Peppi Lotta Sikuriina Rullakatriina Kissanminttu mamman pieni pitkuliini

Täsä mä ny olen! Mamma antoi vihdoinkin mulle suunvuoron täällä meidän yhteisessä(!?) plokissa. Hitsi miten paljon se onkin taas ominu ittelleen tätä hommaa. Teki ootte varmaan ihan kyllästyneitä sen juttuihin. 

Mua on taas kohdeltu täällä tosi kaltoin. Mamman mielestä mä oon muka edelleen pläski ja se sen kun pienentää mun ruoka-annoksia. Eiks oo törkeetä!! Sillä kävi vissiin vähän joku viba tässä mein ruokintahommassa. Kerran se meinaan luki jotain sellasta mussin tai jonkun jotain lehteä ja kuulu gaamee " käääk!" Mä melkeistä tipahdin soffalta, ku se oli niin iso rääkäsy. Sitten se touhukkaana alko selittämään Jimpsun mammalla, joka oli just käymässä, että on antanu meille jotain erityisen rasvasta, hyvin aktiivisille koirille tarkotettua ruokaa. Mitä kiljumista siinä ny tarttee tehä. Mehän, tais siis ainaski mä, ollaan tosi aktiivisia. Mä vaihdan asentoa soffalla ainaski viis kertaa illassa. Kelatkaa, viis! Kai siinä ny tarviiki jotain erityisrasvaa, ettei ihan ala kuivuu roppa kokoon. Nyt sit kuiteski meijän ruoka on ihan kokonaan muuttunu. Siltä mussilta on tullu sellasia uusia lihapullia, jotka on kyl tosi hyviä. Siinä on vaan se, et mä saan niitä ihan liian vähän. Hmpf. 

Sit se nainen on asettanu Papallekki jonkun kotikiellon makupalojen antamisesta. Vaiks tosi vähän se Pappa on meille mitään antanu. Hätävarjelun liiottelua!

Meilku on tääl kans se valkonen, niin sillä on ollu kaikkee. Se ravaa jossain näytelmissä ja siit on tääl kauhee vouhotus. Mua niin haukotuttaa kaikki tollanen turhasta tohottaminen. Sit sil on ollu jotain selkäjuttuja, mikä johtuu tietty ihan siitä, et se ei osaa yhtään relata. Olis sillee löysänä ku mäki, ni ei tulis tollasii kireyksii. Se on sit käyny jossain möyhijällä eikä siinä mitään, mut mamma sano, et se aikoo viedä mutki sinne. Siis hä!?! Mä sit murisen sille möyhijälle ja jos se alkaa mua hiplaamaan, ni mä puren. Nih.

Sillon ku Jimpsun mamma oli täällä, niin Jimpsu itekki oli. Me sit vähän sen kaa puuhasteltiin ja sit vasta mamma tajus, että mulla on joku juokseminen alkamassa. Mitä mä en kyllä tajuu, yhtään en oo meinaan juossu. Hyvin rauhallisesti vaan köpötelly vähän pihalla ja semmosta. Toi mamma just aina liiottelee tollai juttuja. Sen te kyl varmaan jo ootte huomannukki. Nyt ne sitten Jimpsun mamman kanssa vöyhkää kaikille jostain mäychihun pennuista. Mä en oo jaksanu kovin tarkkaan kuunnella niiden juttuja. Mamma ny on tollanen hysteerisyyteen taipuvainen. Huoh.

No mut, nyt mun tarttee mennä välitirsoille, ku alkaa sillai jännästi ramasee tää kirjottelu. Olis tietty kiva, jos sais sitä ennen jotain pientä huikopalaa, mut tuskin. *huokaus* Pitäkää te muut mustit siellä palvelijanne paremmin ruodussa ja liput korkeella!

Soon moro murut!

