Ainakin kommenttiboksissa olen jo vihjaillut vähän siitä, että meillä on (vihdoin) siirrytty kokeilemaan, miten raakaruokailu sopii tytöille. Sanon jo heti tähän alkuun, että en ole missään tapauksessa minkään ruokintamallin asiantuntija, joten kaikki kirjoittamani perustuu aiheesta lukemaani, omiin kokeiluihin ja mietintöihin. En myöskään todellakaan halua
saarnata raakaruokinnan puolesta. Jokainen tekee tietysti ihan niin kuin itse parhaaksi näkee.
Ruokinta-tunnisteen takaa löytyy aikaisemmin kirjoittamani postaukset koirien ruokinnasta.
Tiedossa on piiiitkä postaus, joten kannattaa varata eväät koneen ääreen. ;)
Olen ollut kiinnostunut raakaruokinnasta oikeastaan siitä asti, kun muutama vuosi sitten törmäsin aiheeseen kunnolla täällä
blogimaailmassa. Monet teistä varmaan tietävät, että
siskontyttöni aloitti barffauksen Jimi-chihunsa kanssa viime syksynä. Samoihin aikoihin kävimme Pepin kanssa ensimmäisen kerran
koirakoulu Visiossa, jossa uskotaan lujasti raakaruokintaan. Siitä asti olen tehnyt päänsisäistä työtä itseni kanssa, jotta pystyisin/osaisin/viitsisin perehtyä aiheeseen tarpeeksi ja ryhtyisin ajatuksista tekoihin. Olen nimittäin koko ajan kyllä uskonut siihen, että raakaruokinta olisi paras vaihtoehto meidän koirille, mutta oma pää on ollut käytännön toteutuksen esteenä.
Jätin itse lihan ja kanan pois ruokavaliostani n. 20 vuotta sitten ja, vaikka olen senkin jälkeen käsitellyt lihaa ja jopa valmistanut sitä välillä muille, on raaka liha minulle vähän vieras ja
iljettäväkin juttu. Olen myös hajuherkkä
nirppanokka ja jännitin etukäteen raakaruokien hajuja. Etenkin kun siskontyttö kertoi naudanmahan haisevan ihan järkyttävälle, kääk! Ongelmana vielä se, että juuri naudan mahaa suositellaan erityisesti annettavaksi kaikille koirille muusta ruokavaliosta riippumatta. Naudanmaha sisältää runsaasti hyviä entsyymeitä, jotka edistävät koiran ruuansulatusta.
No, noin kuukausi sitten olin lopulta saanut pääni sisällä palaset kohdilleen ja päätin kuivamuonapussin sisällön käydessä vähiin, että en hakisi enää uutta. Ostin muutenkin viimeiset kuukaudet vain pieniä pusseja koiranruokaa, koska uskottelin itselleni, että "mehän siirrytään ihan kohta raakaruokintaan." Aika monta pussia tuli silti ostettua. Ja vielä edellisellä viikolla ennen nappuloista luopumista,
vöyhkäsin siskontytölle täynnä kiukkua, että "enhän minä jaksa/pysty/viitsi/kykene aloitamaan mitään raakaruokintoja. Nappulat on niin ja niin helppoja ja käteviä, jajaja.." Hih, viime hetken paniikki!
Ihan ensimmäisinä päivinä
latasin koirien ruokakuppeihin ihmisille tarkoitettua naudan jauhelihaa ja raastettua kurkkua. Tytöt hotkivat annoksensa ihan innoissaan ja nuolivat kupit tosi tarkasti. Sitten uskaltauduin eläinkaupan kylmätiskille ja ostin viitisen pötköä jotain
barffijuttuja ja pussillisen broilerin siipiä. Kotimatkalla hain vielä rautakaupasta oksasahan, jonka avulla sahailin pötköt kotona kahteen osaan ja pussitin pakkaseen. Broilerin siipiä sai sulatella aika kauan ennen kuin sain nekin pussitettua kahden kappaleen annoksiksi.
Tällä hetkellä ruokinnan rytmi menee jotakuinkin näin: otan illalla aina jääkaappiin sulamaan sellaisen puolikkaan pötkön, josta sitten aamulla pursotan Rillan kuppiin 2/3 ja Pepin 1/3. Päälle vielä loraus
Nutrolin-öljyä ja mahdollisesti muutama lusikallinen kasvissosetta. Illalla tytöt ovat saaneet vaihtelevasti häränhännät tai broilerinsiivet pureskeltaviksi.
Lähes kaiken he ovat syöneet todella innoissaan, mutta yksi yllätyskin on koettu. Ostin nimittäin kerran kalatiskistä palan oikein käsin nypittyä merilohta. Ajattelin, että koirat ovat varmaankin siitä aivan tohkeissaan. Saksin kalan pienempiin paloihin ja lätkäisin kupit tyttöjen eteen. Peppi alkoi välittömästi niellä kalapaloja hyvällä tahdilla kitaansa. Mutta entäs Rilla? Hän tökki kuonollaan kuppia ja päästeli hätääntyneitä äännähdyksiä. Voisin vaikka vannoa hänen yrittäneen sanoa, että "mitä h***ä tää nyt on? Missä se kunnon ruoka viipyy?" Ja melkein samassa Peppi vetäisi kunnon
lohiöverit nielaisemalla myös Rillan kupin tyhjäksi. Minä en voinut muuta kuin nauraa ihan kippurassa siinä vieressä. Sen jälkeen lohi on tarjoiltu
Muschin valmispötköjen muodossa ja sillä tavalla se on maistunut erinomaisesti molemmille
rinsessoille.
