perjantai 20. tammikuuta 2012

Ruokaperjantai

Tässä taannoin blogikamuni Ellieli esitti minulle seuraavanlaisen pyynnön:

"Tuli mieleen pikku pyyntö (jota ei oo pakko toteuttaa): meillä jää usein leipää käyttämättä. Joskus sämpylöitä mutta useimmiten ruispuikuloita tms. Keksisitkö mitään ohjetta, millä nää kuivahkot leivännysät saisi käyttöön. Voishan niitä tietysti nyppiä leipätaikinan joukkoon, mut jotain muuta ajattelin. Vaaleasta leivästä oon joskus tehnyt "kakkoressua", mut ei sekään enää tee kauppaansa. Ja tosiaan enempi löytyy kaapista ruisleipää. Joten aivonystyrät töihin, hus kyökkiin siitä ;D)))"

Tartuin oitis haasteen ja, vaikka en ehkä heti rientänytkään kyökkiin, niin aivonystyrät ryhtyivät kyllä saman tien töihin. Olen jutellut aiheesta myös muutaman ystävän kanssa ja heidän, sekä armaan Googlen avustuksella, ylijäämä leiville löytyi aika montakin käyttövaihtoehtoa. Toivottavasti Ellieli ja ehkä joku muukin löytää seuraavista jonkun itselleen sopivan. Sen verran vielä tuosta alkuperäisestä kommentista, että oletan "kakkoressun" olevan leipävanukasta, joten siitä en puhu sen enempää. Korjatkaa toki, jos se onkin jotain ihan muuta..



- Jos arvaa jo etukäteen, että osa leivästä saattaa jäädä "kuivumaan", kannattaa laittaa osa esim. ruispaloista jo heti tuoreeltaan pakastimeen. Mikrossa tai paahtimessa niistä saa tosi helposti ja nopeasti melkein kuin tuoretta leipää.

- Vanhemmankin leivän saa maistumaan ainakin vähän tuoreemmalta, kun kastaa leipäviipaleen  kylmässä vedessä ja laittaa sitten paahtimeen.



- Uunivoileivistä tulee oikein hyviä, vaikka leipä olisikin jo kuivaa. Silloinkin voi leivän halutessaan kostuttaa vedellä tai maidolla. Uunivoileivät kannattaa voidella hyvin voilla ja lisämakua antamaan sopii hyvin 'lisävoitelu' sinapilla. Myös ruisleipä käy tosi hyvin uunivoileipiin esim. tonnikalan kanssa.

- Ruispaloista voi tehdä myös ikään kuin pizzapohjan. Ruispalat asetellaan pelille vieri viereen ja päälle kootaan ihan normaalit pizzatäytteet esim. tomaattikastike, tonnikala, ananas, aurajuusto ja juustoraaste. Paista "pizzaa" 225°:ssa uunin keskitasolla n. 10 min.

- Hyvän voileivän saa tehtyä vanhemmastakin leivästä myös niin, että paistaa kevyesti vedessä kostutetun leipäviipaleen pannulla voissa. Ruisleivän päälle sopii hyvin esim. kylmäsavulohi + sienisalaatti. Pannulle voi halutessaan lisätä makua antamaan muutaman oksan timjamia tai rosmariinia sekä valkosipulinkynnen. Paistetun leipäviipaleen päälle sopii hyvin myös munakas sekä sienikastike. 

- Paistinpannulla (tai voileipägrillissä) voi kuivahtaneestakin leivästä tehdä hyviä kerrosleipiä. Perinteinen amerikkalainen "grilled cheese" -leipä tehdään paahtoleivästä, mutta suomalaiseen versioon sopii myös ruisleipä. Tee näin: voitele kaksi viipaletta leipää. Laita 'ei voideltujen' puolien väliin juustoa ja halutessasi lisäksi kinkkua/tomaattia/ananasta tms. Paista leipä niin, että voideltu puoli tulee aina pannua vasten. Täällä erittäin hyvä, suomenkielinen ohje alkuperäisen "grilled cheese sandwichin" tekemiseen.




