keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Unelma onnesta

Kuulin tänään pitkästä aikaa radiosta Kolmannen naisen kappaleen, Hyvää ja kaunista, jonka kertosäkeessä lauletaan: "Tiedän olevan hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta. Ruokakaupassa eräs asiakas jutteli kassaneidin kanssa tulevasta loton jättipotista ja siitä, kuinka hän haaveilee sen voittamisesta. Viikonloppuna siskon luona puhuttiin myös lottovoitosta. Sisko oli sitä mieltä, ettei haluaisi voittaa niin isoa summaa, koska ei saisi rahoja käytettyä. No, minä toki ystävällisesti vinkkasin, että minulle voi aina huoletta antaa kaikki ylimääräiset rahat. Lupaan keksiä niille käyttöä. ;D Mutta tosiaan, mikä on kenenkin unelma onnesta?


Vaikka en voi, enkä edes halua väittää, etteikö lottovoitto tekisi monista unelmista helpompia toteuttaa, niin todellisuudessa en ikinä kuitenkaan lottoa. Raha mahdollistaa monia asioita, mutta tuo mukanaan varmasti myös uusia ongelmia. Ajattelen tämän lisäksi niin, että usein ihmiset, jotka vähättelevät rahan merkitystä elämässä, ovat itse niin onnellisessa asemassa, ettei heidän tarvitse ajatella rahaa tai ainakaan sen riittämistä. Yksiselitteinen fakta kuitenkin on, että ilman rahaa nyky-yhteiskunnassa on hyvin vaikeaa toimia. Raha on varmaankin eniten mielessä silloin, kun sitä on liian vähän. Lottovoitto olisi kyllä kiva, mutta sen ollessa aikas epätodennäköinen, niin realistisesti ajateltuna rahan merkitys itselleni on kuitakuinkin sellainen, että kunhan saa laskut maksettua, ruuan pöytään ja sen jälkeen jää vielä muutama kolikko kahviin ja pullaan. ;)




Minulle onnellisuus tarkoittaa ennen kaikkea sisäistä tasapainoa, joka koostuu monista asioista. Perusedellytyksenä on toki riittävä fyysinen hyvinvointi, johon itselläni kuuluu olennaisesti hyvät yöunet. Väsyneenä olen kiukkuinen ja huonolla tuulella. Eikä sairaana tietenkään kukaan ole parhaimmillaan. Lähes yhtä tärkeää on läheisten, mukaanlukien koirien, hyvinvointi. Kovin onnellinen en pysty olemaan, jos joku läheinen on sairas tai voi muuten huonosti.




Näiden perusasioiden jälkeen minun onnellisuuteeni vaikuttaa eniten ihmissuhteet. Olen sen tyyppinen, että kärsin erittäin paljon, jos koen jonkun tärkeän ihmissuhteen voivan huonosti. Inhoan riitelyä ja varsinkin riidoissa oloa. Omaan valitettavasti myös villin mielikuvituksen, jonka puitteissa voin keksiä esim. jonkun olevan minulle suuttunut, vaikka näin ei todellakaan olisi. Olen sitten lapsellisen helpottunut, kun selviää, ettei kukaan olekaan ollut suuttunut, vaan esim. kiireinen ja siksi vähäpuheinen. Joopati-joo, hih ja huoh.




 
Iso osa onnellisuutta minulle on työ. Viime vuosina olen pohtinut asiaa todella paljon. Työhön kuluu kuitenkin usein tosi iso osa arkipäivästä, joten työn mielekkyys on mielestäni hyvin tärkeä asia. Kadehdin oikeastaan ihmisiä, joilla on vaikkapa taiteellinen tarve tai jokin muu kutsumus saada tehdä juuri tietynlaista työtä. Eräs ihminen sanoi kerran ajattelevansa, että työ on vain tapa hankkia rahaa, jolla mahdollistetaan mukava vapaa-aika. On se varmaan niinkin, mutta itse haaveilen vielä joskus löytäväni alan/työn, joka itsessään olisi minulle erityisen mieluisa ja merkityksellinen.




