Elämän nälkä

Tiedossa on aika vakavahenkinen postaus. Jos et pidä sellaisista, kannattaa jättää lukematta tai selata vain kuvat, joissa sentään on koiria. Ensi viikolla palataan taas kevyempiin aiheisiin. I promise!

Viime keskiviikon Känkkäränkkä -postaus herätti tosi hyvää keskustelua kommenttiboksin puolella. Anna, bichon-Viivin mamma, lainasi osuvasti Haloo Helsingin 'Vapaus käteen jää' -kappaleen sanoja: jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa. En voisi olla enempää samaa mieltä. Kuten Anna kommentissaan totesi, en minäkään usko, että vastoinkäymiset vääjäämättä kasvattavat meistä parempia ihmisiä. Vastoinkäymiset epäilemättä muokkaavat meitä, mutta ei ole mitään taetta siitä, miten ja mihin suuntaan muokkaudumme.

Silloin, jos vastoinkäymisistä selvitään ns. voittajina, koen sen johtuvan siitä, että on ollut pakko selvitä. Eikä ole sanottua, ettei näennäisesti tyynen ulkokuoren alla olisi henkisesti haavoilla oleva ihminen. Eikö myös aika usein käy niin, että rankat vastoinkäymiset jättävät jälkeensä katkeruutta, surua ja pelkoa, jopa täydellistä toivottomuutta?

Paheksun syvästi sitä, että vastoinkäymisten keskellä painiskelevalle muistutetaan joillakin olevan asiat vielä huonommin. Mitä sellainen oikein on? Pitäisikö koko ajan jaksaa iloita, jos ei esim. ole kuolemansairas? Tai entäs se, kun sanotaan: tiedän sinun olevan niin vahva, että selviät tästä. Eli käytännössä kielletään toista romahtamasta. Tosin koen tuollaiset sanomiset usein sanojan kykenemättömyydeksi kohdata vaikeita asioita. On helpompi ikään kuin mitätöidä sanomisillaan toisen tuska, niin silloinhan sitä ei tarvitse käsitellä.

En myöskään arvosta peri-kristillistä ajatusmallia siitä, ettei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa. Entäs sitten he, jotka esim. päätyvät riistämään hengen itseltään? Onko se joku tilastollinen virhearvio elämältä, vai mikä?

Edesmennyt äitini sanoi minulle kerran hyvin vakavasti, ja hänelle epätyypillistä toivottomuutta äänessään, että hänen kokemuksensa mukaan elämä ei todellakaan ole reilua. Paha ei saa automaattisesti palkkaansa, eikä hyville ihmisille tapahdu pelkästään hyviä asioita. Hän sanoi elämän olevan pelkästään sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta. Olin aluksi tosi järkyttynyt äitini sanoista ja toivoin hänen olevan väärässä. Sittemmin asiaa paljon mietittyäni olen ymmärtänyt hänen olleen täysin oikeassa. Valitettavasti.

Itse uskon, että jokainen on pitkälti vastuussa omasta elämästään ja onnestaan. Vastoinkäymisiä tulee varmasti eteen ja niiden sattuessa, pitää vain yrittää selvitä parhaansa mukaan. Sitä, mikä kunkin paras on, ei voi kukaan muu määritellä. Voimme ainoastaan kulkea vierellä ja antaa tilaa todellisille tunteille. Emme myöskään voi määritellä toistemme puolesta sitä, miltä jokin vastoinkäyminen milloinkin tuntuu. Jossain hetkessä sateenvarjon häviäminen voi olla se viimeinen pisara, joka saa kupin kuohumaan yli. Jokaisella on oikeus tuntea tunteensa sellaisina kuin ne ovat.

En silti väitä, ettei vastoinkäymisistä voi seurata mitään hyvää. Tottakai voi, mutta vastustan ajatusta siitä, että vastoinkäymiset olisivat yksiselitteisesti hyväksi tai varsinkaan toivottavia. Mielestäni ihmisellä on oikeus ja jopa velvollisuus toivoa itselleen (ja läheisilleen) hyvää ja helppoa elämää. Se mitä tulee, on toinen asia. Mutta miksi ihmeessä kukaan toivoisi esim. lapselleen oikein rankaa ja hankalaa elämää? Eikö kuulosta ihan hullulta, jos sen noin sanoo?

Muutama viikko sitten Laura Alajääski esitti The Voice of Finlandissa Pave Maijasen kappaleen: Elämän nälkä. Olen aina tykännyt ko. biisistä, mutta tällä kertaa sanat puhuttelivat minua enemmän kuin koskaan. Tajusin, että 'elämän nälkä' on nimenomaan se asia, joka meitä täällä kantaa. Jos se hiipuu, niin silloin hiipuu koko elämä.

 Toivon teille kaikille suunnatonta elämän nälkää! 

Tää niitä aamuja on kun en tiedä

kannattaako nousta vai jäädä

vetää peitto yli pään

ja hautautua alle kivisen kuoren

aamuyössä sydän yksin lyö

eikä pääse läpi surujen vuoren

pelko pimeyttä pitkin liikkuu

tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kun henkäys aamutuulen

jokin täyttää tämän pienen huoneen

se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä

minut pystyyn kiskaisee

elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä

mua eteenpäin rohkaisee 

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee

Verhot sivuun liukuu ja katson

kuinka valo pois työntää varjon

joka sieluni yöhön kietoi

vaikka irti siitä päästä tahdoin

kun olin maahan lyöty eikä kukaan

voinut yli syvän virran mua kantaa

elämä välissä taivaan ja maan

elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kun henkäys aamutuulen

se täyttää tämän pienen huoneen

se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä

minut pystyyn tempaisee

elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä

mua eteenpäin rohkaisee 

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee.

Elämän nälkä, Pave Maijanen

Hyvää Joulua!

Eikun, hups, nythän onkin huhtikuu ja kevät kauneimmillaan..

Pikkuisen meinasi vuodenajat mennä sekaisin, kun sunnuntaina katsoi ulos ikkunasta. Toivottavasti edes vanha sanonta - uusi lumi on vanhan surma - pitää paikkaansa. Lumisade, se vaan on niin nähty! 

Rilla toki on ottanut lumisateessa pihailusta kaiken ilon irti.

Peppi on sen sijaan keskittynyt testaamaan uusia pussilakanoita, jotka ovat kyllä ihanat.  

Ja minä olen jälleen kerran totaalilkoukuttunut Grayn Anatomiaan. Kuinkakohan monta kertaa voi katsoa saman sarjan uudestaan?

Toivotaan, että ensi viikosta tulee oikein kiva ja keväinen!

Ruokaperjantai - lämmin parsakaalisalaatti ja kermainen ruusukaalipaistos

Tiedän kyllä, että siellä ruudun takana on ihania tyyppejä. Silti yllätyin, kuinka empaattisia ja todella mieltä lämmittäviä kommentteja jaksoitte minulle edelliseen postaukseen laittaa. 

♡ KIITOS tuhannesti! ♡ 

Kuva

Känkkäränkkäilystä kokkailuun, joka sekin on vähän kieltämättä kärsinyt kiukuttelusta. Varsinkin ruokien kuvaaminen on unohtunut aika monta kertaa. Hitsi. No, muutaman simppelin kaaliruuan kuvat sentään löytyy koneelta, joten mennään niillä. Nämä ovat erityisesti siskontytölle suunnattuja. Hän kaipaisi vaihtelua iltasyömiseen, niin kuin varmasti me kaikki. Sitä kun tuppaa itse kukin jämähtämään niihin ainaisiin samoihin ruokiin 

Lämmin parsakaalisalaatti avocadolla höystettynä:

(yksi iso tai kaksi pientä annosta)

- parsakaali

- ½ - 1 kokonainen chili

- pari kynttä valkosipulia

- sitruunamehua

- suolaa

- kourallinen pinjansiemeniä tai mantelilastuja

- syöntikypsä avocado

- hyvää oliiviöljyä

1. Lohko parsakaali suupalankokoisiksi kukinnoiksi. Keitä (tai höyrytä) kukintoja vähässä vedessä muutama minuutti. Valuta hyvin ja jätä odottamaan. 

2. Poista chilistä siemenet ja silppua oikein pieneksi. Kuori valkosipulinkynnet ja silppua samoin pieneksi.

3. Paahda pinjansiemenet (tai mantelilastut) kuumalla pannulla ja nosta sivuun odottamaan.

4. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja paista siinä ensin pelkkiä parsakaaleja muutama minuutti. Laske lämpöä ja lisää pannulle chili- ja valkosipulisilppu. Jatka paistamista vielä hetki ja nosta pannu sivuun. Lisää pannulle pinjansiemenet ja mausta makusi mukaan sitruunamehulla, jota voi laittaa ihan reilusti, sekä suolalla.

5. Halkaise avocado ja poista kivi. Kuutio hedelmäliha kuoressa.

6. Laita kulhoon parsakaalipaistosta ja avocadokuutioita. Lorauta päälle oliiviöljyä ja nauti heti, vaikkapa hyvän leivän kanssa. 

Täällä aikaisemmin kertomastani ruusukaalipaistoksesta olen kehitellyt toisenkin version, joka toimii mielestäni oikein hyvin ihan kunnon ateriana. Varsinkin, jos sen tarjoaa raejuuston ja vaikkapa viikonlopusta jääneen pottumuusin kanssa.  

Kermainen ruusukaalipaistos:

(kahdelle)

- rasia tuoreita ruusukaaleja

- hillosipuleita

- voita/margariinia paistamiseen

- pari desiä vettä

- loraus kasvisfondia tai nokare kasvisliemikuutiosta

- pari rkl maustettua tuorejuustoa

- suolaa, pippuria

1. Poista ruusukaaleista kova kanta ja uloimmat, kuivat lehdet. Puolita isommat, pienet voi jättää kokonaisiksi.

2. Paista ensin kuumalla pannulla pelkkiä hillosipuleita niin, että niistä haihtuu kosteus pois. Noin parikymmentä on hyvä määrä tai maun mukaan. 

3. Lisää sitten pannulle nokare voita/margariinia ja ruusukaalit. Jatka paistamista hetki niin, että kaalit saavat hiukan väriä. Lisää pannulle pari desiä vettä ja loraus kasvisfondia. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kaalit ovat kypsiä ja lähes kaikki neste on haihtunut.

4. Lisää sitten pannulle pari rkl tuorejuustoa ja anna sen sulaa hyvin. Tarkista maku ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Saksi päälle jotain vihreää, jos sattuu löytymään.

5. Tarjoa lisäksi raejuustoa sekä halutessasi perunoita tai riisiä.

Pääsiäisen aikaan tein jonain päivänä yhtä lempparirahkaani, jossa on todella keväiset värit.

Hedelmärahka:

(iso annos)

- iso purkki maitorahkaa (500 g)

- purkki vaniljarahkaa (200 g)

- 2 - 3 dl vaahtoutuvaa kermaa

- syöntikypsä mango

- viinirypäleitä

- pieni purkki ananaspaloja

- pieni purkki mandariinilohkoja

- sokeria maun mukaan

1. Vatkaa ensin kerma vaahdoksi ja lisää rahkat. Jatka vaahdottamista vielä hetki niin, että rahkakin vaahtoutuu.

2. Leikkaa mango veitsellä työlautaa vasten siemenen muotoa mukaillen. Ruuduta hedelmäliha kuorta vasten, mistä saat kuutiot helposti irti.

3. Valuta säilykehedelmät hyvin, pese ja puolita viinirypäleet. Lisää kaikki hedelmät rahkakerma-seokseen. Mausta makusi mukaan sokerilla. Itse käytän hedelmien ja marjojen kanssa usein hedelmäsokeria.

~~~

Sellaisia känkkäränkkäpäiviinkin sopivia helppoja juttuja tällä kertaa. Toivottavasti ensi viikolla kiukuttelut on jo ohi.. Ü