- Vaaleasta kuivahtaneesta leivästä meillä lapsuuskodissa tehtiin usein "köyhiä ritareita". Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu, että leipäviipaleet kastetaan sekä maitoon että vatkattuun kananmunaan ennen pannulla voissa paistamista. Itse en käytä ollenkaan kananmunaa vaan liotan vain leipäviipaleita hetken maidossa molemmin puolin ja paistan voissa. Makuasia. Lisukkeena meillä tarjotaan hilloa ja kermavaahtoa.






- "Köyhistä ritareista" voi tehdä myös suolaisen version. Erittäin maukas ja helppo ohje löytyy täältä.

- Leipäkrutonkeja voi tehdä sekä tummasta että vaaleasta leivästä. Leipäkrutongit sopivat hyvin lisukkeeksi salaatteihin ja keittoihin. Ruisleivästä tehdyt krutongit sopivat erityisen hyvin kalakeittoon. Krutonkejen tekeminen on tosi helppoa ja ne voi maustaa mielensä mukaan. Tee näin: kuutio leipä pieniksi paloiksi. Paista palasia pannulla joko voissa tai öljyssä. Mausteeksi sopii kaikki yrtit, valkosipuli, chili, sitruunankuori yms. Krutonkeihin saat tosi helposti makua käyttämällä paistamiseen valmiiksi maustettua öljyä. Krutongit voi toki paistaa myös uunissa.



- Uunissa voi tehdä myös herkullisia leipätikkuja sipsien korvikkeeksi. Ne maistuvat hyviltä sellaisenaan tai dipin kanssa. Helppo ja hyvä ohje täällä.

- Kuivahtanutta (ruis)leipää voi hyvin käyttää ns. hyydytettyjen voileipäkakkujen pohjaan. Täältä löytyy yksi ohje sellaisen tekoon. Uskoisin myös, että vaikka ohjeessa olisi käsketty käyttämään hapankorppuja tai näkkileipää, niin yhtä hyvin voi käyttää kuivaa ruisleipää, esim. tässä ohjeessa.




- Eräs hyvin amerikkalainen tapa käyttää vanhaa leipää on tehdä uuniruokien päälle leivänmuruista ja juustoraasteesta rapea kuorrutus. Ruisleipä sopii tarkoitukseen myös hyvin. Perusohje on tällainen: 2 rkl voita, 2,5 dl pieniä leivänpaloja/korppujauhoja, 1,25 dl juustoraastetta (esim. parmesaani). Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja seos levitetään uuniin menevän vuokaruuan päälle (esim. lohilaatikko). Perusohjeeseen voi lisätä haluamiaan yrttejä, chiliä, sinappia yms. Täältä löytyy englanninkielinen resepti, jossa on käytetty kuorrutusta periamerikkalaisen "mac 'n' cheese" -paistoksen päällä. Täällä suomenkielinen "mac 'n' cheese" -ohje ilman leivänmurupäällystä, jonka voi tietysti itse kuitenkin pinnalle lisätä.




- Italialaiset käyttävät monasti kuivahtaneen vaalean leivän panzanella -nimiseen salaattiin. Helppo ja nopea suomenkielinen ohje löytyy täältä.

- Italiassa tehdään joskus lasagnea käyttäen leipäviipaleita pastalevyjen sijaan. En ole koskaan kokeillut, mutta voisin kuvitella, että tarkoitukseen sopii myös ruisleipä. Täältä löydät suomenkielisen reseptin vähän samantyyppiselle ruualle. Englanninkielinen ohje taasen täällä.





Vanhan leivän käyttöön löytyy vielä lisää vinkkejä englanniksi täältä. Englanninkielisissä resepteissä käytetään usein meille vieraita mittayksiköitä. Niiden "suomentamiseen" löytyy apua täältä.



