Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokinta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Höpinää koirien ruokinnasta ja sen semmoisesta


Koirien ruokinta, siinäpä vasta mielipiteitä herättävä aihe! Olen kirjoittanut meidän koirien ruokinnasta ennenkin. Ko. postaukset löytyvät ruokinta-tunnisteen alta. 

Olen etsinyt Rillalle ja Pepille sopivaa ruokaa ja ruokintamallia oikeastaan koko heidän elämänsä ajan. Rillan kohdalla ongelmana on hänen herkästi ärtyvä mahansa. Pepillä taas pakki kyllä kestää mitä vaan, mutta pitkuliini on herkkä lihomaan ja vuosi sitten verikokeista paljastui toinenkin ongelma.

 Kaikki alkoi siitä, kun huomasin kesällä 2014, että Pepin oikean silmän pinnassa on jonkinlainen samea pilkku. Muistin, että HauMaussa oli aikoinaan töissä ihana eläinlääkäri Kirsti Liukkonen ja tiesin hänen lähteneen erikoistumaan koirien silmäsairauksiin. Googlen avulla paikansin Kirstin Tapiolaan FinProVet -eläinlääkäriasemalle


Lainattu Pinterestistä.

Kirsti oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin ja häneltä löytyi kaikki mahdolliset koirien silmien tutkimiseen vaadittavat värkit. Molemmissa Pepin silmissä todettiin corneadystrofia, joka tarkoittaa sitä, että sarveiskalvon sisään on kertynyt kiteitä, jotka voivat olla joko lipidejä, kalkkia tai proteiinia.  Ko. muutos on täysin vaaraton, mutta etenevä. Eli laikut tulevat suurenemaan ajan myötä ja niin on myös käynyt. Tällä hetkellä molemmissa silmissä näkyy selkeät, vaaleat läiskät.  




Vaikka muutos on sinänsä täysin vaaraton, niin tokihan juuri keskeisen näön alueella oleva kertymä samentaa näköä jonkin verran. Voisin kuvitella, että tätä voisi verrata alkavaan kaihiin, jossa kaihi ei vielä ole kovin paksu tai tiheä. Tärkeintä on tietysti se, että kyseessä ei ole terveyttä vaarantava silmäsairaus ja onneksi näkö ei ole koirille yhtä tärkeä aisti kuin meille ihmisille. 




Pepiltä otettiin samalla pieni ja suuri verenkuva, koska joskus ruokavaliolla ja corneadystrofialla voi olla yhteys. Silloin verikokeista voidaan havaita, että koira saa ravinnosta liikaa rasvaa, kalkkia tai proteiinia. Näiltä osin Pepin veriarvoissa ei ollut löydöksiä, mutta sen sijaan veriarvoissa oli muutoksia urea-, elektrolyytti-, hematokriitti- ja hemoglobiiniarvoissa. Juttelin tuloksista Kirstin kanssa puhelimessa ja mietimme, olisiko Pepin jännittämisellä voinut olla osuutta asiaan. Verikokeet otettiin ihan käyntimme loppupuolella, jolloin Peppi oli ollut juomatta sekä jännittänyt käyntiä useamman tunnin, kun menomatka lasketaan mukaan. Veriarvomuutokset nimittäin kertoivat koiran kuivumisesta. Sovittiin, että käymme lähieläinlääkärissä ottamassa kontrollikokeet n. parin kuukauden kuluttua.




Näin tehtiin ja vaikka pyynnöstäni verinäyte otettiin heti, kun tulimme lääkäriin, niin samoissa arvoissa oli edelleen muutoksia. Ei ihan niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin selvästi. Ja jopa niin paljon, että eläinlääkäri antoi Pepille nestettä ihon alle. Olin todella hämmentynyt! Minun ihan perusterveenä pitämää koiraa nesteytettiin rutiinieläinlääkärikäynnillä. Eläinlääkäri sanoi, että Peppi pitää saada juomaan enemmän, jotta tästä ilmeisen jatkuvasta kuivumistilasta päästään. Ajattelin ensin, että olisi hankalaa saada Peppi juomaan enemmän, mutta olin onneksi väärässä. Tuosta lähtien olen lisännyt Pepin ruokaan kaksi kertaa päivässä reilun desin vettä ja pitkula lipittää sen ruuan mukana kiltisti.




Peppi on saanut nestelisää ruoan mukana n. vuoden ja olen tehnyt muutamia havaintoja. Ensinnäkin Peppi on nykyään vähän pirteämpi. Ei mikään Rillan veroinen ikiliikkuja, mutta entiseen itseensä verrattuna vähemmän flegmaattinen. Toisen huomion teki itse asiassa siskontyttö. Pepin linjojen säilyttäminen on ollut paljon helpompaa sen jälkeen, kun vesilisäys on otettu käyttöön. Sekä juominen, että lisääntynyt aktiivisuus kiihdyttävät varmasti aineenvaihduntaa eikä kaikki ruoka tartu samalla tavoin Pepin kylkiin. 




Ruokinnasta on kertynyt niin paljon sanottavaa, että kerron seuraavalla kerralla Rillan nykyiseen ruokavalioon liittyvistä jutuista. 