Näytelmä nro. 5

Lauantaina oltiin meidän osalta kesän viimeisessä koiranäyttelyssä. Se oli vuotuinen terriereiden oma ryhmänäyttely, Terri-Eri, Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Sää suosi meitä jälleen kerran ja oli tapahtumarikas ja kiva päivä.

Ihanan trimmaajamme Sinin kaksoissisko Suvi oli myös mukana oman amstaffinsa Rutun (Hot Guy Rosenrott) kanssa. Ruttu oli ihan ensimmäisessä näyttelyssään ja sai ERIn sekä oli luokkansa neljäs. Onnea vielä sekä Suville että suloiselle Rutulle! ♡

(Vähän of topic ehkä, mutta sain pitää hetken Ruttua remmissä ja voin kertoa, että tuntui kyllä aika erilaiselta kuin westie tai kääpiömäykky. Vähän kun olis kasvanut munat meikäläiselle tjtn. :D)

Suvi ja Ruttu viimeisenä oikealla

Sitten saimme mieluisan vieraan, nimittäin Ossin äippä Marja-Leena innostui vihjailuistani ja pistäytyi meitä moikkaamassa. Olipas mukavaa nähdä Marja-Leena ihan livenä. Kiitos vielä, että tulit! ♡

Muistaako kukaan muuten tuota kuvassa näkyvää koirakassia? Täällä pähkäilin sille käyttötarkoitusta. No, siitähän tuli ihan täydellinen näyttelykassi. Vai mitä tykkäätte?

Marja-Leenan kanssa tuli juteltua vähän enemmänkin tuosta westien laittamisesta näyttelyä varten. Minä en vieläkään ole mikään asiantuntija, mutta onneksi Sini ja Suvi auttoivat. Westillä pitää ensinnäkin olla tietynlainen perustrimmaus tehtynä. Näyttelyaamuna koira pestään ja turkki föönataan harjan avulla suoraksi. Valkoisille koirille on muuten olemassa ihan omat turkin väriä korostavat shampoot ja muut hoitotuotteet. Hyvä valikoima mm. turkinhoitojuttuja löytyy ainakin täältä ja näyttelypaikoilla on myös usein eri firmojen kojuja, joissa myydään monenlaista koiratarviketta.

Oman kokemukseni mukaan vasta sitten näyttelypaikalla westien turkki tupeerataan (vai oliko se tussuttamista M-L ? ;D) ihan takkuun päästä, mahan alta ja jaloista. Sillä tavalla mm. päästä tulee sellainen, omaan makuuni aika luonnottoman, pallomainen ja jalkoihin saadaan muhkeat pussihousut.

Juuri ennen kehään menoa tupeeraukset harjataan auki ja näin lopullinen kehälook on valmis.

Kilteille kampaamoasiakkaille annetaan palkkioksi tietysti tikkari taskussa hyvin muhinutta kuivalihaa.

Ja sitten ei kun kehään -

Rilla viipotti menemään taas ihanan reippaasti ja iloisesti Sinin ja Rillan keskinäistä kemiaa on todella ilo seurata!

Tuomarina toimi venäläinen Lyudmila Tchistiakova.

Hän arvosteli kuuleman mukaan ainakin kaikkien narttujen trimmausta aika kovin sanoin. Eräälle esittäjälle tuomari oli tokaissut seuraavaa: "why do you groom this lovely bitch like shit?" Tästä huomaa taas, että tämä on todellakin arvostelulaji ja jokaisella tuomarilla on luonnollisesti oma kauneusihanteensa.

Rilla sai laatuarvosanaksi ERIn ja oli luokkansa kolmas. Saatiin myös SA, joka oli tosi hieno saavutus!

Tuomarin sanallinen arvio Rillasta menee näin:

Typical female. Nice type, correct size. Lovely feminine head. Dark pigmentation of skin. Strong beautiful neck. The body could be more compact. Correct angulation in front but could be better behind. Good coat but needs better grooming on the legs and on the stomach.

(Sama vapaasti suomennettuna: Tyypillinen narttu. Kivan mallinen, oikean kokoinen. Ihastuttava naisellinen pää. Tumma pigmentti. Vahva, kaunis kaula. Runko voisi olla tiiviimpi. Oikeanlaiset kulmaukset edessä, mutta voisivat olla paremmat takana. Hyvä turkki, mutta jalat ja vatsan(alunen) kaipaavat parempaa trimmausta.)

SA:n johdosta Rilla jatkoi vielä kilpailua seuraavassa kehässä, jossa menestystä ei kuitenkaan herunut.

Meidän silmissä Rilla oli tietenkin taas kaikkein paras ja kaunein!

Oli tosi mielenkiintoista kokea tällainen iso terrierinäyttely! Laskin näyttelyluettelosta, että ilmoittautuneita oli 34:stä eri rodusta. FCIn hyväksymiä terrierirotuja on 34 eli kaikki versiot olivat edustettuina, wau!

~~~

Nyt on postailtu niin paljon juttuja Rillasta, että seuraavaksi on kyllä Pepin vuoro. Muutenhan tämä touhu menee ihan mahottomaksi. Nih.

Mukavaa viikkoa kaikille! Ü

Linnunpönttö eli tarina siitä kuinka rikoin koirani

Meillä on ollut koko tässä kodissa asumisen ajan ajoittain ongelmaa siitä, että koirat haukkuvat turhan paljon pihalla. Noin periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että koirat saavat haukkua, mutta kyllä sillä pitää olla myös joku raja. Parasta olisi tietysti, että koirat lopettaisivat haukkumisen käskystä. Rillan kanssa se onnistuukin useimmiten ihan hyvin. Tosin jos pihalta löytyy esim. siili, niin mitään toivoa ei ole saada likkaa hiljaiseksi ennen kuin tunkeilija on viety kauas pois. Peppihän sitten ei tietenkään korvaansa lotkauta millekään kielloille. Toisaalta, Rilla on toki pihalla paljon enemmän ja siten haukkuukin määrällisesti enemmän.

Jo keväällä katselin vähän sillä silmällä Hobby Hallin kuvastosta erikoisen näköistä linnunpönttöä, jonka sanottiin olevan tarkoitettu koirien haukun estämiseen ulkotiloissa. Tässä suora lainaus Hobbarin sivuilta:

Petsafe Outdoor Bark Control -haukunestolaite ulkotilaan

Tuotekuvaus:

Ulkokäyttöön soveltuva PetSafe® Outdoor Bark Control käyttää ultraääntä koiran epätoivotun haukkumisen estämiseksi. Voit rajoittaa sillä joko oman tai naapurin koiran haukkumista. Koiran haukkuessa laite havaitsee sisäisen mikrofoninsa avulla haukkumisäänen maksimissaan 15 metrin etäisyydeltä. Tällöin laite aktivoituu automaattisesti, sisäinen mikrofoni sieppaa äänen ja päästää ultraäänen, jonka koirat pystyvät kuulemaan, mutta ihmiset eivät. Koira pelästyy korkeaa ääntä ja lopettaa haukkumisen, jolloin myös ultraääni loppuu. Koira yhdistää oppimisen kautta haukkumisen tähän epämiellyttävään ääneen, joka useissa tapauksissa saa koiran lopettamaan haukkumisen. Laitteen päästämä ääni on turvallinen ja tehokas eikä se satuta koiraa eikä ihmistä. Lisäksi laitteesta on apua koiranpentujen kouluttamisessa. Järjestelmässä on kolme käyttötasoa sekä testaustoiminto. Laite toimii paristoilla ja se soveltuu vain ulkotilassa käytettäväksi. Pakkasenkestävyys on n. -10 astetta. 3 vuoden takuu.