Loppuun vielä yksi loistava tapa käyttää ylijäänyt leipä:


Lainatut kuvat täältä ja täältä.


Sellaisia ruokajuttuja tällä kertaa. Talvinen sää lienee vallannut koko Suomen. Täällä etelässä ainakin on satanut paljon lunta parina viime päivänä. Se on tarkoittanut sekä lumitöitä (blaah..) että toisaalta hulvattomia hetkiä koirien kanssa. Katsokaapa vaikka näitä kuvia meidän takapihalta:



Tuu äkkiä, mä näin SEN..

Täh, mihin SE ny meni?

Oon ihan varma, että tästä SE on menny, haista vaikka ite!

Tsuppa-duidaa, ihan vaan huomaamattomasti hiippailen tästä ohi..

Moi, mä oon Saukko - hauska tutustua!

Hei Saukko (?), ootko nähny sellasta isoa bördiä tai edes sitä mäyräkoiraa, joka tässä äsken vielä oli..?!




Yhtä hauskoja hetkiä toivon teidänkin viikonloppuun!



19 kommenttia:

  1. Vautsivau, kylläpäs olitkin löytänyt kaikenlaista käyttötapaa vanhoille kannikoille, minne olinkaan unohtanut vanhan ystäväni Googlen? ;)

    Tuossa olikin kyllä osa sellaisia, että on käytössä. Esim. pakkaseen meillä heitetään heti tuoreeltaan paljon leipää. Ongelma vaan on siinä, että heti tulee otettua koko pussi kerralla sulamaan. Täytyis vissiin opetella jakamaan kaupan pussit heti pienempiin osiin ennen pakkaseen laittoa. Leivänpaahdin onkin meillä aika paljon käytössä noissa kuivien leipien paahtamisissa. Mutta tuota kastamista täytyy kokeilla heti seuraavaksi. Kala sopiikin erinomaisesti ruisleivän kanssa, varsinkin lohi. Yleensä uunilohesta jää jonkun verran aterialta yli ja loppu menee sitten illalla tai seur. aamuna leivän päällä. Njam.

    Pizzaa en ole vielä ruisleivästä tehnyt, mutta sitä vois joskus kokeilla. Samoin tuo pannulla paistaminen eri päällysvaihtoehtoineen. Grilled Cheese-leipä vaikutti hyvältä, sitäkin pitää joskus kokeilla, myös kostutetusta ruisleivästä tehtynä. Hauska varoitus siellä linkin sivulla: liiallinen kulutus voi johtaa sydänkohtaukseen ;D Köyhät ritarit, silloin harvoin kun tehdään, niin tehdään just noin kun sinäkin. Leipätikkujakin vois kokeilla, mausteekshan voi pistää vaikka oreganoa vs:n sijaan. Noita krutonkeja olenkin nähnyt lähinnä Virossa. Ne on kyllä ihan hyviä, mut niihin käyttötapoihin tuli siellä pikku kammo. Niitä kun tungetaan siellä aamiaispöydässä vähän joka paikkaan, niin keliaakikko-poju sai olla tarkkana mitä suuhunsa pisti. En edes kotona pistäisi salaatin joukkoon, ettei hän vahingossa söisi niitä. Voileipäkakku mullekin niistä kannikoista ekaks tuli mieleen, mut ei ehkä mun juttu, vaikka niistä pidänkin (muiden tekemänä). Toi leivänmurujuttu vaikutti kiinnostavalta, mut vähän sama juttu kun krutongeissa, ei saa mennä vääriin suihin ;) Kuulostipas erikoiselta: lasagnea leivästä, tai salaattia hmm. Siivekkäille otuksille syöttämistä ollaankin joskus ihan pikkasen harrastettu ;) Se vaan ei taida olla niille ihan terveellistä.

