariinia

- 2,5 dl kaurahiutaleita

- 0,75 dl vehnäjauhoja

- 0,75 dl sokeria

- 1/4 tl ruokasoodaa

1. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi.

3. Ohjeessa käskettiin laittaa taikina jääkaappiin kahdeksi tunniksi, mutta minä maltoin pitää n. vartin ja ihan hyviä tuli silti. 

4. Muotoile taikinasta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Pallot leviävät uunissa, joten jätä pellille tarpeeksi tilaa. Itse laitoin yhdeksän palloa pellille. 

5. Paista 175°:ssa keskitasolla n. 10 min. 

6. Anna keksien jäähtyä hieman ennen kuin irrotat ne lastan avulla leivinpaperista.

~~~

Sellaisia helppoja ja nopeita herkkuja tänään. 

Sitten ei muuta kuin -

Panta vai valjaat?

Olen tainnut ennenkin täällä kertoa, että Rosan ja Ineksen aikaan olin ehdottomasti sitä mieltä, että valjaat ovat koirille pantaa parempi vaihtoehto. No, niin kuin usein minun tapauksessani, käänsin tässäkin asiassa kelkkani, kun sekä Rillan ja Pepin kasvattajat että trimmaaja suosittelivat käyttämään pantaa. Heillä oli suositukseen joku ihan järkevän kuuloinen syykin, jota en kuitenkaan nyt muista. Jotenkin se liittyi lapoihin tai jotain.. Rillalla ja Pepillä on ollut käytössä nämä Hurtan pehmustetut pannat, joihin olen periaatteessa ollut ihan tyytyväinen.

Sittemmin olen taas alkanut miettiä asiaa uudestaan (soutaa, huopaa.. ;)) varsinkin, kun koulutusyrityksistä huolimatta, Peppi on aika kova vetämään ja panta tuntuu ajatuksena jotenkin ilkeältä. Sehän se syy aikoinaan oli, miksi halusin Rosalla ja Ineksellä käyttää valjaita. Maalaisjärjellä ajateltuna valjaiden on mielestäni pakko olla koiran mielestä miellyttävämmät kuin panta. Kesällä löysin Mustin ja Mirrin tarjouskopasta Pepille sopivat Vänttisen nahkavaljaat ja ostin ne kokeiluun. Sen jälkeen en ole käyttänyt Pepillä pantaa kertaakaan. Valjaat ovat jopa vähentäneet vetämistä.

Rillalle sopivia Vänttisen valjaita meillä löytyy useammatkin. Vänttisen valjaat ovat kyllä uskomattoman kestäviä ja pitkäikäisiä. Vaikka Rilla liikkuu mielestäni hyvin myös pannan kanssa, olen silti ajatellut siirtyä hänelläkin valjaiden käyttöön.

Onks sulla vielä toi panta? Ha-hah, mulla onkin valjaat, läl-läs-lää!

Katselin taannoin eläinkaupassa käydessäni Hurtan y-valjaita, joiden idea on se, että valjaat tulevat kiinni sekä kaulan että selän ympäriltä. Tuotekuvauksessa sanotaan niiden sopivan erityisesti selkäongelmista kärsiville koirille. Eli olisiko Peppi pitkäselällä hyvä olla sellaiset?

Mites siellä muilla, panta vai valjaat?

Jos valjaat, niin tavalliset vai y-malliset?

Vinkkejä, mielipiteitä, argumentteja, yms. otetaan kiitollisuudella vastaan! 

Kuvat täältä ja täältä.

Pakko vielä kertoa eräs tarina. Alkukesän punkkikeskustelussa mietimme blogin vakkarilukija Shelttien mamin kanssa yhtenä vaihtoehtona uutta Fixodida Zx -nimistä valmistetta. Shelttien mami tilasikin pari purkkia ko. jauhetta, mutta yhdelle hänen koiristaan tuote aiheutti happovaivoja, joten hän ei halunnut jatkaa tuotteen kokeilua. Niinpä hän sitten postitti purkit minulle, eikä suostunut edes ottamaan niistä korvausta. Mukana oli kirje, jossa sanottiin näin: 

"Voin antaa nämä testiin yhteiseksi hyödyksi *. Jos sopivat rinsessoille, voit sitten kertoa muillekin blogissa ja toisetkin ehkä saavat apua. 

*Eikös monet bloggaajat saa testattavakseen tuotteita. Kertovat sitten blogissaan niistä. :)"