Eikö ole uskomatonta, että ollaan menossa jo yli syyskuun puolivälin. Mihin se kesä taas livahti??!??






tiistai 9. syyskuuta 2014

Ciao eiku chia


Olen laittanut merkille, että monessa koiraperheessä on kärsitty viime aikoina byllyvaivoista eli anaaliongelmista - niin kuin meilläkin. Juteltiin aiheesta tuossa jo alkukesästä meidän koirahierojan kanssa ja hän kertoi kuulleensa, että chiansiemenistä voisi olla apua. Hän oli itse tilannut juuri koirilleen isomman satsin ko. siemeniä ja antoi ystävällisesti meille pussillisen kokeiltavaksi.




Ravintoaineet / Näringsämnen / Nutrients:
luonnontuote, vaihtelee hieman sadoittain ja erittäin
en naturlig produkt som varierar per skörd och parti
natural product, varies a little bit per crop and by lot
Kuitu / Fiber/ Fibre 37 %
Rasva / Fett / Fat 32 %
Valkuainen / Protein / Protein 21 %
Kosteus / Fuktighet / Humidity: 8,40 %

Energia/Energi/Energy/: 1850 KJ./100g

FIN: Chiasiemen sisältää paljon proteiinia ja rasvaa sekä limautuvaa kuitua. Rehuaineen välttämättömien aminohappojen jakauma on kattava. Kuidut hellivät vatsaa ja suolistoa 
tasapainottaen suoliston toimintaa. Ulosteen laadun parantuminen auttaa usein anaalirauhasongelmista kärsivien koirien oireisiin. Turkin ja ihon hyvinvoinnille. Rehuaineen öljyt tekevät turkin kiiltäväksi ja vähentävät kuivan ihon kutinaa. Sopii yleensä ruoka-aine allergisille 
koirille. Chia ei sisällä ollenkaan sokereita.

KÄYTTÖOHJE: Aloitusannos 1tl – 1rkl /10 kg. Seuraa koirasi ulosteen laatua nostaessasi annosta Syöttö kuivana tai turvotettuna nesteeseen ja sekoitettuna muuhun ruokaan. Siemenet suositellaan murskaamaan ennen käyttöä. Murskaus esimerkiksi kapeassa astiassa 
sauvasekoittimella.

Säilytys: Huoneenlämpötila, Turvotettu: Geeli säilyy jääkaapissa noin viikon. Lähde


Anaalivaivat johtuvat usein liian löysästä ulosteesta. Tämä pätee meillä Rillaan, jonka herkkä vatsa ärtyy milloin mistäkin. Ärtyminen ilmenee joskus närästyksenä, mutta useinmiten juuri vatsan löysyytenä. Pepillä vaiva taas on enemmänkin juuri päinvastainen eli uloste on liian kovaa. Myös tämä vaikeuttaa anaalirauhasten normaalia toimintaa. Chiansiementen luvataan auttavan vatsan toiminnan normalisoitumisessa, oli sitten kyseessä liian löysä tai kova massu. Niin kuin aina uuden ruoka-aineen kanssa, kannattaa siementen antaminen aloittaa varovasti ja lisätä sitten pikkuhiljaa annosta tarvittaessa. 


Mitä häh?!???!


Rilla ja Peppi ovat saaneet chiansiemeniä nyt n. pari kuukautta joka päivä ja olen varovaisen innoissani tuloksista. Varsinkin Rillan vatsa on voinut hämmentävän hyvin. Annan tytöille n. teelusikallisen huhmareessa murskattuja ja yön yli jääkaapissa liotettuja siemeniä per nenä  kuono per päivä. Meidän tytöille maistuu yleensä kaikki ja niin myös tuo chiansiemenistä tehty geeli. En edes sekoita sitä mitenkään ihmeemmin muuhun ruokaan, vaan molemmet lipovat, vähän sammakon kudulta näyttävän, liman hyvällä ruokahalulla kupeistaan. 




Kun olen antanut koirille päiväannoksen geeliä, laitan seuraavan päivän satsin samalla jääkaappiin tulemaan. Helppoa ja kätevää! Siemeniä ei ole välttämätöntä murskata eikä edes liottaa. Liittyy varmaan äitini aikoinaan liottamiin pellavansiemeniin, että itsekin koen tuon liottamisen jotenkin hyvänä juttuna. Mutta pakollista se ei tosiaan ole. 




Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan chiansiemeniä, jos koiralla on ongelmia anaalirauhasten kanssa! Varmasti kokeilla voi ihan millä vaan kaupassa myytävillä chiansiemenillä. En usko, että niiden pitää olla nimenomaan noita erikseen koirille suunnattuja. Chiansiemenet kuuluvat nyt niin trendikkäisiin superfoodeihin ja niitä saa luontaistuotekaupoista ja isommista marketeista. Siemenistä löytyy paljon tietoa netistä esim. täältä ja täältä.


Mamma hei, onpa pientä!! Eiks vois olla sillee, että jokainen kertois vaan omista kakka-asioistaan. Haloo!


Vai niin eli kiinni jäin - taas. Hitsi. ;D No mutta,


mukavaa viikon jatkoa silti kaikille!



PS. Onko jollain jo kokemusta chiansiemenistä joko omassa ja/tai koirien käytössä?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mitä ostoskassista paljastuu?