    Tuhannet kiitokset, että viitseit tällaisen postatuksen tehdä. Olit nähnyt kovasti vaivaa juuri minun vuokseni (punastuu). Syvennynkin vielä paremmin noihin linkkeihin ja kopsaan niistä parhaimmat koneelleni jatkokäyttöä ajatellen. Toivottavasti tästä postatuksesta oli jollekkin muullekin hyötyä.

    Hih, mä en aluks huomannut Rillaa kuin viimeisessä kuvassa. Lähempi tarkastelu osoitti, että hän olikin useammassa kuvassa ;D Miten ihmeessä sä löydät hänet tuolta lumihangesta? Ai niin, Rillahan löytää sut ;D)))
    No onhan se fasku mielenkiintoinen eläin. Ja ihanaa, teillä on metsä naapurina ;) Voi tuota suloista saukkoa :D

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Ai niin, unohdin. Siis kakkoressu ei ole sama kuin leipävanukas, tsekkasin sen just netistä. Äitini usein teki kakkoressua kuivahtaneista kakonpäistä. Se tehdään näin. Revitään leipää palasiksi kulhoon, päälle kaadetaan kiehautettu (suolalla maustettu) maito. Annetaan olla hetki. Syödään lämpimänä sokerin kera. Kuullostiko oudolta, ainakin kakarana se oli hyvää.

    VastaaPoista
  3. Sinulle on tunnustus blogissani

    http://valostavarjoon.blogspot.com/


    Ja oikein hyvää viikonloppua

    t. Aikku ja Ollilta ystävälliset haukahdukset teidän koirille

    VastaaPoista
  4. Ihanat lumikoirat! :) Jyskylläkin oli usein oikea kinos lunta kuonon päällä, kun se nosti naaman hangesta. Ja ohikulkevia ihmisiä hymyilytti :) Se on vaan niin aitoa, kun ne nauttii lumesta.

    Entisessä työpaikassa oli eräs hevosten omistaja ja lounaalta jääneet leivät kuivatettiin aina hänelle kotiin viemiseksi. Niitä jäikin aika kasa, kun ruokatilausten mukana tuli joka päivä iso pussi leipää ja sielläkin oli muutamia karppaajia, joiden osuus ainakin jäi ylimääräiseksi.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  5. :-D, aivan loistava toi tytsyjen kuvasarja!!!!

    t. Sheltit ja mami

    p.s. Onks toi otettu teidän pihalta, tytöt? Jos, niin teidän piha näyttää ihanan isolta, siellä sais otettua aikasten kovat juoksuvauhdit!!!!

    t. sheltit, joiten piha on (tai siltä ainakin näyttää) pienempi

    VastaaPoista
  6. Olipa monta hyvää vinkkiä, kiitos! Leipää ehtii kuivua tässsä huushollissa paljon, joten palaan näihin varmasti useaan otteeseen. :)

    Ennen oli hyvä kun kuivat käntyt lähti aina mukaan tallille.

    Mutta tämän postauksen paras anti oli ehdottomasti koirien lintujahti, kuvat ja tekstit! :D

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. siis noin vähän ehdotuksia, onpa pientä :D :D mä pyydän tai oikeastaan vaadin ruokaisia HYVIÄ salaatteja? ja tietysti huomioiden mun kaikki rajoitteet, hitsi.

    tsemppiä niiden kanssa ja kaikille lapsille rapsutuksia (+kahdelle suukkoja) <3

    VastaaPoista
  8. Ellieli: juu, Google on ihmeellisen tietäväinen kaveri! ;)

    Ruispalat, reissumies yms. ja paahtoleipä on siitä hyviä, että pakkasesta on helppo ottaa, vaika vaan yksi pala kerrallaan.

    Siis häh - onko Virossa krutonkeja tarjolla aamupalapöydässä, what?!? Mä kyllä tykkään krutongeista paljonkin, mutta oon laittanut niitä lähinnä salaatteihin ja keittoihin..

