Vuoden viimeinen

Huhhuh, miten vikkelään vilahti tämäkin vuosi. Uskomatonta, että ollaan taas jo uuden vuoden kynnyksellä!  Joulu sujui meillä samalla kaavalla kuin ennenkin. Syötiin hyvin ja hihiteltiin koirien pakettipuuhille.

Terve!

Availen täällä boksissa paketteja

Hmm.., mitäs täältä löytyy?

Valmiiks avattuja juttuja

Taidan napata tän mielenkiintosimman tyypin tästä matkaan

Tit-ti-dii-dii..

Tai no, mä keskityn sit kuiteski uusiin paketteihin, wuf!

Olin muuten päättänyt, että en tällä kertaa kuvaa koirien lahjojen avaamista, koska silloin jää tilanne tavallaan kokematta, kun keskittyy vain kameraan. No, en sitten lopulta kuitenkaan malttanut olla kuvaamatta ihan vain pikkuisen.. Koirat on niiiiin hauskoja, kun oikeasti ovat tosissaan avaustouhuista.

Ehdittiin muuten käyttää jo perinteiset joululahjaliput - kiitos niistä - kun käytiin sunnuntaina katsomassa Walter Mittyn ihmeellinen elämä. Siinä oli kohtaus, jossa huippuvalokuvaaja sanoi jättävänsä joskus oikein mielettömän hetken kuvaamatta, koska haluaa kokea sen itse siinä tapahtumahetkessä. Ymmärrän!

Meillä on miehen kanssa tapana antaa yhdessä katsotuille elokuville arvosanat asteikolla yhdestä viiteen. Ja vain kokonaisia numeroita saa antaa, mikä tekee hommasta aika haastavan. Kokeilkaa vaikka joskus. Walter Mitty sai minulta kolmosen ja mieheltä nelosen. 

Arvatkaas mitä? Meillä on ilo saada viettää vuoden vaihtuminen Jimin ja emäntänsä kanssa. JEI!

Rakkauspakkaus ♡ 

 Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Olette jälleen ilahduttaneet minua ihanilla, oivaltavilla, hauskoilla, empaattisilla, informatiivisilla ja puhuttelevilla kommenteilla. Olen niistä kaikista erittäin otettu ja kiitollinen. 

Tämän ikiklassikon myötä toivotamme tyttöjen kanssa teille -

Jouluiloa!

Muistaako kukaan tätä postausta viime vuodelta? No, viime viikolla päätin kokeilla jotain vastaavaa (muutamilla mm. taustaväriin liittyvällä viilauksilla ;)) tämän nykyisen kaksikon kanssa. Vielä, kun rakas ystävä lähetti ihan oma-aloitteisesti heillä (lapsilla) pieneksi jääneitä tonttulakkeja, niin ajattelin naivisti jotain tyyliin *piece-of-cake*. Katsokaa itse, kuinka hienoja kuvia tuli -

Täh!??! Mitä NÄÄ nyt on?

Voiks tän syödä?

Onpa hauskaa - NOT!

Ha-hah, keksi kuule mamma joku parempi idea!

Ja ei kun nykytekniikkaa kehiin - ei ehkä yhtä autenttista ja hienostunutta, mutta paaaljon helpompaa!

Enää muutama hassu yö ja sitten on aatto. 

Toivon teille kaikille siellä ruudun toisella puolella 

Onnellista ja Ihanaa Joulua!

Messari 2013

Olin lauantaina monen vuoden tauon jälkeen messukeskuksen koiranäyttelyssä ihan siis turistina vain. Se on kyllä mahtava tapahtuma! En ymmärrä, miksi en käy joka vuosi? Seurakin oli ihan parasta: "koirahullut" kummilapset ja muuten vaan sopivan hullu ;) mieheni. Käytiin toki katsomassa sekä westie- että mäykky-kehät, mutta kuvasaldo on onneton ja kuvien laatu surkea. 

Sattumalta päästiin seuraamaan lelukoirien kehää, joka oli ehkä suloisinta ever!

Mieskin innostui tästä kehästä, kun näki tuomarin..

Tuomari Satu Tuomisto työssään :D

Ja minun sydämeni sulatti pikkuinen poika vielä pikkuisemman koiransa kanssa - awww!

Mini-tyypit - en kestä!

Suloisin kaksikko löytyi silti omasta seurueesta: kummityttö ja mukaan päässyt Peppi-koira.

