Bittersweet

Kun Rosa tuli meille, helmikuussa 1997, asuimme miehen kanssa ensimmäisessä yhteisessä kodissamme, ihan Helsingin keskustan tuntumassa. Niillä kulmilla pyörittiin taas alkuviikosta jokakesäisellä "stadin vierailulla". Siellä se oli, Rosan ensimmäinen koti tai no lähinnä kotitalo, entisellä paikallaan. Juuri kun ajoimme siitä ohi, niin kadulla käveli westie, joka oli yhtälailla kaupungin pölyn ja lian harmaannuttama kuin Rosa aikoinaan. Ja niin alkoi muistoja tulvia mieleen...

- Tuosta me aina Rosan kanssa käveltiin aamupissalle.

- Tuolla on se koirapuisto, jossa Rosaa puri dopermanni.

- Tuolla bussipysäkillä odotettiin Rosan kanssa kerran bussia matkalla siskon synttäreille. Minulla oli jalassa mustat sukkikset, joissa oli valkoisia westien kuvia, LOL! Ja olin NIIN ylpeä suloisesta koirastani.

- Tuossa oli meidän lähipizzeria, jonka pitäjät tulivat usein ulos rapsuttelemaan Rosaa.

- Tuossa tavattiin monasti se sininen tanskandoggi, joka halusi aina astua(!) Rosaa ja omistajapoika häpesi silmät päästään. ;)

- Tuolla pihalla Rosa ja naapurin Jyrki-kissa ulkoilivat. Rosa rakasti Jyrkiä ja Jyrki yritti raapia Rosaa.. Jyrki muuten tippui kerran pihalle viidennen kerroksen ikkunasta eikä saanut naarmuakaan, kissat?!!

- Tuossa naapuritalossa asui Rosan paras kaveri, kääpiösnautseri Remu, joka kuoli nuorena mystiseen verisairauteen. :(

- jne. jne.

Meidän seuduilla Helsingissä oli tosi huonot koiranulkoilutusmaastot. Jos haluttiin kunnon lenkille, niin piti lähteä autolla kauemmaksi. Monasti ulkoiltiinkin Viikissä, Mustikkamaalla, Luukissa jne. Tuntuupa nyt oudolta ajatukselta.

Rosa oli nuoruusvuosinaan oikea kunnon city-koira: hän matkusti sujuvasti bussilla, ratikalla, metrolla ja junalla. Keskustan Stockallakin on pyöritty Rosan kanssa monta kertaa. Mitenköhän nämä uuden sukupolven "maalaistollot"? Sujahtaisikohan rullaportaissa häntä koipien väliin? ;D

Tein Helsingin reissulla myös tärkeän ostoksen. Ostin R-kirjaimen Thomas Sabo - rannekoruuni I:n ja luun seuraksi. Siinä ne muistuttavat edesmenneistä rakkaista.

Lainattu

Kotona meitä odottivat sitten ne "maalaistollot", innokkaina saamaan huomion taas itseensä. Sellaista tämä meidän elämä nyt tällä hetkellä on: toisaalta täynnä uutta elämää, toisaalta haikeaa menneiden muistelua - katkeransuloista.