    Mulla on muuten sama juttu noiden hyydytettyjen voileipäkakkujen kanssa. En tykkää yhtään tehdä itse, vaikka syön sitten mielelläni jonkun toisen tekemää. Liivate on sellainen tuote, jota en vuosikausiin käyttänyt itse ikinä. Muutama vuosi sitten sain niin hyvää itsetehtyä juustokakkua (makeaa), että sen jälkeen olen tehnyt itsekin monasti vastaavanlaista juustokakkua. (Hmm, täytyykin muistaa tehdä aiheesta postaus - note to self.) Edelleen silti suhtaudun liivatteeseen aika varauksellisesti. Siinä vaan on jotain hyvin omitusta.

    Innostuin oikeasti tosi paljon tuosta pyynnöstäsi ja oli oikein mielenkiintoista miettiä erilaisia käyttötapoja kuivahtaneelle leivälle. Joten ei mitään kiittämistä. Toivon myös, että sinä ja muutkin saitte postauksesta ainakin yhden uuden idean.

    Kyllä kuule monasti saakin olla Rillaa pihalta etsimässä. Ja arvaa sitten pimeässä. :o Tosin, vähän sama juttu on taas toisinpäin kesällä ja etenkin syksyllä. Rilla näkyy kyllä kauas, mutta entäs Peppi sitten. o_O

    Aa, kiitos selvennyksestä "kakkoressun" osalta. EN ole moista sanaa koskaan aikaisemmin kuullut. Jotenkin vaan keksin, että sen täytyy olla leipävanukasta, joka on muuten tosi hyvää - googletapas ohjeita! Ja juu, "kakkoressu" kuulostaa kyllä omituiselta, mutta toisaalta, niin kuulostaa makaronivellikin, josta tykkäsin lapsena ihan älyttömästi.

    Rapsutuksia Ellille! <3 Jos hän nyt ehtii rapsuteltavana olla, kun eikö sen jätti-lurpsun kanssa ole vielä hommat kesken? ;DD

    Aikku: kiitos kovasti tunnustuksesta! <3 Olen otettu.

    Tytöt lähettävät Ollille innostunutta hännän heilutusta, koska ihastuivat niin kovasti Ollin lähettämiin haukahduksiin ! ;)

    VastaaPoista
  9. Koiratät: Jyskyä vasten lumi näkyikin hyvin, samoin kuin Peppiä. Rillasta ei lumisuuta kauempaa edes huomaa, vaikka sitten sisään tullessa olisikin tassut ja koivet TÄYNNÄ isoja lumipalloja. Rillan turkkiin tarttuu lumi meinaan tosi helposti tietynlaisella kelillä. Joskus lumipalloja on niin paljon ja ne on niin isoja, että sulattelua pitää tehdä lämpimällä vedellä.

    No juu, hevosethan varmasti ilahtuivat säännöllisestä leipäsatsista! :)

    Sheltit sekä mami: kiva kuulla, kiitos! :)

    Juu, kuvat on meidän takapihalta, joka kyllä kuvissa näyttää todellisuutta suuremmalta. On se silti oikeastikin ihan hyvän kokoinen. Ja ainakin näin pienet koirat kuin meidän, saavat siellä hyvin purettua juoksuhalujaan. Piha on myös kauttaaltaan aidattu, joten aika huoletta voi koirien antaa pihalla olla. Tosin Rillalla vaikuttaisi olevan melkoinen mieltymys kaivamiseen - toivottavasti joku kaunis (kesä)päivä ei käy niin, että tytsy on kaivanut reitin toiselle puolelle aitaa. :o Tai vaihtoehtoisesti tietysti Kiinaan.. ;D

    Nina: ole hyvä! Leipä tuppaa olemaan kait aika monilla sellainen vähän hankala juttu. Joko se on aina loppu tai sitten sitä on ostettu ihan liikaa. ;)

