Ruokaperjantai - rocky road ja nachos supreme

Jimilläkin on nyt oma blogi, jei! ♥




Kyllä vain. En millään malta kertoa päivän reseptejä ennen kuin olen laittanut teille linkin Jimin uuteen blogiin. Tai no, se taitaa olla siskontytön ja Jimin yhteinen. Joka tapauksessa blogiin pääset tästä. Alla pientä "tiiseriä" aiheesta. Meidän Ineskin on päässyt banneriin, liiks. ♥ Juuri kun edellisessä postauksessa kerroin tämän blogin synnystä, niin samoissa tunnelmissa on taas siskontytön kanssa eletty kuin silloinkin, hih! ;) Onnea vielä blogin johdosta! Ihanaa, että päätit sen perustaa!

No sitten ruokaan. Onhan sekin tosi tärkeä asia! ;) Mies sai työpaikalta sellaisen jättimäisen Fazerin Sinisen eli 9 kpl:ta 200 g:n suklaalevyjä. Niinpä päätin uudenvuoden kunniaksi kokeilla monissa blogeissa kiertänyttä rocky road -ohjetta. Kauan sitten, ollessani Jenkeissä vaihto-oppilaan, tehtiin isäntäperheessäni jouluksi hyvin samantyyppistä suklaata. Muistan tuolta ajalta, että isot vaahtokarkit on hyvä puolittaa, ja että pidän itse melko runsaasta määrästä pähkinöitä. Tämä herkku on siitäkin loistava, että se sallii monenlaisen varioinnin. Voit käyttää mieleistäsi suklaata sekä vaihdella pähkinöitä, hedelmiä ja makeisia lähes rajattomasti. Sekaan sopivat hyvin myös keksinpalat. siemenet ja kuivatut marjat. Pähkinät voivat olla myös suolattuja. Tässä ohje omaan versiooni.

Rocky Road:

- 3 - 4 suklaalevyä (á n. 150 -  200 g)

- 200 g vaahtokarkkeja

- 250 g erilaisia pähkinöitä

- 150 g kuivattuja hedelmiä paloina

1. Voitele iso lasivuoka kevyesti neutraalin makuisella kasviöljyllä (esim. rypsiöljy). Tai voit  halutessasi vuorata vuoan voitelun sijaan voipaperilla.

2. Sulata suklaa.

3. Kaada suklaasta n. puolet vuoan pohjalle.

4. Ripottele sulan suklaan päälle vaahtokarkinpalasia, pähkinöitä ja hedelmänpaloja.

5. Kaada puolet jäljellä olevasta suklaasta "sattumien" päälle.

6. Lisää loput pähkinät, karkit ja hedelmät ja valuta päällimmäiseksi loppu suklaa raitoina.

7. Laita vuoka kylmään jähmettymään ainakin tunniksi.

8. Leikkaa jähmettyneestä levystä paloja terävän veitsen avulla.

8. Nauti herkku esim. kahvin kera - NAM!


Oletteko koskaan tilanneet ravintolassa sellaista juustokastikkeella kuorrutettua nachos -annosta? Minä tykkään erityisesti Santa Fé:n versiosta, jota olen yrittänyt useasti kopioida myös kotikeittiössä. Aika lähelle olen päässytkin, mutta toki alkuperäinen vie voiton. Tässä kuitenkin ohje, jolla voi sammuttaa pahimman Tex Mex -nälän. ;)

Nachos supreme:

- pussillinen nacho- tai tortillasipsejä

- purkki  'kolmen juuston' -ruokakermaa

- paketti cheddarjuustoviipaleita

- tomaatteja (4-5 kpl)

- punasipuli

- puolikas punainen chili tai ½ dl säilöttyjä, viipaloituja jalapenoja

(- limenkuoriraastetta, suolaa, mustapippuria, sokeria)

(- oliiveja)

1. Tee ensin tuoretomaattisalsa. Pilko tomaatit, kuorittu sipuli sekä puolikas chili/jalapenoviipaleet pieniksi kuutioiksi ja sekoita hyvin keskenään. Mausta salsa halutessasi limenkuoriraasteella, suolalla ja mustapippurilla. Jos tomaatit ovat kovin kitkeriä, voit lisätä vielä reilun ripauksen sokeria.