Tuskin ainakaan Luiskan laukku, niin kuin voisi tuosta otsikosta arvailla, jos tämä olisi joku trendikäs muotiblogi. ;)




Oikea vastaus: ruokaa koirille - erilaisia pakastepötköjä ja broiskun siipiä.




Lihaisat pötköt sahasin heti kaupasta tultuani oksasahalla kahteen osaan -




ja pussitin niin, että pötkön avoin pää on pussin suuaukkoon päin. Silloin sulaneesta puolikkaasta on helppo pursottaa ruokaa kuppeihin ilman, että tarvitsee liata käsiään.




En ole aikaisemmin ostanut tuota valmista kasvissosetta, joten en vielä tiedä, miten se koirille maistuu. Kasvissoseen pilkoin kahdeksaan osaan. Kasvissosetta sekoitan esim. jauhetun lohen tai jauhelihan joukkoon. Noin muuten olen suosinut valmiita aterioita, joihin kasvikset on lisätty valmiiksi. 




Broilerin siipiä pidin pari tuntia huoneenlämmössä, jonka jälkeen sain ne suht helposti irrotettua toisistaan ja pussitettua kahden kappaleen annoksiin. Käsien likaamiselta säästyy, kun laittaa pussin käteensä ja nappa siivet siihen "kakkojen keräys" -tyylillä.




Nyt on taas pakkanen varusteltu noin kuukauden tarpeiksi. Ennestään sieltä löytyi jo naudanmahapullia ja härän häntiä. Näin muutaman kuukauden kokemuksella olen huomannut, että Rillan maha ärtyy lampaan lihasta. Olen myös todennut, että kummalekaan koiralle ei maistu erityisen hyvin broilerin sisäelinseos. Ostinkin nyt ensimmäistä kertaa kokeiluun riista-ateriaa, jossa on mukana myös maksaa. 




Mai kirjoitti juuri härän häntien mahaärsytyksestä. Olen huomannut vähän samaa taipumusta Rillassa. Hän on myös alkanut syömään hännän melkoisella vauhdilla, jos verrataan ensimmäisiin kertoihin tai Peppiin, joka nautiskelee häntäänsä pitkään ja hartaasti. 




Pakastepötköistä meillä tykätään eniten Muschista. Myös Mustin ja Mirrin Maukas-sarja on ihan ok. Sen sijaan Murren Murkinan pakasteruuat ovat mielestäni epämiellyttäviä sekä hajunsa että vaahtomaisen koostumuksensa puolesta, samaa sanoi siskontyttö. Koirille nekin kyllä maistuvat.



Makoisaa viikon jatkoa kaikille!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kesäkuntoon


Raakaruokintaa aloitellessa tulin punninneeksi koirat pitkästä aikaa. Yllätyksekseni huomasin, että Peppi painoi melkein kilon enemmän kuin syksyllä. Se on prosentuaalisesti aikamoinen painonnousu pienellä koiralla. Olin mielestäni ottanut Pepin talven tullen vähentyneen liikunnan ruoka-annoksissa huomioon, mutta en selvästikään tarpeeksi. Pitkula oli kasvattanut salakavalasti itselleen kunnon vara-renkaan. Onneksi ollaan kesää kohti menossa ja oletettavasti Pepin liikuntahalut lisääntyvät sitä myöten. Olen lukenut monesta paikasta, että raakaruokinnan avulla on suht helppo saada koira palautettua ihannepainoon ja myös pysyttyä siinä. Olenkin laskenut Pepin ruoka-annokset nyt nimenomaan ihannepainon mukaan. 




Mäyräkoiran rungosta sanotaan rotumääritelmässä näin:



Ylälinja: Sulavalinjaisesti niskasta hieman viistoa lantiota kohti jatkuva.
Säkä: Korostunut.
Selkä: Jatkuu korkean sään takaa suorana tai hieman taaksepäin laskevana. Kiinteä ja lihaksikas.
Lanne: Erittäin lihaksikas ja riittävän pitkä.
Lantio: Leveä, riittävän pitkä ja hieman viisto.
Rintakehä: Rintalasta on hyvin selväpiirteinen ja niin voimakkaasti eteentyöntyvä, että sen kummallekin puolelle muodostuu kuoppa. Rintakehä on edestä katsottuna soikea, ylhäältä ja sivulta katsottuna tilava. Kylkiluut ulottuvat kauas taakse. Kun lapaluu ja olkavarsi ovat oikean pituiset ja oikein kulmautuneet, eturaajat peittävät sivulta katsottuna rintakehän syvimmän kohdan.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on hieman kohoava.
Häntä: Ei liian ylös kiinnittynyt, selkälinjan jatkeena. Hännän viimeinen kolmannes saa olla hieman kaartuva.

