Vielä ei ihan ole päästy tavoitteeseen Pepin hampaiden suhteen, mutta nyt ollaan jo lähellä -
tosi lähellä!
Olin taas maanantaina näyttämässä Pepin kanssa hampaita eläinlääkärille ja jo heti ellin ilmeestään näin, että nyt tulee hyviä uutisia. Yläkulmurit ovat siirtyneet hammasrautojen + kumppareiden ansiosta täysin pois alakulmureiden tieltä ja alakulmureistakin pilkistää jo ihan pikkuisen kärjet oikealla puolella ikeniä.
Ell. sanoi, että raudat voidaan ottaa Pepiltä pois heti, kun Viikkiin vain saa ajan. Hän sanoi myös, että nyt alakulmurit eivät voi enää palata takaisin kitalaen puolelle, koska kärjet ovat jo ikenien ulkopuolella. Ette arvaa miten huojentunut ja iloinen olen, jei!
Toki alakulmureita pitää vielä vääntää niin, että ne tulevat vielä paremmin oikeille paikoilleen, mutta suurin ja vaikein työ on nyt tehty. Ajatelkaa, jos tai KUN, näiden erikoisten ja rasittavienkin toimenpiteiden jälkeen Pepillä on suussaan ihan normaali hammasrivistö ilman katkaistuja hampaita tms.
Voin vilpittömästi sanoa, että ainakin tähän asti, kaikki on ollut vaivan arvoista,
Tänne etelään satoi maanantaina oikeastaan ensimmäinen kunnon kerros lunta tänä talvena. Liikenteessä se ei ollut kiva asia, mutta kieltämättä maisema on nyt paljon kauniimpi.
Toivottavasti teidänkin vuosi on alkanut yhtä iloisissa merkeissä!
PS. Katson joskus huvikseni blogin tilastoista, mitä postauksia on luettu eniten ja millä hakusanoilla blogiin päädytään. Hammasaiheet ovat molemmissa kärkipäässä, joten lisäsin uuden tunnisteen "Hammasprojekti", jonka alta pitäisi nyt löytyä kaikki Pepin hampaisiin liittyvät postaukset.
JEEEEE !!!! huippuhyvä juttu Peppineppinen, sinä kulmahampaiden kuningatar. Ainaskin tästä lähtien. Onhan sulla nyt oikeen spesiaalihampaat. Tää on nim pal hiano juttu, ei oikeen edes mahdu sanat suuhun saatikka ulos, kun on niin hyvä olla sun pualestas. Kaikki kattu-hampaat-skenaariot on taaksejääneitä juttuja. saat kiittää tota mamias kyllä tästä, kun se on viittiny tehdä sun etees noin paljon hommia. Mahtaa tykätä sunsta ihan yhtä paljon kun hullu siitä polkupyörästä.
VastaaPoistaJa mä tiedän kuinka paljon hullu siitä polkupyörästä tykkää. Nyyssönen ei meinannu millään mennä osastolle takaisin sisään, kun jopon kanssa oli niin mahtavan kivaa laskea mäkennyppylä alas ja juosta sen pyörän kanssa takaisin ylös mäen päälle. Ajamallahan se olis kulunut se pyörä. Juu, epäilyksistäs huolimatta, en oo ite ollu potilaana. Kävin siellä omaistani treffaamassa dementia osastolla. Sielläkin oli yhtä hauska meno päällä. Se on toi huumorinkukka kaunehin kukka, onpa paikka tai tilanne sitten mikä tahansa.
No, nyt sä voit maiskutella, rouskia, järsiä ja nyrsiä ihan mitä vaan ihan millon vaan, sillä sulla on superhampaat. Sä olet super-Peppi, suloistakin suloisempi mäykkytyttö. Mä olen ihan heikko sun eessäs, vastustuskyky täysin nollilla :)
Terveisiä sille Rillalle myös. Sekin on ihanuus.
Täällä Essilässäkin on kaikki mukavasti. Onni ja Tiuku on palanneet kotiin, joten valtakunta on taas Essin ihan kokonansa. Ja siitä neiti nauttikin sitten ensimmäisenä aamuna ihan kybällä.
