Lupauksia, lupauksia..

Meidän hyvä kamu Olli, pyysi joku aika sitten muita kertomaan uudenvuodenlupauksistaan. Minulla homma menee lähinnä näin -

Uskokaa tai älkää, niin välillä tämä täydellisyys ottaa jopa vähän voimille, puhumattakaan vaatimattomuudesta. Just joo - I wish! Todellisuudessa meikäläisen on aikas turha lupailla yhtään mitään, koska lopputulos on korkeintaan tämä -

Vähintäänkin vaadin oletan, että käy näin -

Omien lupauksien puuttuessa, päätin haastatella meidän tyttöjä aiheeseen liittyen.

Peppi: MITÄ ASIAA!!?!!

Minä: Sellasta vaan, että ootko tehnyt jotain uudenvuodenlupauksia!

Peppi: NO EN! 

Minä: Okei, okei, sori häiriö!

If looks could kill!

Rilla: NIIN?

Minä: Mietin vaan, että ootko tehnyt uudenvuodenlupauksia!

Rilla: EN, ENKÄ TEE!

Minä: Just, just..

Peppi: Mitä sä mamma VIELÄ siinä roikut? Me NUKUTAAN!

Minä: No joo, mutta kun Olli pyysi kysymään noista lupausjutuista..

Peppi: Ai, Olli! Miks et heti sanonu! Kyllähän me tietysti Ollille vastataan, daa-a!

Minä: Ai jaa, no kiva, kai..

Rilla: Juu, ilman muuta vastataan Ollille!

Peppi: Mä lupaan tänäkin vuonna murista kaikille oudoille ja purra, jos tarve vaatii.

Rilla: Mä lupaan karata tänäkin vuonna omille teille heti, jos tulee mahkuja.

Minä: Hmmmm..

Tytöt: Nyt me sit jatketaan unia - MOIDO! Lähetä Olllille hirrrrveesti lentopusuja! ♥

Ihan hervotonta läpändeerii, vai miten se nyt menee? 

Muikeaa maanantaita kaikille! Ü

Lainatut kuvt Pinterest.com.

Ruokaperjantai - tonnikala-fetasalaatti ja sinappinen salaattikastike

Vuoden ensimmäinen ruokapostaus ja ensimmäiset uudella kameralla otetut ruokakuvat, automaattiasetuksilla tosin, mutta kuitenkin. Käytiin keskiviikkona siskontytön kanssa Sellossa vähän kaupoilla ja sen jälkeen syömässä Carlito's ravintolassa. Minulla oli kamera mukana, joten nappasin kuvan alkupaloista, jotka olivat tosi hyviä. Balsamicomarinoituja herkkusieniä ja hillottuja viikunoita meinaan ehdottomasti kokeilla joskus tehdä myös itse.

Olen varmaan ennenkin maininnut pitäväni kovasti ruokaisista salaateista, joissa on paljon erilaisia aineksia. Tein taannoin tonnikalasalaatti johon laitoin myös pastaa ja fetajuustoa ja siitä tuli tosi hyvää. 

Tonnikala-fetasalaatti:

- jääsalaattia

- rucolaa

- kurkkua

- pari porkkanaa 

- (puna)sipuli

- (täysjyvä) pastaa

- tonnikalaa öljyssä

- fetajuustoa

- pikkutomaatteja

- pari kananmunaa

(- mustia oliiveja)

(-­ sinappista salaattikastiketta)

1. Keitä pari desiä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä myös kananmunat.

2. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipulisuikaleita hetki pannulla tilkassa öljyä. Mausta balsamicolla, mustapippurilla ja ripauksella suolaa sekä sokeria.

3. Huutele pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Sekoita paistettu sipuli ja valutettu tonnikala pastan joukkoon.

4. Revi kulhoon tai suoraan lautaselle jääsalaattia ja rucolaa. Siivuta päälle pätkä kurkkua. Minulla on tapana kuoria kurkut.

5. Kuori porkkanat ja tee kuorimaveitsellä suikaleita salaatin joukkoon. Porkkanasuikaleet tuovat väriä ja rapeutta salaattiin. Kannattaa kokeilla!