"Vatsaviiva on hieman kohoava" - niinpä, tai sitten laskeva, niin kuin Pepillä tällä hetkellä on. Hitsi. Tosin kylkiluut ja selkäranka tuntuvat edelleen nahan alta ihan hyvin, joten ehkä tässä ei ihan toivottomassa tilanteessa kuitenkaan olla. Mutta laihiksella kyllä. Emäntä voisi katsoa itseään peilistä sekä sen suhteen, että on itse paljon enemmän laihiksen tarpeessa ja myös siksi, että Peppi ei todellakaan ole itse käynyt jääkaapilla santsaamassa, vaan ruuat on ruokakuppiin laittanut joku muu. Ylipaino ei tietenkään ole kenelläkään suotavaa, mutta varsinkin pitkäselkäisillä koirilla, kuten mäykyillä, siihen kannattaa kiinnittää huomiota.




Tuli mieleeni kirjoittaa tästä aiheesta, kun meidän blogikamun Nellin emäntä mainitsi uusimassa postauksessaan, että eläinlääkäri oli sanonut Nellin olevan ylipainoinen. Mitähän samainen elli sanoisi meidän bullerosta..?





Kivaa keskiviikkoa kaikille vatsalinjan muotoon katsomatta! ;)


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Koirien ruokinnan uudet tuulet

Ainakin kommenttiboksissa olen jo vihjaillut vähän siitä, että meillä on (vihdoin) siirrytty kokeilemaan, miten raakaruokailu sopii tytöille. Sanon jo heti tähän alkuun, että en ole missään tapauksessa minkään ruokintamallin asiantuntija, joten kaikki kirjoittamani perustuu aiheesta lukemaani, omiin kokeiluihin ja mietintöihin. En myöskään todellakaan halua saarnata raakaruokinnan puolesta. Jokainen tekee tietysti ihan niin kuin itse parhaaksi näkee. Ruokinta-tunnisteen takaa löytyy aikaisemmin kirjoittamani postaukset koirien ruokinnasta.


Tiedossa on piiiitkä postaus, joten kannattaa varata eväät koneen ääreen. ;)




Olen ollut kiinnostunut raakaruokinnasta oikeastaan siitä asti, kun muutama vuosi sitten törmäsin aiheeseen kunnolla täällä blogimaailmassa. Monet teistä varmaan tietävät, että siskontyttöni aloitti barffauksen Jimi-chihunsa kanssa viime syksynä. Samoihin aikoihin kävimme Pepin kanssa ensimmäisen kerran koirakoulu Visiossa, jossa uskotaan lujasti raakaruokintaan. Siitä asti olen tehnyt päänsisäistä työtä itseni kanssa, jotta pystyisin/osaisin/viitsisin perehtyä aiheeseen tarpeeksi ja ryhtyisin ajatuksista tekoihin. Olen nimittäin koko ajan kyllä uskonut siihen, että raakaruokinta olisi paras vaihtoehto meidän koirille, mutta oma pää on ollut käytännön toteutuksen esteenä.




Jätin itse lihan ja kanan pois ruokavaliostani n. 20 vuotta sitten ja, vaikka olen senkin jälkeen käsitellyt lihaa ja jopa valmistanut sitä välillä muille, on raaka liha minulle vähän vieras ja iljettäväkin juttu. Olen myös hajuherkkä nirppanokka ja jännitin etukäteen raakaruokien hajuja. Etenkin kun siskontyttö kertoi naudanmahan haisevan ihan järkyttävälle, kääk! Ongelmana vielä se, että juuri naudan mahaa suositellaan erityisesti annettavaksi kaikille koirille muusta ruokavaliosta riippumatta. Naudanmaha sisältää runsaasti hyviä entsyymeitä, jotka edistävät koiran ruuansulatusta.

No, noin kuukausi sitten olin lopulta saanut pääni sisällä palaset kohdilleen ja päätin kuivamuonapussin sisällön käydessä vähiin, että en hakisi enää uutta. Ostin muutenkin viimeiset kuukaudet vain pieniä pusseja koiranruokaa, koska uskottelin itselleni, että "mehän siirrytään ihan kohta raakaruokintaan." Aika monta pussia tuli silti ostettua. Ja vielä edellisellä viikolla ennen nappuloista luopumista, vöyhkäsin siskontytölle täynnä kiukkua, että "enhän minä jaksa/pysty/viitsi/kykene aloitamaan mitään raakaruokintoja. Nappulat on niin ja niin helppoja ja käteviä, jajaja.." Hih, viime hetken paniikki!




Ihan ensimmäisinä päivinä latasin koirien ruokakuppeihin ihmisille tarkoitettua naudan jauhelihaa ja raastettua kurkkua. Tytöt hotkivat annoksensa ihan innoissaan ja nuolivat kupit tosi tarkasti. Sitten uskaltauduin eläinkaupan kylmätiskille ja ostin viitisen pötköä jotain barffijuttuja ja pussillisen broilerin siipiä. Kotimatkalla hain vielä rautakaupasta oksasahan, jonka avulla sahailin pötköt kotona kahteen osaan ja pussitin pakkaseen. Broilerin siipiä sai sulatella aika kauan ennen kuin sain nekin pussitettua kahden kappaleen annoksiksi.

Tällä hetkellä ruokinnan rytmi menee jotakuinkin näin: otan illalla aina jääkaappiin sulamaan sellaisen puolikkaan pötkön, josta sitten aamulla pursotan Rillan kuppiin 2/3 ja Pepin 1/3. Päälle vielä loraus Nutrolin-öljyä ja mahdollisesti muutama lusikallinen kasvissosetta. Illalla tytöt ovat saaneet vaihtelevasti häränhännät tai broilerinsiivet pureskeltaviksi.