Täälläkin ollaan yhtä ilosia ja tyytyväisiä Pepin onnistuneesta hammaprojektista. Hianoo! Kyä ny voidaan tepastella kohti uusia seikkailuja. Meilkin on vähän lunta ja gaumee tuuli.
VastaaPoistaHieno juttu vuoden alkajaisiksi! Kiva, että hammasprojekti alkaa olla voiton puolella, tai siis sehän on jo. Ja saitte luntakin, ainakin toistaiseksi. Onhan se lumella ulkoilu paljon siistiimpää kuin rapasäässä tallustelu. Eipä tarvitse koiruuksienkaan käydä niin usein suihkussa.
VastaaPoistaOikein mukavaa loppuviikkoa, äkkiä se on taas tämäkin viikko mennyt.
JEEEE! Hyvä pitkuliini ja Hyvä reipas mamma <3
VastaaPoistakohta vaan esitellään hienoa rivistöä :D
tässä vaiheessa uskaltaa jo varmaan onnitella. oikeasti en ollut ikinä kuullut että koirien hampaita oiotaan mutta se mitä En Tiedä Koirista täyttäisi kokonaisen kirjan :)
VastaaPoistaHienoo, Peppis!!!!
VastaaPoistaNyt vaan piuhat vauhdilla pois sun suusta, ja oikee koiranelämä voi alkaa! Aattele niitä kaikkia luita, joita nyt pääset jäystämään ( ja tietty kaikkia muitakin kivoja tavaroita)! Kylläpä tuleekin uudelle kalustolla käyttöö :-)
Me oltiin uusi vuosi evakossa saaressa, mökillä. Siellä ei pauku eikä rätise. Ihan kiva, sillä parilla meistä olis oikeinkin hyvät mahikset tulla ihan paukkupöllöiks.
Saatiin juoksennella aika vapaasti, nyt kun ei enää tartte suojella niitä lintusia. Tai siis mamihan niitä haluu suojella, EI me. Eikä näin talvella myöskään oo joka puskan takana isännän sukulaisia. Jos me oltais kesällä irti, me mentäis heti miten huutelemaan niille sukulaisille niitten mökkien pihoihin, ja ne tietty saattais pelätä meidän jengiä.
Yks meistä, toi Hilja, sai taas uusia lempinimiä saarireissulla. Se ei nimittäin aina tuu kun mami huutelee meitä. Sellasia nimiä kuin "kultainennoudettava" ja "käänteislassie"... niinku sellanen lassie, joka ei ikinä tee niitä lassiejuttuja vaan istuu vaan suosikkimättäällään ja näyttää itepäiseltä. (Mutta kylläkin suloselta, sillai se mami sanoo)
Nyt hampit heti käyttöön ja teidänkin mami voi jo vähän relata :-)
t. 3 shelttiä
Tosi hieno juttu. Loppujen lopuksi aika nopeasti tämä hammasrautaprojekti menikin. Katselin tuolta, että marraskuun loppupuoliskolla laitettiin ja nyt ollaan tammikuussa, n. 1-2 kk, riippuen siis siitä koska saatte ajan sinne poisto-operatsiooniin. Sitten varmaan pääsee koissutkin luidenjärsintään, njami :)
VastaaPoistaLunta tuli täälläkin, sitten vesisade ja välillä räpäskää. Inhoan varsinkin räpäskälumen kolaamista. Turhan painavaa. Tuohan lumi valoisuutta, mutta en kaipaa yhtään enempää.
Hienoa Peppi & emäntä! :)
VastaaPoistaEi muuta kun likat luutalkoisiin!
-Koiratäti
Hei, ihan huippua (!!!) :)
VastaaPoistajee. :) teillä on tosi kiva ploki, oon lueskellut sitä vähän aikaa :D
VastaaPoistaMahtavaa,että joku osa tästä itsepäisestä rodusta antaa suhteellisen helposti periksi. Tai mikä nyt sitten on suhteellista.No muutama kuukausi verrattuna ehkä 15 vuoteen puolikkailla hampailla.Hienoa, ihanaa, jeee, kivaa. Etteköhän te pääse haluamaanne lopputulokseen Toivottavasti Peppikin ymmärtää, että tulevaisuuden puolesta tässä taistelette:) Ymmärtää se. Terveisiä Ossilasta M-L ja Ossi
VastaaPoistaMaija: nii-i, eiks oo ihan huippua! Kulmahampaiden kuningatar - hihhihhihhih! Ja mitäpä sitä ei näiden raikkaiden karvalasten eteen tekisi. ♥
VastaaPoistaKuulostaa tutulta tuo meno dementia-osastolla. Äitini oli nimittäin vuosia sitten kuntoutuksessa aivoinfarktin saatuaan ja samaisella osastolla oli useita, pahan aivovaurion saaneita ihmisiä. Uskomatonta tilannekoomiikkaa ja mustaa huumoria mahtui niihin kuukausiin, joiden aikana kävimme päivittäin äitiä siellä katsomassa.
Saatiin muuten Pepille aika Viikkiin jo ensi viikoksi, joten hyvin pian Rilla-neidillä ja super-Pepillä koittaa melkoiset puruluiden syömäjäiset. ;D
Oi, Essi söpöläinen saa taas yksinään nauttia kaikesta huomiosta, jei!
Myrsky: vähänks hianoo, että ootte noin iloisia meitin puolesta, tänks! ♥ Tääl on kans tänään tuullu ihan gaameesti ja satanu jotain rännän ja veden välimuotoa, jaiks.. :/
Olli: eiks oo ihan mahtavuutta!
Lumi tais täällä tulla ja mennä. Tänään on meinaan satanut lähinnä vettä ja keli on ollut gaamee.. Tiistaina taas oli ihan mieletön ilma, kun oli vähän lunta, pieni pakkanen, eikä tuullut yhtään. En tiedä kuka silloin nautti eniten iltalenkistä, koirat vai emäntä. :)
niNni: tänks! Me ollaan kyl oltu reippaita, etenkin pitkänmallinen. ♥
VastaaPoistaKaunis Nelli: kiitos! ♥
Kuule, me puhutaan Jimi-chihun emännän eli mun siskontytön eli niNnin, kanssa todella usein siitä, kuinka paljon paremmin me nykyään ymmärretään se, kuinka vähän me koirista tiedetään. ;) Meidän kirja aiheesta ei varmaan mahtuis yksiin kansiin, vaan tarttis tehdä kokonainen kirjasarja.. ;D
3 shelttiä: eiks oo upeeta!! Saatiin aika Viikkiin jo ens viikolle eli ei oo enää montaa päivää kumpparijärjestelmän kanssa. Peppi pienoinen ei vielä itse yhtään tiedä, mikä luutaivas heitä ensi viikolla odottaa. :D
Olipa hienoo, että pääsitte saareen paukkeita evakkoon, hyvä teidän mami! Paukkupöllöys ei oo kiva juttu (vaikka toi nimitys kieltämättä vähän hihityttää.. ;))
Juu, hyvin todennäköistä olis, että isännän sukulaiset olis teidät nähdessään ihan kauhusta kankeina.. :DD Eli TOSI hyvä, että kesäisin ette saa yhtä vapaasti siellä saarta valloittaa. Heh.
Mä ehkä gualen nauruun nuille Hilja-neidin uusille lempinimille, buahahhhahhaaa! Teidän mami on NIIIN mainio! :D Toistan itseäni ja kannustan taas mamia aloittamaan oman blogin. Teillä sitä vasta riittäisi kerrottavaa! Vink, vink! ;)
Ellieli: siskontyttö sanoi tänään ihan samaa, että eihän tää hampiproggis loppujen lopuksi ole kauaa kestänyt. Saatiin se kumppareidenpoistoaikakin jo ensi viikolle.
VastaaPoistaTäällä sataa kans jo vettä ja nuoskalumen kolaaminen on gaameeta! Viime talvena meinas muutenkin loppua huumori kesken niiden loputtomien lumitöiden kanssa. Mua vielä ärsyttää, kun lumitöistä pitäisi muka nauttia jonain loistavana hyötyliikuntana, arghh.. Mä nautin sata kertaa enemmän jostain muusta liikunnasta, jota harrastan omasta halustani. Huomaatko, että täällä ei kauheesti arvosteta hyötyliikuntaa tai ainkaan lumitöitä, hih. ;)
Koiratäti: Peppi ja emäntä kiittävät! ♥ Luutalkoot on tämän jälkeen ihan mahtavuutta! :)
Petriina: niin on! :)
KenguRuu: kiva kuulla, että tykkäät meidän plokista. Kiitos sinulle kommentista! ♥
Marja-Leena: eikö olekin ja tosi osuva toteamus! ;) Kyllä projektiin kulunut aika ja tehty työ on oikeasti TODELLA pientä verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Tuli nimittäin eläinkaupassa myyjän kanssa Pepin hampaat puheeksi ja hänellä oli itsellään koira, jolla oli ollut sama ongelma alakulmureiden kanssa. He olivat jopa käyneet ihan samoilla lääkäreillä kuin mekin. Hänen koiraltaan oli jouduttu toinen hammas kokonaan poistamaan ja toista lyhentämään niin, että sitä pitää kontroloida kerran vuodessa. Eli meidän tarina kuulostaa siihen verrattuna aika helpolta ja jopa yksinkertaiselta.
Peppi on kyllä ottanut sekä hampaiden vääntämisen että oikomisraudat käsittämättömän lunkisti, onneksi. Eiköhän tästä vielä hyvä tule! Kiitos Sinullekin kovasti myötäelämisestä ja paljon terkkuja sinne Ossilaan! ♥
Mulla ois sulle sata tarinaa dementiaosastoilta, joissa vanhempani olivat, äiti Alzheimerin taudin vuoksi 14,5 vuotta ja isä aivoveritulppien myötä tulleen ns. vaskulääridementian takia 8 vuotta. Että tuli käytyä näissä hoivalaitoksissa melkein 18 vuotta joka viikko. Monta kertaa sai nauraa ihan kyyneleet silmissä sitä tilannekomiikkaa siellä. Kaikkihan sitä eivät näe, eivät halua nähdä ja toiset eivät halua siellä edes käydä omaistensa luona. Se on minulle ollut aina käsittämätön asia, että omaisen voi jättää noin vain kuin nallin kalliolle. Ei se ole surullinen osasto vaan iloinen osasto vaikka toivoa ei ole. Se on hellyyden osasto jos niin haluaa. Näiltä potilailtahan on kaikki estot poissa. Olen noilla osastoilla kummankin vanhempani saattanut rajan yli ja se oli jotakin sanomattoman kaunista, kuin enkelien siipien havinaa siinä hämärtyvässä illassa. Unohtumattomia hetkiä ja helpottavia, kun pääsivät lepoon. Vaikka itselle jäi se kaipaus, kun ei enää saanut toista halata eikä silittää hiuksia. Siitähän se ikävä tulee. Kunpa ihmiset tämän ymmärtäisivät, että niiltä osastoilta saa itselleen henkisesti jotain ihan korvaamatonta. Ei jää tunnetampioksi vaan kasvaa ja asiat seestyy oikeille paikoilleen.
VastaaPoistaNyyssönen, se polkupyöräfani, oli eri osastolla eli mielenterveyspuolella. Harmiton iloinen kaveri. Kaikkea tuli nähtyä niinä vuosina, siis ihan kaikkea.
Elämä on. Se on sitten niin tosi ja ihan paikalleen osuva lause.
Aurinkoista elämää vuodelle ja siitä eteenkin päin. Se on arvokasta, niin ihmisillä kuin koirillakin. Ja muillakin elävillä, elollisilla olennoilla.
Mahtava homma, että hampit alkavat asettua oikeille sijoilleen ja että typyt pääsevät työstämään taas puruluitaan! :) Meillä vielä tiiviisti seurataan Aslanin leukoja kun vielä yksi, itsepäinen, yläkulmuri killuu kiinni...ja ai että se poika arvostaakin kun nitkuttelen sitä hammasta löysentääkseni sitä :D
VastaaPoistaVielä on vähän ahdas tuo leuka, mutta niin se oli Alfiellakin tuossa iässä ja oikein kaunis rivistö torahampaita on nyt isommalla, joten toivomme, että pienemmänkin taltat asettuvat hyvin ja oikein suuhun :)
Pitkä on ollut tuo teidän hammasprojekti, onneksi olette nyt loppusuoralla ja reipas tyttö on ollut kun on kestänyt kumia ja rautaa suussaan:) Pusu ja rapsuja täältä...erityisesti meidän pojilta ;)
Maija: 18 vuotta, hmm.. Vetää aika sanattomaksi. Ja arvaan kyllä, että noihin vuosiin mahtuu lukuisia tarinoita - hyviä ja huonoja.
VastaaPoistaMeillä oli äidin kanssa sellainen onni matkassa, että vaikka äiti kävi viimeisen seitsemän elinvuotensa aikana läpi useammankin tosi rajun tilanteen sekä aivoinfarktin että sydämen läppiin liittyvien ongelmien kanssa, niin viimeistä viikkoa lukuun ottamatta, saimme pitää äidin henkisesti luonamme. Enkä tarkoita (tietenkään!), että dementoitunut ihminen ei olisi ihan yhtä arvokas ja rakas. Mutta koen silti, että olimme onnekaita, kun äiti säilyi mieleltään lähes omana itsenään loppuun saakka. Viimeisen, sinänsä kuin ihmeen kaupalla onnistuneen, leikkauksen jälkeen hän ei enää herännyt ja saatoimme hänet sitten kaikki yhdessä viimeiselle matkalle. <3
Nyyssönen ja "kolleegansa" ovat siinä mielessä onnekkaita, että saavat elää omasta mielestään varmasti erittäinkin onnellista elämää. Ja kuka siihen on mitään sanomaan. Elämä todellakin on. Kellä mitäkin.
Kiitos taas kerran Sinulle ihana blogiystäväni todella ajatuksia herättävistä kommenteista. Palaan näitä usein lukemaan uudestaan ja uudestaan. Kaikkea onnellista ja hyvää toivon myös Sinulle ja läheisillesi nyt ja aina. ♥
Maria: eikö olekin ihan huippua, jei! :)))
VastaaPoistaOlethan varovainen, kun nitkuttelet sitä Aslanin hammasta. Pepin elli valaisi minua aiheesta sanomalla, että kaikista hankalin tilanne on edessä silloin, jos hampaan juuri on päässyt katkeamaan nitkuttelun seurauksena. Hän suosittelikin vetoleikkejä nitkuttelun sijaan. (Tosin tiedän jo tätä kirjoittaessani, että sinä olet niin paljon viisaampi näissä koira-asioissa kuin minä, että olet taatusti jo tiennyt tämän(kin) asian :))
Minulle tämä Pepin purentaongelma tuli ihan yllätyksenä, vaikka olinkin kuullut, että mäykyillä on purentavkoja. En vaan ollut ymmärtänyt, että mitä se (voi) käytännössä tarkoittaa. No, nyt tiedän.. ;)
Mutta kaikesta huolimatta, nyt on ilon ja onnistumisesta nauttimisen aika. Ja mikä parasta, kohta tosiaan koirilla koittaa puruluiden UUSI aika, hip-hei! :))
Tytöt (minä mukaan lukien) lähettävät kaipaavia terveisiä suloisille pilkkupojille! <3<3<3
Kiitos muistutuksesta, se on hyvä, että joku joskus muistuttelee mua asioista! :) Sama pää, kesät, talvet, nääs ;) Ajattelin muutenkin, että tuon nitkuttelun voisin lopettaa kokonaan ja keskittyä pelkkiin vetoleikkeihin, siinähän köyden toisessa päässä nuo pojat roikkuvat ja kiskovat minkä ehtivät! :D
VastaaPoistaMä en ollut edes tietoinen siitä, että mäykyillä olisi purentavikoja! Ehkä se johtuu siitä, että kaikki huomio noissa terveysasioissa menee lähinnä selkäpuolen ongelmiin, suusta en ole sen kummemmin kuullut puhuttavan mitään...
Pääasia kuitenkin, että teillä on nyt homma kohta ohi! :)
Maria: ole hyvä! Pepin elli sanoi tosiaan, että vetoleikit on oikein hyvästä.
VastaaPoistaJuu, niihin selkäongelmiinhan sitä aina yleensä mäykkyistä puhuttaessa törmää. Toivotaan, että niiltä vältyttäisiin.. Viikissä käydessämme on odotustilassa tullut nähtyä yksi jos toinenkin mäykky sellaisen kävelyapuliinan kanssa. EI kiva! :((((
Hyvä, hyvä! :)
VastaaPoistaMukavia, talvisia kuvia! Meilläkin satoi vihdoin toissapäivänä lunta, kyllä koirat tykkäävät! :-)