2. Valmista seuraavaksi juustokastike. Kuumenna pienessä kasarissa kerma lähes kiehuvaksi. Sulata joukkoon paketti cheddarjuustosiivuja. Sekoita kastike tasaiseksi ja pidä lämpimänä.

3. Laita kasa nacho- tai tortillasipsejä lautaselle ja lämmitä niitä hetki mikrossa (n. 20 - 30 s).

4. Kaada sipsien päälle ensin juustokastiketta ja lisää sitten keko tomaattisalsaa. Jos pidät oliiveista, niin ne käyvät annokseen myös oikein hyvin.

5. Nacho -lautanen sopii hyvin naposteluun tai vaikkapa meksikolaishenkisen aterian alkupalaksi.

~~~

Huomenna juhlitaankin jo uudenvuodenaattoa. Teille kaikille ihanille ihmisille siellä ruudun toisella puolella haluan toivottaa:

 Onnellista, Turvallista ja Iloista Uutta Vuotta!

Tuokoon vuosi tullessaan teille hyviä ja mukavia asioita. Toivottavasti "nähdään" täällä blogimaailmassa usein myös ensi vuonna!

Sata

Tämä on blogin sadas postaus. Aika paljon tänne on siis tullut kirjoiteltua. Kesäkuussa, kun aloitin blogin, en osannut yhtään arvata, kuinka tärkeä osa elämääni bloggailusta ja varsinkin teistä lukijoista tulisi. Pelkäsin myös tosi paljon kritiikkiä ja ilkeitä kommentteja. Nyttemmin olen tajunnut, että negatiiviset kommentit ilmestyvät kuvioihin varmaankin vasta, jos blogista tulee tosi suosittu. Tähän blogiin klikataan noin 100 - 200 kertaa vuorokaudessa. Enää en pelkää ikäviä kommentteja, vaikka toki pahoitan ihan varmasti mieleni, jos sellaisia joskus saan. Tiedän, että monen teidän lukijan mielestä on varmasti tylsää, että blogissani on kommenttien valvonta päällä. Haluan silti (itsekkäästi ;)) itse lukea saapuneet kommentit ensimmäisenä, jotta pysyn kärryillä siitä, mistä kommenttiboksissa puhutaan. Yhtään "varsinaista" kommenttia en ole jättänyt julkaisematta, mutta muutaman yhteistyöehdotuksen kyllä. Kommentit ovat ehdottomasti tämänkin blogin suola ja olen todella otettu ja iloinen jokaisesta kommentista, jonka te olette jättäneet. KIITOS! ♥

Löysin "blogimaailman" kunnolla noin pari vuotta sitten. Sitä ennen seurasin säännöllisesti vain yhtä tai kahta blogia. Ihastuin blogimaailmaan kovasti, ja aloin hyvin pian miettimään myös omaa blogia. Pitkään ajattelin, että en lopulta kuitenkaan uskaltaisi sitä perustaa. Suurin syy oli varmaankin juuri negatiivisten kommenttien pelko. Pelkäsin myös yksityisyytemme (oman ja miehen) puolesta. Minulta puuttui myös idea blogin aihealueesta ja sitä myötä blogin nimi. Vasta, kun löysin ison kasan ihania "mäykkyblogeja" oivalsin, että voisinkin perustaa koirablogin ja kirjoittaa sen puitteissa halutessani muistakin aiheista. Varsinainen aloitus ja blogin nimi tuli sitten ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Yhtenä päivänä vain aloitin ja kyhäsin kasaan jonkinlaisen raakileen sekä ensimmäisen postauksen. Soitin hämmästyneelle siskontytölle "paniikkipuhelun" tyyliin: apua - mä perustin blogin! Mitä mä nyt teen? :D Muutama viikko kului vielä blogin ulkoasun muokkaamisessa sen näköiseksi kuin itse halusin. En todella ole mikään tietokonetaituri, joten paljon on pitänyt googlettaa ja opetella. Paljon olen myös oppinut ja sehän on aina hyvä juttu.

Monesta teistä lukijasta ja bloggaajasta on tullut niin tutun oloisia, että tuntuu ihan kuin tuntisimme "oikeasti". Ajattelinkin monia teistä usein lämmöllä ja pidän teitä omalla tavallaan ystävinäni. Olen myös huomannut, että oman blogin kautta on helppo kysyä asioita ja pyytää apua. Todella paljon apua olen saanutkin, vaikkapa Pepin hampaita, koirien ruokintaa ja vaatetusta koskien.

Bloggailun myötä olen löytänyt paljon uusia blogeja, joita seuraan nykyään säännöllisesti. Aina en (muka!) ehdi jättämään kommenttia, mutta silti luen kaikki uudet postaukset. Täydensin blogin sivupalkissa olevaa lukulistaa, jotta se vastaisi paremmin omaa, todellista listaani. Itse olen löytänyt monta uutta, mielenkiintoista blogia juurikin toisten blogien lukulistoilta.  Myös muiden blogeista ja kommenttilaatikoista olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä koiriin liittyviä että ihan muihinkin juttuihin.

Toki bloggaamiseen menee melko paljon aikaa, jonka voisi varmaan käyttää myös toisin. Tosin, eivätkö kaikki harrastukset vie aikaa? Pidän bloggaamista nimenomaan mukavana harrastuksena, jonka myötä olen mm. alkanut ottamaan valokuvia, jota en ennen tehnyt juuri lainkaan. Blogi toimii mielestäni loistavana tallenteena omasta ja etenkin koirien elämästä kuvineen ja päivämäärineen. En ole myöskään vuosikausiin kirjoittanut mitään sellaista, jonka takia olisin tullut miettineeksi kielioppisääntöjä tai oikeinkirjoitusta. Blogia aloittaessani jo ihan tekstin tuottaminen tuntui tosi vaikealta. Nyt koen päässeeni alkujäykkyydestä eroon ja tekstiä meinaa välillä syntyä vähän liikaakin. Alkuun oli myös hankalaa päättää, kuinka paljon ja "tunnistettavasti" haluan blogissa esiintyä. Senkin puolesta koen löytäneeni minulle sopivan linjan. Ainahan voi kertoa enemmän, mutta takaisinpäin ei ole yhtä helppoa palata, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Aikalailla bloggaamisen alkumetreillä keksin ruokaposteille teemaksi ja nimeksi "ruokaperjantain". Nimessä yhdistyy Helsingin Sanomien "ruokatorstai" ja Grandiosan lanseeraama "pizzaperjantai". Olen oikein tyytyväinen, että keksin ruokaperjantain, koska sen myötä ruokapostausten määrä pysyy blogissa omaan makuuni sopivana. Ruokaperjantain myötä olen myös saanut itselleni hyvän tavan tallentaa reseptejä. Toki toivon, että ruokaohjeista on iloa myös teille lukijoille.  Itse selailen aika usein ruokablogeja kokeilemisenarvoisten reseptien löytämisen toivossa. Blogeissa on monasti yksityiskohtaisemmat ohjeet ja kuvat sekä mielipiteet ruuasta kuin vaikkapa lehdissä. Se on mielestäni iso plussa ja sen takia yritän toteuttaa samaa ideaa myös omissa ruokaperjantain ohjeissa.

Tällaisia mietteitä bloggaamisesta. Vielä on tiedossa yksi ruokaperjantai tälle vuodelle ennen kuin alkaa uusi vuosi 2012. Tuntuuko teistä, että vastahan me siirryimme uudelle vuosituhannelle ja nyt jo viipotetaan pitkällä yli uuden vuosikymmenenkin, huh.

 Turvallista loppuvuotta toivottelen teille kaikille kivoille lukijoille. 

 Ihanaa, että olette olemassa! ♥  

 

Joulu oli ja meni

Niin se tosiaan taas tuli, oli ja meni. Kiitos teille kovasti hyvän joulun toivotuksista! ♥ Kovin jouluiselta ei joulu täällä etelässä, ainakaan ulkona, näyttänyt. Vettä on satanut joka päivä ja viime yönä riehui ihan hurja myrsky. Koiratkin kuuntelivat ihmeissään tuulen ulvontaa. Onneksi sisällä on ollut lämmintä ja kotoisaa. Ollaan syöty jouluruokia niin paljon, että niitä ei varmaankaan tee taas koko seuraavaan vuoteen mieli. ;) Joulupukki kävi aattoiltana ja toi meille taas uuden, jännittävän asukkaan.

Kiitos vielä siskontytölle! Paju-mäykky on I H A N A!

Mä EN tajua näitä tyyppejä, joiden takapuoli ei haise millekään??!!??

Koirat olivat olleet ilmeisen kilttejä, koska heidän lahjakasansa näytti tältä:

Rillalta sujui pakettien aukominen jo ihan hyvin, mutta Peppinen vasta vähän harjoitteli.

 

Hyvin "hiiri-rikas" joulu oli meillä tänä vuonna..

Kiitos vielä Myrskylle ja äipälle "kissanlelu-hiiri" -vinkistä! Sillä on leikitty niin paljon, että hiiri on joutunut jo korjaamolle. Toivottavasti korjaamon väki toimittaa hiiren ripeästi takaisin leikkeihin.. ;D

Lahjakääreistä paljastui myös pari aktivointilelua joilla on leikitty ahkerasti. Toiseen niistä (keltainen rinkula) on tarkoitus laittaa kiinni muovipullo, jolloin leluun saadaan lisää haastetta.

 

Paketeista löytyi myös isot kasat puruluita (ihan niin kuin Rilla oli toivonut), mutta ne kamala mamma siirsi kaappiin odottamaan tulevia aikoja. Pari rouheista lumihiutaletta mamma sentään Rillalle antoi ja ne hävisivät parempiin suihin kyllä ihan ennätysvauhdilla! Tiistaina Pepillä on taas hammaskontrolli, jossa kuullaan, missä hampaiden kääntymisen suhteen mennään. Tunnustan näin ihan pienesti, että joulunpyhinä alakulmureiden vääntäminen on vähän unohtunut..Tuleekohan sanomista, hitsi. Lupaan parantaa tapani!

Kovin montaa päivää ei ole tätä vuotta enää jäljellä. Meillä ei ole suunniteltu uudeksi vuodeksi mitään ihmeellistä. Taidetaan jatkaa rentoilulinjalla kotona, ja mikä sen mukavampaa!

Leppoisaa loppuvuotta teillekin!

Ruokaperjantai - sekahedelmäkiisseli

Kuulkaas, nyt on tiedossa toivepostaus. Hyvä ystäväni nimittäin esitti vienon toiveen, että voisinko kertoa blogissa, miten teen jouluna riisipuuron kanssa tarjoamani sekahedelmäkiisselin. Tottahan toki kerron tai ainakin yritän parhaani mukaan. Ko. kiisseli nimittäin kuuluu niihin ruokiin, jotka teen itse aina vähän niin kuin "näppituntumalla". Saatte vielä ennen ohjetta ihailla samaisen ystäväni ja hänen tyttärensä yhteistyönä toteuttamaa joululahjaa Pepille: luun mallisia pipareita ja piparimuotti - ihana lahja!

Sekahedelmäkiisseli:

- 2 pussia kuivattuja sekahedelmiä (yhteensä n. 400-500 g)

- rusinoita (n. puolikas paketti)

- 1,5 l vettä

- 1,5 dl glögitiivistettä

- 0,5 dl perunajauhoja + 1 dl kylmää vettä

- (0,5 dl sokeria)

1. Liota sekahedelmiä muutama tunti tai yön yli vedessä, jotta ne pehmenevät. Itse saksin suurimmat hedelmät vähän pienemmiksi.

2. Laita kattilaan hedelmät liotusveden kanssa ja lisää mukaan rusinat (n. puoli pakettia). Vettä tulisi olla yhteensä 1,5 l. Kaada mukaan 1.5 dl glögitiivistettä antamaan makua liemelle.

3. Keitä miedolla lämmöllä n. 20 min, kunnes hedelmät pehmenevät.

4. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja kaada seos nauhana liemeen koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vielä kerran.

5. Maista kiisseliä ja lisää halutessasi sokeria.

6. Tarjoa kiisseli kylmänä kuuman riisipuuron kanssa.

Olin tällä viikolla bestiksen luona käymässä ja nautimme yhdessä iltateetä muutaman hyvän juuston ja leivän kera. Kannattaa ehdottomasti kokeilla Black Castelloa saaristolaisleivän päällä. Ihastuin myös Valion uuteen Alppi Kreiviin, todella maukas juusto.

Kummitytölläkin on Peppi-niminen mäyräkoira, jolle kuului sekä hyvää että vähän huonoa. Hän oli saanut hienot rusetit korviinsa joulun kunniaksi, mutta valitettavasti vatsa ja selkä olivat kipeytyneet ja ne oli pitänyt kääriä siteeseen. Toivottavasti Pepin kaima paranee pikaisesti!

~~~

Nyt ei ole enää kuin yksi yö, wou. 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille lukijoille oikein Onnellista, Rentouttavaa ja Makoisaa Joulua!

Uusi perheenjäsen ja jouluisia mietteitä

Mikä, mikä, mikä???

 

No sehän on Dottie the Dachshund, meidän uusi perheenjäsen. ;) Dottie on ilmeisesti ihan puhdasrotuinen lyhytkarvainen mäyräkoiranpentu, väri: punainen (tai keltainen?). Koko lienee kääpiö tai voi olla myös kaniini. Mieheni toi hänet (varmaankin laittomasti!) jostain kennelistä ulkomailta. Sshhh.., ettehän kerro kenellekään? ;D Ehkä muistattekin, että minulla on ollut ihan hillitön "lyhkärikuume" jo pitkään (josta syytän pelkästään Myrskyä ;)). Vähänkö mies oli kiva, kun toi meille Dottien koko perheen iloksi. Nyt meilläkin on oma lyhkärinpentu, jei!

Dottie on hyvin taitava. Hän osaa haukkua ("arf, arf"), kävellä eteenpäin, hypellä leikkisästi sekä heiluttaa häntää ja nyökkäillä päällään. Pepin mielestä Dottie on tosi pelottava. Rillan mielestä taas Dottie on hyvin mielenkiintoinen, mutta vähätuoksuinen, vaikka kuinka tarkkaan peräpäätä haistelisi.

Muutama huolikin on Dottien kanssa jo ilmennyt, mikä on tietysti koiranpennun kanssa ihan luonnollista. Dottie ei ole vielä suostunut syömään eikä juomaan mitään. Eikä sisäsiisteyskoulutusta ole oikein voitu aloittaa, koska hän ei ole pissannut eikä kakannut kertaakaan. O-ou. Kohta pitää varmaan mennä käymään eläinlääkärissä. Siellä varmasti osataan auttaa. :D

 

Täällä jatkuu vesisade. Ulkona on kieltämättä aika vaikea uskoa, että jouluaattoon on enää muutama päivä. Sisällä sen sijaan on vähän helpompi virittäytyä joulutunnelmaan. Voi laittaa joululauluja soimaan ja juoda kuumaa glögiä lahjapaketoinnin lomassa.

Huomasin, että olen ihan tiedostamatta ostanut tänä vuonna sekä Mikki Hiiri -aiheista lahjapaperia että lahjapusseja. Eikä siinä mitään. Mikki on ihan hyvä tyyppi!

Olen saanut jo kaikki lahjat pakettiin ja muutkin jouluvalmistelut ovat hyvässä vaiheessa. Toki siivoamista voisi tehdä vielä vaikka kuinka paljon, mutta en taida viitsiä. Meillä ei olla sen suhteen turhan tarkkoja. ;) Tärkeintä meidän joulussa on stressittömyys ja hyvä ruoka. Ihaninta on se, että saadaan olla koko perhe yhdessä kotona. On muuten mielenkiintoista nähdä, että miten koirat suhtautuvat jouluun tai lähinnä paketteihin. Rillalla on viime vuodesta jo vähän kokemusta, mutta Pepille tämä joulu on ensimmäinen laatuaan.

Muistatteko vielä sen siskontyttöni heittämän haasteen? Lupasin silloin lahjoittaa normaalisti joulukortteihin käyttämäni rahat eläinten hyväksi. Päädyin tekemään kertalahjoituksen SEY:lle. Liityin samalla myös SEY:n jäseneksi. Joulukorttien sijaan laitan läheisille joko tekstarin tai s-postia, jossa kerron lahjoituksesta ja toivotan hyvää joulua.

Erittäin helppo ja nopea tapa tehdä lahjoitus eläinten hyväksi löytyy Facebookista Musch -joulukampanjan muodossa. Lisäinfoa aiheesta Musch ja Musch Jouluiloa -sivustoilta. Heidän Musch Facebook -sivua tykkäämällä lahjoitat 100g luonnollista, suomalaista koiran- ja kissanruokaa suomalaisille hyväntekeväisyysjärjestöille.

 

 

Lämpöistä joulumieltä kaikille!