Valmispötköjen lisäksi olen ostanut muutaman kerran lihatiskistä osso buccoa, naudan kulmapaistia, lampaan karetta, yms. Elän tällä hetkellä aika yllättävää
kuherruskuukausi-vaihetta raakaruokinnan suhteen. On ihanaa tarjota koirille erilaisia juttuja niiden ainaisten "murojen" sijaan. Olen jopa luopunut raejuuston antamisesta, vaikka raejuustoa kyllä voisi ihan hyvin varmaan antaakin. Ajattelin nyt alkuun silti olla antamatta, koska yritän selvitellä, mistä Rillan aikaisemmat löysänä mahana esiintyneet mahavaivat mahtoivat johtua. Ykkösveikkaukseni on viljat/riisi/peruna, joita kuivamuonissa oli ja kakkosveikkaukseni on juurikin raejuusto. Sillä mistään nyt kokeillusta ruuasta Rillan maha ei ole oireillut, vaikka on jo ehditty maistella tosi monia juttuja.
Alkuun en kauheasti välittänyt ruoka-aineiden suhteista. Kokonaisruokamäärä on kyllä arvioitu siskontytön kanssa noin suurin piirtein. Nyt meille on jo vakiintunut vähän rytmiä eri juttujen suhteen. Kerran viikossa on tarjolla lohiateria ja kerran viikossa
sisäelinseosta. Muina päivinä sitten vaihdellen sikaa, nautaa, poroa - mitä milloinkin ja iltaisin tosiaan useimmiten siipiä, häränhäntiä, tms. Muutaman kerran olen myös rikkonut kuppeihin kananmunat. Ensimmäiseen kasvisose-erään laitoin: kesäkurpitsaa, kurkkua, lehtisalaattia, tammenlehväsalaattia ja tilliä sekä lorauksen kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kasvisose on maistunut tytöille ihan hyvin, mikä on jotenkin aika yllättävää, mutta hyvä tietenkin.
Naudan maha -ongelman suhteen olen sopinut itseni kanssa kompromissista. Eräs ystävällinen eläinkaupan myyjä nimittäin vinkkasi
ruokakaupan eläinpakasteista löytyvistä mahapullista. Hän kertoi itse antavansa niitä koirilleen jäisinä, jolloin
hajuhaitoilta säästytään. Minä olen toiminut samoin ja, vaikka jäisen ruuan antamista ei suositella, niin ainakaan en ole huomannut mitään ongelmaan tämän poikkeuksen kohdalla. Koirat syövät pullia mielellään, eivätkä vatsat ole ärtyneet.
Lisäravinteita en ole Nutrolinin lisäksi koirille vielä antanut. Harkinnassa on kyllä jauhettu nokkonen, ruusunmarjajauhe ja/tai
vihersimpukkavalmiste. Täytyy vielä selvitellä asiaa tarkemmin, mutta ainakin noista kolmesta olen kuullut suosituksia.
Vielä en osaa sanoa mitään muita suuria vaikutuksia koirissa ruokavalion muutoksen johdosta, paitsi tosiaan sen, että Rillan maha on toiminut moitteettomasti. Mikä on tietysti todella iso positiivinen juttu ja se suurin asia, mihin toivoinkin apua. Sen lisäksi eniten odotan raakaruokinnalta, että koirat voivat hyvin, syövät mielellään, turkit pysyvät hyvinä, silmät, korvat ja hampaat puhtaina. Tässä vaiheessa on muutenkin vielä ennenaikaista ottaa asiaan sen suuremmin kantaa. Kuukausi on lyhyt aika.
Vaikka meillä taidetaan noudattaa aika lähelle
perinteiseen barffiin sopivaa ruokavaliota, puhun silti mieluummin raakaruokinnasta. Meidän ruokintamalli hakee vielä osittain muotoaan, enkä siten voi sanoa, saavatko koirat kaikkea juuri barffissa suositeltujen määrien mukaan. Enkä edes välttämättä pyri siihen. Tavoitteena on enemminkin löytää sellainen ruokintamalli, joka sopii parhaiten juuri meidän koirille ja myös meille. Netistä löytyy paljon tietoa sekä barfauksesta että raakaruokinnasta noin yleensä. Esim.
Muschin sivuilla on selkokielistä tietoa aiheesta. Erittäin hyvin aiheesta on kirjoittanut myös
blogikamumme Maria täällä,
täällä ja
täällä. Olen ennenkin tainnut mainita
tästä koiran luonnollista ruokintaa käsittelevästä kirjasta, joka oli myös valaisevaa luettavaa. Siinä käsitellään barffauksen lisäksi myös toisenlaisia raakaruokintamalleja.
Huh-huh, aikamoinen postaushirviö! Jaksoikohan kukaan lukea kaiken loppuun asti?
Sitten ei enää muuta kuin -