Lähes kaiken he ovat syöneet todella innoissaan, mutta yksi yllätyskin on koettu. Ostin nimittäin kerran kalatiskistä palan oikein käsin nypittyä merilohta. Ajattelin, että koirat ovat varmaankin siitä aivan tohkeissaan. Saksin kalan pienempiin paloihin ja lätkäisin kupit tyttöjen eteen. Peppi alkoi välittömästi niellä kalapaloja hyvällä tahdilla kitaansa. Mutta entäs Rilla? Hän tökki kuonollaan kuppia ja päästeli hätääntyneitä äännähdyksiä. Voisin vaikka vannoa hänen yrittäneen sanoa, että "mitä h***ä tää nyt on? Missä se kunnon ruoka viipyy?" Ja melkein samassa Peppi vetäisi kunnon lohiöverit nielaisemalla myös Rillan kupin tyhjäksi. Minä en voinut muuta kuin nauraa ihan kippurassa siinä vieressä. Sen jälkeen lohi on tarjoiltu Muschin valmispötköjen muodossa ja sillä tavalla se on maistunut erinomaisesti molemmille rinsessoille.




Valmispötköjen lisäksi olen ostanut muutaman kerran lihatiskistä osso buccoa, naudan kulmapaistia, lampaan karetta, yms. Elän tällä hetkellä aika yllättävää kuherruskuukausi-vaihetta raakaruokinnan suhteen. On ihanaa tarjota koirille erilaisia juttuja niiden ainaisten "murojen" sijaan. Olen jopa luopunut raejuuston antamisesta, vaikka raejuustoa kyllä voisi ihan hyvin varmaan antaakin. Ajattelin nyt alkuun silti olla antamatta, koska yritän selvitellä, mistä Rillan aikaisemmat löysänä mahana esiintyneet mahavaivat mahtoivat johtua. Ykkösveikkaukseni on viljat/riisi/peruna, joita kuivamuonissa oli ja kakkosveikkaukseni on juurikin raejuusto. Sillä mistään nyt kokeillusta ruuasta Rillan maha ei ole oireillut, vaikka on jo ehditty maistella tosi monia juttuja.

Alkuun en kauheasti välittänyt ruoka-aineiden suhteista. Kokonaisruokamäärä on kyllä arvioitu siskontytön kanssa noin suurin piirtein. Nyt meille on jo vakiintunut vähän rytmiä eri juttujen suhteen. Kerran viikossa on tarjolla lohiateria ja kerran viikossa sisäelinseosta. Muina päivinä sitten vaihdellen sikaa, nautaa, poroa - mitä milloinkin ja iltaisin tosiaan useimmiten siipiä, häränhäntiä, tms. Muutaman kerran olen myös rikkonut kuppeihin kananmunat. Ensimmäiseen kasvisose-erään laitoin: kesäkurpitsaa, kurkkua, lehtisalaattia, tammenlehväsalaattia ja tilliä sekä lorauksen kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kasvisose on maistunut tytöille ihan hyvin, mikä on jotenkin aika yllättävää, mutta hyvä tietenkin.




Naudan maha -ongelman suhteen olen sopinut itseni kanssa kompromissista. Eräs ystävällinen eläinkaupan myyjä nimittäin vinkkasi ruokakaupan eläinpakasteista löytyvistä mahapullista. Hän kertoi itse antavansa niitä koirilleen jäisinä, jolloin hajuhaitoilta säästytään. Minä olen toiminut samoin ja, vaikka jäisen ruuan antamista ei suositella, niin ainakaan en ole huomannut mitään ongelmaan tämän poikkeuksen kohdalla. Koirat syövät pullia mielellään, eivätkä vatsat ole ärtyneet.

Lisäravinteita en ole Nutrolinin lisäksi koirille vielä antanut. Harkinnassa on kyllä jauhettu nokkonen, ruusunmarjajauhe ja/tai vihersimpukkavalmiste. Täytyy vielä selvitellä asiaa tarkemmin, mutta ainakin noista kolmesta olen kuullut suosituksia.




Vielä en osaa sanoa mitään muita suuria vaikutuksia koirissa ruokavalion muutoksen johdosta, paitsi tosiaan sen, että Rillan maha on toiminut moitteettomasti. Mikä on tietysti todella iso positiivinen juttu ja se suurin asia, mihin toivoinkin apua. Sen lisäksi eniten odotan raakaruokinnalta, että koirat voivat hyvin, syövät mielellään, turkit pysyvät hyvinä, silmät, korvat ja hampaat puhtaina. Tässä vaiheessa on muutenkin vielä ennenaikaista ottaa asiaan sen suuremmin kantaa. Kuukausi on lyhyt aika.