Keväällä laite jäi hankkimatta, koska mies suhtautui siihen(kin ;)) epäilevästi. Muutama viikko sitten siskontyttö sanoi menevänsä käymään Tammiston Hobbarissa, joten käskin hänen napata linnunpöntön sieltä mukaansa. Mies kun oli sopivasti reissussa ja siskontyttö tulossa meille viettämään laatuaikaa (!) pimpon tätinsä kanssa.

Ja kuinka meidän sitten kävikään. Ensin emme meinanneet millään saada pönttöä purettua pakkauksestaan, argh! Sen jälkeen emme meinanneet saada auki luukkua, jonne paristo (joka ei tietenkään tullut paketin mukana..) oli tarkoitus laittaa. Lopulta laite oli käyttövalmiudessa ja laitoimme sen päälle. Saman tien koirista Jimi ja Peppi häipyivät sisätiloihin ja Rilla loi laitteeseen HYVIN epäileviä katseita. Kukaan ei kuitenkaan haukkunut. Siinä sitten istuttiin terassilla ja odotettiin haukkumista. Rillan sitten haukahdettua jollekin ohikulkijalle, laitteeseen syttyi valo ja Rilla lopetti haukun melkeinpä kesken tavun. Hän myös katsahti ilmaa päänsä yläpuolella erittäin hämmentyneenä. 

Jossain vaiheessa pihalle tuli lisäksi ainakin Peppi, joka haukkui kuuluvasti joitain ohikulkijoita. Peppi ei niinkään reagoinut laitteeseen, mutta Rilla syöksyi sisälle ja läähätti hätääntyneesti. Menimme rauhoittelemaan Rillaa, mutta hän oli koko illan ihan erilainen kuin yleensä. Ei mennyt pihalle kuin suurin piirtein pakotettuna ja vasta sen jälkeen kun gaamea linnunpönttö oli laitettu pois päältä ja teljetty kaappiin. Hän ei todellakaan haukkunut ja jos Peppi haukahti, niin Rilla syöksyi hädissään sisälle. Mitä olinkaan mennyt tekemään.. APUA - olin rikkonut koirani!!

Meni useampi päivä ennen kuin Rilla alkoi taas viihtyä normaalisti pihalla ja varsinkaan haukkumaan siellä. Aina kun kuulin hänen haukahtavan, tunsin suurta onnea! Siskontyttö katsoi ja kuunteli touhotustani hymyillen. Pään päällä näin todella kirkkaasti puhekuplan, jossa luki:

Ja oikeassa hän tietysti onkin. Outohan minä olen, enkä ihan vähän. :D Mutta oli vaan niin sydäntä särkevää katsoa, kuinka olin pilannut Rillalta yhden hänen elämänsä suurimmista iloista. Rillahan perinteisesti rakastaa pihalla oleilua ja siihen kuuluu tietysti oleellisesti myös reviiristä huolehtiminen. Toki silloin tarvitsee aina välillä "vähän" haukahdella. (Mikä on päivisin tietyssä määrin ihan ok, mutta yltyessään tai varsinkin myöhään illalla/yöllä, ei ole kovin mukavaa meille eikä muille.)

Sittemmin Rilla on onneksi palautunut takaisin normaaliksi itsekseen, huh! Linnunpönttö on löytänyt paikkansa siivouskaapin ylähyllyltä. Aina välillä mietin sen uudelleen kokeilua, mutta muistan heti, kuinka kamalaa oli kun Rilla oli rikki ja jätän pöntön kaappiin. Kuinka tyypillistä..

Nyt kysynkin teiltä, onko kellään kokemusta ko. laitteesta?

(Artun ja Bassen kotoa taitaa ainakin löytyä vastaava sisäkäyttöön tarkoitettu laite, eikö?)

Fixodida Zx vol. 2

Kirjoitin keväällä Fixodida Zx-jauheesta ja lupasin silloin palata aiheeseen, jahka osaisin kertoa tuotteen sopivuudesta ja tehosta vähän tarkemmin. Monessa mediassa olen törmännyt taas punkkiaiheeseen. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, että syksy on kevään ohella pahinta punkkiaikaa ja niitä on maastossa ensi pakkasiin asti. Yllätyin myös tutkimustuloksesta, jonka mukaan punkkeja on eniten havumetsissä. Minun ollessa lapsi uskottiin punkkien viihtyvän erityisesti leppien oksilla. Toki sen jälkeen olen jo oppinut, että punkit viihtyvät kosteissa heinikoissa. Yllättävää siis nuo havumetsät, kun ne kai perinteisesti ovat maastoltaan kuivia ja ennemmin varvikkoisia kuin heinikkoisia. Aina oppii uutta! 

Postausta varten yritin ottaa kuvia meidän sunnuntaikävelyltä. Niistä tuli s u r k e i t a. Hitsi. Parhaat MONESTA sadasta saa välttää. Oppina: lenkillä EI kannata kuvat!

Keväistä Fixodida-postausta on klikattu useampi tuhat kertaa ja kaikki blogin punkki-postaukset ovat tällä hetkellä luetuimpien postausten joukossa. Fixodida-hakusanalla on blogiin päädytty samoin satoja kertoja. Enkä ihmettele! Itsekin kun olen epätoivoisesti hakenut netistä tietoa punkkiaiheesta sekä Fixodidasta. Sen keväisen Fixodida-postauksen kommenttiboksi kannattaa lukea. Sieltä löytyy joitain kommentteja tuotetta kokeilleilta.

Meidän koirista Rillalle Fixodida-jauhe ei valitettavasti sovi. Kokeilin sitä hänelle kahteen otteeseen. Ensin keväällä ja sitten anaalirauhastulehdusepisodin jälkeen uudestaan. Jauhe aiheuttaa Rillalle selvästi happovaivoja: röyhtäilyä ja sappinesteen suuhun nousemista. Samasta vaivasta kärsi myös yksi kolmesta sheltistä, joiden mami juuri siksi lopetti tuotteen käytön heillä ja lähetti (ystävällisesti!) purkit meille kokeiluun. Pepille olen syöttänyt jauhetta nyt yhtäjaksoisesti toukokuusta lähtien. Rillahan on tunnetusti herkkävatsainen ja Peppi taas ei todellakaan, joten ihan loogista sinänsä.

Sitten se hankalampi osuus, eli onko tuotteesta ollut apua? Meillähän on ollut täydellinen tutkimuskaksikko tämän osalta. Yksi, joka saa Fixodidaa ja verrokkiryhmäläinen, jolla ei ole mitään punkkisuojausta käytössä. No, katsokaas kun, Pepissä ei ole ollut yhtään punkkia koko kesänä. Hieno homma siis! Mutta sitten, ei ole ollut Rillassakaan toukokuun jälkeen. Eli yhteenvetona: olemme surkea tutkimusryhmä! Höh. Kivaa tietysti se, että punkkeja ei ole ollut!

Rilla yrittää etsiä punkkeja heinikosta. Ei löytynyt - jei!

Valitettavasti en edelleenkään pysty tosiaan kertomaan teille tuon Fixodidan vaikutuksesta punkkeihin. Tuotteen sopivuus taas selvästikin on koirakohtaista. Meillä tämä kesä on tuonut uskoa siihen, että ainakaan täällä meidän kulmilla ei toistaiseksi ole punkkeja niin paljon (*koputtaa puuta*), että haluaisin ottaa mitään varsinaisia punkkimyrkkyjä koirille käyttöön. Meillä mennään punkkisyyneillä. Tilanne voi toki muuttua, jos punkkikanta kasvaa huomattavasti. 

Minkälainen punkkikesä teillä muilla on ollut?

Näytelmä nro. 4

Muistatteko vielä meidän heinäkuun näyttelyn, jossa selvisi, että Rilla jännittää alaselkäänsä keväiseen anaalirauhastulehdukseen liittyen? Silloinen menestys jäi ehkä vähän harmittamaan, koska ilman selän köyristelyä olisi saattanut mennä vielä paremmin. Toisaalta sitten, olin äärettömän iloinen, että selkäongelma selvisi, jotta osattiin puuttua siihen. Rilla on sittemmin käynyt neljä kertaa hieronnassa ja selkä on saatu jo selvästi parempaan kuntoon. Hierontaa jatketaan silti vielä hierojan suositusten mukaisella tahdilla. 

Päätettiin meidän ihanan trimmaajan kanssa, että ainakin yhdessä näyttelyssä käydään toteamassa, miten hieronta on auttanut. Niinpä Rilla ilmoitettiin Porvoon ryhmänäyttelyyn, joka oli eilen. Ja kyllä kuulkaas kannatti mennä! Rilla sai sen itselleen perinteisen ERIn lisäksi ensimmäisen SERTinsä ja valittiin VSP:ksi. WAU potenssiin WAU! Suurin kiitos kuuluu tietysti trimmaajallemme, Sinille, joka jälleen kerran laittoi Rillan hienoksi ja esitti ammattitaidolla. 

KIITOS Sini! ♡ 

Tuomarina oli Anne Klaas Virosta, jonka suullinen arvio Rillasta kuuluu näin:

Erittäin feminiini, pienempi kokoinen. Jalomuotoinen pää. Vahva kuono-osa. Pienet, hyvin asettuneet korvat. Elegantti kaula. Lyhyt, lihaksikas selkä ja takaosa. Hyvät linja mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvä karvalaatu. Oikea temperamentti. Liikkuu pitkällä askeleella temperamenttisesti.

Tämän oltua neljäs näyttely sekä Rillalle, että minulle, huomasin itsestäni, että en enää jännitä oikeastaan yhtään. Sen veran tuttua touhua jo. Silti minulle kihosi oikein kyyneleet silmiin, kun tuomari lykkäsi Sinille sertin kouraan ja sen jälkeen en taas tajunnut oikein mistään mitään. Aika monta kertaa näyttivät menevän takaisin kehään ja ruusukkeita tuli kourallinen.

ROPiksi valittiin uros nimeltään Tweed Time and Space (Danny), joka näyttää sijoittuneen koko terrieriryhmän kakkoseksi. Huonolle ei Rilla tuota "roppia" hävinnyt. Käykääpä kurkkaamassa Dannyn tittelilitaniaa täältä.

ROP Tweed Time and Space (Danny) - VSP Alderhill´s Octavia (Rilla)

AVO ERI, AVK1 SA, PN1 VSP SERT

Pokaalitkin käytiin hakemassa ja niiden kanssa pidettiin pienet lisäkuvaukset omalla takapihalla.

Mitäs täältä löytyy?

A-haa, namia - juu, kyllä maistuu!

Entäs maistuuko kavereille..

..ei..

.. ja ei! :D

Hoksasittekin ehkä, että meillä oli viikonloppuna erittäin mieluisia vieraita. Siskontyttö tuurasi samalla näyttelyroudarina reissussa olevaa miestä. KIITOS! ♡ 

Sellainen näytelmätarina tällä kertaa. Aikamoista.

~~~

Olen loman aikana miettinyt vähän blogin tulevaisuutta. Haluan ehdottomasti kirjoitella tänne jatkossakin (postausaiheita on kertynyt ihan jonoksi asti), mutta päivitystahti on vielä hakusessa. Katsotaan nyt, minkälaiseksi se muodostuu. Jostain syystä en ole tällä hetkellä kovin innostunut laittamaan ruokaa. Siitä syystä Ruokaperjantai päivittyy ainakin toistaiseksi harvakseltaan. 

Kivaa uutta viikkoa kaikille! Ü