Eikö ole uskomattoman kauniisti ajateltu ja tehty? Olen aivan liikuttunut ja otettu!

Tuo *:llä merkitty lisäys on niiiin hauska! Ajatella, nyt meidänkin blogi on saanut ensimmäiset (ja tod.näk. ainoat) tuotteet testaukseen. 

Se testaaminen jää ensi kevääseen, mutta silloin Fixodidaa taatusti meillä kokeillaan. Ja ihan varmasti myös raportoin täällä sekä tuotteen sopivuudesta että mahdollisesta hyödystä punkkiällötysten karkotuksessa. Siinä taistossa kaikki keinot ja vinkit ovat kullan arvoisia!

 Kiitos vielä tuhannesti lähetyksestä!

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Monenlaista

Viikonlopun vietto alkoi mukavissa merkeissä jo perjantaina, kun teimme siskontytön kanssa retken Helsinkiin. Siskontyttö oli aikaisemmin kesällä käynyt hampurilaisella Keskuskadulla, Stones -nimisessä ravintolassa, jonka olen itse luokitellut olutpubiksi. Sitähän se varmasti onkin, mutta sieltä saa myös ruokaa ja tilaamani kasvishampurilainen oli ehkä paras koskaan nauttimani. Stonesissa panostetaan raaka-aineisiin ja alusta asti itsetehtyihin tuotteisiin. Mm. ketsuppi on itsetehtyä ja todella hyvää. Jos liikut Stockan-kulmilla, niin Stones kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa. Ruokalistaan voit tutustua täällä.

Niin, arvaatte varmaan, että ei saatu doggie bagia, koska se nainen söi tietysti kaiken ite. Huoks..

Ketään ei varmaan yllätä, kun kerron, että muutenkin viikonloppuna tuli herkuteltua. Tein mm. syksyn ensimmäisen omppupiirakan tällä reseptillä ja hyvää tuli!

Meillä oli lapsuuskodissa iso kirjahylly ja paljon kirjoja. Sieltä olen varmaan perinyt ihastukseni kirjoihin. Vaikka käytänkin paljon nettiä ja googlea, niin ne eivät silti korvaa mielestäni kirjoja. Kuulun myös siihen ihmisryhmään, jonka pitää aina lukea jotain ennen nukahtamista. Pari viikkoa sitten huomasin eräänä iltana, että kaikki kirjat, jotka olin varannut kesällä luettaviksi, oli jo luettu. Menin siis seisoskelemaan kirjahyllyn eteen ja bongasin sieltä Riikka Pulkkisen esikoisteoksen: Raja. 

Meillä on niin paljon kirjoja, että en edes osaa sanoa, mistä tuo kyseinen on peräisin. Olenko itse sen joskus ostanut vai onko mies tuonut sen töistä? Olen toki lukenut arvosteluja Riikka Pulkkisen tuotannosta, mutta jostain syystä itse kirjat olivat jääneet lukematta. Nyt kuitenkin tartuin "Rajaan" ja luin sen muutamassa illassa kokonaan. Sen verran mielenkiintoinen tuo esikoinen oli, että kävin samalla viikolla kirjastossa hakemassa Pulkkisen toisen romaanin: Totta.

Pidin molemmista kirjoista, vaikka minua vähän kyllä ahdistaa näissäkin teoksissa esiintynyt, monille suomalaisille romaaneille ominainen melankolia ja sänkykamaritouhujen inhorealistinen korostaminen. Molemmissa tarinoissa oli myös yllättävän samankaltaisia henkilöhahmoja ja kohtaloita. Onko se sitten silkkaa vahinkoa vai täysin tarkoituksellista, sitä en osaa sanoa. Haluan silti ehdottomasti lukea myös Pulkkisen uusimman kirjan: Vieras. Toivottavasti saan sen pian käsiini. 

Onko siellä muita Riikka Pulkkisen kirjoja lukeneita?

Mitä tykkäsitte?

Koirilla viikonloppu kului pihahommissa.  

Kiina-projekti etenee hitaasti..

.. ja hitaasti.

Sinänsä kai ihan varmastikin, mutta mielestäni lähinnä hitaasti, ainakin siihen nähden, kuinka ahkerasti sen parissa puuhaillaan. ;D

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille!

Ruokaperjantai - paistettu kuha, kanttarellikastike ja rakuunaporkkanat

Haluaisin kertoa olevani innokas marjastaja ja sienestäjä. Vaan enpä ole. Hitsi.. Kerään marjoja ja sieniä ainoastaan toreilta ja kauppojen vihannesosastoilta. Sieltäpä tämänkin syksyisen aterian sienet on poimittu.

Paistettua kuhaa, kanttarellikastiketta ja sitruunaisia rakuunaporkkanoita:

Kanttarellikastike:

- litra kanttarelleja

- 1 (puna)sipuli

- 100 g maustettua tuorejuustoa (esim. kanttarelli)

- 1 - 2 dl (kuohu)kermaa

- 1 tl dijon sinappia

- loraus kasvisfondia tai puolikas kasvisliemikuutio

- valkopippuria

- kuivattua rosmariini/timjamia/kynteliä

- nippu ruohosipulia

1. Kuori ja kuutioi sipuli. Puhdista sienet ja pilko pieneksi.

2. Paista sipuli- ja sienikuutioita nokareessa voita niin kauan, että sienistä haihtuu neste.

3. Sulata tuorejuusto sienien joukkoon.

4. Lisää kermaa haluamasi määrä ja anna kastikkeen saostua hetki. 

5. Mausta kasvisfondilla, dijon sinapilla, valkopippurilla ja yrteillä makusi mukaan.

6. Silppua sekaan runsaasti tuoretta ruohosipulia. 

Sitruunaiset rakuunaporkkanat:

- 500 g porkkanoita

- puolikas sitruuna

- 2 rkl kuivattua rakuunaa

- suolaa 

- 1 tl sokeria

- 1 rkl oliiviöljyä

1. Laita n. ½ litraa vettä kiehumaan. Mausta vesi suolalla, sokerilla, oliiviöljyllä, rakuunalla ja muutamalla sitruunalohkolla.

2. Pese ja kuori porkkanat. Pilko tasakoisiksi paloiksi kiehuvaan veteen ja keitä juuri ja juuri kypsiksi (n. 10 min). 

3. Kaada porkkanoista vesi pois ja mausta tarvittaessa suolalla. Halutessasi voit lisätä porkkanoiden sekaan vielä pienen nokareen voita.

Huom! Jos haluat porkkanoista vähemmän sitruunaisia älä laita keitinveteen sitruunalohkoja vaan mausta valmiit porkkanat haluamallasi määrällä sitruunamehua. Itse teen usein myös pelkästään rakuunalla maustettuja porkkanoita. 

Pannulla paistettu kuha:

- 1 iso tai 2 pientä kuhafileetä syöjää kohti

- öljyä

- voita

- suolaa

- valkopippuria

1. Lorauta paistinpannuun n. rkl öljyä ja anna pannun kuumeta mahdollisimman kuumaksi. 

2. Kuivaa kuhafileet talouspaperilla ja laita kuumaan pannuun. Käännä samalla levyä reilusti pienemmälle ja lisää pannuun nokare voita.

3. Ripottele fileille suolaa ja valkopippuria. Paista pari minuuttia ja käännä. Mausta toinen puoli ja paista samaten n. pari minuuttia. Kypsä kuha on väriltään valkoista.

4. Tarjoile kuha keitettyjen perunoiden, sienikastikkeen ja rakuunaporkkanoiden kera.

Ruokakuvauksia johti tällä kertaa pöydän päästä käsin tiukkailmeinen puheenjohtaja -

Jaahas, tuleeko sitä pötyä pöytään?

Miten niin, et tee mulle sitä ruokaa?

Täällä pidetään pientä mäyräkoiraa nälässä - HJÄLP!

 Hilpeää viikonloppua kaikille! Ü 

Déjà vu

Olen joutunut tällä viikolla myöntämään itselleni syksyn vääjäämättömän saapumisen. Aikas kirpakoita kelejä on auringonpaisteesta huolimatta pidellyt. Syksy itsessään on mielestäni ihan mukava vuodenaika, mutta sitä seuraava talvi alkaa ahdistaa jo viimeistään syyskuussa. Minne se kesä oikein taas sujahti?

On kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt.. ♫♪♫

Muutama ilta sitten olin sängyssä jo rupeamassa nukkumaan. Rapsuttelin vieressäni makaavaa Rillaa, kunnes huomasin, että Rillan turkissa vilistää mustia ötököitä, yäks! Välitön déjà vu (vai oliko se sittenkin Bon Voyage? :D) iski tajuntaani ja muistin kokeneeni hyvin samanlaisen hetken n. vuosi sitten. Siitä voi lukea täältä. 

Mä oon taas ollu kirppusäkkinä, hitsi..

Siilikirppuja, niitähän ne. En millään jaksanut alkaa pesuhommiin keskellä yötä. Yritin rauhoittaa mieleni ja sainkin nukuttua kirppusäkkien (a.k.a. Rilla ja Peppi) läheisyydestä huolimatta yllättävän hyvin.

Arvaatte varmaan - niin, pesuhan siitä seurasi, huoks..

Seuraavana päivänä koitti sitten kunnon pyykkipäivä: lakanat vaihtoon, samoin sohvatyynyt ja torkkupeitot ja ennen kaikkea koirat. Pepistä en jaksanut kirppuja edes etsiä, tylysti vaan kuurasin pitkulankin. Pesuun käytin tuttuun tapaan John Paul -sarjan teepuuöljyshampoota ja pesun jälkeen suihkutin turkkeihin vielä saman sarjan hoitosuihketta. 

Huom! Teepuuöljyn (tea tree oil) käytöstä koirilla ollaan montaa mieltä. Meidän koirille nuo mainitsemani tuotteet ovat sopineet hyvin. Teepuuöljy, etenkin laimentamattomana, on vahva aine, joka voi aiheuttaa allergisen reaktion ja jopa myrkytysoireita, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen. Itse en käyttäisi laimentamatonta teepuuöljyä koirilleni missään tilanteessa. Netistä löytyy lisää tietoa aiheesta esim. täältä ja täältä.

Ensin kasteltiin ja jynssättiin. Sitten vielä kuivattiin vöönillä ja leikattiin kynnet. Raskasta ON ollu!

Meillä koirat kuivataan aina pesun jälkeen ihan kuiviksi hiustenkuivaajalla. Silloin ei ainakaan kostea turkki pääse aiheuttamaan ihotulehduksia, eikä kylmälle arka Peppi palellu. Rilla jopa tuntuu pitävän kuivaamisesta, etenkin, kun käytän välillä kylmäpuhallusta. Peppiä fööni pelottaa ja hän haluaa olla toimituksen ajan sylissä, ihan kiinni minussa. 

Mäkin jouduin pesulle, Rillan vika! Ja se vööni ON pelottava. Nih!

Sellainen kirppukertomus jälleen. Montakohan samanlaista on edessä? 

Helmivaihe jatkuu

Kerroinkin tuossa taannoin, että minulla on menossa helmivaihe ja se tosiaan jatkuu aina vaan. Puuhelmistä olen tosin siirtynyt lähes kokonaan lasi- ja metallihelmiin.

Huomasin kerran sattumalta, että Tiimariin oli tullut tosi hienoja lasihelmiä, vieläpä ihan kohtuullisen hintaisia. Niistä innostuin pujottelemaan vähän juhlavampia rannekoruja sekä itselleni että siskontytölle.

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös hopeisen riipuksen lisäämistä rannekoruun ja siitä tuli aikas kiva. Silmääni miellyttää tällä hetkellä erityisen paljon nuo ihan kirkkaat helmet. 

Joskus kommenttiboksissa on Koiratädin kanssa keskusteltu kierrätyspaperista tehdyistä helmistä. Olen ostanut Perobasta yhdet sellaiset ja olen tykännyt niistä kovasti. Monet helmet painavat minua kaulassa, mutta paperihelmet ovat varsin kevyet.

Olin haaveillut tuollaisista samanlaisista sinisävyisinä jo jonkin aikaa, kunnes kesällä Savonlinnan torilla onnisti ja löysin ihan täydelliset siniturkoosit ihanuudet.

Koiratäti vinkkasi, että tuollaisia paperihelmiä voi tehdä itsekin. Löysin googlettamalla useitakin ohjeita, joista ainakin tämä vaikutti hyvältä. En ole saanut itse vielä aikaiseksi kokeiltua helmien tekemistä, mutta jonain päivänä meinaan kyllä yrittää.

Monessa seuraamassani blogissa tuntuu myös olevan helmivaihe päällä ja hienoja koruja siellä syntyykin. Käykää vaikka kurkkaamassa täällä ja täällä.

Uusi viikko, uudet kujeet -