Vaikka meillä taidetaan noudattaa aika lähelle perinteiseen barffiin sopivaa ruokavaliota, puhun silti mieluummin raakaruokinnasta. Meidän ruokintamalli hakee vielä osittain muotoaan, enkä siten voi sanoa, saavatko koirat kaikkea juuri barffissa suositeltujen määrien mukaan. Enkä edes välttämättä pyri siihen. Tavoitteena on enemminkin löytää sellainen ruokintamalli, joka sopii parhaiten juuri meidän koirille ja myös meille. Netistä löytyy paljon tietoa sekä barfauksesta että raakaruokinnasta noin yleensä. Esim. Muschin sivuilla on selkokielistä tietoa aiheesta. Erittäin hyvin aiheesta on kirjoittanut myös blogikamumme Maria täällä, täällä ja täällä. Olen ennenkin tainnut mainita tästä koiran luonnollista ruokintaa käsittelevästä kirjasta, joka oli myös valaisevaa luettavaa. Siinä käsitellään barffauksen lisäksi myös toisenlaisia raakaruokintamalleja.





Huh-huh, aikamoinen postaushirviö! Jaksoikohan kukaan lukea kaiken loppuun asti?


Sitten ei enää muuta kuin -




keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Koirien ruokinnasta

Vuosi sitten kirjoittelin muutamaan otteeseen Rillan ja Pepin ruokinnasta. Nuo postaukset ovat tilastojen perusteella blogin luetuimpia, joten ajattelin päivittää vähän sitäkin aihetta. Lisäsin ruokinnan myös blogin tunnisteisiin omaksi otsikokseen.


Sitä vaan, että kaikista mieluiten mä söisin siilejä, mut mamma sanoo, että niitä ei saa syödä ja kuskaa ne pois pihasta, urpå!

Koirien ruokinnassa meillä suurimpana haasteena on Rillan herkkä vatsa. Se oireilee oksenteluna ja ulosteen löysyytenä. En ole toistaiseksi ajatellut teettää Rillalla allergiatestejä oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, allergiatestit ruoka-aineiden osalta ovat usein lähinnä suuntaa antavia. Joka tapauksessa sopiva ruokavalio pitää etsiä kokeilemalla. Toisekseen, herkkä vatsa ei välttämättä ole merkki ruoka-aineallergiasta. Ihan samalla lailla kuin kaikille ihmisille ei sovi kaikki ruuat (esim. pavut, tulinen ruoka, paprika), niin myös koirat ovat tietysti yksilöitä yksilöllisine ominaisuuksineen.


Eiks ne siilit olis niinku lähiruokaa ja luomuaki vielä?

Ensimmäinen Rillalle sopiva kuivaruoka, joka kokeilujen kautta löydettiin, oli Brit Caren Peura-peruna. Se ei kuitenkaan tuntunut maistuvan kummallekaan koiralle erityisen hyvin. Eläinkaupassa suositeltiin kokeilemaan Golden Eagle Hypoallergenic-sarjaa ja siitä löytyikin sekä ankka-peruna että lohi-peruna, jotka molemmat maistuivat koirille hyvin ja Rillan vatsa pysyi hyvänä.


Nuuuuuh, ooksä saanu vai jotain herkkuja, täh?

Tässä taannoin sattui niin, että meillä oli koiranruoka päässyt tosi vähiin, eikä kumpaakaan noista Golden Eagle -laaduista ollut eläinkaupassa. Keksin mennä kysymään eläinlääkäristä, olisiko heillä jotain vastaavaa ja niin löytyi Trovetin ankka-peruna. Muutaman viikon kokemuksella voin sanoa olevani siihen tosi tyytyväinen. Molemmat koirat syövät sitä mielellään ja Rillan maha on mielestäni parempi kuin koskaan. Trovetiltä löytyy myös peura-peruna jota, jos en ole ihan väärässä, blogikamumme Olli syö. Uskoisin sen sopivan myös meidän tytöille, joten vähän vaihteluakin on mahdollista saada.




Annan koirille ruokaa kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Nappuloiden lisäksi koirat saavat aina myös raejuustoa ja päivittäin jotain ravintoöljyä, tällä hetkellä Nutrolinia. Säännöllisen epäsäännöllisesti koirien ruuan sekaan laitetaan myös pieniä määriä esim. jauhelihaa, kalaa, kalkkunaa, perunaa, keitettyjä vihanneksia, kurkkua, yms. Koiranameja meillä ei juuri käytetä, rouheluun palat ja ruokanappulat toimivat tarvittaessa palkintoina sekä aktivointilelujen täytteinä. Tavallisia, nahkaisia puruluita koirat pureskelevat mielellään ja aika paljon.




Eläinlääkäriltä olen usein kysynyt, mistä tietää, onko koiran syömä ruoka sille sopivaa? Vastus on aina sama, jos vatsa toimii normaalisti, turkki on hyvässä kunnossa ja koira on iloinen ja aktiivinen, on ruokinnassa onnistuttu. Silti tämä ruokinta-aihe kaihertaa säännöllisesti mieltäni, koska jotenkin maalaisjärkeni sanoo, että barffauksen täytyy olla se kaikkein paras vaihtoehto. Jos olen itselleni ihan rehellinen, en silti usko pystyväni sitoutumaan barffaukseen. Niin kauan, kun näin on, yritän löytää kuivaruuista sen meidän koirille sopivimman.




Viime postauksessa vallinnut harmaus on vaihtunut aurinkoisen ilman ja parantuneen kurkun myötä iloisempaan mieleen. Tiistaina pääsin korkkaamaan vesijumppakaudenkin, jei!



 Kivaa ja aurinkoista keskiviikkoa myös teille kivoille! ☼ 





keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Koiranruokaa vol.2

Muistaakohan kukaan, kun mietiskelin koiranruoka-asioita heinäkuussa? Silloisen postauksen voit halutessasi lukea täältä. Rillan vatsavaivat olivat silloin tapetilla ja etsinässä oli hänen massulleen sopiva ruoka. Vieläkään en uskalla mitään "voittaja tuuletusta" pitää, mutta tilanne on kuitenkin ihan hyvä. Brit Care Venison (riista-peruna) nappuloita olen nyt syöttänyt Rillalle muutaman kuukauden ja maha on ollut suurimman osan aikaa oikein hyvä. Tosin olen myös sitä mieltä, että Rillalla on kyllä hyvin herkkä vatsa. Pienikin muutos ruokavaliossa, tai vaikka luiden tavallista runsaampi syönti, saa helposti vatsan sekaisin.



Onks mitään ruokaa?


Peppi on muuten nyt saanut syötyä kaikki Rillalla kokeillut ja hänelle sopimattomiksi havaitut ruuat. ;)  Pepin vatsa vaikuttaisi, ainakin toistaiseksi, olevan hyvinkin vahvaa sorttia (tätäkään en uskalla silti yhtään hehkuttaa, you never know). Kaikki Rillalta jääneet nappulat olivat jonkin sortin pentulaatua, mutta nyt olen sitä mieltä, että Peppi on kasvunsa kasvanut, joten hän on saanut jo pari viikkoa samaa ruokaa kuin Rilla. Helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse haukkana vahtia, ettei Rilla vahingossa eksy Pepin kupille syömään.






Annan koirille ruokaa kahdesti päivässä, noin kolmanneksen päivän kokonaisannoksesta aamulla ja loput 2/3 illalla. Nappulat tarjoan kuivina ja sekaan laitan raejuustoa sekä jotain öljyvalmistetta. Pennuille on mielestäni tärkeää antaa nappulat liotettuina, etteivät syö mahaansa tukkoon, kun kuiva ruoka turpoaa vatsassa. Sitten kun tietää tarkemmin oman koiransa päivittäisen ruokamäärän, voi mielestäni nappulat tarjota myös kuivina. Siitähän on se hyöty, että hampaat puhdistivat (ainakin vähän) samalla.






Erilaiset öljyvalmisteet tulivat Rosan iho-ongelmien myötä vuosien saatossa hyvinkin tutuiksi. Vanhasta tottumuksesta tykkään tiputtaa muutaman tipan nytkin koirien ruuan joukkoon ajatuksella, että ei kai niistä haittaakaan luulisi olevan. Ostan öljyä aina sen mukaan, mitä satun löytämään. Parhaimpina pidän Viacutania ja Nutrolin-sarjaa. Ihan hyvä perustuote on myös Eforion öljy, tosin se sisältää suurimmaksi osaksi rypsiöljyä, joten ihan tavallinen kylmäpuristettu rypsiöljy lienee myös ihan hyvä valinta. Etenkin, jos koiralla ei ole öljylisälle mitään erityistarvetta. Itse uskon hyvälaatuisten öljyjen lisäävän ainakin ihon ja turkin hyvinvointia. Etenkin talvipakkasilla öljylisää kannattaa kokeilla. Lohiöljystä ja kylmäpuristetusta kookosöljystä olen kuullut myös paljon hyvää. Lohiöljyä suoraan iholle levittämällä sai eräs tuttuni koiransa hankalan ihottuman rauhoittumaan. Haju oli kuulema kammottava, mutta tulokset sen arvoiset.






Raejuusto on meillä kuulunut koirien ruokaan ihan aina. Onneksi Rillankin maha tuntuisi sietävän sitä hyvin. Mielestäni raejuusto lisää mukavasti ruuan proteinipitoisuutta ilman, että tarvitsee kikkailla esim. jauhelihan kanssa. Kikkailulla viittaan nyt siihen, että itse en syö lihaa, joten jauhelihaa pitää meillä aina varata koirille erikseen, kun sitä ei jää omista ruokailuista. Toki ostan aina välillä koirille ja miehelle jauhelihaa, mutta raejuustoa meiltä löytyy jääkaapista aina.






Kovasti muodikas barffaus on pyörinyt paljon ajatuksissani. Suurin este kokeilulle taitaa, ihan rehellisesti sanottuna, olla oma ruokavalioni, joka ei sisällä punaista lihaa eikä kanaa. En ole mitenkään yltiö herkkä lihan suhteen, paistan miehelle pihvin ihan sujuvasti. Silti vähän (lue: paljon!) arveluttaa esim. kalkkunan kaulat, naudan maha, poron luut jne. Uskon kyllä todella, että barffaus on koiralle mitä parhain vaihtoehto. Olenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jonka puiteissa lupaan kokeilla barffausta, jos Rillan maha tuntuu sitä vaativan. Toistaiseksi mennään nappuloilla.

Näin meillä, mitenkäs teillä: nappulat, barf vai jotain ihan muuta? 


Ihan pakko vielä kertoa, että meillä "juostaan". Pikku Pepistä on tulossa nainen, huoks.. Kuinka nopeasti tämä aika nykyään oikein menee? Eikö se justiinsa ollut tämmöinen:




Ja nyt yhtäkkiä se on tämmöinen:



Mukavaa loppuviikkoa silti kaikille! Ü



keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Koiranruoka


Olen varmaan jo maininnutkin, että Rosa-mummulle etsittiin pentuaikaan sopivaa ruokaa oikein pitkän kaavan kautta. Rosan ensimmäisestä elinvuodesta muistankin parhaiten usein toistuvan riisi-raejuusto -dieetin, yrjölän puuron ja moninaisia kuivaruokakokeiluita. Sekä näihin liittyen tietysti ainaisen huolen siitä, saako Rosa ruuasta tarvittavat aineet kasvuun ja kehittymiseen. Tosin ei kai niitä aineita ainakaan käyttöön asti saa mistään ruuasta, jos on ainainen ripuli!  Lopulta sitten ystävän suosituksesta löytyi Nutron lammas riisi  kuivaruoka ja johan alkoi maha toimimaan halutulla tavalla. Rosa syö yhä edelleen samaa ruokaa ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen.



Lainattu


Rillan tullessa taloon ajattelinkin pääseväni helpolla, jos aloitan heti Nutron pentu lammas riisillä. Ajatuksella, että pian molemmat westiet voivat syödä samaa ruokaa. Mutta Rillan mahalle ko. ruoka ei sopinut ollenkaan; vatsa oli koko ajan löysällä ja suolisto kurisi. Rosan pentuajoista on monta asiaa muuttunut. Ensinnäkin on internet, hyvässä ja pahassa! Olen seikkaillut ihan uuvuksiin asti monenlaisilla keskustelupalstoilla, koiranruokavalmistajien sivuilla, blogeissa jne. Yleispätevästi voin sanoa että kaikkea sekä kehutaan että parjataan, huoh... Toinen asia, joka on muuttunut vuosien saatossa, on valikoima. Sekä ihmisille että koirille on tarjolla lukematon määrä erilaisia ruokia ja ruokavalioita, HUOH...
Rosalle on aikoinaan tehty parikin erilaista allergiatestiä. Ruoka-aineallergiat testattiin siihen aikaan lähettämällä verinäytteet Yhdysvaltoihin tutkittaviksi. Testin tuloksia voitiin pitää enemmänkin suuntaa antavina kuin varmoina faktoina. Nykypäivän testeistä en tiedä oikeastaan mitään. Rosan testeissä eniten allergisoivia ruoka-aineita olivat: vehnä, nauta ja merilevä. Näihin kolmeen yhdyn kyllä myös käytännön kokemusten perusteella.

Nyt on Rillallekin ehditty kokeilemaan sen Nutron lisäksi ainakin seuraavia nappuloita:
Tällä hetkellä tuo listan viimeinen eli Brit Care Venisson (riista-peruna) vaikuttaa lupaavalta. Rilla on syönyt pelkästään ko. nappuloita nyt reilun kuukauden ja vatsan kunto on parantunut pikku hiljaa lähes normaaliksi. Saa pitää peukkuja, että hyvä onni jatkuisi! Toki olen varautunut siihen, että sopivaa kuivaruokaa ei löydy. Muutamaa olen ehkä vielä valmis kokeilemaan, mutta sitten täytyy siirtyä raakaravinnon pariin.

Barffaus joko kokonaan tai osittain on ilmeisen suosittua tänä päivänä. Ajatuksena mahdollisimman luonnonmukainen raakaravinto kuulostaa mielestäni mahtavalta! Käytäntö kuitenkin vielä vähän arveluttaa. Kaikken helpointa kolmen koiran kanssa olisi tietenkin, jos kaikki söisivät samaa ruokaa. Jos Rilla olisi meidän ainut koira, olisi barffausta varmaan jo kokeiltukin. Peppi kuitenkin on vielä niin pieni, että haluaisin syöttää hänelle valmista penturuokaa ainakin ekoihin juoksuihin asti, jotta kasvuun tarvittavista vitamiineista ja hivenaineista ei tarvitsisi olla huolissaan. Rosan kohdalla arastelen myös ruokaan liittyviä muutoksia. Ehkä pentuajat jättivät sen verran ison trauman, että pelkään Rosan vatsan (ja ihon) mahdollista radikaalia reagointia ruokavaliomuutoksiin. Tietysti on paljon mahdollista, että myös Rosa pelkästään hyötyisi raakaravinnosta. Tässä vielä linkki Marian erinomaiseen postaukseen barffauksesta, jos ette ole sitä vielä lukeneet.

Peppi Pienoinen on ainakin toistaiseksi osoittautunut hyvävatsaiseksi (koputan puuta - *kop,kop*). Senpä takia hänen ruoka-annoksensa koostuvat erilaisista miksereistä Rillan kokeiluista jääneitä nappuloita. ;) 

Pepin ruokavarantoja..
"Joo, mä voin syödä niitä nappuloita, mutta ENITEN tykkään kermavaahdosta!"



Mitä mieltä te toiset olette koirien ruokinnasta? Kuivaruoka vai raakaravinto vai jotain muuta?



Kesäistä keskiviikkoa kaikille!