 

Monille suuri unelma ja onni ovat varmasti omat lapset. Tähän en oikein tiedä mitä itseni kohdalla sanoisin. Pidän kyllä lapsista, mutta en muista niistä koskaan unelmoineeni. Me emme ole miehen kanssa asiasta ikinä kunnolla mitään päättäneet. Yhteinen ajatus lienee olleen, että lapsia joko tulee tai ei. Nuoresta asti olen tosin miettinyt, että adoptio voisi olla minua varten. Myöhemmin olen todennut, että en halua sitä tarpeeksi, enkä oikeista syistä. Muiden adoptiotarinoita seuraan silti mielelläni. Myönnän kyllä omaavani hyvinkin voimakkaan hoivavietin, jota sitten toteutan mieheen ja koiriin. Aikoinaan mietin, että miltäköhän vauvakuume tuntuu, jotta tietäisin, jos sellainen joskus tulee. Tajusin sitten, että vauvakuume tuntuu ihan samalta kuin hauvakuume, toinen kuume paranee vauvalla ja toinen hauvalla. Molemmat tosin vaikuttavat olevan helposti uusivaa plaatua.. ;D





 
Oma koti on yksi iso toteutunut unelma, joka tuo onnellisuutta minulle joka ikinen päivä. Kotiin on aina hyvä tulla ja siellä koen olevani rakastettu. Sitä muuten koti minulle tarkoittaa, ei niinkään fyysistä asuntoa, vaan tunnetta, joka siellä vallitsee. Meillä on kotona hyvin rento ja salliva ilmapiiri, josta olen kovin kiitollinen.






Kuulin tänään surullisia uutisia eräästä tuttavasta yhteiseltä ystävältämme. Sekin varmasti osaltaan kirvoitti pohtimaan vaihteeksi näinkin syvällisiä. Toki on hyväkin välillä arjen touhuissa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä tässä ja nyt. Unohtamatta haaveita ja unelmia, joita toivoisin jokaiselta löytyvän.






Onnellista viikonjatkoa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella! ♥


9 kommenttia:

  1. Hämmästyttävää miten samiksia ollaan ajatusmaailmaltamme. Voisit olla kadonnut sisareni jota ei minulla koskaan ollut. Voisin ihan hyvin adoptoida sinut .
    Onnellisuus eli onni ei ole materiaa, minusta ainakaan. Se on tunteita, olotila ja joskus vain hetken hurma.
    Onni on katto pään päällä syysmyrskyssä, palanen suklaata kun on paha mieli. Se on koiran pehmeä suukko, rakkaan läheisen hymy. Onni antaa arvoa myös kuun kajolle. se antaa meille kasvun aiheet ja hellii meitä, kun olemme tallustaneet oppivaisesti oikeaan suuntaan.
    Tärkein opetus, minkä onni antaa on oppia rakastamaan itseämme . Kyky ymmärtää, että se gaamee eukko aamuisin peilissä onkin oma itse ja siitä pitäis tykätäkin vielä. On meikäläiselle aika vaikee asia käsitellä ja opettelemista taitaa olla koko iäksi. Ja voi pojat, että on vaikeeta, kun on risteytys touhukasta pesukarhua samanlaisilla silmänaluksilla, muodokas kuin ryhävalas muutama haiven päässä. Ja kaikki tämä yhdistettynä sisäiseen Helinä-keijuun ja Milla Magiaan. Juu, yhtä hymyä riittää. aamuisin peilin edessä olen suorastaan kuoliaaksinaurattaja.
    Onnellinen silti voi olla esim. pimeydesätä (=kukaan ei näe sua) ja omasta kotikolosta jossa saa tehdä mitä tykkää. Ja se oma karvanassu (siis se koira), joka syystä tai toisesta ,ehkä ruuan vuoksi, on aina ilahtunut kotiintulostasi.
    Onnea on myös kaikki nämä tallella olevat aistit, kuulo , näkö jne jne. Niiden avulla näkee ja kokee paljon arvokasta ja kaunista maailmassa. Kaipaako siihen sitten lottovoittoa?? No ei se jonkun moinen varmaan pahitteeksi olisi, kun sillä voisi muutaman unelman toteuttaa. Esimerkiksi talon meren rannalla. Puutarha ja kunnon ateljee, jep täydellistä elämää. Mutta onnea on olla tyytyväinen tähänkin ja kasvattaa sitä henkistä pääomaa. Onnellisuus ei todellakaan vaadi materiaa seurakseen.
    Ugh, olen puhunut.
    Pepin mäyristassut tuossa yhdessä kuvassa kertakaikkiaan laulattavat sydäntäni. Ihanat tassukat. Suukko niille.

