Valokuvaaminen

Kerron teille nyt rehellisesti ja kaunistelematta kaiken valokuvaustaustastani. Enkä oleta (todellakaan!), että ketään tämä kiinnostaa, mutta asia on pyörinyt itselläni paljon mielessä blogin aloittamisen jälkeen, joten kerronpa silti. ;)

Ensalkuun esimerkinnä hyvä kuva, joka on otettu kunnon kameralla. Kuvaajana bestis, mallina Rilla-vauva ja GAMALA villapaita!

Monissa kodeissa otetaan paljon valokuvia, no, minun lapsuuskodissani ei otettu. Isäni on insinööri ja hän ollut aina kiinnostunut teknisistä vempaimista, joten meillä kuvattiin kaitafilmille. Tiedättekö niitä äänettömiä, omituisesti pomppivia mykkäfilmejä, joita joskus viime vuosituhannella ;) harrastettiin? Meiltä kotoa löytyy rulla tolkulla filmejä, joissa me lapset hiihdetään, luistellaan, uidaan, hypitään narua jne. Filmien katsominen on hupaisaa, nostalgista ja vähän pöljää. Tämä "filmitähtimenneisyyteni" ehkä osittain selittää sen, että perinteiset valokuvat ovat aina olleet mielestäni erittäin tylsiä, poikkeuksena tietenkin kuvat koirista ja muista lemmikeistä.

Kotoa muutettuani olenkin valokuvannut yhtä kohdetta tai no kahta - Rosaa ja Inestä. Kun digiaika koitti, koitti se todellakin ilman minua. Ei olisi tullut mieleenkään hommata digikameraa tms. Kännykän kameralla joskus räpsin kuvia, juu - níistä koirista edelleen.

Ines ja Rosa viime kesänä mökin verannalla.

Kaikesta innostuva mieheni keksi kerran, vuosia sitten, että hänpä aloittaa uuden harrastuksen ja alkaa kuvaamaan digikameralla. Hän ostikin jonkinlaisen kameran ja otti kuvia yhden muistikortillisen ja sitten harrastus jäi, no ainakin tauolle, aika pitkälle.

Tämä kuva on siltä ainokaiselta muistikortilta vuodelta 2006: Rosa takana, Ines edessä.

Sitten kävi niin, että Ineksestä aika jätti ja meille tuli Rilla, joka aiheutti minussa halun kuvata taas koiria. Niinpä ajattelin, että otanpa mieheni kameran ja kuvaan. No akkuhan oli tietysti tyhjä. Eikä laturia ollut missään. Eikä sitä löytynyt myöskään mistään. Siispä laturikauppaan ja uusi laturi löytyi, no ainakin viidennestä kaupasta, jo kahden viikon sisällä. Kotona akku lataukseen, mutta eihän se lataudu, koska se on kuollut niiden käyttämättömien vuosien aikana. Siispä taas kauppaan ja uuden akun kanssa kotiin ja akku lataukseen. Eli heti jo kuukauden sisällä alkuperäisestä aikeestani, pääsin ottamaan kuvia. Ja koska en ole koskaan oikein mitään kuvannut, niin kuvat ovat mitä ovat. Enkä edelleenkään muista ladata kameran akkua, enkä ottaa kameraa minnekkään mukaan, eikä kamera ole hollilla silloin, kun kuvattava hetki on siinä silmien edessä jne.  Eläimet on varmaan yleisestikkin yksi niistä vaikeista kuvauskohteista. Nehän liikkuu, eikä helpolla poseeraa, varsinkaan useampi yksilö yhtäaikaa.

Niinpä meillä on PAAAALJON huonoja ja epäonnistuneita kuvia. Ehdottomasti eniten kuvia löytyy koirien pyllyistä, onpa kiva!

Paljon on myös kuvia, joissa kohde (kohteet) poistuu kuvasta:

Epätarkkoja kuvia on myös runsaasti:

"Väärään" kohtaan tarkentuneita kuvia...

"Outoja" rajauksia...

Valotus pielessä...

Ja sellaisia, joissa on joku "lähmä" keskellä linssiä...

Kerran tuskastuin jo niin paljon, että päätin tutustua kameran ohjekirjaan (o-ho - aikamoinen tuskastuminen on täytynytkin olla!), mutta kameran laatikosta löytyi vain joku takuukirja. Ohjekirja on varmaankin jossain hyvässä tallessa sen alkuperäisen akkulaturin kanssa. ;)

Syksyn tullen olen vakavasti harkinnut ilmottautuvani työväenopiston digikuvauskurssille. Katsotaan nyt toteutuuko aikeeni, mutta olisi kyllä mukavaa oppia edes ihan perusjutut kamerasta ja kuvaamisesta!

Rilla ei muuten ole ollenkaan ainoa syy heränneeseen kuvausinnostukseeni. Ehdottomasti merkittävin syy on lukemani blogit. Monissa blogeissa on aivan mielettömän upeita kuvia, jotka todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Moni blogi olisi aivan erilainen ilman kuvia. Toki monet bloggaajat ovat myös erittäin hyviä kirjoittajia, mutta silti kuvat tuovat tarinaan vähintäänkin sen viimeisen silauksen. Ja jotkut tarinat toki perustuvat oikeastaan pelkästään kuviin.

Näinpä siis minäkin olen innostunut kuvaamaan ja bloggaamaan, vaikka vielä vuosi sitten en olisi uskonut innostuvani, saati sitten ryhtyväni, kumpaankaan (ja kyllä, olen hyvin tietoinen rajallisista lahjoistani molempien osalta).

Sellainen on minun valokuvaushistoriani.


Minkälainen on Sinun?

Tykkäätkö kuvata vai etkö todellakaan? Onko oma blogi lisännyt kuvausintoa?

Teetätkö digikuvista paperiversioita vai säilytätkö kuvia vain sähköisesti?

(Kuvituksena (ja huvituksena) esimerkkejä huimista kuvaustaidostani. Saa nauraa! :D)