maanantai 18. kesäkuuta 2012

Villejä lupiineja

Pidän J. Karjalaisen musiikista. Yksi suosikkikappaleistani on otsikon nimibiisi, jonka voit halutessasi kuunnella tästä. Pidän myös todella paljon lupiineista. Toisten mielestä ne ovat roskakasveja, mutta minusta ne ovat tosi kauniita. Niinpä olen oikein tyytyväinen, että meidän takapihalla kasvaa villejä lupiineja.






Muistaako kukaan, kun tässä taannoin valittelin, että en ymmärrä mitään lainaamastani digikuvauskirjasta? Innostuin viime viikolla kuitenkin yrittämään uudestaan ja lainasin toisen kirjan digikuvaamisesta.




Hämmästykseni oli suuri, kun tajusin, että molemmat kirjat on kirjoittanut sama ihminen. Tästä toisesta ymmärsin silti edes jotain. Nyt tiedän sentään mitä mistäkin kameran nappulasta tapahtuu. Vielä pitäisi toki ymmärtää, mitä niiden nappuloiden käyttäminen/säätäminen käytännössä kuvalle tekee. Huoh. Hirmu monimutkainen asia tämä kuvaaminen. Seuraavalla kirjastoreissulla täytyy yrittää löytää eri kirjoittajan kuvausopas. Jospa vaikka ymmärtäisin jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä paremmin?

Kirjan lukemisen lomassa täytyi tehdä myös muutama käytännön harjoitus, kuvauskohteena vakioseuralainen. ;)




Seuralaisen havaittua kaverin kirmaamassa pihalla, täytyi sinne päästä mukaan.



Jaahas, tässä on taas näitä kivoja höytyväkasveja - nuuuuuh..

Miten niin mun kuonossa on höytyviä?


Eihän ole! Huolehdi sä vaan mamma omasta kuonostas, niin kert!


Sunnuntaina oli tosi sateinen päivä, mutta lauantaina paistoi aurinko. Katsokaa tuota seuraavan kuvan taivasta. Kuinka kaunis sininen voi olla?




Kaunista uutta viikkoa kaikille!


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ruokaperjantai - ravintolasuosituksia Helsinkiin ja raparperipiirakka

Ajattelin tänään postauksen alkuun listata muutamia ravintoloita ja kahviloita Helsingistä, joissa minun tulee eniten käytyä. En tosin ole asunut Helsingissä enää yli kymmeneen vuoteen, joten en minäkään siellä nykyään enää kovin usein vieraile. Silti useimpiin Helsingin reissuihin liittyy jollain tavalla ulkona syöminen eli kyllä minulta selkeät suosikkipaikat löytyy. Missään fine dining -paikoissa en todellakaan käy, näin ollen listan ravintolat ovat kaikki keskihintaisia ja ns. ihan tavallisia paikkoja. En tiedä onko tästä listauksesta kenellekään teistä lukijoista hyötyä, mutta kiva tietysti jos on.

Mielelläni kuulisin myös teidän ravintolasuosituksia sekä Helsingistä että muualta Suomesta.

On aina mukavaa, jos on reissun sattuessa ruokapaikka jo valmiiksi mietittynä.






1. Cantina West

- Helsingin vanhin tex-mex ravintola.
- Perjantai- ja lauantai-iltaisin tarjolla paljon kehuttu tex-mex buffet.


- Kiva tunnelma ja hyvää meksikolaishenkistä ruokaa.

3. Dennis

- Turun lahja Suomelle. ;)
- Todella hyvät pizzat ja pastat.

4. Maya

- Jos pitäisi valita vain yksi suosikki, niin se olisi varmasti tämä.
- Cantina Westiin, Santa Féhen ja Coloradoon verrattuna aika erilaista eteläamerikkalaista ruokaa.
- Tosi hyviä tapashenkisiä alkupaloja (minidillas).
- Erikoismaininta drinkkilistasta!

5. Piccolo Mondo

- Samalla sisäpihalla Santa Fé:n kanssa.
-  Perushyvää ruokaa.

Santa Fé

- Mielestäni Helsingin paras tex-mex.
- Ylivoimaisesti paras maistamani nacholautanen.

6. Satkar

- Todella hyvä nepalilainen, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!


- Hyvät salaatit, joiden täytteet saa itse valita.

8. Tony's Deli

- Kodikas italialainen.

9. Virgin Oil

- Kiva kellariravintolan tunnelma ja hyvää italialaistyyppistä ruokaa.


10. Ravintoloita Kampin kauppakeskuksessa:

Don Corleone

- Pieni paikka, jossa erittäin hyvää italialaista ruokaa.

Memphis

- Perushyvä ja "turvallinen" kansainvälinen ketjupaikka tiuhaan vaihtuvalla listalla. 


Kahviloita:


- Todella viihtyisä paikka, josta saa mm. erilaisia aamiaiskokonaisuuksia mihin aikaan päivästä vaan.


- Legendaarinen pullatiski. 
- Runsaat salaatit.


- Mielestäni Suomen parhaat jäätelöt, tarjolla toki myös paljon muuta hyvää.


Viimeisimpänä sekä varoituksen sana että toisaalta jälkiruokapaikkasuositus. 

 * Vapiano

- Todella erikoinen konsepti. Ruoka jonotetaan ja haetaan itse kassalta.
- Surkeat pizzat!!
- Erittäin hyvät ja halvat jälkkärit sekä kahvit.



Väsäsin vielä tällaisen kartan, josta listan ravintolat löytyy, jos näin pienestä kuvasta nyt saa mitään selvää..



Sitten päivän reseptiin, joka on tällä kertaa makea ja vähän yllättävä. Aikku postasi tässä taannoin leipomastaan raparperipiirakasta ja se jäi vaivaamaan mieltäni. Kerroinkin jo Aikulle, että minulla on raparperiin liittyvä lapsuustrauma. Isotätini teki ja tarjosi nimittäin usein ihan kammottavaa raparperipiirakkaa. Se oli tehty sämpylätaikinapohjaan(!), jonka päällä oli paksu kerros isoja raparperipaloja ja todella vähän sokeria. Piirakka tarjottiin sellaisenaan, ei puhettakaan jäätelöstä tms. lisukkeista. Niin pahat traumat tuosta on oikeasti jäänyt, että en ikinä vapaaehtoisesti valitse esim. kahvilassa mitään raparperiin viittaavaa. En ole myöskään aikaisemmin itse tehnyt raparperista mitään. Olen toki syönyt muiden tekemiä, ihan hyviä raparperileivonnaisia, mutta silti vasta tällä viikolla tosiaan päätin ottaa traumasta selkävoiton ja aloin nettisurffailla erilaisia raparperiohjeita.




Päätin jo etukäteen, että ensimmäisen kokeilun täytyy mieluummin olla liian makea kuin hapan, jotta mielikuvani raparperin epämiellyttävästä kirpeydestä haihtuisi. Löysin monta ihan mielenkiintoista ohjetta, mutta toki lopputulos sisältää myös omia tuunauksia. Eniten vaikutteita otin ehdottomasti tästä ohjeesta.


Raparperi-vanilja-valkosuklaa-kinuski-toscapiirakka:
(Naurakaa vaan vapaasti! Olin tarkkana, ettei vaan tule liian hapanta :D)


- paketti valmista kauramurotaikinaa tai vastaava itse tehty pohjataikina 
- nippu raparperia (n. 5 vartta)
- paketti Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastikeaineksia
- 4½ dl maitoa
- 100 g valkosuklaata
- 50 g mantelilastuja
- ½ dl valmista kinuskikastiketta
- kanelia
- (fariinisokeria)






1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Esikäsittele raparperit. Taita varsien molemmista päistä parin sentin pätkät pois ja kuori ohuelti ulommainen kerros. Nuoria ja ohuita varsia ei tarvitse kuoria.




3. Kuutio raparperit ja laita sivuun odottamaan. Jos pelkäät piirakan happamuutta niin kuin minä, lisää kuutioiden sekaan muutama ruokalusikallinen fariinisokeria ja lisäksi kanelia maun mukaan.





4. Valmista vaniljavanukas sekoittamalla kaksi pussia vaniljakastikejauhetta vispilällä maidon kanssa tasaiseksi. Laita vanukas hetkeksi jääkaappiin paksuuntumaan.

5. Voitele piirakkavuoka kevyesti ja taputtele kauramurotaikina vuoan pohjalle sekä reunoille. Pistele pohja haarukalla.




6. Pieni valkosuklaa veitsellä kuutioiksi ja sekoita ne jääkaapista otetun vaniljavanukkaan joukkoon.





7. Levitä vanukas piirakkapohjan päälle.




8. Lusikoi raparperipalat tasaisesti vanukkaan päälle ja painele paloja kevyesti vanukkaan sisään.




9. Ripottele pinnalle mantelilastut ja valuta päälle kinuskikastiketta purkista nauhana.




10. Paista piirasta uunin alatasolla n. 30 - 35 min. Jos pinta meinaa saada liikaa väriä, peitä vuoka foliolla.




11. Tarjoile haaleana esim. jäätelön ja mansikoiden kanssa. 


Uskokaa tai älkää, niin piirakasta ei tullut yhtään liian makeaa minun makuuni. Tosin, ei se myöskään mitään lisuketta (jäätelöä, vaniljakastiketta, tms.) vaadi seurakseen, vaan on tosi herkkua ihan sellaisenaankin. Josko nyt olisi sitten sekin trauma voitettu ja raparperin voisi lisätä ihan kunnolla piirakkavaihtoehtoihin.





Eipä tässä muuta tällä erää kuin -





keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Helmivaihe

Taidan taas toistaa itseäni, kun kerron, että minuun iskee ajoittain eräänlainen mania. Innostun jostain tietystä asiasta niin kovasti, että haluan tehdä vain ja ainoastaan siihen liittyviä asioita. Mieheni kutsuu tätä vaiheeksi. Esimerkkinä: muutama kesä sitten, kun hamstrasin maanisesti hiuspinnejä(!) yms. pompuloita, mietin vakavissani H&M:n ale-laarilla ostaako n. euron maksavat kukkapinnit. Mies tokaisi siihen, että "tottakai ostat, kun sulla on nyt se vaihe". Siitä asti näitä manioitani on ihan yleisesti kutsuttu vaiheiksi. Nyt on menossa helmivaihe. Aika pahana. ;)


Meilläkin on vaihe - kaivetaan reittiä Kiinaan. Ollaan jo aika pitkällä. Riisin tuoksun voi jo melkein tuntea kuonossa..


Löysin jo aikaisemminkin hehkuttamastani kaupasta ihania puuhelmiä ja siitä se vaihe sitten lähti.




Mielestäni puuhelmistä tehdyt korut sopivat nimittäin erityisen hyvin kesään, varsinkin, kun löysin niin kivoja karkkivärejä.



Itse tykkään kyllä myös ihan mustasta ja valkoisestakin.



Samaan innostukseen pujottelin myös lasihelmistä muutamat rannekorut. Turkoosia minulle -




ja keltaista siskontytölle -

Nämä keltaiset olikin tosi vaikeat kuvattavat.



Mites siellä muilla - pukkaako aika ajoin vaihetta vai oletteko tasaisempia tyyppejä?








PS. Ihanat blogikamuni Nina ja Titta ovat kumpainenkin aloittaneet uudet blogit *klik* ja *klik*.
♡ Paljon Onnea molemmille rohkeille naisille tätäkin kautta! ♡