    VastaaPoista
  2. Olipas hirmuisen kauniita ajatuksia! Se on totta, että raha toki helpottaisi elämää... Mutta tärkeintä on kai se, että tekee asioita, joista nauttii ja jotka tuntuvat hyviltä. Ite oon viime vuosina alkanut kyseenalaistaa monia asioita: teenkö jotain juttuja siksi, että niin "kuuluu" tehdä vai siksi, että ihan oikeasti haluan niin? Se on avannut aika paljon uusia näkökulmia ja toisaalta helpottanut ristiriitoja, joita syntyy väkisinkin tässä uraputkielämään työntävässä yhteiskunnassa.

    Ja toi lausahdus "all you need is love... and a dog" on aivan loistava. En olis uskonut sitä ennen oman hauvan tuloa, mutta kyllä se vaan niin on, että pieni karvakorva tuo aivan valtavasti iloa arkeen <3

    t. Jaltsan onnellinen mamma ;)

    VastaaPoista
  3. Voi puhut NIIN asiaa. Samaa biisiä olen minäkin kuunnellut ja tajunnut, että huonomminkin voisi olla! Halauksia ja rapsutuksi!

    VastaaPoista
  4. Ei tässä oikeestaan tartte sanoa enää mitään, kun sä jo sanoit kaiken. Paitsi, että mulle lapset ja niiden hyvinvointi luonnollisesti on kaikkein tärkeintä, mulla kun niitä lapsia on.

    Ihana postaus. Itkettävän sopiva ajoitus, monin tavoin. <3

    VastaaPoista
  5. Minullekin onni on olotila: sisäinen rauha ja tasapaino. Uskon, että onni syntyy siitä, kun keskittyy niihin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä hyvin, eikä murehdi liikaa sitä mikä voisi olla paremmin.

    Suorittaja-luonteena olen kuvitellut saavuttavani onnen sitten kun sitä ja sitten kun tätä… Sillä tiellä mikään ei valitettavasti riitä. Onni antaa odottaa itseään ja aina löytyy jotakin uutta tavoiteltavaa. Huomaan myös tuhlanneeni hyvin paljon energiaa niin menneen kuin tulevien pohdintaan. Sen vuoksi harjoittelenkin tässä hetkessä elämistä, läsnäoloa. Se on osoittautunut ajoittain todella haastavaksi. Juuri kun luulen, että olen pysynyt jonkin aikaa ”oikeilla raiteilla” keskittyessäni kulloiseenkin tapahtumaan tai tekemiseen, huomaan taas suorittavani. Suoritan läsnäoloa. Pyrin pakonomaisesti pysymään tietyssä mielentilassa, kun taas aito läsnäolo onnistuu ilman yrittämistä. Milloin tästä tavallisesta elämästä tulikaan näin monimutkaista? ;)

    VastaaPoista
  6. Maija: voi sua! Että miten ihania sä puhut: kadonnut sisar ja voisit adoptoida. Olen liikuttunut ja otettu. Todella. ♥

    Onni varmaan karkaa aina kauemmaksi, mitä enemmän sitä hampaat irvessä tavoittelee. Sitten kun luovuttaa ja malttaa pysähtyä hetkeksi, niin saattaa huomata onnen olevan juuri siinä hetkessä, pienissä, tavallisissa asioissa. Sen kun aina muistaisi ja osaisi pysähtyä. Iän myötä sitä taitoa on toki oppinutkin. Nuorempana tuli unelmoitua niin ihmeellisistä asioista, että onni ei meinannut pysyä epärealististen odotusten matkassa tai ainakaan koko onnea ei muistanut, kun enemmän vaan kaikkea olis pitänyt saada.. Mutta Siperia on sitten opettanut tai ihan vaan aika, ainakin vähän. Toki oppimista riittää varmasti loppu elämäksi, en epäile ollenkaan. ;)