Erityisesti minua kiinnosti päästä katsomaan dobo-näytöstä. Onko doboilu teille muille jo tuttu juttu?

Doboilussa käytetään mm. tuollaisia munanmuotoisia jumppapalloja. Juontajalla kävi sopivasti pieni lipsahdus, kun hän spiikkasi DODO-näytöksen. Doboilun kehittäjä Camilla Peura seivasi tilanteen hienosti toteamalla, että dodo on sukupuuttoon kuollut lintu, mutta tämän lajin nimi on DOBO.

Rillan hieroja harrastaa koiriensa kanssa doboilua ja on myös lajin laillistettu kouluttaja. Häneltä olen siitä alun perin kuullutkin. Meillä on siskontytön kanssa tarkoitus mennä jossain vaiheessa hänen luokseen tutustumaan doboiluun Rillan ja Jimin kanssa. 

Doboilussa on helppo yhdistää koiran ja omistajan yhteiset lihaskuntotreenit. Se kehittää erityisesti syviä lihaksia ja tasapainoa. Välineinä käytetään isoja palloja, tasapainotyynyjä sekä pieniä puolipalloja.

  

Erilaisia tapoja ja liikkeitä on vaikka kuinka paljon.

Camillan apuna esittelyssä oli hänen oma Hehku-koiransa, joka oli tosi taitava doboilija. Vielä vaikuttavampaa oli kuitenkin se, kun Camilla pyysi katsomossa olevia koiria kokeilemaan. Ihan uskomattoman nopeasti nämä suostuivat menemään pallon päälle.

Erityisen taitava oli borderi, joka teki jopa monenlaisia temppuja pallon päällä.

Palloja on viittä eri kokoa erikokoisille koirille. Camilla painotti makupalojen tärkeyttä varsinkin koulutuksen aloituksessa, jotta koira saadaan innostettua lajiin nopeasti ja tehokkaasti. 

Youtubesta löytyy valaisevia doboilu-videoita esim. tämä ja tämä. Joko innostuitte? 

Messarista hankittiin myös se eläinlääkärin suosittelema häkki (tai no, nailonboksi) Pepille. Kuvasta voitte päätellä miten siihen totuttautuminen on lähtenyt käyntiin..

Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille!

PS. Blogikamujen kokemuksia messarin näyttelystä löytyy ainakin täältä ja täältä.

Terveystarkastus

Nyt taas, kun olen aktiivisemmin selvitellyt, lukenut ja tutkinut Pepin käytökseen liittyviä asioita, olen törmännyt jatkuvasti kipuihin käytöksen takana. Myös "koirakorjaaja" Emilia painotti tätä yhtenä vaihtoehtona. Olen toki joskus ennenkin kuullut vastaavaa, mutta silloin olen aina ollut sitä mieltä, että Pepillä ei ole kipuja. Emilialla käynnin (ks. edellinen postus) jälkeen aloin kuitenkin ajatella asiaa tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka en pidä kipuja todennäköisenä vaihtoehtona, niin en voi toisaalta olla myöskään varma asiasta. Niinpä sitten soitin luottoeläinläkäriimme HauMauhun ja varasin Pepille ajan terveystarkastukseen. Vastaanottoihminen suositteli aikaa nimenomaan Taru Kangasniemelle, jonka yhtenä erityisalana on koirien käytösongelmat. Tarulla olemme käyneet Rillan kanssa pariin otteeseen ja pidän hänestä tosi paljon.

Käynti yllätti minut siinä mielessä, että se kesti melkein kaksi tuntia. Toinen yllättävä piirre oli fyysisten tutkimusten vähyys. Olin varautunut sekä verikokeisiin että röntgen- tms. kuvauksiin, mutta elli suoritti ainoastaan sellaisen pöydällä tehtävän "käsikopeloinnin" eli vähän vastaavan, joka koiralle tehdään rokotuskäynneillä. Pepin niveliä ja selkää kyllä sitten käänneltiin ja väänneltiin ihan kunnolla. Kävi jopa mielessä, että jos ei ennen tarkastusta ollut kipuja niin eiköhän joku nivel kohta ole pois paikoiltaan.. ;) Hyvä tietysti, että väänneltiin. Elli oli kyllä vakuuttava sanoessaan, että minkäänlaisia kipuja hän ei Pepistä löydä. Hyvä homma!