    Hevosille viemisen unohdinkin muuten listasta. Tai lehmille. Meillä landella lapsena vietiin aina kuivat käntyt naapurin lehmille. Muistan vieläkin miltä lehmän karhea kieli tuntui kädellä, kun ne hamusivat leipäpalat suuhunsa. <3 Mun keskimmäinen sisko oli niin innostunut lehmistä ja lypsyllä käymisestä, että hän sanoi aina naapurin emännälle tulevansa talvella Helsingistä helikopterilla mukaan lypsylle. Kyllä siinä oli kuule pikkusysterillä ihmettelemistä, että millä ihmeen helikopterilla. ;DD

    niNni: no kun mä en keksiny muita kun noi..hitsi. ;D Mä tein just sitä sun vinkkaamaa salaattia viinirypäleillä, tosin vihreillä, ja tuli ihan tajuttoman hyvää, tänks! Harkitsen sun vaatimusta, hmm.., no okei, voin toteuttaa. ;D)

    Eniten pientä on silti se, että lähettää vain kahdelle lapselle suukkoja, syrjintää!!

    PS. Ootteko jo Jimin kanssa saanu sovittua? ;)

    VastaaPoista
  10. Voi ilo ja riemu teidän takapihakuvia :) Kateeksi käy, koska mä otan taas harkittuja riskejä tuolla metsäautotiellä (jossa ei kulje nyt autoja, puomi on edessä), jossa liikkuu muitakin koirakoita. Eilen ja tänään onnistuttiin viilettämään villeinä ja vapaina ilman yhtään ärjyä kohtaamista.

    VastaaPoista
  11. Mai: ymmärrän sua niin hyvin! Meilläkin aikoinaan otettiin samanlaisia 'riskejä' useinkin Rosan kanssa, joka on toistaiseksi ainoa koiristamme, jonka tottelevaisuuteen olen uskaltanut luottaa (häneltä puuttui täysin riistavietti). Jotenkin tuntuu, että koiran pitäisi saada olla ulkona myös vapaana, eikä aina hihnaan kytkettynä. Tämän sanottuani totean myös, että en pidä vapaana olevista koirista. ;) Siis sellaisista, jotka eivät ole ulkoiluttajansa hallittavissa.

    Meillä kävi aikoinaan Rosan kanssa huonosti koirapuistossa ja siitä on jäänyt niin iso trauma, että sittemmin ei olla juuri koirapuistoissa käyty. Eikä täällä maalla myöskään mitään koirapuistoja ole..

    Yksi tärkeimmistä kriteereistä, ellei jopa se kaikista tärkein, tätä kotia etsiessämme oli, että piha on sellainen, jonka saa kunnolla aidattua, eikä naapureihin ole näköyhteyttä. Meillä on kyllä tontin kahdella sivulla naapurit ihan vieressä, mutta molemmilla rajoilla kasvaa korkea kuusiaita. Iloitsen ihan joka päivä siitä, että voin päästää koirat omalle pihalle leikkimään. Rilla viihtyisi pihalla varmaankin vaikka vuorokaudet ympäri. Ines oli aikanaan ihan samanlainen ulkoilmafani. <3 Peppikin viihtyy kyllä pihalla sopivina annoksina, mutta kyllä mamman kyljessä sohvalla on myös hyvä olla. ;) Rosa oli samanlainen, paitsi että hän viihtyi parhaiten papan sylissä rapsuteltavana. <3

    VastaaPoista
  12. Juu, ei ne aidat aina pitele tassuväkeä :-). Meillä on ollut haasteita lähinnä sen takia, että osa porukasta harrastaa vauhditonta korkeushyppyä. Tyyne pitää hallussaan tämänhetkistä paikallista ennätystä, ja se on 37-senttisten sarjassa 75 cm. Ja siis ilman vauhtia.

