Ennen pizzareseptiä haluan kiittää (taas!) teitä ihania, jotka kommentoitte edellisen postauksen vakuutusasiaa-
KIITOS!
Aion ehdottomasti soittaa vielä Tapiolaan ja selvittää heidän koiravakuutuksensa ehtoja vähän tarkemmin. Kerron kyllä sitten täällä, mihin tutkimuksissa päädyn.
Meidän mamma on kova pohtimaan juttuja, mutta me ei olla. Relais sekin vähän! ;) |
No sitten ruokaan. Siskontyttö oli tosiaan viime viikonloppuna meillä ja tehtiin kahta erilaista pizzaa. Olen kuullut monen pohtivan, että miten kotona saisi tehtyä samanlaista pizzaa kuin ravintolasta saa. Itse luokittelen pizzat neljään eri tyyppiin, joista jokaisesta pidän omanlaisenaan: pizzeria pizza, pannupizza, noutopizza ja kotona tehty pizza. Tykkään noista kaikista aina tilaanteesta riippuen, enkä koe tarvetta yrittää tehdä kotona kuin ihan vaan kotitekoisen makuista pizzaa. Tämähän on tietysti taas niitä makuasioita, jokainen tyylillään, eiks jeh! :)
Pizzaa varten ostan joko valmiina einestiskistä Pizza-Kitin, joka sisältää tuorepohjan sekä ihan hyvän tomaattikastikkeen. Tai sitten teen pohjan itse seuraavalla ohjeella, jonka olen löytänyt täältä -
Pizzapohja:
- 370 g vehnäjauhoja (hitusen vajaa 6 1/4 dl)
- 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
- 1 tl (meri)suolaa
- 2 rkl oliiviöljyä (2 1/4 dl)
1. Sekoita kulhossa jauhot, hiiva ja suola.
2. Lisää kädenlämpöinen vesi koko ajan sekoittaen.
3. Lisää samalla sekoittaen, käsin tai koneella, sekaan vielä öljy ja jatka vaivaamista muutama minuutti.
4. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Paikasta riippuen n. ½-1 tunti.
5. Kaulitse taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille niin ohueksi kuin haluat.
Hifistelyvinkkinä vehnäjauhoista vielä, että Lidlistä kannatta ostaa pohjaa varten sellaisia "tipo 00 luomuvehnäjauhoja", jotka maksaa kokonaisen yhden euron per pussi. ;) Tuossa "00":ssa on joku taika, jonka takia pohjaan saa hyvän koostumuksen. Lisää aiheesta voit lukea täältä. Toki ihan tavallisillakin vehnäjauholla tietysti pärjää, not to worry!
Pohjan päälle levitän tomaattikastiketta, usein ihan kaupasta ostettua, esim. Raguletto pastakastikkeet toimii hyvin. Jos haluat tehdä tomaattikastikkeen itse, niin helppo ja hyvä ohje löytyy täältä.
Tomaattikastikkeen päälle levitän aina kerroksen juustoraastetta (esim. mozzarella). Se sitoo täytteet kiinni pohjaan, eikä niitä tippuille sitten rinnuksille niin helposti. ;) Juustoraasteen päälle laitan haluamani täytteet ja lopuksi vielä lisää juustoraastetta tai esim. tuoretta mozzarellaa viipaileina. Paistoaika riippuu tietysti pizzan paksuudesta sekä uunista, mutta itse paistan 225°:ssa uunissa n. 10-15 min. eli kunnes juusto on saanut vähän väriä.
Tällä kertaa meidän pizzoista (molemmat olivat uunipellin kokoisia) löytyi seuraavanlaiset täytecombot-
Katkarapupizza:
- 400 g sulatettuja pakastekatkarapuja
- 3 valkosipulinkynttä puristettuna
- 2 punaista chiliä viipaleina
- pari rkl pieniä kapriksia
- 3 palloa tuoretta mozzarellaa (n. 300 g)
- nippu rucolaa valmiin pizzan päälle
Tomaattipizza:
- 6 tomaattia viipaleina
- ½ purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja vähän pienittyinä
- 3 valkosipulinkynttä puristettuna
- 3 palloa tuoretta mozzarellaa viipaleina (n. 300 g)
- tuoretta basilikaa ja mustapippuria valmiin pizzan päälle
Kuvasaldo jäi pizzojen osalta aika kehnoksi, kun koko kuvaaminen meinasi ihan täysin unohtua. Taukoamattomalla jutustelulla saattoi olla osuutta asiaan.. Aivan tajuttoman hyviä tuli molemmista pizzoista ja niitä piti tietysti syödä niin paljon, että lopputuloksena oli kunnon ähky, eli perustilanne! ;D
~~~
Tänään perjantaina on miehelläni syntymäpäivä,
♥ Hyvää Syntymäpäivää ♥
sinne maailmalle, jos vaikka satut eksymään tänne blogiin.
Teille kaikille toivotan rentouttavaa viikonloppua! Ü
Kivaa! Et ehkä usko, mutta olin juuri ajatellut eilen, että olisi kiva tehdä pitsaa viikonloppuna :D Ja ohje löytyikin taas heti täältä :)
VastaaPoista-Koiratäti
Aarrgggh !! Ei pitäs täältä töistä vilkuilla sun ruokaperjantaita. Voipi olla, että omat hampaanjäljet löytyy työkaverin ranteesta. Ei oo reiluu laittaa mozzarellakuviksia tohon, kun täällä rakastetaan mozzarellaa monen ihmisen voimin. Huoh !! Se meni pitsanlaitoks ny illalla.Med mozzarella ;)
VastaaPoistaVoi miten Rillan niska on tuossa kuvassa niiiin hellyttävä. Tahtois ottaa syliin ja paijata. Upottaa nenu tuohon niskamutkaan ja hengittää koiraa. Tapasin istuskella keittiössä ja katsella oman mäykkypoikani ruokailua, koska hänen niskansa oli myös niin ihana. Kaunis ja hellyttävä kuin pienellä lapsella. Liekö sitten se herkkyys mikä siinä silmää miellyttää vai meikäläisen seinähulluus, kun se saa minut niin runollisen hellälle tuulelle.
Olen kuin sulaa vahaa, kun Messinen painaa päänsä kaulalleni ja tuhisee korvan juuressa. Kaikki ne maailman murheet häipyy (ja se vähäinen järki) siinä siunaamalla hetkellä, kun saa silitellä häntä siinä. On sitten perjantai tai mikä päivä vaan.
Mukavaa viikonloppua sinnekin.Mozzarillan ja Peppirinon merkeissä.
Koiratäti: great minds think alike! ;D
VastaaPoistaMaija: hihhihhih, sori! Mulla on katsos joku mozzarellafetissi, samoin kuin aika moni muukin juustofetissi. Mä oon NIIN juustoihminen!
Mä tajuan niin myös ton koiran niskan ihailun ja nuuskuttelun. Rillan niska vielä ihan oikeasti tuoksuu vaahtokarkeilta ja tuoreilta havuilta. Koiran kun saa kainaloon kehräämään ja rapsutuksia kerjäämään, niin kyllähän siinä kaikki muu unohtuu. ♥
Mukavaa pizzaperjantaita teille!
T. Mozzarillan ja Peppirinon mamma :DDD
Pizzaa luvassa myös Keijutalossa - tosin vasta huomenna! Liityin lukijaksi. Rapsuja laumaan!
VastaaPoistaPaloma: kivaa, TERVETULOA! Ja makoisaa pizzalauantaita Keijutaloon! Täytyy tulla pian vastavierailulle! Ü
VastaaPoistaTuli aika suolaista, saattaa johtua käyttämästäni pestokastikkeesta pitsan päällä. En ole ennen sellaista käyttänyt. Mutta kyllä se syötyä tulee, enemmän vaan ruokajuomaa :D
VastaaPoista-Koiratäti
Koiratäti: pesto on kyllä hyvää pizzassa(kin), mutta sitä pitää laittaa tosi vähän just sen suolan takia. Vaikka ruokajuoman määrää lisäämällähän ne liiat suolat unohtuu kyllä! ;D
VastaaPoista