Hihii, ihanainen
vakkarilukijamme Tuulia aloitti viimeksi kommenttinsa sanalla:
molskis! Eipä tiennyt, kuinka osuva se oli juuri sinä päivänä. Tapahtui nimittäin niin, että
Jimi sai mummilta joululahjaksi lahjakortin
Helsingin Koirauimalaan. Lahjaan kuului uimaopetus Jimille ja yhdelle ystävälle. Ja arvatkaa mitä! Jimi valitsi Rillan - jee!!
No, eipä mennyt kaikki niin kuin S
trömsössä, kun Rillalla alkoi viikonloppuna
taas anaalivaivat ja
elli kielsi ehdottomasti sekä uimisen että hieronnan, jonne meidän piti mennä maanantaina. Blaah! Ensimmäinen ajatus oli, että Jimi menee sitten yksinään. Mutta minua harmitti kauan odotetun
uimakeikan peruuntuminen niin paljon, että heitin ensin ihan vitsinä niNnille ajatuksen Pepin mukaan ottamisesta. Aluksi naurettiin molemmat idealle, vaan päätinpä sitten soittaa koirauimalaan ja kysyä, voisiko Pepin ehkä kuitenkin oikeasti ottaa mukaan. Ilahduin kovasti, kun puhelimessa sanottiin, että heillä käy muitakin
vähän haastavan luonteen omaavia
arkajalkoja. Minut vakuutti lopulta se, kun sain tietää, että uimaopettaja on myös
ongelmakoirakouluttaja ja hänellä on tosi paljon kokemusta aroista koirista. Niinpä sitten pakkasin autoon Rillan sijasta Pepin - toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Yksi peloista oli luonnollisesti tavaramerkkimme
'kakalla sisään'. Tällä kertaa pelkäsin tosin lähinnä sitä, että kakalla mentäisiin sisään sinne uima-altaaseen. Siitä seuraisi nimittäin
aikamoinen härdelli.
(Postauksen kuvat on otettu kännykällä ja laatu on aika heikkoa. Pahoittelut siitä!)
Koirauimalan pihalla treffattiin niNni ja Jimpsu ja lompsittiin tutustumaan sisätiloihin. Paikka oli tosi siisti ja koirille löytyi hyvät suihku- ja kuivaustilat. Ihan ensin molemmat karvakorvat suihkutettiin ja sitten odoteltiin hetki edellisen vuoron loppumista.
Ihana uimaopettaja, Gabriella Pietiläinen, kertoi aluksi perusjuttuja koirauinnista. Hän sanoi mm. kaikkien koirien oppivan tykkäämään uimisesta, kunhan muut stressitekijät ja mahdolliset pelot saadaan taltutettua. Jimi pääsi ensin open syliin ja altaaseen. Tämän pienille koirille ja ensikertalaisille tarkoitetun altaan vesi on +28 asteista.
Ja niin vaan Jimi ui hienosti koko altaan matkan kohti mamman odottavaa syliä.
Tätä tätiä jänskätti niin paljon, että kuvat Jimin uimisesta jäivät aika vähiin. Hitsi. Josko seuraavalla kerralla onnistuisin paremmin. Jimpula näytti märkänä melko raasulta. ♡ Mistäköhän se sanonta 'kuin uitettu koira' mahtaa tulla.. ;)
 |
Uitettu hampsteri koira ♡ |
Sitten oli Pepin vuoro. Ope käski minun ottaa Peppi syliin ja antaa hänet sitä kautta open syliin. Näin vältyttiin siltä, että vieras ihminen olisi kumartunut uhkaavan tuntuisesti Pepin päälle. Hyvä huomio!
Uskokaa tai älkää - siellä se Peppi ui, vieläpä tosi kovaa vauhtia.
Ensimmäinen kierros mentiin pelastusliivin kanssa ja toinen jo ilman. Opettaja kehui erityisesti Pepin uima-asentoa. Hyvä Peppi!
Puhelimeen taltioitui niNnin toimesta myös tosi hyvä videopätkä Pepin uimisesta. "Jouduin" pätkimään sen oman suoritukseni(!) takia aika minimiin, joten älkää odottako tälläkään kertaa mitään huippuelokuvaa. Taustalla kaakatan minä ja päätin jättää äänen ihan vaan, jotta vähän ymmärrätte tätä meikäläisen persoonaa. Ou lord - kiitos ja anteeksi! :D
Meillä oli kyllä tosi mukavaa ja olimme niin ylpeitä reippaista uimareista! Mennään ehdottomasti uudestaan ja silloin otetaan myös Rilla mukaan. Kotimatkalla poikettiin Mäkkärissä ja koirat saivat omat maustamattomat hampurilaispihvit.
Molemmille maistui..
Emännille oli vielä melkoiset jälkkärikahvit ja 'pikku'makea - nam!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
(PS. Eikä menty kakalla sisään uimahalliin tai -altaaseen. Tosin sitten jälkipuinneissa siskon luona Peppi kävi ihan itsenäisesti yläkerrassa, josta löytyi myöhemmin oikein isot, löysät ja erittäin haisevat tuotokset. Onneksi edes lattialta eikä matolta.. ;D)