6. Lisää pastaseos salaatin päälle, kuutio sekaan pala fetajuustoa sekä puolita pikkutomaatteja. Jos tykkäät oliiveista, niin ne sopivat myös hyvin.

7. Kuori ja lohko kananmunat ja asettele salaatin päälle.

8. Tarjoile esim. sinappisen salaattikastikkeen kera.

Sinappinen salaattikastike:

- 1 rkl (tummaa) balsamicoa

- 3 rkl oliiviöljyä

- 1 tl dijon sinappia

- ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Muistaakohan kukaan enää syksyistä mehujää-vaihettani? No, se on jäänyt taakse, mutta joulunaikaan minulle iski aika yllättävästi marmeladi-vaihe. Syytän tästä kummipoikaa ;), jonka synttäreillä söin piiiitkästä aikaa vihreitä kuulia. En ole koskaan varsinaiseti inhonnut marmeladeja, mutta ne ovat olleet minulle aika yhden tekeviä. Olenkin ottanut menneiden vuosien marmeladivajetta ihan kiitettävästi kiinni. Lisäsyytöksen kohdistan kauppojen joulukarkkialeihin, joissa pyörii yllättävän paljon juuri marmeladimakeisia. Hitsi.

~~~

Eipä tässä taas taida olla muuta tunnustettavaa tällä erää, joten -

Vanhasta uuteen

Meillä oli tosiaan mahdollisuus lomailla kaikki pyhien välipäivät. Päivät kuluivat koirien, hyvän ruuan, päiväunien ja digiboksin tallenteiden parissa. Sohvalla makoilua tuli harrastettua koko lauman voimin ihan urakalla.

Hmpf, kuvaamista, A I N A!

Rillan nukkumapaikat ja -asennot ovat välillä aika hauskoja..

Juu, tosi hyvä asento on! Näkisit mamma vaan ittes kuule! Yksi sana: kuolaleuka. Nih.

Tehtiin myös pitkästä aikaa palapeliä, jonka saimme kummilapsilta. Vaikka paloja oli vain 300, niin taustan yhtäläinen väritys toi kyllä ihan riittävästi haastetta tällaiselle malttamattomalle luonteelle. Vaikea uskoa, että joskus on tullut tehtyä yli tuhannen palan palapelejä.

Peppi-raukan ulkoilut ovat pakkasilla viime talven tapaan aika haastavia. Kaiken maailman vaatevirityksiä joutuu toinen kestämään, jotta voidaan olla ulkona edes vähän pidempään.

Help!

Vanha vuosi hyvästeltiin ja uusi otettiin vastaan myös ihan kotosalla. Hetkellinen suojasää sai meidät miehen kanssa tekemään pihalle lumitaidetta(!)

Tosin, tuo lumilyhdyn kynttilä sammui melkein heti ja asensimme tilalle vähän vähemmän tunnelmalliset sähkövalot.

Täällä meidän kulmilla ilotulitteita käytetään kyllä kiitettävän maltillisesti. Kukaan meidän lähinaapureista ei lähetä ainakaan omilta pihoiltaan raketteja. Ensimmäiset paukahdukset, ja nekin jostain kauempaa, kuulin aattoiltana kuuden jälkeen ja viimeiset n. aamu yhden aikaan. Edellisten vuosien tapaan myös h-hetken tulitus kuului aika kaukana meistä ja pysyi koko ajan hyvinkin aisoissa. Koirat haukahtelivat muutamalle isommalle pamaukselle pari kertaa, mutta eivät yleisesti olleet äänistä moksiskaan. 

Kuva

Tammikuu on mielestäni ehkä vuoden turhin ja tylsin kuukausi. Helmikuu kuulostaa jo paljon toiveikkaammalta. No, tänään pääsen illalla sentään vähän alennusmyynneille (lue: höpöttelemään!) siskontytön kanssa, joten siinä mielessä on kyllä hauskaa tiedossa. Tämän voimabiisin myötä toivottelen -

yhtä hauskaa päivää ja iltaa teille kaikille!