Lääkäri kyseli Pepin käytöksestä erilaisissa tilanteissa tosi tarkkaan. Melkein koko käynnin eli sen n. 2 tuntia Peppi luonnollisesti haukkui vastaanottohuoneen lattialla - how nice! No, ainakin elli kuuli ja näki, mistä meidän ongelmissa on kysymys.

Käynti oli tosi hyvä ja jälleen kerran silmiä avaava. Monista jutuista tuli taas sellainen "voi miten itsestään selvää" -olo, kun joku sanoi asian ääneen. Erittäin hyvä huomio oli se, ettei Pepin kaltaista helposti paineistuvaa koiraa kannata kouluttaa millään "kiihdyttävällä" menetelmällä kuten vaikkapa agilityn-tyyppisellä innostamiseen perustavalla jutulla. Miten loogista tosiaan, kun sitä nyt ajattelee. Lääkäri puhui paljon ihan perus tokon harjoittelusta, mikä kuulostaa oikein järkeenkäyvältä. Samoin koin ahaa-elämyksen, kun elli suositteli Pepille hankittavaksi esim. häkin tai vastaavan johonkin kotimme sivuhuoneeseen (esim. makkariin), mihin hänet voisi opettaa menemään, jos meille tulee vieraita. Häkistä voisi kuulemma olla apua myös autossa olemiseen, jos Peppi oppisi pitämään häkkiä turvapaikkana. Niin, aika basic-juttuja, mutta eipä ole ollut meillä käytössä.

Lääkäri otti puheeksi myös lääkkeiden kokeilemisen koulutuksen apuvälineenä. En kysynyt ihan tarkkaan minkälaisia lääkkeitä hän tarkoitti, mutta oletettavasti jotain mieltä rauhoittavaa tms. Olen noin periaatteessa sekä lääkemyönteinen että hyvinkin lääkevastainen ihminen. Vastustan turhien lääkkeiden käyttämistä ja pelkään lääkkeiden sivuvaikutuksia. Pepin kohdalla lääkkeitä kokeiltaisiin vain esim. muutaman kuukauden ajan ideana tosiaan tukea koulutusta. Sovittiin, että pistetään asia hautumaan ja palataan siihen, mikäli koen tarpeelliseksi. Nyt alkuun harjoitellaan helppoja komentoja monta kertaa päivässä ja hommataan se häkki tms. Lääkäri lupasi myös lähettää meille sähköpostilla yksityiskohtaisia ohjeita eri tilanteisiin, kunhan hän on muutaman päivän sulatellut Pepin käyntiä. Hyvää palvelua sanoisin!

Oli tosi hyvä, että mies oli mukana käynnillä. Kerrankin hän kuuli ohjeet antajan itsensä sanomana eikä vain minun referoimana. Tosin kotimatkalla mies sanoi ihan vakavissaan, että hän ei edes ole oikein tiennyt, että meillä on joku ongelma Pepin kanssa. :D Mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää, koska meidän jokapäiväisessä arjessa mitään ongelmia ei juuri ole. Silti koen, että olisi mukavaa, jos osattaisiin opettaa Peppiä niin, että vaikeatkin tilanteet olisivat helpompia - meille kaikille.

~~~

Tähän loppuun vielä muistutus MUSH:n perinteisestä joulukampanjasta. 

MUSH järjestää tänäkin vuonna joulukampanjan, jossa kerätään MUSH VAISTO -annospaloja ja MUSH BARF -kissanruokaa kodittomille eläimille.

Kuinka auttaminen tapahtuu? 

- Tykkää MUSH:n Facebook-sivuista

- Twiittaa #‎mushjouluiloa2013‬

- Lataa instagram-kuva #mushjouluiloa2013

- Tee aiheesta blogipostaus

- Lisää blogiisi kampanjan banneri

Tätä helpommaksi ei auttaminen tule - kutsu ystävätkin mukaan!

PS. Postauksen kuvina surkealaatusia otoksia hirven luiden herkuttelusta. (Eipä ole tullut paljon kuvailtua, hitsi..)

PPS. Arvatkaa mitä meillä on tiedossa tulevana Itsenäisyyspäiväviikonloppuna? Perinteiset pikkujoulut niNnin ja Jimpsun kanssa - JEEEEEEE!!

PPPS. Vaihdoin vähän talvisemman bannerin, vaikka täällä meillä ei edelleenkään ole lunta.