    Kaivuuhommat eivät ole niinkään kiinnostaneet, mutta sen sijaan tunkeminen, ahtautuminen ja itsensäpursottaminen pienenpienistä kolosista on silloin tällöin harrastettua. Ja ihan on ollut myös tuloksekasta :-). Naapurisovun takia olemmekin päätyneet kohtuullisen rumiin, muttta niin koiranpitäviin verkkoaitoihin. Ainoastaan tielle päin, julkisivun puolella, on enää kiva ja nätti aita, ja sekin varmaan joutuu vaihtoon.

    t. shelttien mami, joka haaveilee, että joskus asuttais vähän sivummalla. Ei niin haittais vaikka joku joskus karkailis, ja vois pitää pupuja ja kanoja...

    p.s. Niin, Niin! Me sparrataan tota Tyynee, et se parantais ennätystään! Me nähtiin se Tyynen ennätyshyppy! Niin se vaan leiskautti, ihan kuin Batman mustassa viitassa ( Tyyniksellä on sellanen musta pitkä karva, ja se näyttää ihan viitalta), siitä yli. Ja me katottiin vieressä ja niin ihailtiin sen suoritusta. Sen sijaan mami ei ilahtunu, mut sen nyt saatto arvata. Ainahan se on niin tympee.

    t. 2 shelttiä

    VastaaPoista
  13. Sheltit 2 +1 ja mami: Voi Tyyne, kun olet taitava, hitsi.. ;DD

    Meidän edesmennyt Ines oli kova tyttö harrastamaan sekä korkeushyppyä, tosin vauhdillista, että itsensä tunkemista mitä pienimpien rakosten läpi aidan toiselle puolelle. Edellisen kodin pihan aidoista ei ollut vastusta meidän "Houdinille". Uuteen kotiin muuttaessamme pihan aitaaminen olikin ihan ensimmäinen työ. Meilläkin päädyttiin verkkoaitaan rumuudesta huolimatta. Säännöllisesti kyllä suunnittelen jonkun kauniimman aidan tekemistä verkkoaidan eteen. Verkkoaidasta ei silti uskalleta kokonaan luopua.

    Haaveilu on ihanaa ja ilmaista. :) Minun haaveisiin kuuluu lammpaat ja vuohet. Mutta tykkäisin kyllä toki myös pupuista ja kanoista..

    p.s. Tytöt hei, Tyyne vaikuttaa juu oikein taitavalta, mutta ootteko miettiny millaista elämä siellä "karussa" olis? Ei mamin lihapatoja, ei lämpöistä petiä, ei säännöllistä rapsutuspalvelua, ei puruluita. Eiks kuulostakkin gaameelta! ;)

    VastaaPoista
  14. Joopa, toi mami tilas itelleen lampaidenkasvattajan käsikirjan kun sitä alko kiinnostaa, että miten se joskus sit pitäis ekana niitä pupuja ja kanoja .... ja sit laajentais homman lampaisiin!!!!!! Kuulostaa kivalta, mehän ollaan lammaskoiria!

    Tosin täällä on meille kerrottu sellasta tarinaa, jossa ne edelliset sheltit Sylvi ja Saimi, oli viety Haltialan tilalle kattomaan lampaita. Heti autosta ulos tultuaan tytöt oli ollu vähän huolestuneita. Ja lopulta siinä lammasaitauksen vieressä olivat sanoneet, et "Mamiiii!!!!!!! Mitä noi karvaset on????!!! Ne tuijottaa meitä. ÄKKIÄ TAKASIN AUTOON!!"

    terkuin, sheltit

    VastaaPoista
  15. Ai kuinka kiva kuvasarja tytsyistä ja lähes kaiken kattava ohjeistus kuivan leivän käyttöön:) Itse annan kaiken kuivaneen leipäni yhdelle hyvälle ystävättärelleni.Hänellä on islanninhevonen ja olen pyytänyt aina sanomaan keneltä leivät on:)No tämä issikka on jo eläkkeellä ja saa nyt nähdä kuinka käy kun se onneton meni ja kaatui. Ei mitään luita poikki mutta tämä huono takajalka kärsi jonkinlaisen venähdyksen. No ehkä se vielä ensi laidunkauden köpöttelee ja sitten lähtee heppataivaaseen. Terveisiä Kirkkonummelta M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  16. Köyhät ritarit ;) nam nam nam - niinpä väänsi pannukakun!

