Tunnustuksia ilman tunnustusta

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa tehdä pari juttua täällä blogissa. Ensinnäkin kiinnittää Myrskyn ja Tuiskun äipän tekemä fantsu bloginappi tuonne sivupalkkiin.

Jos haluat omaan blogiisi samanlaisen, niin sen voit käydä hakemassa täältä. Sivupalkin lukulistan päivitys on se toinen vaiheessa ollut juttu. Samaisten Tuulisten Poikien äipän oman blogin löysin jo joskus aikoinaan, mutta en ole muistanut käydä siellä pitkään aikaan, koska se ei ole ollut lukulistalla. Luen säännöllisesti Ollin äipän Valosta varjoon -blogia ja Ellin äipän korublogia nimeltään Pidipompidi. Nyt ne on kaikki lisätty myös sivupalkin listalle.

Kuva

Ja koska olen vähän moukka, niin nappasin jostain blogista taannoin matkaani kysymyslistan, joka liittyi johonkin blogitunnustukseen. Päätin vastata kysymyksiin, vaikka en ko. tunnustusta ole saanutkaan. ;)

Haastanpa vielä teidät muutkin tekemään samoin, jos siltä tuntuu.

1. Koska aloitit blogin?

Kesäkuussa 2011.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Koiristamme, edesmenneistä ja nykyisistä. Myös perjantain ruokapostaukset on vakitavaraa. Satunnaisesti kirjoitan kyllä melkeinpä mistä vaan. Sillisalaatti kuvaa blogia ehkä parhaiten.

3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?

Jokainen blogi on tietysti erilainen, koska jokaisella on oma erityinen kirjoittajansa. Ehkäpä aiheiden sekalaisuus tekee tästä blogista omanlaisensa.

4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen?

Olin lukenut toisten blogeja säännöllisesti jo aika kauan ennen kuin uskaltauduin itse aloittamaan. Alkuun jännitin negatiivista palautetta ja yksityisyyden menettämistä. Sittemmin olen relannut huomattuani, että tällaista pientä koirablogia saa kirjoittaa ihan rauhassa. 

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin oppia ottamaan parempia kuvia. Olisi myös tosi hienoa osata kirjoittaa asioista juuri niin kuin ajattelen. Olen nimenomaan blogin myötä huomannut, kuinka vaikeaa asioiden ilmaiseminen kirjoittamalla on. 

Sellaista höpinään tällä kertaa.

Kivaa keskiviikkoa kaikille! 

PS. En ole vähään aikaan ollut yhtä pöyristynyt kuin luettuani tämän postauksen. :o

Talviaika

Talviaikaan on siirrytty, talvirenkaat vaihdettu ja myös talviunille vetäytyminen on käynyt mielessä. Siskontyttö ja Jimi sen jo tekivätkin. ;) Perjantaiaamuna maa oli valkoinen ensilumesta. Kovin paljon sitä ei satanut, mutta sen verran kylmää oli koko viikonlopun, että lumi pysyi maassa. 

Koirista lumi on tooosi hauska juttu, mutta minun mielestä leuto syksy olisi voinut jatkua vielä edes hetken. Toiveeni saattaa tosin tällä viikolla toteutuakin, kun säätiedotuksessa luvatiin lauhtuvaa, jei!

Teidän muiden blogeista on ollut hauska seurata lumen määrää eri puolilla Suomea. Täällä pääkaupunkiseudun tuntumassa lunta ei tosiaan satanut kuin ihan pikkuinen kerros.

Minä en todella ole talvi-ihminen vaan kaipaan valoa ja lämpöä. Joulukin tuntuu tässä vaiheessa vielä lähinnä raskaalta ajatukselta. Meinaan ihan ahdistua, kun kauppoihin on laitettu jo isot kasat joulujuttuja esiin. 

Se hyvä puoli talvessa silti on, että vaikka ei täysin vetäytyisikään talviunille, niin voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla myysata kotona. Käpertyä sohvalle viltin alle hyvän kirjan ja glögikupposen kanssa.  

Ruokaperjantai - avocadopasta

Tällä viikolla on kokkailut ollut vähissä kirppisprojektin takia, mutta viime viikolla tehtiin bestiksen kanssa sitä kuuluisaa avocadopastaa, jota hehkutetaan kaikkialla netissä. Ja kuulkaas, siitä tuli niin herkullista, että syötiin molemmat itsemme aivan ähkyyn. Kummitytön mielipide ruuasta oli tosin yksiselliteinen: pahaa! Mutta jäipä sitten minulle ja bestikselle enemmän. ;) Jos et ole vielä tehnyt tätä muotipastaa, niin suosittelen kokeilemaan, todella!

Avocadopasta:

- 1 valkosipulinkynsi (meillä 3 pientä)

- 1/2 chiliä ilman siemeniä (meillä 1 kokonainen)

- 1 limetti (meillä ainakin 1,5)

- 2 kypsää avokadoa

- suolaa

- mustapippuria

- 1/2 dl oliiviöljyä

- kourallinen basilikaa

- kourallinen lehtipersiljaa

- 30 g (1 dl) raastettua pecorinoa (meillä Grana Padanoa)

- 30 g (1 dl) raastettua parmesaania

Lisäksi:

- 400–500 g spagettia (meillä 400 g bavettea)

- raastettua parmesaania annosten päälle

1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun runsaaseen veteen.

2. Kuori valkosipulinkynsi (kynnet), poista chilistä siemenet. Pieni valkosipuli ja chili mahdollisimman pieneksi ja laita kulhoon. Purista silppujen päälle yhden limetin mehu.

3. Halkaise avocadot ja poista siemenet. Kuutio avocadot veitsellä kuorissaan ja lusikoi sitten kulhoon muiden ainesten sekaan.

4. Silppua kulhoon lehtipersilja ja basilikan lehdet.

5. Raasta mukaan juustot ja lisää oliiviöljy.

6. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. 

7. Säästä kupillinen pastankeitinvettä kastikkeen ohentamiseen. Valuta pasta lävikössä ja sekoita kastike pastan joukkoon kattilassa. Lisää tarvittaessa pastankeitinvettä lorauksittain, jotta saat pastalle hyvän koostumuksen.

8. Tarjoa heti raastetun parmesaanin kanssa.

Jälkiruuaksi syötiin tuoretta pullaa, jota bestis ja kummityttö olivat leiponeet. Kummitytön todellinen taidonnäyte oli koirapulla - wau!

~~~

Se olisi sitten taas viikonloppu, vaalisellainen. Muistakaahan äänestää!

ÄRRRsyttää

Nyt tulee oikein kunnon tilityspostaus aikalailla sujuvasti koira-aiheen vierestä, mutta kun äRRRsyttää! Olen viime aikoina törmännyt monessa yhteydessä jo kauan pohtimaani asiaan, joka saa minut tasaisin väliajoin näkemään punaista. Tuntuu nimittäin, että nykyään kaikkien asioiden eteen pitäisi tehdä paljon töitä, kantaa vastuunsa ja sitoutua.

Parisuhde ei voi toimia, jos sen eteen ei paiskita töitä. Sama pätee kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Työpaikalla pitää niiden itse töiden lisäksi olla valmis ottamaan vastuu hyvästä työilmapiiristä. Jatkuvasti tulee kehittää itseään ja kasvaa ihmisenä.

Jokainen kunnon kansalainen harrastaa liikuntaa vähintään tunnin viisi kertaa viikossa ja syö aina terveellisesti ottaen huomioon milloin mitkäkin vallalla olevat ravintosuositukset. Jos näin ei ymmärrä toimia, ei tietenkään saa hyvällä omalla tunnolla käyttää terveyspalveluita.

Töistä ei saa olla pois, jos on kipeä, ettei tule poissaoloja, mutta sinne ei missään tapauksessa saa mennä kipeänä tartuttamaan toisia.

Perheellisten ihmisten pitää toki tehdä paljon töitä kasvattaakseen myös lapsistaan kunnon kansalaisia, jotka pienestä asti sitoutuvat sekä hyvään koulumenestykseen että kehittäviin harrastuksiin. Meidän koiraihmisten täytyy kouluttaa koiristamme aina täydellisesti käyttäytyviä yksilöitä, jotka harrastavat vähintäänkin agilitya ja syövät tarkkaan laskettujen taulukoiden mukaista sillä hetkellä muodissa olevaa ruokaa.

Täysin itsestään selvää on, että koti ja piha pidetään siistinä, joka päivä laitetaan itse ravitsevaa ruokaa, ulkoillaan, luetaan kehittävää kirjallisuutta ja mennään ajoissa nukkumaan. Sekä tietysti huolehditaan ympäristöstä, kierrätetään, kannatetaan luomu- ja lähiruokaa.

Kaiken tämän lisäksi pitää osata rentoutua ja huolehtia mielenterveydestään. Eihän kukaan valveutunut ihminen masennu tai pala loppuun, koska pitää toki löytää juuri optimaalinen balanssi työn ja vapaa-ajan välillä. Vapaa-aika sitten käytettään siihen liikuntaan, harrastetaan kulttuuria, matkustellaan ja autetaan vähempiosaisia. Äidit leipovat itse jauhetuista jyvistä leipää ja isät nikkaroivat lintulautoja lastensa kanssa. Kaikkea tätä täydellisen oikeassa suhteessa.

Pitää oppia keskustelemaan, riitelemään rakentavasti, ottamaan vastaan kritiikkiä, antamaan mielekästä palautetta, kuuntelemaan, jne. Pitää olla läsnä hetkessä. Pitää käyttäytyä, olla kiinnostunut, mutta ei tunkeileva. Olla kiinnostava, mutta ei tyrkky.

Pitää olla hyvä vaimo, äiti, tytär, sisko, ystävä, työkaveri, naapuri, kansalainen ja ihminen. Paljon rooleja joihin sitoutua ja joiden eteen tehdä töitä tullakseen aina vaan paremmaksi. Ja mitä sitten odottaa maalissa, kirkkaampi kruunuko? Ehkäpä hautakiveen saa firman logon?

Entäs jos on laiska ja mukavuudenhaluinen? Entä, jos ei halua tehdä kaiken eteen töitä vaan toivoo, että esim. ihmissuhteet olisivat sellaisenaan voimavara eikä huonon oman tunnon lähde? Entä, jos toivoisi olevansa tarpeeksi hyvä ihan sellaisena kuin on? Entä, jos uskoo, että elämä on lyhyt ja liikaa suorittamalla se menee ohi, ilman että sitä ehtii elää? Mitä, jos haluaa maata koirat kainalossa olohuoneen sohvalla, katsoa telkkaria ja syödä joka päivä mehujäätä? 

Mitäs, jos kaikki pakot, säännöt ja täytymiset äRRRsyttää? 

Minä vaan kysyn!

JK. Blogia pidempää seuranneet tietävät minun olevan melkoinen draamaqueen. Uudemmille lukijoille selvennykseksi, että tämä teksti on kirjoitettu ärsyyntyneessä mielentilassa ja asioita tahallisesti kärjistäen, joten sitä ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti.

Lainatut kuvat Pinterest.com.

Onks Tuijaa näkyny?

Moi!

Mammalla on taas se joku kirppisprojekti, joten meikä joutu blogihommiin. Eli eipä mitään uutta auringon alla. Tai siis sateen alla. Eihän täällä mitään aurinkoa ole. Se on sinänsä ihan jees, koska pidän sateesta. Mukavan raikasta ja paljon hajuja. 

Viikonloppuna mamma ja pappa alotti pihalla oman Kiinaprojektin (gaameesti kaikkia projekteja!) Ne puhu koko ajan jostain Tuijasta, joten oletin, että tämä Tuija haluaa oikein kovasti päästä sinne Kiinaan.

Mamma kaivoi oikein lapion kanssa kuoppaa ja minä kohteliaana autoin minkä pystyin. Mamma nimittäin oli ihmeen mustasukkainen kuopastaan ja käski mun mennä pois. No, en paljoa uskonut ja osittain kaivoin ja osittain söin kuoppaa syvemmäksi. Koska olen reilu ja auttavainen.

Mutta, mamma oli ihan hiilenä, kun kuulemma mun naama oli aivan mutainen. Joo, tuskin oli AIVAN mutainen. Jos nyt vähän jotain pientä hiekanjyvää. Sitäpaitti, mä kävin aina välillä sisällä putsaamassa itseäni. Oon luonteeltani tosi siisti kaveri.

Ette voi uskoa. Yhtäkkiä mamma lopetti kaivamisen ja iski siihen kuoppaan sellasen vihreen puuntapasen. Kyllä! Mäkin olin ihan äimänä. Edelleen siitä Tuijasta puhuttiin tosi paljon, mutta vaikka mä kuinka yritin etsiä ja haistella, niin en löytäny ketään Tuijaa. Olikohan se lähteny sittenki lentäen sinne Kiinaan? Vähän hitaalta se mamman kaivaminen kieltämättä näytti..

Sisällä sitten vasta sainkin kuulla kunniani. Olin m u k a sotkenut sängyn ja mamman piti vaihtaa TAAS lakanat, vaikka oli just edellisellä viikolla vaihtanu. Sänky oli m u k a ihan täynnä mutasia tassunjälkiä. Peppi ne varmaan oli tehny, koska mä oon edelleen se siisteilijä.

Sori, piti pitää pieni breikki ja kurmottaa pitkulaa, kun sain kerran sen tekemiset niskoilleni. Arvaatte varmaan, että mä jouduin myös pesulle, mutta pitkä ei. 

NIIN epistä!

Ei mulla muuta tällä kertaa, kun -

PS. Mun hyvä kamu Olli on myös ollu vähän hukassa (hihhihhih - hukassa, vähänkö oon hauska :D) oman isäntäväkensä juttujen kanssa. 

Olli kaipailee Tuijan sijaan syksyä. *klik*

Ruokaperjantai - mausteinen bataattisosekeitto

Syksyyn kuuluu mielestäni juurekset ja keitot, joten yhtenä iltana päätin tehdä pitkästä aikaa mausteista bataattisosekeittoa. Siitä tuli tosiaan mausteista, joten jos et itse pidä kovin mausteisesta ruuasta, niin kannattaa laittaa vahvoja mausteita ensin vain vähän ja lisätä sitten lopuksi maistelemalla, jos haluaa lisää makua.

Mausteinen bataattisosekeitto:

(Iso kattilallinen)

- reilu kilo bataattia

- pari porkkanaa (laitoin myös muutaman perunan, jotka unohtuivat kuvasta)

- 2 (puna)sipulia

- valkosipulia (2 - 4 kynttä)

- reilu pala tuoretta inkivääriä

- 2 kasvisliemikuutiota + 1 - 1,5 l vettä

- pari tl chilitahnaa tai 1 tuore chili siemenineen

- 1 tl savustettua paprikajauhetta (todella tulista tavaraa)

- sitruunamehua ja/tai kuoriraastetta

- suolaa

- 2 - 2,5 dl (ruoka)kermaa

(myös kookosmaito/-kerma sopii keittoon tosi hyvin)

1. Kuori sipulit, valkosipulinkynnet ja inkivääri. Pilko rouheasti. Keitto soseutetaan lopuksi, joten kasvisten pienentämisen kanssa ei tarvitse hienostella.

2. Kuori ja kuutio bataatit, porkkanat ja perunat.

3. Sulata ison kattilan (minulla 5 l) pohjalla nokare voita ja loraus öljyä. Freesaa muutama minuutti keskilämmöllä ensin chilitahnaa ja savupaprikajauhetta. Rasvassa freesaaminen tuo mausteiden maut paremmin esiin.

4. Lisää kattilaan sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärilohkot ja jatka freesaamista taas pari minuuttia.

5. Sekoita lopuksi joukkoon juureskuutiot ja pyörittele niitä hetki kattilassa niin, että saat mausteet sekoittumaan joka puolelle.

6. Murustele kasvisten päälle kasvisliemikuutiot ja kaada kattilaan vettä sen verran, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Voit kuumentaa veden valmiiksi esim. vedenkeittimessä, niin ei tarvitse erikseen odotella veden kiehumista.

7. Anna kiehua hiljaisella tulella n. 15 min tai kunnes kaikki kasvikset ovat kunnolla kypsiä.

8. Soseuta keitto sileäksi. Teet sen helpoiten sauvavatkaimella suoraan kattilassa.

9. Nosta kattila takaisin liedelle ja sekoita keiton joukkoon (ruoka)kerma sekä sitruunan kuoriraastetta ja/tai mehua.

10. Maista keittoa ja lisää tarittaessa suolaa sekä muita mausteita.

11. Tarjoile kuumana esim. paahdettujen auringonkukansiemenien tai raejuuston kera.

Bongasin kaupan siemenhyllystä valmiiksi paahdettuja auringonkukansiemeniä, jotka olivat oikein hyviä. Toki voit paahtaa siemenet myös itse.

~~~

Tässä taannoin oltiin miehen shakkiporukan kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Juha Jokelan uutta näytelmää nimeltä Patriarkka. Juha kuuluu itsekin samaiseen shakkiporukkaan, joten hänen näytelmiään on ollut tapana käydä aina yhdessä katsomassa. Esitys oli jälleen kerran erittäin monitahoinen ja puhutteleva. 

Näytöksen jälkeen menimme syömään ravintola Kaarnaan, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kaarnan listalta löytyy hyvin suomalaisia makuja ja tykkäsin ruuasta kovasti, joten voin suositella.

Näytelmässä soi pariinkin otteeseen Leonard Cohenin itkettävän ihana Waiting for the Miracle. 

Toivotamme teille Cohenin myötä tyttöjen kanssa -