    Pepin tassut saivat ison annoksen suukkoja, hih. Tuli samalla haisteltua niiden ihanaa juustonaksujen hajua (jalkahikeä toim.huom) ;DD

    Jaltsalandia: erittäin hyviä pointteja! Sitä niin helposti, jopa huomaamattaan, tulee tehneeksi asioita tosiaankin vain siksi, että muut odottavat tai niin kuuluu tehdä tms. Olemme varmasti kaikki itsellemme velkaa yrittää tehdä omasta elämästämme mahdollisimman hyvää ja juuri meidän näköistä. Sitä kannatta tosiaan miettiä ja opetella. Kiitos hyvistä ajatuksista!

    Hih, joo- kyllä karvahanurit vaan tuo NIIN paljon hyvää mieltä jokaiseen päivään sekä opettavat meitäkin nauttimaan hetkestä. Wuf!

    Paloma: ko. biisi on kyllä paljon puhuva. Teille samoin suukot ja halit koko laumalle! ♥

    Titta: kiva, että tykkäsit postauksesta. Se oikein vaati tulla kirjoitetuksi.

    Voimia ja haleja sulle kaikkeen, mitä tällä hetkellä mietitkään. ♥

    VastaaPoista
  7. Madmama: just noin se on. Pitäis osata nauttia just nyt tästä hetkestä, ei hakailla menneitä eikä tulevia. Helpommin sanottu, kun..hitsi!

    Voi ei, läsnäolon suorittamista, aika paha.. Mitäs viksua mä tohon osaisin sanoa, hmm.. Sä oot NIIIIIN oikeassa tossa, että nykyään tuntuu kaikki olevan jotain opettelua ja kehittymistä ihmisenä. Pitäis opetella olemaan sellanen tai tällänen ja pitäis ottaa ilolla vastaan vastoinkäymiset, kun niistä voi oppia niin paljon. Vai olisko parempi vaan olla ja ajatella vähemmän? Paitsi miten sen pään sisäisen maailman sais laitettua pienemmälle. Onks siihen jo keksitty joku kaukosäädin? ;)

    VastaaPoista
  8. Hyvä postaus. Ja ajankohtainenkin. Pohtinut tällä viikolla paljon näitä asioita.

    Raha toki helpottaa, mutta ei ole avain onneen, kyllä se koostuu kaikesta muusta.

    Työ on kyllä iso juttu munkin mielestä. Olen pohtinut asiaa paljon oikeastaan koko kotonaoloajan. Kun palaan työelämään, toivon, että löytäisin työn jota kohtaan tuntisin jonkin sortin intohimoa.

    Ihmiset (ja koirat) on tärkeä osa onnellisuutta. Miten onnettomaksi voikaan toinen ihminen ainakin mut saada jos on sukset ristissä.

    Normaalitilanteessa, mitä tämä tämän hetkinen ei ole, viittaan tiistain postaukseen, mut tekee onnelliseksi tosi pienet ja arkiset jutut. Mutta kun joku juttu on vinossa, tuntuu että koko elämä on ihan kallellaan eikä pysty keskittymään ennen kuin homma on saatu korjattua. Sitten voi taas olla onnellinen.

    VastaaPoista
  9. Nina: mä kävinkin jo lukemassa sun (multa väliin jääneen!?!) postauksen ja ymmärrän hyvin, että sulla on ollut samat asiat mielessä kuin mullakin.

    Mä oon muuten ihan samanlainen kuin sä. Yksi pielessä oleva asia pyörii mun mielessä niin kauan, että se jotenkin edes ratkeaa. Silloin en osaa iloita muista hyvin olevista asioista, ainakaan täysillä. Varsinkin, jos se pielessä oleva asia liittyy ihmisiin, niin pohdin sitä todennäköisesti taukoamatta. Tarvitsen tosiaan sen sisäisen rauhan, ennen kuin osaan olla onnellinen.

    Toivon täydestä sydämestäni, että ne teillä pyörivät jutut saa pian käänteen parempaan. Kyllä tää elämä meitä vaan niin monin tavoin koettelee, välillä hyvässäkin, mutta valitettavasti myös pahassa, hitsi.. :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü