Möyhijällä

Muistatteko, kun kesän ensimmäisessä näytelmässä tuomari huomautti Rillan köyristävän alaselkäänsä? Sen johdosta Rilla on käynyt hierojalla siitä asti; ensin muutaman kerran viikossa ja sitten asteittain harvemmin. Tällä hetkellä käymme n. kuukauden välein. Onnistuin löytämään aivan ihanan koirahierojan täältä ihan omalta kylältä ja pidetään hänestä molemmat Rillan kanssa tosi paljon.

Katsokaa, kun Rilla aivan kuin hymyilee hierojan käsittelyssä.
(Ignooratkaa pliiiz  Rillan kammottavan pitkä turkki. Meidän trimmaaja on ollut sairaana ja siksi kampaaja-aika on päässyt venymään. Ensi viikolla mennään kynittäväksi.)

Hieroja tykkää tehdä työtään lattialla, jotta asiakkaan ei tarvitse jännittää pöydällä oloa. Hierojan toive on myös, että omistaja istuu heidän kanssaan lattialla, mikä auttaa hänen kokemuksensa mukaan entisestään koiran rentoutumiseen.

Hieronta kestää kerralla n. tunnin. Ensin hierotaan oikealla kyljellä ja sitten vasemmalla. Käsillä hieromisen lisäksi käytetään ultraäänikynää, jonka avulla saadaan käsiteltyä myös syviä lihaksia.

Rilla suostuu olemaan hierottavana varsin hyvin. Välillä, kun selvästi joku kohtaa kiristää enemmän, hän saattaa vähän venkoilla ja pyrkiä pystyyn. Hieroja saa hänet yleensä rauhoittumaan aloilleen aika helposti. Joskus harvoin minäkin joudun vähän korottamaan ääntä. Rillasta on vaikeaa sanoa nauttiiko hän käsittelystä vai suostuuko hän vaan siihen. 

Peppi on ollut mukana hierojalla viimeiset kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin perinteitä vaalien kakalla sisään, mikä oli minusta tietenkin tosi viehättävää - NOT! Hieroja suhtautui tilanteeseen onneksi huumorilla ja sanoi, että Pepin kikkare oli kuulemma onnettoman pieni hänen kahden leonberginsä ja yhden berninsä tuotoksiin verrattuna. 

Olin kertonut hierojalle Pepin luonteesta etukäteen, joten hän osasi olla huomioimatta Peppiä, minkä johdosta Peppi oli varsin rauhallinen jo ensimmäisellä käynnillä. Toisella käynnillä oli tarkoitus yrittää hieroa Peppiäkin edes vähän, jos hän vaan suostuu. Onnistuimme sellaisessa, että Peppi oli lattialla minun sylissäni ja hieroja käsitteli Pepin selkää ja takajalkoja ultraäänikynällä. Seuraavalla kerralla kokeillaan taas, josko hieroja saisi koskea Peppiä ihan jo vaikka käsillä. 

Mua ei kaikenmaaaailman möyhijät kyllä hiplaa. Nih!

En muista olenko aikaisemmin näyttänyt täällä koiran hierontaa ja venyttelyä käsittelevää kirjaa, jonka ostin taannoin joistain alesta. Kirja on oikein mielenkiintoinen ja selkeä. Suosittelen tutustumaan!

Onko siellä muilla kokemusta koirahieronnasta? 

Entä tuleeko mieleen kysymyksiä aiheeseen liittyen?

Nemoa etsimässä

Kaksi viimeistä viikonloppua on tullut vietettyä vähän erilaisissa koiraympyröissä. Viikko sitten lomailin ystävien mökillä heidän hoidossa olleen lunnikoiran kanssa. Tänä viikonloppuna taas on saatu nauttia pennuntuoksusta ihan omassa kodissa, kun meillä on ollut hoidossa ystävien havannankoiran pentu Nemo. Voin kertoa, että oma pentukuume on tästä syystä AIVAN huipussa. Enkä ole ainoa. Mies se vasta onkin pennun kanssa touhunnut ja haistellut vaaleanpunaista vauvamassua. 

Moi, mä oon Nemo, 4 kk vanha havannankoirapoika. 

Joku siellä saattaa ehkä arvata, että meillä eräs pitkuliini aiheutti jo etukäteen emännälleen harmaita hiuksia tämän hoitoprojektin suhteen. Eikä emännän arvaus kovin paljoa pelätystä poikennut, ou-nou! Peppi kertoi heti Nemon asteltua sisään erittäin äänekkään vastalauseensa. Minä ehdin niinä parina ensimmäisenä tuntina miettiä jo monenlaisia hoitopaikkavaihtoehtoja Nemolle, Pepille, itselleni, jne. Sitten keksin soittaa erääseen neuvontanumeroon, jonka bongasin tässä taannoin netistä.

Sain ohjeeksi olla puuttumatta millään tavoin koirien väliseen toimintaan. Puhelimessa luvattiin myös, ettei pentu saisi Pepin käytöksestä minkäänlaisia traumoja, mikä oli se minua eniten pelottanut asia. Oikeastaan tiesin kaiken tuon jo ennestään, mutta tilanne sekoitti taas kerran pääni. Kun ryhdyin noudattamaan totaalista huomioimattomuutta, alkoi koirien yhteiselo heti sujua paremmin. Nyt kolmen päivän jälkeen Peppi on jopa haistellut Nemoa ja antanut Nemon haistella itseään. Eli hyvin on pärjätty alkukankeudesta huolimatta. Tänään tosin joudumme jo palauttamaan Nemon omaan kotiinsa, vaikka emme todella raaskisi..

Täysin odotettua oli sekin, että Rillasta tuli heti Nemon turvakoira ja leikkikaveri. Kaksikko on juossut pihalla ihan mahdottaman pitkiä aikoja. Saattaapi Nemon kotiväki vähän ihmetellä, rättipoikki väsynyttä pentuaan, joka varmaan nukkuu seuraavan viikon. 

Nemo lentää ;D

Nemo on aivan uskomattoman kiltti ja tyytyväinen tapaus. Ajattelin etukäteen viettäväni yöt koti-ikävöivän inisijän kanssa. Vielä mitä! Nemo nukkui hyvin rauhallisesti sängyn vieressä kopassa. Sisäsiisteysopetus on myös oikein hyvässä vaiheessa. Poitsu tekee tarpeensa hienosti pihalle, jos hänet vaan hoksaa viedä sinne tarpeeksi usein. Öisin tuli muutamat pissat sisälle, mutta nekin kaikki paperille. Hieno Nemo!

Ensilumi tuli meille viikonloppuna. Nemolle se oli tietysti ensilumi ever.

Kolmikosta oli taas kerran aikas vaikeaa saada yhteiskuvia..

Kiitos Nemo, kun kävit - tule pian uudestaan!

Koettua ja luettua (2/2)

Vihdoinkin palaan tähän lupaamani aiheeseen. Voisin aloittaa valittamalla kiirettä, saamattomuutta, syksyn saapumista, rintaliivien kaarituen katkeamista ja muuta sellaista, mutta jätän sen tekemättä. Kai kaiken tuon pystyy aistimaan nykyisestä postaustahdista ihan ilman yksityiskohtia. Hitsi.

Sitten aiheeseen. Luin tosiaan ihan sattumalta Satu Salosen ja Markus Färkkilän kirjoittaman Sairaan hyvä lääkäri -kirjan samaan aikaan kun korvaepisodini alkoi. Marja-Leena vinkkasi Satu Salosen blogista, joka löytyy täältä. Googletellessa huomasin, että Satu Salosen on esiintynyt Maarit Tastulan Seitsemäs taivas -ohjelmassa. Ko. Jakson, joka oli täynnä todella viisaita ajatuksia, voi katsoa täältä.

Kirja oli monella tapaa mielenkiintoinen ja sain siitä paljon ajateltavaa. Erityisesti minua viehätti luku, jossa käsiteltiin erilaisia lääkärityyppejä enneagrammin avulla. Olen kirjoittanut enneagrammista postauksen pari vuotta sitten. Se löytyy täältä.

Kuva

Enneagrammin voi määritellä vaikkapa seuraavasti: "Enneagrammi perustuu ihmisten erilaisuuteen ja omasta tyylistä johtuvaan käyttäytymiseen. Jokainen meistä on oppinut jo lapsuudessaan perusstrategian, jonka avulla olemme saaneet turvallisuutta ja selviytymiskokemuksia perheen piirissä ja muissa kohtaamissamme tilanteissa. Tätä lapsuudessamme omaksumaamme selviytymisstrategiaa me sovellamme myös myöhemmin elämässämme eri tilanteissa. Nämä strategiat ilmenevät enneagrammin yhdeksänä tyylinä. (Salonen & Färkkilä 2012: 37)

Netistä löytyy useampia enneagrammitestejä esim. täältä ja täältä. Monessa paikassa sanotaan, että enneagrammitesteillä voi kyllä saada osviittaa omasta persoonallisuustyypistään, mutta luotettavimman tuloksen saa lukemalla eri tyyppien kuvauksia, jolloin yksi niistä nousee yleensä ylitse muiden ja se on sitten todennäköisesti se oma tyyppi. Innostuin silloin muutama vuosi sitten ennegrammista oikein tosissani ja luin aiheesta sekä netistä että kirjoista. Etenkin Leila ja Olli Valtosen Hyvä ja paha sisu, jäi mieleen aihetta syvällisemmin käsittelevänä teoksena. 

Kuva

Itse saan yleensä aina noista testeistä tulokseksi kakkosen ja kakkosen kuvauksista tunnistan kyllä itseni lähes täydellisesti. Oikeastaan mikään muu numero ei tunnu yhtään omalta, vaikka toki meissä kaikissa on pienissä määrin kaikkien persoonallisuustyyppien ominaisuuksia.

Kakkosesta sanotaan mm. näin:

Antaja, Uhrautuja, Huolehtija

Kakkoset ovat lämpimiä, välittäviä, toisia tukevia ja herkkiä aistimaan toisten ihmisten tarpeet.

Kakkosia motivoi tarve olla rakastettuja ja arvostettuja ja he haluavat ilmaista positiiviset tunteensa muita kohtaan ja saada toisilta tunnustusta.

Heidän huomionsa kiinnittyy siihen, mitä muut tarvitsevat. Auttajalle auttaminen on tärkeämpää kuin autettavalle.

Sokea alue: ylpeys 

(Lähde)

Kakkosen ominaisuuksista surkuhupaisinta on tuo: "auttajalle auttaminen on tärkeämpää kuin autettavalle".  Se on myös yksi asioista, johon olen yrittänyt aktiivisesti kiinnittää huomiota. Silti huomaan varsin usein "saarnaavani" jollekin viattomalle ystävälle jostain, mitä MINUN mielestäni hänen pitäisi tehdä tai jättää tekemättä. Hih ja huoh. 

Löytyykö sieltä muita enneagrammista kiinnostuneita? Entä onko Sairaan hyvä lääkäri tai muut Satu Salosen kirjat tuttuja?

Isoja syntymäpäiviä ♥

Tässä ihan ensimmäiset (surkeat kännykällä otetut) kuvat Rilla-vauvasta kotona. Ikää on yhdeksän viikkoa. Katsokaa noita korvia!! 

Taas on vuosi vierähtänyt ja tänään vietetään Rillan kolmevuotissynttäreitä. Aika, miksi sinulla on näin kova kiire?

♡ Paljon Onnea ihanalle Rillalle! ♡