    VastaaPoista
  17. Sheltit: teidän mami ON kyllä toimelias! Ilman muuta alatte lammastillalisiksi, kun sillä on jo se kirjakin kerta hankittuna. ;) Ja otatte sitten mut (ja koirat tietty) sinne au pairiksi. Oon kyllä melko laiskan (pulskee), mutta lupaan kuitenkin rapsutella sekä teitä että lampaita runsaasti (toki myös pupuja ja kanoja, jos nyt kanoja 'kuuluu' rapsutella?) ja laittaa (ainakin välillä) ruokaa. Eiks kuulosta ihan jättämättömän hyvältä tarjoukselta!?!

    A P U A, miten hauska - urbaanit lammaskoirat Sylvi ja Saimi, hihihihihih! Ihana tarina!! <3<3

    Marja-Leena: oi, issikka! <3 Ne on niin suloisia. Teidän leivänkannikat menee todella hyvään käyttöön. Kaatuminen oi ole kyllä kiva juttu. Ei ihmiselle eikä issikalle. Toivottavasti hän siitä vielä toipuu. Laita seuraavan leipätoimituksen mukana paranemis-terveisiä myös täältä meiltä. <3 Terkkuja myös Sinulle ja Ossille! <3<3

    Paloma: no hyvä! Sinähän syöt nyt kahden edestä, joten muista laittaa pannarin päälle ekstra-annokset hilloa ja kermavaahtoa! ;)

    VastaaPoista
  18. Kommenttini on kai kadonnut taivaan tuuliin tai sitten se on sensuroitu :) Hmmm, kokeilen kuitenkin vielä uudelleen suunnilleen samalla sisällöllä...

    Sitä siis tuskailin, että nyt ei voi paahtaa leipää lapsille aamupalaksi kun täytyy varta vasten kokeilla kaikki antamasi vinkit ;)

    Meillä olikin herkkuperjantai, kun itse Kokki innostui leipomaan jonkin ruokaohjelman innoittamana. Suklaakakku oli tosi hyvää, mutta ei tajunnan räjäyttävää - siis minun mielestäni. Kokki oli sitä mieltä, että "annamari kyllä osaisi arvostaa". Arvaas vaan mitä on tarjolla seuraavilla tulokahveilla :D

    Mahtavia lumikuvia, paitsi se fasaani. Ne eivät todellakaan kuulu suosikkieläimiini. Johtunee siitä, että asumme suht lähellä fasaanitarhaa. Saukkoa ei ole meidän pihassamme näkynyt, mutta lumikko bongattiin viime talvena.

    VastaaPoista
  19. madmama: Dearest, tervetuloa tähän Bloggerin ihmeelliseen (lue: ärsyttävään!) maailmaan. Katsos, Blogger on aika ajoin sellaisella tuulella, että joko sensuroi tai ihan vaan syö kommentteja täysin omavaltaisesti. Happened to me - many times. Aina se silti raivostuttaa yhtä paljon, kun niin käy. Joten sympatisoin syvästi ja kiitän, että jaksoit kirjoittaa kommentin uudestaan, tänks! <3

    Joo kato, noi muutamat vinkit on käyty läpi perjantaihin mennessä ja sitten voitte palata ruotuun. ;D

    Wou!! Onko Kokki alkanut myös leipomaan!?! Mä niin uskon Kokkia (tässä asiassa) ja odotan erittäin innokkaasti seuraavia tulokahveja - NAM ja lurps! :p

    Aa-a, niin joo, toi fasaani, hitsi. Onneks ei silti ollut sorsa, koska niistähän sä meet IHAN sekaisin.. ;DD

    PS. Mä luin ensiks, että bongasitte LUMIUKON viime talvena. :D Lumikko oli varmasti kaunis. Vaikka on meidän saukkokin tosi söpö! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü